Hyve-etiikka

Oppikirjasta:

• Ihminen toimii luonteensa mukaisesti kaikissa tilanteissa ja täten tekojen hyvyys tai pahuus ennalta määrättyä.
• Oikeudenmukaisuus, hyväntahtoisuus ja kohtuullisuus.
• Hyveellinen elämä voi olla myös ammennettu esim. Raamatusta tai sosialismista.
• Hyveet lähtökohtana, mutta samanaikainen väärin toiminen saattaa mennä hyveen edelle päätöksenteossa?

Hyvin ja väärin tekemisen ero on jotain opittua, se ei voi olla syntymässä saatua. Näin ollen voi teoriassa käydä niinkin, että se mitä joku luulee hyvyydeksi, onkin itseasiassa pahuutta – siis ei hänen hyvyys-pahuus jatkumollaan, mutta jonkun toisen sellaisella.

Toki voidaan kuvitella ihmisiä, jotka ovat täydellisen oikeudenmukaisia ja hyväntahtoisia kaikki ihmisiä kohtaan, tulipa heidän suunnaltaan tupaan lunta tai kuraa, mutta eikö siinä vain tee haittaa itselleen? Joku käy taloon sisään ja siinä sitten syö, juo ja nai, ja lähtee sitten pois. Ja hyvyysetiikan noudattaja siihen vielä perään huikkaamaan: "tervetuloa uudelleen". Vai tulisiko sittenkin jossain välissä hänen mieleensä laittaa stoppi moiselle touhulle? Noudattaisiko hän siinäkin hyvyyden mukaisia tapoja? Olisiko pesäpallomailan käyttö siinä yhteydessä väärin? Pitäisikö hänen käyttää vain sanoja?

Onko hyvyysetiikan noudattajalla "oikeus" rikkoa etiikkaansa sen nojalla, että hän ei pysty noudattamaan sitä etiikkaa, jos hän ei ensin sysi – esim. pesäpallomailalla – hänen etiikkaansa hämmentäviä henkilöitä pois läheisyydestään? Vai menisikö siinä häneltä rikki hyvä hyve-etiikka -putki? Kuinka monta kertaa elämänsä aikana hän voi sallia itselleen toimia hyve-etiikkansa vastaisesti? Vai onko se kerrasta poikki, sillä mikä etiikka se sellainen on, josta voidaan lipsua? Vai pitäisikö siihen sisällyttää "pakottavan tekijän" - ehto?

Tilanne-etiikka

Oppikirjasta:

• Yksittäisiin tilanteisiin liittyvää moraalista pohdintaa.
• Jokaista ratkaisua varten punnittava aina uudelleen kaikki asiaan liittyvät tosiasiat, vaikutukset tai asian suhde normeihin?

Käytännön mahdottomuus tulee väistämättä esiin, jos pyrkisi eri tilanteissa aina harkitsemaan kuinka juuri sillä hetkellä olisi parhainta toimia. Se olisi ideaalin tavoittelua ja sellaisen pohtiminen on pitkäjänteistä puuhaa. Mitä enemmän asioita pyrkii ottamaan huomioon, sitä työläämmäksi pohtiminen käy ja sitä todennäköisemmin myös harkinta-aika loppuu kesken. "Pelastaisinko tuon miehen joutumasta auton alle vai mitäköhän tässä tekisi?" Skriik! Törmäys! Lyyhistys. Miettiminen seis.

Jos aikaa harkitsemiseen on enemmän ja sitä on jo aikojen saatossa ehtinyt mietiskellä erilaisia asioita useilta eri kannoilta, sitä voi hyvinkin ehtiä muodostamaan nopeasti lähellä ideaalia olevia päätelmiä. Tai siltä ne saattavat äkkiseltään tuntua. Kun niillä hetkillä tekemiään päätöksiä miettii myöhemmin, huomaa, että "taas unohtui miettiä sitä ja sitäkin asiaa".

Toisaalta, se että jokainen harkitsemiskerta on kumminkin omanlaisensa ja sentään ottaa huomioon juuri siinä tilanteessa esiintyviä asioita ja siitä tilanteesta ilmeneviä ja syntyviä vaikutuksia itseen ja muihin asioihin, on parempi kuin jonkin tiukan säännön noudattaminen. Nuo säännöt on saatettu synnyttää sellaisten harkintojen kautta, jotka eivät ole ottaneet huomioon juuri kyseisenlaista tilannetta.

Loputon asioiden läpikäyminen saattaa pidemmän päälle alkaa tylsimään, ja sen tautta tulee tulisi muodostaneeksi itselleen tilanteista riippumattomia toiminta- ja ajatuskaavoja, jotta voisi myös optimoida omaa ajankäyttöään. Ja siinä vaiheessa tämänkin etiikan voi heittää menemään.

Seurausetiikka

Oppikirjasta:

• Teon hyvyyden arviointi keskittyy teon seurauksiin.
• Eettinen egoismi. Teko on hyvä, jos siitä seura hyvää tekijälle itselleen.
• Altruismi. Tärkeintä on asettaa toisten tarpeet omiensa edelle.
• Utilitarismi.Teko on oikea, kun siitä seuraa mahdollisimman paljon hyvää mahdollisimman monelle.
• Välineellinen hyvä. Tekninen hyvä. Lääketieteellinen hyvä. Yleishyödyllinen hyvä. Hedonistinen hyvä. Moraalinen hyvä.

Kuulostaisi etiikkana kovin heppoiselta, jos olennainen tarkoitus on vain tehdä jotain, mitä voi kutsua hyveeksi. Esim. jos Turussa sattuisi riehumaan tornado, joka riepottelisi riepottelisi kaupunkia ihan pirstaleiksi ja kävisi sen vuoksi viemässä kaupunkiin yhden lapion – raivaustöissä auttamaan jäämättä.

Hedonistinen oman hyvän tavoittelu on ehkä aidointa seurausetiikkaa. Siinä on tarkoituksena tuottaa hyvää vain itselleen ja kun se toteutuu, mitään ei jäänyt seurausetiikan kannalta huomioimatta tai tullut tehtyä sitä vastaan. Mitä siitäkin tulisi, jos kävisi kaikissa tilanteissa ottamaan huomioon kaikenlaisia aspekteja? Esim. jos antaa lahjan yhdelle, toinenkin alkaa haluta lahjaa.

Altruismissa on se vika, että nykypäivänä sellaisen harrastajan kannattaa harrastaa sitä jossain piilossa, sillä muut ottavat kyllä mielellään ne edut vastaan, joista joku toinen altruismin nojalla kieltäytyy. Samassa mielessä klassinen utilitarismi on järjetöntä, koska se parantaa entisestään niiden ihmisten asemaa, jotka veisivät muutenkin vaikka tuhkat pesästä. Tiedä sitten mitä he niillä tuhkilla tekisivät, mutta niin se sanonta kuuluu.

Lääketieteellisen hyvän tekeminen on siitä hankalaa, että kehitettyäni tämän erityisestä materiaalista valmistetun naulan, jota ihmiskeho ei hylji ja jolla voisi korjata irronneet luut paikoilleen, sen tie kuluttajan tykö on jumalattoman pitkä ja vaikea. Kehityskustannuksetkin olivat niin suuret, että ne pitää ensin kuolettaa pois, minkä vuoksi kuluttaja ei ensimmäiseksi ajattele, että onpas hyvä keksintö, vaan harmittelee sen hintaa.

Velvollisuusetiikka

Oppikirjasta:

• Moraalisesti hyvien päämäärien tavoittelu ei anna riittäviä perusteita moraaliselle toiminnalle, koska ihminen ei voi tietää kaikkia tekojensa seurauksia.
• On olemassa tekoja, jotka ovat sinänsä väärin, riippumatta seurauksista.
• Kantin mukaan, moraalilaki itsessään on arvokas, eikä sitä voi johtaa muihin tekijöihin.
• Kantin kategorinen imperatiivi (osa yksi): "Toimi aina niin, että toimintaasi ohjaava periaate voisi tulla yleiseksi laiksi."
• Kantin kategorinen imperatiivi (osa kaksi): "Pidä jokaista ihmistä päämääränä sinänsä, älä koskaan pelkkänä välineenä."
• Orja on ollut väline.
• Suomen laki.
• Teko on väärin, vain jos se on ollut intentionaalinen eli tarkoituksellinen.
• Yhden ihmisen tappaminen pelastaisi ihmiskunnan?

Vaikka ilmastonmuutos onkin puhuttava asia, onko jokainen velvollinen tekemään asian suhteen jotain? Jos näin on, niin siinä tapauksessa pitää hyväksyä myös ajatus, että maailmassa on monia muitakin asioita, joille jokainen olisi velvollinen tekemään jotain. Täytyisikö koko elämänsä täyttää näiden velvollisuuksien täyttämisellä? Jos kerrankin ajattelen tekeväni ilmastonmuutokselle jotain omalta osaltani ja en sitten teekkään, olenko toiminut velvollisuusetiikan vastaisesti? Entä jos olisin täydellisessä mediapimennossä, pimeän talon pimeässä kellarissa, enkä olisi koskaan edes tullut tietoiseksi mistään ilmastonmuutoksesta?

Riittääkö velvollisuusetiikan muodollisuuksien täyttämiseksi se, että tililtäni lähtee kerran kuussa parikymppiä Amnestylle ja välitän muiden tietoon blogissani, keskustelufoorumeilla ja irl-yhteyksissä viitteitä sivustoihin kuten http://www.scidev.org, http://unesco.org ja http://www.kummit.com? Sehän saisi muita ajattelemaan niihin liittyviä asioita ainakin kertaalleen. Tämä siis jonkinlaisena perhosen siipi -efektin ja velvollisuusetiikan yhdistämistä yrittävänä selityksenä.

Entä jos tutkijat tulisivat herättäneeksi henkiin hirmuisen ja valtavankokoisen lohikäärmeen, joka lupaisi olla tuhoamatta maapalloa, jos sille uhrattaisiin aina silloin tällöin muutama keski-iän ylittänyt mieshenkilö? Jos osallistuisin näiden keski-iän ylittäneiden mieshenkilöiden kaappaamiseen ja lohikäärmeen syötäväksi lähettämiseen, toimisinko silloin velvollisuusetiikan mukaan hyvin?

Sopimusetiikka

Oppikirjasta:

• Kun ihmiset solmivat sopimuksen keskenään, määrittyy oikein tai väärin tekeminen sen mukaan kuinka sopimusta noudatetaan.
• Sopimukseen pakottaminen.
• Osapuolten epätasapaino vallan, resurssien tai sopimuksen noudattamishalun suhteen.
• Kaksi vai enemmän osapuolia?
• Avopuolisoiden välinen, ei syrjähyppyjä -sopimus.

Sopimuksen noudattamisesta voi tulla taakka jollekin tai kaikille osapuolille. Jos sopimusta tehtäessä ei pohdittu eri skenaarioita kunnolla, monelta eri kantilta, sopimuksesta voi joku osapuolista löytää toiselle osapuolelle epäedullisesti tulkittavia ilmaisuja.

Riippuu siitä keiden välillä sopimus on tehty, voiko sopimuksesta luistaa tai hylätä sen kokonaan, mutta jos kyse olisi valtioiden kesken tehdystä kansainvälisestä sopimuksesta, siitä voisi saada kovin epäedullisesta mediahuomiota osakseen, jos ei täyttäisi sopimuksen ehtoja. Tämä saattaisi johtua vaikkapa syystä, että "maasta ei löytynyt parempia lakimiehiä sopimusta tulkitsemaan" tai syystä, että "päättäjät eivät itse osanneet katsoa tarpeeksi pitkälle tulevaisuuteen". Kahden tuttavan välillä tehty suullinen sopimus on helpompi neuvotella uusiksi.

Jos sopimuksen tai lain ehdot ovat joiltain osilta liian tiukat tai suorastaan arkijärjen vastaiset ja kerrassaan älyttömät, voi niitä kohtaan syntyä epäkunnioitus ja välinpitämättömyys, minkä seurauksena sopimusetiikalle saatettaneen viitata kintaalla.

Renessanssi käsitteenä

Yleisen suomalaisen ontologian (YSO) mukaan renessanssi tarkoittaa Italiasta 1300-luvulta alkaen muualle Eurooppaan levinnyttä antiikin kulttuuria uudelleen henkiin herättänyttä tieteen ja taiteen suuntausta.

Käsitteen renessanssi kehitti alunperin firenzeläinen taiteilija, kirjailija ja arkkitehti Giorgio Vasari (1511 — 1574) ja se esiintyi ensimmäisen kerran hänen hänen kirjassaan Taiteilijaelämänkertoja, jonka “merkittävänä antina voidaan pitää myös aikalaiskuvauksia siitä, minkälaisia taiteilijat olivat henkilöinä" (Wikipedia[1]). Vasari käytti sanaa renenssanssi viittaamaan antiikin tieteen ja taiteen arvostuksen nousuun (Rasinkangas 2007). Sananmukaisesti sana tarkoittaa ‘uudelleen syntymistä’ (Rasinkangas 2007). “Keskeisiä ajatuksia olivat myös taiteen ja taiteilijan kehittyminen yhä korkeammalle tasolle sekä monialaisuuden vaatimus." (Inkinen 2008)

Äärirajoina renessanssille voidaan pitää vuosia 1300 ja 1600, mutta tälle välille voidaan sijoittaa monia eri ajanjaksoja, joilla kaikilla viitataan johonkin jota on kutsuttu renessanssiksi. Taiteissa kuten arkkitehtuurissa on eri ajanjaksot kuin kirjallisuudessa ja vaikka renenssanssi ja humanismi katsotaan lähes synonyymeiksi (Murtomäki 2008), ei humanismin katsota tulleen mukaan musiikkiin ennen kuin 1400-luvun lopussa (Murtomäki 2008).

Renessanssi ei ole saumaton kertomus yhdestä aikakaudesta, vaan siihen sisältyy monta pienempää kertomusta, jotka samalla kertovat määrittelijöistään ja historiankirjoituksen moninaisista vaiheista. (Pekkarinen 2005a)

Ehkä syy renessanssi-periodin olemassaolon suoranaiseen kieltämiseen on se, että on turvallisempaa ja mahdollisesti tarkemmin kohdilleen osuvaa tai ainakin selvämmin toisistaan eroavaa viitata renessanssia pidempiin aikakausiin eli käytännössä antiikkiin, keskiaikaan ja uuteen aikaan. Jälkimmäinen ulottuu määritelmän mukaan nykypäiviimme asti. Riippuen määritelmästä ja määrittelijästä keskiajankin ajallisessa sijoittelussa on vaihtelevauutta eli se sijoittui juuri ennen renessanssia uuden ajan alkuun tai sitten noin sata vuotta etiäpäin.

"Nykyään renenssanssin katsotaan alkaneen suunnilleen vuonna 1450" (Wikipedia[2])

Renessanssin katsotaan alkaneen Italiasta, tarkemmin sanottuna tuolloisesta taloudellisesti kukoistaneesta Firenzestä, jota hallitsi Medicien suku. Nykyinen Italia alkoi syntymään pala palalta vasta 1800-luvulla. Italiasta renessanssi laajeni, käsitteen itsensä laajetessa myös, muualla Länsi-Eurooppaan, kuten Ranskaan, Espanjaan, Englantiin, Saksaan, sekä myöhemmässä vaiheessa vähäisissä ja tulkinnanvaraisissa määrin myös Skandinaviaan.

Ne vähäiset piirteet, jotka meille renessanssikulttuurista välittyivät eivät merkinneet mitään ratkaisevaa vaihetta Suomen historiassa. Meillä ei ollut niitä lähtökohtia, joita antiikin perintö oli etelämmäksi muodostanut. (Similä ja Hankonen 200?)

Edellytyksinä renenssanssin synnylle pidetään muun muassa Medici-suvun antamaa rahallista tukea, joka tarkoitti tieteen, taiteen, julkisen rakentamisen tukemista, sekä “muulla tavoin firenzeläisten elämän parantamista" (bubbeli 2008a). Näin siis erityisesti Lorenzo de’ Medicin aikana (Wikipedia[3]), mutta taiteilijoiden palkkaamisen intresseihin kuuluivat myös maallisen mahdin osoittaminen vallasta kilpailevalle katoliselle kirkolle (Björklund 2001). Monet tutkijat ja taiteilijat näkivät Platonin filosofian taiteiden ja tieteiden edistyksen perustana ja halusivat jättää keskiaikaisen skolastiikan menneeseen (Wikipedia[4]). Ja on myös niinkin, että Firenzeläiset näkivät itsensä antiikin Kreikan kaupunkivaltioiden ja Rooman jatkajina (Wikipedia[5]).

Renessanssiajan Italia koostui tasavalloista ja ruhtinaskunnista. Se oli rikas, mutta puolustuskyvytön. Machiavelli halusi yhtenäisen ja vahvan Italian, jotta ulkopuoliset valloittajat eivät kykenisi ryöstelemään ja tuhoamaan sitä. Hänen mukaansa vahvan ruhtinaan yhdistämä Italia kykenisi puolustamaan itseään. (Vexom 2005)

Italian noin sata vuotta kestänyt periodi jaotellaan yleensä varhaisrenessanssiin (1420-1500) ja täysrenessanssiin (1500-1530) (Miettinen 2008). “Kirjallisuuden kannalta Italian renessanssi jaetaan kahteen vaiheeseen: Petrarcan ja Boccaccion aikaan 1300 -luvun firenzeläiseen varhaisrenessanssiin" (bubbeli 2008b). Tässä huomioitavana kahden eri lähteen eri vuosiluvut ja mm. sana ‘varhaisrenessanssi’. Petrarcaa pidetään keskiajan puolella vaikuttaneen Dante Aligierin (1265 — 1321) ohella “renessanssin isänä", sekä ensimmäisenä varsinaisena humanistina (Wikipedia[6]).

Kirjallisuudessa heidän [Petrarcan ja Boccaccion] edustamansa humanismi oli uusi henki joka levisi humanismikoulujen kautta yläluokan sivistykseksi. (bubbeli 2008b)

1800-luvun saksalaiset historioitsijat joutuivat ottamaan kantaa myös reformaation ideaan, jos puhe oli renessanssista maailmankatsomuksena. Suppeammassa muodossaan, humanismiin yhdistettynä ja kirjallisena liikkeenä ajateltuna, renessanssia voitiin pitää reformaation edeltäjänä, mutta laajemmassa muodossaan näiden kahden käsitteen välillä saattoi esiintyä sekaannuksia (Pekkarinen 2005a).

Olisikin sinänsä perin erikoista, jos uusi sana ei saisi sisällökseen muunkinlaisia merkityksiä kuin sille alunperin annettuja, käyttöyhteyksien monipuolistuessa. Renenssanssi käsitteenä ei välttämättä ole kovin kaukana esimerkiksi retron käsitteestä, paitsi ehkä siltä osin, että retroilu viittaa yksilön lapsuuden tai nuoruuden aikoina vallinneeseen muotiin tai ilmiöihin. Renessanssin aikaisista ihmisistä ei kukaan liene elänyt antiikin aikoihin.

Usein aikakausi on tutkijan luoma konstruktio, johon on kasattu mekaanisesti ilmiöitä tavoitteenaan mahdollisimman yhtenäinen kuva aikakaudesta. Täten on saatu aikaiseksi kenties iskevä fraasi, käsite, joka uhkaa jäädä pelkäksi kliseeksi tai luutuneeksi konventioksi. Hyviä esimerkkejä tällaisesta nimeämisestä ovat “keskiaika", “humanismi" tai “11.vuosisadan renessanssi". Koska käsitteiden merkitys ja sisältö muuttuvat ajan mittaan, periodisoinnissa käytetyistä kriteereistä tulee olla tietoinen, ja niiden rajojen ja merkitysten on oltava jatkuvan uudelleenarvion kohteena. (Pekkarinen 2005a)

Tarkemmin ottaen keiden uskomisesta renessanssille ominaisiin kykyihinsä

Pyrittäessä tavoittamaan renessanssi-periodille ominaisia piirteitä sanalistan avulla, nousisi herkimmin esiin sanat yksilöllisyys, ihmisyyden kunnioittaminen, tieteen ja tiedon arvostus, humanismi, sekä fantasiointi.

Uskoa ihmisen omiin kykyihin valoivat varmastikin aikansa yleisnerot Leonardo da Vinci (1452 — 1519), sekä Michelangelo (1475 — 1564), joista ensin mainitun saavutukset eivät kuitenkaan vaikuttaneet tuon ajan tieteen kehitykseen (Rasinkangas 2007), vaan ne saavutukset saivat arvostuksensa vasta myöhemmin. Kuitenkin, heissä renessanssin ilme ruumiillistui ja he näyttivät, että renessanssi-ihmisen usko omiin voimiinsa ei ollut pelkää harhaa (Björklund 2001).

Yksilöllisyys tuli vahvasti esiin monessa Pohjois-Italian ruhtinaassa, mahtiporvarissa ja taiteilijassa. Ylimmäiseksi tavoitteeksi asetettiin yleisnero — l’uomo universale - ihminen, joka oli monen alan osaaja. Enää ei odotettu palkintoa tuonpuoleisessa, vaan ainutkertainen elämä otettiin omiin käsiin. (Sirkiä ja Lampen 2007)

Tiedonkulku ja tiedon saavutettavuus ei ollut tuohon aikaan tasa-arvoista, vaan tietty luokkajako oli vahvasti läsnä. “Aikakäsitykset eriytyvät sosiaalisesti: tavallisen talonpojan (agraarinen) aika erilaista kuin oppineen, filosofin tai kirkonmiehen + kauppiaan aika" (Pekkarinen 2005b).

Kirjailijan sosiaalinen status riippui hänen säädystään, ei kirjailijan kyvyistä. Toki oli olemassa kirjailijoita, jotka pyrkivät menestymään nimenomaan kirjoittajan kykyjensä avulla. Talonpoikien ja porvareiden säädyistä saattoi nousta kirjailijoita, mutta kirjoittamalla he eivät luoneet itselleen arvostusta. Aristokraattisessa yhteiskunnassa yksilöllinen ura oli aina alempana kuin syntytausta. (Niemi-Pynttäri 2000as)

Juuri tämän luokkajaon vuoksi koen hieman epäuskottavaksi tai ainakin epätäsmälliseksi väittää, että “renessanssi-ihminen halusi irti keskiajan rajoittavista ja ahtaista ajattelumalleista ja ihanteista", ja että “eri auktoriteettien, ennen kaikkea kirkon, opetukset kyseenalaistettiin", sekä että “renessanssiajan ihanneihminen nautti elämästä, kyseenalaisti kaikki auktoriteetit ja halusi tuntea kaikki taiteen ja tieteen alat" (lainaukset Sirkiä ja Lampen 2007). Tosin nyt olen tässä tekemässä sen määrittelyvirheen, että asetan kaikki johonkin säätyyn kuuluneet “kollektiivisen toiminnan nimettömien suorittajien laumaan" (Björklund 2001).

Koska säätyjako oli voimassa ja läsnä vielä vuonna 1500-luvun lopullakin eli renessanssi-periodin loppuvaiheilla, rohkenee siitä tehdä päätelmiä yksittäisen “kansalaisen" (nationalismi keksittiin vasta myöhemmin) mahdollisuuksista harjoituttaa auktoriteeteista irtautumista ja elämästä nauttimista, taiteen ja tieteiden alojen tuntemuksella varustettuna.

Kuitenkin, “renessanssin merkittävimpänä aatesuuntauksena pidetään humanismia, jossa painopiste siirtyi enemmän ihmisten henkilökohtaisiin ja maallisiin asioihin, sen sijaan että ihmiselämä oltaisiin nähty pelkästään välietappina tuonpuoleiseen" (Wikipedia[7]).

Renessanssin humanismi loi myös kuvan ideaali-ihmisestä, joka on korkealle kehittynyt niin tieteellisesti, moraalisesti, kulttuurillisesti kuin henkisestikin. Virstanpylväs tässä kehityksessä oli Giovanni Pico della Mirandolan Ihmisen arvokkuudesta (Oratio de hominis dignitate, 1486), joka toteaa ettei ihmisellä ole valmista muotoa, vaan on ihmisen tehtävä luoda itselleen muoto. (Transhumanistiliitto 2005)

Teoksessa Ihmisen arvokkuudesta “valetaan Platoniin ja Aristoteleeseen tukeutuen luottamusta siihen, että ihmiset kykenevät käsittämään kaiken mahdollisen tiedon" (Wikipedia[7]).

Naisen asema renessanssin aikana riippui jossain määrin siitä missäpäin ja missä asemassa hän eli ja oli. Italiassa “renessanssi ei ollut naiselle vain siveyden korostusta vaan naisille tarjoutui uusia mahdollisuuksia taiteen, oppineisuuden ja työn saroilla. Naisella oli persoonallisuus ja oikeudellinen asema. Naiset pystyivät käyttämään joustavasti oikeuksiaan ja heillä oli manööverien mahdollisuus." (Setälä 2005), mutta Ranskassa Navarran kuningattareksi tullut Margareta Navarralainen (1492 — 1549) joutui kokemaan kuinka naisella tehdään politiikkaa. “Ylhäinen nuori nainen oli sijoitus, joka sopimuksella naitettiin sopivaan sukuun." (Niemi-Pynttäri ja Teppo 1999c).

Kuitenkin,

Margareta pystyi kuitenkin kääntämään kuningattaren roolinsa ranskalaisen kulttuurin kannalta hyödylliseksi. Hänen johdollaan Navarran hovista tuli aikansa kulttuurikeskus. Hänen hovinsa suosi taidetta, tiedettä sekä varhaisia uskonpuhdistuksen radikaaleja. (Niemi-Pynttäri ja Teppo 1999c)

Margareta Navarralainen kirjoitti Boccaccion innoittamana novelleista koostuvan teoksen Heptameron (L’heptameron) (Niemi-Pynttäri Teppo 1999c).

Guttenberg keksii kirjapainon, sekä kansankielestä

Luultavasti ensimmäinen metallisin irtokirjasimin painettu kirja oli Gutenbergin koneellaan painama 42-rivinen ns. Gutenbergin Raamattu (Inkinen 2008). Tämä tapahtui vuonna 1465. Vaikka lukutaidoton rahvas ei keksinnöstä ensi alkuun paljoa hyötynyt, mm. luonnonfilosofit pystyivät painettujen kirjojen avulla luomaan jo toimivan yhteisön (Rasinkangas 2007). 1500-luvun alkuun mennessä Euroopassa oli noin 250 kirjapainoa (Inkinen 2008). 1500-luvun alun merkittävin kirjapainoalan keskus oli Venetsia, sekä tuolloin Saksalle kuulunut Strasbourgin kaupunki (Internetix[1]).

Renessanssiajan ihanteiden suuntautuminen kohti antiikkia sai täyttymyksensä, kun antiikin suuria ajattelijoita pystyttiin painettuina levittämään tehokkaasti ja tutkimaan eri puolilla Eurooppaa. (Inkinen 2008)

Varhaisrenessanssin aikaan eli ennen kirjapainoa, sellaiset kirjailijat kuin Petrarca ja Boccaccio katsoivat molemmat, että heidän arvokkaimmat teoksensa on kirjoitettu latinaksi (bubbeli 2008i). Varhaisten humanistien mukaan italia sopi vain kansalle tarkoitettujen puheiden kieleksi (bubbeli 2008i), mutta täysrenessanssin aikaan, sekä kirjapainon ansiosta, että humanistien kiinnostuksen tuloksena, “käytiin todella soveltamaan kaikkia latinankielisen retoriikan ja grammatiikan keinoja kansankieleen" (bubbeli 2008a).

Monet humanistit olivat kuitenkin sitä mieltä, että jos heidän kotimaakuntansa kieli alistettaisiin kielioppisääntöihin siitä tulisi latinan veroinen ilmaisuväline. Mutta koska minkäänlaista kielioppia ei vielä ollut olemassa, italian eri murteiden käyttö kuulosti tökeröltä hienostuneen humanistin korvaan. Siksi tavoitteeksi tulikin kansan puhekielen jalostaminen sellaiseksi että sitä saattaa myös kirjoittaa.

Latina säilytti kuitenkin pitkään merkityksensä tietelllisen kirjallisuuden saralla, jopa 1800-luvulle asti, “sillä tämä kirjallisuus oli joka tapauksessa suunnattu vain älymystölle, jonka edelleen oletettiin osaavan latinaa" (Wikipedia[8]).

