Sitoutumattomien joukko on vaaleihin liittyen ihan vain tilastollinen oikku, josta voidaan esittää erilaisia näkemyksiä ja toisinaan sitä tai sen osaryhmää voidaan koettaa selittää myös uutiskuvilla. Sen osajoukot voivat olla puoluepoliittista toimintaa pitkälti arvostamattomia, kenties näennäispolitikoinniksikin sellaisen kokevia. Heidän intressinsä olla kiinnostuneita vaikuttamiseen voivat silti olla jossain määrin kytköksissä jotakuinkin sellaisiin samankaltaisuuksiin, mihin puoluetoiminta voi paljolti perustua, mutta mitä ei sanota ääneen esim. puolueohjelmissa. Nämä kenties sanomattomiin jäävät intressit voivat olla eri tavoin yhteneväisiä puolueiden keskenkin ja koska puoluetoiminta ja ne ääneen sanomattomat tarkoituksetkaan eivät kata kaikkea elämän osa-alueita ja kaikkea ajateltavissa olevaa, voi toisinaan yhteistä puolueiden ja niiden toimintaa avustavien tahojen kesken olla se, että ne kokevat syytä olla vastaan jotain ihmistä, joka jotenkin vaivaannuttaa heidän löyhäliitoksisen yhteisönsä toimivuutta. Laajemmin ottaen huomioon voisi ottaa kokonaisen ekosysteemin palveluineen, instituutioineen, yksikköineen, päättäjineen, toimijoineen, tekijöineen ym. ja sittenhän niitä yhteenpelaavia paljon olisikin.

Näiden vastaanolemisten ilmentymien muodostamat tapahtumakokonaisuudet eivät välttämättä rajaudu johonkin yhteen kaupunkiin, mutta olisi määritelmällisesti huolimatonta todeta eri kaupungeissa elelevien olevan "samanhenkisiä", sillä heidän toimintaansa ohjaavaan ajatteluun vaikuttaisi ajattelun orientoituneisuus, missä "samanhenkisyys" (tai asenteisuus) olisi vain jotain jotakuinkin yhdenlaista hetkellistä. Saatuaan itsensä tai ajauduttuaan samanhenkisen tapaisiksi joidenkin osalta, he ovat valmiimpia suorittamaan osatehtäviä, varsinkin jos joku muu huolehtii siitä, että tekosilla on jonkinlaista teorisoitua jatkuvuuden ja erityisen merkittävyyden tunnetta kohdeyksilön mielessä.

Täten, mennessään Lappeenrannasta Helsingin yliopiston järjestämään avoimen yliopiston kurssin tenttiin, vahtimestari siellä ei ollut sattumalta röyhelöisimmin rintakarvaisin, spurkuimman näköinen ja itsestään huonosti huolehtivimman oloinen, mitä Suomesta sattui löytymään, vaan siinä oli kyse keinotekoisesta tilannejärjestelystä kuten oli myös tehdyn ohjelmointiaiheisen tentin kysymyksenasettelussa luonnehditussa "jos olio syö ja syö niin paljon ettei enempää mahdu ja yrjöää sitten osan pois..". Tällainen on vain eräs osoitus siitä, kuinka Suomessa on tavattoman helppo saada yhteistoiminnalla järjestettyä useita toisiinsa kytkeytyviä asioita tapahtumaan niin, että kokija kokee, ettei hän haluaisi sietää sellaista. Kyseisen ohjelmointiaiheisen kurssin verkko-opintojen aikana kanssaopiskelijat ryhtyivät lusmuilemaan ja jättämään yhteistehtäviä muiden kontolle.

