Oppikirjan mukaan eliöt jaetaan 6 kuntaan, jotka kukin osaltaan jakaantuvat taksonomisessa luokitusjärjestelmässä alati pieneneviin osiin, joista viimeisenä on laji. Siinä välillä ovat suku, heimo, lahko, luokka ja pääjakso. Poiketakseni pikaisesti biologiasta, lainaan kulttuuri- ja sosiaaliantropologian termistöstä taksonomian yleisen määritelmän:

Taksonomia, luokittelujärjestelmä, jossa luokiteltavien asioiden järjestys on hierarkinen ja vertikaalinen siten, että alemmat luokat tai kategoriat sisältyvät aina niiden yläpuolella oleviin luokkiin tai kategorioihin. [1]

YSA (Yleinen Suomalainen Avainsanasto) [2] korvaa jostain syystä termin taksonomia systematiikalla, mutta Luonnontieteellinen keskusmuseo erottelee ne kahdeksi eri asiaksi:

Systematiikka on yleisnimi tieteelle, joka tutkii eliöiden sukulaisuussuhteiden, määrittelyn ja luokittelun teoreettisia ongelmia. Taksonomia on yleisnimi tieteelle, joka tutkii samojen asioiden käytännön puolta. Joissain tapauksissa on vaikea sanoa, kummasta on kyse. (Muona, 2004)

Carl von Linnen 1700-luvulla kehittämä luokitusjärjestelmä [3] perustui eliöiden lähinnä rakenteiden ja käyttäytymisen havainnointiin, eikä pääluokkia ollut aluksi kuin kaksi – kasvit ja eläimet. Linnen nimeämismenettelyyn kuului antaa jokaiselle erilaiselle eliölle kaksiosainen tieteellinen nimi, jossa ensinnä oli suvun nimi ja sen jälkeen lajinimi. Lukion Biologian oppikirja (WSOY, Eliömaailma, 2004) jätti jostain syystä Carl Woesen nimen mainitsematta ja siirtyi sulavasti Linnean nimen mainitsemisesta kunta–laji -taksonomian esittelyyn ja siitä 6-kuntaisuuteen.

6-kuntaista mallia edelsi 5-kuntainen malli, jonka ainoa eroa oli siinä, että alkeiseliöiden luokka jaettiin kahtia – bakteereihin ja arkkeihin (Anestis, 2002). Carl Woesen (ym.) kehittelemässä 3-domeenisessa mallissa (Woese ym., 1990) painotetaan sitä, että eliöiden molekulaariset rakenteet ja jaksot ja paljastavat enemmän evolutionaarisista sukulaisuussuhteista kuin klassiset fenotyypit [4].

Kun tähän kuntien ja domeenien kehittymisaiheeseen [5] hetken tutustuu, huomaa, että se on juuri sellainen asia, jossa hyvältä tuntuviin tulkintoihin päätyy helpostikin. Tämän huomaa vaikkapa siitä, että aiheesta on ainakin kaksi eri tulkintaa, jotka ovat kummatkin ymmärtääkseni vääriä:

• 3-domeenisen mallin (1990) on tarkoitus uudelleenjärjestää 6-kuntainen malli (1977)
• 6-kuntainen malli on yhdistelmä 5-kuntaista mallia (1969) ja 3-domeenista mallia

Woesen (ym.) tutkimuksessa sanotaan, että heidän mallinsa tarkoitus ei ole vain parannella aiempia malleja, vaan saattaa taksonomia linjaan molekulaariseen tutkimukseen perustuvan datan kanssa. Kumminkin, asiaan perehtyminen tuntuu vievän sen verran paljon aikaa, että varaan oikeuden miettiä 6-kuntaisen ja 3-domeenisen mallin rinnakkaiseloa tarkemmin joskus myöhemmin. Woesen omilla verkkosivuilla [6] lienee sopivia aloituspisteitä.

Woese tyrmää myös sen mahdollisuuden, että kaikilla olioilla olisi jokin tietty yhteinen mikro-organismi kantamuotona:

"At the universal ancestor stage, horizontal gene transfer may have been so dominant that the ancestor may in effect have been a community of cell lineages that evolved as a whole. We will be able to trace all life back to an ancestor, but that state will not be some particular cell lineage." (Leslie, 2001)

Uusien tutkimustekniikoiden ja -metodien avulla eliöiden vertailu ja luokittelu, jos ei välttämättä pelkästään helpotu, niin ainakin monipuolistuu. Oppikirjassa mainittuja metodeita ovat DNA-rakenteiden vertailu ja kromosomien laskenta. Bioinformatiikan sanastoa [7] selailemalla voi päätellä, että tietokoneohjelmistojen käyttöön perustuvilla lähestymistavoilla voi kerätystä raakadatasta laskeskella monia erilaisia fylogenioita. Fylogenetiikka [8] on eräs biologian tutkimushaaroista, joka selvittää eliöiden polveutumishistorioita.

En varsinaisesti ole yllättänyt, että kun on kyse luokitteluista, päädyn ensin itse epäilemään luokittelun perusteita (Seppänen, 2004) ja jossain vaiheessa asiaa setviessäni saatan päätyä lukemaan Jukka Korpelan kirjoittamaa tekstiä samasta aiheesta. Niin tälläkin kertaa. Hän kirjoittaa siitä, kuinka lajin tieteellinen nimi on periaatteessa tarkoitettu yleispäteväksi, universaaliksi ja muuttumattomaksi nimeksi, mutta käytännössä tieteellinen nimistö ei ole ollenkaan niin vakiintunut kuin voisi luulla, johtuen mm. sukujen yhdistelemisistä ja lajien siirtelemisistä suvuista toiseen.

