Reissun päämäärän jotakuinkin saavuttamisen jälkeen mieli halunnee ottaa hetken hieman rennommin kaikesta ajamisen aikaisesta stimulaatiosta rauhoittuakseen, joten se ei haitanne, jos hetken vain silmäilee ympäristöä ilman erityisempää tarkoitusta?

Useiden kerrostalojen toisissaan kiinni olevuudessa ja niiden julkisivultaan toisistaan hallitun hillityssä eroavaisuudessa landelta tullut saattaa hyvinkin tunnistaa jotain kotopuolesta tyystin puuttuvaa. Laskelmat siitä, kuinka monia ihmisiä niihin mahtunee voivat juolahtaa mukaan ajatuksiin ja mieli alkaa toivoa, että ABC-huoltoaseman tilalla olisi jotain vinkeämpää, jotta muistoksi jäisi jotain muisteltavampaa.

Kun antautuu liikenteen melulle, eikä yritä keskittyä muihin asioihin, sitä varmaankin tajuaa, kuinka siinäkin on sellaista vivahdetta, jonkalaista ei aivan joka paikkakunnalla ilmenny? Eikä mitä, jonkinlaisina aaltoina kulki, mitä ei vivahteena ihmeemmin muuntanut jossain taustalla näkyvä pytinkikään.

Jonkinlaista erityisyyden pilkahdusta jollain piha-alueella, jossa ulkoseinät kuin jossain linnassa ja jonne pääsee kenenkään vahtimatta jopa. Unohtui pian seuraavan ruostuneen porttikongin ja kaduille parkkeerattujen ihan tavallisten autojen ohikulkemisen jälkeen.

Ihan simomielenkiintoista, kun viheralueetkaan eivät ole oikein mitenkään kummoisia. Ei näy edes ketään ihmisiä oleskelemassa nurmialueilla ja viestimässä siitä, kuinka mukavaa elämä on, kun osaa ottaa rennostikin. Syksyisen märkää, jokin huvipuiston näköinen jossain etäänpänä.

Hotellin luona on varmastikin vilkasta ja autojen parkkeeraajat ovat ottamassa vastaan autoja, joihin ei aivan kenellä vain ole varaa? Eipä ollutkaan, joten lohdukkeeksi kuva amerikanmailta tutunnäköisestä sheriffiautosta.

Entäpä jos hetken on ihan vain aloillaan eri kohdin ja antaa tapahtumien tulla lähettyville ilman niiden esille hakemista? Toyota, Nissan, Toyota, Volvo, linja-auto.. jännittävää.

Varmastikin monin paikoin löytyy jonkinlaista yllätystaidetta, jonka on tarkoitus piristää kaupunkiympäristöä? Tuossakin tuollainen vankkarakenteinen jonkinlainen palkkisyteemihässäkkä, tuolla toisaalla taasen väriä seinässä niin värinä erottuvaa että. Auton pyyhkijänsulka, vinossa oleva liikennemerkki.. kyllähän sitä löytyy, kun vaan havainnoi ympäristöä.

Joko sitä oli täytynyt lähteä takaisinpäin? Vielä vähän kameralla kikkailuja ja sitten alkanut jo häämöttää mielessä seuraavan pysähdyspaikan aikaiset namien ostamiset?

Kun Helsingissä on ihan asunutkin useita kuukausia ja tullut käyneeksi aamuvarhaisella, iltapäivinä ja iltaisin lenkkeilemässä useissa eri kaupunginosissa, pyöräillen useissa eri paikoissa samalla kerralla käyden, autoillen hankkimassa tuntumaa asutus- ja yrityskeskittymien rajoista, sekä muita kulkuvälineitä käyttäen joutessaan totuttaen itseään siirtymään paikoista toiseen, saa siten itselleen aikaiseksi varmemman tunteen siitä, että "nyt alkaa tajuamaan Helsinkiä paremmin". Siis alkaa, sillä eri kaupunginosien ja muiden alueellisesti erityisien paikkojen merkittävyydestä ei tietenkään aivan niin helpolla pääse kattavaan selvyyteen, että vain kuljeskelee kiireettä eri paikoissa.

Mentaalisen kartan täydentymisen saattoi joka tapauksessa tuntea, missä taidemuseon ja juna-aseman tienoosta muodostui kovin luontevasti jonkinlainen keskuspaikka, mihin muiden paikkojen sijainnit tuli suhteuttaneeksi ainakin siihen asti, kunnes niiden erityisyys alkoi tuntumaankin joltakin.

