Joidenkin asioiden hyvyyden, yleisen kelpoisuuden ja ihmisille henkilökohtaisesti hyväksyttävyydelle voi haluta ikään kuin antautua, helpostikin, ellei sitten oma mieli laita hiukan ranttaliksi ja käy kehittelemään selityksiä, joilla ei ehkä tietoisena pyrkimyksenä, mutta vaikutuksena, että näiden ajateltavissa olevien myöhempi havainnointi toimii kuin muistutuksena olla käymättä ajattelemaan niiden merkitystä tai olemusta tarkemmin. Julkisten taideteosten esille tuomisten "virallisia selityksiä" hyväksyttäväkseen ottamaan tottuneet, ilman itselleen hankalaksi käymistä, saattavat olla jo pidemmältä ajalta mieltyneet sekä siihen, kuinka katutaidetta tulee lisää sopivilta tuntuvin aikavälein, että siihen kuinka he itse kokevat pitävänsä näistä esillelaitetuista eli vaikkei niitä varsinaisesti ehkä juuri heitä varten ole esille laitettu, ne saattavat silti tuntua siltä, että juuri heidänkinlaisiaan on ajateltu hyvällä, kun niitä on suunniteltu ja toteuteltu.

Vaikka toki kaikilla on jonkinlaiset rajansa sille, milloin jokin ei tunnu toimivalta ideana tai juuri hänelle, miellyttyväksi tai edes kelpoisaksi koettujen ajateltavissa olevuuden pilaantuminen on erityisen epämiellyttävää sellaisen julkisen taiteen osalta, jonka on tarkoitus olla pitkän tai pitkähkön aikaa paikoillansa. Tai voihan se olla tavallaan pahempaakin, jos johonkin ehtii muodostamaan vääränlaisen suhtautumisen ja sitten se jokin puretaan yhdessä vaikkapa jonkin rakennuksen mukana pois, jolloin vääränlaiselta tuntunut suhtautuminen ei päässyt muotoutumaan sellaiseksi, että "sen koko höskän", jos kyse rakennuksesta, voi laittaa poistoon, eikä suhtautumisen keskeneräisyys jäisi harmittamaan.

Toisaalta, kyse on Lappeenrannasta, joten julkiseen taiteeseenkin tapaa päästä jollain tapaa mukaan kaikenlaiseen muuhun ajatuksellisesti tai jokseenkin tosiasiallisesti kytkeytyvyyttä, joten se mikä on määritelmällisesti yksi asia ei yksilön mielessä olekaan aivan niin simppelisti jokin yksi asia. Ja sehän ikävää onkin, jos monessa eri paikassa ja tilanneyhteydessä on tullut kokeeksi mieltyneisyyttä johonkin ryhmäisyydentapaisesti toisiinsa liittyvää taidetta, jotka ovat kaikki ainakin näennäisesti eri tahojen suunnittelemaa ja eri aikoina toteutettua, ja sitten jokin käy olemaan jatkuvanlaisena vääränlaisena ajatusajasta kilpailijana tuolle jollekin "yhteiselle tekijälle".

Tai voihan se olla, että monet eri julkiset taideteokset ovat käyneet kuin yhteiseen suunnitelmaan perustuen toimimaan yhteen havainnoijan mielessä, niiden kaikkien osaltaan täydentäessä jotain mielessä koettavissa olevaa, jolloin jokin yhteinen piirre on lähinnä muistuttimen tapainen sivuseikka. Tai ehkäpä ne toimivat yhteen klusterimaisesti, jolloin yhteisiä tekijöitä on useita, mutta ne kaikki eivät ole kaikkien eri taideteosten välisiä. Taiteilijat, olivat ne sitten ammattimaisesti toimivia tai muuten, tapaavat kai olla sellaisia, ainakin jotkut, että tekemisen kohteen olemusta ym. mietitään satakunta kertaa, jotta voitaisiin kuvitella siitä esille kaikki kuviteltavissa oleva, minkä perusteella sitten vielä jotain muutoksia tehdään, kunnnes se jokin on valmiin tuntuinen edes hetken aikaa.

