Tavanomaisuudesta nuorten kohtauspaikkakäyttöön kertoo paljon se, että vaikka metsän reunainen tie, jolta aikoinaan oli pääsy valtatielle, on paljolti mopoilijoiden käytössä, minkä voisi päätellä pelkistä asfaltissa olevista lukuisista jäljistä, sinne on tavattu saapua myös pyöräillen. Aivan kuin olisi totuttu pitämään vakiona olettamusta, että siellä on "kuitenkin sen verran jengiä paikalla", ettei esim. "ihan kahdestaan" tarvitse polkaista paikkaan, johon pääsemiseksi täytyy kulkea lyhyt matka hiekkaisen alustan yli ja muutenkin tehdä suhteessa tavanomaisiin kulkemisiinsa kauemmaksi ulottuvaa poikkeutusta, jossa ei ole mitään muuta erityistä. Autollakin on joku saattanut tulla paikalle, muttei välttämättä ihan siinä tarkoituksessa, että siellä voi "jumputtaa bassoa" muita häiritsemättä, sillä siinähän on aivan lähettyvillä valtatie, jonka aiheuttamaan äänihälyyn musiikitse aiheutetut äänet katoaisivat, jos vaikka joku hypoteettinen ihminen olisi valtatien toisella puolella kuulemassa. Sieltä sitten tehdään välillä kiihdyttelemisiä alamäkeen ja noustaan sitten pärräillen takaisin ylöspäin. Onpa jollain saattanut olla pujotteluvälineitäkin mukana, joita on voinut ripotella johonkin kohdin mäkeä. Onhan siinä ollut muilla seuraamista tai sillä aikaa muiden kanssa jutskaamista. Kenties toisinaan on pyydetty mopon haltijaksi rekisteröidyltä, josko "hänkin voisi kokeilla". Nämä kaikki tietysti arvailuina ja muine asioine lähettyviltä ohitse menemisien aikana tehtyihin mietiskelyihin perustuen. Eiköhän joku jossain keksi, että moisen huvittelun on loputtava.