prev
next
Monenlaiset viitsimättömyydet rakennustuotannon eri vaiheissa aikeilusta suunnitteluun ja toteutuksesta ylläpitoon ilmentyvät joidenkin aiempien vuosikymmenien kerrostaloissa ongelmina, joita ei välttämättä ole ollenkaan monissa muissa saman ikäluokan kerrostaloissa, mikä antaa perusteen ihmetellä, miten joidenkin vikaisuuksien on voitu antaa päästä tapahtumaan. Joitakin ongelmia voi olla kerrostalon jo valmistuttua suht mahdoton enää korjata, jolloin sellaisten osalta erityiseksi mietityttäväksi jäisi se, että mitenkäs se jokin tajuttu ongelma on voitu monen soveltuvasti päättävässä asemassa olevan yhteisellä tai erillisillä päätöksillä häivyttää tulemasta tietoon sellaiseen kerrostaloon muuttavalle. Toteutusvaiheissa monet eri alojen ammattilaiset ovat varmastikin moneen kertaan tajunneet, minkälaista vikaisuutta asukkaat tulevat kokemaan, mutta niin se vaan on kuitenkin se tajuttu vikaisuus annettu olla sellaisenaan, vaikka kokemusta siitäkin, miten tehdään paremmin, olisi ollut käytettävissä ihan vaikka siinä heidän omasta mielestään haettuna.
Suomen hallituksen etsiskellessä vimmalla erilaisia tahoja taloudellisesti rangaistavaksi, vaikkeivat olisikaan sellaista ansainneet, kohteiksi eivät tapaa joutua ne, jotka ovat aiheuttaneet toiminnallaan sellaista, mikä on epäsuorasti aiheuttanut esim. satojen miljoonien eurojen lisäkuluja joidenkin ihmisryhmien terveyskulujen muodossa ja joka sitten tulee esim. Kelan maksettavaksi. Lisäongelmaa aiheutuu siitä, että julkinen terveydenhuolto on suunniteltu aukkoiseksi asiantuntijuus- ja osaamiskattavuudeltaan, joten formulavertausta käyttäen voisi sanoa, että "jos on saanut huonon startin muiden toiminnan vuoksi, voi koko kisa olla pilalla jo heti alkuunsa". Tätä vertausta pitänee vielä hiukan kehitellä.
Terveydellisiä ongelmia, joita vikainen kerrostalorakentaminen edeltävine ja myöhempine vaiheineen voivat aiheuttaa, olisivat sekä sellaiset, joista lääkäri voisi todeta, että "selvästikin pahentumaanpäin edennyt kuten monilla muillakin samaisessa kerrostalossa", mutta myös sellaiset, joita jotkut voivat tulla välttäneeksi tuurin tjm. vuoksi (esim. lähimmät muut asukkaat siedettävämpiä). Ääneneristykseen liittyvät vikaisuudet ovat sellaisia, jotka eivät välttämättä muodostu ongelmaksi kaikille jonkin kerrostalon asukkaille esim. siitä syystä, että sellaisenaan ärsyttävältä melulta tuntuvuudet eivät tule ilmentyneeksi joillekin kummoisemmin tai ollenkaan. Joillekin toisille se voi tulla monimuotoiseksi ongelmaksi sen vuoksi, että joku tai jotkut muut toisen asunnon käyttäjät pyrkivät hyödyntämään täten helpompaa häirittävyyttä ajoittamalla sitä esim. niille hetkille, kun heidän käyttämänsä seinien läpi ihmisten sykkeitä mittaava laitteensa ilmaisee olevan sopivan kiihkeä hetki meneillään. Sellainen kun on ollut mahdollista jo useamman vuosikymmenen, vaikkeivat tietoturva-ammattilaiset vieläkään viitsi ottaa sellaista puheisiinsa tai muuhun viestintäänsä mukaan.