Usein nämä taideteokset eivät ole lähelläkään toisiaan, joten havainnoinnin toistot ja kulkureittien valinnat vaikuttavat toki myös jopa siinä määrin, että useimmat ihmiset eivät monistakaan taideteoksista tulisi tietämäänkin kuin hyvin pitkin aikavälein ja joidenkin osalta vain sattumalta paikallislehdestä huomioidessaan. Mieltymyksien ja kelpoisalta tuntuvuuden pilaamisen kannalta ei kuitenkaan tarvitsekaan olla tietoinen kaikista eri taideteoksista, joiden ehkä on tarkoitus toimia jotenkin yhteen.

Antisamankaltaiset asiat, joiden ei välttämättä ole tarkoitus olla taideteos laisinkaan, voivat saada samanryhmäisyyteen tuppautumisensa aikaan vaikkapa jonkin adjektiivilla luonnehdittavissa olevan vuoksi, joka voisi olla esim. suunnilleen jokin väri (purppura), jotakuinkin jotain ilmiöisyyttä esittävyys (valoisuus) tai paljolti samanveroisesti paltiarallaa saman asian suuntaan ajattelua johdatteleva tekijä (törkyisyys). Jotain sellaista, joka käy jotakuinkin heti ilmi havainnoitaessa tai silloin kun havaintikokemukseen on vaikuttanut priming-ilmiö eli yksi tai useampi aikaisempi on valmistellut sitä, että jotain muuta tulee nähdyksi/koetuksi toisin.

Valoisa, valaiseva, valkeahkona erottuva ym. valomainen edustaa sellaista, minkälaisen käyttämisen voi tulkita alkaneen jo ajat sitten, vaikkapa Anssi Vanjoen korvavaloista alkaen. Hänhän on toiminut tuolla kampuksella LUT:n yliopiston professorina vuodet 2013 - 2019, eikä paikallisille ihmisille ole ollut ihan helppoa unohtaa jotain polemiikkistä kuin korvavaloja, joista uutisoitiin paljon hänen sijoitettuaan rahojaan Valkee-nimiseen yritykseen. Ei ole kuitenkaan tarkoitus sanoa häneen attribuoitavissa olevan valoisuuden olevan tässä se sellainen antisamankaltainen seikka tai asia, mutta siinä kuitenkin eräs jonkinlainen, joka tahattomasti tai valitettavasti on voinut valmistella joitain ihmisiä valomaisuuden arkikäytöstä eroavuuksien vaivaannuttavaan huomioimiseen. Voi jopa olla, että jossain on päätetty, että joitain käsitteitä tai muistikuvia on parempi laittaa ihmisten mielissä uusiksi ja sitten on käyty miettimään mitenkäs se tehdäänkään.

Siinä olisi erillisen selvittelyn paikkansa, miten niin sitten pääsee käymään tai miten se on suorastaan koetettu varmistella, että johonkin henkilöön attribuoituu erityisen yksilöivästi sellaista antisamankaltaistamista, jolla on niin vahva vaikutus, että se tuntuu kenties suorastaan tuhoavan mahdollisuuden ajatella sitä tai niitä joitain julkisia taideteoksia siellä jossain aivan toisaalla? Jos tällaista pitää tavoitteena, siinähän auttaa paljon, kun erittäin runsas määrä ihmisiä pääsee jotenkin havainnoimaan ja tietämään, minkälaista antisamankaltaista jossain on, jollain pahasti pielessä olevalla tavalla. Siihen vielä ympäristöön monenlaista muuta "yleisen käsityksen" mukaan pielessä olevaa ja eri aikoina kaikenlaista henkilöön kohdistuvaa demonisointia, vääristelyä ym. hömppää, niin eiköhän ala taideteosten yhdessä, erikseen tai hajautetusti kokeminen tuntua vääränlaiselta sitten viimeistään vaikkapa puolen vuoden kuluttua, kun ihmisten mielet ovat saaneet aikaa muhiutua joitain erityisiltä osin.

