Joidenkin asioiden hyvyyden, yleisen kelpoisuuden ja ihmisille henkilökohtaisesti hyväksyttävyydelle voi haluta ikään kuin antautua, helpostikin, ellei sitten oma mieli laita hiukan ranttaliksi ja käy kehittelemään selityksiä, joilla ei ehkä tietoisena pyrkimyksenä, mutta vaikutuksena, että näiden ajateltavissa olevien myöhempi havainnointi toimii kuin muistutuksena olla käymättä ajattelemaan niiden merkitystä tai olemusta tarkemmin. Julkisten taideteosten esille tuomisten "virallisia selityksiä" hyväksyttäväkseen ottamaan tottuneet, ilman itselleen hankalaksi käymistä, saattavat olla jo pidemmältä ajalta mieltyneet sekä siihen, kuinka katutaidetta tulee lisää sopivilta tuntuvin aikavälein, että siihen kuinka he itse kokevat pitävänsä näistä esillelaitetuista eli vaikkei niitä varsinaisesti ehkä juuri heitä varten ole esille laitettu, ne saattavat silti tuntua siltä, että juuri heidänkinlaisiaan on ajateltu hyvällä, kun niitä on suunniteltu ja toteuteltu.

Vaikka toki kaikilla on jonkinlaiset rajansa sille, milloin jokin ei tunnu toimivalta ideana tai juuri hänelle, miellyttyväksi tai edes kelpoisaksi koettujen ajateltavissa olevuuden pilaantuminen on erityisen epämiellyttävää sellaisen julkisen taiteen osalta, jonka on tarkoitus olla pitkän tai pitkähkön aikaa paikoillansa. Tai voihan se olla tavallaan pahempaakin, jos johonkin ehtii muodostamaan vääränlaisen suhtautumisen ja sitten se jokin puretaan yhdessä vaikkapa jonkin rakennuksen mukana pois, jolloin vääränlaiselta tuntunut suhtautuminen ei päässyt muotoutumaan sellaiseksi, että "sen koko höskän", jos kyse rakennuksesta, voi laittaa poistoon, eikä suhtautumisen keskeneräisyys jäisi harmittamaan.

Toisaalta, kyse on Lappeenrannasta, joten julkiseen taiteeseenkin tapaa päästä jollain tapaa mukaan kaikenlaiseen muuhun ajatuksellisesti tai jokseenkin tosiasiallisesti kytkeytyvyyttä, joten se mikä on määritelmällisesti yksi asia ei yksilön mielessä olekaan aivan niin simppelisti jokin yksi asia. Ja sehän ikävää onkin, jos monessa eri paikassa ja tilanneyhteydessä on tullut kokeeksi mieltyneisyyttä johonkin ryhmäisyydentapaisesti toisiinsa liittyvää taidetta, jotka ovat kaikki ainakin näennäisesti eri tahojen suunnittelemaa ja eri aikoina toteutettua, ja sitten jokin käy olemaan jatkuvanlaisena vääränlaisena ajatusajasta kilpailijana tuolle jollekin "yhteiselle tekijälle".

Tai voihan se olla, että monet eri julkiset taideteokset ovat käyneet kuin yhteiseen suunnitelmaan perustuen toimimaan yhteen havainnoijan mielessä, niiden kaikkien osaltaan täydentäessä jotain mielessä koettavissa olevaa, jolloin jokin yhteinen piirre on lähinnä muistuttimen tapainen sivuseikka. Tai ehkäpä ne toimivat yhteen klusterimaisesti, jolloin yhteisiä tekijöitä on useita, mutta ne kaikki eivät ole kaikkien eri taideteosten välisiä. Taiteilijat, olivat ne sitten ammattimaisesti toimivia tai muuten, tapaavat kai olla sellaisia, ainakin jotkut, että tekemisen kohteen olemusta ym. mietitään satakunta kertaa, jotta voitaisiin kuvitella siitä esille kaikki kuviteltavissa oleva, minkä perusteella sitten vielä jotain muutoksia tehdään, kunnnes se jokin on valmiin tuntuinen edes hetken aikaa.

Usein nämä taideteokset eivät ole lähelläkään toisiaan, joten havainnoinnin toistot ja kulkureittien valinnat vaikuttavat toki myös jopa siinä määrin, että useimmat ihmiset eivät monistakaan taideteoksista tulisi tietämäänkin kuin hyvin pitkin aikavälein ja joidenkin osalta vain sattumalta paikallislehdestä huomioidessaan. Mieltymyksien ja kelpoisalta tuntuvuuden pilaamisen kannalta ei kuitenkaan tarvitsekaan olla tietoinen kaikista eri taideteoksista, joiden ehkä on tarkoitus toimia jotenkin yhteen.

