Kun jonkin muiden ihmisten ajatustoimintaan vaikuttamiseen perustuva metodi selitetään auki siten, että metodin mysteerisyys häipyy ja jäljellä jää matemaattisella varmuudella samoja tuloksia antava metodin selitys, jonka ymmärtää myöhemminkin ilman suurempaa aukipurkamisen vaivaa sellaisenaan ja jota voi varioida loputtomasti, tulee siitä siitä todennäköisemmin eräs muiden ihmisten häiritsijöiden suosikkimetodeista.

Kuvat 1 ja 2 selventävät erästä tietynlaiseen esivalmisteluun perustuvaa metodia, jossa on tarkoituksena nostattaa esiin jokin tietty mielle kohdeyksilön mielessä. Kuvasta 2 voi sellaisenaan huomioida, että havaintojen A, B ja D annettua jonkinlaisia signaaleja, alkaa K olla valmis antamaan oman signaalinsa, minkä lopulta aiheuttaa C eli kyse on, analogisesti ottaen, eräänlaisen kynnysjännitteen ylittymisestä signaalien kasautumisen kautta. A, B, C ja D voisivat olla tässä mitä tahansa symboleita (joita myös sanat ovat), ihmisiä, maantieteellisiä sijainteja ym. Tietänet tai olet huomannut, että assosioidut itsekin (aina ja joka kerta) johonkin tiettyyn sanaan tai kuvaan, kun sinulta kysytään mitä mieleesi tulee (kriteereinä toimivista) sanoista se1, se2 ja se3?

Käytännössä A, B, C ja D toimivat edistävään signaaliin pyrittäessä tällaisina kriteereinä, mutta voisi olla myös niin, että yksi tai useampi niistä olisi ehdollistettu kohdeyksilön mielessä sellaiseksi, että aiheutuisi signaalin inhibitoitumista eli estymistä, jolloin K:n tuleminen mieleen voisi estyä.

Peliksi muunnettuna tämä vaatii jonkin verran esivalmistelua, jotta voitaisiin tietää, mikä johtaa johtaa siihen, että jollekin tietylle ihmiselle tiettyjen asioiden havaitseminen johtaa automaattisesti tietyn mielteen ja siitä seuraavien muiden reaktioiden tapahtumiseen. Esivalmisteluihin sisältyisi sekä analyysiä siitä, minkälaisia ajatusverkostoja kohdeyksilön mieleen on kertynyt, sekä ajatusverkostojen keinotekoista luomista mm. havainnoille altistumisten kautta. Aivojahan pystytään muokkaamaan läpi elämän sekä yksilön itsensä toimesta, että muiden ihmisten niihin vaikuttamisen kautta. Neuraalisella tasolla (hermoverkot, synapsit, neuronit ym.) eivät mitkään muistojen ja mielteiden pohjana olevat biljoonat synaptiset liitokset ole pysyviä, vaan aivojen neuronit ovat eräänlaisessa jatkuvassa kilpailutilassa, täydennettynä erilaisilla regulaatio- ja stabilointimekanismeilla, minkä seurauksena liitoksia muodostuu uusia ja entisiä irtoilee. Tämä irtoileminen johtuu myös aivojen tarpeesta kontrolloida energiankäyttöään ts. aivan kaikkea ei voi ylläpitää jatkuvasti.

Toisin kuin kuvasta 1 alkaen voisi ajatella, ei yksittäistä, tunnistettavissa olevaa sanaa edusta aivoissa esim. yksi neuroni, toisen neuronin edustaessa jotain toista sanaa. Kuvan 1 pallukat edustavat mielteitä, analogian neuroneihin toimiessa varsin hyvin signaalien summautumisen osalta. Käytännössä kuvan 1 asioiden A, B, C ja D voi kunkin ajatella aktivoivan useita neuroneita kerrallaan (ei piirretty), joista vähintään yksi on sellainen, joka on sillä polulla, joka johtaa K:n mahdolliseen aktivoitumiseen. K voisi tulla aktivoiduksi muidenkin asioiden ajattelemisen kautta, mutta jos kuvitellaan, että vain A, B, C ja D olisivat käytettävissä, tulisi niiden kaikkien tulla olla aktivoituja. Kuvassa 2 on esitetty kuinka K laukeaa heti, kun viimeinenkin näistä tulee aktivoiduksi.

