Sitä mukaa kun tekniikka, erityisesti mm. ohjelmisto- , viestintä- ja informaatiotekniikka, kehittyy, psykiatrin on aina vain hankalampi takaisinmallintaa (eng. reverse engineering), mistä mikäkin potilaan oire tai muu havaittavissa oleva seikka johtuu, jos kyse on muiden ihmisten potilaalle aiheuttamasta tilasta. Samassa mielessä kuin poliisiviranomaiset haluaisivat olla myöntämättä tiettyjä seikkoja, jotka sitovat heidän toimintamahdollisuutensa, eivät psykiatritkaan mielellään myönnä, että heidän on lähes mahdoton hoitaa sellaista, joka on enimmäkseen ulkosyntyistä (eksogeeniset syyt) ja joka olisi läsnä terapian tai muun hoitomuodon jälkeenkin. Seuraavassa kuvaillaan eräs esimerkki psykiatrien kannalta haastavasta tutkittavasta.

Oletettakoon, että jonkin syyn nojalla haluttaisiin stressaannuttaa jotain tiettyä henkilöä, jonka katsotaan kuuluvan vastapuolelle jonkin tietyn asian suhteen. Tämän stressaannuttamisen halutaan olevan sillä tapaa huomaamatonta, että muut ihmiset eivät sitä havaitse, mutta kohde itse kokee sen vaikutukset useita kertoja per päivä. Stressi syntyisi tässä siitä, että tullessaan joka päivä kohdanneeksi kymmeniä kertoja jotain tietynlaista, hän alkaisi hiljalleen epäillä, että kyse ei enää voi olla pelkästä sattumasta, vaan jostain systemaattisesta toiminnasta, joka on kohdennettu häneen.

Ihminen aivothan ovat primitiivisimmältä ja alkeisimmilta osiltaan sellaiset, että jos ne jatkuvasti saavat sellaista syötetietoa, joka aktivoi esim. punaisen käsitettä, alkaa näitä aivoja kantava yksilö havaita ympäristössään entistä herkemmin asioita, joissa esiintyy punaisuutta. Aivojen eräänlaisten "suojamekanismien" ansiosta, tämä korostunut herkkyys ei normaalisti jää päälle loputtomaksi aikaa, mutta "tyyntymisaika" voi pitkittyä, jos punaisuuden esiintymisen varioivuus on sillä tavalla sopivaa, että esiintyvyyden yhteydessä ilmenee aina jotain muuta sellaista, joka stimuloi aivoja. Tähän stimuloivuuteen riittää se, että ilmenee

a) jotain havainnoijalle täysin uutta,b) jotain, mitä hän ei ole havainnoinut pitkään aikaan taic) rykälmä erilaisia asioita, jotka yhdessä aktivoivat kohdeyksilössä jotain tuttua (vrt. NLP-tekniikoista implikaatioon ja suggestioon).

Näistä "aineksista" pelkästään voi jo muodostaa yksinkertaiset säännöt haitantekopeliin, jota voi toistaa pienin variaatioin pitkän aikaa ja haitanteon voi jakaa useiden eri ihmisten tehtäväksi. Normaalisti ihminen ehtii yöunien jälkeen palautua tavanomaisiin mielentiloihinsa, mutta jos tällainen stressiksi muodostava peli jatkuu pitkään, hänen käy hahkalaksi toimia ja ajatella normaalisti - mikä tekee hänet entistä alttiimmaksi lisähaitanteolle.

Tätä haitantekopeliä voidaan jalostaa edelleen ottamalla mukaan esim. GPS-seurannan hyödyntäminen, tietojärjestelmien hakkerointi ja monet muut asiat, joista psykiatrit (ja vaikkapa terveyspalveluja tarjoavien tahojen yleislääkärit) eivät tiedä käytännössä juuri mitään. Kohteeksi joutunut taho voi toki kokeilla sitä repeptillä saatavaa lääkettä, jonka lääkäri kertoo auttavan esim. sillä mekanismilla, että se estää tiettyjä välittäaineita tulemasta vedetyksi takaisin synapsiraosta (valikoitujen reseptorien toiminnan esto), josta sitten olisi jonkin teorian mukaan apua "stressioireisiin", mutta tästä voi pahimmillaan olla seurauksena se, että nämä havaitut "punaisuudet" jättävät lääkkeen käytön aikana entistä vahvempia jälkiä aivoihin. Tätä harvempi psykiatri (tai muu "sellainen") osaa tai edes viitsii ottaa huomioon, eikä heillä tyypillisesti ole konsultointiapuna esim. ICT-alan erikoisosaajia vaan vain joku Terttu neuropsykologian puolelta.