Antisamankaltaiset asiat, joiden ei välttämättä ole tarkoitus olla taideteos laisinkaan, voivat saada samanryhmäisyyteen tuppautumisensa aikaan vaikkapa jonkin adjektiivilla luonnehdittavissa olevan vuoksi, joka voisi olla esim. suunnilleen jokin väri (purppura), jotakuinkin jotain ilmiöisyyttä esittävyys (valoisuus) tai paljolti samanveroisesti paltiarallaa saman asian suuntaan ajattelua johdatteleva tekijä (törkyisyys). Jotain sellaista, joka käy jotakuinkin heti ilmi havainnoitaessa tai silloin kun havaintikokemukseen on vaikuttanut priming-ilmiö eli yksi tai useampi aikaisempi on valmistellut sitä, että jotain muuta tulee nähdyksi/koetuksi toisin.

Valoisa, valaiseva, valkeahkona erottuva ym. valomainen edustaa sellaista, minkälaisen käyttämisen voi tulkita alkaneen jo ajat sitten, vaikkapa Anssi Vanjoen korvavaloista alkaen. Hänhän on toiminut tuolla kampuksella LUT:n yliopiston professorina vuodet 2013 - 2019, eikä paikallisille ihmisille ole ollut ihan helppoa unohtaa jotain polemiikkistä kuin korvavaloja, joista uutisoitiin paljon hänen sijoitettuaan rahojaan Valkee-nimiseen yritykseen. Ei ole kuitenkaan tarkoitus sanoa häneen attribuoitavissa olevan valoisuuden olevan tässä se sellainen antisamankaltainen seikka tai asia, mutta siinä kuitenkin eräs jonkinlainen, joka tahattomasti tai valitettavasti on voinut valmistella joitain ihmisiä valomaisuuden arkikäytöstä eroavuuksien vaivaannuttavaan huomioimiseen. Voi jopa olla, että jossain on päätetty, että joitain käsitteitä tai muistikuvia on parempi laittaa ihmisten mielissä uusiksi ja sitten on käyty miettimään mitenkäs se tehdäänkään.

Siinä olisi erillisen selvittelyn paikkansa, miten niin sitten pääsee käymään tai miten se on suorastaan koetettu varmistella, että johonkin henkilöön attribuoituu erityisen yksilöivästi sellaista antisamankaltaistamista, jolla on niin vahva vaikutus, että se tuntuu kenties suorastaan tuhoavan mahdollisuuden ajatella sitä tai niitä joitain julkisia taideteoksia siellä jossain aivan toisaalla? Jos tällaista pitää tavoitteena, siinähän auttaa paljon, kun erittäin runsas määrä ihmisiä pääsee jotenkin havainnoimaan ja tietämään, minkälaista antisamankaltaista jossain on, jollain pahasti pielessä olevalla tavalla. Siihen vielä ympäristöön monenlaista muuta "yleisen käsityksen" mukaan pielessä olevaa ja eri aikoina kaikenlaista henkilöön kohdistuvaa demonisointia, vääristelyä ym. hömppää, niin eiköhän ala taideteosten yhdessä, erikseen tai hajautetusti kokeminen tuntua vääränlaiselta sitten viimeistään vaikkapa puolen vuoden kuluttua, kun ihmisten mielet ovat saaneet aikaa muhiutua joitain erityisiltä osin.

Taideteoksia, joissa valoisuus, valaisevuus, valheahkona erottuvuus ym. valomainen esimerkinomaisesti ilmentyy ovat mm.

• taidekilpailun voittamisen perusteella Lauritsalan koulun tiiliseinään tehty taideteos "Ikkuna tulevaisuuteen", missä "erivärisistä tiilistä muodostuu rakennuksen seinään ikkunasta lähtevä valokeila, joka näyttää heijastavan valoa koulun sisältä",
• jo useamman vuoden "loistoa pimeän keskelle" ja "varmasti hyvää mieltä" tarjoava Loistopuisto, monen eri lapsisen koulun oppilaiden tekemänä ja
• LAB-ammattikorkeakoulun taideopiskelijoiden gobo-valonheittimellä Koulukadulla sekä kaupungintalon ja kauppakeskus IsoKristiinan lähettyvillä olleet suuret valoteokset, joiden toteutuksessa on käytetty laserleikkurilla tehtyjä, tietokoneavusteisesti suunniteltuja maskilevyjä.