Ollessaan Lappeenrannassa iltalukio-opintojen aikana virastomestareiden apulaisena työvoimatoimiston määräämänä, eräät opettajat tekivät tahallaan opiskelusta epämiellyttävää, eräiden opiskelijoiden tehdessä sitä myös muuna aikana, apulaisrehtori teki jotain ultimaattista aiheuttaakseen häirinnällään opintojen keskeytymisen lukiokirjoituksiin valmistaumisen aikana ja virastomestareiden apulaisen nimikkeellä työskennellessä siitä työstä pyrittiin ärsyttämään pois, jotta hakeutuisi toiseen kaupungin tarjoamaan työtehtävään, joka olisi lehtitaittoa ja graafista suunnittelua. Tunnelmiin ja eräisiin kognitiivisiin viitepisteisiin virastomestareiden apulaisena olemisessa viittailtiin pitkin fyysistä matkaa kohti Helsingin yliopiston järjestämää avoimen yliopiston tenttiä, jossa siis olisi nähtävillä ja koettavissa röyhelörintakarvainen vahtimestari, spurkun näköisenä ja itsestään huonosti huolehtivan oloisena, koska häneltä joutuisi kysymään lisätietoa.

Pyrittyään pois virastomestareiden apulaisena olemisesta ja hakeutuvana työllistymisvelvoitteen vuoksi kaupungin tarjoamiin toisiin töihin eli tekemään museolla seuraavaa museon lehteä ja graafista taittotyötä, sen työn saikin epäilyttävän helposti. Siinä työssä tietohallinnon työntekijä tai useampi heidänlaisiaan osallistui häirintään kontrolloimalla visuaalisesti todistettavissa ollen käytössä ollutta tietokonetta ja selkeästikin antaen työhuoneen ikkunan toisella puolella etäämmällä olleiden tahojen ärsyttää sellaisilla hetkillä, kun näyttöpäätteellä oli meneillään sellaista työvaihetta tai sisältöä, joka soveltui konkretisoitavaksi johonkin potentiaalisesti ärsyttävään ja esim. etäämmällä olleen talon parvekkeella esitettäväksi. Kyseisen museolehden kansi oli esipäätettynä sellainen, jossa kaupungin vaakunan villimies oli vaakunassaan niin isolla kuin sellaisen voi lehden kannessa näyttää, mikä taasen oli osana sen häirinnän valmistelua, missä vakiohäiriköksi muodostuva "villimies" Lappeenrannan kaduilla ym. tunkeutuu tahallaan häiritsevästi nähtäville hölmöilemään erityisesti sellaisina aikoina, kun elinympäristössä on ollut runsaasti auditiivistä, mieltä väsyttävää häirintää ja itsellä jotain erityisen tärkeää ja merkittävää meneillään.

Kun amk-opinnoissa Lappeenrannassa oli eräs tilanteista, joissa kuunnellaan muiden opiskelijoiden seminaaritöitä eli he kertovat opinnäytetyöstään ja siihen liittyvästä tekemisestä, valmistelusta ym., tuli kirjoittaneeksi viestin Anttila-nimiselle henkilölle, joka oli ollut yhteyshenkilö kaupungintalolla ja jonka kanssa alunperin sovittiin siitä, minkälaista työtä kaupungilla tekisi virastomesteiden apolaisen roolissa ja myöhemmin, mitä tekisi työssä museolla. Tämä yhteydenotto päätyi paikalla olleiden opiskelijoiden tietoon, joten seminaaritöiden esittelyn ollessa sillä erää lopuillaan, nämä opiskelijat hakeutuivat sellaisiin asemiin, jossa heidän ohitseen joutui kulkemaan ja näin tehdessään joutui kuulemaan heidän näennäiskeskustelunsa, jossa yhdistyi kaupungintalolla tapahtunutta anekdoottista kuvailua ja sellaista, jonka oli aikoinaan kokenut Antti-nimisen inttitutun kanssa hänen ja veljiensä luona. Lähipäivinä olikin sitten yllättävästi samainen Antti nähtävissä amk:n WC:ssä, jossa ei olisi jäänyt juuri kenenkään kanssa juttelemaan ja hänen aiemmasta tapaamisestaan oli muutenkin jo useampi vuosi aikaa.