Taideteoksia, joissa valoisuus, valaisevuus, valheahkona erottuvuus ym. valomainen esimerkinomaisesti ilmentyy ovat mm.

• taidekilpailun voittamisen perusteella Lauritsalan koulun tiiliseinään tehty taideteos "Ikkuna tulevaisuuteen", missä "erivärisistä tiilistä muodostuu rakennuksen seinään ikkunasta lähtevä valokeila, joka näyttää heijastavan valoa koulun sisältä",
• jo useamman vuoden "loistoa pimeän keskelle" ja "varmasti hyvää mieltä" tarjoava Loistopuisto, monen eri lapsisen koulun oppilaiden tekemänä ja
• LAB-ammattikorkeakoulun taideopiskelijoiden gobo-valonheittimellä Koulukadulla sekä kaupungintalon ja kauppakeskus IsoKristiinan lähettyvillä olleet suuret valoteokset, joiden toteutuksessa on käytetty laserleikkurilla tehtyjä, tietokoneavusteisesti suunniteltuja maskilevyjä.

Komiteoiden ym. enemmän tai vähemmän professionaalisten päätöksentekijöiden kautta on kulkenut toteutukseen päässeitä ideoita, joissa valoisuus, valaisevuus, valheahkona erottuvuus ym. valomainen ilmentyy hiukan vähemmän ensisijaisena yksityiskohtana tai ajateltavissa olevana asiana kuten mm.

• Vuoden Valopilkku -äänestys, millä Lappeenrannan Nuorkauppakamari haluaa "tuoda esiin iloa ja valoa kaupungissamme ja nostaa tietoisuuteen mahtavia valopilkkuja kaupunkilaistemme keskuudesta sekä yritys- ja yhdistystoiminnasta" pyytämällä ihmisiä ehdottelemaan äänestyskriteerien arvoista henkilöä,
• Pave Maijanen -muistoteos, mikä on olemukseltaan kitarakotelo, jonka sisällä on valoja, jotka "hohtavat himmeästi pronssikuoren takaa" ja joka on sijoitettuna Kaunis Veera -teoksen lähelle satamaan ja
• informaatioteknologian ym. alan yritys, Loihde nimeltään, missä väitetysti "sisäisen nimikilpailun kautta" kekattu nimi uuttaa ainakin tulkinnan mukaan ideaa majakkamaisesti loistavasta valosta ja loitsusauvasta, joka piirtää käytettäessä ilmaan värikkäitä, varsinkin yössä erottuvia kuvioita, yrityksen pitäytyessä yritysostoistaan ja organisaatiorakenteen muutoksista huolimatta erään alunperin lappeenrantalaisen yrityksen vuosia käyttämän violetin, pinkin ja lilan hyödyntämisessä logossa ja visuaalisessa ohjeistuksessaan

Edellä mainituista taideteoksista gobo-teoksilla ei Emotion Zine -sivuston mukaan ole ollut "yhteistä teemaa, vaan kuvat ovat opiskelijoiden omasta taiteellisesta maailmasta ja käsittelytavasta lähtöisin" ja niitä on luonnehdittu ilmaisuilla kuten "Se voi aueta katsojalle, tai sitten tuoda jonkin muun mielleyhtymän omiin kokemuksiin.", "Teokset antavat virkistäviä ajatuksia ja viihtyisyyttä kaupunkitilaan, joten kannattaa ainakin käydä vilkaisemassa.", "Taide toimii ympäristössä tuoden siihen jotakin uutta ja ajattelemisen arvoista" ja "Tässä tapauksessa taide ei vaadi paljoa ympäristöltään, vaan pyrkii antamaan pieniä ajatuksia tulemalla osaksi jotain jo olemassa olevaa." Tällaiset luonnehdinnat antavat mahdollisuuden spekuloida mahdollisella menneellä alttiudella ottaa kenties huomaamattakin vaikutteita taideteoksien sisällöksi ja yleensäkin pitäytyä ideassa käyttää gobo-valoja, kun kerran on jostain syystä päätetty aloittaa niiden käyttäminen.

