En pidä sitä ollenkaan sattumani, että jouduttuani ilman mitään hyvää perustetta psykiatriseen tarkkailuun iltalukion verkkofoorumille kirjoittamani viestin vuoksi (vuonna 2008), että eräässä työvuorossa siellä oli myös samoilla harvaopiskelijaisilla englanninkielen kursseilla opiskellut Seija. Ikää kertyessä olen oppinut ymmärtämään, että ihmisiä on organisaatioissa hyvin helppo siirrellä yhtä helposti kuin hiirellä nimiä lokerosta toiseen raahaten, enkä pidä sitä ollenkaan sattumana, että tuolloinen Lauritsalan lukion rehtori Merja Berg oli hyvin pienessä piirissä sopien tehnyt virallisen päätöksen, että minut pitäisi passittaa tutkittavaksi, sillä tuolloin ”kaksi eri maailmaa kohtaisivat” ja yhteiseksi tekijäksi nousisi Seija ja sitä kautta englanninkieli yleensä. Tarkoitan sanoa, että aina kun olen ottanut jossain myöhemmässä vaiheessa elämääni työn alle englanninkielen petraamisen, on mieleeni vyörytetty muistikuvia ajanjaksosta psykiatrisella osastolla, jossa oli sinänsä lähinnä tylsää, mutta runsaasti esim. erilaisten ihmisten maneereita muistettavaksi. Lauritsalan lukion tuolloinen vararehtori Jyrki Mattila on ollut poikkeuksetta minua kohtaan varsin jästipäinen ja egokeskeinen ääliö, joka on juuri sellaista tyyppiä, joka osallistuisi huvin vuoksi sellaiseen tempaukseen, joka alkaa sillä, että ensin minua ärsytetään kirjoittamaan jotain ja sitten hän pääsee vaikuttamaan päätökseen siitä, että minun elämääni puututaan kyseisellä töykeällä tavalla. Huomionarvoista on, että noiden tapahtumien jälkeen otin yhteyttä jokaiseen opettajaan, joka minulla iltalukiossa oli ja pyysin kertomaan olenko heidän mielestään osoittanut jonkinlaista poikkeavaa, uhkaavaa tai muuta sellaista käytöstä. Jokainen heistä kielsi moisen mahdollisuuden ja täydensi vastaustaan kertoen pitävänsä minua aivan normaalina. Kumpikaan, rehtori taikka vararehtori ei ollut mitenkään konsultoinut yhtäkään näistä opettajista, vaikka viestini ehti lojua nähtävinä parinkin päivän ajan.