Tietenkin aina on myös aluekohtaisia poikkeuksia. Esimerkiksi englantilaisen kirjailija Geoffrey Chaucerin (1343 — 1400) “sanotaan usein ensimmäisenä kirjoittaneen kaunokirjallisuutta ja runoutta englannin kielellä aikana, jolloin sivistyneistö käytti kielenään lähes yksinomaan latinaa" (Wikipedia[9]). Dante kirjoitti jo keskiajalla suurimman osan teoksistaan, kuten Jumalainen näytelmä -eepoksen, italiaksi.

Tavallisen lukevan yleisön keskuudessa erityisen suosittua oli kansankielinen kirjallisuus: raamatulliset kertomukset, keskiaikaiset tarinat ja romanssit, luostarikertomukset, kummitustarinat, pyhimysten elämäkerrat, aapiset, moraalioppaat, vitsikirjat, satiirit, näytelmät ja historiateokset. Lukijoita kiinnostivat erittäin paljon ennustukset, kerettiläisten kohtalot, teloitukset, murhat, luonnonkatastrofit, oudot sattumukset, sodat ja juutalaiset, joiden niskoille oli perinteisesti sälytetty syy kaikenlaisesta pahasta mustasta surmasta alkaen. (Internetix[1])

Esikuvista ja tieteellisistä saavutuksista

Renessanssin ajalle oli ominaista sekä kunnioittaa antiikin ajan kirjoituksia, että päästä “tutkimuksessa takaisin lähteille - ad fontes" (Internetix[2]). Tämän vuoksi Erasmus Rotterdamilainen (1466 — 1536) “ryhtyi opiskelemaan kreikkaa monien muiden humanistien tavoin pystyäkseen saamaan selvää Uuden Testamentin kreikkalaisesta alkutekstistä" (Internetix[2]). Myös humanisti Andreas Vesalius (1514 — 1564) “kunnioitti suuresti antiikin aikaisia kirjoituksia ja Galenosin vasta löydetyt teokset olivat hänenkin työnsä pohjana" (Rasinkangas 2007). Hän oli belgialainen lääkäri ja anatomien tutkija.

Todistaessaan monet vanhat väitteet vääriksi Vesalius ajautui ajalleen tyypilliseen tilanteeseen, jossa esikuvan mielipiteitä joutui selittelemään parhain päin; on puhuttu ‘humanismin paradoksista’. (Rasinkangas 2007)

Renessanssissa vähittäin tapahtunut maailmankuvan avartuminen ja uudet keksinnöt johtivat uudenlaisiin arvioihin myös tieteen alalla ja pyrkimykseen uuden tiedon etsintään. Kirjapainotaidon synty oli näistä keksinnöistä tieteen kannalta eittämättä keskeisin. (Mikkeli 2001)

Arvostus tietoa ja antiikkia kohtaan näkyi siinäkin, mitä kirjapainoissa ensinnä painettiin. Antiikin klassikoita kuten Ciceron, Homeroksen, Platonin ja Aristoteleksen teoksia käännettiin ja painettiin, kuten myös runsaasti luonnontieteellisiä teoksia, sekä suuressa määrin koulu- ja oppikirjoja (Internetix[1]). Firenzen Platon-akatemiassa käännettiin Marsilio Ficinon toimesta koko Platonin tuotanto (Murtomäki 2008).

Kaupan tarpeet ja uusi tekniikka, kirjapainotaito, synnyttivät entistä paljon laajalevikkisemmän matemaattisen kirjallisuuden, laskuopit. Renessanssin aikana tehtiin ensimmäiset todella antiikin matematiikkaa pitemmälle menevät uudet keksinnöt, nimenomaan algebran alalla. (Lehtinen 2000)

Girolamo Cardanolta (1501 — 1576) ilmestyi vuonna 1545 teos Ars Magna, joka “sisälsi raportin ensimmäisistä todella merkittävistä matemaattisista edistysaskeleista sitten antiikin" (Lehtinen 2000). Nikolaus Kopernikus (1473 — 1543) esitti vuonna 1543 julkaistussa teoksessaan De revolutionibus orbium coelestium planeettojen kiertävän paikallaan pysyvää Aurinkoa (Rasinkangas 2007). Ensimmäisen kemian oppikirjan (Alchemia, 1597) kirjoitti Andreas Libavius (1555 — 1616) ja hieman häntä ennen Francois Viete (1540 — 1603), jota on sanottu modernin algebran aloittajaksi, julkaisutti vuonna 1579 Aritmetiikan (Canon mathematicus).

Descartes (1596 — 1650) ei taida enää mahtua renessanssin ajan kirjailijoiden joukkoon, jos renenssanssin päätepisteenä pidetään Giordano Brunon (1548 — 1600) polttamista harhaoppisena (Wikipedia[7]). Bruno oli “italialainen filosofi, okkultisti ja tähtitieteilijä, jota katolinen kirkko vainosi hänen kerettiläisten oppiensa takia ja lopulta poltti roviolla Roomassa, sillä Bruno ei halunnut luopua ajatuksistaan." (Wikipedia[10])

Sensuurikin tuli myöhemmin heräämään ja Englannin 1500-luvun alun valtiomahti huolestui kirjojen painamisen helppoudesta ja kirjojen levittämistä, mikä aiheutti käsitteen “copy right" syntymisen, millä tarkoitettiin Kruunun mahdollisuutta takavarikoida sopimattomat teokset (Inkinen 2008). Tämän vuoksi esimerkiksi Francois Rabelais (1494 — 1553) Ranskassa julkaisi Pantagruelin salanimellä, sillä “tekijän paljastuminen olisi tiennyt vankeutta" (Niemi-Pynttäri ja Teppo 1999a).

Rabelais’n tuotannossa renessanssin henki ilmenee häpeämättömänä suorapuheisuutena ja satiirina, mutta tarinoista näkyy myös kirjoittajan kulttuurintuntemus ja äly. Entinen munkki, lääkäri ja pappi Rabelais arvostelee kirkkoa, oikeuslaitosta ja yliopistoa. Sorbonnen teologit kielsivätkin hänen teoksensa, mutta vaikutusvaltaisten ystäviensä avulla hän onnistui levittämään niitä. (Tolkki-Tammi ja Vuolteenaho 1998b)

Viihteellisyydestä ja kansanomaistamisesta

On mahdollista, että tähän tekstiin valikoituneiden lähdetietojen, sekä niihin itseensä aikoinaan valikoituneiden lähdetietojen pohjalta muodostuu, osittain itsestään, yhtänäinen, renessanssin ajalle ominaiselta vaikuttava ilmiö kirjallisuuden osalta, vaikka äärimmillään 300-vuoden mittaiseen ajanjaksoon mahtuu varmastikin monenlaista kirjallisuutta.

Viittaan tällä esimerkiksi sellaiseen, että vaikka Shakespeare (1564 — 1616) syntyi ja kirjoitti näytelmiään vasta lähempänä 1600-lukua, niin sekä hänen teoksissaan, että 1300-luvun alussa syntyneen Boccaccion (1313 — 1375) teoksissa on molemmissa sekä tyylillisesti, että henkilöhahmojen osalta yhdistelty ylhäistä ja rahvaanomaista — kuten esimerkiksi Boccaccion teoksessa Decamerone. Shakespeare rikkoi näytelmissään henkilöhahmojensa ylevyyden jollakin sairaudella, vaikka muuten noudattikin sen ajan draaman sääntöjä eli säätyjen ihmiset puhuivat asemansa edellyttämällä tavalla (Niemi-Pynttäri 2000c).

Pidän silti uskottavana sitä, että keskiajan jälkeen (tai loppuvaiheilla), kirkon vallan alkaessa vähitellen herpaantua, ihmisten suhtautuminen elämään muuttui ainakin jollain tapaa rennommaksi, vaikka kyllähän he silti jonkin valtiomahdin alaisia edelleen olivat. Kirjapainon keksimisen jälkeen ja kansankielisen kirjallisuuden lisäännyttyä, kirjat toivat viestiä uudenlaisen vapaamman periodin alkamisesta kauempaakin.

Kirjailijat eivät kuvanneet edes jumalia virheettömiksi, vaan suurimmillakin sankareilla on heikkoutensa. Luonto ja luonnollisuus olivat antiikin ihmiselle esikuvia. (Tolkki-Tammi ja Vuolteenaho 1998a)

Ennen kirjapainoa viestin välittäjinä toimivat kiertelevät trubaduurit ja muut pitkän matkan kulkijat. Eräs kiertolaisista, ehkä kuuluisin heistä, oli Francois Villon (1431 — 1463), jonka tosin on epäilty olleen fiktiivinen hahmo (Niemi-Pynttäri ja Teppo 199b). Villon lauloi maksua vastaan parodissävytteisiä, “dokumentaarisia" laulujaan majataloissa, joissa “hahmotetaan kuitenkin 1450-luvun Pariisia tunnettujen henkilöiden ja tapahtumien kautta" (Niemi-Pynttäri ja Teppo 199b). Hänen laulunsa saattoivat olla tavallista raadollisempia ja kieleltään konkreettisia, ei-metaforisia, mutta ilmeisesti sellaisellekin oli tilausta — kuten myös myöhemminkin, Martti Lutherin (1483 — 1546) aikaan:

Maalaiset olivat raakaa, tylyä väkeä, joka piti markkinoita ja rajua ryyppäämistä paljon parempana kuin kirkonkäyntiä. Luther huomautti kerran itsekin, etteivät hänen tuntemansa maatyöläiset pitäneet ajasta lukua kellon eivätkä auringon, vaan ympärillään lojuvien tyhjien kolpakoitten avulla. Luther halveksi tyhjäntoimittajia, juoppoja, vaimonpieksäjiä, irrallisia sukupuolisuhteita harrastavaa nuorisoa ja kaikkia roistoja. Hänen ivansa ei tuntenut mitään rajoja, varsinkaan jos kyseinen mieliharmin aiheuttaja oli ylhäistä syntyperää. (Kittelson 1986)

Toisaalta, myöhemmin samassa kirjassa (Uskon puolesta – Martin Lutherin elämäntyö) sanotaan Lutherin kertoneen itsestään:

“Joskus on tarpeen juoda vähän enemmän, huvitella, laskea leikkiä tai jopa tehdä syntiä paholaisen uhmaamiseksi ja halveksimiseksi, ettei se saisi tilaisuutta viekoitella meitä tunnontarkkuuteen pikkuasioissa. Me menehdymme, jos liikaa huolehdimme johonkin syntiin lankeamisesta… Minkä takia joisin laimentamatonta viiniä, puhuisin vapaasti ja söisin enemmän ellen juuri piinatakseni ja kiusatakseni paholaista, joka on päättänyt piinata ja kiusata minua?

Syitä Villonin kiertolaisuuteen on vaikea arvioida nykypäivästä käsin, mutta ehkä tuolloinen tappelunujakkaan ajautuminen, sekä liian suuri yliopistotutkinnon läpäisseiden määrä (Wikipedia[11]) vaikutti asiaan. Villon oli suorittanut maisterin tutkinnon Sorbonnen yliopistossa.

Myös Rabelais oli pitkälle koulutettu, ollen muun muassa humanisti, teologi, lääkäri, munkki, sekä tuottelias kirjoittaja, jonka kansanomaiset proosat tekivät hänestä erään koomisen kirjallisuuden suurimmista (bubbeli 2008c). Laajan pilajuttujen kirjoittamisen taidon hän oli hankkinut opiskellessaan (bubbeli 2008c).

Suunnaton liioittelu, kaiken saattaminen naurettavaksi sekä häpeämätön suorasukaisuus elämän nautintojen ja muiden ilmiöiden kuvaamisessa osoittivat Rabelaisen teokset niin mielettömiksi, että sen varjossa hän saattoi esittää vakavaa arvostelua opetusta, oikeuslaitosta, kirkollista järjestelmää, oppineita ja virkamiehiä, vallankäyttöä ja ahneutta, suvaitsemattomuutta sekä monia muita aikakauden epäkohtia kohtaan. (Forsius)

Kuitenkin,

Kirjojen lukuisat viittaukset antiikin taruihin, aikaisempaan kirjallisuuteen sekä tunnettuihin oppineisiin toivat esiin tekijän laajan tietämyksen. Rabelais uskoi, että sivistys ja vaisto varjelivat ihmistä huonolta elämältä. (Forsius)

Renenssanssin ajalle lienee ominaista viihteellisyyden lisääntyminen kirjallisuudessa. Viihteellisyys on tässä varsin laaja-alainen käsite, sen kattaessa myös romantiikan, joka oli Boccaccion jälkeen myöhäisrenessanssin suosituinta viihdettä (Niemi-Pynttäri 2005d).

Boccaccion kerronta perustuu sensuellin kielen retoriikkaan, spontaaniin, hienostuneeseen ja leikkisään asenteeseen elämän suhteen. Sosiaalinen vuorovaikutus kuvataan miellyttävänä ja antoisana. Kielellisen joustavuuden taustalla on uudenlainen asenne säätyeroihin, Boccaccio edustaa kaupunkikulttuuria joka varsin keveästi liikkuu varakkaan porvariston maailmasta hoveihin. Maailma on Boccaccion kuvaamana täynnä antoisaa nykyisyyttä ja todellisuudentajua. Boccaccion vapautunut kieli leikkii ylhäisen ja alhaisen kielellä, liikkuu luokkarajoituksista piittaamatta. (bubbeli 2008d)

Korkean ja matalan tyylin sekoittamisesta sai kritiikkiä Ludovico Ariosto (1474 — 1533), teoksensa Raivoisa Orlando vuoksi, mutta “Arioston tietoinen tarkoitus oli kehittää romanssi hovikelpoiseksi, aikansa korkeakulttuurin maun mukaiseksi" (Niemi-Pynttäri 2005d).

Renessanssin ajalle oli jokseenkin tyypillistä hakea aiheita “keskiajan suuresta juttuvarastosta" (bubbeli 2008d) ja muunnella niitä “miellyttäviksi kertomuksiksi, kuten Ariosto, sekä Torquato Tasso (1544 — 1595) muuntaessaan keskiajan ritari- ja pyhiinvaellusaiheita (Niemi-Pynttäri 2005d). Ritareista kertoi myös espanjalainen kirjailija Miquel Cervantes (1547 — 1616) teoksessaan Don Quijote, mutta ei enää kevyen novellin muodossa, vaan pitkänä romaanina. Teoksen tarkoitus oli osoittaa kuinka “naurettavaa ritarien toiminta olisi tuon ajan Espanjassa" (Niemi-Pynttäri 2000h). Kyseinen teos on “maailmankirjallisuuden toiseksi käännetyin kirja (Raamatun jälkeen)" (Wikipedia[12]).

Fantasiat, pastoraalit, utopia

Kun kirjallisuudessa haluttiin esittää jotain fiktiivistä se esitettiin paimenrunouden muodossa. Paimenrunojen idea on alunperin peräisin antiikin Kreikasta (Wikipedia[13]) ja ne ovat maalaiselämää ihannoivia, mahdottoman, mutta unelmoidun idyllin kuvaavia. Sana pastoraali eli paimenidylli “tarkoittaa paimenrunouden aiheisiin pohjautuvaa musiikkia, runoutta, näytelmiä tai kuvataidetta" (Wikipedia[13]). Pastoraaleja voidaan sanoa kirjallisuuden ensimmäisiksi fantasioiksi (bubbeli 2008j), niiden tapahtumapaikkana ollessa oli “Arkadia; kultaisen aikakauden kaupunki jossa ihmiset elävät yksinkertaista elämää rauhassa luonnon keskellä" (bubbeli 2008k).

Pastoraaliromaanien maailma on todellisen ja myyttisen välitilassa, se ei jäljittele todellista maailmaa, eikä se toisaalta kuvaa pelkästään myyttistä menneisyyttäkään. (bubbeli 2008j)

Voisi olla uhkarohkeaa mennä väittämään, että fantasiointi olisi suorastaan leimallista renessanssi-periodille, mutta esimerkkeinä fantasioinneista käyvät Shakespearen komediat, joissa “juonen käänteet houkuttelevat katsojat mukaan fantasiaan jossa uudistetaan side yksilöllisten toiveiden ja sosiaalisen järjestyksen suhteen" (Niemi-Pynttäri 2000i); Arioston Raivoisa Orlando, jossa rakkauden kohteena oleva nainen, viihteelle ominaisesti, onnistuu aina viime hetkellä välttää mies, ja pysyä hallitsemattomana (Niemi-Pynttäri 2000d); sekä monet Boccaccion novellit, joissa tarinan käänteet eivät noudata realistisen uskottavuuden logiikkaa, vaan unelman logiikkaa (bubbeli 2008e).

Fantasian ja pastoraalin lisäksi renessanssin aika synnytti sanan ‘utopia’, englantilainen kirjailija Thomas More (1478 — 1535) toimesta. Hän kuvailee samannimisessä kirjassaan (1516) kuvitteellisen saarivaltion poliittisen järjestelmän. “Teoksellaan More hyökkäsi omana aikana näkemäänsä keskiaikaisen elämäntyylin häviämistä vastaan." (Rasinkangas 2007)

Kirjassa More vertaa kristillisen Euroopan valtioiden elämää ei-kristillisen ja täydellisesti järjestetyn utopian elämään. Utopiassa yksityisomaisuutta ei ole ja maassa vallitsee lähes täydellinen uskonnollinen suvaitsevaisuus. (Wikipedia[14])

Ohimennen mainittakoon, että Shakespeare, englantilainen hänkin, tuli keksineeksi näytelmiään kirjoittaessaan yli 1700 yleisesti englannin kielessä käytössä olevaa sanaa (Wikipedia[15]), joista esimerkkeinä birthplace, champion, coldblooded, fixture, gossip, outbreak ja torture.

Uskonnosta

Myöhäiskeskiajan katsotaan kestäneen pitkälle 1500-luvun puolelle eli renessanssin ei voi ajatella alkaneen kertarysäyksellä heti keskiajan perään. Vaikkeivat renessanssin ajan humanistit aivan tyystin halunneet kirkkoa instituutiona poistaa, se tuli pakotetuksi muuttumaan. Erasmus Rotterdamilainen pyrki pysyttelemään valtiollisten ja kirkollisten kiistojen ulkopuolella (Internetix[2]), mutta käänsipä silti Uuden testamentin latinaksi alkukielisestä kreikan tekstistä. Raamatuntutkimus oli johtanut tutkijat kysymään, “oliko vuosisatojen ajan auktoriteettina pidetty latinankielisen Vulgatan teksti luotettava" (Internetix[2]). Myöhemmin myös Luther käänsi Uuden testamentin, mutta kansankielelle, saksaksi.

Puheessaan “Saksan kansan kristilliselle aatelille" Luther “murskasi ajatuksen erityisestä pappien luokasta, joilla oli myös erityinen valta kristittyjen hengelliseen (ja joskus maalliseenkin) elämään, koska heillä oli hallussaan armonvälineet." (Kittelson 1986).

Ja opettaessaan hullutuksiaan mitä innokkaimmin kouluissa, he luulottelevat, että koko kirkon rakennelma romahtaisi maahan elleivät he kannattelisi sitä kehäpäätelmillään kuten Atlas runoilijan mukaan kannatteli taivaankantta harteillaan. (Rotterdamilainen 1509)

Kirkon vastaisten näkemysten levittämiseksi oli vastapainona tietysti myös kirkon omien näkemysten levittäminen. Mikael Agricola (1510 — 1557) “näki kansan kielellä julkaistun kirjallisuuden parhaaksi tavaksi levittää kirkon oppia, ja hän onkin tärkeä suomen kirjakielen kehittäjä" (Rasinkangas 2007). Agricola julkaisi ensimmäisen suomalaisen aapisen (ABC-kirja) ja käänsi Uuden testamentin (Se Wsi Testamenti).

Kun Petrarcaa sanottiin ‘kristilliseksi Ciceroksi’, tuohon nimitykseen kiteytyi käsitys, jonka mukaan kristillisen tien rinnalla oli mahdollisuus humanistiseen kiinnostukseen kaikkea inhimillistä kohtaan. (bubbeli 2008f)

1500-luvulla Euroopan läpi levisi Espanjasta lähtöisin oleva mystisen runouden suuntaus, joissa “keskeiseksi nousivat visiot ja ekstaasit, ne olivat jopa tärkeämpiä kuin kirjoitustaito tai retorinen kyvykkyys" (Niemi-Pynttäri 2000e). “Tunnetuimmat mystikko -kirjailijat olivat Ristin Pyhä Johannes (Juan de la Cruz) sekä Pyhä Avilan Teresa (St Teresa de Avila)." (Niemi-Pynttäri 200b) Jälkimmäisen “hurmioituneet näkynsä, tuskan ja hengellisen autuuden kuvauksensa ovat puhtaasti uskonnollisia, mutta ne ovat vaikuttaneet voimakkaasti myös kuvataiteeseen ja kirjallisuuteen." (Niemi-Pynttäri 2000f)

Kerrotaan, että Johannes hakeutui jopa hautaholveihin mietiskelemään. Siellä hän istui tuntikausia, hautapaasia katsellen. Hänelle runous oli rukoilemista, tapa keskittyä ja lähestyä tyhjyyttä. Runous oli meditointia, jossa pyrittiin ‘tyhjentämään sielu’. Kaikki maailmaan liittyvä suljettiin vähitellen pois ajatuksista, niin että vähitellen kaikista mieleen tulevista seikoista luovutaan. (Niemi-Pynttäri 2000e)

Tyylistä ja aistillisuudesta

Ei liene mahdollista, etteikö myös kirjallisuuteen olisi vaikuttanut renenssanssin aikainen, antiikin ajoilta peräisin ollut kauneuden ihanne, jossa ihmiskehon osien suhteiden “harmonia määriteltiin matemaattisten lakien avulla" (Miettinen 2008). Ehkä tällä harmonisuudella on jotain tekemistä senkin kanssa, että renessanssiin liittyi “kiinnostus androgyyneihin hahmoihin" (Niemi-Pynttäri 2000g), sekä siihen, että renessanssiajan multitalentti Michelangelo oli tai uskotaan olleen homoseksuaali (Wikipedia[16])?

Komedioissaan Shakespeare leikkii usein seksuaali-identiteetin kanssa. Tämän roolileikin hän peri pastoraalinäytelmistä, joissa paimeniksi pukeutuneiden hahmojen sukupuolesta ei aina ollut varmuutta. (Niemi-Pynttäri 2000g)

Aistillisuus, keveys ja sensuellisuus olivat aikakauden runoudessa korostuneesti läsnä. Petrarcan sonettikokoelmasta Sonettaja Lauralle kehittyi esikuva koko aikakauden runouteen (Niemi-Pynttäri 2000j), Boccacciolle “seksuaalisuuden hyve on kaikkien hyveiden perusta ja seikka joka herättää rohkauden, itseluottamuksen ja kyvyn uhrautua" (bubbeli 2008e).

“Antiikin kreikasta löydetään alastomuus taiteeseen, ja samalla tavalla suora erotiikka runouteen." (bubbeli 2008g)

Erityisen suorasta erotiikasta tuli tunnetuksi Pietro Aretino (1492 — 1556) yksityiskohtaisin kuvapiirroksin varustetulla pornosonettikokoelmallaan Sonetti lussuriosi (Riettaita sonetteja).

Yksityiskohtaisia kuvapiirroksista on tunnettu myös Leonardo da Vinci, mutta ilmeisesti erilaisien tarkoituksien vuoksi. Leonardo suunnitteli ja kokeili paljon uutta, ja tätä varten hän “tutki itse ihmisen anatomiaa, leikkeli ruumiita ja piirsi elävää mallia kunnes ihmisruumiissa ei tuntunut olevan hänelle mitään salaisuuksia" (Wikipedia[16]). Leonardolta on jäänyt jälkeen yli 13000 muistikirjan sivua, jotka “osoittavat hänen tehneen matkoja maaseudulle jossa hän tarkkaili luontoa, vesien liikettä, geologisia muodostumia, ilmastoa ja kasvien rakennetta" (Björklund 2001)

Renessanssin humanistit olivat painottaneet roomalaisia klassikoita hyvän kirjallisen tyylin esikuvina. Yksilöllistä suhdetta näihin esikuviin ei kuitenkaan korostettu ennen Montaignea. Toisin sanoen persoonallinen tyyli ei ollut ihanteena, vaan pikemminkin klassisten lausekuvioiden mukailu. (bubbeli 2000h)

Ranskalainen humanisti Michel de Montaigne (1533 - 1592) “loi roomalaisen kirjeen kirjoittamisen taiteen pohjalta uuden ja renessanssimaisen lajin: esseen" (bubbeli 2000h). Hän painotti kirjoitustensa epätaiteellista, henkilökohtaista ja välitöntä luonnetta (bubbeli 2000h). Aiemmin renessanssikirjoittajat ihailivat roomalaisten taitavia kirjeitä, mutteivat painottaneet kirjoittajan persoonallista suhdetta tekstiin (Niemi-Pynttäri 2000b). Kuuluisin novellikokoelma lienee Boccaccion Decamerone ja romaaneista tunnetuin Cervantesin Don Quijote.

Käsikirjoituksissa tekijän persoonallinen käsiala ja kielen visuaalisen ilmaisemisen tapa näkyivät käsin kopioiduissa teoksissa. Jokainen käsinkopioija teki omia tulkintojaan ja toteutti omia visuaalisia mieltymyksiään - käsin kopioidut teokset ovatkin nykyajan katsojan ja kokijan mielestä ennemminkin taideteoksia kuin informaation välineitä. (Inkinen 2008)

Värien käytössä yleensä ei ollut sääntöä; “ennemminkin jokainen taiteilija sekoitti värit oman oppineisuutensa pohjalta" (Hintsanen), mutta “värienkin käyttö alkoi kuitenkin yhä enemmän kytkeytyä filosofiaan osana ‘kauneuden’ ja ‘taiteen’ tulkintaa" (Hintsanen).

Huomioita renessanssiajan kielletyistä kirjoista

Alle olevat poiminnot ovat Kai Ekholmin Ulkomaiset kielletyt kirjat -listasta.

• Paavi tuomitsi Aretino Pietron teoksen Sonnetti lussuriosin.
• Inkvisitio kielsi kaikki renenssanssiajan lopulla vaikuttaneen Francis Baconin teokset Espanjassa.
• Boccaccio Decamerone-novellikokoelman käsikirjoitukset ja painetut osat heitettiin Savonarolan ‘turhuuksien rovioon’.
• Machiavellin teos Ruhtina joutui kiellettyjen kirjojen luetteloon Italiassa.
• Montaigne “Tutkielmia; Esseitä" teoksesta kiellettiin tietyt jaksot, koska ne suhtautuivat moraaliin liian kevyesti.
• Ranskan kuningas antoi luvan Pantagruelin kolmannen osan (Rabeleisin teos) julkaisemiseen, mutta kuninkaan tietämättä kirjan neljäs osa sensuroitiin vuonna 1552.
• Savonarola pakotettiin kiduttamalla tunnustamaan kirjoitustensa kerettiläisyys, minkä jälkeen hänet hirtettiin ja ruumis poltettiin kaikkien kirjoitusten, saarnojensa, esseittensä ja pamflettiensa kanssa.
• Kuningatar Elizabeth määräsi kaikki Shakespearen näytelmän Kuningas Richard II:n kopiot hävitettäväksi, teos julkaistiin uudelleen vasta tämän kuoleman jälkeen 1608.

Symbolismi on siitä mukava kirjallisuuden tyylikausi, että toisin kuin esimerkiksi renessanssissa, sille on helpompi osoittaa jokin konkreettinen alkukohta, jonka voinee sijoittaa tuntien tarkkuudella pariisilaisen Le Figaron julkaisemaan (Net Industries 2008) Symbolismin manifestiin (1886).

Tosin, tietenkään manifesti tekstinä ei ilmestynyt julkaistavaksi ei-mistään, vaan sen kirjoittaja, Jean Moreas (1856 – 1910), oli tehnyt sitä varten ajatustyötä jo pidempään, vaikutelmia ja näkemyksiä haalien, sekä varmasti pyytämättäkin saaden. Moreaksen symbolismin määritelmä viittaa suorimmin Charles Baudelairen (1821 – 1867) teokseen runoon Vastaavuuksia. Baudeleire itse taasen oli saanut vahvasti vaikutteita (Net Industries 2008) Edgar Allan Poelta (1809 – 1849), joka lienee saanut vaikutteita jostain muualta.