Joten, kun Lappeenrannan kunnallisvaltuutettu Antti Arminen, vuosia myöhemmin, juoksahtaa kaupunginvaltuuston kokouksessa 2.9.2024 paikoilleen jutustelemasta toisen henkilön kanssa ja jossa kunnallisvaltuutettu Roosa Pakkanen kiirehtii paikoiltaan lausumaan sanasen puhujapönttöön ja jossa kamera seuraa häntä koko matkan muulle kuvaustyylille epäyhtenäisesti vinhavauhtisuuden ja nopealiikkeisyyden ideaa katsojassa herätellen, pelkästään nämä tapahtumat melkeinpä erikseenkin antavat ymmärtää, että jotain ennalta suunniteltua on meneillään, vaikkei tarkoituksesta saanutkaan selvää.

Arminen muodosti yhteyttä itseen vasta 13.9.2024, jolloin hän kommentoi omaan 6.9.2024 lähetettyyn Facebook-viestiin Lappeenranta-ryhmässä, muttei kommunikoinut enempää, vaikka hänelle vastakommenttia esittikin, sekä jolloin hän postaili jo "lämppäiltynä" olleeseen aiheeseen liittyen, että "Jotta laukkaradan rajoitettu ja liikkumisen suhteen luvanvarainen asema armeijan harjoitusalueena ei tulisi kenellekään yllätyksenä.." Kyseisen aiheen osalta kyse oli siitä, että itse oli esitellyt useiden valokuvien kanssa, kuinka hyvä lenkkeilymaasto puolustusvoimien laiskasti käyttämällä alueella onkaan ja joka postituksena lähti aluksi hyvään suuntaan, koska tykkäyksiä tuli paljon, mutta johon joku pro-armeija -henkilö tuli "mesoamaan", kuinka väärin on käydä alueella, "jossa on selvät kieltomerkit", vaikka alue on ollut jatkuvasti mm. satojen koirien ulkoiluttajien käytössä. Samainen henkilö oli "haukkunut" kyläyhteisön Facebook-ryhmässäkin, kuinka olin "mainostanut" menemään kieltoalueelle kielloista huolimatta tjs. (ei kiinnosta käydä tarkistamassa tarkkaa ilmaisua) ja oli kovin pyrkimyksellinen saamaan aikaan huonon vaikutelman tästä lenkkeilijästä. Sinänsä pikanttia, että eräässä vaiheessa Facebook-keskustelua Lappeenranta-ryhmässä hän myönsi, ettei hänellä ole mitään tietoa siitä, kuinka usein puolustusvoimat aluetta käyttää.

Ikään kuin olennaisia "yhdistäviä tekijöitä" tässä olisivat lenkkeily, kuljeskelu eteenpäin ja sotilaallisen väkinäinen eteneminen, sillä kaupunginvaltuuston kokouksen päivänä yhteyttä psykiatrisuuteen, psykiatrisella osastolla olemiseen, mielenterveyteen yms. olivat luomassa mm. Roosa-nimisellä psykiatrisella sairaanhoitajalla käyminen, ennen hänen luonaan käymistään suoritetut töykeän karkeat muistuttavuudet psykiatrisella osastolla pitkin käytäviä pysähtymättä kulkeneeseen potilaaseen, joka jatkoi kiertämistään minuutteja, kymmeniä minuutteja, puolesta tunnista yli ja ties kuinka pitkään. Kun Antti Arminen ja Roosa Pakkanen täten suorittivat oman juoksahtavat kiiruhtamisensa kaupunginvaltuuston kokouksessa, sitä on voinut pitää priming-tyyppisenä ajatusten lämppäilynä, "mistä voi sitten jatkaa myöhemmin". Myöhemminhän Arminen oli eräänä erittäin harvana kertana kenenkään kaupunginvaltuutetun Facebookin Lappeenranta-ryhmään kirjoittamista osallistunut lähettämällä edellä mainitun viestin, joka linkittää maavoimat.fi:ssä olevaan tiedotteeseen otsikolla "Liikkuminen Lappeenrannan varuskunnan alueella Laukkaradalla" ja jossa kerrotaan mm., että "Tällä tiedotteella oikaistaan Lappeenrannan kaupungin asukkaiden keskuudessa levinnyttä virheellistä käsitystä, jonka mukaan harjoitusalue ei olisi enää Puolustusvoimien käytössä, ja että alueella saisi liikkua.."

