Syitä sille, miksi joukko ihmisiä haluaisi muuntaa yhden ihmisen tietoisia käsityksiä omasta itsestään, sekä vahvistaa valikoituja alitajuisia vaikuttimia, on paljon. Ajateltakoon, että kyse ei olisi asiallisesta ja hyvään pyrkivästä terapiasta, vaan esim. pyrkimyksestä löytyy keinoja, miten aiheutetaan "psykologista haittaa" jollain systemaattisella tavalla, mitä voitaisiin sitten soveltaa lukuisilla eri tavoin.

Olennaista tällaisessa haitan tekemisessä on kerryttää tietoa kohteesta mahdollisimman laajasti ja kattavasti, mielellään ihan lapsuudesta asti ja kohteen kannalta erityisen merkittävien tapahtumien osalta. Kaikkea tietoa ei tarvitse kerätä, koska kuvaillussa tekniikassa on pitkälti kyse toiston kautta tapahtuvasta tiettyjen asioiden vahvistamisesta ja vastaavasti toisten asioiden vaimentamisesta.

Erityisesti sellaiset muistot ovat herkkiä muutoksien vaikutuksille, joita ei ole ajateltu pitkään aikaan, sillä niitä esille nostateltaessa menee aina hiukan aikaa ennen kuin muisto tulee tietoisuuteen "koko laajuudessaan". Jos tiedetään, mikä muistossa on ns. olennaista, voidaan nämä olennaisuudet liittää osaksi tietynlaista "assosiaatioklusteria", joka muodostaa eräänlaisen kilpailutilanteen aidon muiston kanssa, mistä ajan mittaan ja systemaattisesti suoritettuna aiheutuu aidon muiston näivettyminen ja se, että "synteettisen" muisto alkaa vaikuttaa voimakkaammin henkilön alitajuisiin päätöksiin.

Nämä synteettiset assosiaatioklusterit eivät ns. kertalaakista tee mitään erityistä, vaan niistä on rakennettava laajoja verkostoja ja tähän tarvitaan aina useiden ihmisten työpanosta. Olennaisia komponentteja tässä tekniikassa ovat:

  • erityiset aiheet, joihin jokainen synteettinen assosiaatioklusteri liitetään;
  • erityiset ihmiset, jotka ovat peräisin jostain kohdin kohdehenkilön aitoa muistettua historiaa tai heidät on erikseen esitelty (näköyhteys), mutta joiden kanssa ei ole koskaan varsinaisesti keskustellut;
  • muistuttavat ihmiset, jotka tuovat erityiset ihmiset mieleen silloin, kun ei olisi luontevaa, että erityiset ihmiset olisivat läsnä jossain tietyssä paikassa;
  • assosiaatioiden rakennusainekset, jotka yhdessä kaikkien kolmen edellä mainitun kanssa muodostavat assosiaatioklustereita (paljon sisäkkäisiä assosiaatioyhteyksiä, esim. nimien, sanojen, symboleiden, ilmiöiden ym. välillä)

Synteettisiin assosiaatioklustereihin liittyy usein, muttei välttämättä joka kerta, jos assosiaatiot tuovat muutenkin sellaisen mieleen, viittaus johonkin erityiseen tapahtumiin kohdehenkilön historiassa. Näitä erityisiä tapahtumia voi olla paljonkin enemmän kuin mitä tässä tekniikassa käytetään, mutta tekniikan toimivuuden kannalta liiat viittaukset tekisivät siitä tavattoman hankalaa hallita osallistujien omassa mielessä, sillä heidän muistikuormituksensa kasvaisi liian suureksi. Tietenkin tietokoneet ovat erilaisine tietokantoineen avustavia välineitä, sekä erityisesti monissa analyyttisissä tarpeissa jopa välttämättömiä, mutta tavanomaisesti osallistuvat haluavat ymmärtää, mitä he ovat tekemässä, mikä asettaa toiminnalle jonkinlaiset rajat.

Kirjoittajalle itselleen tällaisia muiden ihmisten erityisiä aiheita ja erityisiä ihmisiä ovat mm. matematiikka, hirvi, marjut, kippo, naapurin minna ja roskis. Näistä esim. hirvi, jonka jotkut jaksoivat houkutella metsäpolulle, jossa kirjoittaja itse käy lenkillä, on myös erään tutuhkon pitkän matematiikan opettajan sukunimi, erään tuttavan sukunimi, joka aikoinaan koetti kaupata minulle amfetamiinia ym.

Jokaisessa synteettisessä assosiaatioklusterissa on aina jotain aiemmin mainituista komponenteista (erityiset aiheet, erityiset ihmiset ja/tai muistuttavat ihmiset, sekä runsaasti assosiaatioiden rakennusaineksia). Toiminnan myöhemmissä vaiheissa saatetaan lähteä kokeilemaan ns. niputus-vaihetta, jolloin aiemmin erillisinä pidettyjä erityisiä aiheita ja erityisiä ihmisiä aletaan tehdä toisiaan muistuttavaksi tai toisiinsa viittaavaksi, jolloin erityisistä aiheista ja erityisistä ihmisistä muodostuu uusi synteettinen assosiaatioklusterinsa. Erityisiä ihmisiä voivat pahimmillaan olla myös esim. joku omista sukulaisista, mikä tarkoittaisi, että he ovat "myyneet" muiden käyttöön sekä itsensä, että kohdehenkilönä toimivan sukulaisensa. Kohdehenkilön kannalta haitallisia ihmisiä olisivat myös ne ihmiset, joiden kanssa on ns. sukset menneet ristiin jossain vaiheessa elämää ja jotka eivät niin välitä, jos vähän tietoa vuodattavatkin tai osallistuvat muuten toimintaan jollain aktiivisella tavalla.

Mitä tarkemmin kohdehenkilön nykyistä toimintaa pystyy seuraamaan, sitä nopeammin pystyy estämään senkin, etteivät juuri äskettäin opitut asiat ehdi päätymään häneen pitkäaikaismuistiinsa ns. puhtaina. Ts. jos kohdehenkilö pyrkii opettelemaan jotain, mitä tarvitsee esim. työssään, voidaan tämä opeteltava asia liittää taas yhteen synteettiseen assosiaatioklusteriin tai vaihtoehtoisesti tehdä opeteltavasta asiasta jollain tapaa epämiellyttävää tai vältettävää.


Se, mikä tässä tulee todennäköisesti ymmärrettyä väärin tai joka tuntuu vaikealta ajatella loogisesti liittyy siihen, mitä tarkoittaisi jonkin liittäminen johonkin tai mikä on se jokin, joka liitetään johonkin. Sanoja tai ihmisiä on suhteellisen helppo ajatella sijoitellun jonkinlaiseen verkostoon, jossa sanan paikkaa edustaa jokin yksittäinen piste tai pallero, sekä nähdä miten ne kaikki liittyisivät johonkin laajempaan verkostoon, mutta siitä verkostosta pelkästään ei voisi lukea, miten se vaikuttaa.