Jos käsitettä “pitkä häntä" (en. long tail, Anderson 2004) ei olisi jo varattu viittaamaan suurien rahasummien ansaitsemiseen nykyisillä niche-markkinoilla, sitä voisi käyttää viittaamaan siihen kuinka pitkän aikaa sitten läsnä olleina aikoina ajatellut ja ylöskirjoitellut asiat voidaan johtaa nykypäivästä takaisin menneeseen. Tosin, ehkä häntä vertauksena ei ole aivan niin toimiva kuin esimerkiksi jonkinlainen verkko tai verkosto voisi olla.

Symbolistien käyttämässä merkityksessä termi symboli ei viittaa sopimuksenvaraisesti mihinkään arkiympäristöstä tuttuun, konventionaaliseen esineeseen, vaan “siinä luovutaan kuvailusta; maailman ja ihmisten esittämisestä, mimeettinen esittäminen korvautuu suorilla ja kontrolloimattomilla mielikuvilla ja assosiaatiolla joiden merkitys on symbolinen" (Niemi-Pynttäri 2000a), sekä “symbolinen esittäminen tarkoittaa, että kuva tai kuvattu käsitetään kuvaannollisesti eli etsitään toista merkitystä (allegorista) merkitystä" (Lyytikäinen1).

Symboli ei siis ole sama asia kuin ikoni:

Kuva voi olla ikoni eli se muistuttaa kuvaamaansa kohdetta. Esimerkiksi rakennuksen pienoismalli on ikoni; se esittää rakennusta, koska sillä on oleellisia yhteisiä ominaisuuksia tosiasiallisen rakennuksen kanssa. (Pienimäki)

Symbolismi oli “1800-luvun lopun Ranskassa syntynyt taidesuunta, jossa taideteos oli viesti rajan takaa — unien ja mielikuvituksen maasta" (Rantakare ja Vastaranta), mutta “symbolismissa taiteiden välinen vuorovaikutus oli erityisen kiinteä: kirjallisuus, kuvataide ja myös musiikki nähtiin kaikki periaatteessa samalla tavoin symboleja luovina, ideoita ja mielentiloja paljastavina" (Lyytikäinen1).

Moreas kannattaa manifestissaan vihjailevaa teoksen kieltä, jonka kautta lukijan voi aavistaa idean analogioiden sarjojen kautta (Net Industries 2008). Idean käsite eroaa tässä hieman Platonin ideamaailmasta, sillä idea ei välttämättä viittaa johonkin fiksoituneeseen ideaan, joka on jollain yliluonnollisella tavalla ennalta määrätty ja jonka suhteen kaikki reaalimaailman ilmiöt ja ja esineet voivat olla vain lähes ideaalisia. Klassinen esimerkki Platonin ideaopista olisi pyrkiä piirtämällä tavoittamaan ideaalinen kolmio, mikä tietenkin osoittautuisi mahdottomaksi, koska ideaalisessa kolmiossa ei ole ääriviivoja — sen voisi tavoittaa vain ajattelemalla.

Symbolistit ajattelivat, että taiteilija on näkijä – hän tavoittaa sen, mitä on näkyvän maailman ulkopuolella tai ihmisen mielen syvyyksissä. Symbolistit halusivat eroon kuvista, jotka esittivät ohimenevää ja arkista, suurten ja syvien totuuksien äärelle. Usein kuvat ovatkin ajattomia — paikkaa ja aikaa on mahdotonta määritellä tai ne ajoittuvat muinaiseen tarinoiden aikaan. (Green 2002)

Symbolistisiin tavoitteisiinsa pyrkiessään symbolistit saattoivat turvautua “valmiiseen symbolivarastoon" (Lyytikäinen1), jota eurooppalainen kulttuuri oli tuottanut, mikä Suomessa näkyi kansallisen kalevalaisen (Lyytikäinen1) mytologian käyttönä. Kuvataiteissa symbolistitaiteilijat, etsiessään taiteeseen “syvyyttä ja henkistä sisältöä" (turuntaid, tiesuom), ottivat aiheita antiikin Kreikan ja Rooman tarinoista.

Symbolistitaiteilijoiden keskeisen taustavaikuttajan, ruusuristiliikkeen perustajan, Josephin Peladan, avaaman Rose + Croix -nimisen taidesalongin säännöt “kielsivät kokonaan muun muassa historialliset ja patrioottiset aiheet, aikalais- ja kotieläinkuvaukset, merimaisemat, kukka- ja hedelmäasetelmat sekä humoristiset aiheet. Näiden sijasta symbolistit etsivät aiheita unista ja katolisesta mystiikasta, myyteistä ja legendoista, joiden aineksia he kuitenkin käyttivät teoksissaan parafraaseina — yhdistellen elementtejä eri kertomuksista". (Niemi-Pynttäri 2000b)

Schopenhauerin ajatus musiikista maailma olemuksen ilmentäjänä; musiikki ikään kuin kielenä, joka sivuuttamalla esittävyyden voi ilmentää sitä ideaalisuutta, jota symbolistit tavoittelivat arkitodellisuuden tuolta puolen. (Lyytikäinen1)

Baudelairen runo Vastaavuuksia viestii, että arkiset esineet ja kokemukset tarjoavat salaisia vastaavuuksia äänien, tuoksujen ja värien välillä, joista runo tulkitsee korkeamman merkityksen (Net Industries 2008). Tämä ei voine olla tuomatta tiedollisesti sivistyneen mieleen edes hetkeksi synestesian käsitettä.

Synestesia-termin etymologiset juuret ovat kreikan kielen sanoissa syn, ‘yhdessä, yhteen liittyen’ ja aisthesis, ‘aistimus, havainto’. Synestesia tarkoittaa siis kirjaimellisesti ‘yhteen liittynyttä aistimusta’. Synesteettisesti havaitsevalla henkilöllä yhden aistijärjestelmän (esim. kuuloaistin) toiminta johtaa ‘ylimääräisen’ havaintokokemuksen syntymiseen myös toisen aistimodaliteetin (esim. näköaistin) piirissä. (Palolahti 2007)

Renessanssin aikana arvostettiin suuresti tiedollisesti sivistynyttä multitalenttia ihmistä, mutta saatan kuvitella, että symbolistien keskuudessa arvostettiin laajan tietämyksen omaavaa erityisesti siitä syystä, että mitä enemmän yksilö maailmasta ymmärtää, sitä lähemmäs hän voi päästä ideoiden täydellistä ymmärtämistä. Voisiko synesteetikon olla helpompi päästä lähemmäs sellaista?

Moreaksen manifesti (1886) oli julistus sille, mihin suuntaan runoutta pitäisi kehittää ja täten osa laajempaa nuorten kirjailijoiden pyrkimystä löytää kulttuurillista legitimiteettiä, samalla määritellen itsensä perinteisen ranskalaisen akatemian ulkopuolelle (Net Industries 2008).

Uudet runoilijat hakeutuivat kaiken normaalina pidetyn taakse. Sensaatiomainen käyttäytyminen tuli heillä osaksi runoilijoiden elämäntapaa. Kuuluisin Rimbaudin ja Verlainen ystävyys ja rakkaussuhde vuoden 1872 tienoilla. Nämä nuoret miehet kirjoittivat, harhailivat, rakastelivat, tekivät provokaatioita ja pikkurikoksia, hakivat ääritiloja, joivat runsaasti absinttia ja kokeilivat mm. nälkää stimulanssina. (Niemi-Pynttäri 2000a)

Kirjalliset symbolismista ammentavat teokset eivät välttämättä tuoneet symbolismia korostuneesti esille, vaan se oli osa kirjailijoiden keinovalikoimaa, osalla jääden mielenkiinnosta tehtyihin kokeiluihin uutta kohtaan. Vuosisadan vaihteessa alkoi vaikuttaa myös modernismi, joka haarantui lukemattomiin erilaisin suuntiin, joista mainittakoon esimerkkinä dadaismi, joka korostaa taiteen sattumanvaraisuutta, joka voi näyttäytyä vaikkapa merkityksettömien sanojen muodossa, vain rytmin ollessa merkityksellistä.

Symbolismin kääntöpuoleksi, sekä päällekkäisyyttäkin sisältäväksi katsotaan dekadenssi:

Dekadenssia voi ajatella symbolismin kääntöpuolena, varjopuolena ja siihen erottamattomasti kytkeytyvänä “kaksoisveljenä". Dekadenssin tematiikka liittyy usein symbolismin poetiikkaan, vaikka dekadentti tyyli erityisesti proosan alueella saa omatkin määrityksensä. Kuitenkin ero näkyy suhteessa “toiseen todellisuuteen" eli transsendenssipyrkimyksissä ja uskossa niihin: symbolisti tavoittelee unelmia, jotka veisivät hänet tuolle puolen sen dekadentin maailman, jossa symbolisti tuntee elävänsä. (Lyytikäinen2)

Varsinaisia symbolisteja, jos niin rohkenee sanoa, edelsi jo aiemmin mainittu dandy, oman hienostuneen ja omaperäisen habituksen luonut, rahaton, mutta tuhlaileva Charles Baudeleire (Liukkonen 2003; Niemi-Pynttäri 2000a), modernismin edelläkävijä (Hynönen 2002). Häntä voidaan pitää dekadentin tyylin käyttäjänä. Hänen tunnetuin teoksensa on Pahan kukkia (Les Fleurs du mal),

Baudelaire inhosi jotakin tässä maailmassa ja hän antoi tuolle inholleen nimen, määritteli sen suunnan ja antoi sen elää ja hengittää. Hän saattoi sanoa eläneensä. Hän kirjoitti kauniisti rumuudesta, nuoli kielellään inhoamiaan rakastettujaan, puita ja katulyhtyjä. Hän rakasti jotakin ja antoi sille nimen, hahmotteli sen muodon. Sen mitä hän rakasti, hän peitti alleen. Hän rakasti Pariisia ja vihasi sitä vielä enemmän. (Historian Lehti 2002)

Toinen ajan dandeistä, Oscar Wilde (1854 – 1900), kirjoitti tragedian Salome, joka jakaa myöhempien teoksen tulkitsijoiden mielipiteitä, sillä he eivät ole yhtämielisiä siitä, onko teos uskollinen symbolistisella draamalle vai onko se “brilliant pastiche of turn-of-the-century Decadent art" (Thuleen 1995).

“Puhtaasti" symbolistista kirjailijaa voi olla mahdotonta tai vähintään hankalaa löytää, mutta Stephane Mallerme (1842 – 1898) pääsee sellaista ainakin erittäin lähelle. Jules Huret haastatteli häntä vuonna 1891, missä yhteydessä hän totesi:

To name an object is to suppress three-quarters of the enjoyment of the poem, which derives from the pleasure of step-by-step discovery; to suggest, that is the dream. It is the perfect use of this mystery that constitutes the symbol: to evoke an object little by little, so as to bring to light a state of the soul or, inversely, to choose an object and bring out ofit a state of the soul through a series of unravelings. (Dorra 1994)

Oppikirjan mukaan eliöt jaetaan 6 kuntaan, jotka kukin osaltaan jakaantuvat taksonomisessa luokitusjärjestelmässä alati pieneneviin osiin, joista viimeisenä on laji. Siinä välillä ovat suku, heimo, lahko, luokka ja pääjakso. Poiketakseni pikaisesti biologiasta, lainaan kulttuuri- ja sosiaaliantropologian termistöstä taksonomian yleisen määritelmän:

Taksonomia, luokittelujärjestelmä, jossa luokiteltavien asioiden järjestys on hierarkinen ja vertikaalinen siten, että alemmat luokat tai kategoriat sisältyvät aina niiden yläpuolella oleviin luokkiin tai kategorioihin. [1]

YSA (Yleinen Suomalainen Avainsanasto) [2] korvaa jostain syystä termin taksonomia systematiikalla, mutta Luonnontieteellinen keskusmuseo erottelee ne kahdeksi eri asiaksi:

Systematiikka on yleisnimi tieteelle, joka tutkii eliöiden sukulaisuussuhteiden, määrittelyn ja luokittelun teoreettisia ongelmia. Taksonomia on yleisnimi tieteelle, joka tutkii samojen asioiden käytännön puolta. Joissain tapauksissa on vaikea sanoa, kummasta on kyse. (Muona, 2004)

Carl von Linnen 1700-luvulla kehittämä luokitusjärjestelmä [3] perustui eliöiden lähinnä rakenteiden ja käyttäytymisen havainnointiin, eikä pääluokkia ollut aluksi kuin kaksi – kasvit ja eläimet. Linnen nimeämismenettelyyn kuului antaa jokaiselle erilaiselle eliölle kaksiosainen tieteellinen nimi, jossa ensinnä oli suvun nimi ja sen jälkeen lajinimi. Lukion Biologian oppikirja (WSOY, Eliömaailma, 2004) jätti jostain syystä Carl Woesen nimen mainitsematta ja siirtyi sulavasti Linnean nimen mainitsemisesta kunta–laji -taksonomian esittelyyn ja siitä 6-kuntaisuuteen.

6-kuntaista mallia edelsi 5-kuntainen malli, jonka ainoa eroa oli siinä, että alkeiseliöiden luokka jaettiin kahtia – bakteereihin ja arkkeihin (Anestis, 2002). Carl Woesen (ym.) kehittelemässä 3-domeenisessa mallissa (Woese ym., 1990) painotetaan sitä, että eliöiden molekulaariset rakenteet ja jaksot ja paljastavat enemmän evolutionaarisista sukulaisuussuhteista kuin klassiset fenotyypit [4].

Kun tähän kuntien ja domeenien kehittymisaiheeseen [5] hetken tutustuu, huomaa, että se on juuri sellainen asia, jossa hyvältä tuntuviin tulkintoihin päätyy helpostikin. Tämän huomaa vaikkapa siitä, että aiheesta on ainakin kaksi eri tulkintaa, jotka ovat kummatkin ymmärtääkseni vääriä:

• 3-domeenisen mallin (1990) on tarkoitus uudelleenjärjestää 6-kuntainen malli (1977)
• 6-kuntainen malli on yhdistelmä 5-kuntaista mallia (1969) ja 3-domeenista mallia

Woesen (ym.) tutkimuksessa sanotaan, että heidän mallinsa tarkoitus ei ole vain parannella aiempia malleja, vaan saattaa taksonomia linjaan molekulaariseen tutkimukseen perustuvan datan kanssa. Kumminkin, asiaan perehtyminen tuntuu vievän sen verran paljon aikaa, että varaan oikeuden miettiä 6-kuntaisen ja 3-domeenisen mallin rinnakkaiseloa tarkemmin joskus myöhemmin. Woesen omilla verkkosivuilla [6] lienee sopivia aloituspisteitä.

Woese tyrmää myös sen mahdollisuuden, että kaikilla olioilla olisi jokin tietty yhteinen mikro-organismi kantamuotona:

"At the universal ancestor stage, horizontal gene transfer may have been so dominant that the ancestor may in effect have been a community of cell lineages that evolved as a whole. We will be able to trace all life back to an ancestor, but that state will not be some particular cell lineage." (Leslie, 2001)

Uusien tutkimustekniikoiden ja -metodien avulla eliöiden vertailu ja luokittelu, jos ei välttämättä pelkästään helpotu, niin ainakin monipuolistuu. Oppikirjassa mainittuja metodeita ovat DNA-rakenteiden vertailu ja kromosomien laskenta. Bioinformatiikan sanastoa [7] selailemalla voi päätellä, että tietokoneohjelmistojen käyttöön perustuvilla lähestymistavoilla voi kerätystä raakadatasta laskeskella monia erilaisia fylogenioita. Fylogenetiikka [8] on eräs biologian tutkimushaaroista, joka selvittää eliöiden polveutumishistorioita.

En varsinaisesti ole yllättänyt, että kun on kyse luokitteluista, päädyn ensin itse epäilemään luokittelun perusteita (Seppänen, 2004) ja jossain vaiheessa asiaa setviessäni saatan päätyä lukemaan Jukka Korpelan kirjoittamaa tekstiä samasta aiheesta. Niin tälläkin kertaa. Hän kirjoittaa siitä, kuinka lajin tieteellinen nimi on periaatteessa tarkoitettu yleispäteväksi, universaaliksi ja muuttumattomaksi nimeksi, mutta käytännössä tieteellinen nimistö ei ole ollenkaan niin vakiintunut kuin voisi luulla, johtuen mm. sukujen yhdistelemisistä ja lajien siirtelemisistä suvuista toiseen.

Vaikka perussääntö onkin, että kerran annettua nimeä ei muuteta, vaikka nimi olisi harhaanjohtavakin, niin muutoksia on aiheuttanut se, ettei aina ole selvää, mikä on alkuperäinen nimi. On saatettu huomata, että jokin laji onkin sama kuin toinen, aiemmin kuvattu ja nimetty laji, jolloin ehkä vakiintunutkin nimi vaihdetaan etusijaperiaatteen mukaan. (Korpela, 2000)

Käytännön ongelmia lajien määrittelemiseen liittyen tulee eteen esim. luonnonsuojelussa:

Jos luonnonsuojelubiologien tavoitteet ja toiminta riippuu siitä miten lajit määritellään, lajin ongelma vaikuttaa myös näihin. Esimerkiksi eri lajikäsitteitä käytettäessä voidaan saada aivan erilaisia tuloksia tietyn alueen lajimäärästä. Näin lajikäsitteen valinta voi merkittävästi vaikuttaa suojelualueen rajaukseen. Ongelma syntyy siitä että erilaiset käytössä olevat lajikäsitteet eivät rajaa lajeja yhdenmukaisesti. (Heikkinen, 1997)

Rinnastus tietokoneviruksiin on hieman keinotekoinen, mutta myös niiden luokittelussa on omanlaiset hankaluutensa. Maapallolta löytyvien eliöiden löytymistiheys on hidastumaan päin, eikä täysin uusia lajeja ilmesty tai synny kovinkaan usein, mutta tietokoneviruksia synnytetään jatkuvasti uusia ja joistakin niistä on olemassa kymmeniä eri versioita, joissa on toisiinsa nähden vain jokin hyvin pieni muutos. Aina silloin tällöin elävästä elämästäkin löytyy uusia eliöitä, joka voi olla 6-kuntaisen luokituksen mukaan esim. kasvi tai eläin. ScienceDailyssä [9] on oma osionsa uusille lajeille. Niiltä verkkosivuilta löytyy artikkeli mm. Uudesta Giant Elephant-shrew -lajista ja itsensä tuhoava palmu.

Tietokoneviruksia tutkivien ja etsivien tutkijoiden virusluokittelu on siitä ongelmallista, että kahden eri tahon nimeämistavat eroavat toisistaan, jolloin samalla viruksella voi olla kaksi tai useampi erilaista nimeä (Roberts, 2003). Osittain tämä johtuu virusten valtavasta määrästä ja kilpailullisista syistä, jotka pakottaa tutkijat nimeämään löytyneet viruksen nopeasti ja saamaan ihmisille tiettäväksi.

Astrobiologisen [10] tutkimuksen lähtökohtana on tavallisesti olettamus, että elämä muualla universumissa olisi enemmän tai vähemmän Maan elämän kaltaista, mutta synteettinen biologia on ala, joka voi ja tulee synnyttämään aivan uusia lajeja. Termillä on useampiakin merkityksiä, mutta käytän sitä tässä "biologisten systeemien suunnittelun ja rakentamisen" mielessä.

Synteettinen biologia [11] voi tuoda muassaan samankaltaisen nimeämisongelman kuin tietokonevirusten tapauksessa, varsinkin jos systeemien suunnittelijoina ovat kotonaan työpöytälaboratoriossaan systeemeitä avoimen koodin hengessä väsäilevät kotihakkerit (Cohn, 2005). Tämä väite pätee siinä vaiheessa, kun biologien systeemin suunnittelusta ja rakentamisesta olisi tullut niin helppoa, että siihen kuka vain pystyisi. Monilla heistä voi olla todennäköisesti kiireempi saada tuotoksensa muiden nähtäviksi, kuin varmistaa valitsemansa nimen olemassaolevuus jostain tietokannasta.

Hieman kauempana tulevaisuudessa häämöttää myös "koneen ja lihan yhdistyminen", varsinkin jos asiaa tarkastelee 80-luvun perspektiivistä käsin – muistatko vielä Robocopin? Todennäköisesti eri tieteenalat kehittyvät jo seuraavana parina kymmenenä vuotena sen verran, ettei ihmisen kanssa yhdistyvä ole mitenkään välttämättä eloton tekninen laite, vaan jotain hienostuneempaa, joka sulautuu ihmiseen saumattomammin.

Scientific Americanin joulukuun 2007 numerossa artikkelissa "Are aliens among us?" (Davies) leikiteltiin ajatuksella, että jos elämä syntyisi jollakin planeetalla, se ei samoista universaaleista rakennusaineksista huolimatta tuottaisi aivan välttämättä samanlaisia olioita kuin me ihmiset olemme, vaan nuo alienit voisivat erota esim. seuraavanlaisesti:

• DNA:n kaksoiskierteen ja aminohappojen kätisyys olisi käänteinen
• hyödyntäisivät useampaa kuin 20 aminohappoa [12] proteiinien valmistukseen
• perustuisivat hiilen sijaan silikoniin

Ei ole, eikä tule olemaan luokittelua helppoa. Kysykää vaikka antikvariaattien pitäjiltä.

Kyborgiuden määritelmän rajoista

Ihan ensimmäiseksi, ennen kuin edetään yhtään pidemmälle, on tarpeellista tarkastella hetki sanaa kyborgi, vaikka tehtävänannossa jo kerrottiinkin kyborgin tarkoittavan ihmisen ja koneen yhdistelmää.

Alunperinhän kyborgin käsitteen kehitti Manfred E. Clynes yhdessä Nathan S. Klinen kanssa vuonna 1960 artikkeliaan varten, joka käsitteli ihmisruumiin mahdollista muokkaamista avaruusmatkailun tarpeisiin (Paasonen 2003). Sittemmin kyborgin käsitteen ovat omineet omaan käyttöönsä kukin sopivan lajityypin elokuva vuorollaan. Yhteistä niille ollen se, että vaikka koko keho olisi muuten biomekaniikalla korvattu ja aivoihinkin olisi istutettu tusina implantteja, niin ihmisyys pilkistää jostain esiin.

Koen olennaiseksi pohtia, ovatko kyborgisiä lisiä ihmiseen vain sellaiset, jotka on ikäänkuin pultattu lopullisesti kiinni vai kelpuutettaisiinko myös jo tuotannossa olevat eksoskeletonit eli eräänlaiset puvut, joihin pukeutumalla pystyy nostamaan raskaita taakkoja, hyppäämään valtavan korkealla ja juoksemaan erittäin nopeasti? Eksoskeletonit voisivat myös parantaa selkäydinvammaisuudesta, olettaen, että edes jotain yhteyksiä aivoihin on edelleen jäljellä.

Most injuries aren't so complete. As long as some links are present, so is potential. "The spinal-cord networks become optimized for the new situation," Harkema says, "and the brain changes as well." As that happens, lives changes too. (Fox 2007)

Entä mistä materiaalista lisäosat pitäisi olla valmistettu? Pitääkö olla kiiltävää atomihilaista metallia, sekä johtoja näkyvissä vai kelpaako synteettisesti rakennettu käsi, joka eroaa oikeasta kädestä vain sormissa olevien hermopäätteiden lukumäärän osalta?

Tehtävän kysymyksenasettelu antaa mahdollisuuden tulkita, että kyborgit olisivat jotain, joiden määritelmä pysyisi samalla tapaa tietyissä rajoissa kuin esimerkiksi television on jo vuosikymmenien ajateltu viittaavan tietynlaiseen vekottimeen. Todellisuudessa kyborgiuden harrastaja voisi myös olla kiinnostunut saamaan verenkiertoonsa uiskentelemaan nanomittakaavan kokoisia elimistöään tarkkailevia ja sen tilasta raportoivia robotteja. Tällä esimerkillä tarkoitan kyseenalaistaa senkin mahdollisen kriteerin, että kyborginen lisä täytyisi olla aloillaan suhteessa kehoon.

Malttamattomuutta kyborgiutta kohtaan

Jos kyborgeista olisi uhaksi ihmiskunnalle, niin se uhka ei mitä todennäköisemmin nousisi kuluttajamarkkinoilta, vaan niiden tahojen suunnalta, joilla on paljon rahavaroja, resursseja, sekä tietämystä kehitellä ja kokeilla mitä vain halutaan.

Nyt ollaan sillä rajalla, jossa ihmiset eivät enää malttaisi odottaa elokuvissa ja muualla esiintuotujen teknologioiden ja tieteen tarjoaminen hyötyjen vyörymistä tavarataloihin helposti ostettaan muotoon. Tämä kiinnostus on takaisinmallinnettavissa mainosten kautta, joita esiintyy muissakin medioissa kuin erityisesti cyberaiheita käsittelevissä.

Vaatevalmistaja Lacostella on meneillään Future Campaign (2008), Lincoln MKS -autoa mainostetaan sanoilla "Leather-Wrapper Cyberspace" (2008), Garminin moottoripyöräkypärästä (2008) löytyy tuikitavalliset satelliittiradiot ja Bluetoothit, Infinitin (2008) uutta autoa mainostetaan käyttäen sanoja "powerful, limitless, intelligent, performance, thrilling, joyride.."

Toisaalta, Ives McAffey keksi käsikäyttöisin pölynimurin jo vuonna 1869 ja Hoover toi vuonna jo 1956 markkinoille ensimmäisen ilmatyynyn päällä kuljetettavan leijuvan pölynimurin (Soeberg 2007), joten voihan se olla, että tässä vielä 50 vuotta menee ennen kuin niitä kyborgeja alkaa enemmän näkyä katukuvassa.

Kyborgien kontrolloidusta kilpavarustelusta

Uhkana, jos ei aivan koko ihmiskunnalle niin pienemmälle populaatiolle, voisi pitää sellaisia kyborgiksi itsensä tehneitä, jotka näkevät kyborgismissa mahdollisuuden haalia itselleen valtaa uhkailemalla muita itseensä liittämillään kyberneettisillä laitteilla tai uusilla kyvyillään.

Sivullisillekin haitallinen lumivyöry-efekti voisi syntyä esimerkiksi sellaisten teknologiaan tottumattomien ihmisten kilpavarustelusta, joille vielä toissaviikolla itseohjautuvan ruohonleikkaajarobotin näkeminen toimessaan aiheutti wow-ilmiön. Viittaan siihen, että he saattaisivat tulla hoksanneeksi keinon parantaa omaa asemaansa pikavauhtia, eikä etenemistä tuntuisi tarpeelliselta hidastaa joidenkin vastaantulevien "vähempiarvoisten" vuoksi.

Mutta koska kaikkia yhteiskuntia pyritään rakentamaan ja muuntamaan sellaiseksi, että yksittäinen kansalainen ei pystyisi aiheuttamaan kovin monelle muulle kansalaisille fyysistä vahinkoa yhdellä kertaa, on epätodennäköistä, että yksittäinen kansalainen löytäisi K-Raudasta juuri omaan liittimeensä sopivan liekinheittimen. Eihän kansalaisia haluttaisi päästää dynamiittiin, käsiaseisiin, eikä joissain tapauksissa edes tulitikkuihin käsiksi. Valvontaa on myös senkin jälkeen kun tuote on hankittu. Vertauksen vuoksi:

In Britain, for instance, one may be photographed and filmed more than 300 times within a single day. We are all monitored, but some more than other. Security measures are producing new discrimination and, with their privacy, some are losing their dignity, if not their personal integrity. (Intelligent Life 2008)

Tuotteistetusta kyborgismista

Kuluttujamarkkinoiden sisäinen logistiikka ja toimintatavat ovat sellaiset, että kun aika on kypsä, valutetaan ennalta harkittuja myyntikanavia pitkin esimerkiksi Pradan, Dieselin, Ballyn, Burberryn, Lacosten, Hondan, YvesSaintLaurentin ja Jean Paul Gaultierien yhteistyössä sopivien liittolaisten kanssa suunnittelemia kyberneettisiä tuotteita, joista on yhtä paljon vaaraa muille kuin hernepyssystä tai ritsasta -- olettaen, että laadultaan huono vertaus tässä sallitaan.