Aseisiin tässä päästään yhteisenä tekijänä tietysti siitä, että puolustusvoimien harjoitusalueena aseiden käyttöä on luonnollisena osana alueella suoritettavia harjoituksia ja myös mukana oletettavissa ensiajatuksissa, mutta mainitulla psykiatrisella osastolla itse olemisen syynä oli se, että iltalukion aikaan apulaisrehtori oli tahallaan laittanut liikkeelle "varmuuden vuoksi"-tapahtumasarjan sillä perusteella, että "koulun keskustelufoorumilla oli sanottu jotain uhkaavaa", vaikka tulkintanakin sellainen näkemys olisi vaatinut paljon muunlaista puoltavuutta ja jonkalaista ei ollut. "Tutkinut" sairaalalääkäri oli huonosti (surkeasti) suomea puhunut henkilö, jolla oli selkeästi halukkuutta purkaa antipatioitaan eli hän suhtautui kuin olisi saanut potilaaksi rasistin, johon saattoi projisoida oletettavasti aiempia ikäviä elämänkokemuksiensa aikaisia turhautumisia ja pahaa mieltään, vaikkei mikään itsensä sanomisessa, olemuksessa tai tekemisessä puoltanut sellaista käytöstä. Alunperinhän kyse koulun foorumille kirjoittelussa oli käytännössä siinä, että oli vain sanonut, että ihmiset yleensäkin ovat niin turtuneita kaikkeen, ettei edes kouluampuminen tuntuisi ihmisistä miltään. Ei siis mitään kenenkään uhkaamista, mutta apulaisrehtori, joka oli itse osallistanut häirintään koulutuntien aikana, kuka häntä sitten käskyttikin, sai siitä näppärän keinon kiusata juuri siinä lukiokirjoitusten aikaan. Mainittu psykiatrisen osaston käytävillä kuljeskelija oli eräs muutamista kognitiivisista viitepisteistä, joita on koetettu pitää yllä mielessä yli vuosikymmenten ajan kuten myös erästä siellä ollutta mustalaista siltä osin, mitä hän itselle sanoi ja mitä maneereja hän käytti, mistä taasen kerrottakoon enemmän sitten kun on sellaisen aika. Psykiatrisen osaston tapahtumista on kerrottu laajalti toisessa teoksessa, mutta mainittakoon eräänä pikanttina seikkana, että siellä oli "ihan sattumalta" hetkellisesti työssä sama sairaanhoitaja, joka oli opiskelemassa iltalukiossa englantia samoilla kursseilla, mikä eräänä monista "tosielämään takaisinpäin kytkevyyksistä", joissa oli kummaa keinotekoisuutta.

Monesti on niin, että kerrotun perusteella ei voine rajata jonkun osallistuneen sillä tapaa, että tehty olisi jotenkin tuomittavaa tms., eikä tapahtumakokonaisuuttakaan välttämättä voisi rajata lyhyehkön ajanjakson puitteisiin. Henkilöiden osallistuttaminen erilaiseen häirintään onkin hyvin helppoa henkilöille itselleenkin, sillä usein heidän tarvitsee vain tehdä sitä, "mitä muulloinkin" ja jos sitten väittäisi heidän osallistuneen häirintään, he voisivat olla, että "kuinka kehtaatkin, en todellakaan ole ollut sellaisessa mukana". Eräänä tällaisena tapauksena on itsensä antanut spekuloida olleen tapaus, missä mainitun, harvoin käytetyn puolustusvoimien harjoitusalueen läpi kulkien ja erään vähäliikenteisen junaradan ylittäen menee vähempipolkuiseen metsämaastoon lenkkeilemään ja missä olikin jostain poikkeuksellisesta syystä SDP:n Sanna Koskenranta (n. kahteensataan aiempaan kertaan sielläpäin ei ole ollut yhtään ketään). Tuli lenkkeilleeksi häntä ja jotain tuntemattomaksi jäänyttä miestä vastaan ruohoisalla metsätiellä. Ennen lenkkeilemään lähtemistä oli jättänyt erään karttasivun myöhemmin tarkemmin katsottavaksi tietokoneella käytettyyn selaimeen ja missä tuo lappeenranta.fi-sivujen kautta löydetty kartta käytti erilaista karttatietoa kuin esim. Google Maps.

