Grande Tavaratalolla oli aloittaessaan sillä tapaa poikkeukselliset lähtöasetelmat, että aiemman muotitavaratalo-yritysidean perustuessa paljolti kalliiden merkkituotteiden myymiseen, on niiltä ajoilta jäänyt sisätilat, joissa on vielä entisenlaista lattioissa, valaisimissa, seinissä ym. Moni seikka puoltaa sitä tuntumaa, että asiakkaiden puutteen vuoksi myyntitilan kehittäminen ajautuu sivuseikaksi, kun "ei sinne kuitenkaan monikaan löydä". On hyllyvälikkökohtaista ja katseen suunnasta riippuvaista, tuntuuko jotain olevan "just jetsulleen" eli hyvin vai onko jotain vain dumpattu johonkin moninkertaisessa määrin. Täten, tässä vaiheessa voinee jossain määrin asettaa havainnoijan itsensä velvollisuudeksi, että hän muokkaa ajatteluaan ja suhtautumistaan siinä samalla, kun asioi myyntipaikassa, jossa yhdellä havainnoinnin hetkellä on läsnä ja välittömästi tajuttavana lattialtaan, esillä olevilta tuotteiltaan, hyllylaadultaan ja valaistukseltaan jotain pramean oloista, mistä on näkymät muihin hyvin esille laitettuihin ja mukavan kelpoisasti erilaisiin tuotteisiin, ja minkä jälkeen joutuu kenties hetikohta kohtaamaan röykkiöittäin reunuksellisia lavoja täynnä rapiseviin vakuumipusseihin pakattuja kenkiä ja muita pehmeähköjä tuotteita.
Voisi kuitenkin olla aiheellista mietiskellä, onko sen osalta tehty paljonkin kokeiluja, minkälaiset halpuudesta viestivät keinot olisivat joltain kantilta sopivia myyntipaikassa käytettäväksi, sillä A4-kokoiset hintalaput, joita voi sattua kerralla silmiin kymmenittäin ja monet näistä jokseenkin vierivieressä, ovat varsin räikeän näköisiä erottuvuudessaan. Tämä ei tarkoita silkkaa kontrastista erottuvuutta, sillä pienempikokoiset keltaiset hintalaput eivät ole samalla tapaa vaivaannuttavia, vaan sitä että se julmettu erottuvuus on niin selkeää, ettei sellaisen käyttämisessä ole järkeä. Toivottavasti Grande Tavaratalon ei ole tarkoitus kehitellä sellaisesta jotain, mistä se "on tarkoituskin muistaa".
Samassa myyntipaikassa on myös yrityksen tekstimainontaa lausahdusten kuten "halpaa, mutta laadusta tinkimättä" ja "meillä on aidosti halpaa". Kosmetiikkaosastolla on niin paljon katosta roikkuvaa oletetun kalliita tuotteita aiemmin valaissutta "hilevalaisinta" tjs., että yhdessä jämptisti aseteltuja shampoo- ym. pesuaineita aloillaan pitävien hyllyjen kanssa ne tuntuvat sellaiselta, jota voisi englanniksi luonnehtia sanoilla kuten inelegant tai tacky. Siitä päästäisiin myös siihenkin, että kenelle tätä tehdään?
Siihen voisi olla myöntyväinen, että ainakin astioiden ja lasipurkkien tuotevalikoimisessa ja niiden esille laittamisessa on tunnistettavissa sitä jotain, mitä on taidettu jossain lehtihaastattelussa luvatakin eli tarjota jotain erilaista ja hyvin kelpaavaa, mitä ei muualta saa.