Induktiivista päätelmää voi kuvailla vaikkapa sanoen: "tähänastiset kokemukset ja havainnot vahvistavat tietyn lainalaisuuden tai säännönmukaisuuden". Mitä pidempi sarja päätelmää vahvistavia tapahtumia ilmenee, sitä taipuvaisemmin havainnoija alkaa uskoa, että sama ilmiö toistuu vastakin. Sään ennustaminen sammakoista ja kahvinpavuista perustuu induktiiviseen päättelyyn.

Nykyajan sääennusteetkin perustuvat osittain induktiiviseen päättelyyn - näin voidaan sanoa niin kauan kunnes asiaan liittyvät matemaattiset mallit ovat täydellisiä ja tuottamiltaan tuloksilta erehtymättömät. Mitä koetellumpaan ja tutkitumpaan tilastotietoon sääolosuhteiden muodostumisen tutkinta perustuu, sekä mitä tarkempaa reaaliaikaista dataa havaintolaitteistot pystyvät keräämään, sitä täsmällisempiä ennusteita tulevista sääolosuhteista pystytään kertomaan.

Arkijärkemme avulla voimme olettaa, että autot ajavat tietyllä puolen tietä, ovissa olevat kahvat avaavat oven, pesukone pesee pyykit, kiikkulaudan toinen pää nousee ylös istuttaessa toiseen päähän ja että lamppu syttyy kun painaa sen katkaisimestaan päälle.

Maailma "ympärillämme" kuitenkin muuttuu jatkuvasti, joten voisi olettaa, että arkijärjen on seurattava perässä, kuten markkinakorot tai euribor seuraisivat joitain ilmiöitä, mutta seuraako arkijärki perässä? Ovet avautuvat kyllä edelleen kahvoista, mutta ne avautuvat myös nappuloista, lämpoantureiden tunnistamina, mukana kulkevien RFID tagien luennan jälkeen tai mchammermaisen käsien veivaamisen jälkeen. Jos ovessa on sekä kahva, että nappula sen vieressä, mihin perustuu päätelmä siitä, että tietää kummasta niistä avautuu ovi ja kummasta salaluukku oven edessä olijan alta?

Voidaan kuvitella sellainen maankolkka, jossa ihmiset eivät käyttäisi samanlaisia ilmansuunnan käsitteitä kuin me länsimaiset tapaamme käyttää, vaan pohjoinen olisi se suunta, josta jumala nro 14 toisinaan ilmaisee puhkuntansa avulla suuttumuksensa. Se olisi heidän arkikäsitystään. Toisaalta heillä voisi olla käytössään yrttejä, joiden avulla saadaan jumaltenpalvontaseremonioita varten aikaan massiivinen kemiallinen reaktio, jota "länsimaat" eivät osaa toteuttaa synteettisesti, jos mitenkään, mutta joka olisi kuitenkin verrannollinen sille ennenmuinoiselle ajalle, jossa erilaisiin eliksiireihin ja lääkkeisiin luotettiin, jos kauppamies puhui niistä riittävän oivasti.

Jos ilman mitään järjellistä (lue: tiedotusvälineissä lukematonta) selitystä perinteinen posti ei kulkisi, vaan paketit alkaisivat katoilla, ohjautumaan vääriin paikkoihin, sekä lähetykset sisältäisivät vääriä sisältöjä tai paperikirjeiden kirjaimet olisivat hujan hajan, emme enää kohauttaisi vain olkapäitämme, vaan informoisimme asiasta asiasta vastaavalle taholle - olettaen, että puhelu ohjautuu niin kuin sen voisi olettaa ohjautuvan.

Induktiivinen, erheen mahdollisuuden hyväksyvä arkijärkeily voi väittää, että kun soittaa puhelun, lähettää kirjeen tai lähettää datapaketin matkaan paikasta A paikkaan B, niin puhelu ja viestit menevät perille oikeisiin paikkoihin. Olemme tottuneet siihen, että näin tapahtuu. Toisaalta olemme tottuneet myös siihen, että Internet ei aina toimi.

Arkijärkeä voisi ehkä ajatella niin, että se koostuu aksioomeista eli ilmeisinä pidetyistä lähtökohdista (premisseistä). Aksiooma olisi esimerkiksi: "aurinko on pilvien takana, vaikkei sitä näkyisikään".

Toisaalta on niinkin, että tietämyksemme lisääntyessä yksilöinä, alamme tarkastella tarkemmin omaa sanankäyttöämme ja sanojen mielekkyyttä, mikä lopulta karsii arkijärkeilystämme tietynlaiset lapsellisuudet kuten "auringon on sellainen kirkas ja lämmittävä möllykkä tuolla ylhäällä". Sen sijaan saatamme miettiä auringon koostumusta, aurinkotuulia, planeettojen ratoja, gravitaatiokenttiä, pilvien koostumusta, pilvien syntyjä, strastofääriä, seikkoja jotka vaikuttavat valon taittumiseen ja heijastumiseen, sanan paistaa mielekkyyttä kyseisessä käyttöyhteydessä, monikkomuotoisen sanan "pilvien" viittaamien pilvien limittyneisyyden käsitteen käyttökelpoisuutta ei kiinteän materiaalin yhteydessä, sekä ajaudumme miettimään onko edes olemassa mitään kiinteää materiaalia ja jos ei ole, niin kuinka silloin voidaan sanoa jonkin olevan jonkin takana?

On mahdollisuuksien rajoissa, että aivan kaikkien ihmisten ei yksinkertaisesti tarvitse ajatella asioita liian monimutkaisesti, sillä yhteiskunnassamme on sellainen konsensushenki, että erinäisten asioiden pitäisi tulla ymmärretyksi melkein kuin itsestään. Täten esim. tietoa siitä, missä ruoassa tällä viikolla ei ole lasinsiruja ei julkaista satunnaisesti valitun valtion viraston verkkosivuilla, vaan todennäköisemmin Eviran tiedotesivuilla, josta se kuplii myös uutismedioiden kautta esiin.

Liiaksi ajattelemisen kannalta helpotetussa yhteiskunnassa eläminen voi tosin tarkoittaa sitäkin, että arkijärki tuntuu riittävän niin hyvin, että kattaessaan kaikki normaaliin arkeen liittyvät toiminnot, ei vaativampi järkeily enää liiemmin houkuttele. Täten osattaisiin kyllä syödä, nukkua, käydä kaupassa, käydä töissä, avata televisio, maksaa laskunsa, hakea tenavat tarhasta, tilata lastenkutsuille tarjoilu ja viihdetaiteilija, ulkoiluttaa koira ja ottaa varmuudeksi sateenvarjo mukaan jos vaikka sattuisi satamaan, laittaa eväät valmiiksi seuraavaa työpäivää varten, kerätä netistä pari vitsiä kerrottavaksi työtovereille, varata lentoliput jonnekin samalla netistä kohdemaan paikallisia olosuhteita jonkin verran silmäillen jne. mutta moni haastavampaan mietintään kutsuva pohdittava asia jäisi kokematta.