Kuluttajamarkkinat voi nähdä dynaamisesti muuttuvina, erilaisia voimia ja vastavoimia sisältävinä kuplina, joista voi ammentaa ideoita siitä, kuinka olla ja elää maailmassa. Vertaa tätä dramaturgi-ohjaaja Paulina Hulkon kuvaukseen teatterista:

"Teatteri ei ole pelkkää esityskieltä ja aiheita. Maailmassa oleminen ja teatteri ovat yhteydessä. Meihin jälkiä jättäneet esityskokemukset liittyvät useimmiten jonkinlaiseen eksistentiaaliseen avautumiseen. Elämyksistä on avautunut jotain, mikä tarjoaa hetkittäisen todentuntumisen tunnun. Myös esityksiä tehdessämme etsimme tuota tunnetta." (Helavuori 2008)

Vaikkei väkivalta kielenä olekaan kovin monipuolinen, sen ilmaisun teho voi olla erittäin raisua ja elokuvia katsova kyborgi voi saada splattereista monenlaisia ideoita.

Violence, on the other hand, isn't just umbiquitous. It's got artistic cachet, from long-suffering Martin Scorsese's gold statuette for directing The Departed to ultrahip Quentin Tarantino and Robert Rodriquez, whose latest tag-team splatterfest, Grindhouse, has just hit a theater near you. (Carson 2007)

Toisaalta, Robert Rodriquezing Planet terror -elokuvan naispäähenkilön jalan tilalla ollut konepistooli ja sen käyttö olivat niin hulvattomia, että harvempi niistä ainakaan näin ei-kyborgiuden aikana saa toteutettavia ideoita.

Todennäköisempiä uhkia

Todellinen vaara tulisi olemaan armeijoiden käytössä olevan teknologien joutumisesta vääriin käsiin, mikä kuulostaa elokuvakliseeltä, mutta ei varmastikaan olisi epätotta.

Aina on olemassa tahoja, jotka kokevat, ettei ole olemassa mitään erityistä syytä, miksi maapallolla pitäisi olla 8 miljardia asukasta, kun miljoonakin tai vain pari tuhatta riittäisi. Naapurivaltiomme eli Venäjä ei ehkä juuri tänä päivänä ole uhkana koko muulle maailmalle, vaikka se pöyhkeästi esiintyykin, mutta sitä on vaikea arvioida, mikä on kunkin maan johtajien suhtautuminen useiden vuosien kuluttua.

Saattaa heidänkin kapineteissaan olla ajatusleikin vuoksi mietitty millaiselta tuntuisi elää universumissa, jossa koko maapallo olisi Venäjän vallassa. Kybersotilaat voisivat olla uhka ainakin osalla ihmiskuntaa.

Kyborgistisiä hyötyjä

Näen valtavasti erilaisia hyötyjä kybernetiikasta, mutta niiden arkisempaan käyttöön saaminen vaatii samaa kuin suuren suosion saavuttaneen Spore-pelin suunnittelijoilta vaadittiin:

There are alot of people out there who would play games if they weren't made for such a hard-core players, so we spend a lot of time testing our games with people who are not gamers at all. You have to get out of the mind-set of a hard-core gamer. (Fast Company 2008)

Tässä tulee miettineeksi sitä, kuinka vähäinen muutos kyborgin suuntaan voi olla, jotta minun ei voisi väittää laajentaneen kyborgin käsitettä aivan kohtuuttomasti. Toisaalta, joku voisi väittää, että kyborgin käsite on kuin piparileikkuri, jonka rajaama alue on väistämättä liian rajoittava. Olisiko verenkiertoon tiettyyn tahtiin molekyylejä syöttävä nikotiinilaastari tai aromaterapeuttisten chakrojen tasapainoa ylläpitävien hajujen (Natural Health 2008) automaattinen annostelu kyborgiuden alku?

Olisiko automaattisessa ravintoaineiden annostelussa mitään erityistä eroa urheilijoiden nykyisin käyttämiin keinoihin?

Kehitin itselleni ateriankorvikkeita, joissa on täydellinen ravintosisältö. Jo vuosikausia matkavarusteisiini on kuulunut erillinen iso reppu, jossa kuljetan 10-15 erilaista purkkia ja pönikkää. Matkan varrella olen vaihtanut tuotteita ja olen sekoitellut niitä optimiratkaisuja hakiessani keskenäänkin. (Myllylä 2001)

Entä toisinpäin, kehon sisäpuolelle johonkin onteloon lätkäisty väliaikainen implantti, joka erittää aineita, jotka toimivat ylimääräisinä kofaktoreina joillekin kehon omille entsyymeille ja täten tehostaisivat metaboliikkaa joiltain osin?

Kehon kulloisenkin tilan mukaan tapahtuva automaattinen annostelu voisi mullistaa koko terveysalan. Vertaa seuraavaan ja ajattele keskustelupohjaisen terapian ja automaattilääkityksen yhdistelmää: "Välillä olo kuin luonnonsuojelijalla, joka pesee sorsan öljystä ja joutuu sitten heittämään lintuparan takaisin samaan öljylammikkoon", sanoo kuntoutustyötä tekevä psykologi Simo Saarela. (Sandström 2000)

Hyötynäkökulmien kannalta koen oleelliseksi kysyä, onko kellon tapaan käteen aseteltava näyttöruudullinen ranneke kyborgiutta vai pitäisikö näyttöruutu nappeineen olla implantoitu käden sisään, sillä jälkimmäinen vaihtoehto rajaisi monia hyötyjä pois. Rannekenappia painamalla voisi saada ohutsuoleen implantoitu laite vapauttamaan näytteiden ottamiseen tarvittavia entsyymejä.

Veri- tai kudosnäytteitä analysoimalla voidaan paljastaa alttius sairastua aineenvaihduntasairauksiin. ETTK [Kuopion yliopiston Elintarvikkeiden tutkimuskeskuksen] tutkii, miten ruoka vaikuttaa ihmisen soluihin, kudoksiin ja rasvakudoksen geeneihin. (Eskola 2008)

Pysyvämmin kehoon asennetut instrumentit ja lisät todennäköisesti vierastuttaisivat monia, sillä niitä voisi olla hankala päivittää uuden version tullessa. Altered tai mixed reality -lasitkin saattaisivat olla joidenkin mielestä mukavampia ollessaan helposti pois riisuttavia, mutta toiset saattaisivat pitää lähemmäs aivojen visuaalista kuorikerrosta kytkeytyvää mallia, yhdistettynä langattomaan tekniikkaan ja standardoituun API:hin (Application Programming Interface), jotta tietoisen mielen näkemään kuvaan voisi lisäillä mitä itse haluaa. Ensin mainittuja laseja hyödynnetään jo muun muassa paremmissa leikkaushuoneissa ja autokorjaamoissa.

Kubismi ja kognitiivisten kykyjen parantelua

Maurice Raynal vertaa (Hintikka) kubisteja Giottoon, joka kuvasi kaupunkia "sellaisena kuin hän sen käsitti -- se on kokonaisena kaikkine osineen yht'aikaa."

Oikea kubisti tietää, kuten jo edellä sanoin Picasson tähdäntäneen, että "suuren taulun maalaamiseen sillä tavoin kuin hän haluaisi tarvitaan tuhat vuotta, tuhat elämää. Noiden puiden maalaamiseksi [Picasso osoittaa kädellään Avenue de Messinen puita] kaikkine niiden lehtineen olisi pantava koko Kiinan kansa töihin tuhanneksi vuodeksi. Olennaista on oivaltaa, ettei näkemämme maailma ole mitään". (Hintikka)

Uskon todella, että koko ihmiskuntaa hyödyttäisi valtavasti, jos ihmiset kykenisivät prosessoimaan ja analysoimaan havaintojaan ja tietojansa paljon nykyistä nopeammin, sekä mahdollisimman paljon yhtäaikaisesti. Kubistien "monta näkökulmaa yhtä aikaa" toimii hyvänä vertauksena tässä.

Kyborgiseen rooliin sitoutumisesta

Ihmiskunnan mittakaavassa voidaan pitää hyvänä sitä, että erikoisvalmisteisilla jaloilla juoksevat vammaisurheilijat tekevät osaltaan kyborgiutta normaaliksi asiaksi, mutta kuinka moni ihminen olisi valmis sitoutumaan johonkin tiettyyn kyborgisten lisien määrittämään rooliin?

On tiettyjä ääriolosuhteita ja hankalia paikkoja, joissa vaaditaan tietynlaista pukeutumista ja varusteita. Kuka rohkenisi olla ensimmäinen, joka integroisi kehoonsa pysyvästi jonkin puvun tarjoamat ominaisuudet ja tyypillisissä käyttöyhteyksissä tarvittavat varusteet? Kuka vaihtaisi kätensä vispilään?

Kuka upottaisi päähänsä videokameran, jonka tietäisi olevan huonompi kuin The Red One -- ultrahigh-resoluution digitaalinen videokamera, johon mm. Solariksen (2002-versio) ohjannut Steven Soderbergh on aivan ihastuksissaan (Behar 2008)? Veikkaanpa, että Sukellus-Kotka Oy:n vedenalaiset kuvaukset (2008) suoritetaan mieluummin ihan vaan kypäräkameralla ja vesilaitosten, sekä kiinteistöjen viemäriputkistoja lähetetään tutkimaan kauko-ohjettava robottikamera (Kihi ja Mononen 2008).

Edelleen on olemassa monia ammattikuntia, joissa miehistön jäsenet pysyttelevät pitkään samalla alalla. Jos palkkaan tulisi tuhat euroa lisää per kuukausi, liekö monikin sitoutuisi muuntamaan itsensä kyborgiksi, joka hyödyttäisi koko tiimiä, työtehtäviä, sekä sitouttaisi henkilön kenties loppuelämäkseen tuon ammattikunnan arvostetuksi jäseneksi, joka hoitaa extreme-työtehtävät?

Given the flames' unpredictable behavior, providing a heat shield is often impossible, and even under good conditions it can require novel, high-risk tactics. "We are going into situations that, absent homes property, we wouldn't be putting fire fighters into," says Frye. (Kirn, 2000)

Koko elämänsä tähtitieteelle kylminä talvipäivinäkin omistanut harrastelija voisi pitää kognitiivisia tiedonkäsittelykykyjään parantavista muutoksista aivoihinsa ja näköönsä, sekä erilaisten instrumenttien, tallennemedioiden ja langattomien verkkoyhteyksien integroimisesta kehoonsa, jottei hänen kohteensa tarkkailu keskeytyisi kohmeisten käsiensä haparoidessa jotain erillistä laitetta. Millainen olisi sellainen kyborginen lisä, joka ehkäisisi kylmyyden vaikutuksia? Pelkästään teleskoopin ja kameran asennus, joilla on tarkoitus tarkkailla suosikkiklustereita ja -galaxeja, voi kestää tunninkin (Privett 2007).

Yleensäkin, soolona jotain tutkimustyötä tekevä hyötyisi siitä, että hän voisi itse tehdä mahdollisemman paljon asioita.

Habitukseen kohdistuvat paineet

Jos ihminen olisi pysyvästi selkeästi kyborgisen ulkonäkönsä leimaama ja sitä kautta kategorisoiduksi tuleva, hän saattaisi haluta olla edes hyvännäköinen, sillä Second Lifen virtuaalimaailmassakin sen huomaa, että kaikki haluavat muuttaa vääränlaiseksi kokemansa ulkoasun.

"I'm getting nowhere as plain ol' me, so a change of image is needed if I'm going to get some action. My shoulders are broadened, a six-pack develops, my tan deepens and the jowls magically disappera. If only it was as easy as this in real life." (Attitude 2007)

Tulevaisuudessa luodaan ensin keinokarvoja, keinoihoa, keinomaksoja ja keinosilmiä ja sitten ryhdytään luomaan keinoaivoja. (Paloheimo 2002)

Ulkonäköpaineet ja kyberneettisilla ominaisuuksilla kilpailu voivat pitkällä aikavälillä tarkasteltuna aiheuttaa sellaisen mentaliteetin, jossa niin sanotut tavikset, ei-kyborgit, ovat sosiaalisessa tai muussa arvojärjestyksessä vähäpätöisempiä, heikompia.

Silmu on sympaattinen ylipainonsa kanssa kamppaileva nuorimies. Silmu paneutuu ylipainokompleksinsa vuoksi treenaamaan kuntosalille. -- -- Silmua kirjoittaessa kiinnosti, mistä löytyy se motivaatio, joka saa miehet pumppaamaan rautaa pakkomielteeseen asti. Mitä tapahtuu sellaisen ihmisen päässä, joka haluaa kasvaa kaapinkokoiseksi? (Niiranen 2007)

Krakkerit ja kyborgien ohjailijat

Eräs uhka koko ihmiskunnan kannalta voisivat olla krakkerit eli ne, jotka tarkoituksellisesti pyrkivät murtautumaan kyborgien käyttöjärjestelmään ja etäohjailemaan valittuja kyborgeja käyttämään kyborg-ominaisuuksiaan haitan aiheuttamiseksi muille. Johon nuo krakkerien rauhanomaisemmat alter egot, hakkerit, ehtivät murtautumaan CERN:n supertietokoneillekin (Hack in the box 2008).

Häijyimmillään implanttisirua voitaisiin käyttää myös kantajansa ohjailuun: aiheutettaisiin mielihyvän tuntemuksia silloin, kun tämä toimii ohjaajan halun mukaan. (Rantanen 2003)

Untraceable-elokuvan erääseen teesiin uskoessaan voisi pitää mahdollisena sitä, että jos krakkeri pääsisi ohjailemaan kyborgin toimintoja ja hän streamaisi reaaliaikaista videokuvaa ohjailuistaan nettiin muiden katseltavaksi, se saattaisi villitä muita vastaaviin kokeiluihin ja vielä suuremman yleisön haalimiseen.

Tuntosarvia ja luonnosta lainattuja ominaisuuksia

Ihmisen ominaisuuksia voidaan mahdollisesti laajentaa ainakin sellaisille alueille, jotka ovat jo käytössä joillakin muilla eliöillä. Vaikka nuo ominaisuudet tuntuisivat miten kummalliselta tahansa, luonto itse on jo toteuttanut ne. (Lee 1998)

Herkkyyteni muodostaa psykologiset tuntosarvet, joilla tunnustelemalla pääsen perille kaikista salaisuuksista. Havaitsen ehkä jo ensitapaamisella monien ihmisluonteiden pohjalle kätkeytyvän saastan, joka saattaa johtua huonosta verestä ja jota on koulutuksen avulla kaunisteltu. (Nietzsche 1888)

Viemäritöissä kyky tallettaa ja välittää hajua datana muiden haisteltavaksi rekonstruktion kautta voisi joissain yhteyksissä olla hyödyllistä.

Metamaterials are a new class of ordered nanocomposites that exhibit exceptional properties not readily observed in nature. Super-resolving metamaterials could increase the capacity of DVDs by a factor of 1000 or allow fabrification of nanodevices. (Scientific American 2007)

Voisiko koko ihon pinnoittaa jollain metamateriaalilla?

Ongelmajätteestä suurin uhka ihmiskunnalle?

Kaikista suurin uhka olisi kuitenkin kierrätyksellinen. Mihin ne kaikki vanhaksi jäävät kyborgiset, nanopartikkeleita itsestään tupsauttelevat rojut loppusijoitettaisiin, jos ne eivät eBayssäkään menisi kaupaksi?

Kirjan kysymys tuotannontekijöiden merkityksestä tämän päivän suomalaisessa taloudessa osuu vastaamisen kannalta hankalaan ajankohtaan: Tuotantolaitoksia siirretään ulkomaille, ekologinen jalanjälki puhuttaa, työttömyys kasvaa joka puolella maailmaa, taantumasta ja lamasta puhutaan, automatisoidut tuotantokoneet päihittävät ihmisen tehokkuudessa ja tarkkuudessa, elinkeinorakenteessa alkutuotannon osuus saattaa ampaista vuosikymmeniä jatkuneesta laskusuunnasta uuteen nousuun..

Pluralismin filosofisen käsityksen mukaan, todellisuus muodostuu sekä useista itsenäisistä perustekijöistä, perusilmiöistä (Nurmi ym. 1992), että myös monenlaisista vaihtoehtoisista arvoista. Ekonominen pluralismi viittaa erilaisten liiketoimintamallien hajontaan ja ekonomiseen ilmapiiriin, joka ohjaa niiden toimintaa (Wikipedia), sekä se huomioi, tukee ja toimii yhteistyössä myös voittoa tavoittelemattomien organisaatioiden ja yhteisöjen kanssa.

Ekonominen pluralismi tulee varmasti lisääntymään, sillä tyly kapitalismi kohtaa aina vain suurempaa vastustusta, eikä kapitalismiin vahvasti assosioituvalla säästömetodilla eli työntekijöistä muodostavien kustannustekijöiden karsimisella saavuteta pidemmällä tähtäimellä niin paljon yhteistä hyvää, utiliteettia, etteikö siitä seuraisi vahvoja vastareaktioita. Riippuu kuitenkin paljolti yrityksen tai konsernin toimialoista, kuinka ketterä se kykenee olemaan muuntaumisleikeissään ja kuinka pitkällä aikavälillä suhdannevaihtelut aiheuttavat liian suuria vaurioita sen toimintakykyyn. Kokonaisen tehtaan siirtäminen valtiosta toiseen ei liene käypä vaihtoeto, eikä uuttakaan aivan parissa viikossa perusteta, mutta liiketoiminnan perustuessa esim. palvelukonseptiin tai aineettoman digitaalisen materiaalin muokkaamiseen, voi tuotannontekijöitä vaihtaa helpommin.

Eettinen pluralismi viittaa yksilöllisen ja kulttuurillisen moninaisuuden hyväksymistä moraaliarvojen ja -normien tasolla (Kotkavirta ym. 2006), sekä se edellyttää kaikilta yhteiskunnan toimijoilta sitoutumista joihinkin arvoihin ja periaatteisiin. Eettisen pluralismin voi nähdä esiintyvän esim. siinä, että Suomi ottaa vastaan uusia ideoita ja yhteyksiä ulkomaisten työntekijöiden mielen sisällön muodossa. Heillä voi olla hyvinkin erilainen kulttuuritausta verrattuna vaikkapa 80-luvun Suomeen, jolloin vuosikymmenten mittaiset työurat saman yrityksen palveluksessa olivat vielä ihan realistisia haaveita.

Ekonomisen pluralismin voi nähdä ylittävän valtion rajat vaikkapa siinä, että Suomi ei asetu kaikilla tavoin sellaisen suvereniteettisen valtion kanssa vastakkain, jonka välillä kanssa sillä voi olla kärhämää yhdellä tai useammalla osa-alueella. Tästä esimerkkinä on elinkeinomisteri Mauri Pekkarisen 26.2.2008 Pietarissa avaama innovaatiokeskus, jonka "tehtävänä on vahvistaa Suomen ja Venäjän välistä yhteistyötä tutkimuksen, kehittämisen ja innovaatiotoiminnan aloilla" (Työ- ja elinkeinomisteriö 2008).

Itselleni aivan uuden termin, kognitariaatin, tuo esiin julkaisu nimeltä Megafoni, Jukka Peltokosken kirjoituksessa Prekaari organisaatio (2009). Suomen suosituin hakukone löytää sanalle vain alle parikymmentä eri sivustoa. Prekariaatti on johdettu latinan kielen sanasta precarius, joka tarkoittaa epävarmassa tilassa tai muiden armoilla olevaa (Wikipedia).

Siirryttäessä tietokapitalismiin korkeakoulujärjestelmästä muodostuu keskeinen uuden tiedon ja työvoiman tuotantolaitos, tutkinto- ja tutkimustehdas. Korkeakoulut eivät enää toimi niinkään keskiluokkaistumisen väylänä, vaan "tietotyöväenluokan" ammattikouluina, kognitariaatin oppilaitoksina, kuten Bifo ehkä sanoisi. Siirtymä tietokapitalismiin korostaa koulutusjärjestelmää luokkarakenteen uusintamisessa. Kouluttautumisesta on ylipäätään tulossa jatkuva osa työelämää.

Tietotyöläinen muodostaa prekaarin hahmon, jonka on valjastettava persoonallinen tai "henkinen" kehityksensä työelämätarpeiden palvelukseen. Työ ja persoonallisuus limittyvät. Samoin kuin laittoman siirtolaisen turva on sosiaalisissa verkostoissa, jotka välittävät tietoa työmahdollisuuksista, tietotyöläisen kilpailukyky, kyky kehittää uusia kykyjä, vaatii jatkuvaa yhteisöresurssien ja "kollektiivisten aivojen" hyväksikäyttämistä. Yksilöllinen suoritus on mahdollinen vasta yhteisten resurssien pohjalta. (Peltokoski 2009)

HS.fi:n (18.2.2009) mukaan poliittisen vastuun pakoilusta ja haasteiden välttämisestä on tullut ilmiö ja täten vastaehdokkaita puolueiden ja liittojen johtajakilpailuihin on erittäin vähän tai ei ollenkaan. Tietyssä mielessä tämä ei ole kovin yllättävääkään, sillä varsinkin nykyaikana, kun ei ole kovin haastavaakaan saada herjaavan tai kritisoivan väittämän taakse suurta joukkoa ainakin hetkellisesti samanmielisiä ihmisiä, ei monikaan haluaisi jatkuvaa kiittämätöntä, suoraan itseensä kohdistuvaa arvostelua. Varsinkaan, jos on historian kokemusten valossa oletettavaa, että kritiikki on kohtuuttoman epätäsmällistä ja kohdistuu herkimmin vastuualueen keulakuvaksi personoituneeseen henkilöön. On kenelle tahansa melkoinen haaste ottaa vastaan esim. SAK:n puheenjohtajaehdokkuus, kun tietää jo ennalta, että jos jossain päin Suomea lakkautetaan jokin tehdasrakennus, etsitään syypäätä ensimmäisten joukossa niistä kasvonsa ja nimensä näyttäneistä keulahahmoista.

Minä pakoilen ottamasta kantaa tuotannontekijöiden lopulliseen merkitykseen, mutta luonnonvaroista tuotannontekijöinä ei voi olla tulematta mieleen tiettyjen sellaisten uusiutumattomuus, joista esimerkkinä öljy, hiili ja kupari. Yhdysvaltojen virkaan äskettäin astuneen presidentin Barack H. Obaman ja varapresidentin linjaan energian ja ympäristön suhteen sisältyy, että (ulkomaisesta) öljystä riippuvuutta on vähennettävä, hybridiautojen kehitykseen panostettava -- ellei jopa painostettava -- uusiutuvien energialähteiden käyttöä suosittava, energiankäyttötehokkuutta lisättävä, sekä kasvihuonepäästöjä vähennettävä.

Uusiutumattoman luonnonvaran määritelmään kuuluu (Wikipedia), että sitä on käytettävissä jokin rajallinen, uusiutumaton määrä, jota luonnon prosessit eivät synnytä jatkuvasti lisää tai sen syntyprosessi olisi kohtuuttoman pitkä, suhteessa sen kulutukseen.

Eräs tälläinen uusiutumaton luonnonvara on kulta. Sillä on monin tavoin erinomaiset ominaisuudet: muotoiltavuus, kovuus, johtavuus ja lämmönkestävyys. Sen käyttökohteet ovat lukuisia elektroniikasta, bioyhteensopiviin implantteihin (Utilise Gold 2009).

Kemian historia tuntee monta tapausta, joissa kulloisenkin ajan kemiantietämyksen taso huomioon ottaen, on ollut ymmärrettävääkin, että jotkut ovat uskoneet tai tulleet uskotelluiksi alkemiaan eli kullan valmistamiseen massatuotantona.

Becher esittäytyi täynnä itseluottamusta Hollannin parlamentille, jolle hän hahmotteli kunnianhimoisen suunnitelman muuttaa valtavat hiekkamaat Hollannin rannikolla kullaksi. Hollannin parlamentti, joka koostui enimmäkseen kovaksikeitetyistä liikemiehistä, ei ottanut uskoakseen. Becher antoi sitten pienen ennakkonäytön, johon tarvittiin hiekkaa ja pieni määrä hopeaa, ja joista jotenkin syntyi kultaa. Tämän seurauksena Hollannin parlamentti lähti innokkaasti tukemaan suunnitelmaa. Becher selitti sitten, että massatuotantoon ryhtyäkseen hän tarvitsisi aluksi huomattavan määrän hopeaa, jonka avulla tuottaa miellyttävän valtaisat määrät kultaa loputtomista hiekkavaroista. Muutamaa päivää ennen kuin mittavan tuotannon piti alkaa, Becher katosi laivalla Lontooseen. Ei ole selvää, kuinka paljon hopeaa katosi hänen mukanaan, mutta Hollannin viranomaiset olivat pitkään kiinnostuneita uutisista hänen olinpaikastaan. (Strathern 2000, s. 257)

Alkemian lupausten toteutumattomuuden vastapainoksi voisi nostaa esille nykytekniikan mahdollistaman nanopartikkelien, nanomateriaalien ja metamateriaalien luomisen ja käsittelyn. Näiden termien tarkemman aukomisen korvaan tässä muutamalla linkillä havainnollistavaan tai kuvailemaan dokumenttiin:

• Golden nanocrown (e! Science News 2008)
• Nanocoatings boost industrial energy efficiency (Small Times 2009)
• Onnellinen työ- ja asuintila vuonna 2040 -kilpailutyöt (2009)

Mendelejev pyörinee haudassaan kun kerron, että jo monia vuosia sitten oli mahdollista tönäistä yksittäisten atomien orbitaaleilla hyöriviä elektroneja pois atomin luota ja täten uudelleenmäärittää atomin struktuuri (Pobojewski 1993). Näillä nanomittakaavan esimerkeillä tarkoitan tässä yhteydessä sanoa, että ne tavat mitä käytämme nykyään valmistaaksemme hyödykkeitä ja rakennuksia tai se mistä ne koostuvat, tulevat varmuudella kehittymään.

Johdanto

Mitä ihmiskunta voisikaan saavuttaa, jos kaikki hakkerietiikan mukaisen tutkijan tai kokeilijan asenteen omaavat ihmiset voisivat halutessaan kehittyä niin pitkälle kuin ihmiskunnan jo luoma ja tutkima tieto, sekä sen synnyttämät innovaatiot ja niiden rekombinaatiot antaisivat myöten? Tällainen hakkeri voisi toki itse päättää milloin haluaa toimia kapitalistisesti ja milloin avoimen tiedon hengessä, mutta oleellista olisi se, ettei hänen kehittymistään hakkerina häirittäisi tahallisesti. Jo lapsissa voi nähdä tuloillaan olevan tutkijan alun, mutta hänestä itsestään riippumattomat tekijät – kuten sinne tänne sohiva sosiaalinen darwinismi - voivat kuihduttaa tutkijanhalut. Ihmiskunnan kannalta sellainen on järjetöntä tuhlausta.

Moduuli 1 - Tavoitteita ja haasteita

Luonnontieteitä aina tarvitaan

Maailmassa, siinä minkä jo kuvittelemme tuntevamme, että niissä muissa, riittää kyllä tutkimista, sekä tälle että seuraavillekin sukupolville. Erityisesti luonnontieteiden osaaminen on erinäisten ongelmien ja mysteerien ratkomisessa tärkeä taito. Mikä ei tosin tarkoita sitä, että luonnontieteiden (matematiikka, fysiikka, kemia, biologia..) oppiminen olisi kuin erilaisilla etenemismuodoilla ajamaan oppimista, jotka kerran opittuaan yksinkertaisesti vain sujuvat. Vai onkohan tämä sittenkään aivan onnistunut vertaus? Perinteinen pyörävertaus tulee mieleen – pyörällä ajaminenhan on kerran opittuaan helppo hallita lopun ikäänsä – mutta seuraavaksi jo mietinkin BMX-pyöräilijöitä, jotka tekevät pyörällään mitä uskomattomampia temppuja. Ja onko sekään aivan itsestään selvää, että jalkaisin eteneneminenkään olisi vain sitä, että kävellään eteenpäin? Mitähän parkourin harrastajat tuumaisivat, jos asiaa kysyisi heiltä? Siellä ne jossain seinän reinustalle riippunevat tälläkin hetkellä.

