Kirjoitin vuoden 1999 tietämillä enimmäkseen fiktiivisenä pitämäni kirjoituksen otsikolla "kalibraatioyksilöt", joka kertoi ihmisistä, jotka edustivat suurta joukkoa muita ihmisiä ja joiden käytöksen myötäiseksi muiden ihmisten käytöstä yritettiin muuttaa, jotta tätä yhtä yksilöä erilaisin menetelmin (salaa) monitoroimalla ja analysoimalla, voitiin samalla tehdä päätelmiä myös niistä ihmisistä, joita hän edusti. Nykyään kun Business Intelligence, big data ja ennakointijärjestelmät ovat jo melko tavanomaisia liiketoimintastrategioiden osia eli tiedonlouhinnalla päästään selvyyteen asiasta kuin asiasta, hahmon ja käytöksentunnistusteknologiat ovat erittäin pitkälle vietyjä, eloisia valokuvia saa otettua pelkän tulitikun tarjoamalla valovoimalla tai laserin seinistä kimpoilua hyödyntäen ja kuluttajatasollakin on jo lukuisia verkkopalveluja, jotka tarjoavat mahdollisuuden esim. viheltämällä tapahtuvaan biisin tunnistamiseen tai kuvahakujen tekemisen esimerkkikuvia käyttäen, voidaan sanoa sen vaiheen saavutetun, jossa seinät tarjoavat enää lähinnä tuulensuojaa.

Yhdistettäessä kaikki erikoiset monitorointi- ja analysointiteknologiat yhden tietojärjestelmän hallinnan alaiseksi, saadaan aikaiseksi kaikki johonkin yksilöön liittyvä tieto tarkasteltavaksi livestreaminä, editoituna ja mixattuna on demand lähetyksenä, tai jopa pilvipalvelun kautta käytettäväksi sosiaaliseksi webkonferenssiksi.

Jos valitaan näistä vaihtoehdoista sellainen, jossa yksittäinen "kuikuilija" saa käyttöönsä vain ajoittain vaihtuvan IP-osoitteen jonkin salaisen verkoston kautta ja oletetaan lisäksi, että kukaan kuikuilijoista ei tiedä ketkä osallistuvat monitoroinnin, analysoinnin ja puolijulkisen seurannan tarjoamiseen, päädytään riittävän mielenkiintoisen (tai omituisen) seurattavan kohdalla tilanteeseen, jossa toisistaan tietämättömät "kuikuilijat" alkavat ymmärtää, että näitä kuikuilijoita on niin paljon, että sitä voi käyttää jonkin sanoman viemiseen muiden kuikuilijoiden tietoisuuteen. Ongelmana, muttei ylitsepääsemättömänä, on se, että puolijulkisen monitoroinnin kohteena oleva yksilö pitää saada tekemään sellaisia valintoja ja tekoja, jotka herättävät kuikuilijoissa jonkin tietyn ajatuksen tai idean.

Siihen, miten monitoroitava kohde käyttäytyy, voidaan vaikuttaa talon ulkopuolella sekä esim. Internetissä. Siihen, miten monitoroitavan kohteen voi ajatella käyttäytyvän esim. huomenna aamupäivällä, saadaan selvyys big datan (paljon kertynyttä tietoa) ja ennakointialgoritmien avulla (voivat olla niinkin yksinkertaisia, että niitä voi käsitellä ilman tietokoneen apua, kuten olisi esim. pienehköjen vuokaavioiden tapauksessa).

Asiaan liittyy myös sellainen seikka, että kuinka saadaan toiminta pysymään sillä tapaa salassa, ettei se tule julki ja asiaa käydä tutkimaan ihan poliisivoimin tosin, mistäpä poliisi sellaisen laitteen saisi, joka selvittää kenen laite ottaa parhaillaan vastaan photoneita eli silloin asiaa pitäisi lähteä purkamaan auki jotenkin toisin. Tiedämme, että esim. 70 000+ työntekijän Apple Inc. pystyy pitämään tulevat tuotejulkistukset salassa ja tiedämme, että ihmiset yleensä ovat mielellään niitä, jotka ovat osana jotain erityistä, mutta voisiko tosiaan olla niin, että esim. 50 000 kuikuilijaa pystyisi olemaan lipsauttamatta jotain julki? Liikaa? Entä 10 000? Tai 1000?

Pystyisikö tuhat ihmistä pitämään suunsa kiinni tällaisen tietämänsä salatarkkailun (ja mitä ilmeisemmän hakkeroinnin, tietomurtojen ja käytöksen ohjailun) suhteen? Mediailmaston runsaat vihjeet salatarkkailun käytettävissä olemisesta ja sen tuloksista antavat kuitenkin ymmärtää, että tuhannen ihmisen joukko olisi rutkasti alakanttiin oleva arvio. On myös niin, että media tarjoaa julkikuvaansa muokkaamaan pyrkiville kuikuilijoille (joita myös esim. poliitikoista löytyy) hyvän mahdollisuuden esittää muille kuikuilijoille vertaista tai osoittaa kontrastisuutta monitoroitavaan henkilöön, eikä sitä tilaisuutta haluta jättää käyttämättä varsinkaan kun se ei maksa mitään ja se tehoaa tavoiteltuun kohderyhmään.

Käytännössä tämä toimii parhaiten (enemmän varmemmin) silloin, kun monitoroitava henkilö on sillä tapaa särmä tyyppi, että hän noudattaa päivärytmeissään ja käytöksessään tunnistettavissa olevia kaavamaisuuksia. Tätä voi tehostaa stressaamalla häntä, jolloin hänen otsalohkonsa eksekutiiviset toiminnot ohjaavat hänen ajatteluaan enemmän karkeille ja tutuille urille, sekä tekemällä hänestä sen verran köyhän, ettei hän voi fyysisesti poistua kovin kauas ja kovin pitkäksi aikaa. Tämä tarjoaa vakaamman pohjan käytöksen muokkaamiselle ja täten sille, että kohdehenkilö saadaan toimimaan jollain sellaisella tavalla, joka muokkaa kuikuilijoiden mieltä joidenkin tiettyjen muiden kuikuilijoiden toivomalla tavalla. Kohdehenkilön käytöstähän voidaan muokata vaikka siten, että viedään hänen ikkunastaan näkemäänsä näkymään jotain erityisiä ajatuksia herättäviä esineitä tai kuljetaan siitä ohitse tietynlaisia ajatuksia herättävän näköisenä.