Komiteoiden ym. enemmän tai vähemmän professionaalisten päätöksentekijöiden kautta on kulkenut toteutukseen päässeitä ideoita, joissa valoisuus, valaisevuus, valheahkona erottuvuus ym. valomainen ilmentyy hiukan vähemmän ensisijaisena yksityiskohtana tai ajateltavissa olevana asiana kuten mm.

• Vuoden Valopilkku -äänestys, millä Lappeenrannan Nuorkauppakamari haluaa "tuoda esiin iloa ja valoa kaupungissamme ja nostaa tietoisuuteen mahtavia valopilkkuja kaupunkilaistemme keskuudesta sekä yritys- ja yhdistystoiminnasta" pyytämällä ihmisiä ehdottelemaan äänestyskriteerien arvoista henkilöä,
• Pave Maijanen -muistoteos, mikä on olemukseltaan kitarakotelo, jonka sisällä on valoja, jotka "hohtavat himmeästi pronssikuoren takaa" ja joka on sijoitettuna Kaunis Veera -teoksen lähelle satamaan ja
• informaatioteknologian ym. alan yritys, Loihde nimeltään, missä väitetysti "sisäisen nimikilpailun kautta" kekattu nimi uuttaa ainakin tulkinnan mukaan ideaa majakkamaisesti loistavasta valosta ja loitsusauvasta, joka piirtää käytettäessä ilmaan värikkäitä, varsinkin yössä erottuvia kuvioita, yrityksen pitäytyessä yritysostoistaan ja organisaatiorakenteen muutoksista huolimatta erään alunperin lappeenrantalaisen yrityksen vuosia käyttämän violetin, pinkin ja lilan hyödyntämisessä logossa ja visuaalisessa ohjeistuksessaan

Edellä mainituista taideteoksista gobo-teoksilla ei Emotion Zine -sivuston mukaan ole ollut "yhteistä teemaa, vaan kuvat ovat opiskelijoiden omasta taiteellisesta maailmasta ja käsittelytavasta lähtöisin" ja niitä on luonnehdittu ilmaisuilla kuten "Se voi aueta katsojalle, tai sitten tuoda jonkin muun mielleyhtymän omiin kokemuksiin.", "Teokset antavat virkistäviä ajatuksia ja viihtyisyyttä kaupunkitilaan, joten kannattaa ainakin käydä vilkaisemassa.", "Taide toimii ympäristössä tuoden siihen jotakin uutta ja ajattelemisen arvoista" ja "Tässä tapauksessa taide ei vaadi paljoa ympäristöltään, vaan pyrkii antamaan pieniä ajatuksia tulemalla osaksi jotain jo olemassa olevaa." Tällaiset luonnehdinnat antavat mahdollisuuden spekuloida mahdollisella menneellä alttiudella ottaa kenties huomaamattakin vaikutteita taideteoksien sisällöksi ja yleensäkin pitäytyä ideassa käyttää gobo-valoja, kun kerran on jostain syystä päätetty aloittaa niiden käyttäminen.

Taidekilpailuun, jossa mielipiteiden esittäjiä ja palkinnon saajan valintaan on ollut vaikuttamassa useita ihmisiä, voisi ajatella olevan haastavampaa vaikuttaa manipuloivasti, mutta toisaalta koska mielipiteen ilmaisijoina on paljolti lapsia ja nuoria, voisi tavallaan epäreilusti ounastella, että kun kerran on laitettu liikkeelle rakennusliike YIT:n ja lappeenrantalaisten tahojen kuten Kaakon taiteen toimesta päätös siitä, että järjestetään ideakilpailu, missä päämateriaalina täytyy olla tiili ja ideoijina täytyy olla paljolti taiteen tekemisen kanssa muutenkin tekemisessä oleva henkilö, päädytään arvioinnin edetessä takuuvarmasti siihen ideaan, joka erottuu helposti edukseen. Olkoonkin, että "koululuokat arvioivat palkintoehdokkaat ja palkintolautakuntaan kuului oppilaiden edustajia" ja että "oppilaiden mielipiteet ja toiveet huomioitiin osana kilpailun lähdeaineistoa" ja että "teoksen toteuttanut taiteilija kertoo, että hän kiinnitti huomiota paitsi rakennuksen luonteeseen, niin myös lapsilta tulleisiin toiveisiin". Ei sitä vaan osata vastustaa ideana, kun jotain vain "täytyy" valita ja sillä jollakin on vängästi vetoava toimivuus ja hyvät luonnehdinnat kuten "koulun tarkoitus on näyttää oppilaille tietä tulevaisuuteen ja valaista sitä tietä" ja "värimaailmaltaan ja ilmeeltään raikas teos leikittelee ajatuksella, jossa valokeila onkin lähtöisin koulurakennuksen sisältä sen sijaan, että auringonvalo loistaisi ulkoa sisälle huoneeseen".