Matematiikasta on sanottu, että se on vain ihmisen keksimä järjestelmä, yrityksenä selittää maailman ilmiöitä. Niinhän se tavallaan onkin, muttei ehkei aivan niin rajallinen systeemi kuin piano – jolla tosin voi soittaa niin monia erilaisia teoksia, etteivät variaatiot ehkä koskaan lopu kesken. Totta puhuen, en ole aivan varma missä kulkevat matematiikan rajat. En ole vielä niin pitkällä, en vielä lähelläkään. Siitä tosin koen päässeeni varmuuteen, että luonnontieteet eivät ole vielä valmiita – siinä mielessä kuin esim. ateria voisi olla – vaan ne kehittyvät edelleen.

Sitä osaa luonnontieteestä mikä on jo riittävän vakiintunutta, voi hyödyntää ja hyödynnetäänkin monella tieteen ja teknologian alalla - itse asiassa kaikilla aloilla. Luonnontieteiden tietämyksen vaikutuksen voi nähdä kaikessa minkä ympäristössään suoraan tai epäsuorasti havaitsee: maton geometriset kuviot, ruuvin kierteet, kirjoissa käytetyn musteen, shakkilaudan taittomekanismin, analogisen kellon ratasjärjestelmä, jne.

Mitenkään väheksymättä, vertailematta edellisiin ja ilman arvottamista – sitä paitsi esim. kellojen suunnittelu voi olla erittäin hienoa tiedettä ja erityisosaamista vaativaa – voisi mainita myös sellaisista dilemmoista ja ratkaisemattomista asioista kuin seuraavat tämänvuotisista Scientific Americaneista poimimani:

• säiteoria on inspiroinut tutkijoita pohtimaan, josko universumin olemassaolo olisikin vaihe loputtomassa maailmankaikkeuden syntymisessä ja tuhoutumisessa, joita erottaa tapahtuma, jota tapaamme kutsua alkuräjähdykseksi (marraskuu 2007)
• geenimuunnellun maissin geenien leviäminen muualle luontoon aiheuttaa epävarmuutta, koska vaikutuksista ei olla täysin varmoja (syyskuu 2007)
• ilmastonmuutoksien, niiden syiden ja niiden vaikutuksien ennakoiminen, sekä jo tapahtuneiden ilmiöiden analysoiminen vaatii tietokonesimulaatioiden ja -mallinnuksien luomista, joiden avulla voidaan yrittää jäljitellä fyysisiä, kemiallisia ja biologisia prosesseja, jotka asiaan vaikuttavat (heinäkuu 2007)
• ihmisen geenikartta on selvitetty, ja rakenteilla on moni muukin kaikkia ihmisiä koskettava tuotos, kuten tietyntyyppisten syöpien täydellinen kartasto, jonka työstämiseen ja johon liittyvään tutkimukseen yhdysvaltaiset instituutit ovat sijoittaneet viime vuonna 100 miljoonaa dollaria (maaliskuu 2007)
• kuten muiden planeettojen tutkiminen on selvityttänyt kuinka maapallomme sijoittuu laajempaan kokonaisuuteen, tähtienvälisten ympäristöjen tutkiminen tekisi saman aurinkokunnalle (lokakuu 2007)

Moduuli 2 - Tiimityöskentely

Tiimi-ilmasto

Mitä haastavampia ja monimutkaisempia ratkaistavat ongelmat, sitä hyödyllisempää ongelman ratkaisun kannalta on, että asiaan perehtyy tiimi, jonka jäsenet toimivat hyvin yhteen. Parasiiteistä ja vapaamatkustajista ei mitä todennäköisimmin ole tällaisessa yhteydessä muuta kuin haittaa, sillä he voisivat aiheuttaa pysyvää vahinkoa tiimin tehokkuudelle, tiimin jäsenten keskinäiselle luottamukselle tai ilmapiirille.

Kozlozskin ja Ilgenin (2007) The science of Team Success -artikkelin mukaan: "Eräs tärkeimmistä asioista, joita tiimi tuo tehtävälle, on se, mitä sen jäsenet ajattelevat, mitä he kantavat mielessään. Tämä tieto voi sisältää joidenkin työkalujen mestarillisen hallinnan, sekä kattavan ymmärryksen käsillä olevasta tehtävästä ja sen päämääristä. Osa tietoudesta voidaan jakaa kaikkien tiimin jäsenten kesken, osan ollessa yksittäisten jäsenten omaa erityistietoutta. Kyky päästä käsiksi tähän tietoon, käsitellä ja jakaa sitä, on eräs onnistuvien tiimien piirteistä."

Vuonna 1995 tehdyssä kokeessa psykologi Diane Wei Liang – tuolloin Minnesotan yliopistossa, psykologi Richard L. Pittsburgin yliopistosta ja Linda Argote, organisatorisen käytöksen ja teorian professori Carnagie Mellon yliopistosta, demonstroivat kuinka tiimin jäsenet hyötyvät heidän kollektiivisesta tietämyksestään, kun he oppivat yhdessä (Kozlozski ja Ilgen, 2007). Nämä tutkijat harjoituttivat korkeakouluopiskelijoita kasaamaan transistoriradioita joko yksinään tai kolmen ryhmissä. Viikkoa myöhemmin koehenkilöt testattiin joko heidän alkuperäisissä ryhmissään, tai yksin harjoitelleiden kohdalla heistä muodostetuissa uusissa ryhmissä. Jäsenet, jotka olivat harjoitelleet yhdessä, muistivat enemmän yksityiskohtia, rakensivat parempia radioita ja osoittivat suurempaa luottamusta kanssajäsenten osaamista kohtaan. Ne jotka olivat harjoitelleet itsekseen, omasivat epätodennäköisemmin sopivan yhdistelmän kykyjä suoriutuakseen tehtävästä tehokkaasti, sekä he tiesivät vähemmän toistensa vahvuuksista.

Ruuvien ja muttereiden ymmärryksen lisäksi, missä tahansa projektissa, eräs kognitiivinen vaikutus tiimin tehokkuuteen on tehtävän kiireellisyys, sekä tiimin tehtävän tai strategian olemassaolon välttämättömyys – jotakin jota psykologit kutsuvat tiimi-ilmastoksi (team climate) (Kozlozski ja Ilgen, 2007). Samaisen artikkelin mukaan, tiimin jäseniä ja heidän esimiehiään kytkee yhteen myös emotionaaliset tekijät. Jaettu positiivinen asenne voi vähentää tiimistä poissaoloja ja vähentää todennäköisyyttä, että joku jäsenistä jättää ryhmän.

Onnistunut tiimitys

Eräs esimerkki onnistuneesta tiimittämisestä on löydettävissä Googlesta. Toinen Googlen perustajista, Larry Page, lupasi itselleen, että itsekseen työskentelyn sijaan, että työllisti ihmistiimejä auttamaan siirtämään ideat todellisuudeksi, ammentamalla muiden ihmisten kyvykkyydestä ja intohimosta (Ancona ja Bresman 2007). Heidän ideansa, intohimonsa ja kyvykkyytensä eivät ole valjastettu vain teknologian alalla, vaan myös markkinoinnissa, myynnissä, finanssiasioissa, hallinnossa, ja muilla alueilla, joilla tämän päivän yrityksen täytyy olla etevä onnistuakseen.

Edelleen, on tärkeää, ettei tiimiä hallitseva taho anna periksi houkutuksilla lastata enempää työtä tiimin jäsenten niskaan kuin on suotavaa. Se johtaa erittäin suurella todennäköisyydellä kyynisyyteen, projektin epäonnistumiseen tai jonkun jäsenen ylikuormittumiseen ja loppuun palamiseen (Ancona ja Bresman 2007).

Erään – nimeämättömän – asiantuntijan mukaan bioteknologia-alalla tyypillinen piirre on, että neljä viidestä tärkeimmästä keksinnöstä on tehty pienehköissä 3-30 henkilöstä koostuvissa ryhmissä (Mannermaa 2004, 166). Tämä pitänee paikkansa monella muullakin alalla. Näiden x-tiimien (Ancona ja Bresman 2007) ei myöskään tarvitse itse osata kaikkea, vaan hyvin toimiva hallinto järjestää tarpeen vaatiessa yhteydet muihin verkostoihin, joilla on soveltuvaa erityisasiantuntemusta.

Innovointi ja riippumattomuus

"Eräät asiantuntijat kertoivat esimerkkejä, joissa suuret yritykset olivat "antaneet potkut" parhaimmille tutkijoilleen ja tutkijaryhmilleen, jotka sittemmin pienissä yrityksissä olivat kehitelleet uusia innovaatioita – toimeksiantajinaan vanhat työnantajansa. Syynä tälle menettelylle on juuri innovatiivisuuden maksimointi: sellaisten työskentely-ympäristöjen luominen, jossa byrokratia ja rituaalit on minimoitu ja joustavuus ja luovuuden edellytykset maksimoitu." (Mannermaa 2007, 166)

Kaksi vuotta sitten Euroopan Neuvosto esitteli Eurooppalaisen tutkimusneuvostolle (ERC) alisteisen Tieteellisen Neuvoston, etulinjan tutkimuksen rahoittajatahon. Se on riippumaton taho, jonka roolina on päättää ERC:n tieteellinen strategia ja varmistaa, että sen operaatiot on johdettu tieteellisen erinomaisuuden mukaisesti. Siinä on mukana 22 maailmanluokan tiedemiestä- ja naista, joista kolme on Nobelin palkinnon saajaa. Leena Peltonen-Palotie on sen ainoa suomalainen ääni. Hän toteaa, ettei tässä neuvostossa kukaan pyri lobbaamaan omalle maalleen tai asiantuntemuksen alueensa suuntaan. Tärkeintä on jäsenten erinomaisuus. Suuretkin EU:n jäsenvaltiot käyttäytyvät neuvostossa parhaimpansa mukaan, ja keskustelut ovat poliittisista vaikutteista vapaita. (Nordicum 2003)

Edesmenneessä bisnes.fi:ssä haastateltiin (Lyytikäinen 2005) suomalaisen Coronarin perustajajäseniä. Heistä Teppo Linden toteaa, että “Koska meillä ei ole ulkopuolisia rahoittajia, olemme saaneet toimia vapaasti ja toteuttaa itseämme" ja jatkaa, että “Emme tee yritystoimintaa myydäksemme, kuten nykyään näyttää olevan trendinä. Tietyillä toimialoilla se on varmaan pakko, jos pyrkii globaaleille markkinoille".

Siltä pohjalta mitä parisen vuotta sitten Coronariaan sisältäpäin tutustuin työhaastattelun – webohjelmoijaksi hakemisen – yhteydessä, ja millaisia palveluita he ovat itse tuottaneet, ja minkälaiseksi kokonaisuudeksi yritys on muiden yritysten ja palveluiden itseensä sulauttamisen kautta muodostunut, suhtaudun kyseiseen yritykseen positiivisesti. Firmassa on hyvä ilmapiiri, omat x-tiiminsä, mielekkäitä ihmisiä työnjohdossa, sekä hyvä näkemys siitä minkälaiseksi firman halutaan kehittyvän ja miten se käytännössä onnistuu.

Teknologisia trendejä

"Teknologisia trendejä on aivan viime aikoinakin tutkittu monella eri taholla ja erilaisin metodein. Eräs silmiinpistävimmistä piirteistä uusimmissa teknologisen kehityksen tulevaisuutta arvioivissa tutkimuksissa on ollut se, että viimeisen parin vuosikymmenen keskeisen huomion kohde, tieto- ja viestintäteknologia (ICT) on saanut voimistuvaksi kilpailijakseen bioteknologiaa koskevat odotukset. Nousemassa on myös materiaali- ja nanoteknologia, joka on vielä pitkälti lupaus, mutta sitäkin suurempi sellainen. Bioteknologiaa sekä materiaali- ja nanoteknologiaa onkin aihetta pitää tieto- ja viestintäteknologian ohella tulevaisuuden avainteknologioina." (Mannermaa 2007, 60)

Eräs nousevista teknologioista, jonka Technology Review listasi (Mannermaa 2007, 60) vuonna 2003 ja joka itseänikin suuresti kiinnostaa, on ’molekulaarinen kuvantaminen’ eli joukko tekniikoita, jotka antavat tutkijoille mahdollisuuden katsoa geenejä, proteiineja ja muita molekyylejä "työssä" kehossa. Listatuilla teknologioilla oli oletuksena, että niillä on valtava vaikutus lähitulevaisuudessa.

Muita listattuja olivat mm. ’langattomat sensoriverkot’ eli "Langattomien, tuhansista tai jopa miljoonista sensoreista koostuvien verkkojen tutkimus. Nämä verkot havainnoivat lähes mitä vain, kuten liikennettä, säätä, seismisiä aktiviteettejä, joukkojen liikkeitä sotatantereella ja jännitteitä rakennuksissa sekä silloissa – kaikki tämä huomattavasti tarkemmin kuin on aikaisemmin ollut mahdollista." ja ’mekatroniikka’ eli "Hydrauliset sylinterit autoissa korvataan lähitulevaisuudessa sähkömekaanisilla käynnistäjillä eli mekatronisilla järjestelmillä. Nouseva uusi innovaatio on kehittää "ohjelmisto, joka osaa tunnistaa ja korjata viat reaaliajassa ja näin varmistaa teknologian moitteettoman toiminnan."

Moduuli 3 – Tutkijaluonne

Kyvykkyyden tunnistaminen

Jostain syystä ihmiset ovat suuressa määrin erinomaisen huonoja tunnistamaan muissa ihmisissä esiintyvää kyvykkyyttä. Joskus kyse voi olla siitäkin, ettei sitä kyvykkyyttä haluta kilpailullisista syistä myöntää olevan olemassa, mutta useasti kyse lienee siitä, että kyvykkyyden näkeminen muissa ihmisissä on taito jo itsessään. Ellei sitten kyvykkyys tai tutkijan luonne tule esiin niin selkeästi, ettei siitä voi olla huomaamatta.

Kehityspsykologien viimeisimmän tutkimuksen mukaan (Aschelersleben 2007) käytöksen ymmärtäminen kehittyy vauvalla jo paljon ennen kuin hän kykenee itse suorittamaan tiettyjä liikkeitä tarkoituksellisesti. Tämä aspekti vauvan kehityksessä on samantapainen suhteessa puheen kehitykseen, jossa kyky ymmärtää puhetta tulee paljon ennen kuin vauva itse alkaa puhua.

Itse tapaan kategorisoida havainnoimisen kohteet kahteen koriin, avoimeen ja suljettuun. Karkeasti ottaen, avoin voi tarkoittaa jotain näistä:

• jonkin asian rakenteet ovat selvästi havainnoitavissa
• asiasta on paljon tietoa tarjolla
• havainnoijalla on jostain asiasta niin paljon ymmärrystä, että tuon asian käsittäminen on mahdollista
• asia on keskeneräinen, ei valmis

Suljettu voi tarkoittaa jotain näistä:

• jostain asiasta ei voi havainnoida kuin sen ulkoista olemusta
• asiasta on vähän tietoa tarjolla
• havainnoijalla on niin vähän ymmärrystä asiasta, ettei hän pysty käsittämään sen toimintaa tai koostumusta
• asia on valmis tai pitkälle viimeistelty

Toki on myös asioita, jotka voivat koostua esim. osittain avoimesta rajapinnasta, sekä suljetusta sisäisestä toiminnasta, kuten vaikkapa x-tiimi ja sen edustajana toimiva projektipäällikkö voisivat olla. Pointti tässä on kumminkin siinä, että tulkintoja on helpompi tehdä siltä pohjalta, mitä voi havainnoida suoraan ilman, että täytyisi ensin kuvitella jotain mielessään ja havainnoida sitten sitä.

Suoraan havainnoinnissa on se vika, että sitä takertuu liian helposti niistä herääviin ensimmäisiin mielleyhtymiin, joilla on joskus merkillisen vahva suuntaansa vetävä ja dominoiva vaikutus. Lieköhän kaikki antiikinkaan aikoina osasivat tulkita oikein resuisesti pukeutunutta, kengätöntä, rahatonta ja ajatuksiinsa vaipuvaisuuteen taipuvaista (Gottlieb 1997, 11) miestä, jonka säännöllisiin tapoihin ei myöskään peseytyminen kuulunut ja joka tunnettiin nimellä Sokrates?

Tapaamme aliarvioida ihmisiä myös sen vuoksi, että huomiomme kiinnittyy heissä muihin asioihin kuin niihin, jotka kertoisivat siitä miten kyvykkäitä he ovat. Saatamme jopa sortua ikärasismiin ja väittää – jopa luulla – että teinien pitää antaa aikuistua, ennen kuin heistä tulee yhtä kykeneviä ajattelemaan kuin aikuisista. Todellisuudessa, tutkimuksen (Epstein 2007) mukaan, heidän älykkyytensä, hahmottamiskykynsä ja muistitoimintansa ovat monissa tapauksissa yhtä hyviä tai paljon parempia kuin aikuisten vastaavat. Mikä ei tietenkään tarkoita sanoa sitä, että aikuiset olisivat jotenkin huonompia. Iän ja tietämyksen karttuessa vastauksen antaminen johonkin kysymykseen voi hidastua, mutta sekin voi johtua siitä, että kysymys itsessään aktivoi niin monia muistijälkiä, että varsinainen vastauksen jäsentely siitä kaikesta kertyneestä tiedosta on se aikaa vievä tekijä, eikä esim. hermosignaalien etenemisen hidastuminen.

Tutkijan luonne

"Ihan tavallisesta lapsesta voi kehittyä huippututkija. Mutta huippuosaajakin tarvitsee innostuksen ja kiinnostuksen lisäksi harjoittelua, yhä varhemmin. Elottoman tiedon sijaan tutkivaa oppijaa vie uteliaisuus itse asiaan ja sen sisältämiin merkityksiin. Hän toimii kuin salapoliisi tai tiedemies jo ala-asteella: kysyy itse ja etsii ratkaisuja, oivaltaa uutta.", kertoo Tukholman Karoliinisen Instituutin oppimiskeskuksen johtaja ja lääketieteen pedagogiikan professori, Kirsti Lonka kirjoissa Tutkiva Oppiminen ja Matkaopas opettajille (Hämäläinen 2005).

Samoilla linjoilla on myös Suomen tunnetuin (geeni)tutkija Leena Palotie, joka kertoo Eeva-lehdessä uskovansa itsensä vaivaamiseen, sinnikkyyteen ja säännöllisyyteen (Eeva-lehti 2005). Hän kertoo omanneensa alusta asti intohimon tehdä juuri sitä työtä mitä nyt tekee. Viikonloppuisinkin hän käväisee työpaikalla, mutta kieltää sen olevan työn sankaruutta, ja muotoilee asian niin, että "kun johonkin syttyy, siihen menee mukaan kokonaan".

Himasen Pekka on tuonut kieleemme mukaan sanan hakkerietiikka. Sanalla hakkeri ei ole aivan yksiselitteistä merkitystä, mutta Wikipedian mukaan "hakkeri tarkoittaa taitavaa tietokoneenkäyttäjää, joka tuntee tietojärjestelmien toiminnan syvällisesti ja hallitsee käyttämänsä työkalut ja laitteet hyvin." Himanen laajentaa hakkerin määritelmän kattamaan myös muita aloja, joiden jäsenillä on intohimoinen asenne työhönsä.

Kirjassaan Hakkerietiikka hän viittaa siihen, että akateemista maailmaa voidaan pitää hakkeriasenteen paljon vanhempana esikuvana: "Tutkijoiden intohimoinen suhde tekemiseensä sai itse asiassa ilmaisunsa jo, kun historian ensimmäisen Akatemian melkein 2 500 vuotta sitten perustanut Platon kuvasi filosofiaa "singonneesta kipinästä leimahtavana liekkinä, joka siitä lähtien ravitsee itse itseään" (Himanen 2007, 22).

Musiikin saralta löytyy useitakin intohimoisesti työhönsä suhtautuneita, joiden työskentelyprosessi saattoi olla vuosien ja jopa vuosikymmenien mittainen: teoksia saatettiin alulle, niitä muuteltiin työskentelyprosessin edetessä monta kertaa ja niitä koeteltiin toistuvasti vielä senkin jälkeen, kun ne olivat valmiit. Eräs näistä paljon malttia omanneista henkilöistä oli Johannes Brahms. Hänellä oli myös tapana etsiytyä sellaiselle seudulle, joka vastasi sitä tunnelmaa, jollaista hän oli musiikkiinsa hakemassa:

"Kaikki nämä vaikutelmat tihentyivät atmosfääriksi ja imeytyivät hänen olemukseensa ilmaantuakseen sitten taas jonkin sävellystyön yhteydessä muistumina, jotka sulautuivat hänen omiin ideoihinsa." (Klopp 1983, 27)

Toinen suuri nimi samalta alalta on Beethoven. Hänenkään ei voi sanoa olleen tiimityöläinen, mutta intohimoa tekemistään kohtaan hänellä kyllä oli:

"Beethoven onnistuu hallitsemaan laaja-alaisen rakenteen – joka on myös draamallisesti rytmitetty – ottamalla huomioon kaikki musiikin aspektit, pienet ja suuret. Rakenteen hallitseminen ei sujunut häneltä vaikeuksitta, vaan hän joutui jopa hillitsemään luontaista sujuvuuttaan. Beethovenin luonnoksista käy ilmi, että hänellä oli syntymässä olevassa teoksesta kokonaisnäkemys, jota hän kypsytteli useita vuosia. Hän olisi voinut säveltää teoksen heti, mutta tulos ei olisi vastannut hänen tiukkoja vaatimuksiaan. Sen sijaan hän kypsytteli ideaa tehden karkeita luonnoksia ja muokaten ne sitten plastisiksi teemoiksi, jotka kuulostavat niin spontaaneilta. Hän luonnosteli suunnitelman kokonaisista osista, muokkasi yksityiskohtia, ja kirjoitti koko partituurin vasta sitten, monien mielenmuutosten jälkeen. Beethovenin luonnokset ovat yksi laajimmista ja yhtenäisimmistä dokumenteista, joita sävellystyön vaiheista on olemassa. Ei pidä kuitenkaan olettaa, että hänen työskentelytapansa olisivat yhtään tavanomaisempia kuin hänen sävellyksensäkään." (Rushton 1992, 119)

Erikoisten ihmisten aikaansaamiset

Jostain kumman syystä historiallisesti merkittävien ihmisten elämänkerroista löytää lähes aina jotain mainintaa siitä, miten he eivät oman käsityksensä mukaan omaa suuria "älylihaksia", vaan pikemminkin kokevat itsensä huonomuistiseksi ja hajamieliseksi.

Katkelma Charles Darwinin omaelämäkerrasta, Elämäni:

"Minun on jatkuvasti vaikea ilmaista itseäni selkeästi ja tiiviisti, mikä vaikeus on aiheuttanut minulle paljon ajanhukkaa, mutta siitä on toisaalta ollut etua, koska se on pakottanut minut ajattelemaan pitkään ja harkitusti jokaista lausetta, ja siten olen usein joutunut näkemään virheitä päättelyketjuissa sekä omissa tai toisten havainnoissa. Mielessäni näyttää olevan sellainen vika, että se ajaa minut ensin esittämään väitteeni virheellisessä tai kömpelössä muodossa. Aikaisemmin ajattelin lauseitani ennen kuin kirjoitin ne muistiin, mutta usean vuoden ajan olen havainnut että säästää aikaa raapustaa löyhällä kädellä sivukaupalla tekstiä niin nopeasti kuin voi, lyhennellen puolet sanoista, ja sitten korjata harkitusti. Sillä tavoin hutaistut lauseet ovat usein parempia kuin mitä olisi pystynyt kirjoittamaan harkinnan tuloksena.

En ole nopeaälyinen, enkä nokkela kuten monet älykkäät miehet, esimerkiksi Huxley. Olen siksi huono kriitikko: artikkeli tai kirja herättää yleensä ensi lukemalta ihailuni, ja vasta melkoisen pohdinnan jälkeen havaitsen sen heikot kohdat. Kykyni seurata pitkää ja puhtaasti abstraktia ajatuskulkua on hyvin rajallinen, enkä siksi olisi koskaan onnistunut metafysiikassa tai matematiikassa. Muistini on laaja mutta hatara: yleensä se varoittaa minua kertomalla epämääräisesti että olen havainnut tai lukenut jotain mikä on ristiriidassa juuri tekemäni johtopäätöksen kanssa tai sitten tukee tätä päätelmää, ja jonkin ajan kuluttua saatan yleensä muistaa, mistä etsiä auktoriteettiani. Muistini on eräässä mielessä niin heikko, että en koskaan ole pystynyt muistamaan muutamaa päivää kauempaa ainoatakaan vuosilukua tai runonsäettä. Jotkut arvostelijoistani ovat sanoneet että olen hyvä havaintojen tekijä mutta minulta puuttuu päättelykyky. En usko että tämä voi pitää paikkaansa, sillä Lajien synty on yhtä pitkää päättelyketjua alusta loppuun, ja se on vakuuttanut useita eteviä miehiä. Kukaan ei olisi voinut kirjoittaa sitä täysin vailla päättelyn taitoa. Oivalluskykyä ja tervettä järkeä minulla on kohtalaisesti, sen verran kuin kenellä hyvänsä menestyvällä lakimiehellä tai lääkärillä tulee olla, mutta tuskin paljon sen enempää."

Myös Albert Einstein valitteli omaa huonomuistisuuttaan Albrecht Fölsingin kirjoittamassa Albert Einsteinin elämäkerrassa (Fölsing 1999).

Eri aloilta löytyy neroja ja muita häkellyttävän hyvin toimessaan suoriutuvia, joita yhdistää taipumus sekä syrjään vetäytyvyyteen, että myös kaipuu sellaisten ihmisten seuraan, joihin he voivat varauksetta luottaa. Eräs heistä oli kielifilosofiksikin tituleerattu Ludwig Wittgenstein:

"Wittgenstein kaihtoi julkisuutta. Hän vetäytyi pois kaikesta sellaisesta kosketuksesta ympäristönsä kanssa, jota hän piti epämieluisena. … Voi sanoa, että Wittgenstein karttoi tuttavuutta, mutta tarvitsi ja etsi ystävyyttä. Ystävänä hän oli verraton mutta vaativa. Luulen, että useimmat niistä, jotka rakastivat häntä ja saivat hänestä ystävän, myös pelkäsivät häntä." (Norman 1990)

Sokrates oli myös taipuvainen omiin oloihinsa vetäytyvyyteen. Varmaankin sen vuoksi, että hänen oli helpompi ajatella joitakin asioita omassa rauhassaan, mutta toisaalta: "Suurimman osan ajastaan hän keskusteli muiden kanssa sen sijaan, että olisi vain mietiskellyt itsekseen. Hänen keskustelunsa näyttävät olleen yhtä kiihkeitä kuin eristäytymisen puuskansakin." (Gottlieb 1997, 10 – 11)

Maailmanhistoria ja nykypäivä ovat tulvillaan ihmisiä, joissa on läsnä jokin omituisuus tai suoranainen vajavuus, joka kompensoituu jollakin toisella osa-alueella. Viihteen ja kulttuurin osalta olet jo mitä todennäköisimmin nauttinut ja ollut tyytyväinen heidän suoritukseensa moneen otteeseen, joko tekijän poikkeuksellisuuden tiedostaen tai sitten tietämättäsi, ja tieteen osalta heidän tutkimuksensa ovat vaikuttaneet pysyvästi maailmankuvaamme. Mainittakoon heistä kaikkien tietämät Darwin ja Einstein esimerkkeinä tieteen osalta ja vaikkapa Orlando Bloom (mm. Pirates-elokuvat) viihteen osalta:

“He is dyslexic – when describing the condition he spreads his arms wide and says here are words, here are images and sounds and names, and then he makes a small circle with his hands inside that imaginary map and says he can see only “that much" at a time – so “school was a challenge, put it that way." (Greenfeld, 2007)

Sitä ei voi tietää ennalta minkälaiseksi tietämäsi jollakin tavoin omituinen, eksentrinen tai jollain muulla tavoin poikkeuksellinen henkilö kehittyy. On pitkälti aluekohtaista, miten päin missäkin erilaisiin ihmisiin suhtaudutaan:

"Kulttuuri ja mielen mallit liittyvät kiinteästi toisiinsa, mikä perustellaan seuraavasti: Kulttuuri synnyttää mielen malleja, joiden kehittyminen, luonne ja rakenne kunkin kulttuurin antamista merkityksistä ja käytännöistä. Persoonallisuutta on yleensä pidetty yksilöominaisuutena, mutta kulttuuripsykologia laajentaa persoonallisuuden ihmisyhteisöihin. Eri kulttuureissa voi siis kehittyä erilaisia persoonallisuuksia. Toisin päin sanottuna mielen mallit yhdistävät kulttuuria ja inhimillistä toimintaa. Mielen mallit ovat tyypillisesti intersubjektiivisia. Kulttuurin perimmäinen tehtävä on saattaakin olla tarjota aineistoa yhteisen kokemuksen yhteisöllisiksi malleiksi. Kansalaisyhteisöä leimaava kulttuuri näkyy yhteisön jäsenten ajattelussa, tunnekokemuksissa ja käyttäytymisessä, jotka erottuvat muita yhteisöjä leimaavista "psykokulttuureista". Kulttuuritaustasta löytyy kertomuksia, muistoja ja käytäntöjä, jotka suoraan ohjaavat yhteisön jäsenten toimintaa." (Hyyppä 2002, 126)

Suhtautuminen erilaisiin ihmisiin ei ole stabiilia, vaan alati muutoksen alla olevaa, vaikkakin joillakin alueilla tai joissakin yhteisöissä – tai ainakin osa yhteisöstä – halutaan itsepintaisesti pitää kiinni joistakin vanhentuneista käsityksistä. Olivat ne sitten mitä lienevätkin.