Ruoholahti oli tullut tutuksi työpaikan sijainnin vuoksi.

Merisatamaa ei useinkaan tullut ajatelluksi nimenä, mutta Hietalahdenrannalla olleella sukulaisten asunnolla toisinaan oleskelujen aikana tuli suunnanneeksi lenkkeilemiset sinne suuntaan. Sieltä kauttahan pääsi sitten myös Ehrenströmintietä kaupungin ytimentapaiseenkin, jos tuntui, että Bulevardin kautta kulkien pääsisi liian suoraan.

Myöhempinä vuosina Helsinki oli jo monilta osin, ainakin mitä tulee havainnointiin katutasolta ja toisinaan vähän korkeammaltakin, siinä määrin tuttu kaupunki, että etäänpänäkin asuessaan saattoi kuljeskella ja ikäänkuin asioida Helsingissä omassa mielessään. Kotikaupungista eli oletettavasti Lappeenrannasta kun lähti etelämmäksi käymään, ei sitä tuntunut olevan niin tarvetta sille, että Lahteen päästyään pitäisi ottaa Z.-juna ja mennä käymään Helsingissä. Sen sijaan sitä saattoi olla ottanut junan alle ihan vain sen vuoksi, että junassa ehtii lueskelemaan jotain, minkä jälkeen käy vaikkapa vilkaisemassa mahdollista vuokra-asuntoa, palauttamassa kirjaston kirjoja ja syömässä jossain ennen kuin lähtee takaisinpäin.

Täytyihin se sitten kuitenkin jossain vaiheessa käydä hiukan päivittämässä muistikuviaan Helsingistä ja olihan siellä edelleen monia paikkoja, joissa käymisiin saattoi kehitellä jonkin tekosyyn. Sokoksessa ei ehkä niin ihmeempää syytä asioida, mutta siellä saattoi käyttää suht täsmällisen verran aikaa, jos oli lähdössä kaupungista poispäin ja junan saapumiseen olisi vielä jonkin aikaa.

Ruoholahdessa on täytynyt käydä, koska uteloittanut, minkälaiselta siellä näyttää vuosia myöhemmin ja minkähänlaiset yritykset ovat vielä samat kuin silloin aikoinaan, kun oli sielläpäin töissä.

Yhdistelmissä rauhallista kiireellisyyttä ja katutasojen liiketoimintaa on sellaista kaupungin viriiliydestä kertovuutta, jota muutaman kymmenen tuhannen asukkaan kaupunki ei tavoita.

Muutamissa asuntonesittelyissä Helsingissä käyneenä kerrostalojen julkisivut ja niiden vierellä olevien autojen hintaluokat eivät enää hetkauta ajatuksia niin helposti suhteessa siihen, mihin käsityksiin asunnoista on tullut ikään kuin kalibroituneeksi.

Laivallakin pääsisi ja raiteitse pääsisi laivan luokse, mutta eipä siihen ole ollut niin kiinnostusta, että lähtisi vesitse jonnekin.

Sana kalleus saattaa juolahtaa mieleen.

Eräitä muita kognitiivisia viitepisteitä.

Eräs myöhempien aikojen reittiavauksista.

Asunnolle vaihtamaan vaatteet ja sitten läheiseen Hemingway'siin?

Rikhardinkadun kirjastossa.

Erään Helsingissä käymisen kerran tarkoituksena ei oikeastaan ollut muuta kuin käydä koettelemassa, mitä olisi mieltä Maria O1:stä, jos kävisi sen verkkosivuihin tutustumisen täydennykseksi ihan paikan päälläkin. Tehtävä tuli suoritetuksi ja tulihan se tietysti taas käytyä Stockmannillakin, josko siellä saisi tehneeksi jonkin heräteostoksen. Samat Barbourit olivat kuin ennenkin. Iltamyöhään vielä yhdessä itselle aiemmin tuntemattomassa kahvilassa hiukan syömässä ja juomassa ennen juna-asemalle menoa, mihin vielä ehti mukaan yksi huolimattomasti otettu valokuva. Lahden kirjastokaan, jossa ennen Helsinkiin menemistä käväisi, ei sekään tuntunut erityisen merkitykselliseltä, missä on jotain samaa kuin katutason arkkitehtuurin silmäilyssäkin.