Kutsuttaessa jotain ydinkeskustan aluetta Loistopuistoksi ja painottamalla sitä, kuinka on tärkeää, että "lasten ja nuorten tekemää taidetta lisätään kaikessa kaupunkisuunnittelussa" (lastenkulttuurikeskus Metkun ilmaisema tavoite sen toiminnanjohtajan mukaan), sillä "dekoraatiolla ja taiteellaan lapset huomioivat oman ympäristönsä ja tekevät siitä viihtyisän", ei sitä kukaan kehtaa vastustaa ja alueen nimeäminen Loistopuistoksi tarjoaa käytännöllisen mahdollisuuden olla pitäytymättä taideteoksien ilmentymissä ja ideoinnissa missään liian jyrkässä, taiteilevan lapsen luovaa vapautta rajoittavuuksissa. LED-UV -valaisimien varkaustapaus, jota yleisesti tietenkin paheksutaan, antaa käytännöllistä lisäperustetta Loistopuiston olemassaololle, sillä "että jotkut kehtaavatkin varastaa lapsilta".

Ei myöskään pitäne jäädä huomioimatta, että "puisto on ainutlaatuinen, sillä mistään muualta Suomesta ei löydy vastaavanlaista lasten tekemää UV- taidepuistoa" ja että "Loistopuisto on osa Lapsen oikeuksien ja METKAT-lastenkulttuuriviikon ohjelmaa, joka muistuttaa taide- ja kulttuurisisältöisen toiminnan välttämättömyydestä lapsen kehitykselle ja lapsen kulttuuristen oikeuksien tasavertaisuudesta. Lapsen sosioekonominen tausta tai maantieteellinen sijainti ei saa vaikuttaa siihen, minkälaisia taiteen ja kulttuurin mahdollisuuksia hänelle tarjotaan." ja että "Loistopuisto on herättänyt ihastusta Lappeenrannassa jo aiempina vuosina."

Aikuisempien tekemiä taideteoksia, poistuen hetkeksi valoisuus-teemasta, on sallitumpaa arvostella, mistä ovat saaneet lukea taiteen tekijät, joiden Paasikivenpuistossa olleet teokset, jotka koostuivat Saimaan pohjasta nostetuista polkupyöristä, skoottereista, jääkaapeista ja muusta elektroniikka- ja metallijätteestä, eivät paikallislehden haastattelemien muutaman paikallisen ammattilaisen ja "Joutsenossa asuvan, Salon taidemuseon ja Salon museopalveluiden eläkkeellä olevan johtajan" mielipiteistä ilmenneiden perusteella saaneet ihan silkkaa ylistävyyttä osakseen:

• "romusta voi tehdä hyvää taidetta, mutta tämä installaatio olisi edellyttänyt enemmän työstämistä tullakseen persoonalliseksi teokseksi"
• "opiskelijat tarvitsevat harjoitustöitä, mutta harjoitustyö ei välttämättä ole julkinen taideteos"
• kilpailun järjestäjä ja palkintolautakunta sai kritisoinnin osakseen siitä, että se olisi "halutessaan voinut todeta, ettei riittävän tasokkaita ehdotuksia tullut, eikä teosta toteuteta"

Monesta katsojasta tuo romuista tehty Saimaan salaisuus -taideteos, jonka toteuttajina olivat lappeenrantalaiset kuvataideopiskelijat, saattaa aiheuttaa reaktioita, joiden voisi sanoilla sanoen luonnehtia ilmentävän tuntemusta "ei helvetti sentään, siis ihan oikeasti, mitä ihmeen helvettiä".

