Tokkopa erään EU-komissaariin tokaistessa jälkipuheissaan, tekoälysäädöksen hyväksymisen jälkeen, että "sillä suojellaan ihmisten alitajuntaa", tajusi itsekään kovinkaan hyvin, mitä se sellainen ihmisen alitajuntaan vaikuttaminen on. Hän sanaili asian niin, että ei saisi "vaikuttaa ihmisen alitajuntaan ihmisen tietämättä ja ohjata sitä kautta ostamaan jotain, tai päätyy tekemään tiettyjä päätöksiä". Tekoälysäädöstä [1] selatessa ei sanaa alitajunta käytetä, mutta manipulointikeinoista kerrottaessa viitataan "subliminaalisiin komponentteihin", jotka määritellään tarkemmin ääni-, kuva- ja videoärsykkeiksi, "joita henkilöt eivät voi havaita, koska tällaiset ärsykkeet ovat ihmisen havaitsemiskyvyn ulkopuolella". Kaikkien muiden mahdollisten manipulointikeinojen todetaan lyhykäisesti olevan "muita manipuloivia tai harhaanjohtavia tekniikkoja, joilla horjutetaan tai heikennetään henkilön itsenäisyyttä, päätöksentekoa ja valinnanvapautta tavoilla, joista ihmiset eivät ole tietoisia tai vaikka olisivatkin, he voivat silti tulla harhaanjohdetuiksi tai eivät pysty hallitsemaan tai vastustamaan niitä". Erikoista, että subliminaaliset keinot ovat olleet niitä, jotka on ihan erikseen mainittu kuin ne olisivat jotenkin nykyaikaista. Toisaalta, ei kai hyvistä perusteluista niin väliksi, jos vain tavoite kuulostaa riittävän hyvältä? Säädöksessä kun mainitaan, että "tekoälyä hyödyntäviä manipulointitekniikoita voidaan käyttää taivuttelemaan henkilöitä haitallisiin käyttäytymismalleihin tai harhauttamaan heitä suuntaamalla heitä tekemään päätöksiä tavalla, joka horjuttaa ja heikentää heidän itsenäisyyttään, päätöksentekoaan ja valinnanvapauttaan", mikä on tietenkin huolestuttavaa ja siinä tulee esille eritasoisina esiintyviä riskejä, mutta että subliminaaliset keinot.. voi herranjumala.

Ihan tavalliset ihmisyksilöt ovat kauan käyttäneet toisiinsa erilaisia manipulointikeinoja, joista rajauduttakoon sellaisiin, joilla on ajattelua estävä vaikutus ja mitä taasen voidaan soveltaa monella tavoin, kun pyrkimyksenä on koettaa hallita sitä, minkälaisia "ajattelun työkaluja", mietteitä, muistoja, käsitteitä ym. jonkun tai joidenkin ei ainakaan haluta käyttävän ajattelussaan. Näillä keinoilla on mahdollista mm. aiheuttaa niin suurta kognitiivista kuormitusta, että asioiden ajattelu käy vaikeaksi tai niin vahvoja emootioita, että ne käyvät hallitsemaan ajattelua siinä määrin, että rationaalinen pohdinta käy erittäin vaikeaksi.

Kyseessä ei olisi pelkästään esim. tietokoneen ruudulla nähtävissä olevista asioista, vaan jokapäiväisen elämän eri tilanteista, missä ajattelua ongelmoittavuutta on voitu valmistella kenties jo useamman vuoden verran. Tuona aikana jotkin ajateltavissa olevat asiat ovat voineet käydä kohdeyksilölle niin epämukavaksi ajateltavaksi, että pyrkiessään aktiivisesti olemaan ajattelematta jotain tuollaista sellaisen tultua mieleen, hän voi tuolla pyrkimisellään tulla aiheuttaneeksi niin paljon kognitiivista kuormitusta, että muulle ajattelulla ei jää paljon tavanomaista vähemmän "ajatusresursseja". Tämä voidaan pahentaa aiheuttamalla kohdeyksilölle muunkinlaista ajattelua vaikeuttavaa kuten stressiä, ahdistusta ja epämukavia tunnetiloja. Monimutkaisessa päätöksenteossa suoriutuminen voi tuolloin käydä niin vaikeaksi, että jotain hänelle merkittävää päätöstä voi tuolloin jäädä tekemättä.

