Kansanedustajien eduskuntapuheiden arvioinnin kohteena vuorossa Miko Bergbom, jonka voinee arvata nakkelevan moitteita edellisen hallituksen suuntaan, kuten monet muutkin hallituspuolueiden edustajat, mutta mitä muuta sanottavaa hänellä onkaan ollut? Tarkastelujaksona tässäkin eduskuntapuheet keväästä 2023 kesään 2024 asti.

--

Kasvutoimien kategorian tuli tekstikatkelmia keräillessään ottaneeksi käyttöön siinä vaiheessa, kun luki ensi kertaa hänen kertoneen, kuinka hänen mukaansa "hallitus ajaa määrätietoisesti hallitusohjelmaansa", mistä hän sitten kertoo pariinkin kertaan muutamat samat esimerkit kuten: "infrapanostuksia ympäri koko tämän maan", "suurten teollisten investointien historiallinen verokannustin", "Fingridin verkon vahvistaminen" ja "maltillisempi jakeluvelvoite". Liekö sitten ollut hyvää tahtoa vai mitä, mutta eivät ne muut tekstikatkelmat, mitä hetkellisesti kasvutoimien kategorian alle laitteli, oikeastaan olleet kasvutoimia, varsinkaan vaikkapa ulkomaisien investoijien näkökulmasta, vaan polemiikkia aiheuttaneiden asioiden "paremmaksi" selittelemistä.

Pienyrittäjyyden puolella olevuudessaan hän tulee tarjonneeksi sellaista argumentointia, jossa sanotun osalta on loogista tolkullisuutta ja joka voi hyvinkin vastata todellisuutta jossainpäin, jossain tilanteessa, mutta toisaalta hän tulee puoltaneeksi sellaisia lisämahdollisuuksia yrittäjille, jotka mahdollistavat paljon laajemmat työntekijän toisin kohtelun mahdollisuudet kuin mitä laissa, sen perusteluissa tai hänen argumentoinnissaan esiintyy. Oppositio toi joitain "puuttuvia seikkoja" esille, tietenkin.

Miko Bergbom lausahtelee pienyrittäjälle tuovan varmuutta, kun hän voi irtisanoa työntekijän helpommin, josko työntekijä ei vaikkapa "kerta kaikkiaan sovellu siihen työhön ja esimerkiksi laiminlyö omat työtehtävänsä", mutta toisaalta sellainen mahdollistaa useiden työntekijöiden irtisanomisen sarjamuotoisesti ikään kuin työntekijän aiheuttaman syyn vuoksi, vaikka työnantaja itse ei olisi ollenkaan valmis arvioimaan työntekijöiden soveltuvuutta esim. kuukauden kuluttua tai sitä, kuinka työilmapiiri tai työnantajan käytävillä kaikuvat näkemyksien ilmaisut vaikuttavat työntekijän toimintaan.

Bergbom ilmaisee näkemyksenään, että "Eivät työnantajat ole työntekijöitä potkimassa. Jokainen työnantaja haluaa pitää hyvästä työntekijästä kiinni.", mutta jos tämän koettaa sovittaa yhteen sen kanssa, mitä hän sanoo ulkomaalaisista osaajista eli "Minä haluan, että Suomi on kilpailukykyinen yhteiskunta huippuosaajille — huippuosaajille, jotka synnyttävät ja luovat tähän maahan talouskasvua. En tiedä, miksi te ette suostu ymmärtämään tätä.", voisi nostatella ilmoille kysymyksen, onko kuitenkin tarkoituksena puoltaa yrittäjille sitä mahdollisuutta, että he voisivat helpommin rouhia esille "parhaimmat" – käy muille sitten miten käy?

Hänen käytössään sana "kannustaminen" saa erikoisen merkityksen vai sanoisiko, jonkinlaiset merkityksen kuoret, sillä sanoessaan, että "Hallituksen työllisyyslinja kannustaa ihmisiä töihin, kannustaa ihmisiä tekemään työtä ja kannustaa ihmisiä yrittämään.", hän käyttää kannustavuutta sarjassa niin moneen kertaan, että monet erilaiset kannustavuuden merkitykset eivät oikeastaan ehdi edes tulla lukijan tajuntaan. Vain viimeisin noista voisi olla lähes itseisarvoisesti "oikeasti kannustava", kahden muun osalta kannustaminen-sanan käytön ollessa töykeilyä, sillä ei se ole kannustavuutta, että ensin tehdään monelle eläminen hankalammaksi ja sitten luonnehditaan sitä pakkoa kannustavuudeksi. Vai onkohan se sittenkin? Toimisikohan se esim. lauseelle "hei tyhmä, juokse nopeampaa", jos sitä käytettäisiin juoksukilpailussa? Voisihan se ehkä saadakin juoksemaan kovempaa eli ilmeisesti kannustavuutta on sittenkin monenlaista?

Joidenkin asioiden osalta usuttaminen, ehkä parempana sanavalintana, vähän kuin hoputtaminen, mutta hieman negatiivisempi sävyltään, voisi toimiakin ilman, että se tuntuu heti alkuunsa ja pitkälle siitä eteenpäinkin ikävältä, ärsyttävältä ym., eikä se muidenkaan kuullen, jollekin sanottuna, tuntuisi pahalta. Hoputtaminen tai usuttaminen ilmastotoimiin arjessaan tai yritystoiminnassaan olisi esimerkki sellaisesta, missä olisi jonkinlainen aikaraja, mutta jota ehtii mietiskelläkin ihan kaikessa rauhassa. Paitsi ehkä Bergbomilla, sillä hänen mukaansa ilmastoahdistus johtuu siitä, että "te olette pelotelleet nuoria tällä ilmastoahdistuksella ja liioitelleet sitä todellisuutta, kuinka paljon Suomi pystyy vaikuttamaan ilmastonmuutokseen ja maapallon lämpenemiseen" ja että "2010-luvun jälkeen maahamme on pesiytynyt uuden ajan ilmastopolitiikka, jossa poliittisilla toimijoilla on ollut kärkihankkeina lähinnä lasten ja nuorten pelottelu ilmastosta johtuvalla maailmanlopulla".