Edellisen tapaiselle tavallaan järkytyksen sävyttämälle hupaistuneisuudelle saattaa tarjota hyvän kilpailijan "taideteosten sarja, johon kaupunkilaiset ovat saaneet itse vaikuttaa", josta paikallislehti ja YLE ovat uutisoineet mm. 18.10.2022 ja 20.1.2023, mutta kun se sitten 24.5.2024 vihdoin julkaistaan, se onkin vain Tarinarinta-niminen "joukko messinkisiä kylttejä, jotka on sijoiteltu lyhtypylväisiin ja penkkeihin ympäri kaupunkia". Näissä kylteissä on "pieni tarina ihmiseltä, jolle tapahtui kyseisellä paikalla joskus jotakin merkittävää". Taiteilijaa oli kertomaansa mukaan kiinnostaneet "kaikenlaiset tarinat, kunhan ne kiinnittyvät johonkin tiettyyn paikkaan Lappeenrannassa", joiden pohjalta hän sitten suunnitteli "yhdessä koreografin kanssa sarjan muistoon ja liikkeeseen pohjautuvia teoksia, muistomerkkejä, jotka sijoitetaan tarinoiden tapahtumapaikoille Lappeenrannassa". Niissä kun on ehdotelma suoritteesta, jonka huomioija voi tehdä. Taiteilija tai miksi häntä pitäisi nimittää tällaisen aikaansaannoksen perusteella ei ole tarjonnut tarkkaa luetteloa paikoista, koska hän "haluaa jättää teosten löytämisen riemun kaupunkilaisille". Vai että riemun. YLE:n uutisoinnin mukaan näitä on laiteltuna kymmenisen kappaletta "keskustan lisäksi Lappeenrannan lentoasemalla, Kisapuistossa, Fazerin tehtaan edustalla sekä Linnoituksessa". Kuten romuteosten kommentointien osalta näillekin olisi voinut todeta, ettei kaikkea tarvitse viedä julkistettavaksi. Vuoden 2023 tammikuun YLE-uutisoinnin mukaan ehdotuksia tarinoiksi saatiin (vaivaiset) 20 ja valmista olisi pitänyt olla samaisen vuoden kesänä. Kaikessa asiasta uutisoinnissa ei ole millään tavoin sanottu, miten näiden messinkikylttien laittamisessa on huomioitu havainnoijat, sillä kaikessa uutisoinnissa perustaana on vain se, mitä taiteilija kertoi halunneensa. Tarkemmin tietämättä tohtii kuitenkin arvata, että näissäkin on ainakin jossain määrin mukana monikulttuurisuutta, minkä ei sinänsä ole tarkoitettu olevan arvostelma, mutta silleen siinä kuitenkin on käynyt.

Julkiselle taiteen lisääntymiselle ei ole loppua näkyvillä, sillä "Lappeenrannan sekä lähialueiden kaupunkikuvan elävöittäminen" on jonkin argumentin osana jokseenkin tehokas vastaväitteiden tyynnyttäjä, kuten Taiteesta kaupunkikuvaa -hankkeessa, missä "harmaat jakokaapit saadaan pois näköpiiristä" ja samalla "saatetaan yhteen opiskelijoita sekä ammattitaiteilijoita". Ehoistamiskilpailut kuten Marian aukion sisustuskilpailu ja taidekilpailut kuten "osallistavaan budjetointiin perustuva taidekilpailu", joka on ollut osa ympäristöministeriön rahoittamaa "Kamalan hienoa! – Kestävät teot näkyväksi ympäristötaiteen keinoin"-hanketta, eivät oikeastaan ollenkaan ole tarjonneet mietteitä siitä, mitä tarkoitetaan, kun pyydetään ideoita johonkin "sopivuudesta". Jokin on väritykseltään, olemukseltaan tjm. "mätsäävä" ympäristöönsä? Muistuttaa ihmisiä jostain yleisesti tärkeäksi määritellystä symboliikallaan? Herättää tuntemuksia, mutta ei oikeastaan huomioi niitä ja muutoksia niissä? Herättää monenlaisia tuntemuksia, mutta ei kummoisemmin ota kantaa minkälaiseksi "kokonaiskokemus" muodostuu vaikka viikon kuluessa ensikohtaamisesta ja sen jälkeisestä seitsemästä seuraavasta kerrasta? Ottaa kognitio- ja viestintätieteiden, sekä paikallisten tekoälyjen kanssa pelmaavien yrityksien avulla ihan oikeasti huomioon, mikä olisi ihan parasta?

[lisäys: Miksei kukaan kertonut, että on semmoinenkin suomalaisia pop- ja rock-biisejä soitteleva lappeenrantalainen bändi kuin "Sammuneet Lyhdyt"?]