Alamäkeen kaatuminen ei suositeltavaa, ylämäessä ei ehkä niin vaarallista.

Tottuneisuus polkulenkkeilyyn on alunperin muodostunut aivan toisenlaisessa metsäisessä paikassa. Nämä kuvat tässä edustavat vain jonkinlaista metsäkaistaletta rannan ja jonkinlaisen metsätien välillä, jossa sattuu kulkemaan myös polkua. Kesällä tässä pääsee nopeaan vauhtiin ja kaikenlaiset alustan vaihtelut, reitin kaartuilemiset ja metsäkaistaleisuudestaan huolimatta metsässä olemisen tuntuisuudet yhdessä ihan vieressä olevan rannan reunan kanssa tarjoavat monin tavoin hyvän lenkkeilykokemuksen.

Kaikesta sosiaalisena olemisesta huolimatta ihmisiin tapaa sisältyä halua kuljeskella itsekseenkin. Näistäkään kuvista se, missä on eniten kulkemisen jälkiä, ei kerro mitään ihmisten kulkemisesta yhtä aikaa muiden kanssa. Jotkin polut käyvät muodostumaan pian lumisateiden jälkeen uudelleen, koska ihmiset ounastelevat muidenkin kuitenkin kulkevan samoin paikkein niin monenkertaisessa määrin, että piankos sitä pääsee helpomminkin. Polut eivät välttämättä muodostua edes sen vuoksi, että siten päästään oikaisemaan jonnekin, vaan kenties jonkinlaisesta monivuotisesta tottumuksesta, minkä perusteisiin esim. rantareunan läheisyys luo sävytteensä.

Kesäisin monille on kai jonkinlaista syntiä olla menemättä jonnekin muuanne, mikä jättää kätevästi monenlaisia uimapaikkoja käytettäväksi.

Niinhän se on yleensä mennyt, ettei jyrkän ja pitkähkön ylämäen laelle pyöräilemisen jälkeen, matkalla toisaanne, ole tarvinnut sen vuoksi käydä maisemia katselemaan, että niillä paikkein olisi jaksamiseen liittyvää syytä pysähdellä. Muuten vaan tulee hetken katselleeksi. Näillä main ollessa kyse on varmastikin ollut siitä, että aiemmin päivällä on tullut jo käyneeksi lenkkeilemässä, minkä jälkeen muu kuntoiluntapainen ja liikunnallinen sujuu kovin helposti: pyöräillessä vauhti addiktoi helposti, eikä uupuneisuutta meinaa tulla esille ja uidessakin järven eri laitojen reunat tulee saavuttaneeksi ilman kummoisempaa syytä harkita, josko jo kääntyisi takaisinpäin.

"Oks tääl ketään", voisi monenkin lenkkeilyssä käytettävissä olevan paikan tienoilla kysäistä ääneen, mutta eihän siellä lähettyvillä näkyisi ehkä ketään seuraavaan esim. kymmeneen minuuttiin tai puoleen tuntiinkaan. Kesäiset aamuvarhaiset kaduilla ovat eräitä hetkiä, jolloin voisi olettaa, että tietenkin siellä on muitakin lenkkeilijöitä, mutta aika hiljaista ollut sillä saralla. Jopa kuntorata moneen eri kellonaikaan voi olla sellainen, missä ei muita vakavissaan kuntoilijoita näy, ellei otetaan huomioon "jotain ihme köpöttelijöitä" ja koiriaan ulkona käyttäviä, jotka ovat kai tottuneet siihen, että eivät vie tilaa keneltäkään. Öiseen aikaan lammen läheisten, reittiä valaisevien valaisimien tienoolla ei kai missään olosuhteissa ketään olisikaan, sillä "mitä muutkin sellaisesta sanoisivat".

Tavanomaisuudesta nuorten kohtauspaikkakäyttöön kertoo paljon se, että vaikka metsän reunainen tie, jolta aikoinaan oli pääsy valtatielle, on paljolti mopoilijoiden käytössä, minkä voisi päätellä pelkistä asfaltissa olevista lukuisista jäljistä, sinne on tavattu saapua myös pyöräillen. Aivan kuin olisi totuttu pitämään vakiona olettamusta, että siellä on "kuitenkin sen verran jengiä paikalla", ettei esim. "ihan kahdestaan" tarvitse polkaista paikkaan, johon pääsemiseksi täytyy kulkea lyhyt matka hiekkaisen alustan yli ja muutenkin tehdä suhteessa tavanomaisiin kulkemisiinsa kauemmaksi ulottuvaa poikkeutusta, jossa ei ole mitään muuta erityistä. Autollakin on joku saattanut tulla paikalle, muttei välttämättä ihan siinä tarkoituksessa, että siellä voi "jumputtaa bassoa" muita häiritsemättä, sillä siinähän on aivan lähettyvillä valtatie, jonka aiheuttamaan äänihälyyn musiikitse aiheutetut äänet katoaisivat, jos vaikka joku hypoteettinen ihminen olisi valtatien toisella puolella kuulemassa. Sieltä sitten tehdään välillä kiihdyttelemisiä alamäkeen ja noustaan sitten pärräillen takaisin ylöspäin. Onpa jollain saattanut olla pujotteluvälineitäkin mukana, joita on voinut ripotella johonkin kohdin mäkeä. Onhan siinä ollut muilla seuraamista tai sillä aikaa muiden kanssa jutskaamista. Kenties toisinaan on pyydetty mopon haltijaksi rekisteröidyltä, josko "hänkin voisi kokeilla". Nämä kaikki tietysti arvailuina ja muine asioine lähettyviltä ohitse menemisien aikana tehtyihin mietiskelyihin perustuen. Eiköhän joku jossain keksi, että moisen huvittelun on loputtava.

Elikkä se ois sitten kumminkin parempi, että tulee takaisin joku toinen kerta?

Ei kai se ny niin haittaa, jos vähän jäisyyttä lenkkeillessä olisikin?

Näissä maisemissa, suunnilleen näissä tunnelmissa, mutta pari viikkoa aiemmin. Liukasta oli, olkavarsi murskaksi. No ei sentään ihan niin pahasti, mutta muutaman viikon oli hiukan vaikeampaa kurotella ylähyllyille.