Asenteen käsite on näennäisestä tutunomaisuudestaan huolimatta eräs niistä asioista, joita kannattaa ajoittain selkiyttää omassa mielessään ja selventää itselleen miten se eroaa esim. mielipiteestä ja käsityksestä. Seuraavassa on tuotu esille muutamia asenteen käsitteeseen liittyviä huomioita kirjasta "Argumentaatio ja tulkinta - laadullisen asennetutkimuksen lähestymistapa" (toim. Kari Mikko Vesala & Teemu Rantanen).

Useimpia asennekäsitteen määritelmiä yhdistävänä tekijänä voidaan pitää sitä, että asenne liitetään jonkin kohteen arvottamiseen. Asennekäsitteelle onkin esitetty kymmenittäin erilaisia määritelmiä, joiden taustalla on monenlaisia teoreettisia paradigmoja. (Vesala ja Rantanen 2007)

On esitetty, että asenteet voivat olla tilannesidonnaisia, mitä korostetaan kognitiivisessa asennetutkimuksessa. Siinä kontekstitekijöitä on korostettu myös siten, että asenteiden ilmaiseminen nähdään läpikotaansa tilannevihjeiden ja tilanteessa aktivoituvan muistitiedon varaiseksi prosessiksi (Vesala ja Rantanen 2007). Tällöin yksilö "rakentaa" asenteen mielessään aina tilanteen tai hetken mukaan. Vaikka tällaisissa asenteissa voidaan tunnistaa pysyvyyttä, ei se kuitenkaan olisi palautettavissa yksilön sisällä sijaitsevaan "todelliseen" asenteeseen (Vesala ja Rantanen 2007).

Asenne on nähty mentaalisena tilana tai piirteenä tai yksilön oppimana taipumuksena arvottaa jotain kohdetta tietyllä tavalla. Tällainen taipumus oletetaan ainakin jonkinasteisella tavalla pysyväksi. Kuitenkin, joidenkin näkemyksien mukaan asenne on "hypoteettinen konstruktio", jota ei voida suoraan havaita, vaan se voidaan ainoastaan päätellä muista havainnoista. Joidenkin näkökantojen mukaan uskomukset ja aivojen tiedonkäsittely ovat keskeisiä asenteen synnyttäjiä ja muokkaajia, mikä olisi samalla myös kritiikkiä teorioille, joissa asenteet oletetaan yleisiksi, laajoihin joukkoihin yhtäläisesti kohdistuviksi arvottamistaipumuksiksi.

Erään näkökannan mukaan asenne on ennen kaikkea suhdekäsite, joka kuvaa sitä, miten sosiaalinen, ihmisten jakama maailma heijastuu yksilössä. Suhdekäsitteenä asenne siis sisältää sosiaalisen elementin, joka kytkee yksilön sosiaaliseen maailmaan (Vesala ja Rantanen 2007). Saman näkemyksen jakavat eräät muutkin tutkijat: "asenne syntyy sosiaalisen vuorovaikutuksen ja kommunikaation myötä; se saa alkunsa ja nousee sosiaalisesta elämästä itsestään". Voidaan myös puhua asenteen tuottamisesta, asenteeseen päätymisestä tai asenteen ottamisesta. Voidaan myös kuvitella tilanteita, joissa tietynlaisten asenteiden on mahdollisempaa esiintyä kuin toisten ja rooleja, joiden kautta tiettyä asennetta on mahdollisempi edustaa. Ts. asenteen samankaltaisenoloinen esiintyminen ei välttämättä tarkoita sitä, että asenne olisi tullut esiin "luonnollisesti", vaan "tilanne on voinut vaatia" ottamaan tietynlaisen asenteen. Poliitikot ja monet muutkin ponnistelevat kovasti ollakseen asenteen ilmaisemisessaan johdonmukaisia, vaikkapa antaakseen itsestään luotettavan kuvan (Vesala ja Rantanen 2007).

Kansa on ilmaissut mielipiteensä.

Kansa on ilmaissut käsityksensä.

Kansa on ilmaissut asenteensa.

Matti on ilmaissut mielipiteensä.

Matti on ilmaissut käsityksensä.

Matti on ilmaissut asenteensa.