Ihmisissä esiintyy vähintäänkin liiaksi haluttomuutta tarjota samoissa piireissä (työpaikalla, opiskeluluokassa, neuvotteluhuoneessa tai muussa sosiaalisessa tilassa) toimivalle ihmiselle sellaista vinkkiä, joka edistäisi tuon jonkun nykyisen jollain tavoin huonon tilanteen kohenemista. Joissain tapauksissa esiolettamuksena on, että mitään hyvää ja nopeavaikutteista vinkkiä ei olisi; joissain tapauksissa ei haluta jakaa tietoa, koska ei osata arvioida sitä, voisiko vinkin saaja hyötyä siitä "liiaksi"; joissain tapauksissa vain yksinkertaisesti halutaan pitää joku toinen tietynlaisena.

Eräänä tosielämästä poimittuna esimerkkinä tälle arvioimisen vaikeudelle voidaan pitää sellaista tilannetta, jossa jokin löyhä opiskelijayhteisö pitää kollektiivisen ymmärtämättömyytensä koskemattomana siltä osin, mitä tulisi yhden tietyn opiskelijan auttamiseen sopivien vinkkien avulla. Ajateltakoon, että tämä autettava tapaus ei olisi aktiivisesti hankkiutumassa muiden seuraan, mutta että hänen tiedettäisiin ns. tulevan juttuun tiettyjen muutaman opiskelijayhteisöön kuuluvan henkilön kanssa (eivät varsinaisia ystäviä keskenään), jotka taasen tulisivat hyvin juttuun näiden muiden kanssa. Eli ts. kanava mahdollisen vinkin kuljettamiseksi tälle autettavalle olisi olemassa.

Vinkkien avulla auttaminen voisi olla esimerkiksi sitä, että saatettaisiin tiedettäväksi tieto siitä, miten kannattaisi ravita itseään, jos päivittäisiin aktiviteetteihin sisältyy usein jotain elimistö koettelevaa. Vinkkiä ei edes tarvitsisi antaa suoraan, vaan välittäjänä toimiva voisi kätkeä sen muun sanomisensa joukkoon ja sieltä huomattavaksi.