Eduskunnan täysistuntokeskusteluiden ja niiden aikaisten mielipiteiden esittämisten voisi kuvitella kuukausien mittaan muokkaantuvan siihen tapaan, että hallituspuolueiden edustavat pääsisivät yli kansalta saatuihin mandaatteihin ja hallitusohjelmaan vetoamisiin rajautumisista ja alkaisivat hyväksyä debatointiin mukaan sitä, mitä oppositiopuolueiden edustajat ovat jo monestikin pyytäneet eli esim. näkemyksiä toiveikkuuksista kaiken murheellisemman vastapainoksi, visointia Suomen tulevaisuudesta muidenkin megatrendien vaikutuksen alaisuudessa kuin massamaahanmuuton ja halukkuutta antaa kehityskuluille aikaa saada merkittävyytensä ilmentymään paremmin.

Kansanedustaja Joakim Vigelius perussuomalaisista on eräs puheliaimmista sellaisista, joiden eduskunnassa pitämiään puheita julkisista valtiopäiväasiakirjoista läpikäymällä saattaisi voida saada tuntumaa siitä, ohjastaako hänen toimintaansa jatkuva jonkin tai joidenkin ryhmittymien puoltamisen velvollisuus vai alkaako hän itsekin jossain vaiheessa kyllästyä samoista asioista eri variaatioin puhumiseen, joten hiukanpa niitä sitten käytiinkin läpi.

Hänen eduskunnassa pitämiensä puheiden osia luokitellessa (ajanjaksona keväästä 2023 kesään 2024) käy mietityttämään, miksi hänen aiheisiinsa orientoituneisuudessa on niin suuret edustukset edellisen hallituksen moittimiselle, opposition kehnouden luonnehtimiselle, usean hallituskauden mittaisen ajan päästä alkaneesta velkakehityksestä muistuttamiselle ja parlamentarismin/demokratian periaatteiden oppositiolle suunnatulle selittämiselle. Hänen puheidensa sisällöistä taitaa olla jotakuinkin yli 70 prosenttia juuri moisenlaista, mitkä saavat toisinaan alkunsa reaktiosta jonkun toisen henkilön toteamukseen, toisinaan hän on erikseen valmistautunut sättimään muita ja toisinaan hän vain johtaa jostain muusta asiasta luontevan oloisesti selityksenkulun jonkinlaiseen muiden kuin hänen edustamiensa moittimiseen.

Valiokuntatyöskentely olisi oma asiansa, missä ehkä pääsee paremmin ilmenemään se, mistä Vigeliuskin on maininnut eli "kokonaiskuvan" huomioonottaminen, mutta jos hänen muita moittavuutensa jättää hetkeksi laskematta mukaan, hänen täysistuntojen aikaisissa puheenaiheissaan on ollut suurieleisimmisti mukana lähinnä erisyiset maahanmuuttamiset, ulkomaalaisten kotoutuminen, ulkomaalaisten työllistyminen ja perussuomalaisten erityisen hanakasti ajama autoilun verotuksen keventäminen. Sävytteenä ja irtoaiheina mm. oppilaskuntien pakkojäsenyydet pois opiskelijoilta, suomen kielen asema englannin kielen vallatessa alaa ja puolueiden turhankin antelias rahoittuminen.

Pommi-sanan käyttäminen esim. sanoissa velkopommi, sote-pommi ja hintapommi yhdistyneenä "pommin" virittyneisyyden purkamiseen hallituksen toimesta on ollut hänelle jotenkin mieluisaa ja helposti mukaan solahtavaa sanankäyttöä. Maahanmuuttaja-aiheissa hän on tavannut päästää itsensä irroittelemaan raflaavilla anekdooteilla, tapauskuvauksilla ja luonnehdintasanojen käytöllä.

Vuoden mittaisen eduskuntatyöskentelyn ja muualla tapahtuneen itsensä kehittymisen aikana hän lienee ehtinyt arvioimaan ja säätämään toimintaansa jonkinlaisten tarkoitusten mukaiseksi, mutta se miten hän(kin) pitäytyy erossa mainituista esim. näkemyksistä toiveikkuuksiksi kaiken murheellisemman vastapainoksi, visoinnista Suomen tulevaisuudesta muidenkin megatrendien vaikutuksen alaisuuksiksi kuin massamaahanmuuton ja halukkuudesta antaa kehityskuluille aikaa saada merkittävyytensä ilmentymään paremmin, antaa perusteen kysyä mikä kansanedustajan tarkoitus Suomen asioiden hoitamisessa oikeastaan onkaan, jos selvästikin tunnistetaan, että Suomi on velkainen myös tulevina vuosina, mutta ei maalailla ihmisille minkäänlaisia kuvaelmia siitä, minkälainen olisi Suomi, jossa muillakin kuin ns. hyväosaisilla olisi hyvä olla.

