Nokkela hakkeri pystyy päättelemään siitä, mitä sanoit hetki sitten, mitä tulet ajattelemaan seuraavana päivänä. Tietoturvamielessä tällainen on sosiaalista manipulointia (eng. social engineering) hienoimmillaan. Ajatuksiensa suojaamisen mielessä on erittäin hankalaa saavuttaa varmuutta siitä, mikä itsensä kertoma paljastaa liikaa, jos mikään kertomansa ei varsinaisesti kuulosta siltä, että se vaarantaisi mitään.

Tyypillisesti tällaisessa mielen hakkeroinnissa on kyse siitä, että lähiaikoina on tapahtumassa jotain itseen liittyvää, mutta itse ei välttämättä ole (vielä) tullut ajatelleeksi, että heti seuraavana päivänä olisi otettava huomioon jotain tiettyä (esim. pysähdyttävä sillä tietyllä huoltoasemalla, joka on sen tietyn maantien varrella). Alitajunta on kuitenkin jo ottanut sen huomioon ja tuo jokin asia aktivoi sekä neuraalisella (neuronit, synapsit ym.), että käsitteellisellä tasolla kaikenlaista sellaista, jota tuohon tapahtumaan liittyy. Voisi sanoa, että tietoisuutta kohti lähtee pyrkimään ajatuksia, mutta ne saapuvat sinne vasta myöhemmin.

Vaivihkaa "alitajunnan kätköissä" tapahtuva aktivoitumisen leviäminen aiheuttaa sen, että sitä tulee herkemmin ajatelleeksi (tai tehneeksi) sellaisia asioita, joita ei olisi tehnyt, jos tuota lähiaikojen tapahtumaa ei olisi vaikuttamassa.

Nokkela hakkeri (yleensä monien muiden ihmisten avustuksella) pystyy takaisinmallintamaan kohteen käytöksen perusteella sen mitä hän todennäköisesti ajattelee - huomenna. Hakkeri tässä voi olla kuka tahansa, kuten esim. liikekumppani, joka esittää viattomalta kuulostavia kysymyksiä, joissa pyydetään luonnehtimaan sanojen avulla kumppanin erikoista salaattivalintaa.

Se ei välttämättä ole niin murheellista, jos tulee tietämättään paljastamaan, että on aikonut lähteä käymään Pärnussa, mutta se voisi olla kiusallista, jos liikekumppani saisi tietää kumppanin olevan menossa sinne kilpailijan edustajan kanssa. Mutta selviäisikö se tosiaan pelkästään siitä, mitä kertoo olevansa mieltä jostain salaattivalinnasta?

Olet varmasti useastikin huomannut jonkin yhteyden sille miksi teit jonkun tietyn poikkeavalta tuntuneen valinnan esim. sanavalinnoissasi, mutta hetken asiaa pohdittuasi ymmärsit, mikä tuleva tapahtuma sen sai aikaan ja koit ilmiön itse asiassa varsin luonnollisena, vaikkakin ehkä hiukan mystisenä. Olennaista on se, että yhteyttä piti erikseen pohtia. Reaaliajassa et ehkä olisi pystynyt estämään itseäsi kertomasta liikaa, koska yhteyden havaitseminen kestäisi pidempään kuin meneillään olevan lauseen loppuun lausuminen eikä ihminen ole kovin hyvä moniajaja (tietokonevertaus).

Käytännössä kyse on sekä assosiaatiohyppyjen takaisinmallinnuksesta, että sen arvioimisesta, mitkä uinumassa olleet käsitteet ovat aktivoiduttuaan alkaneet kehittää kuhinaa neuraalisella tasolla (eng. neuronal avalanche). Neuraalisella tasolla tämä tarkoittanee hermoverkkojen aktivointia, aksonien luikertelua, neuronien moduloitua viestintää, yms.

Helpoimmillaan pelkkien assosiaatiohyppyjen arvailun voi tehdä ilman tietokoneen apua, sillä ne noudattavat usein yksinkertaista, mikropiireistä tuttua AND operaattorin (boolean operaattorin) käyttöä (esim. kolme erillistä arkkityyppistä asiaa herättäisi aina tietyn saman assosiaation: asia 1 AND asia 2 AND asia 3 = asia 4). Tarkoitukseen voi käyttää myös tietojärjestelmien ja predictive analytics -tekniikoiden (tiedon pohjalta ennustaminen) apua.

Those word associations, lead author Pereira explained, can be thought of as "semantic threads" that can lead people to think of objects and concepts far from the original subject matter yet strangely related. [1]