Eräs maailman vaarallisimmista ihmisistä on monisuuntautuja, sillä omalla esimerkillään hän näyttää mallia siitä minkälaista voisi olla "liiallinen riippumattomuus" muista ihmisistä. Tällainen ihminen on kerryttänyt itselleen sekä erittäin hyvää osaamista tietyillä osa alueilla, sekä hyvää perusosaamista lukuisilla muilla osa alueilla. Ihminen ei pysty aktiivisesti ja jatkuvasti olemaan hyvä kaikessa, mutta sopivilla kombinaatioilla hän pystyy luovimaan maailmassa siten, että hän pystyy ilman merkittäviä muista ihmisistä riippuvaisuuksista sekä ns. pärjäämään, pätemään ja näyttämään taituruuttaan useilla eri osa alueilla, sekä toimimaan ns. vaikuttajana.

Ongelmaksi muodostuu erityisesti nykyisessä ekonomisessa ilmastossa se, että monet ihmiset (eivät kaikki) visioivat monisuuntautujat uhkaksi sekä heidän omalle tarpeellisuudelleen, että yleisemmin uhkaksi kansakunnan vaurauden ylläpitämiseksi, sillä jos riittävän moni alkaa harrastaa monisuuntautuneisuutta, seuraa siitä heidän visiointiensa mukaan vähentyvää tarvetta työllistäville palveluille jne. Tällainen, ehkä todellinenkin uhka kohdistuisi herkimmin sellaisille aloille, joilla käytetään paljon sellaista työvoimaa, joka ei vaadi kovin vaativaa koulutusjaksoa. Neuropsykologin tai muun korkeatieteen harjoittajan tietotaitoa ei ole niin helppo saavuttaa itsenäisellä opiskelulla, mutta esim. IT-alalla on valtavasti sellaista, jota voi kuka vain oppia "ihan tuosta vaan".

Vaarallisuutta alkaa kertymään lisää, jos omaa poliittista pelisilmää, kykenee tuottamaan itsenäisesti materiaalia eri viestintäkanaviin, hallitsee sosiaalisen median työvälineet, osaa ohjelmoida ja suunnitella vähintään pienehköjä tietojärjestelmiä, osaa hoitaa kehoaan ja mieltään perustarpeissa ilman lääkäreiden, fysioterapeuttien ja tuote esittelijöiden tukea, ym. Voidaan toki väittää, että tällaisia ihmisiä on vaikka kuinka paljon, eivätkä ne kovin "vaarallisilta" vaikuta, mutta se johtuukin pitkälti siitä, että he eivät yritäkään vaikuttaa maailmaan millään erityisen merkittävällä tavalla. Heille riittää, kun itsellä on hyvä fiilis ja muille riittää, kun he kuitenkin aina silloin käyttävät toisten tarjoamia palveluita.

Monisuuntautujan repertuaariin kuuluisi luonnollisesti hyvälaatuinen artikulaatio, argumentointikyky ja luonteva retoriikka. Kirjoitustaito, mitä se sitten onkaan, tulee herkästi tarpeeseen, jos on jostain syystä pärjättävä omillaan. Sinänsä aivan tavanomaisia taitoja, joita koulussa opitaan, mutta erityisen tarpeellisia silloin, jos ei (vielä) ole mahdollista delegoida jonkin asian kirjoittamista omaan sosiaaliseen verkostoon kuuluvalle ja on ehdittävä tuottamaan vastaisku.

"Paul Maederin mainitsema toinen välimaastossa menestymisen ominaispiirre oli omin päin kouluttautuminen. Kun opiskelemme jotain alaa tai aihepiiriä omin päin, meillä on paremmat mahdollisuudet lähestyä niitä eri näkökulmasta. Virallisen koulutuksen ja luovassa työssä menestymisen välillä vallitsee usein käänteinen U-suhde. Toisin sanoen virallinen koulutus lisää luovan menestyksen saavuttamistodennäköisyyttä optimikohtaan asti, mutta sen jälkeen heikentää sitä. Tätä kohtaa tulee taideuralla vastaan jonkin verran aikaisemmin kuin tiedeuralla." (Johansson, Frans: Medici-ilmiö, 2005)

Useiden eri asioiden omaksumiseen menee yleensä pitkä aika, mutta ajan kanssa ymmärrystä kertyy paljonkin siitä, mitä kaikkea tapahtuu erilaisten suunniteltavien ja toteutettavien asioiden (esim. sanomalehden taitto, kuratointi, lautakunnan jäsenyys, puutavaran lastaus, projektin johtaminen ja viestikapulan sorvaaminen) suunnittelun ja toteutuksen aikana, sekä miten erilaiset ihmiset tapaavat mihinkin yksittäiseen asiaan suhtautua (esim. puritanistiseen kirjoitusvirheiden huomioimiseen ilmaisjakelulehdestä, kaupassa käyntiin iltapäivällä, lehden nipsaisemiseen oksasta syksyllä, piirilevyn kolvaamiseen valvovan katseen alla ja upseerikokelaiden käskyttämiseen ensi kertaa).

Monisuuntautuneisuus ei tarkoita tässä sitä, että joka ikinen asia pitäisi tehdä itse, vaan se on enemmänkin luonnehdinta sille, että on kerryttänyt ymmärrystä ja/tai osaamista eri tavalla kuin suorempia linjoja kulkenut uraohjus (tai nahjus). Voidaan kuitenkin nähdä joidenkin ihmisten intressinä olevan estää jonkun tietyn ihmisen kehitystä monisuuntautujaksi, mikä voi ilmetä periaatteessa missä tahansa elämän vaiheessa, jossa muut ihmiset alkavat aistimaan minkälaiseksi joku voi kehittyä, jos sitä kehitystä ei torpata. Tämä torppaaminen voi tapahtua ennen kuin kohdehenkilö itsekään täysin ymmärtää, minkälaiseksi hänen mielensä muotoutuu, jos hän jatkaisi samoja linjoja vielä muutaman vuoden ajan. Jos hän on jo tiedostanut minkälaiseksi hän haluaa kehittyä ja on jollain tapaa uhka esim. jollekin järjestelmälle tai verkostostolle, hän joutuu vähimmillään varautumaan siihen, että hänen maineensa yritetään loata. Hän saattaa myös esimerkillään ärsyttää sellaisia ihmisiä, jotka kokevat hänen aiheuttavan suorituspaineita niille, jotka ovat mieltyneet vähempään vaivaan. Vertaa tätä esim. seuraaviin katkelmiin, jotka ovat poimintoja "Ohjelmistotuotannon projektityö"-kurssilta vuosilta 2009 ja 2010 (Helsingin Yliopiston kurssi, aineisto ollut internetissä):

"Kun lusmuilua oli jatkunut riittävästi, pidettiin sähköpostikeskustelu jatkosta ja saatiin lisämotivaatiota jatkamaan kurssi kunnialla loppuun."

"Vaikka projektiryhmän jäsenet ottivat aktiivisesti ja itsenäisesti työtehtäviä itselleen tehtäväksi, päädyttiin aina joskus tilanteeseen, jossa projektin kannalta ei keskitytty ehkä kaikkein tärkeimpiin työtehtäviin. Tehtiin siis mieluummin tehtäviä, jotka olivat mieluisia, kuin niitä, jotka olivat tärkeitä."

"Most of the group members were unknown to each others before project and there were big differences about skill levels and backgrounds. Amount of commitment and work done varied a lot between group members. At all phases it was very difficult to get motivation to start doing. After things were started motivation level was good, but most task were started at latest possible time. More internal deadlines and doing together could help."