Nukkumisajan aikaisista äänimeluun heräämisistä (esim. rysähdykset, kolkkeet ja nirskahdukset) ja muun ajan aikaisista stressoreina toimivista äänimelun aiheuttajista muodostuu helposti terveydellinen ongelma, joka olisi oikeastaan ongelmakokonaisuus, jonka määritteleminen ja rajaaminen ei välttämättä olisi ihan stabiilia eli se ilmentyisi ja vaikuttaisi eri ajanhetkinä samoillakin viimeaikaisilla äänimeluilla eri tavoin. Eräänä esimerkkinä seuraamuksien seuraamuksista olisi vaikkapa se, että äänimelu aiheuttaa unesta kesken kaiken heräämistä, eikä uneen enää pääse sillä erää takaisin, joten lähtee käymään lenkkeilemässä, mutta jossa keskittyminen ei univajeesta johtuen ole parhaimmillaan, joten tulee aiheutuneeksi jonkinlainen tapaturma, joka taasen aiheuttaisi rajoitteita työskentelyyn seuraavien parin viikon ajan ja joiden aikana asunnolla koettu äänimelu tuntuisi entistäkin ärsyttävämmältä ja joka taasen pahentaisi kroonisen stressin aiheutumista ja joka taasen olisi ongelmallista mm. verisuonten terveydelle ja elimistön resurssien (kuten aivojen välittäjäaineiden) turhaan kulumisen kannalta. Joinakin muina ongelmoittavina kertoina ensinnä äänimelusta voisi kärsiä ajattelun laatu ja siten esim. kykenäisyys olla asunnollaan käyvien tuttavien kanssa sosiaalinen.
Erilaisia skenaarioita äänimelun haittaavuudesta olisi kuviteltavissa monenlaisia. Joissain niissä terveyttä haittaavuus voisi olla mitattavissakin esim. laboratoriokokein, mutta toisaalta hyvinvointialueen palvelutarjonta voi olla niin rajautunut, että siellä asioidessaan ja parhaimpansa mukaan ongelmakokonaisuudesta kertoen, voi siltä kokea jääneensä ongelmakokonaisuutensa kaikki yksin. Lisäongelmaa voi aiheutua siitä, että jos jo ilman äänimeluakin asukkaalla on tavanomaisesti ja kenties jokapäiväisesti tarvetta toimia jonkin rutiinin mukaan, jotta saa "heräteltyä elimistönsä toimimaan unen vaikuttamista paremmin" eli käymässä lenkkeilemässä ja/tai ottaen tarkkaavaisuushäiriölääkkeensä/teensä, mutta jonka merkitys äänimelun ilmentyessä pitkin päivää ja yötä, ei olisi alkuunkaan ymmärrettävissä terveyspalveluissa ilman siitä äänimelusta mainitsemistakaan. Vastahan tuossa eräskin potilas kävi Lahden sotekeskuksessa kysymässä vireyteen ja jaksavuuteen liittyvistä aiheista kysymyksiä ja sai sieltä kommenttina mm. "perusterveydenhuollossa ei sellaisia dopamiineja tutkita". Silti kuitenkin kokevat olevansa kykeneväisiä tarjoamaan tarkkaavaisuushäiriöisyystutkimusta ja määräämään sitä varten lääkkeitä, vaikka aivojen välittäjäaine dopamiiniin ne molemmat erityisen erityisesti liittyvät? Toisaalta, eipä hyvinvointialueilla ymmärretä juuri mitään siitäkään, miten ruokavaliota säätämällä saa vaikutettua ahdistuksen tuntemuksiin, masennusoireisiin, resilienssiin ym.
Nykypäivänä näprätään nuorten terapiatakuuseen ym. ihmisryhmiin liittyviä lukuja kuten "hoitoonpääsyaika", mutta jos ongelmakokonaisuudesta jätetään huomioimatta asumisterveyteen liittyvät asiat, mikähän muodostuukaan todennäköisyydeksi sille, että tuolla jossain saatavilla tai sovellettavissa oleva terveystieto, tiede ja teknologia jää hyödyntämättä monen kohdalla aina vähintään siihen asti kunnes he ovat jo paljon aiempaa ikäisiään vanhempia?