Moduuli 4 – Superihmiset

Albert Einstein – esimerkki yleisesti hyväksytystä superihmisestä

Jottei tämä kaikki olisi niin helposti sulateltavaa, nostan esille vielä erään aspektin. Mitäpä jos x-teamin jäsenenä olisi henkilö, jonka ylivertainen kyvykkyys jollain osa-alueella johtuisi joko luonnollisesta poikkeamasta hänen aivoissaan tai siitä, että hänen geenejään oli hiukan tuunattu jo ennen hänen syntymäänsä? Esimerkkinä luonnollisesta poikkeamasta olisi Albert Einstein.

The Lancetista vuodelta 1999 löytyy artikkeli The exceptional brain of Albert Einstein (Witelson ym.), jossa kuvaillaan yksityiskohtaisesti Einsteinin aivoja. En ole tottunut käyttämään sitä termistöä, jolla hänen aivojaan artikkelissa kuvataan, mutta poimin olennaisia asioita niiltä kohdin, missä esiintyi sanoja kuten efficient, extraordinary ja exceptional – ja niitä esiintyi paljon:

• molemmat aivopuoliskot 1 cm leveämpiä – erityisesti Sylviuksen uurteen loppuosan kohdalla
• päälaenlohkot olivat suhteellisesti laajempia ja enemmän pallomaisia
• parietal operculum puuttui kokonaan molemmilta aivopuoliskoilta
• aivokuoren poimujen vastakkaisien seinämien aksoninen yhteys mahdollisesti tehokkaampi
• tavattoman laajasti ja suuressa määrin integroitunut aivokuori

Einsteinin itsensä on monessa yhteydessä (mm. Fölsing 1999) kerrottu kuvanneen ajattelunsa olevan kuvilla ajattelemista ja suurin vaikeus ongelmien ratkaisemisessa on ollut sopivan näkökulman löytäminen, ei niinkään varsinainen laskemistyö. Lancetin artikkelin mukaan myös muilla matemaatikoilla, kuten Gaussilla ja fyysikoista Siljeströmilla on ollut poikkeukselliset päälaenlohkot. Einsteinin aivojen paino sen sijaan ei ollut mitenkään poikkeuksellinen, mutta neuronien yhteydessä olevien gliasolujen esiintyvyys sen sijaan oli huomattavasti normaalia suurempaa.

Nyt kun tiedät tämän, haluaisitko mahdollisesti ajatella, että kaikki Einsteinin saavutukset pitäisi mitätöidä? Eihän hän ollut edes "oikea" ihminen. Ehket sentään. Mutta jos hyväksyt Einsteinin, joka ehti poikkeuksilla aivoillaan tehdä valtavasti hyvää ihmiskunnalle, hyväksyisitkö sellaisen ihmisen, joka suunniteltiin tiedemieheksi – geneettistä muokkausta hyödyntäen? Kysehän on lähinnä vivahde-erosta?

Designer babies

Näkemyksiä siitä, onko ihmisalkioiden muokkaus edes mahdollista siten, että saavutettaisiin tavoiteltuja paranneltuja – tai täysin uusia – ominaisuuksia, on monia. Francis Fukuyama edustaa tässä sitä enemmän pessimistä linjaa (Fukuyama 2002, 82) todetessaan, ettemme ehkä koskaan saavuta kykyä muokata ihmisluontoa millään merkityksellisellä tavalla. Hän perustelee tätä sillä, että kun kyse on korkeamman tason tiloista ja käytöksestä, kuten älykkyydestä, aggressiivisuudesta, seksuaalisuudesta ja muusta sellaisesta, emme tänä päivänä tiedä, mitkä geenit ovat näistä asioista vastuussa ja että tiedämme vain kausaalisten suhteiden geenien välillä olevan tavattoman monimutkaisia (Fukuyama 2002, 74). Hän siteeraa Stuart Kauffmania, joka on BiosGroupin perustaja ja chief scientific officer, joka sanoo, että "geenit ovat jonkinlainen rinnakkaisprosessoiva kemiallinen tietokone, jossa geenit ovat jatkuvasti kytkemässä toisiaan pois ja päälle, jossain erityisen monimutkaisessa vastavuoroisuuden verkostossa."

Muutkin henkilöt myöntävät asian olevan erittäin monimutkainen hahmotettava, mutta osoittavat silti optimisempaa suhtautumista asiaan. Eläinkokeissa on todettu, että jo pienetkin geenimuutokset voivat vaikuttaa merkittävästi eliön toimintaan. Gregory Stock kertoo kirjassaan Redesigning humans – our inevitable genetic future kuinka madoille tehdyissä kokeissa (Stock 2002, 109) saatiin mikä tahansa tietyistä geeneistä pois kytkemällä pidennettyä madon tyypillistä elinikää suuressa määrin. Hiirelle tehdyssä kokeessa taasen luotiin ylimääräinen kopio glutamaatti-reseptoreihin vaikuttavasta geenistä, mikä paransi oppimiskykyä ja muistia. Ihmisillä eräs geenin variaatio, joka on assosioitu verenpaineen säätelyyn, vaikuttaa tuplaversiona siten, että henkilö vastaa toistuvaan painonnostoon kymmenen kertaa paremmin kuin ne, joilta se puuttuu (Stock 2002, 109).

Stockin varoittelee innostumasta liikaa, sillä yhden geenin muutos ei välttämättä vaikuta mitenkään, ellei geneettinen tausta muutoin ole tietyntyyppinen tai vaihtoehtoisesti seurauksena voi olla ennalta arvaamattomia haittavaikutuksia. Tämä ei silti estä tekemästä futuristisia ennusteita aiheesta, joita ovatkin ainakin kertaalleen tehneet todennäköisesti kaikki merkittävimmät lehdet, poliittissävytteisistä yleisjulkaisuihin.

"Ihmisen ominaisuuksia voidaan mahdollisesti laajentaa ainakin sellaisille alueille, jotka ovat jo käytössä joillakin muilla eliöillä. Vaikka nuo ominaisuudet tuntuisivat miten kummalliselta tahansa, luonto itse on jo toteuttanut ne. Jos jokin ominaisuus on kehittynyt jollekin eliölle, niin silloin on mahdollista selvittää tuon ominaisuuden geeniperusta ja siirtää vastaavat geenit ihmiselle. Yksi varsin selvä eläinkunnan tarjoama esimerkki on kyky aistia ultraviolettisäteilyä tai infrapunasäteilyä (lämpösäteilyä). Jos ne saataisiin käyttöön, ihminen näkisi yöllä ympäristönsä paljon nykyistä paremmin. Muita mahdollisuuksia ovat valaisevat elimet (tulikärpäset ja eräät kalat), sähkövirtaa tuottavat elimet (ankeriaat) ja magneettikentän aistiminen (linnut). Eräillä eläimillä on kehittynyt hyvin pitkälle kyky havaita ja tulkita sellaisiakin molekyylejä, joita on ilmassa käsittämättömän pieninä pitoisuuksina (nisäkkäistä muun muassa koirilla on tarkka hajuaisti). Eräät eläimet taas pystyvät tuottamaan korkeataajuisia ääniä ja suunnistamaan niiden avulla ikään kuin ne näkisivät ympäristön kaikuluotaimen avulla (lepakot)." (Lee 1998)

Geneettinen ohjelmointi ja avoin koodi

Jos nyt edelleen pysytään optimistisella linjalla ja ajatellaan geneettisen muokkauksen tulevan, ensin mahdolliseksi ja sitten aina vain helpommaksi, on luontevaa ajatella, että geneettiseen hakkerointiin innostuvat erittäin monet ihmiset. Mikä kietookin tämän kerronnan siihen, mistä lähdimme aluksi liikkeelle.

"Rekombinaatio on innovaatioiden lähde, varsinkin jos rekombinaation tuotteista tulee jälleen uuden rekombinaation osia, jotka luovat näin kasvavasti merkityksellisen informaation kierteen. Vaikka uuden tiedon syntymiseksi tarvitaan aina teoria, jota sovelletaan rekombinoituun informaatioon, niin mahdollisuus tehdä kokeita eri lähteistä tulevan informaation rekombinaatioilla antaa huomattavia uusia mahdollisuuksia tiedolle samoin kuin tieteenalojen välisillä kytkennöille – seikka jota Kuhnin teoria tieteellisistä vallankumouksista piti tiedonluonnille juuri olennaisena." (Himanen 2000, 143)

Mutta olisiko se riittävää, että geneettiseen ohjelmointiin liittyvä kollektiivinen tieto ja asiaan liittyvät tietokoneohjelmistot olisivat public domainia, Creative Commons -lisensoitua tai muuten kenen tahansa käytettävissä? Jossain vaiheessa jonkun varmastikin täytyy maksaa jostain rahalla. Tutkimustyö ei sekään ole ilmaista. Kuka priorisoisi mitä tutkittaisiin? Entä olisiko avoimen koodin -liike niin vahva ideologialtaan, että sen kannattajat ohjelmoisivat korvauksetta tarvittavat tutkimusohjelmistot ja tekoälysovellukset? Saattaisivatpa muuten ollakin, jos graalin maljana olisi jotain sellaista, jonka tavoittamiseen kaikilla heillä olisi suuri motivaatio.

Mielenkiintoinen taisto saatetaan käydä niiden tahojen välillä, joista toinen vannoo avoimen tiedon, sekä tiedon vapaan uudelleenmuokkauksen nimeen ja toinen puoltaa patentointia. Patenttitoimisto ei varmaankaan pysyisi enää perässä, kun geneettinen ohjelmointi ottaisi todella tulta alleen ja aiheuttaisi valtavan patenttitulvan (Douglas 2002, 284).

"Patentointi on tärkeä asia siksi, että huimasti kehittyvä geenitekniikka on hyvin kallista, mutta onnistuessaan alan tutkimuslaitokset saavat patentin turvin kulunsa korvatuiksi. Sijoittajille patentoidut geenit saattavat tarjota mahdollisuudet suuriin voittoihin. Eliöiden patentoimista kuitenkin vastustetaan usein sillä perusteella, että kysymyksessä ei ole keksijänsä rakentama uusi laite, vaan jo olemassa olevista eliöistä tai niiden osista muuntelemalla aikaansaatu tuote. Tästä huolimatta patentteja on myönnetty luonnonvaraisille, aikaisemmin tuntemattomille mikrobeille, joita ei ole muokattu millään tavalla." (Tast ym. 1999, 161)

Patentoimislinjalla on myös maaliskuun alussa Lääketeollisuus ry:n toimitusjohtajaksi siirtynyt Suvi-Anne Siimes, vaikkakin siinä mitä hän kertoi olikin kyse lääkkeiden kehityksestä: "Niin kauan kuin patenttisuoja on voimassa, tulisi kuitenkin tunnustaa jokin rooli sille innovaatiolla, jonka avulla patentti on saatu. Siimes painottaa, että kysymys patenttisuojan kunnioittamisesta on aivan olennainen, sillä se vaikuttaa siihen, haluaako tutkiva lääketeollisuus tulevaisuudessa investoida Suomeen." (Kuittinen 2007)

Tuunatut ihmiset korvaavat ei-tuunatut

Joka tapauksessa biotekniikka kiehtoo ihmisiä suuresti ja onpa aihe ollut osana lukion biologian kurssikirjaakin jo pitkän aikaa. Kuriositeettina poiminto lukiobiologian oppikirjasta (Tast ym. 1999, 162), joka oli muuten tekijöiden oman asenteellisuuden esiintuomisesta vapaa:

"Koe kuitenkin osoitti, että täysikasvuisen ihmisen solun tuma käynnistää alkion kehityksen. Se avaa huolestuttavia tulevaisuudennäkymiä. Maailmassa esimerkiksi riittää ihmisiä, jotka haaveilevat “ikuisesta elämästä" kloonaamalla itsensä alkioiksi, jotka otetaan sijaisäitiin kehittymään ihmisen kuoleman jälkeen tai vasta kaukana tulevaisuudessa. Nainen saattaa haluta itselleen tyttären, joka on hänen täsmällinen kopionsa tai mies täydellisesti itsensä oloisen pojan. Aviopareilla olisi mahdollisuus saada identtisiä mutta eri-ikäisiä lapsia."

Tottahan toki myös sellainenkin mahdollisuus voi olla olemassa, että geneettisesti tuunatut ihmiset alkavat ajan kanssa eriytyä omaksi yhteisökseen, ellei jopa lajikseen. Ja minkälaiseksihan heidän – niiden? – intressit muuttuvat? Onhan esim. esitetty teorioita, että Cro-Magnon -ihminen systemaattisesti tuhosi heidän kilpailijansa, neanderdaalit, kuten simpansseiden on havainnoitu jahtaavan ja tappavan joka ikisen naapuriston simpanssiseurueen jäsenen (Angier 2007). Toisaalta, saman lähteen mukaan on olemassa hypoteesi, jonka mukaan Homo sapiens peittosi neandertaalit, johtuen eroista niiden ekologisessa systeemissä, eikä niinkään kilpailullisista syistä.

Nykypäivän valossa tarkastellen saatamme huomata, että olemme oppineet sietämään meitä itseämme sietämättömän paljon ihanampia, kauniimpia ja komeampia ihmisiä, jotka myös itse tiedostavat tämän, mutta eivät silti ole tulleet ylimielisiksi. Richard Gere on nimetty kaksi kertaa planeetan seksikkäimmäksi elossa olevaksi mieheksi, mutta silti hän vannoo rauhanomaisuuden nimeen, sekä on myös buddhalainen (Corsello 2007). Koko kosmoksen seksikkäimmäksi naiseksi lukuisten äänestyksien mukaan on valittu Jessica Alba, mutta hänkin kertoo vain haluavansa olla hyvä ja muita auttava persoona, joka pyrkii välttämään muiden näyttelijöiden jo astumaa ansaa, jossa aletaan kuvitella olevansa universumin keskipiste (Bhattacharya 2007). Tosin samaisessa GQ-lehden haastattelussa hän käytti sanoja shit ja fuck, joten selvästikin hänessä on ainesta pahuuteen. Kannattaa siis olla varuillaan hänen suhteensa.

On myös täysin mahdollista, että kun meitä muita paremmat ihmiset alkavat olla määrällisesti riittävän suurijoukkoisia, joku keksii perustaa lehden, jossa arvioidaan vuoden geneettisesti parhaimmat ihmiset, esitellään kauden villeimmät geenimuokkausvinkit, sekä tietenkin kritisoidaan villejä luonnonihmisiä.

Loppusanat

Etsiskellessäni lähdetekstimateriaalia käytettäväksi tulin huomioineeksi Tapiola-yhtiön asiakaslehti Oma taloudessa mielenkiintoisen väittämän:

"Useiden eri tutkimusten mukaan suurin osa maailman ihmisistä on onnellisia. Esa Mangeloja ja Tatu Hirvonen suorittivat laajaan, 50 maata kattavaan aineistoon perustuvan vertailun. Sen mukaan onnellisuusasteikolla 1-10 maiden keskiarvo on 6,3 eli ihmiset ovat enemmän onnellisia kuin onnettomia. Suomi sijoittuu vertailussa maailman onnellisimpien maiden joukkoon. Noin yhdeksän kymmenestä suomalaisesta kokee olevansa onnellinen, ja joka neljäs pitää itseään erittäin onnellisena." (Härkönen 2007)

Tuntuuko sinusta, että maailmassa tai ainakin sinulla on kaikki ihan hyvin? Entä tuntuuko sinusta siltä, että maailma on valmis ja että ei tässä nyt enää kannata sen kummemmin käydä kehittelemään mitään uutta ja että kunhan nyt eletään vaan päivä kerrallaan – tuli mitä tuli?

Näyttäisi siltä, että ainakin Kiina on ottanut jo monta askelta matkalla kohti luovaksi supervallaksi tulemista. Sen talous kasvoi viime vuonna 10,7 %, sen hallitus on panostanut vahvasti tieteen ja teknologian kehittämiseen monivuotisilla ohjelmilla, sekä varsinkin Kiinan nuorisosta nousee esiin kansainvälistä huipputasoa olevia kykyjä, jotka vaikuttavat mm. suunnittelun, muodin, median ja aloilla (Chen 2007).

Myönnän suoraan, että seuraava on erittäin keinotekoinen ajatusyhdistelmä, mutta jos kiinalaiset tiedemiehet ja kiinalaisen luovan suunnittelun huiput yhdistäisivät kykynsä, olisi muilla mailla pian hyvin suuri matka taivallettavanaan, ottaakseen Kiinan etumatkaa kiinni. Kiina ei ole vain tehdas, jonka halpa työvoima tuottaa tavaraa muille mailla (Chen 2007).

1   JOHDANTO

Tämä Fruugo Oy:n liiketoiminnasta kertova raportti etenee siten, että ennen kuin siirrytään arvioimaan yksityiskohtaisemmin yrityksen toiminnan osa-alueita (liiketoimintamallit, palvelukonseptit, palvelukanavat, logistiikkaratkaisut ja maksujärjestelmät), muodostetaan yrityksestä alustava kuvaus, johon sisältyy otoksia kaikista näistä osa-alueista. Näiden jälkeen luodaan kokoavaa arviota siitä, kuinka hyvin yritys on onnistunut toimintansa kehittämisessä sähköisen liiketoiminnan näkökulmasta katsottuna. Lopuksi määritetään Fruugon sähköisen liiketoiminnan kehittämiskohteita, esittämällä näkemyksiä ja valistuneita arvauksia siitä, kuinka Fruugon toimintaa voisi edelleen parantaa, sekä annetaan konkreettisia suosituksia siitä, kuinka yritys voisi edetä jatkossa.

2   FRUUGO OY

Fruugon toiminta-ajatuksena on toimia paikkana, jossa vähittäiskauppiaat voivat alkaa myymään käsinkoskeltavia ja ei-pilaantuvia tuotteitaan, kuten kengiä, kelloja, koruja yms. ilman, että näiden tarvitsee ennen myynnin aloittamista ottaa selvää maakohtaisista käytännöistä kuten verotukseen ja pankkimaksuihin liittyvistä.

Fruugo pyrkii tekemään ostokokemuksen asiakasystävällisemmäksi mm. tarjoamalla lokaalin kielituen sekä ostamisen yhteydessä, että myös tuotteen ostamisen jälkeisenä tuotetukena. Tässä vaiheessa palvelu on käytettävissä Suomessa, Ruotsissa ja Hollannissa, mutta pyrkimyksenä on laajentua kattamaan koko EU:n alue.

Miellyttävää ostokokemusta täydentää sosiaalisuuslisä, joka ilmenee tuotteiden suosittelemisten, kommentoinnin ja jo omistettujen tuotteiden listaamisena, sekä myös ryhtymällä sellaisten muiden asiakkaiden seuraajaksi, joiden tuotemaun arvelee kiinnostavan itseään. Asiakas voi samalla ostoskerralla tilata useiden myyjien tuotteita, saaden jokaisen myyjän tuotteet omissa lähetyksissään eli tuotteita ei keräillä yhteen isoon lähetykseen, vaan pyrkimyksenä on saada tilatut tuotteet asiakkaalle mahdollisimman nopeasti.

Tällä hetkellä Fruugolla on 80 vähittäiskauppiasta Suomesta, Iso-Britanniasta, Hollannista ja Ruotsista, tarjolla ollen yli 80 000 tuotetta brandeilta kuten Nike, Haglöfs, Suunto, Sony, Canon ja BRIO (Fruugo, 2009b). Fruugo ilmaisee olevansa erittäin kiinnostunyt myös pienempien vähittäiskauppiaiden saamiseksi myyjiksi palveluunsa myymään ”tuotteita, joita ei löydy mistään muualta”.

3   LIIKETOIMINTAMALLI

Fruugon rooli vähittäiskauppiaan ja asiakkaan kohtaamiseen liittyen on huomattavasti kattavampi kuin pelkkä kahden tahon toisilleen esitteleminen. Vaikka Fruugo itse ansaitsee toiminnasta, jossa asiakas ostaa jonkun fruugolaisen vähittäiskauppiaan tuotteen, vain marginaaleja (myyntiprovisio) keräämällä, on tämän tarkoitus olla riittävää liikevoittoa tuottaakseen.

Verrattuna sähköisen liiketoiminnan ensiaskeleisiin 1990-luvun puolivälistä vuosituhannen vaihteeseen, jolloin elektroninen kauppa saattoi tarkoittaa sitä, että yrityksen sivuilla oli vain lista ostettavista tuotteista ja yhteystiedot, Fruugo voi tänä päivänä tarjota vähittäiskauppiaalle mahdollisuuden integroida oma tietojärjestelmänsä ja varastokirjanpitonsa Fruugon kanssa reaaliajassa yhteentoimivaksi kokonaisuudeksi, eikä vähittäiskauppiaan tarvitse olla henkilökohtaisesti yhteydessä jokaiseen asiakkaaseen, jokaisen ostotapahtuman yhteydessä.

Fruugo keskittyy vain yhteen kanavaan, verkkoon, ja ainakaan toistaiseksi se ei ole ilmaissut pyrkimyksiä kustomoida palvelua paremmin pieninäyttöisillä mobiililaitteilla käytettäväksi. Palvelun käynnistämisvaiheessa ilmenneiden ohjelmointivirheiden (Taloussanomat, 2009) esiintymisestä huolimatta, yrityksen liiketoimintamalli on huolella valmisteltu ja paljon lupaava.

Vuonna 2008 yrityksen tuolloinen markkinointijohtaja (nykyisin Young & Rubicamin ja Wundermanin Suomen toimitusjohtaja) (Juvonen, 2009) ilmaisi Fruugon tavoitteista seuraavanlaista, mikä ei sinänsä ole muuttunut miksikään: ”Yhtiö lupaa paikallisesti toimiville verkkokauppiaille mahdollisuutta myydä kaikkialle Eurooppaan ilman uusia kaupankäyntijärjestelmiä, logistiikkahaasteita tai turvallisuushuolia. Silloin on sama, onko asiakas naapurissa vai Portugalissa”(Mäntylä, 2008). Fruugo ei ole pyrkinyt laajentumaan kerralla koko Eurooppaa kattavaksi, vaan on beta-statuksen avittamana laajentunut kattamaan uusia maita varsin verkkaasti.

Fruugo on ottanut liiketoimintamallissaan huomioon kaiken sen, mitä aikoinaan elektronisesta kaupankäynnistä elektroniseen liiketoimintaan siirtyneet vasta kokeilivat: tietojärjestelmät ovat selainpohjaisia, yrityksen sisäiset prosessit ovat täysin elektronista kauppaa tukevia, asiakkuudenhallinta on pääosassa ja arvoverkostoon liittyneiden yritysten väliset prosessit yhteentoimivia. Fruugon arvoverkosto ei ole muuttumaton, sillä vähittäismyyjien määrä lisääntyy ajoittain ja eri maissa toimivien maksujärjestelmien ja logistiikkapalveluntarjoajien kanssa tehdään sopimuksia ja sovitellaan tietojärjestelmiä yhteentoimiviksi.

Kaavamaisesti esitettynä olennaisimmat kolme arvoverkoston osatekijää (vähittäiskauppiaat, Fruugo ja asiakkaat) toimivat yhteen seuraavanlaisesti:

Liiketoimintamallien avainkomponentteihin (Ahokas, 2008) kuuluva asiakas otetaan huomioon sekä tuotteiden ostajana, että myös palvelun kehittämistä edesauttava idealähteenä. Nykyään on melko tyypillistäkin kehittää palveluita siten, että palvelun tuotekehitys viedään ensin tiettyyn riittävän vakaaseen pisteeseen ja siitä edespäin kehitetään palvelua loppukäyttäjien näkemyksiä huolella kuunnellen. Ennen palvelun virallista avaamista palvelua pääsi käyttämään, jos oli saanut hankituksi kutsun tai tullut pyytäneeksi sellaista testaajaksi pääsemistä vastaan.

Haasteellista liiketoimintamallissa on se, että asiakasta on erittäin vaikea saada sitoutettua käyttämään pelkästään Fruugoa. Asiakkaan on erittäin helppo tehdä vertailuja tuhansien muiden verkkokauppojen, vähittäiskauppiaita yhdistävien palveluiden ja suosittelupalveluiden tarjontaan. Tämän vuoksi luottamussuhteen rakentaminen ja ylläpito ovatkin erityisen tärkeää liiketoiminnan kannalta.

Sitten päätin katsoa mitä Saksassa on tarjolla. Guenstiger.de on aikaisemminkin osoittautunut mainioksi apuvälineeksi kun olen etsinyt tuotteita Saksasta. Nyt löysin saman laitteen tutusta ja toimivasta kaupasta hintaan 222 euroa. Arvatkaapa meneekö rahat valitettavasti Suomen ulkopuolelle? (Tuurna, 2009)

Eräänä merkittävänä etuna Fruugolla on se, että jokainen sen kautta tilattava tuote on maksettavissa yhdellä ja samalla maksutavalla. Useimmat näistä muista välittäjistä lähinnä ohjaavat asiakkaan varsinaisen myyjän tuotesivuille, joilla on kullakin oma ulkoasunsa, maksutapansa ja mahdolliset maakohtaiset rajoituksensa.

4   PALVELUKONSEPTIT JA -KANAVAT

Fruugon tarjoamat palvelut ovat selkeästi rajattavissa ostaville asiakkaille tarkoitettuihin palveluihin ja vähittäiskauppaa harjoittavien palveluihin.

4.1   Palvelut ostavalle asiakkaalle

Asiakas voi selailla tarjontaa Fruugossa ilman rekisteröitymistä, voiden lähestyä haluamaansa tai itselleen sopivalta tuntuvaa tuotetta joko konventionaalisilla tavoin esim. suoraan hakusanalla hakien tai tuotekategorioiden avulla tarkentaen, mutta myös värisävyn ja toisten käyttäjien tuotesuosituksien perusteella.

Verrattuna elektronisen liiketoiminnan alkutaipaleisiin vuosituhannen vaihteessa, ovat uudet tekniikat mahdollistaneet monipuolisempia tapoja esittää ja löytää tietoa/tuotteita. Teknologista kehittymistä on tapahtunut sekä yhteyksien nopeutumisessa, tiedonhallintaohjelmissa, palvelinkoneiden tehokkuudessa, tietokantojen ominaisuuksissa, sekä selaintekniikoissa.

Käyttäjäkokemusten kannalta erityisen hyödyllisenä teknologina voitaisiin nostaa esille Ajax-teknologia, joka mahdollistaa websivun yksittäisen osan muuttamisen palvelimelta saadulla tiedolla, ilman että koko sivua tarvitsee ladata uudestaan. Tämä tekee palveluiden käytöstä huomattavasti jouhevampaa ja mahdollistaa samalla hienostuneempien käyttäjäkokemusten luomisen. Esimerkkinä tästä ovat sellaiset tuotteita listaavat sivut, joissa useista sadoista tuotteista vain ensimmäinen pieni rypäs ladataan kerralla esiin, lisää ladaten vasta sitä mukaa kun käyttäjä skrollaa hiirellä tuotesivua alaspäin (tekniikkaa kutsutaan nimellä ”lazy load”).

