Siinä voi olla kohtalainen riskinsä tai ehkä suurempikin, jos valoisan aikaan lähtee selvittelemään, minkähänlaisia polkuja karttapalvelu näytä ollenkaan ja mistäpäin pääsee minnekinpäin, mutta kulkeutumisen aikana alkaa hämärtymään. Jonkinlainen taju siitä, minkäkokoisesta metsäalueesta on kyse, oletettavasti leppoistaisi mietteitä kysymyksien kuten "meneeköhän tässä kauankin, että löytää täältä takaisin jonnekin tutuntapaiseen kohtaan" aikana. Valoisankin aikaan joutuu ajoittain tyytymään huomaamaan, että seuraamansa polku ei johda yhtään mihinkään, vaan päättyy siten kuin moni muukin olisi käynyt vilkaisemassa johtaako se mihinkään ja kääntynyt sitten takaisinpäin.

Polkulenkkeilyn letkeänä pitämisen kannalta polkujen risteyksiä löytyy kelpoisan paljon reittikombinoinnin varioimiseen. Muut kulkijat saattanevat jo ensi kerrasta ounastella, että monet reiteistä eivät ole heille sopivia, sillä juurisuuttakin on paikoitellen runsaasti. Polkulenkkeilijälle nämä käynevät tuntumaan siltä, että erilaista lenkkeilemisen mahdollisuutta on pakkautunut suhteellisen vähäkokoiselle alueelle useina osa-alueina varsin kompaktisti ja joiden välillä kulkee kuntorataista maastoa.