Tokmanni määrittelee verkkosivuillaansakin yrityskonserninsa halpakauppakonserniksi, joka "helpottaa ihmisten arkea ja juhlaa" tarjoamalla "monipuolisen ja ajankohtaisen valikoiman pohjoismaisia ja kansainvälisiä merkkituotteita sekä muita laadukkaita tuotteita aina edulliseen hintaan". Vaikkei kyse ollutkaan kaikkien asiakkaiden huomattavaksi tarkoitetusta maininnasta, sanassa "kansainvälinen" on jotain hupaisaa, kun sitä käytetään halvoiksi luonnehdittujen kodin tarvikkeiden myymiseen liittyen, sillä harvempi enemmän miettiväisempi pitää maahantuodun esineen lähialueita kauempaa tuomisen olevan merkittävä kriteeri, jos tuote ei sitten kuitenkaan ole mitenkään "kummoisempi".
Tässäkin myyntipaikassa kolmansien osapuolien kanssa tehdyt sopimukset näkyvyyden tarjoamisesta ja Tokmannin omien brändituotteiden esillä pitäminen tekevät mahdolliseksi pitää tarjolla sellaista tuotevalikoimaa, että voidaan sanoa "kaikista tuotevalikoimista löytyvän jotain", mutta se "jotain" yhdistettynä valaistuksen paljouteen tuntuu helposti siltä, että liiketoiminnan ytimessä on hämäämisen käyttäminen myyntikeinona. Tästä aiheutuu sekin, että kun joidenkin tuotteiden asettelun ryhtisyys on vähänkin häiriintynyt, voi sellaisesta ryöpsähtää vielä vähän lisää tuntumaa siitä, että "yep, nyt ollaan halpakaupassa".
Pettymyksiä on odotettavissa paljon, kun pysähtyy osastoille arvuuttelemaan, miten ihmeessä "tämänkin erään esineen" voi saada tuntumaan sopimaan yhtään mihinkään, mikä juontunee siitäkin, että monien myyntituotteiden osalta niiden suunnittelua dominoivana tekijänä on ollut yksinkertaisen looginen funktionaalisuus kuten "tähän laitetaan ruoka-aineet, joista ruokaa valmistetaan ja joka laitetaan sitten uuniin, minkä jälkeen tämän voi laittaa pöydälle, josta voi sitten ottaa uunissa valmistumassa ollutta ruokaa".
Tuotteiden asettelussa ei ilmenny halu arvioida myynnissä olevia tuotteita niiden monenlaisia aspekteja miettien, vaan ne ovat kuin "vähän yksinkertaisille ihmisille tarkoitettuja", joille jopa sana prakmaattisuus voi olla hiukan vieras ja esteettisyydestä on ehkä joskus viime vuonna viimeksi tainnut jossain kuulla. Tungettelevan runsaan valaistuksen tarkoituksena saattanee olla saada asiakkaat tuntemaan olonsa epävarmoiksi heidän tajuavansa asioivansa halpaliikkeessä jonkinlaisen pakon vuoksi, mikä mahdollisessa stressaavuudessaan saattaa saada heidät tekemään virheostoksia.
Yhteiskunnanlaajuisesti leviävän "kunhan jotenkin"-mentaliteetin häivytettävyyden ja paikallisten ihmisten mielikuvituksen köyhistymisen kannalta voisi olla parempi, että kaupunkikohtaisesti myönnettäisiin halpaliike-lisenssejä, etteivät ne pääsisi ihan pelkästään liiketoiminnan vapauteen vetoamisella huseeraamaan ihan minne vaan miten vaan.