Se taasen, miten hän usuttaa, tai hänen käyttämässään termistössään eli "kannustaa", ihmisiä töihin, ei suuremmin anna ihmille mahdollisuuksia jäädä mietiskelemään asioita:

"Työ tuottaa hyvinvointia. Sosiaaliturva ei lopulta kykene ratkaisemaan tämän maan kroonisia ongelmia, jotka johtuvat siitä, että meillä ei ole töitä, ja jotka ajavat tämän maan lopulta siihen pisteeseen, että me menetetään se hyvinvointivaltio."

"nyt ollaan niitten vaikeitten päätösten edessä, millä saadaan ihmisiä motivoitumaan lähtemään töihin, koska eihän tämä yhteiskunta voi perustua vain sosiaaliturvaan ja sille, että kaikki vaan ovat kotona"

"Yhä useamman ihmisen pitää tehdä töitä — tämä ei ole mikään oleskeluyhteiskunta"

Voisivat vaikkapa he kaikki kokeilla, mitä se sellainen arvostaminen eri ajan hetkillä jonkin asian suhteen oikein voisikaan olla, sillä kun puhutaan sillä tapaa löperösti, missä "hallitus tulee tekemään lukuisia toimia, joilla työn arvostus palautetaan sen ansaitsemalle tasolle", sanan "arvostus" käyttämisessä on jonkinlaista todellisuudesta irtaantuneisuutta. Jos on esim. korkeakoulutettu, joka on opiskelujensa aikana oppinut minkälainen jokin yritys on esim. prosessikaavioina, ulkoiselta ja sisäiseltä olemukseltaan, sekä suositeltavuudeltaan, arvostamista ei tuolloin voi pelkistää "A tykkää ehkä B:stä"-tyyppiseksi pseudoloogiseksi lausahdukseksi. Jos Bergbom tarkoittaa sitä, että "mikä tahansa työ täytyy ottaa vastaan, koska työvoimaviranomainen niin sanoo", niin sehän onkin sitten ihan erilaista, mutta ettäkö siinäkin olisi kyse työn arvostamisesta? Tsiih.

Se piti käydä erikseen varmistamassa eduskunta.fi:n hakukoneesta, että sanoihin hän tosiaan "1900-luvulla", eikä "1990-luvulla" tokaistessaan, että "työmarkkinat totaalisesti erilaiset kuin ne ovat olleet vaikka 1900-luvulla", mutta sinne asti hän oppositiolle suunnatun vertauksensa ulotti. Tämä oli osana sen puoltamista, missä hän ilmaisee huolestuneisuutensa pienen yrityksen mahdollisesti tekemästä virherekrytoinnista, missä työnantaja, joka "ajattelee hyvää hyvyyttään, että nyt lähdetään kasvattamaan tätä yritystä" ja palkkaa ensimmäisen työntekijä, mutta sepä voikin pahimmillaan aiheuttaa vaikkapa sen, että "yritys menee konkurssiin" ja sen vuoksi työnantajien kynnystä palkata työntekijä pitäisi madaltaa höllentämällä ehtoja päästä työntekijästä eroon. Hän huomioi, että "meillä on entistä enemmän yksinyrittäjiä tässä maassa" ja että "meillä on entistä enemmän mikroyrityksiä, jotka työllistävät muutamia ihmisiä", mutta pienyrittäjän sosiaaliturvan ongelmaisuutta hän ei huomioi minkään vertaa kuin se ei olisi rekrytoinnin kannalta riskiä aiheuttava mitenkään.

--

Ottaen huomioon, että monet puheenvuorot ovat osa pidempää debattia, ei esiintymien määrä esim. maahanmuutosta suoraan mainitsemisien osalta välttämättä kerro kovin eksaktisti siitä, kuinka merkittävä jokin aihe on kyseiselle edustajalle, kuten ei muutaman podcast-lähetyksen kuuntelukaan välttämättä kerro kaikkea siitä, mistä joku tapaa puhua, mikä häntä mietityttää tai jopa, what makes him thrive. Sen verran monta erilaista maahanmuutto-teemaista aiheosumaa kuitenkin ilmeni, että ilmeisen suuressa määrin moisesta debatoimisen [1] halu on häneenkin sisäänrakennettuna. Joiltakin osin hän vain latelee hallituksen päätöksiä kuten "hallitus muuttaa kansainvälisen suojelun kriteerejä", "kielteisen päätöksen saaneet palaavat tai palautetaan", "uusintahakemuksia tehtailun edellytyksiä kiristetään", "vastaanottorahaa pienennetään" yms., mutta esim. katujengien haitoista luonnehtiminen oli sen verran raisua, että pitäisi ehkä tarkistaa onko samoihin aikoihin uutisoitu aiheesta, sillä sehän olisi tarjonnut hänelle kivasti lisäryyditystä:

"Suomalainen maahanmuuttopolitiikka siirtyy yleispohjoismaalaiselle, sosiaalidemokraattiselle linjalle, jossa humanitäärinen maahanmuutto ei ole itseisarvo, ja ongelmilta silmien sulkeminen loppuu nyt. Tässä maassa eivät katujengit tule tämän hallituksen ohjelman toteuttamisen jälkeen juhlimaan, vaan se on semmoinen homma, että jos maahan tullaan, maan sääntöjä tullaan jatkossa myöskin arvostamaan. Ja mikäli se ei tule onnistumaan, sitten lähdetään ulos maasta. Näin yksinkertaista se on."

