Kun Helsingissä on ihan asunutkin useita kuukausia ja tullut käyneeksi aamuvarhaisella, iltapäivinä ja iltaisin lenkkeilemässä useissa eri kaupunginosissa, pyöräillen useissa eri paikoissa samalla kerralla käyden, autoillen hankkimassa tuntumaa asutus- ja yrityskeskittymien rajoista, sekä muita kulkuvälineitä käyttäen joutessaan totuttaen itseään siirtymään paikoista toiseen, saa siten itselleen aikaiseksi varmemman tunteen siitä, että "nyt alkaa tajuamaan Helsinkiä paremmin". Siis alkaa, sillä eri kaupunginosien ja muiden alueellisesti erityisien paikkojen merkittävyydestä ei tietenkään aivan niin helpolla pääse kattavaan selvyyteen, että vain kuljeskelee kiireettä eri paikoissa.

Mentaalisen kartan täydentymisen saattoi joka tapauksessa tuntea, missä taidemuseon ja juna-aseman tienoosta muodostui kovin luontevasti jonkinlainen keskuspaikka, mihin muiden paikkojen sijainnit tuli suhteuttaneeksi ainakin siihen asti, kunnes niiden erityisyys alkoi tuntumaankin joltakin.

Ruoholahti oli tullut tutuksi työpaikan sijainnin vuoksi.

Merisatamaa ei useinkaan tullut ajatelluksi nimenä, mutta Hietalahdenrannalla olleella sukulaisten asunnolla toisinaan oleskelujen aikana tuli suunnanneeksi lenkkeilemiset sinne suuntaan. Sieltä kauttahan pääsi sitten myös Ehrenströmintietä kaupungin ytimentapaiseenkin, jos tuntui, että Bulevardin kautta kulkien pääsisi liian suoraan.