Kuvassa 3 mahdollisia ajateltavia asioita on useampia, mistä on helpompi havaita se, että tiettyä ajatusta ei koskaan tule aktivoiduksi, jos sille ei saavu riittävästi syötesignaaleja. Yksinkertaistamisen vuoksi signaalin etenemiseen vaikuttavana keinotekoisena sääntönä on: jotta signaali voi edetä yhdeltä pisteeltä eteenpäin, siihen on saavuttava vähintään kaksi signaalia. Kuvaa 3 luetaan ylhäältä alaspäin: alimmilla riveillä on osa A:n, B:n, C:n ja D:n aiheuttamista signaaleista, jotka sitten yhdessä aiheuttavat signaalin etenemistä säännön mukaisesti. Jos yksikin A:sta, B:stä, C:stä tai D:stä olisi puuttunut, ei tietty kuvion pallukka olisi koskaan aktivoitunut.

Neuroneille, joita kuvan 3 pisteet eivät siis esitä, saapuvia signaaleita, voisi olla tuhansia. Neuroneihin ei kiinnitytä suoraan niiden reunaan, vaan niistä erkaantuu dendriittejä eli (signaalien)tuojahaarakkeita, missä merkitystä mm. signaalin etenemisnopeuden kannalta olisi mm. sillä, mihin kohdin neuronin dendriittiä jokin toinen neuroni pyrkii liittymään (liittymiskohdan etäisyys neuronien solukeskuksesta), mutta nämä ovat yksityiskohtaisuudessaan jotain sellaista, josta ei voi varmistua pelkästään ihmisen käytöstä havainnoimalla. Toisten ihmisten ajatusten ohjaamiseen tarkoitettuja metodeita käytettäessä tällainen tarkkuus ei kuitenkaan ole tarpeellista.

Kuriositeettina mainittakoon JavaScript-kielinen toteutus signaalien hienostuneemmasta etenemisestä, missä on lisänä myös mm. jäähtymisaika, jonka aikana signaaleja vastaanottava noodi ei reagoi uusien signaalien saapumiseen, vaan käytännössä hylkää ne: http://jsfiddle.net/persilj/5d5BR/

Esivalmisteluihin, joilla pyritään luomaan uusia linkkejä mieleen, käytetään mm. klassista pavlovmaista ehdollistamista, asioiden rinnastamisen kautta tapahtuvaa assosiaatioiden uudelleen järjestämistä, toistamista, erottuvuudella pelaamista, suggestioita, huomion ohjaamista, sekä aiemmin aktivoitujen käsitteiden aiheuttaman esiaktivaation laajentamista lähikäsitteiden, sanaperheiden ja laajempien konseptien aktivoimiseen. Jonkin asian tullessa havaituksi tai ajatelluksi, tulee väistämättä aiheutuneeksi lukuisien eri neuronien yhtäaikaista laukeamista ja jos tämä johtaa siihen, että jokin muu reittien varrella oleva neuroni laukeaa, tarvitaan seuraavilla kerroilla vähemmän "lähetystehoa" niiden saapuvia signaaleita lähettäneiden neuronien osalta, jotka avittivat tietyn neuronin laukeamista sillä kertaa. Tämä muutos voi kestää minuuteista jopa kuukausiin. Aiheesta on saatavilla lisätietoa verkosta mm. hakusanoilla "long term potentation" ja "hebbian theory".

Tätä esiaktivoitumista voi käyttää ajatteluunvaikuttamistarkoituksissa mm. siten, että nostatetaan ensin jotain sanaa esille, minkä ajattelemiseksi tulemisen voi varmistaa ihan kysymällä, minkä jälkeen aletaan tuomaan esille sellaiseen kontekstiin liittyviä asioita, joissa tuon sanan tai sitä vastaavan esineen voi erheellisesti ajatella esiintyvän, mistä voi olla melko peruuttamattomana seurauksena - tai ainakin kunnes synaptiset yhteydet taas irtoavat - se, että aiemmin olematon linkki tietyn sanan ja tietyn kontekstin välillä alkaa muodostumaan.