Kun esim. teen tapauksessa ei puhuta siitä mihin se todella vaikuttaa, vaan käytetään siitä puhuttaessa luonnehdintasanoja kuten rauhoittava tai virkistävä - jotka, hassua kyllä, ovat lähestulkoon toistensa vastapareja - ei synny keskustelua olennaisten avainsanojen ympäriltä, joita teen tapauksessa olisivat mm. dopamiini, gaba ja serotoniini. Jos esiintyisi tihentyvää keskustelua, jotka liittyvät dopamiiniin, gabaan ja serotoniinin, seuraisi siitä jatkoajatuksia, jotka voisivat johtaa esim. uusien tuotteiden tulemiseen markkinoille tai jonkin käytännön mullistumiseen esim. urheiluterapiassa tai ihmisten kohtaamistilanteissa esim. ruokalassa, tarjotin kädessä, liian yllättäin sattuneen vanhan tuttavan huomaamisen jälkeen, jolloin normaalisti ei tavoitettaisi mielestä kenties yhtäkään soveltuvaa toimintaohjetta "ajatussignaalien etenemisen hyytymisen" vuoksi. Mutta koska asioista puhutaan vain luonnehtivalla tasolle, ei muodostu tietynlaista momentumia, joka olisi lähtöisin usealla eri taholla ilmenevästä samoista yksityiskohdista keskustelemisesta.

Saatat muistaa nuoruudestasi tilanteita, joissa ajat skootterillasi tai mopollasi nuorison yhteiselle kohtaamispaikalle, missä sitten kuunneltiin kun pari puheliainta piti tunnelmaa yllä kertomalla muistumiaan jostain menneestä tapahtumasta ja muut olivat samaan aikaa tyytyväisiä siihen, ettei ole hiljaista. Se on ihmeellistä, kuinka ihmisille riittää olemassa olemisensa tyydyttymiseksi se, että ei ole hiljaista, vaan voi kuunnella kuinka joku toinen puhuu. Nämä puhuvat ovatkin sitten niitä, jotka määrittävät sen mitä muiden mielissä aktivoituu. Lopuksi tumpattiin tupakat ja lähdettiin taas pärräämään jonnekin. Voit toki kuvitella muitakin yhteisiä, lyhyen kokoontumisen tilanteita, mutta tulet löytämään niistäkin analogian sille tosiasialle, että helpoiten viestittävät asiat ovat niitä, jotka tätä yhteiskuntaa keikuttavat. Kaikki muu on jonkinlaista pientä kopsetta ja kopinaa, jolla ei näytä olevan erityisempää vaikutusta.

Jos mainitusta teestä ottaa erilleen yhden sen vaikuttavista komponenteista eli teaniinin, saadaan aine, jonka selkeästi tunnistettavat vaikutukset on houkuttelevaa attribuoida juuri tiettyihin aivojen välittäjäaineisiin (gaba, dopamiini ja serotoniini), sillä silloin kun niihin on mediassa viitattu, niitä on melkeinpä valitettavan konventiaaliseksi muodostuneeseen tapaan luonnehdittu niillä ainaisilla samoilla fraasimaisuuksilla (gaba tyynnyttää, serotoniini pitää hyvällä tuulella ja dopamiini kiihdyttää).

Gaba on moduloiva aine eli se vaikuttaa aivoissa varsin kauttaaltaan, dopamiinin ja serotoniinin ollessa paikallisvaikutteisempia. Teaniini on vaikutukseltaan sillä tapaa dynaaminen, että sen vaikutus riippuu siitä, mitä on adaptoitunut tekemään. Se sopii erinomaisesti esim. päiväunelmointiin ja mentaalisiin aikamatkoihin, sillä se vahvistaa varsin välittömästi kykyä katsella mielikuvia (dopamiinin ja/tai serotoniinin vaikutusta), tarjoten samalla erittäin miellyttävän levollisuuden tunteen. Jos valitsee niin, ettei asetu aloilleen, vaan haluaa viettää normaalia arkea tai työelämää, saa teaniinista tällöin aineen, jossa gaban vaikutus asettuu enemmän taka alalle, tarjoten käyttäjälleen mukavan perusrauhallisuuden, joka sisältää mahdollisuuden suhtautua leppoisammin muuttuviin tilanteisiin ympäristössään, mutta tietynlainen skarppius on kuitenkin dopamiinivaikuttaisuuden vuoksi sopivasti koholla. Teaniinin dopamiinivaikutteisuus tehostaa myös urheilusuorituksia, mikä on kiistatonta heti ensikokeilun ja seuraavan sadan kerran jälkeen. Kun haluaa järjestää itselleen mahdollisuuden nukkua erittäin sikeästi ja herätä aamulla erittäin raukeana ja hyvin levänneenä, toimii teaniini dopamiinivaikutteisuudesta huolimatta (vrt. dopamiiniin yleisesti attribuoitu stimuloiva vaikutus) erittäin hyvänä unilääkkeenä (liittynee serotoniinin konvertoitumiseen melatoniiniiksi).