Miellyttävää ostokokemusta täydentää sosiaalisuuslisä, joka ilmenee tuotteiden suosittelemisten, kommentoinnin ja jo omistettujen tuotteiden listaamisena, sekä myös ryhtymällä sellaisten muiden asiakkaiden seuraajaksi, joiden tuotemaun arvelee kiinnostavan itseään.

Tuotteista voi antaa sanallista palautetta, jonka kaikki voivat lukea, tuotteilla voi ”antaa peukkua” ja jos haluaa erityisesti korostaa, että ei pidä jostain tuotteesta pidä, on sillekin julkisessa käyttäprofiilissa oma paikkansa:

Fruugon tuotevalikoima kasvaa hiljalleen. Vuonna 2008, ensivaiheessa, tärkeimpinä asiakassegmentteina pidettiin internetin edistyneet käyttäjiä, aktiivisia ulkoilmaihmisiä, sekä raskaana olevia tai hiljattain synnyttäneitä naisia (Mäntylä, 2008).

4.2   Palvelut vähittäiskauppiaalle

Kaikki Fruugon kautta myyvä vähittäiskauppiaat ovat siinä mielessä tasa-arvoisessa asemassa, että kauppapaikka on näkymänä yhtäläinen myyjästä riippumatta. Avainsanojen ja merkin mukaisesti lajiteltuna potentiaaliselle asiakkaalle aiemmin tuntemattomat tuotemerkit ja -valmistajat pääsevät täten esille siinä missä kaikki muutkin Fruugossa mukana olevat.

Tultuaan Fruugon hyväksymäksi vähittäiskauppiaaksi, myyjä saa käyttöönsä webpohjaisen työkalun tilauksien hallintaan, sekä raportointi- ja analyysipalvelut. Tämän lisäksi Fruugo tarjoaa käytettäväksi ohjelmointirajapinnan, jonka avulla myyjä voi integroida Fruugon omaan jo olemassa olevaan verkkokauppajärjestelmäänsä – tai (ilmeisesti) käyttää vain Fruugon tarjoamaa järjestelmää. Fruugo Wikissä on saatavilla mm. dokumentaatio Fruugon ohjelmointirajapintaa varten, sekä lista kielletyistä tuotteista.

5   LOGISTIIKKARATKAISUT JA MAKSUJÄRJESTELMÄT

Asiakas voi samalla ostoskerralla tilata useiden myyjien tuotteita, saaden jokaisen myyjän tuotteet omissa lähetyksissään eli tuotteita ei keräillä yhteen isoon lähetykseen, vaan pyrkimyksenä on saada tilatut tuotteet asiakkaalle mahdollisimman nopeasti.

Myyjä voi hyödyntää lähetyksien toimittamiseen asiakkaalle Fruugon Posten Logistik SCM Oy:n kanssa tekemään MyPack-palvelua tai myyjä voi järjestää tuotteiden lähetyksen itsenäisesti. Tuotteiden palautuslogistiikassa Fruugo tulee myös apuun hoitamalla myyjän puolesta rajat ylittävien tuotteiden palautukset (tässä hyödynnetään ilmeisesti Itellaa ja DHL:lää?), myyjän hoitaessa kunkin maan sisäiset palautukset. Tilausten seurannassa on kaksi valinnaista toimitustapaa, joista halvempaan ei välttämättä ole saatavilla tuotteen seurantapalvelua, tuotteen matkatessa kohti ostajan postiluukkua.

Tuotteiden maksaminen käy kullekin maalle ominaisilla maksutavoille, joita Suomessa ovat verkkopankkimaksut Sammosta Tapiolaan, sekä luotto-/ja pankkikorttimaksut Visalla ja MasterCardilla; Hollannissa tarjolla ollen iDeal-maksaminen.

Myyjälle Fruugon hyödyntämisestä ei kerry mitään aloituskustannuksia. Fruugo ottaa vain välityspalkkion jokaisesta myydystä tuotteesta. Myyjä saa rahansa myydystä tuotteesta heti, kun kulloisenkin tuotteen palautusaika umpeutuu.

6   ARVIOITA, SUOSITUKSIA JA EHDOTUKSIA

6.1   Sähköisessä liiketoiminnassa suoriutumisesta

Verkon kautta tapahtuva vähittäiskauppa tulee Forrester Researchin vuonna 2009 tekemän arvion mukaan kasvamaan 65 %:lla vuoteen 2013 mennessä (Fruugo, 2009a), minkä osalta Fruugossa on arvioitu suurimman kasvupotentiaalin olevan maiden rajat ylittävässä kaupankäynnissä. ”Kunnianhimoiset tavoitteet, vaiheistettu alku”, toteaa Fruugon toimitusjohtaja Juha Usva Tietoviikolla tammikuussa 2009 (Alkio, Mystinen Fruugo paljastaa liikeideansa, 2009a). Tuolloin Fruugo oli julkistanut pitkään salaisena pitämänsä liikeidean. Mainospuheissaan yhtiö lupasi tehdä verkko-ostamiselle saman mitä Google teki nettihauille (Alkio, Suomen nettitähdet joutuivat ahtaalle, 2009b).

Usvan mainitsema vaiheistettu alku ilmenee hyvin Fruugo.comin liikennöintitilastoista, joissa selkeästi eniten edustettuna ovat suomalaiset käyttäjät ja seuraavaksi ne toiset maat, joissa Fruugo tällä hetkellä toimii. Tosin, Alexan tilastoihin kannattaa suhtautua siinä mielessä varauksella, että ne pohjautuvat Alexan selainpalkin asentaneiden käyttäjien vierailemiin sivustoihin.

Vuonna 2008 yhtiön tuolloinen toimitusjohtaja Reijo Syrjäläinen kertoo Arctic Startupille (Kukkosuo, 2008), että Fruugo Oy:ssä on uskottu voitavan tarjota asiakkaille ja vähittäismyyjille helpompi, yksinkertaisempi ja turvallisempi tapa käydä kauppaa verkossa, joka tehostaa nykyisen e-kaupankäynnin logistiikkaketjua, karkottaa huolet myyjän luotettavuudesta ja suoraviivaistaa maittain vaihtelevien liiketoiminnallisten olosuhteiden (säädökset, lait, verot, jne.) käsittelyä. Lokakuussa 2009 Fruugon sivuille löytää tiensä vain 30 000–50 000 kävijää viikossa (Alkio, Suomen nettitähdet joutuivat ahtaalle, 2009b).

Alun perin jo vuonna 2006 perustetun yrityksen taustalta löytyy muutamia nimekkeitä henkilöitä, jotka ovat samalla eräitä yrityksen suurimmista osakkeenomistajista. Nimeltä mainittakoon Risto Siilasmaa ja Jorma Ollila. Nimekkäistä taustavoimista on saattanut olla jotain apua siinä yhteydessä, kun se sai Tekesiltä 1,5 miljoonan euron ”avustuspotin”, arvioidaan Kauppalehdessä (Kauppalehti, 2008). Taustavoimien mahdollisesta vaikutusvoimasta ja heidän rahallisista sijoituksistaan huolimatta, Fruugokin on ajautunut taloudellisesti ahtaalle, vain alla kaksi vuotta julkitulemisensa jälkeen. Yhtiön blogissa tilanteeseen suhtaudutaan kuitenkin optimistisessa henkessä:

Our financial situation has been tough during this fall, but the immense efforts and dedication of everyone at Fruugo, not to mention the trust in the idea behind Fruugo, have let us overcome the biggest obstacles. All challenges aren’t behind us just yet, but we have room to concentrate on the tasks at hand and continue working on the service full steam ahead. (Fruugo, 2009c)

Fruugo-aiheisissa artikkeleissa ja muissa havainnoissa on monesti kiinnitetty huomiota erityisesti siihen, kuinka paljon Fruugo on saanut kulumaan rahaa jo ennen markkinoilla tuloaan ja sen jälkeen.

”In any case it sounds like a really serious venture: to burn up multiple millions and hire up to 150 people before the product even hits the market. (Tikka, 2008)”

Kauppalehti kertoo, että vuonna 2008 yhtiö ei kerännyt liikevaihtoa laisinkaan, vaan kaikki rahat kuluivat yhtiön verkkopalvelun rakentamiseen, kuukautta kohden yhtiön negatiivisen kassavirran eli niin sanotun burn raten ollessa siten keskimäärin toista miljoonaa euroa (Siljamäki, 2009). Toimitusjohtaja Juha Usvan mukaan kulurakennetta on sittemmin painettu alaspäin yhtiön siirtyessä tuotekehitysvaiheesta kohti operatiivista toimintaa (Siljamäki, 2009).

Sittemmin yhtiö on kertaalleen irtisanonut puolet työntekijöistään ja lokakuussa 2009 yhtiö kertoo lomauttaneensa lähes puolet työntekijöistään – ” at least for the time being” (Fruugo, 2009c). Sinänsä, samojen työntekijöiden pitäminen loputtomiin olisi liiketoiminnan kannalta tavallaan omituistakin, vaikka YT-neuvottelut ja työväen pääsääntöisesti negatiivisessa valossa nähdäänkin. Suurimmat voimavarat tarvitaan usein juuri suunnittelu- ja toteutusvaiheiden ensimmäisten iteraatioiden aikana. Näiden vaiheiden jälkeen visio alkaa olla jo siinä määrin terästynyt ja tuotekehittely niin pitkällä, ettei vakituisia henkilöstöresursseja tarvita enää niin paljon, ainakaan ihan koko ajan. Palvelun beta-tarra otettiin pois helmikuun 5. päivä 2010 (Fruugo, 2010).

Todennäköistä lienee, että yrityksen talous ei liene aivan optimaalinen, päätellen sanan ’lisärahoitus’ useasta esiintymisestä Fruugosta puhuttaessa. Yhtiön toimitusjohtajan mukaan ”valtaosa yhtiön rahoituksesta tulee edelleen sijoittajilta, eikä varsinainen liiketoiminta riitä mitenkään kattamaan raskaan organisaation kuluja” (Moisio, 2009). Sanoma-konserni on jatkanut omaa rahoitustaan (Peltola, 2009), sillä ollen Fruugosta nyt noin kahdeksan prosentin osuus (Alkio, Mystinen Fruugo täydensi hallitustaan, 2009c). Tammikuussa 2009 Sanoma-konsernillaoli vajaan kuuden prosentin osuus, suurimpina osakkeenomistajina ollen Risto Siilasmaa (30,9 %) ja yhtiön alkuperäinen perustaja, Nils Frosblom (29,2 %) (Alkio, Mystinen Fruugo paljastaa liikeideansa, 2009a).

6.2   Sähköisen liiketoiminnan kehittämiskohteita

Tämän raportin taustatyötä tehdessä eli käytännössä internet-lähteitä keräten ja läpikäyden, tuli erittäin vahvasti esiin se kuinka vähän Fruugo näkyy yleensä missään. Tämän raportin lähteiksikin kertyi lähinnä sellaisia, jossa kerrotaan rahoituksesta, rahasta, lomautuksista, taantumasta, hallituskokoonpanomuutoksista, jms. Lukuisien hakukoneiden kautta hakeminen tuotti varsin ”laihanlaisesti” tietoa, eikä Fruugo nouse kovin usein esillä blogikirjoituksissakaan. Muista sosiaalisen median palveluista ja välineistä Fruugo on viime aikoina noussut esille lähinnä omissa Twitter-viesteissään, niiden uudelleentweettauksissa, sekä joissain harvoissa yksittäisissä tapauksissa.

Tälläinen on itseasiassa varsin hämmästyttävää, sillä voisi kuvitella, että tälläinen funktionaalisesti hyvin toimiva, modernin näköinen ja yleensä ottaen mielekkään oloinen ja tarpeellinen palvelu saisi sosiaalisessa mediassa paljon enemmän huomiota. Vai liekö kyse tässä vaiheessa vain siitä, että palvelua ei ole julkistettu käytettäväksi esim. USA:ssa?

Lokakuussa 2009 toimitusjohtaja Juha Usva kertoi Digitodaylle (Moisio, 2009), että ”panostukset mainontaan ovat olleet maltillisia osittain siksi, että beta-vaiheen palvelu on ollut keskeneräinen. – Keskeneräisenä ei kannata lähteä rummuttamaan.” Helmikuussa 2010, beta-statuksen jo poistuttua, voisi jälleen olettaa, että nyt Fruugo alkaa panostaa markkinointiin laajemmassa määrin, mutta ainakaan vielä huhtikuun alkaessa ei Fruugosta ole juuri missään kuulunut.

Yhtiön toimitusjohtaja perustelee helmikuisen Markkinointi & Mainonta -lehden verkkosivuilla (Laitila, 2010) laajan näkyvyyden puuttumista sillä, että heidän markkinointinsa on ollut ”suhteellisen kohdistettua” ja että he analysoivat jatkuvasti ”eri keinojen toimivuutta, ja optimoimme panostuksiamme tulosten perusteella”. Toisaalta hän mainitsee samassa yhteydessä, että yhtiö näkyy sosiaalisessa mediassa, mikä lienee eufenismi sille, että Fruugo on löydettävissä Facebookista ja Twitteristä – mutta on käytännössä vähemmän tiedostettu kuin myöhäisen lähdön sosiaaliseen mediaan ottaneet poliittiset puolueet.

Näkymisen sosiaalisessa mediassa täytyy tarkoittaa enemmän kuin sitä, että on rekisteröity tilit Facebookista ja Twitteristä, olkoonkin että Fruugon Facebook-sivut ovat keskimääräistä informatiivisempia. Toisaalta, vaikka nykyään voidaankin ajatella, että sosiaalisessa mediassa viittaukset itseen ovat elinehto (”muuten ei ole olemassa”), niin jossain myöhemmässä tilanteessa Fruugo voi olla niin tunnettu hyvästä toiminnallisuudestaan, mielekkäästä käyttötuntumastaan ja erityisesti selkeydestään, että se tulee ilman viittauksien tai mainonnan havaitsemista mieleen itsestään. Näinhän on itseasiassa käynyt jo mainituille Facebookille ja Twitterille – ainakin tunnettuuden osalta. Kyseisen vaiheen saavutettuaan, voi alkaa enemmän korostumaan se, että Fruugo palveluna on jo alun perin rakennettu sosiaalisuusaspekti huomioiden.

Fruugolla on ollut monta vuotta aikaa kehittää palveluaan, eikä vastaavia taida olla kovin runsaslukuisesti. Useimmat muut useita vähittäismyyjiä palveluunsa haalivat palvelut lähinnä uudelleenohjaavat vähittäiskauppiaan omille sivuilleen tekemään haluamansa ostoksen. Sellainen vähentää heti ostokokemuksen mielekkyyttä, varsinkin kun jokaisella myyjällä on erilaiset sivustot, erilaisine navigointeineen ja erilaisine käytäntöineen ja rajoituksineen.

Olisi erittäin mielenkiintoista tietää, missä määrin yhtiön taustahahmoihin kuuluva, mainostoimisto Bob Helsingistä vuonna 2006 lähtenyt (Sihvonen, 2009) Marko Parkkinen on ollut vaikuttamassa siihen, kuinka paljon, miten ja milloin Fruugo mainostaa, sillä häneltä on Taloussanomien mukaan (Hyvönen, 2007) irronnut mm. seuraavanlaiset lausahdukset:

• Mainonta ei vaikuta millään tavalla yrityksen prosesseihin, se ei siis saa mitään aikaan.
• Mainontaan käytetään suhteessa liikaa panoksia, jotka mieluummin pitäisi käyttää asiakkaisiin.
• Oikeasti mainontaa ei tarvita kuin murto-osa nykyisestä.

Voinee kai kuitenkin odottaa, että jo kuluvan kevään aikana jotain merkittävää tapahtuu, mutta tapahtuuko tuo jokin kielialueilla, joilla puhutaan enimmäkseen englantia, se jää nähtäväksi. Toimitusjohtaja Juha Kertoo helmikuussa Tietokone-lehdelle (Lehto, 2010) heidän tutkivan eri vaihtoehtoja koko ajan ja arvioi Fruugon olevan varmuudella muissakin maissa seuraavan kuuden kuukauden aikana. Toivottavasti näin tapahtuu, sillä olisi ikävää, jos TechCrunchin artikkelikommenteissa esiintynyt viime lokakuinen ennustus toteutuisi:

“This looks increasingly like the Boo.com story. And they already wrote a book about it so there isn’t much money to be made there either…” (Bernardi, 2009)

6.3   Taustatietojen haussa käytettyjä erikoistuneita hakukoneita

Hain tietoa hakusanalla ’fruugo’ erilaisista metahakukoneista, blogihakukoneista, uutispalveluista (Taloussanomat, Tietoviikko, yms.), Helsingin Sanomien arkistosta (Sanoma-konserni on eräs Fruugon merkittävistä osakkeenomistajista), sekä muutamista ”enemmän älykkäistä hakukoneista”, mutta erilaisten viittausten määrä on hyvin vähäistä. Jonkin toisen yrityksen kohdalla seuraavia vastaavat haut voisivat tuottaa runsaammin tietoa, mutta Fruugon tapauksessa ei ainakaan ihan vielä:

• http://www.kosmix.com/topic/fruugo
• http://www.kngine.com/Search?q=fruugo&o=0
• http://www.iseek.com/iseek/search.html?l=en&query=fruugo&sbl=2
• http://delicious.com/search?p=fruugo
• http://www.spezify.com/#/fruugo
• http://search.twitter.com/search?q=fruugo
• http://www.evri.com/news/for?query=fruugo
• http://www.icerocket.com/search?tab=blog&q=fruugo

6.4   Poimintoja käyttäjäkertomuksista

Suomalaisilta keskustelufoorumeilta löysin muutamia kommentteja Fruugosta ja se otos, minkä tässä tuon esiin on itseasiassa lähes kaikki mitä oli saatavilla.

Motiivien epäilyä ja pöyristyneisyyttä:

”Vähän sellainen olo, että tästä saadaan Suomessa taas syy olla sijoittamatta senttiäkään verkkosivustoja tekeviin firmoihin. -- Ja nyt leivotaan isoa julkisuutta jollekin projektille, joka ei ole tuottanut vielä senttiäkään fyrkkaa ja jos tuo rojahtaa tuosta turvalleen, on taas hyvä syy pitää pussin suu säpissä 2010-luvunkin.” (Optimointi.com, rekisteröitynyt käyttäjä, 16.1.2009)

”Ollilat, Herlinit & kump ajattelee vain rahaa, eli kuinka saisivat sitä lisää itselleen. Globalisoituneessa maailmassa he pitävät itseään maailman kansalaisina, kunnes sitten tulevat kykenemättömiksi lentelemään ympäri maailmaa ja haluavat turvalliseen ja puhtaaseen Suomeen. Siihen mennessä onkin sitten syntynyt uusien Olliloiden ja Herlinien sukupolvi tuhlaamaan veronmaksajien rahoja korruptoituneen valtionhallinnon avustuksella.” (Iltalehti.fi, anonyymi käyttäjä, 4.12.2008)

”Ovatkohan yhtään ajatelleet eri maiden takuu/palautus -lainsäädäntöjen vaikutuksia?” (MuroBBS, rekisteröitynyt käyttäjä, 7.5.2009)

”No eivät varmasti ole.” (MuroBBS, rekisteröitynyt käyttäjä, 7.5.2009)

”Tällä palstalla on nyt niin paljon useissa ketjuissa Fruugo-juttuja että haiskahtaa piilomainonnalta. Varsinkin kun asiasisältö oli täyttä tuubaa...” (Ellit, anonyymi käyttäjä, 23.9.2009)

”Taida tulla lasta ei paskaa koko touhusta, uutinen aukeamisesta ja lafka jo suljettu, mitä tosta ees uutisoidaan, säälittävää hypeä kuplan ympärillä. Aika tyypillistä suomessa.” (Suomi24.fi, anonyymi käyttäjä, 8.5.2009)

”Millähän perusteella Tekes suostui maksamaan Fruugon kaltaisesta humppuukkisijoituksesta 1.5 miljoonaa euroa tukirahaa? Ei verkkokauppaan ja nettiportaaliin nyt ihan 14.5 miljoonaa kulu (puhumattakaan tulevista tappioista). Paljonko näistä kustannuksista todellisuudessa muodostuu mm. Fruugon johtoportaassa häärivän Jorma Ollilan bonuksiin ja palkkoihin?” (Suomi24.fi, anonyymi käyttäjä, 17.7.2009)

”Web-sivustojen ja sovelusten kehittäminen ei todellakaan maksa miljoonia, päinvastoin. Ohjelmoijien palkat eivät ole Suomessa kovin korkeita, joten on aikamoinen mysteeri minne se raha on oikein kadonnut, kun kyseessä ei kuitenkaan ole erityisen monimutkainen järjestelmä. Kyseisen verkkokaupan pystyisi todella osaava ammattilainen pystyttämään itse ilman lisäapua. Kun lähdetään tuolle byrokraattiselle tielle, jossa on konsultteja, varajohtajia managereita ja johtajan johtajia, niin kyllä niitä kuluja piisaa. Kyseisen järjestelmän serveripuolen ylläpidonkin voi ostaa pilkkahintaan, niin en aivan käsitä mistä nuo kuluerät ovat tulleet.” (Suomi24.fi, anonyymi käyttäjä, 17.7.2009)

Heräämisiä:

”On tuossa tavallaan ideaa. Ajatushan on se, että esim Mökin Mummo pystyy ostamaan vaikka Hollantilaisesta alan liikkeestä hamppukassin, koska Fruugo hoitaa kaiken intearaktion käyttäjän ja liikkeen välissä. Eli tuotteiden kuvaukset, webisaitti etc. on selkeällä suomenkielellä, postikulut hienosti listattuna jne. Asiakkaan on helpompi myöskin luottaa vastapuoleen, jos tämä on jonkun seulan jälkeen päätynyt Fruugon kumppaniksi.” (MuroBBS, rekisteröitynyt käyttäjä, 7.5.2009)

”Vaikuttaa paremmalta miltä aluksi tuntui. Ehkä tämä ei perus-muromaailmankansalaiselle ole mullistava mutta peruskäyttäjälle kyllä.” (MuroBBS, rekisteröitynyt käyttäjä, 7.5.2009)

”Toimiiko Fruugo siis verkkokauppojen integraattorina? Saako sieltä tavarat kohtuulisin toimituskuluin kaikista verkkokaupoista? Vai ohjaako se verkkokauppojen sivuille? Jos on ensimmäinen ratkaisu, se on hienoa. Jos on jälkimmäinen vaihtoehto, niin on kyllä aika pirun turha.” (Suomi24.fi, anonyymi käyttäjä, 4.2.2009)

”Jos itse pystytte laittamaan uuden Amazonin pystyyn pikkurahalla, niin laittakaa, ihmiset! Älkää mollatko niitä, jotka uskaltavat yrittää! Ihmeellistä hommaa, että kun joku uskaltaa riskeerata, se herättää näin paljon pahaa verta. Luuletteko, että Nokia ikuisesti elättää Suomen? Tai EU:n tukimiljoonat? Uudesta liiketoiminnasta se hyvinvointi tulee, ja sitä Fruugo yrittää.” (Suomi24.fi, anonyymi käyttäjä, 13.10.2009)

Turhaan huhuiluja:

”Onko kukaan tilannut Fruugo nettikaupasta mitään? Tilaisitteko? Kertokaa kokemuksia. Kannattaako tuolta tilata mitään?” (Demi.fi, rekisteröitynyt käyttäjä, 12.2.????)

”Eikö kukaan tiedä tästä paikasta mitään?” (Demi.fi, rekisteröitynyt käyttäjä, 12.2.????)

”onko kokemuksia kyseisen lafkan kanssa diilaamisesta?” (DVDPlaza, rekisteröitynyt käyttäjä, 28.12.2009)

Hinnan syynäämistä:

”Tuolta löytyy teline muutaman euron halvemmalla (http://www.fruugo.com/fi/fi/eur/product/759170/garmin-coloradon-kaideteline). Itsekkin puntaroimassa 705 ja Coloradon välillä.” (Fillari-lehden foorumi, rekisteröitynyt käyttäjä, 18.10.2009)

”valaiskaapa vielä seuraavassa asiassa. edellämainitun vahvarin hintahaarukkaa kartoittaessa, löysin sen suomen kaupoista halvimmillaan 297€:n hinnalla (markantalo). sitten silmääni osui fruugo verkkopalvelu jonka kautta laite kustantaisi vain 239€ (+12€ toimitus). (DVDPlaza, rekisteröitynyt käyttäjä, 28.12.2009)

”Decleor Aromessence Ylang Ylang Night Balm | Fruugo - Tuotteet Meinaat tuota? Saisikohan mistään halvemmalla? :o” (Ellit, anonyymi käyttäjä, 3.12.2009)

”Niin ja itse olen tilannut Fruugo.netistä Tigin shampoita ja hoitoaineta jotka hinnaltaan ovat olleet 23-41 euroa eli sieltäkin saa aika halvalla jos suomessa ko. pullut maksavat yli 50€.” (Demi.fi, anonyymi käyttäjä, 8.2.????)

”Fruugo välittää tuotteita briteistä suomeen ja maksutapana käy suomalaiset verkkopankkitunnukset. Tuotteiden hinnat on lähes yhtä alhaiset kuin suoraa Englannista.” (Suomi24.fi, anonyymi käyttäjä, 24.9.2009)

6.5   Positiivisesti sanottua

”Fruugo on saanut osakseen niin paljon negatiivista uutisointia, että annetaan vähän kehujakin. Vaikken ole vielä mitään ostettavaa löytänytkään, kaupasta näkee mukavasti, mitä tapahtuu, kun suunnitellaan palvelu tyhjästä nykyaikaisilla tekniikoilla ja moderneilla konventioilla. Kokonaisuus on ilahduttavan elegantti.” (Matias Pietilä blogissaan köyttöliittymä.net)

http://matias.pietila.fidisk.fi/koyttis/2009/10/12/fruugo-on-aika-jees/

7  Toimistokuvia

1 JOHDANTO

Tehtävänantona oli valita kohteeksi jokin ICT-toimialan yritys ja etsiä tietoa siitä, mitä yritys kertoo itsestään liiketoiminnan peruskäsitteiden osalta, kuten arvot, strategiat, liikevaihto, tuotteet, asiakkaat, kilpailijat, jne. Valitsin Profit Software Oy:n, valintakriteereinä ollen lähinnä SaaS-mallisena palveluntuottajana oleminen ja saatavilla olevan materiaalin riittävyys.

Tämä raportti jakautuu kolmeen osaan: perustiedot, liiketoiminta ja pohdintaa yrityksen tulevaisuudesta. Perusosaan on kerätty yrityksen omin sanoin ilmaisemat arvot, liikeidea ja päämäärät, mutta strategioista kerrottu on enimmäkseen päättelyyn pohjautuvaa (jargonilla sävytettyä). Liiketoiminta-osiossa käsitellään lyhyesti yrityksen liikevaihtoa, henkilöstöä ja asiakkaita, sekä tehdään vertailua suomalaisiin kilpailijayrityksiin. Lisäksi liiketoiminta-osiossa tehdään arvio ylivoimatekijöistä, sekä esitetään havaintoja Profit Softwaren Tekes-projekteista. Viimeisessä osiossa pohditaan yrityksen tulevaisuuden näkymiä.

2 PERUSTIEDOT

2.1 Yrityskuvaus

Profit Software Oy on vuonna 1992 perustettu yritys, jonka päätoimiala YTJ-tietopalvelun mukaan on "ohjelmistojen suunnittelu ja valmistus". Yritys keskittyy vakuutusjärjestelmäratkaisujen kehittämiseen, tarjoten "täydellisen ohjelmistotuotevalikoiman, jonka avulla vakuutusyhtiöt voivat kehittää ja tarjota henki-, säästö- ja vahinkovakuutuspalveluja". Vuonna 2008 tämä nykyisellään 120 työntekijän yritys tuotti liikevaihtoa 10,8 milj euroa. Asiakkaina sillä on lähes kaikki Suomen vakuutusyhtiöt, sekä lukuisia asiakkaita Baltian maista (erityisesti Virosta). Yritys pyrkii vahvistamaan asemiaan Pohjois-Euroopassa, sekä tunnustelemaan tilannetta muun muassa Venäjälle.

