On niitä varmasti reiluja ja kaikenlaista erikoisempaakin mietittävää vastaanottavia psykiatreja, mutta Lappeenrannassa psykiatrilla käynti ei useinkaan ole sillä tapaa tuuripeliä, että häirinnästä kertovan olisi edes mahdollisuus saada asiansa ymmärretyksi, sillä monen psykiatrin toiminnan tyyli on ollut (omaehtoisesti kokeiltuna) sellainen, että selitettävyyttä täytyy pelkistää useamman iteraation verran ja mistä seuraa sitten se, että ne selityksien vaikeusasteiltaan helpoimmat jäljelle jääneet osat tulevat kumotuksi "elämään ihan tavallisesti kuuluvina asioina"-mahdollisuuksina, joista selviää, kun vaan suhtautuu niihin toisin, eikä kiinnitä niihin niin paljon huomioita. Lappeenrannassa moni terveysalankin asiantuntija on oppinut kokemaan eräänä tehtävänään olevan suojella monien tahojen imagoa, lytätä asioiden merkittävyyksiä ja valikoida keitä täytyy uhrata, jotta joillakin muilla voisi olla helpompaa.
Joillain tahoilla täytynee olla intressinsä saada joissain heitä edustamattomissa tahoissa aikaan ärsyyntyneisyyttä ulkomaalaisia ja heistä erityisesti tummempi-ihoisia kohtaan, minkä voi ottaa eräänä pohjustuksena seuraavassa luonnehditulle. Tämä taho, intressiryhmä, ei oikeastaan ole yhdellä yleisestä keskustelusta tutulla sanalla rajattavissa, sillä tavoitteiden aikaansaamista ovat edesauttamassa myös joukko sellaisia ihmisiä, joita vähintäänkin yritetään saada tuntumaan sellaisten ulkomaalaisten ihmisryhmien edustajana, joita kohtaan yritetään saada ärsyyntymistä aikaan. Eli häiriköinnissä on mukana mm. niin perussuomalaisia, pakistanilaisia, turkkilaisia, afrikkalaisia kuin myös perinteisen suomalaisen näköisiä ihmisiä.
Tilastollisesti ottaen käsitteisiin kuten ulkomaalainen, turvapaikanhakija, maahanmuuttaja, tummaihoinen, venäläinen, raja, ylitys, mustavalkoinen ja zombielauma ovat olleet mieleen muodostuviksi tarkoitettujen assosiaatioklustereiden kärkipäässä. Nykyaikaisesti toimivat häiriköt eivät edes ole koko ajan "häiritsemässä", vaan he kokevat toisinaan tajunneensa jonkin "erityisen hyvän" tilaisuuden saada sellaista vaikutusta aikaan, mikä muuntaisi ja vahvistaisi jonkun kohdehenkilön suhtautumisia ja asenteita, sekä poisorientoisi jostain hänen "entiselle persoonalleen" sopivammasta. Täten vaikuttamaan pyrkivässä häirinnässä voi olla paljonkin suvantovaiheita, joiden aikana kuvitellaan, että jokin aiempi merkittävämpi vaikuttaminen tarvitsee vaikutusaikaa päätyäkseen pitkäaikaismuistiin ja osaksi kohdehenkilön ajatteluskeemoja. Näinä väliaikoina sitten koetellaan pitää joistain asioista muistuttavuuksia esillä, sekä häiritä esim. auditiivisesti, jottei mieli ehtisi lepäämään ym.