"Tosiaan kuten aikaisemmin totesinkin, tässä maassa hallitusohjelman toteuttamisen jälkeen katujengit eivät juhli vaan nyt kerrankin siihen otetaan kunnollinen ote valtion puolelta. Esimerkiksi katujengiin kuulumisesta tulee rikostapauksissa koventamisperuste ja törkeisiin ampuma-aserikoksiin ehdonalaista ei enää tulisi vaan se olisi automaattisesti ehdotonta. Muun muassa nämä, mitä nyt tulee olemaan, ovat semmoisia positiivisia kehityssuuntauksia niin että taklataan tämä katujengiongelma ajoissa ennen kuin se eskaloituu Ruotsin tasolle."

Joitain maahanmuutto-aiheisia lausuntoja on koeteltu jo niin monesti, että ne ovat muotoutuneet sellaisiksi, joina niiden "vaikutuskyvyttömäksi" tekeminen voi olla hyvin haastavaa niissä mukana olevan logiikan ollessa niin vahvasidoksista: "Humanitäärinen maahanmuutto ei ole mikään itseisarvo. Meidän ei tule pyrkiä siihen, että tähän maahan otetaan ihmisiä lisää ja lisää elämään tulonsiirroilla samaan aikaan, kun me ei pystytä huolehtimaan meidän omasta maastamme."

Kliseisenä maahanmuuttajuus- ja rasismi-aiheita ei voitane pitää, sillä ne eivät ole menettäneet "uutuuden voimaa", mutta ehkäpä toisinaan banaalina (suomisanakirja.fi: arkipäiväinen, varsin tavallinen, lattea, kulunut, typerä)? Tietäen, että "vasemmisto" ei pitäisi siitä, miten hän erottaa rasismin maahanmuuttopolitiikasta, hänen voisi luonnehtia toimivan haastavasti:

"Rasismi on vakava asia, ja toivonkin, että siellä vasemmalla laidalla ei tehtäisi pilkkaa siitä termistä. Te syytätte hallitusohjelmaa rasistiseksi sen takia, että siellä on yleispohjoismaalainen linja maahanmuuton osalta. Se ei ole rasismia, se ei sisällä muukalaisvihaa."

"Vasemmisto pitää rasismina hallituksen maahanmuuttopolitiikkaa ja näin ollen rinnastaa aidon ja vakavan rasistisen väkivallan hallituksen täysin normaaliin politiikkaan, joka seuraa yleiseurooppalaista ja pohjoismaista linjaa – näitäkin rinnastuksia on salissa tänään kuultu ja todella paljon."

Kehitysyhteistyöleikkauksista kiitteleminen on sujahtanut eräässä vaiheessa häneltä mukaan, onhan se miljardin arvoinen asia, mutta se ei tainnut tuntua hänestä asialta, jota pitäisi kiitoksen perustelussa pöngittää luonnehdinnalla, joka soveltuisi monessa kohtaa käytettäväksi, vaan siitä selvittiin simppelillä "jos kotimaassa joudutaan leikkaamaan, ei kai sitä rahaa sitten muuallekaan riitä jaettavaksi"-tyyppisellä toteamuksella. Erikseen sitten vielä toinen kehitysapu-maininta, missä huomioidaan sen lopettaminen valtioille, jotka "tukevat Venäjän laitonta hyökkäyssotaa".

--

Sanaan "hyvinvointivaltio" keskittyvä kerronta tapasi saada seurakseen velkarahan, talouskasvun ja rahoitus, missä vauhtia selitettävyyteen haettiin puhumalla oppositiolle kuin viisivuotiaille:

Eli ymmärtäkää, että veronmaksajat eivät ole mikään loputon kaivo, josta voi vain koko ajan hakea lisää rahaa. Jostain se raha täytyy saada ensin, ja se rahoitetaan työllä.

Eli työn tekemisellä rahoitetaan meidän sosiaaliturva, meidän peruskoulut, armeija, terveyskeskukset, ja tällä hetkellä ei tehdä riittävästi töitä, jotta me voitaisiin rahoittaa tämä kaikki.

Nyt yritän kuvata sen teille yksinkertaisesti

Esitän muutaman kysymyksen, joilla toivottavasti myös salin vasen laita ymmärtää tämän yskän

Jos Miko Bergbomin aivoja/mieltä joskus tutkitaan sen selvittämiseksi, minkälaisia yhteyksiä sinne on muodostunut, voitaneen huomata, kuinka jatkuva samojen toistelu (hänen tai vertaistensa toimesta) on tehnyt sinne aika vahvat jäljet:

"Hyvinvointivaltiota ei voi velkarahalla loputtomiin pyörittää. Edellisellä hallituskaudella muodostunut valtionvelka on seurausta pitkään jatkuneesta kyvyttömyydestä mitoittaa valtion ja muun julkisen sektorin kokoa sopivaksi suhteessa kansantalouden kokoon ja tuotantokykyyn."

"Me nimenomaan halutaan huolehtia siitä, että suomalainen hyvinvointivaltio on olemassa, ei vain nykyisille vaan myös tuleville sukupolville. Se on vastuunkantoa, johon teistä ei ollut. Teidän vastuunkantonne tarkoitti kaikkien ongelmien ratkaisemista lisävelalla."

--

Jonkinmoisena lievänä pettymyksenä saattoi kokea sen, että nasevia uudissanoja, Elimäen tarkoitus -kirjasta löytyviä tai muita erottuvuutensa vuoksi käytettyjä sanoja ei esiintynyt juuri ollenkaan, ellei lasketa mukaan "tyhjä paperi"-ilmaisua, jolla viitattiin hallitustunnusteluihin, mistä Yle teki mm. analyysin otsikolla "Annika Saarikon keskusta vähät välitti Petteri Orpon kysymyksistä ja suoristi reittiään oppositioon".

