Sitä on toisinaan vaikea olla miettimättä, millä perusteella esim. YLE valitsee miljoonista erilaisista näkökulmista tai tutkimustuloksista jotain tiettyä, johonkin tiettyyn aihepiiriin liittyen. Vai oliko vain jonkinlaista sattumaa, että päätettiin julkaista tieto tutkimustuloksesta, jonka mukaan ihmisen älyllinen taso alkaa laskea jo 45-vuotiaana? Siinä tule esiin erottuvuus (ei sotkeutunut muihin uutisoituihin tutkimustuloksiin), rytmi ja itseensä viittaavuus (sopii yhteen tiettyjen tyydytettävien kohderyhmien jo aiemmin YLEn kautta tietoonsa saamaan), sekä rinnasteisuus (verkkosivuilla taiton ja sommittelun kautta tehty rinnastus eri aihepiiriin).

YLEn hakukoneella ei taida päästä kovin kauaksi ajallisesti, mutta parin vuoden edestä ainakin. Näiden parin vuoden osalta jää varsin kiistattomasti vaikutelma, että esim. ADHD:stä kerrotaan uutisissa lähes pelkästään negatiiviseen sävyyn: diagnoosina se ennakoisi YLEn mukaan varasteluun, rötöstelyyn ja jännityksen hakemiseen liittyvään toimintaa aikuisiällä. Lisäksi siihen liittyvät lääkkeet demonisoidaan. Olennaista tässä on ymmärtää se, mille YLEn sivuilta löytyvään materiaaliin ihmiset altistuvat ja mille eivät: dokumentteja katsovat huomattavasti harvemmat kuin mitä luetaan vähintään otsikkotasolla YLEn uutissivuilta.

Voisi jopa väittää niin, että aiheesta ei kiinnostuneille jäävät ne negatiiviset vaikutelmat ja ne kiinnostuneet menevät ahmimaan lisää tietoa esim. YLEn dokumenteista. Ei välttämättä juuri tämän aiheen kohdalla, mutta monessa muussa tapauksessa auktoriteettista uskottavuutta vaikutetaan haettavan sillä, että tietyistä aiheista kertovat melko tyypillisesti aina tietyt samat "luottohenkilöt" (osittain tulkintaa).

Kun miettii niitä valintoja, joita YLEssä on tehty uutisia julkistettaessa tai ei julkistettaessa, niin jää tuntuma, että kyse ei ole pelkästään toimituksellisista valinnoista (laveasti ajateltuna), vaan toiminta vaikuttaa myötäilevän useiden YLEn ulkopuolisten ihmisten tahtotiloja. Asiaa ei voitaisi todistaa suuntaan tai toiseen siten, että poimittaisiin esille ne uutiset, joissa esiintyi jotain tiettyä aihetta tai aihepiiriä suoraan käsittelevää, koska uutisia lukiessaan lukijan lukukokemukseen ja muodostuviin käsityksiin vaikuttavat myös kaikki se muu, mitä lukutilanteena aikana, sitä ennen ja sen jälkeen tulee huomioiduksi.

Lisäksi, koska ihmiset tapaavat ahmia uutisia useammasta lähteestä yhtä aikaa, voi sinänsä positiiviselta uutisoinnilta vaikuttava uutinen mitätöityä toisen uutismedian julkaistua jotain syntyneitä positiivisia mielikuvia tuhoavaa. Toisinaan on vaikea kieltää sitä mahdollisuutta, että uutisten julkaisemisessa olisi yhteistä koordinointia eri intressiryhmien välillä, jotka sitten eri mediatalojen kautta asiansa julki tuovat (vrt. rahanpesu).

Sitä on aina kovin hankala osoittaa, että jotkut tahot olisivat yhdessä suunnitelleet tekevänsä jotain tietynlaista, saati sitä, että eri tahot ymmärsivät toistensa tarkoitukset ja tätä kautta olisivat tulleet myötäilleeksi toistensa toimintaa ilman varsinaisia keskinäisiä yhteydenottoja.

Niin kauan kuin kukaan ei sano ääneen, että "emme suunnitelleet tätä yhdessä, mutta ymmärsimme toistemme tarkoituksen", ei kukaan voi osoittaa yksittäisen osallistujan toiminnassa mitään sellaista, mitä hänenlaisensa tai sellainen ei muutenkin tapaisi tehdä. Olennaista on siis toimijoiden yhteisvaikutus.

Se mikä uutismediataloista kerrottaessa voi helposti jäädä ajattelematta on se, että uutismediatalo ja mm. sen sisältämä työväki kehittää jatkuvasti kontaktiverkostoaan, individualistisesti ja kollektiivisesti, ja myös muualla kuin Suomessa, eivätkä ideat minkään välttämättömyyden vuoksi ole aina lähtöisin uutismediatalosta itsestään.

Uutismediatalot ovat niitä tahoja, joilla on enemmän ja tehokkaampia julkaisukanavia käytettävissään kuin muilla, ja tämän tiedostavana ne ovat pyrkineet tasapainottelemaan useiden eri intressiryhmien halujen välittäjänä, mikä on tietyllä luontevuudella johtanut siihenkin, että eri tahojen intressit ovat tulleet yhteneväisemmiksi.