Tekoälylle annettu alkuideana muutostapahtuma, missä väittämä pysyttäytyy totena ihmisten mielissä senkin jälkeen, kun alkuperäinen väittämän esittäjä on jo poistunut paikalta, väittämän tarttuessa meemin tavoin uusiinkin tulokkaisiin. Käsityksien, hyväksymisien ja luulojen leviämiset tapahtuisivat pitkällä aikavälillä, tavanomaisimmin ihmiseltä ihmiselle, laajemmin kerralla leviämisen sijaan. Väittämänä voisi olla esim. "tuo ovi on sähköistetty, älä koske siihen".

Tavoitteena oli muutostapahtumaa tarkentamalla ja seuranneita jatkokeskusteluja käymällä muodostaa listaa käsitteistä ja ilmiöistä, selitteineen, jotka luonnehtisivat sitä, minkälaisiin syihin väittämään uskominen jatkuminen voisi perustua. Tekoälyä on pyydetty kirjoittamaan lista selitteitä eri pituisina, joista on lopulta valittu seuraavanlaiset.

--

Sosiaalinen oppiminen: Sosiaalisen oppimisen mukaan ihmiset omaksuvat käyttäytymismalleja tarkkailemalla muiden toimia ja jäljittelemällä niitä. Jos joku uusi henkilö tuo alueelle uuden tavan toimia, muut voivat sisäistää sen ja jatkaa käyttäytymistä alkuperäisen esimerkin poistuttua, koska he eivät ole itse kokeilleet vaihtoehtoa.

Sosiaalinen normittautuminen: Ryhmät pyrkivät mukautumaan tiettyihin normeihin ja odotuksiin, ja jos uusi tekijä on onnistunut muokkaamaan ryhmän normeja, ne voivat säilyä osaksi ryhmän käyttäytymistä pitkään sen jälkeen, kun alkuperäinen henkilö on poistunut. Tämä tapahtuu usein ilman aktiivista muistamista, mutta normit jatkuvat käytännöissä.

Itseään vahvistava uskomus: Jos ihmiset uskovat, että jokin käyttäytyminen on oikea tai suositeltava, he saattavat alkaa toimia sen mukaan, mikä puolestaan vahvistaa uskomusta. Tällöin käytös jatkuu ja vakiintuu, vaikka alkuperäinen tekijä olisi poistunut, koska uskomus itsessään ruokkii käyttäytymistä.

Kulttuuriset normit: Kulttuuriset ja yhteisön tavat voivat muovata sitä, kuinka ihmiset toimivat ja mitä he pitävät normaalina. Jos uusi käytäntö otetaan osaksi kulttuuria, se voi jäädä elämään yhteisössä, vaikka alkuperäinen henkilö, joka esitteli sen, on jo lähtenyt.

Sosiaalinen residuaalinen vaikutus: Tämä tarkoittaa tilannetta, jossa yksilön tai ryhmän käyttäytyminen jatkuu muuttuneena, vaikka alkuperäinen vaikuttaja on poistunut. Tämä voi johtua esimerkiksi sosiaalisesta oppimisesta tai siitä, että muutokset ovat juurtuneet ryhmän käyttäytymismalleihin.

Kulttuurinen diffuusio: Uuden käytännön tai tavan leviäminen yhteisössä voi tapahtua jopa silloin, kun alkuperäinen lähde on jo poistunut. Tämä ilmiö tapahtuu, kun muut omaksuvat uuden tavan, ja se leviää, koska se koetaan järkeväksi tai hyödylliseksi, vaikka sen alkuperä ei enää ole aktiivinen.

Kollektiivinen muisti: Yhteisöjen käytännöt ja tavat voivat jäädä elämään pitkään, vaikka ne olisivatkin alkaneet tietyn yksilön tai toiminnan myötä. Yhteisöt voivat säilyttää oppimiaan käytäntöjä ja toistaa niitä, vaikka alkuperäinen tekijä ei ole enää paikalla vaikuttamassa.

Käyttäytymisen jäännös: Tämä tarkoittaa sitä, että yksilön tai tekijän vaikutus jää näkyviin ryhmän käyttäytymisessä pitkään sen jälkeen, kun tämä henkilö on poistunut. Esimerkiksi uudet tavat voivat säilyä ja muokata ryhmän toimintaa, vaikka alkuperäinen vaikutin ei enää ole läsnä.