Ette te voi vakavalla naamalla kutsua itseänne niin, että "me kannamme vastuuta koko Suomesta" — tyhjän paperin avulla.

Luikitte piiloon tyhjän paperin kanssa oppositioon haukkumaan hallitusta, joka korjaa teidän aiheuttamaanne sotkua.

Eli jos te väitätte, kympillä, että sote-palvelut, tiestön kunto, Suomen tulevaisuudesta huolehtiminen, hyvinvointivaltion pelastaminen on teille tärkeä asia, niin uskottava puolue pyrkii tilanteessa kuin tilanteessa myöskin edistämään näitä tavoitteita, ja demokratiassa, parlamentarismissa se edistäminen tapahtuu hallitusvastuun kautta, josta te kieltäydyitte tyhjän paperin kanssa.

Te kieltäydyitte tyhjän paperin avulla, joten turha tulla selittämään tänne mustaa valkoiseksi.

Teidän vaihtoehtonne [Puhemies koputtaa] oli tyhjä paperi, ja siitä te kärsitte huonoa omaatuntoa.

Tuossa on juuri sitä yhdenlaista sanaharkkailua, mitä Miko Bergbom tapasi tarkastelujaksolla, varmaan muutoinkin, harrastaa. Hän antaa vaikutelman, että hänen mielestään oppositiolla ei kerta kaikkiaan ole keinoja ja ideoita hyvinvointiyhteiskunnan tai paljoa minkään muunkaan pelastamiseen. Eräässä tokaisupurskeessaan hän lausehtelee mm. tämän alkuisia: "hoidatte vastuuttumasti taloutta..", "ette pysyneet kehyksissä..", "halusitte lisää velkaa..", "ostitte velkarahalla.."

Se on jokseenkin turhanpäiväistä asioiden edistämisten kannalta, että nälvitään toista osapuolta "ihan kybällä", mutta kun sitä riittämiin tekee, on sillä oletetusti muuntava vaikutus esim. perussuomalaisten kannattajakunnassa eli heidän mielensä skeemojahan tällainen jankutus pyrkii paljoltikin muuntamaan (ikään kuin ihmiset katsoivat eduskuntakeskusteluja yhtä suuressa määrin kuin lauantai-illan viihdeohjelmiksi kutsuttuja):

Teidän touhunne on vastuutonta, velkarahalla lahjottua populismia, millä te yritätte ostaa itsellenne ääniä. Te olette kuin joulupukki ilman lahjoja, joka takaa sen, että tässä maassa ei ole hyvinvointivaltiota tulevaisuudessa, jos te saatte jatkaa teidän velkarallilinjallanne.

"vappusatanen..", "kankkulan kaivoon..", "Ja mitä tulee teidän selkärankaanne, joka on niin kiero, että se ulottuu Hakaniemeen asti.."

Te vetoatte koronaan. Kun Rinteen hallitusohjelmaa rakennettiin, Suomi ei olllut kuullutkaan koronasta, koska koronaa ei vielä ollut. Teillä oli vaihtoehto sopeuttaa, teillä oli vaihtoehto uudistaa Suomea. Te jätitte tekemättä sen, te otitte velkaa. Nyt ovat talossa aikuiset, jotka korjaavat tämän asian ja pyrkivät turvaamaan tuleville sukupolville hyvinvointivaltion.

Kun ollaan nyt katsottu tätä kiistatonta sosiaalidemokraattien ja vasemmistoliiton yhteyttä ay-liikkeeseen ja kun palataan takaisin eduskuntavaaleihin, huomataankin, että ay-liike on merkittävässä määrin ollut rahoittamassa teitä tänne eduskuntaan.

Arvoisa puhemies! Kun näitä vaihtoehtobudjetteja nyt on käynyt läpi, niin käy kyllä surullisella tavalla selväksi, että te ette ymmärrä edelleenkään, kuinka vakavassa tilanteessa Suomen talous on. [Katri Kulmuni: Te ette ymmärrä!]

Jo viime kaudella teitä muistutettiin siitä, että nyt kannattaisi jo aloittaa tekemään sopeutustoimia. Te ette olleet valmiita siihen. Ymmärrän sen: oli vaalit tulossa, ei pystynyt, kamalaa, hirveätä, äänestäjät rankaisisivat, SAK ei suostunut. Ymmärrän, että ette pystyneet tekemään sitä, mutta nyt on hallitus, joka pystyy tekemään sopeutustoimia.

Te ette olleet valmiina kantamaan vastuuta, koska te tiedätte, että vastuun kantaminen on vaikeampaa kuin elää velaksi, jotta saa helpommin ääniä seuraavissa vaaleissa.

Ja sen lisäksi meillä on tämmöinen aivan periaatteellinen filosofinen ero siinä, miten me ajatellaan, että hyvinvointivaltion tulee toimia. Teidän näkemyksenne mukaan sen tulee perustua velkaan ja siihen, että mahdollisimman moni ihminen elää tulonsiirtojen varassa.

Vaikka viime kaudella sekopäinen ylivelkaantuminen ja ongelmilta silmien sulkeminen olikin hallitusta yhteen liimaava side, sellaista sekoilua ei seuraavan neljän vuoden aikana tämän ohjelman toteuttamisen myötä onneksi nähdä.

Haluan muistuttaa vasemmistoa ja keskustaa, että hyvinvointivaltio ei toimi keijupölyllä ja pilvilinnoja rakentamalla vaan työtä ja yrittämistä harjoittamalla, millä varmistamme, että Suomi säilyy turvallisena hyvinvointivaltiona myös tuleville sukupolville.