Taidekilpailuun, jossa mielipiteiden esittäjiä ja palkinnon saajan valintaan on ollut vaikuttamassa useita ihmisiä, voisi ajatella olevan haastavampaa vaikuttaa manipuloivasti, mutta toisaalta koska mielipiteen ilmaisijoina on paljolti lapsia ja nuoria, voisi tavallaan epäreilusti ounastella, että kun kerran on laitettu liikkeelle rakennusliike YIT:n ja lappeenrantalaisten tahojen kuten Kaakon taiteen toimesta päätös siitä, että järjestetään ideakilpailu, missä päämateriaalina täytyy olla tiili ja ideoijina täytyy olla paljolti taiteen tekemisen kanssa muutenkin tekemisessä oleva henkilö, päädytään arvioinnin edetessä takuuvarmasti siihen ideaan, joka erottuu helposti edukseen. Olkoonkin, että "koululuokat arvioivat palkintoehdokkaat ja palkintolautakuntaan kuului oppilaiden edustajia" ja että "oppilaiden mielipiteet ja toiveet huomioitiin osana kilpailun lähdeaineistoa" ja että "teoksen toteuttanut taiteilija kertoo, että hän kiinnitti huomiota paitsi rakennuksen luonteeseen, niin myös lapsilta tulleisiin toiveisiin". Ei sitä vaan osata vastustaa ideana, kun jotain vain "täytyy" valita ja sillä jollakin on vängästi vetoava toimivuus ja hyvät luonnehdinnat kuten "koulun tarkoitus on näyttää oppilaille tietä tulevaisuuteen ja valaista sitä tietä" ja "värimaailmaltaan ja ilmeeltään raikas teos leikittelee ajatuksella, jossa valokeila onkin lähtöisin koulurakennuksen sisältä sen sijaan, että auringonvalo loistaisi ulkoa sisälle huoneeseen".

Kutsuttaessa jotain ydinkeskustan aluetta Loistopuistoksi ja painottamalla sitä, kuinka on tärkeää, että "lasten ja nuorten tekemää taidetta lisätään kaikessa kaupunkisuunnittelussa" (lastenkulttuurikeskus Metkun ilmaisema tavoite sen toiminnanjohtajan mukaan), sillä "dekoraatiolla ja taiteellaan lapset huomioivat oman ympäristönsä ja tekevät siitä viihtyisän", ei sitä kukaan kehtaa vastustaa ja alueen nimeäminen Loistopuistoksi tarjoaa käytännöllisen mahdollisuuden olla pitäytymättä taideteoksien ilmentymissä ja ideoinnissa missään liian jyrkässä, taiteilevan lapsen luovaa vapautta rajoittavuuksissa. LED-UV -valaisimien varkaustapaus, jota yleisesti tietenkin paheksutaan, antaa käytännöllistä lisäperustetta Loistopuiston olemassaololle, sillä "että jotkut kehtaavatkin varastaa lapsilta".

Ei myöskään pitäne jäädä huomioimatta, että "puisto on ainutlaatuinen, sillä mistään muualta Suomesta ei löydy vastaavanlaista lasten tekemää UV- taidepuistoa" ja että "Loistopuisto on osa Lapsen oikeuksien ja METKAT-lastenkulttuuriviikon ohjelmaa, joka muistuttaa taide- ja kulttuurisisältöisen toiminnan välttämättömyydestä lapsen kehitykselle ja lapsen kulttuuristen oikeuksien tasavertaisuudesta. Lapsen sosioekonominen tausta tai maantieteellinen sijainti ei saa vaikuttaa siihen, minkälaisia taiteen ja kulttuurin mahdollisuuksia hänelle tarjotaan." ja että "Loistopuisto on herättänyt ihastusta Lappeenrannassa jo aiempina vuosina."

