Sateisella säällä saattaisi olla perusteltua muistuttaa itselleen siitä, että savisuus voi tehdä lenkkeilyalustasta varsin liukkaan. Sinänsä sellainen tarjoaa vinkeän kokemuksen, kun ensin tajuaa olevansa ajautumassa paljolti hallitsemattomasti kaatumisvaiheeseen, jolloin mieli käy luomaan mielikuvallista aavistusta sille, miten tilanne tarkemmin ottaen etenee ja mihin ehtii käymään hiukan varautumaan, mutta johon ehtii tulla kahteen kertaan muutos asentovaihdon aikaan saamisen vuoksi ja joista molemmat aiheuttavat mielikuvallisen aavistuksen alkamisen uudelleen ja täten myös tapahtuvaiselta tuntuvuuksien jonkinlaisien varautumisien erilaistumista. Tässä tapauksessa tilanne päättyi luisumiseen metsätielle asti, polviasentoon ja käsivoimin itsensä maahan kaatumattomana pitäen.
<-- toimintamahdollisuuksien rajautuvuutta ohitettavalla aitauksella
lenkkeilyalustan kivet ja juuret -->