Sinänsä polkulenkkeilijä ei välttämättä ole ollenkaan niin nirso, etteikö monenlainen maaston vaihtelu kelpaisi oikein hyvin, mutta toisinaan sitä voi tulla miettineeksi polun toimivuutta muille ihmisille, jos polku tuntuu luontevalta oikoreitiltä, mutta sen lupaava alku muuntuu pian oletettavasti monia potentiaalisesti vaivaannuttavaksi. Tunnelmahan siinä myös samalla menee, jos ensivaiheilla tuntuu, että arkivaatetus sopisi hyvin tasaisehkon ja kohtalaisen leveän metsäpolun kautta kulkemiseen, mutta sitten polku ei hetikohta tarjoakaan muita vaihtoehtoja eteenpäin menemisen kannalta kuin toikkaroida lukuisten juurien kautta, mitä jatkuu niin pitkään, että käynee haluttamaan kääntyä takaisinpäin. Joiltakin osin maasto ei näyttäne siltä, että siihen voisikaan tehdä helpolla muutoksia, mutta toisaalla pelkkä siistiminen ja vahvistaminen toimisi oikein hyvin.