Nyt jos tässä olisi tiettyjen avainkäsitteiden aktivoimisen kautta avattu mahdollisuus laajentaa välittäjäaineista käytävissä olevaa keskustelua ja edellä kerrottu olisi esitetty jossain paljon yleisöä tavoittavassa ajankohtaismediassa, voisi jo piankin esiintyä kaikki kohderyhmät tavoittavaa keskustelua, joka olisi edennyt luonnehdinta- ja välittäjäainesanojen kautta esim. sen merkityksestä keskustelemiseen, miksi aksonit eivät aina liity dendriittien tarjoamissa liitoskohdissa lähinnä neuronia oleviin tai sen merkityksestä keskustelemiseen, pitäisikö työtiloihin saada erillinen paikka, jossa voisi vapaasti "leijua" viitisentoista minuuttia ja palata sitten takaisin jatkamaan töitä.

Monien aineiden dynaamisesta vaikutuksesta johtuen eli niiden vaikutus on käyttötilanteesta riippuvaista, seuraa se, että sekä esim. instant tee -juomien valmistajien ja lääketehtaiden on oltava erittäin huolellinen liian vaikuttavuuden karsimisessa pois tuotteistaan, jotta vaikutus olisi riittävän yhtenäinen sen kanssa, mitä tuoteselosteessa lukee. Tai näin se ainakin siinä vaiheessa menee kun tuotteen valmistusprosessia suunnitellaan, toteutetaan ja testataan, mutta sitten kun tuote lopulta on asiakkaiden käytössä, tulee sitten kuitenkin ristiriitaista palautetta. Kuvan 1 voi ajatella esittävän esim. kahden eri instant teen väitettyjä vaikuttavuuksia, jotka eivät luonnehdintasanojensa osalta menisi päällekkäin.

Kuvan 2 avulla pyritään tuomaan helpommin hahmotettavaksi sitä erittäin mahdollista tosiasiaa, että eräänlaisen vaikutusrekisterin avulla ei ole ollenkaan vaikeaa pitää koko kansaa erossa sellaisten tuotteiden saamisesta näppeihinsä, joiden avulla olisi liian helppo hienosäätää omaa fysiologista toimintaansa siten, että ne eivät kuormittaisi elimistöä ylenmäärin tai kehittäisi persoonasta jotenkin omituista, vaan niiden avulla voisi helposti ja pikaisesti parantaa sekä fyysistä, että älyllistä suorituskykyään. Huomaa tässä, että tarvittavaksi lisähyödyksi esim. urheilussa voi riittää se, että saa jostain tuotteesta hyvän alkuboostin, jonka avulla tavoittaa helpommin aerobisesti tehokkaan suoritustason, jota jaksaa sitten muutenkin ylläpitää (ns. luonnollisesti). Ts. ei ole tarpeen koko ajan stimuloida joitain reseptoreita päässään, koska tavoitettu aerobisesti tehokas suoritus parantaa muutenkin verenkiertoa koko elimistössä, mikä saa aikaan mm. mitokondrioiden lisääntymistä, mikä taasen tekee helpommaksi saavuttaa sama tai lähes sama suoritustaso ilman sitä aiemmin käytettyä apuainetta. Mutta tähän ei siis päästä, koska yksityiskohdista ei keskustelulla usein, eri näkökulmista, pitkään, lyhyesti ja useiden eri ihmisten toimesta. Kummallista miten vielä nykyaikanakin on trendikkäämpää keskustella siitä miten saadaan ihmiset vähentämään ns. nautintoaineita kuin keskustella siitä, missä menee nautinto ja hyötyaineen raja. Ehkä se liittyy jotenkin samaan kuin aseiden poiskerääminen kansalaisilta?