Kokemustaustasta riippuen on helpompaa hahmottaa joko se, että jonkin vaarallisen venttiilin auki vääntäminen onnistuu yhdeltäkin haitantekoon pyrkivältä ihmiseltä, jos vain vääntömomenttia saadaan tarpeeksi, kuin se, että lyhyillä tietojenkäsittelykäskyillä saadaan yhtä helposti aikaan pieni kuin valtavan suuri muutos. Esimerkiksi käskyllä UPDATE customertable SET surname = "Matikainen" saisi varsin vaivattomasti muutettua verkkokaupan kaikkien miljoonan asiakkaan sukunimeksi Matikainen. Sellainen voisi aiheuttaa jonkin verran hämmennystä.

Huomattavasti vaikeampaa on hahmottaa sitä, että massatuotantona valmistetussa esineessä kuten tietotokonemonitorissa, tietokoneen emolevyssä tai älypuhelimessa olisi muuttunut jotain, jos ne vaikuttavat toimivan kuten niiden voisi olettaakin toimivan, mutta todellisuudessa niihin on lisätty sellainen etätarkkailu ja kontrollointimahdollisuus, jota tuotteen varsinainen valmistaja ei ole auktorisoinut.

Hahmottamisongelma koostuu monesta eri asiasta, joista toimitusketjun ja komponenttien valmistusprosessin ymmärtäminen ovat vain eräitä. Hahmottamisessa ei juuri auta, että on joskus ollut esim. mehutehtaan pakkaamossa töissä ja tietää, että lähteviä tuotteita saapuu eri linjoja pitkin, ne kulkevat tiettyjen satunnaistarkistuspisteiden ohitse, ne kasataan lavoille, pakataan kelmuun ja lähtevät sitten kuorma autokyydissä jonnekin toisaalle. Pikemminkin tällainen, mahdollisesti vielä tuore, mutta melko yksinkertainen kokemusperäinen tieto saattaa vahvistaa vääriä luuloja omasta ymmärryskyvystään (ajatusten urautuminen).

Kelmuun pakatun ja lavalle lastatun rahalähetyksen katoamisen sillä tietämyksellä pystyy vielä hahmottamaan, mutta ei sitä, kuinka sellaiseen ryöstöön saatiin osallistutettua niin moni kuin mitä siihen varmastikin tarvittiin. Jos sama olisi tapahtunut bittiryöstönä, eikä olisi ICT-alan osaaja, ei hahmottaisi tapahtuneesta paljon mitään.

Vielä kauemmaksi laitteiden sisäisten komponenttien vaihtumisen mahdollisuuteen uskomisesta vievät median kautta vahvistuneet meillä/heillä tyyppinen jaottelu: kun jotain hankalasti hahmotettavaa tietoturvaongelmaa ilmenee, se tapahtuu aina jossain muualla (ei meillä täällä Suomessa). Tässä mielessä Suomessa mm. pankeilla on myös illusionistisen taikurin rooli, ohjatessaan toistuvilla tiedonannoillaan tiedonkalastelusta huomion pois vakavammista tietoturvaongelmista.

Samantapaisesti uskomuksia vääristävät myös uutisoinnit jonkin "oudon möykyn" löytymisestä elektronisessa laitteessa. Todellisuudessa "oudon möykyn" asentaminen ei välttämättä ole sen vaikeampaa kuin laitteen alkuperäisen mikropiirin korvaaminen uusilla ohjelmoinneilla ja virtapiireillä varustetulla - yhtä nätisti piirilevylle asennettuna kuin olisi suoraan tehtaalta tullut. Kuitenkin, jos ei ymmärrä miten tämä voisi olla mahdollista, saattaa pitäytyä siinä uskomuksessa, että on aina pakko olla jokin "outo möykky", muuten ei voi olla mitään poikkeavaa.