Sosiaalinen tartunta: Sosiaalinen tartunta kuvaa ilmiötä, jossa ihmisten tunteet, käyttäytyminen ja asenteet leviävät ryhmässä. Jos alkuperäinen henkilö on vaikuttanut ryhmän käyttäytymiseen, se voi jatkua muiden jäsenten kautta, vaikka alkuperäinen vaikuttaja on poistunut.

Priming-vaikutus: Priming tarkoittaa sitä, että jokin ärsyke aktivoi tietyn ajattelutavan tai käyttäytymismallin. Jos uusi tekijä tuo mukanaan tietynlaista toimintatapaa, se voi jäädä "aktiiviseksi" ja vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen vielä pitkään sen jälkeen, kun alkuperäinen ärsyke on poistunut.

Sosiaalinen siirto: Tiedon ja uskomusten siirtyminen ihmiseltä toiselle voi vaikuttaa siihen, kuinka ryhmä muokkaa käyttäytymistään. Kun yksi henkilö jakaa tietyn uskomuksen tai käytännön, se voi levitä ja jäädä osaksi ryhmän käyttäytymistä, vaikka alkuperäinen henkilö ei enää ole läsnä.

Illusorinen totuusvaikutus: Ihmiset voivat alkaa pitää tietoa totena, jos he kuulevat sen toistuvasti. Kun uusi käytäntö tai tapa esitetään useamman kerran, siitä voi tulla osa ryhmän käyttäytymismalleja, vaikka alkuperäisen lähteen luotettavuutta ei olekaan koskaan tarkistettu.

Normin rakentuminen ja säilyminen: Tietyn tavan tai uskomuksen muodostuminen ryhmässä voi tapahtua vähitellen ja jatkuvasti. Tämä normi voi jäädä elämään, vaikka alkuperäinen vaikuttaja olisi poistunut, koska ryhmässä on laajempi ymmärrys ja hyväksyntä siitä, että näin toimitaan.

Todenmukaisuuden periaatteen puute: Ihmiset voivat olettaa tietyn tiedon tai käyttäytymismallin olevan totta, ellei siihen ole selkeää syytä kyseenalaistaa sitä. Kun joku kertoo muille, että ovi on sähköistetty, tämä tieto voi juurtua ryhmässä, vaikka sen paikkansapitävyyttä ei ole koskaan testattu.

Huhujen syntyminen: Tieto voi levitä epävirallisena ja ilman todisteita. Jos ihmiset alkavat varoittaa toisiaan ovesta, se voi edelleen vaikuttaa ryhmän käyttäytymiseen, vaikka kukaan ei ole itse testannut, onko väite totta vai ei.

Episteeminen luottamus: Yhteisössä vallitseva luottamus toisten jäsenten tietoon ja asiantuntemukseen voi vaikuttaa siihen, miten tieto leviää ja kuinka sitä pidetään oikeana. Tämä luottamus voi saada ihmiset seuraamaan varoituksia ja käyttäytymään tietyllä tavalla, vaikka alkuperäistä tietoa ei ole koettu itse.

Informaatiokaskadi: Kun tieto leviää yhdeltä henkilöltä toiselle, tämä voi muodostaa informaatiokaskadin. Alkuperäinen tieto saattaa saada uskottavuutta, koska se on kuultu usealta henkilöltä, mikä johtaa siihen, että käyttäytyminen muuttuu, vaikka alkuperäistä väitettä ei olisi kokeiltu.

Ryhmäpolarisaatio: Ryhmä voi vahvistaa tiettyjä uskomuksiaan ja käyttäytymistapojaan, kun ne esitetään muiden ryhmän jäsenten toimesta. Tämä voi johtaa siihen, että uusi käytäntö saa jalansijaa ryhmässä ja jatkuu, vaikka alkuperäinen tekijä ei enää vaikuta siihen.

Usko auktoriteetteihin: Jos tietty väite tai käyttäytyminen tulee henkilöltä, joka nähdään asiantuntijana tai auktoriteettina, sen arvo voi kasvaa. Tämä voi vaikuttaa ryhmän käyttäytymiseen ja luoda muutoksia, jotka säilyvät pitkään alkuperäisen auktoriteetin poistumisen jälkeen.