Takaisin tultuaan huomasi sitä tarkemmin katsottuaan, että tuli kohdanneeksi hänet sen kohdan vieressä, joka oli merkitty Paskaleirinsuoksi. Samaisella lenkkeilyreissulla tuli myös käyneeksi vilkaisemassa pitkästä aikaa, missä kohdin se myöhemmin Lappeenrannan Linnoituksen isännäksi valittava Katja Ahola asuikaan ja missä oli joskus aikoinaan käynyt visiitilläkin, mitä oli menemisenä tullut valmistelleeksi selailemalla Katja Aholan yrityksen sivuja ja zoomailemalla niihin katuihin Google Mapsissa, jossa muisteli hänen asuneen. Samaisessa Kuuselan kaupunginosassa oli asunut myös entisen kaverin isovanhemmat ja minkä vuoksi alue olikin osittain tutuhko. Jälkeenpäin ajatellen siinä olisi juuri jotain perin lappeenrantalaista, missä menestyneistä henkilöistä ei oikeastaan välitetä "kaupungilla" niin paljon, etteikö voisi koettaa vielä kertaalleen vahvistella aiemmin jo moneen kertaa keskenään assosioituja violettia/pinkkiä/purppuraa (Katja Aholan omistaman yrityksen värimaailmassa paljon käytettyjä) ja jotain törkyistä.

Myöhemminhän tuohon kohtaamistapahtumaan sitten viitattiin moneen kertaan asuinalueen proxyhäiriköiden toimesta sellaisina aikoina, jolloin oli menossa uudestaan lenkkeilemään jotakuinkin sinnepäin tai jolloin oli menossa kaupungintalollepäin eli siis aivan sen vieressä olevaan työvoimatoimistoon. Yksinkertaisimmillaan tuo viittaaminen tarkoitti esim. sitä, että täysviolettiin asuun pukeutunut venäläinen vanhus kuljetteli taas sitä romupyöräänsä kävellen edeten esim. "ihan sattumalta" samalla puoliminuuttisella nähtynä, kun on itse aloittamassa poljeskelemaan ennalta määritettynä aikana työvoimatoimistoon. Eräänä sivujuonteena tässä se, että kaupungin tietohallintoon ei ole voinut luottaa ennen, kuten aiemmin tuossa vajeellisesti mainittiin (kerrottu tarkemmin toisaalla), eikä myöhemminkään, oli sen toimintamuoto mikä vaan.

Niihin aikoihin amk-opiskeluja, jolloin arjessa alkoi toistuvasti esiintymään keinotekoisen tuntuisia tilanteita, joissa ns. neekeri-ihoiset henkilöt osallistuvat häirintään, eräät paikalliset Perussuomalaiset-puolueen edustajat pyrkivät tuomaan itseään muistettavaksi kuin jonkinlaisen klassisen ehdollistamisen hengessä tjs. Esim. eräs myöhemmin Kristallipuolueen jäseneksi vaihtanut henkilö oli kuin jonkinlaisen tehtävän saaneena useita kertoja nähtynä Prisman kassajonossa kauttaaltaan valkoisessa asussa, jossa oli jonkinlaista safarityylisyyttä. Tosin, kenties merkityksellistä, että hän erosi Perussuomalaisista juuri sinä vuonna (2011), kun eräät neekeri-teemaiset häirinnät loppuivat äkillisesti. Voihan se olla, että hänet huijattiin osallistumaan häirintään ja siitä saatiin syy savustaa hänet pois puolueesta, vaikkei siitä julkisuudessa mitään puhuttukaan. Neekeri-sanaa tässä käytetään sen vuoksi, että eräiden tummaihoisten käytös vaikutti siltä, että he olivat sopineet ennalta muiden kanssa, että heistä käytetään erityisesti sitä attribuuttia, joka on siis heidän ihonsa värisyys ja mistä aiheutuu sitten mm. sitä, että joissakin valaistuksissa heidän kasvoistaan ei erota paljon mitään, joten ei tässä ole syytä nätistellä sanankäytössä. Prisma taasen on jo vuosia pyrkinyt kohtelemaan joitain ihmisiä anti-kelpoisina ihmisinä eli teki itse mitä vaan tai oli miten vaan, prismalaiset pyrkivät aiheuttamaan monen osallistuttavana häirintänä epämielekkäitä tuntemuksia. Myöhempinä vuosinahan Prisma yrityksenä pyrki tekemään itsestään enemmän pro-luokan kauppaketjun verrattuna erityisesti K-Citymarkettiin, mutta toki osa Prisma-kaupoistakin on käyttäjämäärien vähäisyydestä johtuen hieman surkeampia olemukseltaan, tunnelmaltaan ym.