Vaikka perussääntö onkin, että kerran annettua nimeä ei muuteta, vaikka nimi olisi harhaanjohtavakin, niin muutoksia on aiheuttanut se, ettei aina ole selvää, mikä on alkuperäinen nimi. On saatettu huomata, että jokin laji onkin sama kuin toinen, aiemmin kuvattu ja nimetty laji, jolloin ehkä vakiintunutkin nimi vaihdetaan etusijaperiaatteen mukaan. (Korpela, 2000)

Käytännön ongelmia lajien määrittelemiseen liittyen tulee eteen esim. luonnonsuojelussa:

Jos luonnonsuojelubiologien tavoitteet ja toiminta riippuu siitä miten lajit määritellään, lajin ongelma vaikuttaa myös näihin. Esimerkiksi eri lajikäsitteitä käytettäessä voidaan saada aivan erilaisia tuloksia tietyn alueen lajimäärästä. Näin lajikäsitteen valinta voi merkittävästi vaikuttaa suojelualueen rajaukseen. Ongelma syntyy siitä että erilaiset käytössä olevat lajikäsitteet eivät rajaa lajeja yhdenmukaisesti. (Heikkinen, 1997)

Rinnastus tietokoneviruksiin on hieman keinotekoinen, mutta myös niiden luokittelussa on omanlaiset hankaluutensa. Maapallolta löytyvien eliöiden löytymistiheys on hidastumaan päin, eikä täysin uusia lajeja ilmesty tai synny kovinkaan usein, mutta tietokoneviruksia synnytetään jatkuvasti uusia ja joistakin niistä on olemassa kymmeniä eri versioita, joissa on toisiinsa nähden vain jokin hyvin pieni muutos. Aina silloin tällöin elävästä elämästäkin löytyy uusia eliöitä, joka voi olla 6-kuntaisen luokituksen mukaan esim. kasvi tai eläin. ScienceDailyssä [9] on oma osionsa uusille lajeille. Niiltä verkkosivuilta löytyy artikkeli mm. Uudesta Giant Elephant-shrew -lajista ja itsensä tuhoava palmu.

Tietokoneviruksia tutkivien ja etsivien tutkijoiden virusluokittelu on siitä ongelmallista, että kahden eri tahon nimeämistavat eroavat toisistaan, jolloin samalla viruksella voi olla kaksi tai useampi erilaista nimeä (Roberts, 2003). Osittain tämä johtuu virusten valtavasta määrästä ja kilpailullisista syistä, jotka pakottaa tutkijat nimeämään löytyneet viruksen nopeasti ja saamaan ihmisille tiettäväksi.

Astrobiologisen [10] tutkimuksen lähtökohtana on tavallisesti olettamus, että elämä muualla universumissa olisi enemmän tai vähemmän Maan elämän kaltaista, mutta synteettinen biologia on ala, joka voi ja tulee synnyttämään aivan uusia lajeja. Termillä on useampiakin merkityksiä, mutta käytän sitä tässä "biologisten systeemien suunnittelun ja rakentamisen" mielessä.

Synteettinen biologia [11] voi tuoda muassaan samankaltaisen nimeämisongelman kuin tietokonevirusten tapauksessa, varsinkin jos systeemien suunnittelijoina ovat kotonaan työpöytälaboratoriossaan systeemeitä avoimen koodin hengessä väsäilevät kotihakkerit (Cohn, 2005). Tämä väite pätee siinä vaiheessa, kun biologien systeemin suunnittelusta ja rakentamisesta olisi tullut niin helppoa, että siihen kuka vain pystyisi. Monilla heistä voi olla todennäköisesti kiireempi saada tuotoksensa muiden nähtäviksi, kuin varmistaa valitsemansa nimen olemassaolevuus jostain tietokannasta.

Hieman kauempana tulevaisuudessa häämöttää myös "koneen ja lihan yhdistyminen", varsinkin jos asiaa tarkastelee 80-luvun perspektiivistä käsin – muistatko vielä Robocopin? Todennäköisesti eri tieteenalat kehittyvät jo seuraavana parina kymmenenä vuotena sen verran, ettei ihmisen kanssa yhdistyvä ole mitenkään välttämättä eloton tekninen laite, vaan jotain hienostuneempaa, joka sulautuu ihmiseen saumattomammin.

Scientific Americanin joulukuun 2007 numerossa artikkelissa "Are aliens among us?" (Davies) leikiteltiin ajatuksella, että jos elämä syntyisi jollakin planeetalla, se ei samoista universaaleista rakennusaineksista huolimatta tuottaisi aivan välttämättä samanlaisia olioita kuin me ihmiset olemme, vaan nuo alienit voisivat erota esim. seuraavanlaisesti:

• DNA:n kaksoiskierteen ja aminohappojen kätisyys olisi käänteinen
• hyödyntäisivät useampaa kuin 20 aminohappoa [12] proteiinien valmistukseen
• perustuisivat hiilen sijaan silikoniin

Ei ole, eikä tule olemaan luokittelua helppoa. Kysykää vaikka antikvariaattien pitäjiltä.