Asiakkaita ja potilaita terveyspalveluille nuoristakin riittää, sillä hiukan kun netistä haeskelee tietoa siitä, kuinka nuorilla menee, niin olisi ainakin niin, että "THL:n tekemien kouluterveyskyselyiden mukaan yläkoululaiset, lukiolaiset ja ammattiin opiskelevat voivat huonommin kuin ennen. Kelan mukaan jopa joka neljännellä nuorella on jokin mielenterveyden häiriö."[13] ja niin, että "arvoissa ja taloudessa on tapahtunut muutoksia aiemminkin, mutta se ei ole koskaan ennen näkynyt yhtä voimakkaasti nuorten mielenterveydessä", missä tosin huomio kohdistetaan sosiaaliseen mediaan, joka nähdään "yksittäisenä selvänä muutoksena, johon yhteiskunnan olisi helppo tarttua"[14] ja sitten vielä niin, että "Samalla kun monet nuorista voivat entistä paremmin, pienelle joukolle nuoria on kasaantunut entistä suurempi taakka erilaisia psykososiaalisia vaikeuksia. Tässä pienemmässä joukossa yksi keskeinen ryhmä ovat nuorisopsykiatrian ja lastensuojelun yhteisasiakkaat."[15]
Asuntokannasta ja asuntorakentamisesta puhuttaessa voidaan uutta rakentavaan liittyen pitäytyä pitkälti olettamuksissa, että äänimelun eristäminen onnistuu nykyisenlaisella rakentamiselle sen verran hyvin, että suurin osa niihin asuntoihin muuttavista kokee äänieristyksen paljon paremmaksi kuin aiempina vuosikymmeninä, mutta vanhoja kerrostaloja on edelleen paljon, eikä valtio ole kokenut tarpeelliseksi ainakaan helpottaa uusien kerrostalojen rakentamista. Toisaalta, "vanha kerrostalo" ei ole niin itsestään selvästi huono ääneneristämisen suhteen kuin voisi äkkiseltään luulla ja ainahan voi "kustannustehokkaalla" peruskorjauksella saada vaikka miten kelpoisaa entistä huonommaksi.
Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry julkaisi vuonna 1967 rakennusten ääneneristysnormit. Niissä asetettiin teknisinä mittalukuina rajat sille, kuinka paljon ilmaäänen eli puheen, musiikin tai äänentoistolaittein tuotetun äänen pitää vaimentua kulkiessaan esimerkiksi asuinhuoneistosta toiseen, kuinka paljon ääntä huoneistossa sallitaan toisessa huoneistossa rakenteisiin kohdistettavista iskuista, lähinnä kävelystä, ja kuinka paljon ääntä saavat tuottaa rakennuksen erilaiset tekniset järjestelmät, kuten ilmanvaihto tai vesi- ja viemärijärjestelmät.[1]
Ääneneristysnormien julkaisija Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry oli aikaisemmin laatinut monia muita rakennusten ja rakenteiden suunnitteluohjeita sekä käsikirjoja. Vaikka yhdistyksen julkaisut eivät olleet säädöksiä, ne olivat usein sellaisten asemassa, koska säädökset eivät kattaneet kaikkia rakentamisen osa-alueita.[1]
Ennen vuotta 1967 akustiikkaan liittyviä suosituksia esitettiin 1930-luvulta lähtien rakennusalan lehdissä julkaistuissa artikkeleissa ja 1940-luvun lopulta lähtien oppi- ja käsikirjoissa. Asuinrakennusten ääneneristävyyttä koskevien säädösten velvoittavuus koettiin 1950-luvulla puutteelliseksi, koska ennen vuotta 1967 ääneneristysvaatimukset määriteltiin sanallisesti.[2]
Suomen rakentamismääräyskokoelman osassa C1 annettiin vuonna 1975 ensi kerran Suomessa säädöstasoiset ääneneristysmääräykset teknisinä mittalukuina. Määräyksessä asuinhuoneistoille asetetut vaatimustasot eivät kuitenkaan muuttuneet vuonna 1967 ääneneristysnormeissa esitetyistä.[2]
