Eräänlaiseksi ihmisten väliseksi invite only verkostoksi voidaan nähdä esim. venäläinen blat-tyyppinen -verkosto ("jonkin tarpeen järjestämisestä verkostoa hyödyntäen"). Se ei välttämättä ole sellainen, jossa kaikkien osallisten yhteistoimintaa tarvitaan jatkuvasti, vaan jotkin tarpeet saadaaan hoidettua kahdenkin ihmisen kesken. Tällaiseen verkostoon voi kehittyä konsensus siitä, että verkoston jäsenten välisiä (ulkomaailman) sosioekonomisia arvohierarkioita voidaan ohittaa, jos osalliset pystyvät olemaan levittelemättä tietoa verkoston olemassa olosta.

Jos verkostoon kuuluvuus tarkoittaa sitä, että sen jäsenillä on yhteisiä päämääriä, ei verkoston toiminnan piirissä välttämättä laskeskella sitä, kuinka monta palvelusta ollaan velkaa muille osallisille ja kuinka monta palvelusta itseltä on vielä lunastamatta - paitsi siinä tapauksessa, että tällainen laskeminen sisältyy verkoston toiminnan ideaan (vrt. vaihtotalous).

Laskien tai ilman, rajoitetun kokoisesta verkostosta voi tulla niin kiinteä osa ihmisen elämää ja siihen osallisesta niin merkittävä verkoston toiminnan kannalta, että siinä olevaa ihmisyksilöä ei pysty helposti irroittamaan ja vaihtamaan johonkin toiseen, mikä tekee tästä yksilöstä tärkeän verkoston toimivuuden kannalta. Joissakin tapauksissa tämä voidaan nähdä riskinä verkoston tavoitteiden kannalta, mikä johtaa siihen, että verkoston toimintaa muokataan sellaiseksi, että se pystyy adaptoitumaan muutoksiin, joita ilmenee esim. johonkin tiettyyn asiaan erikoistuneen yksilön poismenemisen seurauksena.

Joidenkin sellaisten ihmisverkostojen toiminta, jotka tukeutuvat merkittävässä määrin tietokoneavusteisuuteen, on samalla tapaa aiemmasta toiminnasta riippumatonta kuin kolikkoa heitettäessä uusi kolikon heitto on riippumaton edellisistä heitoista. Tällaisia voisivat olla esim. vedonlyöntiverkostot, joissa arvuutellaan rahapelin muodossa sitä, kuka ampuu seuraavat Sarajevon laukaukset. Nämä eivät välttämättä ole invite only, vaan kaikki ihmiset voivat osallistua.