Vähempiin maisemien ja alustojen vaihteluun metsälenkkeilyssä kenties liikaakin tottuneille, jos vaikka olisi aiemmin asunut tältä osin toisenlaisessa paikkaa tai jos polkulenkkeily on jotain uudehkon tuntuista, voivat runsaasti kallioisemmat osuudet saada tuntemaan "ei juma, vähänkö tämä on kivaa"-tuntemuksia. Tai no, siltähän se pitkälti joka tapauksessa tuntuu. Tasaisehkoihin ja hiukan pehmeämpiin reittiosuuksiin yhdistettynä näistä saa mielekästä vaihtelua pitkään yhteen menoon jatkuvaan hurvitteluun, missä fiilistä saattaa jonkin verran rikkoa ajautumiset reittiosuuksille, missä on jo peruutettava takaisin tai lenkkeiltävä hetki metsätiellä, josko sieltä löytyisi jokin satunnainen tilaisuus palata takaisin metsäpoluille.