Kognitiivisen kuormituksen aiheuttavat tekijät eivät välttämättä ole aina tunnistettavissa ja se voi olla jossain määrin tiedostamatonta eli jotain vain vie prosessointikapasiteetti, kunnes sitten jossain vaiheessa ajattelu helpottuu ja selkeytyy. Ajattelua voivat "kaapata" yhtä hyvin aistihavainnot kuin muistotkin. Toisaalta, ajatteluun vaikuttavuus voi olla myös "hienoisesti värittävää" tai muutoin sen verran vähäisesti vaikuttavaa, ettei sen suhteen heti ensimmäiseksi tunnu siltä, että pitäisi ryhtyä yrittämään olla ajattelematta sitä tai koettaa ajatella se pois merkittävänä tuntuisena olemasta. Vähäisemmälläkin vaikuttamisella voi saada aikaan esim. sen, että kohdeyksilö vain unohtaa huomata jonkin asian, joka hänen oli tarkoitus huomata. Kohdeyksilön "ennaltavalmistelulla" voidaan saada aikaan sekin, että jonkinmoisella emotionaalisella ja kognitiivisella kuormituksella hänet saadaan käymään tekemään valintaa ajattelussaan sellaisista vaihtoehdoista, jotka vaativat vähemmän prosessoimista tai rekonstruoimista, jolloin hän voi päätyä sellaisiin valintoihin, joihin hänen oli tarkoituskin päätyä.

Tukahduttamishalun aiheuttaminen voi sekin olla taktista sillä tapaa, että kohdeyksilö voi tuolloin tulla tahattomasti valmistelleeksi niiden muiden ajatusten esiintulemista, joilla on esim. jonkinlainen kontekstuaalinen yhteys siihen, mitä hän yrittää ajattelussaan tukahduttaa. Hänestä voi tuntua siltä, että hän sai ajatuksen tukahduttamisen onnistumaan, mutta esim. seuraavana päivänä hän huomannee itsekin, kuinka hänen tietoiseen mieleensä alkaa juolahdella niitä mietteitä ja muistoja, joilla oli jotain erityistä tekemistä sen tukahduttamisen kohteena olleen ajatuksen kanssa. Erillisenä mahdollisena vaivanaan mahdollisesti kaikki muu, mikä jollain viiveellä alkaa vaikuttamaan hänen ajatteluunsa vähemmän tietoisella tasolla.

Monet ihmiset saattanevat kuvitella, että he ovat jotenkin immuuneja tällaiselle, mutta se luulo voi johtua siitä, että he ovat viettäneet "turvallista elämää" ihmiskokemuksien ym. suhteen, joten he eivät täten olisi esim. hankkineet itselleen ideologisesti eri mieltä kanssaan olevia vastustajia, joille olisi muodostunut intressi pyrkiä vaikuttamaan häneen siten, että hänestä ei olisi enää vastustajaksi heille ja heidänlaisilleen. Tällä voi olla yhteytensä siihenkin, miksi jossain kaupungissa on niin vähänlaisesti sellaisia ihmisiä, jotka tohtivat sanoa mitään huolitellun kriittistä tai jotka edes joskus ideoisivat jotain suurenmoista käyttäen mielikuvitusta ja kognitiivista vaivannäköä. Heidän mietteensä ja kommentointinsa voi ollakin kovin banaalia eli jokseenkin boretskia, turhanpäiväistä. Sen sijaan he kyllä ilahtuvaisesti puoltavat kaikenlaista, mikä myötäilee jonkinlaista status quota, mitä se sitten missäkin tarkoittaakaan. Onhan sitä toki paljonkin kaikenlaista, mistä elämän voi koostaa yksilöinä ja kollektiivisesti, mikä sitten tuntuu heistä siltä, että "tässähän on riittävästi, eikä olisi pahitteeksi jos huomenna ja jatkossakin olisi tällaista". Paikallislehdistö auttanee siinä, että asioita vain "sipaistaan", eikä pöyhitä esille mitään tai ainakaan liiaksi sellaista, josta aiheutuisi pitkäaikaista polemiikkiä tai dilemmoja, ellei se sitten ole jotenkin "koko yhteisön yhteinen polemiikki ja dilemma", joka vie samalla näppärästi mediahuomion monelta muulta asialta, joita ei haluta ihmisten miettivän liian tarkkaan.