Ääneneristysnormeissa vuonna 1967 ilma- ja askelääneneristykselle esitetyt vaatimustasot pysyivät suuruudeltaan samoina vuoteen 1999 saakka. Tällä aikakaudella vaadittu ilmaääneneristävyys oli vaakasuuntaan 52 dB ja pystysuuntaan 53 dB.[2]
Vuonna 1965 julkaistun tutkimuksen perusteella tyytyväisten asukkaiden osuus oli runsaasti aikaisempaa pienempi – vain 60 %. Vuonna 1977 ääneneristykseen tyytyväisten osuus nousi 67 %:iin. Vuonna 2005 tehdyn haastattelututkimuksen mukaan tyytyväisten osuus oli jo 93 %.[2]
Meillä on ollut säädöstasoiset määräykset Suomessa vuodesta 1975, ja ennen sitä on ollut 1950-luvun puolivälistä saakka ohjeita. Rakennusvalvontaviranomaiset ovat edellyttäneet ohjeiden noudattamista oikeastaan 1960-luvun alusta lähtien. Ja jo 1950-luvun puolivälissä, kun ensimmäiset ohjeet annettiin, meillä oli Euroopan mittakaavassa ihan huipputasoiset vaatimukset ääneneristykselle, huomauttaa Kylliäinen.[8]
Vaikka määräyksiä ja ohjeistuksia onkin ollut olemassa, niiden käytännön toteutuminen on vaihdellut vuosikymmenten mittaan. Kylliäisen mukaan 1950-luvun rakennusten osalta ohjeiden taso täyttyi vielä varsin hyvin, mutta 1960–70-luvulla, jolloin rakentamisen määrä kasvoi huikeasti, rakennustekniikkakin muuttui ja vaatimustaso täyttyi heikommin. – Silloin tapahtui aika paljon rakennusvirheitä, eli rakenteissa on reikiä ja aukkoja, jotka aiheuttavat ääneneristyksessä puutteita. Ne ovat tosin helposti korjattavissa, hän toteaa. Kuitenkin jo 1980-luvulta lähtien alkanut kehitys on johtanut siihen, että nykyisin vaatimustaso ääneneristyksen suhteen täyttyy asuinkiinteistöissä lähes täysin.[8]
llmaäänellä tarkoitetaan ääntä, joka aiheutetaan ilmaan. Runkoäänellä taas ääntä, joka kulkeutuu rakenteita pitkin huoneistosta toiseen. Askeläänellä tarkoitetaan ääntä, joka syntyy normaalista kävelystä. Tyypillistä rakennuksessa esiintyvää ilmaääntä on ihmisten puhe, kotieläinten äänet jne.[9]
Rakennuksen omistajan on pidettävä rakennus ympäristöineen sellaisessa kunnossa, että se jatkuvasti täyttää terveellisyyden, turvallisuuden ja käyttökelpoisuuden vaatimukset eikä aiheuta ympäristöhaittaa tai rumenna ympäristöä.[3]
Asunnon ja muun sisätilan sisäilman puhtauden, lämpötilan, kosteuden, melun, ilmanvaihdon, valon, säteilyn ja muiden vastaavien olosuhteiden tulee olla sellaiset, ettei niistä aiheudu asunnossa tai sisätilassa oleskeleville terveyshaittaa.[4]
Jos haitta aiheutuu asuinhuoneiston tai muun oleskelutilan rakennuksen rakenteista, eristeistä tai rakennuksen omistajan vastuulla olevista perusjärjestelmistä, haitan poistamisesta vastaa rakennuksen omistaja, ellei muualla laissa toisin säädetä.[4]
Jos haitta aiheutuu asuinhuoneiston tai muun oleskelutilan rakennuksen rakenteista, eristeistä tai rakennuksen omistajan vastuulla olevista perusjärjestelmistä, haitan poistamisesta vastaa rakennuksen omistaja, ellei muualla laissa toisin säädetä. Jos terveyshaitta aiheutuu kuitenkin asunnon tai muun oleskelutilan käytöstä, joka ei ole tavanomaista, terveyshaitan poistamisesta vastaa asunnon tai muun oleskelutilan haltija. Kunnan terveydensuojeluviranomainen voi velvoittaa sen, jonka vastuulla haitta on, ryhtymään viipymättä tarvittaviin toimenpiteisiin terveyshaitan ja siihen johtaneiden tekijöiden selvittämiseksi, poistamiseksi tai rajoittamiseksi.[4]