Miten te kehtaatte, ja kyllähän te kehtaatte. Kyse on teidän puolueenne tulevaisuudesta, teidän puolueenne kannatuksesta. Sitä te pyritte korjaamaan. Te ette pyri korjaamaan Suomea vaan ainoastaan varmistamaan teidän puolueenne tulevaisuuden [Puhemies koputtaa] ja teidän uudelleenvalintanne, ja se on häpeällistä.

--

Empaattisuus ja yhteiskunnan tukiverkot herättelisivät jo sanoina monenlaisia mielikuvia ihmisistä erilaisissa elämäntilanteissa, joissa heitä kohtaan olisi mahdollisuutta suoda ymmärrystä, kenties jopa halua jelpata, mutta perussuomalaisille sellaiset ovat kuin kulttuurielementtejä, meemejä, joiden ihmisistä toiseen leviämistä he haluaisivat hallita sekä muodon, että jatkoajatusten osalta. On jäänyt vaikutelma, että sellaisia tilanteita ei heidän mielestään pitäisi edes olla, missä moisista jouduttaisiin puhumaan, vaan niiden ilmentyminen on heille pikemminkin indikaattori sille, että jokin yhteiskunnallinen instrumentti pitäisi ottaa käyttöön, jotta yksilö tai yksilöt saataisiin tuottaviksi yksilöiksi ja jotta ihmisiä vaivaavat asiat eivät kantautuisi heille asti.

Siinä on ikään kuin jotain loogisuutta, että nuorille saadaan (jonkinlainen) terapiatakuu ja että (jonkinlainen) työvoimapalvelu resursseineen on olemassa ja että (jonkinlaiset) ihmiset ne (jonkinlaiset) sosiaali- ja terveyspalvelutkin (jonkinlaisen) työn tekemisellään mahdollistavat, mutta kun joka toiseen väliin ympätään eri mieltä hallitusohjelmaa ja sen toteuttamista kohtaan olevia sähisemisiä, käy ihmetyttämään, että mikä ihmeen showkeskus tämä tällainen eduskunta oikein onkaan:

"Arvoisa vasemmisto, te puhutte paljon myös empatiasta. Teidän politiikkanne ei ole empaattista, eikä se valitettavasti ole myöskään vastuullista. Itsekkäistä syistä te kieltäydytte hyväksymästä taloustilanteen karua todellisuutta, ja lopulta haaveilemanne tie johtaisi maamme maksukyvyttömään tilaan. Sellainen politiikka on vain ja ainoastaan itsekästä. Se ei ole empaattista. Sen seurauksista eivät tulevat sukupolvet ja päättäjät tulisi tätä eduskuntaa ja sen päättäjiä kiittämään."

"Pystyn ymmärtämään hyvin, että vasemmisto puolustaa tässä salissa niitä ihmisiä, jotka tarvitsevat apua elämässään ja tarvitsevat yhteiskunnan tukiverkkoja. Ne ovat välttämättömiä, mutta näitä tukiverkkoja ei ole olemassa, jos meillä ei ole varaa järjestää niitä, ja valitettavasti viimeiset neljä vuotta otettiin lähinnä velkaa mutta vähät välitettiin siitä, millä se velka tullaan maksamaan, koska sehän maksetaan suomalaisen työntekijän selkänahasta, joka tekee töitä sen eteen, että tämä maa pysyisi hyvinvointivaltiona myös tulevaisuudessa."

"Te pyritte maalaamaan, että se on kylmäävää, se on kamalaa, se on hirveää, että nyt annetaan ihmisille myös vähän velvoittavuutta, että sinne töihin pitää mennä. Mutta se on se todellisuus, että tämä maa elää työstä ja kaikkien pitää pystyä omien kykyjensä mukaan työskentelemään tämän hyvinvointiyhteiskunnan eteen, jotta meillä on varaa rahoittaa ne sosiaali- ja terveyspalvelut, työttömyyden hoidon palvelut, Puolustusvoimat, koulut jne."

"Mitä tulee esimerkiksi mielenterveysongelmiin, jotka ovat yksi merkittävä tekijä siellä nuoruudessa, joka saattaa aiheuttaa sen, että nuori ei sitten lähde opiskelemaan tai vaihtoehtoisesti jaksa käydä töissä, niin lasten ja nuorten terapiatakuu, jonka tämä hallitus nyt toteuttaa — viime hallitus lupasi toteuttaa terapiatakuun, ei toteuttanut, mutta tämä hallitus toteuttaa sen, minkä pystyy, eli lasten ja nuorten terapiatakuun — osaltaan edistää sitä, että toivottavasti tulevaisuudessa moni nuori voisi paremmin kuin tänään ja sitä kautta pääsisi kiinni opintoihin ja pääsisi kiinni työelämään ja rakentamaan omaa tulevaisuuttaan."

"Pystyn kyllä yhtymään siihen, että kun henkilö joutuu työttömäksi, niin siellä on ihmisiä, jotka tarvitsevat sitä apua, ja siihen ei välttämättä ole tässä maassa ollut aina ihan riittävästi resursseja, ohjaus siellä työvoimapalveluissa on ollut riittämätöntä. Mutta nyt kun tämä tulee siirtymään kuntien vastuulle, niin uskon, että siinä on mahdollisuus tehdä aika iso loikkakin — kun kunnat sitten saavat integroitua sen omiin järjestelmiinsä ja omiin toimintatapoihinsa, niin siinä tavallaan tulee kunnalle intressi huolehtia siitä, että se työtön aidosti pääsee takaisin sinne työmarkkinoille."