2.2 Toiminta-ajatus (missio)

Yritys pitää tehtävänään asiakkaiden ydinliiketoiminnan tukemista tuottamalla modernin teknologian ohjelmistotuotteita ja -ratkaisuja. (Vuosikertomus, 2006)

2.3 Liikeidea

Yrirtys keskittyy tuotepohjaisiin vakuutusliiketoiminnan tietojärjestelmiin, jotka mahdollistavat liiketoiminnan joustavan kehittämisen ja liiketoimintatuloksen parantamisen. Profit-valmisohjelmistot takaavat asiakkaiden perusjärjestelmien nopean uudistamisen, ydinliiketoiminnan toimintaprosessien kehittämisen sekä verkkoliiketoiminnan mahdollisuuksien hyödyntämisen. (Vuosikertomus, 2006)

2.4 Päämäärät (visio)

Yrityksen tavoitteena on olla merkittävä ja arvostettu finanssi- ja vakuutusalan ohjelmisto- ja ratkaisutoimittaja Pohjois-Euroopassa. (Vuosikertomus, 2006)

2.5 Strategiat

Ennakointi: Rahoitusalan ratkaisut ovat liiketoimintakriittisiä, ja niiden varaan rakennetaan liiketoimintaa jopa yli 10-15 vuodeksi. Profit Software pyrkii ennakoimaan toimialalla tapahtuvat muutokset kuten lainsäädännön ja maakohtaisen liiketoiminnan vaatimukset siten, että asiakkaat pääsevät hyödyntämään nämä mahdollisuudet ensimmäisinä.

Kumppanuudet: Yritys pyrkii varmistamaan kustannustehokkaan, sekä nopean ja parhaisiin menetelmiin perustuvan toimituskokonaisuuden, hyödyntämällä paikallisten IT- ja konsulttiyritysten osaamista. Monet paikallisista alihankkijoista, joita on ympäri Eurooppaa, ovat olleet vuosia yrityksen tuotekehityksen luotettavia kumppaneita.

Ohjelmistoratkaisujen modulaarisuus: Yhtenäiseen alustaan pohjautuvat ohjelmistoratkaisut mahdollistavat uusien vakuutustuotteiden nopean tuotantoonoton, monikanavaisen asiakastuen ja alhaiset käyttökustannukset.

Luotettavuus ja asiakkaan liiketoiminnan ymmärrys: Yritys on keskittynyt tuotepohjaisiin ja nykyaikaisiin vakuutusliiketoiminnan tietojärjestelmiin, vaalien ja kehittäen pitkäaikaisia asiakassuhteita Pohjois-Euroopan johtavien vakuutusyhtiöiden kanssa. Kehitetyt valmisohjelmistot takaavat asiakkaiden perusjärjestelmien nopean uudistamisen, ydinliiketoiminnan prosessien kehittämisen sekä verkkoliiketoiminnan mahdollisuuksien hyödyntämisen.

Kilpailuetu: Jättämättä epäilyksen häivääkään, yrityksen on aiempien referenssiensa avulla mahdollista väittää vähintäänkin niin, että "yrityksemme on johtava vakuutusohjelmistojen Suomessa", sillä sen asiakkaina on suurin osa Suomen vakuutusyhtiöistä – ja oletettavasti ne eivät korkeasta varovaisuuden asteestaan johtuen olisi valinneet Profit Software Oy:n tuotteita, elleivät ne todella olisi laadukkaita. Vakuutusjärjestelmien ollessa kyseessä en usko, että valinta pohjautuisi paljoakaan Profit Softwaren hyväimagoiseen brandiin, joka toisi lisäarvoa asiakastaholle.

Jakeluetu: Tuotteet ovat saatavilla käyttöön myös SaaS-mallisesti, joten asiakas voi halutessaan valita keskittyvänsä ydinliiketoimintaansa, sen sijaan että investoisi palvelinlaitteiston ylläpitämiseen yms. Yritys tuo SaaS-mallin esiin lukuisia kertoja vuoden 2008 vuosikertomuksessaan (Profit Software Oy, 2008e), pitäen oletettavana, että SaaS-malliin siirtyvien asiakkaiden määrä tulee nousemaan nopeasti. Tuotekehityksessään yritys on valmistautunut tähän jo vuosia aikaisemmin.

Rahoitus: Yritys käyttää hyödykseen erästä Tekesin olemassa olon tarkoitusta ("yrityksien kehityksen edistäminen"), rahoittaakseen (ks. 3.8) niitä vaiheita yrityksen toiminnassa, joissa tarkoituksena on uudistaa ohjelmistotuotteiden arkkitehtuuria tai sisällyttää tarjontaan mukaan uusi tuote.

Tuotekehityssykli ja tutkimus: "Vahva panostus tutkimukseen ja tuotekehitykseen yhdessä intensiivisen kehitystyön kanssa takaavat sen, että sekä ratkaisu että lokalisointivaatimukset huomioidaan uusissa ohjelmistoversioissa. Profitin tuotekehityssyklin mukaan yksi suurempi ohjelmistotuotelaajennus syntyy 1-2 vuodessa ja versiopäivityksiä tuotetaan 1-2 kpl vuoden aikana." (Profit Software Oy, 2006)

Henkilöstön sitouttaminen: Sen lisäksi, että Profit Software on tarjonnut henkilöstölleen mahdollisuutta ostaa yhtiön osakkeita (vuoden 2006 henkilöstöanti), on sillä myös manageroivassa asemassa oleville tarkoitettu kompetenssien kehitysohjelma Profit Pro College (aloitettu vuonna 2008), sekä koko henkilöstölle tarkoitetut palvelusetelit (käytettäväksi urheiluun) ja viikottaiset henkilöstön salibandy- (Helsinki) / sisälentopallo- (Tallinna) aktiviteetit. Urheilullisten aktiviteettien tarkoitus on mahdollistaa työntekijöiden tutustuminen toisiinsa myös toimiston ulkopuolella. Yrityksen partnereihin kuuluu myös henkistä ja fyysistä terveyttä huoltava Mehiläinen (yksityinen terveyspalvelujen tarjoaja), sekä "henkilökohtaisen päivähoidon yllättäen sairastuneelle lapselle". Näiden lisäksi vuoden 2008 vuosikertomuksen (Profit Software Oy, 2008b) kirjoituksissa kerrotaan myös mahdollisuudesta joustaviin työaikoihin, sekä pidempiaikaisten työntekijöiden mahdollisuudesta opintovapaaseen.

Kansainvälistyminen: Vakuutusjärjestelmämarkkinoiden rajallisuudesta johtuen, yrityksen on käytännössä välttämätöntäkin hakea kasvua kansainvälistymällä, johon se vahvasti panostaakin.

Tuotedifferointi ja fokusoituminen: Profit Software Oy:n ja kilpailijoiden tuotteet eivät ole vertailtavissa ennen kuin asiakas on ottanut niiden valmistajiin yhteyttä demoa varten, joten tuotedifferoinnista ei voine puhua, mutta toisin kuin (suomalaiset) kilpailijansa Profit Software Oy on keskittynyt tarkkarajaisesti vain vakuutusjärjestelmiin. Se tekee siitä asiakkaan kannalta helpommin lähestyttävämmän, varsinkin kun yritys tarjoaa verkkosivuillaan ja vuosikertomuksissaan kilpailijoitaan enemmän tietoa ohjelmistoratkaisuistaan, tosin sekin ilman kaavioita käytetyistä teknologioista ja kuvia esim. ohjelmien käyttöliittymistä.

Varovaisuus(*): Yritys evolvoituu tunnustellen ja valmisteluja tehden, kuten pyrkiessään Venäjän vakuutusmarkkinoille (Profit Software Oy, 2008e). Myös kilpailluille Länsi-Euroopan markkinoille yhtiö etenee varovasti. "Sinne se menee pääasiassa globaalien asiakkaiden vanavedessä." (Siltala, 2009)

(*) Tätä voi hyvinkin pitää strategiana, sillä siitä on varoittavia esimerkkejä kuinka samankaltainen yritys on mennyt konkurssiin, vaikka lähtötilanne olisi vaikuttavat erinomaiselta:

Paperilla Meridea Financial Software oli täydellinen kasvuyritys: kokenut johto sekä vahvat omistajat Nokiasta Accentureen ja Sammosta pääomasijoittaja 3i:hin. Sen ohjelmistokehitys sijaitsi alusta alkaen kustannustehokkaassa Intiassa ja kansainvälisten myyntikanavien piti olla kunnossa. (Siltala, 2006)

2.6 Arvot

Yrityksen arvoja ovat asiakasläheisyys, sitoutuminen, luotettavuus, liiketoimintalähtöisyys ja uusiutumiskyky (Profit Software Oy, 2006).

3 LIIKETOIMINTA

3.1 Osa-alueet

ICT (Information and Communication Technology) toimialana ei vielä ole täysin vakiintunut määritelmän rajauksen (ulkoinen ja sisäinen) osalta, eikä sellaista välttämättä koskaan tapahdukaan. ICT-toimiala tavataan määrittää eri toimialoja yhdistävänä klusterina, joka jaetaan kolmeen ryhmään (tavara-, palvelu- ja sisällöntuotanto). Profit Software Oy sijoittuu palveluntuottajien ryhmään (järjestelmät, ohjelmistotuotanto ja asiantuntijapalvelut).

3.2 Henkilöstö

Vuonna 2010 Profit Software Oy:llä on henkilöstöä 120:n työntekijän verran. Työntekijöiden määrän kasvu (kuva 1) korreloi hyvin yrityksen liikevoiton (kuva 2) ja kasvun suhteen.

Yrityksen työntekijät voidaan jakaa neljään eri toiminnalliseen kategoriaan: ohjelmistotuotanto (66%), tutkimus ja kehitys (25%), myynti ja markkinointi (5%), sekä hallinto (4%).

Työntekijöiden ikäjakauma näyttää seuraavanlaiselta:

< 24 years      13%

25-34 years      33%

35-44 years      33%

45-54 years      17%

> 55 years      4%

Miehiä yrityksessä työskentelee enemmistö (miehiä 68%, naisia 32%).

Lähde: Profit Software – Annual report 2008 (Profit Software Oy, 2008b)

3.3 Liikevaihto

Vuonna 2008 liikevaihtoa kertyi 10,8 miljoonaa euroa. Liikevaihdon kehitystä kuvaava taulukko (kuva 2) osoittaa liikevaihdon olevan rauhallisen, mutta määrätietoisen varmassa nousussa.

Lehdistötiedotteessaan yritys kertoo: "Profit Software pystyi vuoden 2008 hyvin haasteelliseksi muuttuneessa taloustilanteessa jatkamaan liiketoimintansa vahvaa kasvua. Siitä huolimatta että erityisesti vuoden jälkipuolisko oli taloudessa laskujohteinen, liikevaihto kasvoi 19 prosenttia. Kannattavuus parani ja pysyi hyvällä tasolla. Yhtiö jatkoi 17. toimintavuotenaan yhtenäisesti jatkunutta positiivisen tuloksen tilinpäätössarjaa." (Profit Software Oy, 2008a)

Vuoden 2008 vuosikatsausraportin Financial statement -osiosta (Profit Software Oy, 2008e) on luettavissa, että varsinainen liikevoitto kyseisellä vuodella on noin 1 miljoonaa euroa. Samaisella ajanjaksolla on työntekijäkuluja kertynyt 2,8 milj. ja ostopalveluja 4,7 milj. euroa. Investoinnit tuotekehitykseen ja tutkimukseen nousivat 1,4 milj. euroon (vuonna 2007 1,8 milj. ja vuonna 2006 2,4 milj. euroa).

3.4 Tuotteet

3.4.1 Ratkaisut

Yrityksellä on kaksi yhtenäiseen järjestelmäalustaan (kuva 3) pohjautuvaa ratkaisua, joiden arkkitehtuurisena erona on toisessa niistä lisänä oleva Investment Manager -moduuli. Ratkaisujen moduuleista osa (Profit Claims Manager, Profit Money Manager, Profit Client Manager, and Profit Conversion Engine) on viimeistelty vuoden 2008 aikana (Profit Software, 2008b).

Profit Life&Pension -ratkaisu "kattaa kaikki henki-, eläke- ja säästövakuuttamisessa sekä pitkäaikaissäästämisessä tarvittavat toiminnallisuudet. Järjestelmä on suunniteltu joustavaksi ja eri käyttäjäryhmät voivat käyttää sitä netin kautta." (Profit Software, 2008c)

Profit Property&Casualty -ratkaisu "kattaa kaikki vahinkovakuutustuotteiden myynnissä, hoidossa ja korvauksissa tarvittavat toiminnallisuudet. Parametroidut järjestelmäkomponentit tarjoavat vahinkovakuutusyhtiöille työvälineet yksityis-, yritys-, henkilö- ja ajoneuvovakuutustuotteiden hallintaan." (Profit Software, 2008d)

Asiakkaiden tilaamien järjestelmäratkaisujen hinta vaihtelee vuoden 2006 vuosiraportin (Profit Software, 2006) mukaan 2 ja 20 miljoonan euron välillä.

3.4.2 Asiantuntijapalvelut

Ohjelmistotuotteiden kokonaissuunnittelun, sovituksen ja integroinnin asiakkaan ympäristöön valmistelee ja toteuttaa siihen erikoistunut asiantuntijatiimi. Asiantuntijapalveluita on saatavissa myös sellaisenaan, niihin sisältyessä muun muassa: liiketoimintakonsultointi, vakuutusmatemaattiset palvelut, tuotteiden konfigurointi ja käyttöönotto, järjestelmäintegraatio, tuki- ja ylläpitotoiminnot, sekä koulutus ja testaus.

3.5 Asiakkaat

Yrityksen asiakkaina ovat ne tahot, joilla on tarvetta vakuutusliiketoiminnan tietojärjestelmiin. Nykyistä asiakaskuntaa on enimmäkseen Suomessa, mutta myös Baltian maissa, sekä muualla Pohjois-Euroopassa. Varovaisen laajentumisen myötä asiakaskunta laajentuu aikanaa kattamaan myös Venäjää ja Länsi-Eurooppaa.

Sinänsä tarjolla oleva, internetin yli käytettävä, SaaS-malli (Software as a Service) mahdollistaa globaalin asiakaskunnan, mutta sopimusneuvottelujen pitkäkestoisuus (jopa kaksi vuotta), sopivien paikallisten partnereiden hankkiminen, sekä asiakasyrityksen tarpeiden parempi ymmärtäminen vaatii, että Profit Software Oy voi olla lähellä asiakasta.

Asiakasta lähellä olemisen tarve korostuu, jos tarkoituksena ei ole käyttää SaaS-mallia, vaan integroida asiakkaan olemassa oleva tietojärjestelmä Profit Softwaren tarjoamiin ratkaisuihin ja sijoittaa järjestelmä asiakkaan itsensä hallitsemiin palvelintiloihin.

Asiakkaita Suomessa ovat muun muassa:

• If Vahinkovakuutus Oy
• Aktia Henkivakuutusosakeyhtiö
• Keskinäinen Vakuutusyhtiö Fennia
• Lähivakuutus Keskinäinen Yhtiö
• Henkivakuutusosakeyhtiö Pohjola
• Vakuutusosakeyhtiö Henki-Sampo
• Veritas-ryhmä
• Potentus Oy
• Suomen Riskienhallinta Oy

Ulkomaisia asiakkaita ovat kirjoitushetkellä muun muassa:

• If General Insurance Company (Latvia)
• Seesam Life (Latvia)
• Sampo Life Insurance Company (Liettua)
• If General Insurance Company (Liettua)
• Inverso (Saksa)
• Finlife (Puola)
• If General Insurance Company (Viro)
• Ministry of Finance (Viro)
• Seesam Life (Viro)

3.6 Kilpailijat

Profit Softwarella on Suomessa useampiakin kilpailijoita, joista osa on kehittänyt täysin oman tuotteen tai sitten kilpaileva tuote on siirtynyt nykyisen kilpailevan yrityksen haltuun yritysostojen kautta.

Tieto

Monenlaista tarjontaa pankki- ja vakuutusalan järjestelmäratkaisuiksi, alkaen peruspankkijärjestelmistä ja maksuliikennejärjestelmistä, mutta vakuutusratkaisuista ei Tiedon sivuilla ole kovinkaan paljon luettavaa. Mainittuna vain muutama referenssi (Varma, If ja Veritas), sekä kerrottu käytetyistä teknologiosta lähinnä sen verran, että se perustuu J2EE-teknologioihin. Tiedolla on tarjottavana ratkaisuja monille eri toimialoilla, mutta pelkästään Tiedon verkkosivujen perusteella on vaikea arvioida kuinka merkittävä kilpailija se on.

Digia

Monia toimialoja palveleva ohjelmistoyritys, joka tarjoaa ratkaisuja myös Pankki & Vakuutus -sektorille. Tuotteina ja ratkaisuna Digia tarjoaa Digia Financial Systemsin, josta löytyy moduuli "Pension ja Insurance, mutta siitä ei edes esite kerro mitään tarkempaa. Asiakasesimerkit koostuvat pankeista ja rahastoista (Aktia, Taaleritehdas ja Carnegie). Digian verkkosivujen perusteella on mahdoton saada mitään tarkempaa tietoa järjestelmästä ottamatta yhteyttä Digian yhteyshenkilöön.

Logica

Tarjoaa useita valmisratkaisuja vakuutustoimintaa harjoittaville yrityksille, jotka on jaoteltu vahinkovakuutusjärjestelmiin (FinSure ja TIA), henkivakuutusjärjestelmiin (WinLife) ja työeläkevakuutusjärjestelmiin, mutta näiden lisäksi Logicalla on tarjoata myös lukuisia muita ratkaisuja lukuisille eri toimialoille. Asiakas-caset ovat hyvin esillä, mutta tuotteista itsestään ei teknisiä tietoja ole saatavilla ilman yhteydenottoa.

Muut kilpailijat

"Usein Profitin kilpailija on asiakkaan oma IT-yksikkö. Muut kilpailijat markkinoilla ovat joko kansainvälisiä tai kotimaisia ohjelmistotaloja." (Profit Software Oy, 2006)

3.7 Ylivoimatekijät

Selkeänä ylivoimatekijänä voidaan nähdä se, että yritys on saanut itselleen asiakkaiksi niin monet suomalaisista vakuutusjärjestelmien tarvitsijoista. Se voi olla merkittävä vaikutin, kun käydään neuvotteluja muissakin maissa. On havaittavissa, että kuten yhtiö etenee Tietoviikon mukaan varovaisesti Länsi-Eurooppaan, "pääasiassa globaalien asiakkaiden vanavedessä" (Siltala, 2009), on Profit Software Oy edennyt myös Latviaan ja Liettuaan sellaisten asiakkaiden vanavedessä, joihin yrityksellä on jo ennestään kontaktia (ks. 3.5).

Täysin uuden vakuutusjärjestelmän toimittajan tuleminen Suomen markkinoilla olisi melko yllättävää, eikä se mitä todennäköisemmin olisi teknisesti tai toiminnollisesti vertauskelvollinen Profit Software Oy:n ohjelmistotuotteisiin, jotka ovat käyneet läpi jo monta tuotekehityssykliä.

Yrityksen hallituksen puheenjohtaja Hannu Vaajoensuu kertoo vuoden 2008 vuosiraportissa (Profit Software Oy, 2008b), että "yrityksen tuotteet tarvitsevat lisää notkeutta voidakseen vastata nopeammin ramp-up -aikoihin, joita ilmenee sellaisten asiakkaiden liiketoiminnassa, joiden toimintaympäristölle lyhyet tuotekierrot ovat leimallisia. Ilmeisesti tähän on tullut parannusta, sillä Profit Software on testannut Profit Life&Pension -ratkaisunsa suorituskykyä ulkopuolisen toimijan toimitiloissa, heidän laitteistollaan, testin osoittaessa "liiketoimintakriittisen järjestelmäratkaisun toimintavarmuuden vakuutusyhtiön massatransaktioissa" (Profit Software Oy, 2009).

Digian, Logican ja Tiedon tarjoamiin järjestelmiin vertailua ei tämän raportin rajoissa voida suorittaa, sillä tuotetietoa on saatavilla liian vähän.

3.8 Tekesin rahoittamat projektit

Tällä hetkellä Profit Softwarella on käynnissä kaksi Tekesin tukemaa projektia, joista Flexible services -projektissa (Tekes_1) tarkoituksena on uudistaa ja laajentaa Profit Software Oy:n tuotevalikoimaa siten että

• järjestelmäarkkitehtuuri uudistetaan nykyaikaiseksi, innovatiiviseksi ja ympäristöihin integroituvaksi palveluarkkitehtuuriaksi (SOA) käyttöliittymä ja palvelurajapinnan osalta
• käyttöliittymäarkkitehtuuri uudistetaan siten, että se tukee nykyistä joustavammin eri kanavissa tapahtuvaa vakuutusten myyntiä ja hoitoa sekä mahdollistaa nopeat muutokset vakuutusyhtiöiden ja niiden sidosryhmien rakenteissa
• vahinkovakuutusjärjestelmän perusta uusitaan vastaamaan kotimaisen ja kansainvälisen markkinan tarpeita.

Toisesta Tekes-projektista, "MASIY09 - Profitable Insurance Business":ksestä seuraavassa olennaisin: "Projektissa implementoidaan Profitin Software Oy:n tuoteperheeseen uusi softatuote, Profit Financial Modeler."

Tuote on vakuutusliiketoiminnan kannattavuuden ja vakavaraisuuden mallinnus-, seuranta- ja optimointiväline. Profitin tuoteperheen henki- ja eläkevakuutussopimusten hoitojärjestelmä (Profit Life & Pension) sekä laskentapalvelut (Profit Math Manager for Life & Pension) integroidaan tuottamaan raakadataa Profit Financial Modelerille. Tuote tarjoaa hyvin dokumentoidut vakioliittymät muita tietolähteitä varten. Vastaavasti tuloksia ja välituloksia voi exportata vaikkapa taulukkolaskentaa varten." (Tekes_2)

Kolmannesta, jälleen Tekesin rahoittamasta projektista vuodelta 2001 ei ollut saatavilla muuta tietoa kuin projektin otsikko: "Vakuutustoiminnan asiakaspalvelut kattava portaali" (Tekes_3). Tämä saattaa liittyä Digitodayssä (Nikulainen, 2003) olleeseen uutiseen Tekesin rahoittamasta projektista, paitsi että vuosiluvut eivät täsmää (projekti ajoittuu vuosien 2003 ja 2005 välille).

4 POHDINTOJA YRITYKSEN TULEVAISUUDESTA

Profit Softwaren lehdistötiedotteissa Tekes-rahoituksia ei mainittu, mutta on pääteltävissä, että ulkopuolisten rahoittajien hyödyntäminen on merkittävä osa yrityksen kehittymisessä, kuten CapMan Technology 2007 -rahaston tekemä sijoitus, jonka merkitystä yritys kuvaa sanoilla: "vahvistaa resurssejamme vastaamaan laajentumista varten tarvittavaa tasoa" (Profit Software, 2009) Sijoituksen seurauksena CapMan Technology 2007 -rahasto omistaa 34 prosenttia Profit Software Oy:stä. Tätä ennen yrityksen suurimpina osakkeenomistajina ovat olleet (vuonna 2008) New Rose Oy (33,5 %) ja Object Technologies Oy (29,3 %), jotka molemmat ovat liikkeenjohdon konsultointia harjoittavia yrityksiä. Seuraavaksi suurimmat osakkeenomistajat ovat olleet Matti Rusi (4,0 %), Kari Leino Oy (3,8 %) ja Alfa Core Oy (3,7 %).

Vuoden 2006 osakeomistuksiin nähden tilanne on pysynyt (vuoteen 2008) muuten lähes samana, sillä erolla että Matti Rusi ei aiemmin ollut suurimpia yrityksen osakkeenomistajia. Sinänsä mielenkiintoista on, että yrityksen tiedotteita seuraamalla ei voi nähdä tapahtuneen sitä muutosta, että Matti Rusin yrityksen operatiiviseksi johtajaksi nimittämisen jälkeen (1.8.2009 alkaen, "päivittäisistä toiminnoista vastaavaksi johtajaksi") (Profit Software Oy, 2009c) on tapahtunut se muutos, että hänen LinkedIn-sivunsa (Rusi, 2010) mukaan hän on tammikuussa 2010 palannut takaisin BasWare-yhtiön palvelukseen, eikä enää työskentele Profit Software Oy:ssä. Väliin jäävä aika on viiden kuukauden mittainen, minkä voi nähdä melko lyhyenäkin aikana. Tästä herää sarja kysymyksiä, kuten "Mikä motivoi vaihtamaan yritystä?", "Oliko tuleva siirtymys Profit Softwaressa hyvissä ajoin ennakkoon tiedossa?" Näiden kysymysten käsittely vaatisi muun muassa parempaa ymmärrystä yrityksen operatiivisesta johtamisesta ja siihen orientoitumiseen tarvittavasta ajasta, joten käsittelen tässä näitä kysymyksiä vain retorisina. Ennen nimitystä Rusi oli Profit Software Oy:n varatoimitusjohtaja.

Vuosikertomuksen (Profit Software Oy, 2008e) tilintarkastaja kertoo omina saatesanoinaan, että hänen mielestään tilinpäätös ja hallintoneuvoston raportti antavat todellisen ja luotettavan vaikutelman Profit Software Groupin ja sen emoyhtiön (Profit Software Oy) taloudellisesta tehokkuudesta ja asemasta suhteessa lakeihin ja säädöksiin. Tämä on jälleen yksi esimerkki yrityksen toteuttamasta huolellisuuden ja varovaisuuden linjasta.

Yritys tekee jatkuvaa arviointia ja ennusteita sekä omasta, että asiakkaidensa tulevaisuudesta, mikä on osa riskienhallintaa. Yritys kokee, ettei yleinen taloudellinen tilanne ole vielä merkittävästi vaikuttanut siihen, mutta tiedostaa tästä epävarmuustekijöitä aiheuttavasta tilanteesta syntyvän tarpeen ennakoivalle riskienhallinnalle (Profit Software Oy, 2008b).

Voitaneen kysyä, missä määrin yritys on saavuttanut vuoden 2006 vuosikertomuksessaan (Profit Software Oy, 2006) kertoman päämääränsä olla "merkittävä ja arvostettu finanssi- ja vakuutusalan ohjelmisto- ja ratkaisutoimittaja Pohjois-Euroopassa", sillä se kertoo verkkosivuillaan olevansa "Pohjois-Euroopan johtava tuotepohjaisten vakuutus- ja finanssialan IT-järjestelmien toimittaja". Tällä hetkellä yrityksellä on meneillään pyrkimys laajentaa asiakaskuntaa Norjassa, Ruotsissa, sekä Keski- ja Itä-Euroopassa.

Eräs seikka, jonka huomaan vaikuttavan paljonkin uskooni Profit Softwaren menestymiseen liittyy erääseen sen vuoden 2006 vuosikertomuksessa pienosakkaana nimeltäkin mainittuun entiseen työntekijään. Minulla oli ilo työskennellä hänen kanssaan muutaman kuukauden ajan Codesign Oy:ssä ja sain hänestä vaikutelman henkilöstä, jonka harkintakyky erityyppisissä valintatilanteissa on sellaista laatua, että itseni ollessa samanlaisten valintojen äärellä huomaisin hänen tekemänsä valinnan olevan juuri sellainen, joka kannattaa ottaa muiden hyvien vaihtoehtojen joukkoon tarkasteltavaksi.

Tehtävänantoon kuului antaa ohjeita valitulle yritykselle, josta raportin kirjoittaa, mutta koen, etten voi antaa muita kuin ylimalkaisia sellaisia. Jos Profit Software keskittyy jatkossakin vakuutusjärjestelmiin, sen menestys on kiinni lähinnä siitä saadaanko ulkomaiset asiakkaat kiinnostumaan vaihtamaan vanhat järjestelmänsä uuteen nyt vain vasta 5 vuoden päästä, varsinkin nyt monia toimialoja koettelevan taantuman aikana. Konkreettinen ehdotukseni on, että yrityksen kannattaa kokeilla, jos ei ole jo kokeillut, vedota siihen kuinka miellyttävä, tehokas ja monipuolinen, mutta silti selkeästi hahmotettava heidän vakuutusjärjestelmänsä on kohdeyrityksen järjestelmää käyttävien työntekijöiden kannalta. Tälläiset seikat lisäävät työntekijöiden motivoituneisuutta ja aiheuttavat positiivista sitoutumista (vakuutus)yrityksen toimintaan.

Jään mielenkiinnolla odottamaan yrityksen vuosiraporttia vuodelle 2009.