Melu vaikuttaa asunnon asumisviihtyvyyteen. Liiallinen sisämelu saattaa aiheuttaa terveyshaittaa asunnossa oleskeleville. Häiritsevä sisämelu voi myös alentaa unen ja levon virkistävää vaikutusta, jos se vaikeuttaa nukahtamista, heikentää unen syvyyttä tai saa aikaan ylimääräisiä heräämisiä.[6]
Rakennuksen sisäisiä äänilähteitä ovat muun muassa erilaiset tekniset järjestelmät ja rakennuksessa harjoitettava toiminta. Tekniset järjestelmät tai harjoitettava toiminta voivat aiheuttaa meluhaittaa rakennuksessa oleviin asuntoihin.[6]
Vastaavasti asumisesta syntyvät äänet eivät ole terveydensuojelulain soveltamisalaan kuuluvia meluhaittoja. Tällaisia ääniä ovat esimerkiksi lasten äänet, pianon soitto tai koiran haukunta. Asumisesta syntyvissä äänissä tulee kääntyä taloyhtiön isännöitsijän tai viime kädessä poliisin puoleen.[6]
Asuntojen ja muiden oleskelutilojen meluolosuhteita valvoo ympäristöterveys. Ympäristöterveyteen voi tehdä asunnontarkastuspyynnön, jos meluhaitan selvittäminen kiinteistön omistajan toimesta ei etene. Meluhaitan olemassaolon selvittämiseksi tehdään tarkastus ja tarvittaessa suuntaa antava melututkimus. Ympäristöterveys voi tarvittaessa velvoittaa haitan aiheuttajaa selvittämään meluhaitan olemassaoloa yhdessä ulkopuolisen asiantuntijan kanssa. Selvityksen kustannuksista vastaa haitan aiheuttaja.[6]
Joka oikeudettomasti rikkoo toisen kotirauhaa metelöimällä, heittämällä esineitä tai muulla vastaavalla tavalla, on tuomittava kotirauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. [7]
Rakennuksen ääneneristystä, melun- ja tärinäntorjuntaa, ääniolosuhteita sekä virkistykseen käytettävien rakennuksen piha- ja oleskelualueiden sekä oleskeluun käytettävien parvekkeiden meluntorjuntaa ja ääniolosuhteita ei saa rakennuksen korjaus- tai muutostyössä heikentää.[5]
1960–70-luvun taloissa tyypillinen ongelmakohta on elementtien saumat, jotka saattavat olla huonosti valettuja ja niiden tiiveys kehno.[8]
jo hyvinkin kapea, vaikka puolen millin rako voi riittää kuitenkin pilaamaan huoneiston ääneneristyksen.[8]
Ääneneristävyyden toteuttamiseksi tulee rakenteiden olla ehdottoman tiiviitä. Tiiviysvaatimus koskee myös piiloon jääviä yksityiskohtia (esim. listojen ja kaappien taustat). Avoimen aukon ja raon ääneneristys on 0 dB eli kaikki aukkoon kohdistunut äänienergia menee seinästä läpi.[10]
Jokainen äänieristettyyn seinään asennettava pistorasia huonontaa seinän äänieristystä. Tätä huononemista voidaan vähentää tiivistämällä pistorasian ympärys kipsilaastilla tai mineraalivillalla, tai asentamalla seinään ylimääräisiä kipsilevyjä.
Raon tai aukon merkitys seinämän ilmaääneneristävyyteen on huomattava. Erittäin pienetkin tiivistämättömät raot vaikuttavat rakenteen eristävyyteen.[11]
Pienetkin raot ja halkeamat voivat päästää ääntä läpi, joten niiden tiivistäminen on tärkeää.[12]
<-- Stressi, palautuminen, dopamiinisynteesi ja dopamiinijärjestelmän häiriöt (reseptorien määrän ja herkkyyden väheneminen, hermoston tulehdus)
Aikajanallinen terveysselvittely otettu mielenkiinnolla vastaan terveydenhuollon vastaanottokäynneillä -->