Jaksavuutta on helpompi annostella, kun ei tarvitse ottaa huomioon lenkkeilysuoritukseen tavallaan sisältyvän siirtymätaipaleen aikaisen rasituksen vaikuttavuutta varsinaiseen suoritukseen eli mieluummin pyöräillen lenkkeilypaikan äärelle ja sieltä takaisin kuin kulkea olotilatavoitteen saavuttamisen jälkeen jalkaisin vielä pari kilometriä asunnolle pääsemiseksi. Huhtiniemen kuntosalia reunustava metsikkö sisältää soveltuvasti hiukan kilometriä pidemmän kuntoradan, jonne on asunnolta lyhyt, rannan myötäinen pyöräilymatka ja mihin voi lisäksi yhdistää jyrkkään ylämäkeen juoksua, mikä maastona löytyy aivan kuntoradan lähettyviltä. Kuntorata itsessäänkin sisältää muutaman mäkiosuuden, mutta niiden jyrkkyys ja pituus ei riitä vastaavan tehoisen kokemuksen tuottamiseksi. Aivot tykkäävät suuresti sellaisesta rasituksesta.
Kuten kuvasta noi lukea, ovat kilometrikohtaiset nopeudet varsin tasaiset kyseisellä kuntoradalla lenkkeillessä ja nopeuden jatkuva hienoinen lisääntyminen kielii siitä, että lenkkeily selvästikin maistuu, mitä enemmän sitä saa. Menneistä suorituksista toisaalla tulee mieleen, että viisi kilometriä toimii hyvänä lämppäilynä sellaiselle suoritukselle, missä kuljetaan tasaisella alustalla suht tasaista vauhtia pitkän matkaa, mutta tällaisiä kokeiluja ei ainakaan näin vuoden 2019 tietämillä ole ollut.
Maksimaalinen hapenottokyky on Huawei Watch 2:n mittaamana "erittäin hyvä", mikä on toki ihan kiva, mutta sykkeet ovat koko laitteen käytön ajan olleet keskimääräisen korkeat. Kuvissa kahden eri suorituskerran sykekäyrät, toisen osalta askelmäärät kaavioon yhdistettynä. Lenkkeilyn vaikutus on tyypillisesti hyvä eli olotila kohenee monin tavoin, mutta toisinaan sykkeen hipoessa 180 bpm:ää, on saattanut tuntea jopa huimausta, vaikkei lenkkeilynopeus olisi missään vaiheessa ollut juoksunomaista itsestään jaksavuuden irtipuristamista, vaan suht tasavauhtista hölkkää. Ruokavalio ja unenlaatu ovat saattaneet vaikuttaa asiaan.
Suolahdessa on teollisuuslaitosten kupeessa vajaan parin kilometrin pituinen kuntorata, jossa on enemmän jyrkkää ylämäkeä kuin helppoa suoraa, mitä oheinen sykekäyräkin jossain määrin kuvastaa, sykkeen vaihtelun ollessa huomattavan vähäistä. Mittaus toiselta kierrokselta, suorat osuudet ja mäet tasaista vauhtia kulkien, ilman pysähtymisiä. Tässäkin kyseisessä tapauksessa olotilat suorituksen jälkeet olivat oikein mainiot, mutta on outoa, että sykkeet ovat yhtä korkealla silloin, kun suoritus on oikeasti rasittavaa kuin silloin, kun suoritus on pelkkää hidasta hölkkäilyä suoraa reittiä eteenpäin.
Kokeilun vuoksi Huawei Watch 2:ta halusi käyttää myös pyöräilysuorituksen mittaamiseen ja matkapituuttahan Sammonlahdesta Suolahteen ja takaisin oli yhteensä sopivat 14 km. Kuten nopeuskaaviosta voi lukea, vauhtia oli hurmioksi asti (lähes 30 km/h), eikä se ollut ollenkaan niin rasittavaa kuin lenkkeileminen. Leposykkeet asettuivat pian takaisin paluun jälkeen tavanomaisille 46 bpm:n tietämille.
Karttapalvelun mukaan laajahko metsäalue ulottuu Mäntylästä mm. Vihtolaan ja Mäkelään, mutta kutsuttakoon kyseistä metsäaluetta tässä Mäntylän metsäksi. Täältä löytyy monenlaisia erilaisia maastoja, joista voi koostaa sopivan lenkkeilykokonaisuuden. Toukokuisessa lenkkeilyssä reitti alkaa helpolla polkkulenkkeilyllä, joka sisältää hiukan kurvikkuutta ja kumpuilua, mutta muuttuu pian pikku pudotuksia, puunjuuria, maahan polkeutuneita kiviä, jyrkkiä käännöksiä ym. jännää sisältäväksi. Loivat ja jyrkät nousut, sekä keskittyneisyyttä kuluttavat nopeat alasjuoksut nostavat haasteellisen alustan kanssa sykkeen korkeammalle kuin millään muulla mainituista reiteistä.
Syke ei jälleen paljoa 160 bpm:ää alempana käynyt ja 180 tuli hiukan ylitettyneeksi useaan kertaan. Vauhti on keskimäärin ottaen ollut erittäin tasainen, mutta maastossa on ollut niin paljon vaihtelua, että sykekäyrä ei ole ollenkaan niin tasainen kuin vaikkapa Suolahden kuntoradalla lenkkeillessä.
Elokuussa näyttää olleen kiinnostusta kiepautella sieltä täältä (metsätietä, erilaisia polkuja ja mäkiosuuksia).