Joidenkin ihmisten muuttunutta käytöstä oli vaikea ymmärtää kuten mainitussa kaupungintalon virastomestareiden apulaisena toimiessa kohdattu virastomestari Pentti Hotti, jonka helposti tunnistettavan laadukas, mutta rento asiakaspalvelukäytöksisyys, joka olisi sopinut vaikka korkean tason hotellissa käytettäväksi, tuli myöhempinä vuosina kohdatuksi samaisen kaupungintalon ovien ulkopuolella, missä hän näyttäytyi armeijatyyppisessä, mutta jotenkin resuisessa vaatetuksessa. Tuolloin hänen työsuhteensa kaupungintalolla päättymisestä oli jo jonkin aikaa ja kaupungintalon aulakin oli ehtinyt sisäänkäynnin jälkeisten palveluiden osalta toisenlaistua. Moikkasi, vaihdettiin muutama sananen, mutta sitä oli kai liian hämmentynyt ja epäileväinen, joten halusi ottaa fyysistä etäisyyttä esim. sata metriä, sillä oletti, että kyse oli jonkinlaisesta keinotekoisesta vastakohtaisuuden esittämisestä, missä hän oli aiemmin ollut kaupungintalon ovien toisella puolen ihan erilainen ihminen ja siinä hän sitten olikin sellainen jokseenkin resuisena ihmisenä. Ei aivan lähivuosina tuosta tapahtumasta lehdessä oli uutinen (7.2.2022), että hän on kuollut.

Muina kaupungintalolla töissä olemisen aikana kohdattuja ja sittemmin kuolleita ihmisiä on ollut mm. Lappeenrannan II kaupunginsihteeri, viestintäjohtaja Alina Kujansivu, jonka kanssa tuli keskustelleeksi paljon siitä, mitä sellaista kaupungilla olisi, jossa voisi jotenkin hyödyntää aiempaa mediatekniikan koulutusta. Erään keskustelun aikana hän hiplasi jatkuvasti pitkähköä kaulakoruaan, minkä merkitys alkoi juolahdella mieleen siinä vaiheessa, kun noihin aikoihin vai olikohan se aivan juuri tuona päivänä "Alma Median toimitusjohtaja Kai Telanne syrji toimittaja Johanna Korhosta tämän sukupuolisen suuntautumisen takia" ja missä "Johanna Korhosen oli määrä aloittaa Lapin Kansan päätoimittajana, mutta Telanne purki sopimuksen saaatuaan tietää, että Korhosen puoliso olikin nainen ja poliittisesti aktiivinen". Alina Kujansivu oli tuolloin ehdottanut, että kysyisin Etelä-Karjalan museolta, josko siellä olisi lehtitaittotyötä, koska aiempi tekijä oli päättänyt lopettaa sellaiset työt. Johanna Korhosella oli uutiskuvituksissa isopampulaista kaulakorua, minkätapaista on nähtävissä mm. mtvuutiset.fi:n seuraavan vuoden uutisessa "Johanna Korhonen toi puolisonsa julkisuuteen" (20.5.2009).