Aikuisempien tekemiä taideteoksia, poistuen hetkeksi valoisuus-teemasta, on sallitumpaa arvostella, mistä ovat saaneet lukea taiteen tekijät, joiden Paasikivenpuistossa olleet teokset, jotka koostuivat Saimaan pohjasta nostetuista polkupyöristä, skoottereista, jääkaapeista ja muusta elektroniikka- ja metallijätteestä, eivät paikallislehden haastattelemien muutaman paikallisen ammattilaisen ja "Joutsenossa asuvan, Salon taidemuseon ja Salon museopalveluiden eläkkeellä olevan johtajan" mielipiteistä ilmenneiden perusteella saaneet ihan silkkaa ylistävyyttä osakseen:

• "romusta voi tehdä hyvää taidetta, mutta tämä installaatio olisi edellyttänyt enemmän työstämistä tullakseen persoonalliseksi teokseksi"
• "opiskelijat tarvitsevat harjoitustöitä, mutta harjoitustyö ei välttämättä ole julkinen taideteos"
• kilpailun järjestäjä ja palkintolautakunta sai kritisoinnin osakseen siitä, että se olisi "halutessaan voinut todeta, ettei riittävän tasokkaita ehdotuksia tullut, eikä teosta toteuteta"

Monesta katsojasta tuo romuista tehty Saimaan salaisuus -taideteos, jonka toteuttajina olivat lappeenrantalaiset kuvataideopiskelijat, saattaa aiheuttaa reaktioita, joiden voisi sanoilla sanoen luonnehtia ilmentävän tuntemusta "ei helvetti sentään, siis ihan oikeasti, mitä ihmeen helvettiä".

Edellisen tapaiselle tavallaan järkytyksen sävyttämälle hupaistuneisuudelle saattaa tarjota hyvän kilpailijan "taideteosten sarja, johon kaupunkilaiset ovat saaneet itse vaikuttaa", josta paikallislehti ja YLE ovat uutisoineet mm. 18.10.2022 ja 20.1.2023, mutta kun se sitten 24.5.2024 vihdoin julkaistaan, se onkin vain Tarinarinta-niminen "joukko messinkisiä kylttejä, jotka on sijoiteltu lyhtypylväisiin ja penkkeihin ympäri kaupunkia". Näissä kylteissä on "pieni tarina ihmiseltä, jolle tapahtui kyseisellä paikalla joskus jotakin merkittävää". Taiteilijaa oli kertomaansa mukaan kiinnostaneet "kaikenlaiset tarinat, kunhan ne kiinnittyvät johonkin tiettyyn paikkaan Lappeenrannassa", joiden pohjalta hän sitten suunnitteli "yhdessä koreografin kanssa sarjan muistoon ja liikkeeseen pohjautuvia teoksia, muistomerkkejä, jotka sijoitetaan tarinoiden tapahtumapaikoille Lappeenrannassa". Niissä kun on ehdotelma suoritteesta, jonka huomioija voi tehdä. Taiteilija tai miksi häntä pitäisi nimittää tällaisen aikaansaannoksen perusteella ei ole tarjonnut tarkkaa luetteloa paikoista, koska hän "haluaa jättää teosten löytämisen riemun kaupunkilaisille". Vai että riemun. YLE:n uutisoinnin mukaan näitä on laiteltuna kymmenisen kappaletta "keskustan lisäksi Lappeenrannan lentoasemalla, Kisapuistossa, Fazerin tehtaan edustalla sekä Linnoituksessa". Kuten romuteosten kommentointien osalta näillekin olisi voinut todeta, ettei kaikkea tarvitse viedä julkistettavaksi. Vuoden 2023 tammikuun YLE-uutisoinnin mukaan ehdotuksia tarinoiksi saatiin (vaivaiset) 20 ja valmista olisi pitänyt olla samaisen vuoden kesänä. Kaikessa asiasta uutisoinnissa ei ole millään tavoin sanottu, miten näiden messinkikylttien laittamisessa on huomioitu havainnoijat, sillä kaikessa uutisoinnissa perustaana on vain se, mitä taiteilija kertoi halunneensa. Tarkemmin tietämättä tohtii kuitenkin arvata, että näissäkin on ainakin jossain määrin mukana monikulttuurisuutta, minkä ei sinänsä ole tarkoitettu olevan arvostelma, mutta silleen siinä kuitenkin on käynyt.