Somebody in the middle on eräs tietoturvaan liittyvistä käsitteistä (huomaa sukupuolinen tasa-arvoisuus), joka on eräinä harvoista tullut edes hiukan tutummaksi ihmisten keskuudessa, johtuen varmastikin pitkälti siitä, että se on visuaalisesti helppo hahmottaa ja sille on löydettävissä lukuisia vertauskuvia tosielämästä. Ylimääräisten etätarkkailu- ja kontrollointilisien avulla jonkun tahon on helppo pitäytyä sekä passiivisena ja huomaamattomana välissäolijana, joka vain tarkkailee, monitoroi ja tallettaa, mutta sama taho voi myös esim. kaapata kaiken viestiliikenteen joksikin aikaa ja lähettää valikoiden vain osan kaapatusta viestinnästä eteenpäin, muutettuna tai sellaisenaan.

Toisin kuin raharyöstöesimerkissä bittiliikenteen kaappaus ja vaihtaminen saattanee olla helpompi ymmärtää (tai ainakin luulla ymmärtävänsä) kuin konkreettisen esineen kaappaus ja vaihtaminen. Esineen vaihtumisen syiden miettiminen käy herkästi varsin monimutkaiseksi ja samalla myös tyssää aika nopeasti, jos esineen lähettäjä kiven kovaan väittää, että on varmasti lähettänyt tietynlaisen esineen tiettyyn aikaan.

Esimerkkinä (kuvitteellinen) konkreettisen tuotteen vaihtumisesta vaikkapa Shapewaysiä vastaavan suomalaisen yrityksen verkkosivuilta tehty tuotetilaus (itse tehdyn 3D-mallin printtauttaminen), tuloksena ollen, että vaikka kaikki merkit viittaavat siihen, että oikeanlainen tuote on mennyt tilausjärjestelmään, oikeanlainen tuote on tulostettu 3D-printterillä ja oikeanlainen tuote on lähtenyt tilaajalle, tilaaja sai silti erilaisen tuotteen kuin mitä oli tilannut. Tämän hän saattoi päätellä siitä, että tuotteen 3D-mallissa oli selkeästi ollut mukana ylimääräinen kaiverrus, jossa luki "lälläspöö". Tämä kaiverrus oli sillä tapaa tuotteen sisäpinnoilla piilossa, että oli mahdollisuuksien rajoissa, että se olisi saattanut jäädä huomaamatta siltä, joka otti tulostetun 3-ulotteisen esineen ulos tulostimesta puhdistusta varten. Eli täten ei voida olla varmoja missä prosessin vaiheessa muutos tapahtui. Toisaalta, koska kyse oli standardoiduista ja halpenemaan päin olevista 3D-printtereistä, joita on käytössä useilla eri toimijoilla, ei sekään mahdollisuus ollut varsinaisesti pois suljettua, että saatu 3D-tuloste oli itse asiassa tulostettu aivan jossain muualla ja tuotevaihdos oli tapahtunut vasta lähetyksen lähettämisen jälkeen. Lähetyspakkaus sinänsä ei ollut mitenkään erityinen: tavallinen pahvilaatikko, hiukan pehmusteita ja paketissa lähettäjän vakiotiedot.

Jos on hankalaa uskoa, että yksittäinen elektroninen laite olisi jollain tapaa päässyt vaihtumaan sellaiseen, jota voidaan etäkontrolloida, niin vielä jyrkempi uskomisen kynnys syntyy, jos joku väittäisi joutuvansa käyttämään useampia kuin yhtä tällaista laitetta. Sinänsä on mielenkiintoista on, että tällainen uskomisen kynnys muodostuu absoluuttisten määrien kautta, sillä jos on olemassa valmis, toistettavissa oleva prosessi, jolla saadaan tuotevaihdos toteutettua huomaamattomasti, niin uusi vaihdoshan on vain jonkin tutuksi tulleen toistamista. Kyse onkin siitä, kenen ymmärrys riittää ja miten pitkälle. Sellaiset "moniymmärtäjät", jotka ymmärtävät sekä kuljetuslogistiikkaa, elektroniikkaa, televiestintää, piraattitehtailua, kytkentäkaaviovarkauksia, psykologiaa ym. ja ovat lisäksi ns. "hyvien puolella", lienevät Suomessa melko harvassa?