"Eli kyllähän täällä on siis tätä tarveharkintaa yhä edelleenkin. Tarveharkintaa tehdään. Siis totta kai, jos sinä olet tukien varassa, on syytä, että sille tehdään tarveharkintaa. Eiväthän nämä voi olla mitään automaatteja, että joku vain ilmoittaa jonnekin, että nyt tarvitsen tämän ja tämän verran tukea. [Minja Koskela: Eihän se nytkään mene niin!] Totta kai niissä pitää tehdä tarveharkintaa, ehdottomasti pitää. Tässähän nyt vain selkeytetään tätä jo olemassa olevaa tulkintaa, mitä Kela tälläkin hetkellä tekee. Tässähän vain selkeytetään sitä."

--

Jonkinlaisesta tilannekuvasta ja hyvinvointivaltion tulevaisuudesta Miko Bergbom jaksaa muistuttaa usein, mutta toki kuitenkin siten, että se on se heidän hallituksensa, jonka ansiosta "tulevillakin sukupolvilla" on eri tavoin turvallisempaa olla (fyysinen, taloudellinen ym. turvallisuus) tai siis todennäköisesti tai siis ehkä, eikä siis niin, että juuri heidän hallituksensa vuoksi erityisesti se "pienituloinen, vähävarainen ihminen" joutuisi kokemaan hyvinvointivaltion alasajon ja joka siis tapahtuisi, "mikäli me ei saada julkista taloutta tasapainoon ennemmin tai myöhemmin".

Hallitus saa häneltä kehuja toimintakyvystään vaikeiden päätöksien tekemisistä ja "isänmaan etua tavoittelevasta hallitusohjelmasta", mutta missään hänen puheissaan ei ole näkyvissä minkäänlaista visiointia siitä, mitä sitten seuraavaksi, kun on tasapainoteltu sitä valtion taloutta ja toteutettu niitä reformeja ym. Kyllähän sellaista mietettä pitäisi alkaa ideoina putkahtelemaan mieleen kaiken sen asioista muistuttelemisen jälkeen, oli kyse sitten eduskuntapuheista tai jossain toisaalla vaikkapa annetusta haastattelusta, mutta hän on kuin töissä Perussuomalaisissa ilman lupaa "vääränlaisiin liiallisuuksiin menevyyksiin".

Toisinaan ei ole helppo päättää, kumpaa on rasittavampaa kuunnella, Miko Bergbomia vai Teemu Keskisarjaa:

"Sen sijaan viisi miljardia euroa kehitysapuun, viisi miljardia euroa elpymispakettiin plää plää plää, joka suuntaan riitti kyllä rahaa, mutta ei sosiaali- ja terveyspalveluihin, niin että kyllä kovaan paikkaan pistitte tämän hallituksen. Ja nyt niitä kehityksiä, mitä te olette saaneet aikaan, lähdetään korjaamaan ja kääntämään siihen suuntaan, että tässä maassa suomalaiset saavat hoitoa silloin, kun he sitä tarvitsevat." (Bergbom)

"Parisataa puheenvuoroa putkeen oppositio laskettelee leikkauksista madonlukuja, jotka musertavat, kuristavat, rusentavat työttömän, vajaakuntoisen, yksinhuoltajan, vammaisen, syrjäytyneet, segregoituneet lapset. Voi itku. Minä myötäelän, mutta sittenkin taputan olkapäälle tätä rusinapullaetuisuuksilla ravittua sukupolvea." (Keskisarja)

Vaikutusarviointien toimivuuden ja hallituksen toimista riippumattomien haasteiden ongelmaisuudesta mainitsemista hän ei ole jättänyt merkkaamatta tehdyksi, sillä hänen mukaansa hyvinvointialueiden taloudellinen tilanne on ennakoitua pahempi, korkomenot ovat kasvaneet "radikaalisti", ikääntyneen väestön ja työikäisten määrien suhde on ongelmallinen, korjausvelkaa on ehtinyt kertymään mm. tiestön osalta ja sitten tietysti esim. se, että "viime kaudella velkaa otettiin merkittävä määrä sen hetkauttamatta, että se pitää tulevaisuudessa maksaa takaisin" ym. SISU-mikrosimulaatiomalliin hän viittaa pari kertaa ja että "siihen luotetaan", mutta että siihenkin liittyy "epävarmuustekijöitä".

Tilastokeskuksen mukaan "SISU-malli on henkilöverotuksen ja sosiaaliturvalainsäädännön suunnitteluun, seurantaan ja arvioimiseen tarkoitettu laskentaväline", jonka avulla "voidaan koko väestöä edustavan yksilötasoisen otosaineiston avulla laskea lakimuutosten yhteisvaikutuksia niin erityyppisille kotitalouksille kuin koko väestölle" eli ei siis kovin tarkkaan. Tarkkuuden vajetta voi verrata vaikkapa siihen, jos rahoituspalveluita tarjoava yritys käyttäisi demografisia ryhmiä arviointiensa perustana. "Malleja käytetään mm. julkisen sektorin verotulojen arvioimiseen, kansalaisten ja kotitalouksien taloudellisen aseman tarkasteluun sekä tuloerojen ja kannustinvaikutusten tutkimiseen."

Bergbom mainitsee, että "VM totesi meidänkin kuulemisissamme, että eivät he lähde näissä ennusteissa liikkeelle kaikista, sanotaan, optimistisimmasta oletuksesta, että työllisiä tulee tämän verran, vaan ne ovat aika konservatiivisia oletuksia lähtökohtaisesti. Totta kai siihen liittyy tilanteita, mihin Suomikaan ei yksin voi vaikuttaa, esimerkiksi maailmantalouden tilanteen kehitys eli suhdannevaihtelut. Ne eivät tavallaan ole meistä kiinni, mutta se ei poista sitä, etteivätkö nämä simulaatiot itsessään olisi luotettavia ja niitä ei olisi kehitetty. Niitä voidaan pitää Suomen parhaina simulointeina näihin asioihin liittyen."

--

Perussuomalaiset ja Kokoomus yhdessä vaikuttavat siltä, että heidän ihannevaltiossaan sosioekonomisesti huonommin pärjäävät eivät kaikesta yrittämisestään huolimatta pääse paremmin pärjäävien joukkoon, mikä taasen tekisi paremmin pärjäävistä merkityksellisempiä, joten toivomukset ja vaatimukset pelikoneiden kauppojen auloista pelisaleihin viemisestä yhdessä peliriippuvuuksien ehkäiseminen -puheiden kanssa voi tulkita tarkoittavan myös sitä, että tältäkin osin valmistellaan sitä, että "luksustuotteiden" käyttäjät olisi helpommin tunnistettavissa riittävätuloisiksi, jotta heidän kanssaan kannattaa aloittaa keskustelua mistään asiasta. Mentaalinen palkitsevuus ja rangaisevuus ovat myös tulleet nyky-yhteiskunnassa välineiksi ohjailla ihmisiä, joten yleisesti nähtävillä olevat pelikoneet ovat sellaisen kannalta häiriötekijä jo pelkässä muistuttavuudessaan. Tämä on vahvasti spekulatiivista vailla hyvää pohjaa tässä vaiheessa, mutta perussuomalaisilla on ollut monen heidän kansanedustajansa toteuttamana kovin köhnöt perustelemiset niille joillekin asioille, joita he ikään kuin tarkoittavat edistää (esim. kännykkäkielto), mikä ikään kuin vapauttaa/oikeuttaa mietiskelemään ilman lisätiedon hankintaa.

Sinänsä pikanttia, että Miko Bergbomin ihmisten arkeen asti menevä ymmärrys pääsee selkeimmin ilmentymään alkoholi- ja huumeaiheissa. Hän kehaisee asennemuutoksia tehneiden ihmisten, erityisesti nuorten alkoholinkäytön vähentymistä, sillä "ihmiset ymmärtävät, että hei, se ei ole tyylikästä olla kännissä päivästä toiseen, se on itse asiassa vahingollista ihmiselle itselleen", sekä kertoo "erään viranhaltijan" kanssa jutustelusta, että kalliissa, yhteiskunnan maksamassa päihdekuntoutuksessa voi toisinaan olla se ongelma, että päihdekuntoutuksen jälkeen "entinen piiri" vetää takaisin mukaan päihteiden käyttöön ja tämän vuoksi pitäisi olla sellainen toimintamekanismi, joka mahdollistaa päihdekuntoutujalle aivan toisaalle muuttamisen. Tarkoittikohan hän muiden tekemänä ja hänen puolestaan päättämänä, sillä hän puhuu vuokra-asunnon siirtämisestä esim. "toiselle puolen kaupunkia"?

Sinänsä hänen alkoholista jutustelunsa liittyivät alkoholijuomien saamiseen ruokakauppoihin, missä "olisivat saaneet viinit tulla saman tien ruokakauppoihin" ja sen ounasteluun, että Alko ei ole erityisemmin ollutkaan se taho, jonka monopoli on mahdollistanut ihmisten alkoholikulttuurin pysymisen edes joissain rajoissa, joten myynnin vapauttamisen jälkeen huomattaneen, että "kulutus ei sittenkään lisääntynyt". Eli olikohan se, mitä hän nuorista sanoi, sittenkään kehumista? Terveemmän alkoholikulttuurin osalta hän tekee vertauksen "viinimaihin", joissa "otetaan lasillinen viiniä ruuan kanssa, mutta sitten se jää vähän niin kuin siihen, mutta Suomessa, kun kerran pakkasella saat auton käyntiin ja ajat 30 kilometriä Alkoon, niin haetaan kassit täyteen viinaa. Sitten sitä juodaan paniikissa sen jälkeen kasapäin, niin en minä tiedä…"

Sanoessaan, että "eikä se ole myöskään millään tavalla tyylikästä nykypäivänä — — tai viikonloppuna julkaista sosiaaliseen mediaan kuvia alkoholijuomista", hän saattaa olla puhetta kirjoittaessaan ollut fiksoitunut joihinkin mielikuviin alkoholijuomien tökeröstä esittelemisestä. Sosiaalisesta mediasta muutenkin perussuomalaisten kannattaisi puhua harkitummin, sillä jos pläräilee vaikkapa SDP:n Antti Lindtmanin somepostauksien kommentteja X:ssä, voi huomata, kuinka esim. 780 kommentoijaa 800:sta on örvellyspäissään ihan selvinpäinkin. Töissään esim. laiteasentajana, automyyjänä, kartelliepäilytutkijana tai eduskunnan eteen usein taksilla saapuvana he voivat vaikuttaa käyttäytyvän aivan kuin olisivat ihan tavallisen sivistyneesti käyttäytyviä ihmisiä.

--

Hän tapaa luonnehtia "tavalliselle kansalaiselle" merkitykselliseksi asioiksi prosentuaaliset muutokset ja absoluuttiset miljoonamäärät, rajautuen jokseenkin vähiin (turvallisiin?) aiheisiin kuten polttoainevero, ajoneuvovero, lapsiperheiden verotus työtulovähennyksen kautta, peruskoulun jonkinmoinen vahvistaminen, katujen turvallisuuden vahvistaminen ja rangaistuksien kiristäminen.

"Merkittäviä toimia jokaisen suomalaisen kannalta, ja tässä oli vain muutama niistä."

Mielenterveysongelmat ja työttömyydet hän saa samassa puheen osuudessa johdettua työelämään:

"Mitä tulee esimerkiksi mielenterveysongelmiin, jotka ovat yksi merkittävä tekijä siellä nuoruudessa, joka saattaa aiheuttaa sen, että nuori ei sitten lähde opiskelemaan tai vaihtoehtoisesti jaksa käydä töissä, niin lasten ja nuorten terapiatakuu, jonka tämä hallitus nyt toteuttaa — viime hallitus lupasi toteuttaa terapiatakuun, ei toteuttanut, mutta tämä hallitus toteuttaa sen, minkä pystyy, eli lasten ja nuorten terapiatakuun — osaltaan edistää sitä, että toivottavasti tulevaisuudessa moni nuori voisi paremmin kuin tänään ja sitä kautta pääsisi kiinni opintoihin ja pääsisi kiinni työelämään ja rakentamaan omaa tulevaisuuttaan."

"Pystyn kyllä yhtymään siihen, että kun henkilö joutuu työttömäksi, niin siellä on ihmisiä, jotka tarvitsevat sitä apua, ja siihen ei välttämättä ole tässä maassa ollut aina ihan riittävästi resursseja, ohjaus siellä työvoimapalveluissa on ollut riittämätöntä. Mutta nyt kun tämä tulee siirtymään kuntien vastuulle, niin uskon, että siinä on mahdollisuus tehdä aika iso loikkakin — kun kunnat sitten saavat integroitua sen omiin järjestelmiinsä ja omiin toimintatapoihinsa, niin siinä tavallaan tulee kunnalle intressi huolehtia siitä, että se työtön aidosti pääsee takaisin sinne työmarkkinoille."

Nii.. "Ottakaa huomioon, hyvä vasemmisto ja keskusta, että ainoastaan työtä tekemällä me pystytään turvaamaan tämä hyvinvointivaltio — työtä tekemällä."

Hän tulee huomauttaneeksi jotakuinkin opposition suuntaan, varmaankin SDP:n tai Vasemmistoliiton, että sellainen argumentti ei pidä paikkaansa, missä hallituksen tehdessä "historiallisen suuret, ennätykselliset leikkaukset, rikkaat vain rikastuvat ja köyhät ajetaan kyykkyyn", mitä hän todistelee Gini-kertoimella:

"kun katsotaan tätä STM:n yhteisvaikutusarviota ja siellä on tätä Gini-kerrointa nyt laskettu, niin täällä todetaan, että tulonjaon epätasaisuutta mittaavan Gini-kertoimen arvioidaan kasvavan staattisessa tarkastelussa 27,62 prosentista 20,07 prosenttia eli plus 0,45 Gini-kerroin nousee — plus 0,45, puhutaan siis Gini-kertoimen tasolla. Tuo muutos on aika maltillinen, sanotaan näin."

ja täräyttää vasta-argumenttinsa paikoilleen lopetuksella: "Tämä argumentti ei pidä STM:n arvioissa eikä VM:n arviossa paikkaansa. Se ei vain yksinkertaisesti pidä paikkaansa."

Eräillä oppositiopuolueilla on varmaankin omat intressit vedellä näkemyksiä heitä potentiaalisesti hyödyttäviin suuntiinsa, mutta toisaalta, onkohan aivan varma, etteikö niillekin kelpaisi sellainen yhteiskunta, missä "sosioekonomisesti huonommin pärjäävät eivät kaikesta yrittämisestään huolimatta pääse paremmin pärjäävien joukkoon, mikä taasen tekisi paremmin pärjäävistä merkityksellisempiä", kuten tuossa aiemmin Perussuomalaisista ja Kokoomuksesta sanottiin? Vihreilläkin on "Viite – Tieteen ja teknologian vihreät ry", mutta milloinka "heidänlaistensa" on kuultu pyrkivän saamaan olemassa oloaan edes tunnistetuksi? Verkkosivujensa mukaan "Viite edistää korkeatasoisen ja objektiivisen tutkimustiedon käyttöä päätöksenteon pohjana, kansalaislähtöisen tietoyhteiskunnan toteutumista, tutkimusta sekä ihmisen ja ympäristön hyvinvointia edistävän tekniikan vastuullista käyttöönottoa ja kriittistä keskustelua tieteen ja teknologian roolista yhteiskunnassa." Periaateohjelmassaan sillä on monenlaista liittyen mm. terveyteen, tekoälyyn ja automatisaatioon, mutta ettei Vihreät kuitenkin haluaisi olla sen verran koppavia, ettei moista ihan kaikkien hyödyksi sentään?

Miko Bergbomille teknologia ei ole monen muunkaan kansanedustajan tapaan hänen usein käyttämänsä sana, mutta voisin kuvitella hänen olevan sellainen, joka käyttää sitä vielä toisessakin tilanneyhteydessä. Tässä otannassa hän tuli käyttäneeksi sitä vain siltä osin, kun koetteli perustella "ilmastoahdistuksen" korvikkeena voivan olla "teknologia, yritykset ja niiden työntekijät, jotka luovat innovaatioita maahamme ja joita voimme viedä eteenpäin maailmalle".

--

Seuraavassa arvioinnissa keskenään vertailtuna Vilhelm Junnila, Matias Marttinen ja Teemu Keskisarja. Edellisessä arvioinnissa seuraavaksi aikeilluista Onni Rostila ja Ari Koponen tippuivat jonnekin matkalle. Ei vissiin ollut riittävästi erottuvuutta Miko Bergbomin jälkeen.

[1] suomisanakirja.fi:n määritelmä: "Debatointi on keskustelumuoto, jossa kaksi tai useampia osapuolia esittää argumentteja ja vastaväitteitä tietyllä aiheella. Debatoiminen voi tapahtua muodollisissa kilpailuissa, koululuokissa tai epämuodollisissa ympäristöissä. Se kehittää kriittistä ajattelua, argumentointitaitoja ja kykyä kuunnella muita. Debatoiminen voi käsitellä monenlaisia aiheita, kuten politiikkaa, yhteiskunnallisia kysymyksiä tai eettisiä dilemmoja."