Julkiselle taiteen lisääntymiselle ei ole loppua näkyvillä, sillä "Lappeenrannan sekä lähialueiden kaupunkikuvan elävöittäminen" on jonkin argumentin osana jokseenkin tehokas vastaväitteiden tyynnyttäjä, kuten Taiteesta kaupunkikuvaa -hankkeessa, missä "harmaat jakokaapit saadaan pois näköpiiristä" ja samalla "saatetaan yhteen opiskelijoita sekä ammattitaiteilijoita". Ehoistamiskilpailut kuten Marian aukion sisustuskilpailu ja taidekilpailut kuten "osallistavaan budjetointiin perustuva taidekilpailu", joka on ollut osa ympäristöministeriön rahoittamaa "Kamalan hienoa! – Kestävät teot näkyväksi ympäristötaiteen keinoin"-hanketta, eivät oikeastaan ollenkaan ole tarjonneet mietteitä siitä, mitä tarkoitetaan, kun pyydetään ideoita johonkin "sopivuudesta". Jokin on väritykseltään, olemukseltaan tjm. "mätsäävä" ympäristöönsä? Muistuttaa ihmisiä jostain yleisesti tärkeäksi määritellystä symboliikallaan? Herättää tuntemuksia, mutta ei oikeastaan huomioi niitä ja muutoksia niissä? Herättää monenlaisia tuntemuksia, mutta ei kummoisemmin ota kantaa minkälaiseksi "kokonaiskokemus" muodostuu vaikka viikon kuluessa ensikohtaamisesta ja sen jälkeisestä seitsemästä seuraavasta kerrasta? Ottaa kognitio- ja viestintätieteiden, sekä paikallisten tekoälyjen kanssa pelmaavien yrityksien avulla ihan oikeasti huomioon, mikä olisi ihan parasta?

[lisäys: Miksei kukaan kertonut, että on semmoinenkin suomalaisia pop- ja rock-biisejä soitteleva lappeenrantalainen bändi kuin "Sammuneet Lyhdyt"?]

Lutherista evankelisluterilaisuuteen

Kirjaa "Uskon puolesta – Martin Lutherin elämäntyö" lukiessa käy ilmeiseksi, että Luther on saanut pitää nykyisen asemansa evankelisluterilaisuudessa "kaikesta huolimatta", vaikka Lutherin yksityiselämän, sanomisten, tekemisten ja opetuksien välillä on epäsuhtaisuuksia. Sinänsä, kirjan mukaan, "Luther on ollut kirkkokuntien ja teologian historiassa todellista vapaata riistaa" ja että häntä on omittu, hyljitty, nälvitty, ylennetty, alennettu ym. (s. 12), mutta tällainen antaa vain lisäsyytä epäily-moodin käyttöön kytkemisellä kaikissa nykyajan tekstien kohdissa, jotka alkavat sanoilla kuten "Luther korosti, että..".

Katkelmia Lutherin tekoselitysmäisyyksistä teoilleen ja lausuntoja muista ihmisistä, mitkä heikentävät hänen vakavasti otettavuuttaan:

Luther myönsi avoimesti, että katseli vielä vanhanakin toisten naisten perään. Kätheä puolestaan ei lainkaan naurattanut, kun Luther todisti muiden läsnäollessa Raamatusta, että mies saattoi Jumalan lakia rikkomatta ottaa useita vaimoja. Käthe vastasi, että jos Luther sen tekisi, hän menisi itse takaisin luostariin ja jättäisi lapset miehensä hoidettaviksi. Kukaan läsnäolijoista ei jäänyt epävarmaksi, tarkoittiko hän täyttä totta. