Ihmisiä on suhteellisen hankala saada uskomaan, että "nyt on jotain kokeilua käynnissä", koska kokeilut (esim. psykologiset kikkailut) noudattavat usein vähemmän selväpiirteisiä linjoja, mikä tekee niiden käytön todistettavuudesta haasteellista. Siinä vaiheessa, kun kokeilussa on edetty karkeampien esikokeilujen kautta hienovaraisemman toiminnan vaiheeseen, toimintaa on yleensä vaikea osoittaa, rajata tai todistaa, koska se on tarkoitettu luonteeltaan juuri sellaiseksi. Ts. pitäisi pystyä osoittamaan tuota jotain jo siinä vaiheessa, kun se on vasta kokeilun asteella. Seuraavassa kuvaillaan eräs tapahtumien kulku, jossa pyrkimyksenä on ollut yhdistää kohdehenkilön mielessä kahta eri kontekstia, ikään kuin "assosiatiivista käytävää" niiden välille luoden, vaikka kohdehenkilö haluaisi mieluummin pitää nämä kaksi kontekstia erillään toisistaan.

Kuviteltakoon venäläinen Facebook-ystävä (tekstissä fb-venäläinen, kansallisuus tässä melko epäoleellista), joka alkoi osoittaa pyrkimystä uuttaa toistuvasti kohdehenkilön tietoisuuteen asioita, jotka assosioituivat tiettyyn venäläiseen opiskelijaan (eri henkilö siis), joka opiskeli myös ohjelmistotekniikkaa samassa koulussa kuin kohdehenkilö.

Aluksi järjestys oli siten, että opiskelijavenäläinen teki jotain tiettyä koulussa tai joku teki jotain hänelle, tai hän oli mukana jossain (toiminnan hetkessä), tai hän tuli tietoisuuteen muiden henkilöiden toimesta jossain sellaisessa yhteydessä, jossa hän ei itse ollut läsnä, minkä jälkeen samana tai viimeistään seuraavana tämä fb-venäläinen liitti omaan uutisvirtaansa jotain sellaista (esim. linkki uutiseen), joka assosioitui hyvin suoraan tästä opiskelijavenäläisestä jälkeenjääneeseen viimeisimpään (tiedostettuun) havaintoon.

Tarpeeksi monen toiston kautta tilanne muistuttaa "ystävänryöstöä" tai vertaisen esittämistä. Sellainen ei kai liene kovin poikkeavaa, mutta tietty systemaattisuus ja tietynlainen ennen kuulemattomuus tekee siitä vaikeasti uskottavaa (ikään kuin pitäisi aina olla jokin aiempi esimerkki, jotta tapahtumia olisi helpompi uskoa).

Seuraavassa vaiheessa, jonka voi katsoa alkaneeksi siitä kohdin, missä kahdessa eri kontekstissa tapahtuneiden samankaltaisten asioiden (tai niihin suggestoivien/assosioituvien) lisäksi tuli uusia samoissa kahdessa kontekstissa esiintyneitä samankaltaisia asioita, minkä lisäksi tapahtumien järjestys ja synkronisaatio muuttuivat.

Tässä toisessa vaiheessa havainnoija eli kohdehenkilö ei enää pystynyt arvaamaan milloin opiskelijavenäläisen jälkeen tulee fb-venäläinen, koska järjestys saattoi olla juuri toisinpäin ja riittäväksi todettujen toistojen jälkeen rytmiä rikottiin siten, että "kontekstista vastaparia" ei aina ollutkaan. Aiemmin rytmi oli mennyt niin, että ensin kymmenisen kierroksen ajan toimi ensin opiskelijavenäläinen, jonka jälkeen aina fb-venäläinen. Lisäksi rytmiin tuli mukaan sen rikkonaisuutta ja sitä kautta vaikeampaa hahmotettavuutta.

Jos ajatellaan tässä kahta eri kontekstia "vierekkäisinä pallukoina" ja niiden välille olevan "linkki", niin niiden "portinvartijoina" toimisivat tällöin nämä kaksi eri henkilöä, joilla minkään kohdehenkilön tiedossa olleen informaation kautta ei ole varmuudella osoitettavaa sosiaalista suhdetta (kohdehenkilö ei ole nähnyt heitä yhdessä, toisen asuessa Suomessa ja toisen jossain Moskovan liepeillä).

Kuvaillun toisen vaiheen lopuille tultaessa kohdehenkilön mieli oli herkistyneempi ounastelemaan, että tämän fb-venäläisen esim. viitatessa johonkin tietynsisältöiseen artikkeliin (jakaa linkin siihen Facebook-virrassaan), opiskelijavenäläinen tekisi lähiaikoina jotain sellaista, johon tämä artikkeli jollain tapaa liittyisi. Loogisesta tämä uskomus olisi tietenkin järjetön, mutta kohdehenkilön mieli olisi tässä vaiheessa oppinut tietynlaisen ajattelunmallin, mikä aiheuttaisi ajatteluun tiettyä erheen todennäköisyyden kasvamista.