Kun pelimekaniikka on kerrassaan erinomainen, pelin grafiikat ovat laadukkaat ja peliä halunnee pelata paljonkin jo heti ensimmäisellä pelikerralla, mutta pelihahmoissa on valittavana joka pelkästään tummaihoisia tai ainakaan alkuun ei ole yhtään kelpaavaa ei-niin-tummaihoista, tummaihoiset lähinaapurit [1] ym. aiheuttavat keinotekoisen tilanteen, missä joko pysyttäytyy immersiivisessä pelimaailmassa tai palaa takaisin tosimaailmaan poistumalla pelistä ja joutuu sietämään runsasta, kymmeniä minuutteja kestävää auditivistä häirintää (kolinaa, mölinää, tömäyttelyjä, jysäyttelyjä ym.). Tällaisia pelejä ovat olleet mm. Deathloop ja State of Decay 2: Juggernaut Edition. Deathloop-pelin pelaamissessiot olivat erästä sellaista aikaa, joka sai häiritsemällä vaikutuksia aikaan saamaan pyrkijät yrittämään tehdä tätä henkilöä tehokkaammin ärsyttävältä tuntuvaksi, ainakin joidenkin teorioiden mukaan. Deathloop-pelin antagonisti eli päävastustaja oli hänkin reaalimaailmassa häirintäkäytössä edustettuna, mutta siitä enemmän toisaalla kerrottuna.
Kun peliä on pelannut jo paljon siitä pitämisen vuoksi ja sen grafiikka-asetuksetkin voi pitää "ultralla", tummaihoisten NPC-hahmojen kanssa toimiminen aiheuttaa usein toteutuvan uhkan sille, että auditiivista häirintää käy esiintymään. Varsinkin, jos esim. pelihahmon nimessäkin on jotain suomalaisittain helponlaista muistuttavaa kuten Days Gone -pelin "Captain Kouri". Erityistä huomioitavaa, että pelin ulkopuoliset äänet yleensä eivät ole itseisarvoisen häiritseviä, sillä onhan ympäristössä paljon autojen, työkoneiden ym. tuottamaa ääntäkin, vaan kyse on merkityksistä äänien kera.
Jossain määrin ihmisten oloisten olioiden lahtaaminen, tuhoaminen, tappaminen yms. on jossain määrin turruttavaa, mutta myös kaiken muun pelissä jokseenkin keskeytyksettä tapahtuvan kanssa yhdessä palkitsevaa ja aivojen dopamiiniratoja kiihdyttävää toimintaa, mikä taasen antaa maahanmuuttajia zombieksi rinnastaville häiriköille, jotka ovat usein itse asiassa tummaihoisia ihmisiä itsekin, tilaisuuden tuntuisen "kytkeä" ihmismäisten olioiden runsasta tuhoamista niihin skeemoihin, oletushermoverkkoihin ja assosiaatioklustereihin, joita he kokevat pelaavan henkilön mielessä "ylläpitävänsä". Kuvat peleistä Days Gone ja Dying Light 2 Stay Human.
Kun häirintää, jota on yritetty "kytkeä" ulkomaalaisuuteen, turvapaikanhakijoihin, maahanmuuttajiin, tummaihoisiin, venäläisiin, rajoihin, ylityksiin, mustavalkoisuuteen ja zombeihin (ja muuhunkin, josta voisi varomattomasti sanoa "ja muuhun sellaiseen"), on jatkettu hyvin pitkään, häiritsemään pyrkijät kokevat voivansa tajuta, minkälaisia mietteitä kohdeyksilössä heräilee, kun hän pelailee itselleen uutta peliä, jossa tuntee olevansa pelkästään tummempi-ihoisten keskuudessa, vaikka mihinpäin pelissä kulkisi ja pelihahmokaan ei ole ns. valkoihoinen, pyritään "sopivalta tuntuvan tilaisuuden hetkellä", jossa olisi pitkäaikaismuistiin jättämisen mahdollisuuttakin, aiheuttamaan ärsyyntymisen tuntemuksia, joiden koetaan varmistelevan ja valmistelevan mainittuihin ihmisryhmiin kohdistuvaa ärsyyntyneisyyttä myös tosimaailmassa. Tyypillistä tosimaailman häirinnässä on ajoittaa esim. tummaihoisten häirintään houkuttelu hetkiin, jolloin on muuttanut itseään jotenkin oleellisesti kuten käymällä parturissa. Kuvat pelistä Assassin's Creed Mirage.
<-- Tapahtumaluonnehdintoja primitiivisemmästä häirinnästä
Jukopliut ulkomaalaiset tummaihoiset ja sen oloiset, jonkin verran tolkkua -->