Hiukan ennen kuin paikallislehti Etelä-Saimaa oli jaossa 7.10.2017 ja jossa kerrotaan, kuinka aivokasvain jätti Alina Kujansivun päähän "hevosenkengän muotoisen arven" ja että "neljäsosan aivoista peittävä möykky laittoi asiat tärkeysjärjestykseen" ja että "Möykyllä oli nimi: meningeooma, hyvänlaatuinen aivokasvain. Halkaisijaltaan se oli kuusi ja puoli senttiä. Kasvain oli saattanut asustaa ja hitaasti kasvaa aivoissa jo kymmenen vuotta." ja että kasvain oli iso ja täynnä verisuonia, kallo piti avata kokonaan, verisuonia jouduttiin irroittamaan ja kiinnittämään, koska kasvain oli tiukasti kiinni aivokuoressa", oli joku käynyt viiltelemässä tuolloista asuinpaikkaa lähellä ollutta Visma Areena -kuplahallia kahdella pystysuoralla, parimetrisellä viillolla, joihin "oli työnnetty kiila tuhon maksimimoiseksi" (henkilönosturin renkaan kiila). Aiheesta kaksi uutista Etelä-Saimaassa (11.10.2010, jolloin "näytti siltä, että tekoa on oikein mietitty" ja 30.10.2017, jolloin "kuplahallin paikkaus valmistui"). Mainittu Alina Kujansivu -artikkeli uudelleenjulkaistiin aprillipäivänä 1.4.2018. Alina Kujansivun uutisoitiin menehtyneen "vaikean sairauden uuvuttamana keväisenä sunnuntaina 2022 (esaimaa.fi, 10.4.2022).

Koska poro ja karhu ovat lappeenrantalaisille tuttuja mm. eräästä isokokoisesta graffittityöstä keskustassa, oli Turussa tapahtuneen FC TPS:n kuplahallin viiltely 43 viillon avulla kutkuttavasti Lappeenrantaan päin assosioituvaa, sillä kyseinen halli sijaitsee katujen lähistölle, joiden niminä on Poronkatu, Karhunkatu, Pormestarinkatu, Hirvenkatu, Kontionkatu ym. muita eläinaiheisia kuten Ilveskatu (sattumoisin äidin aviomies työskenteli tuolloin Ilveskodin ylilääkärinä, mutta ehkäpä se sentään merkityksetöntä tässä).

Itseenpäin tapahtuneen merkitystä houkutteli assosioittaa se, että tuolloin tuli ensi kerran kokeilleeksi käyttää arjessa sitä harrington-tyyppistä French Connection -takkia, jossa FC-logo on tyylitelty siten, että näiden kirjaimien yläpuolella on "kuninkaan kruunu" tjs., missä on "kuplahallimaisesti kaareutuvat viivat". Tapahtuneesta uutisoitiin 1.11. ja tuolloin asuintalon numero oli 11 ja asunnon numero oli 1. Googlen Street Viewillä katsoessa selviää, että kyseisen hallin pinnalla on viiston ristikon muodostavat ompeleet (vrt. "verisuonia jouduttiin irroittamaan ja kiinnittämään, koska kasvain oli tiukasti kiinni aivokuoressa", missä on riittämiin assosioituvuutta "ranskalaiseen yhteyteen" ja siten elokuvaan Matrix: "The Merovingian (sometimes called The Frenchman) is an old program that resides within the Matrix. Self-described as a "trafficker of information", The Merovingian behaves much as a leader of a powerful organized crime syndicate. He and his wife Persephone operate a smuggling ring providing a haven for exiled programs in the Matrix." (fandom.com:sta).

TPS Juniorijalkapallo twiittasi tapahtuneesta: "TPS:n Poropuiston jalkapallohalli on joutunut törkeän ilkivallan kohteeksi. Juuri kovalla vaivalla pystytetyn hallin seiniä on puhkottu niin monesta kohtaa, että hallia ei voi tällä hetkellä käyttää." 1.1.2018 tapahtuneesta uutisoivat mm. mtvuutiset.fi ja aamuset.fi. Aiempien vuosien uutisista löytyy tieto fc.tps.fi-sivustolta (5.3.2011), että "TPS:n oma jalkapallohalli vaurioitui ja romahti alas kuluneen viikon torstaina. Tällä hetkellä on syytä epäillä, että kyseessä saattaa olla ilkivallan teko." ja että "Purkutöiden alkumetreillä kuitenkin selvisi, että hallin muovipintaa oli monin paikoin viillelty."