Yksilötasolla ihmiset varmaankin haluaisivat itse päättää esim. siitä, milloin on hyvä hetki ottaa ajateltavakseen jotain menneisyydestä, pidettyään vaikkapa maantieteelliseen sijaintiin liittyvää muisteltavaa erillään ajattelustaan jo niin kauan, että se ajattelematta oleminen oli käynyt jo luontevaksi. Tai ehkäpä muuten vain tuli jotain menneisyydestä mieleen, eikä haluaisi häiritsevän nykyhetken ajateltavan olevan mietteissä samaan aikaan, kun meneillään oleva tekeminen alkoi tuntua siltä, että siinä olisi oikeastaan hyvä tilaisuus "yhdistää" mennyttä ajateltavaa nykyhetken kanssa ja ottaa tuo jokin mennyt useammin ajateltavaksi. Muut ihmisetpä ovat kuitenkin jo laajalti oppineet ja harjoituttaneet keinoja, joilla hänen mielenkiintoaan ajatella joitakin menneitä asioita, voidaan heikentää siinä määrin, että siinä voi muodostua taipumus, jolla on jatkuvuutta ehkä kymmenisen vuoden ajankin. Siinä ajassa voi jo yksityiskohdat alkaa hapertumaan muistoista ja voipa monet muutkin aiemmin ajateltavissa olleet, joilla olisi ollut jotain liitännäisyyttä tuohon johonkin muuhun menneisyydestä ajateltavissaan olevaan, käydä vaikeammaksi ajateltavaksi silkan harvoin ajatelluksi tulleisuuden vuoksi.

Tekoäly sinänsä voi tehdä ajattelun manipuloimisen helpommaksi esim. jakelemalla ohjeita ihmisillä, jotka sitten varsinaiset vaikuttamiset tai niitä valmistelevuudet suorittavat, mutta on niitäkin keinoja, joita ihmiset voivat käyttää varioidusti ja soveltaen ilman monimutkaisia toiminnan kaavan noudattamisia. Kohdeyksilöiden tietokonelaitteiston etämonitorointi salaa voi tarjota erään tällaisen vaikuttamisen perustan jo pelkästään siitä syystä, että siten näkee vaikkapa se, milloin katselussa on elokuva tai muuta, jonka havainnoimisen hetkeen sopii jonkinlaisen ikävän tunnereaktion aiheuttaminen (fyysisesti lähettyvillä tai tietokonelaitteistoa etäkontrolloiden). Yksinkertaisimmillaan kyse olisi vaikka jonkin kohdeyksilön menneisyyteen liittyvän symboliikan esiintymisen aikaan usein toistuva häirintä, mistä voi käydä aiheutumaan sitä, että asiaan liittyvää menneisyyttä ei ehkä halua mielellään ajatella. Häirinnän jatkuessa lähikäsitteet voivat myös saada osansa, jolloin esim. siivoamisen lisäksi puhtaus, karsiminen, poistaminen, tuhoaminen ym. voivat alkaa sumppuuntua yhteen hänen ajattelussaan.

Ihminen on toisaalta varsin neuroplastinen olento, joten ainahan hän sentään uutta voi ainakin teoriassa oppia. Aiempi tietämys ym. vaan voivat jonkin aikaa vaikeuttaa uuden oppimista aina siihen asti kunnes uudempi tieto ym. alkaa olla vahvemmin kytkeytynyt käytännön tilanteisiin. Siltikin, monet muut ovat voineet elellä paljon rennommin, mikä voi ilmentyä myös sosioekonomisessa luokittumisessa. Melko uudehkona ilmiönä on ns. cancelointi-ilmiö, missä jotkut ihmiset pyritään joukkovoimalla saamaan häivytettyä vaikuttavasti toimivien ihmisten joukosta. Sen osalta ei puhuta paljoa eri keinoista ainakaan määrällisesti suuressa määrin, vaikka periaatteessa mitkä tahansa toimivaksi havaitut keinot käyvät, olivat ne sitten kananmunien heittelyä asunnon oveen, internetissä tapahtuvaa herjaamista tai jotain mainittua subliminaalista vaikuttamista vakavemmin otettavaa.

Monenlaista voi olettaa jäävän kehittymättä, alkamattakin, sen vuoksi, että ihmisten käsitteet ovat niin monin eri merkityksin ajattelun kuormittumista aiheuttavia. Ajatelmia ja mietintöjä voi jäädä tapahtumatta paljonkin sen vuoksi, että yksilöillä on niin paljon ylimääräistä jatkuvaa miettimistä vaativuutta tai aiheuttavuutta. Aikaansaavuuksissa voi olla monenlaista vikaa kaikenlaisten ajattelua aiemmin tukahduttaneisuuksien vuoksi. Useimmiten juurikin sen vuoksi, minkälaisena pelinä muut ihmiset elämän ottavat.

Ks. myös kirjoitus Stressi, palautuminen, dopamiinisynteesi ja dopamiinijärjestelmän häiriöt...