STT:n jutussa 30.4.2024 EK:n Häkämies kertoo, että hän "ei erityisemmin pelkää, että Suomeen voisi syntyä hallitusten vaihtuessa kierre, jolloin edellisen hallituksen tekemät uudistukset vesitettäisiin ja tilalle valmisteltaisiin omannäköiset", koska hän ei usko, että "mikään hallitus pystyy tästä isosta linjasta merkittävästi tekemään eroa" eli siitä, että "kipeitäkin sopeutuspäätöksiä pitää tehdä, asioita pitää uudistaa ja velkaantuminen katkaista". Jos täten oletetaan, että Vigeliuskin tajuaa, että seuraavakin hallituskokoonpano joutuu tekemään vaikeita säästöpäätöksiä, eikö voisi jo nyt aloittaa ihmisten huonompia tunnetiloja kompensoivien toimien tekemisen tai niiden valmistelun?

Esteeksi sille, että esim. Vigelius voisi käydä puhumaan siihen tapaan, että "vaikka nyt tehdään näitä ikäviä päätöksiä, hallitus on myös päättänyt rahoittaa näitä koko kansaa hyödyttävien innovaatioiden, vaikutusinstrumenttien ja syväluotaavien selvitysten käyttöönottoa", muodostuisi se, että Perussuomalaisiin ja Kokoomukseen on sisäänrakennettuna laiskan henkilön ajattelumaailma, missä päätöksenteko perustuu yhdellä henkäyksellä sanottaviin muistisääntöihin kuten "yksilön on itse elätettävä itsensä", "jos haluaa paremman elämän, siitä täytyy maksaa", "kaikki eivät voi olla mitä vaan" yms.

Vigeliuksen eduskuntapuheissa ei millään tapaan ilmene, että hänellä olisi uskoa yksilön kyvykkyyksiin, vaan hän(kin) puhuu mieluummin fiktiivisistä "työttömistä", "työntekijöistä" ja "yrittäjistä". Maahanmuuttajien kohdalla sitten kenties jopa "kotona köllättelijöistä". Toisinaan hänen puheensa suuntautuu lähes tyhjälle salille, sillä sehän on parlamentarismiimme sisältyvä piirre, missä jotkut puhuvat lähinnä sen vuoksi, ettei olisi hiljaista.

Sinänsä Joakim Vigelius ei ole ainut poliitikko, joka antaa aihetta arvioida toimintansa rajoittuvuuksia ja sitä vievätkö junnaavat keskustelut tilaa minkäkinlaisilta muilta eduskuntakäsittelyyn sopivilta aiheilta, puhuttiin asioista millä intellektuellisuuden kuuloisuuden tasolla tahansa. Tuossa olisi eräiden muiden henkilöiden osalta vasta valtiopäiväasiakirjoja hiukan lajiteltuna ja vielä täysin lukematta. Sinänsä ennakko-olettamuksena mm. eräiden perussuomalaisten osalta on, että heidän kaikkien toiminta on jokseenkin yhtä lailla rajoittunutta kuin Vigeliuksellakin, joten siitä pääsisi senkin mietintään, onko se kansanosa, joilta he väittämänsä mukaan ovat "mandaatin saaneet" ja joiden ansiosta nämä edustajat ovat harrastamassa demokratiaa muihinkin ihmisiin vaikutuksiltaan kohdistuvasti, mielikuvitukseltaan jotenkin rajoittuneita ja johtuuko se kenties koulutusjärjestelmän rakenteellisesta ongelmasta, kroonisesta aliravitsemuksesta joidenkin vitamiinien osalta tai pitkään jatkuneesta lenkkeilyn puutteesta?

Siinä vain on jotain kummallista, kuinka kansanedustajien eduskuntatyöskentelystä niin valtavan suuri osuus koostuu kerrassaan turhanpäiväisistä debatoinneista ja mielipiteiden ilmaisemisista, joiden tapahtumaan pääsemisen perusteet ovat joitain muita parempina esiintymisissä. Nämä aiheuttavat sitten osaltaan lisää kärkästä kommentointia, joka kuitenkin pyritään muotoilemaan ja ilmaisemaan "eduskunnan arvoisella tavalla", minkä eduskunnan puhemies sitten tunnin parin kuluttua päättää loppuneeksi, jotta päästään keskustelemaan jostain muusta aiheesta, josta voidaan luikahtaa takaisin turhanpäiväisten tavanomaisuuksien nakkelemisiin.

—

Muina arvioitavina olisivat jossain vaiheessa Onni Rostila, Ari Koponen, Teemu Keskisarja, Matias Marttinen, Jouni Ovaska, Sofia Virta, Mäkynen Matias ym. eli ei vain perussuomalaisia, eikä myöskään liioin ennakko-olettamuksin.

Päättyköön tämä kirjoitus Kokoomuksen Elina Valtosen vuoden 2023 eduskuntavaalien aikaisessa vaalimainoksessaan sanailemisiin, mutta jossa hän ei siis varsinaisesti tehnyt vaalilupausta joidenkin tavoitteiden varmasti toteutumisesta, vaan hän vain vähän lämppäili joitain ideoita, joiden toteutumisesta ei ole ilmennyt häivääkään: "Nyt on oikea aika pitää huolta että huomenna on paremmin kuin tänään. Suomen pitää olla mahdollisuuksien maa ihan jokaiselle. Epäonni ei saa olla loppuelämän kohtalo. Nyt on aika tarttua toimeen, että kukaan ei jää syrjään."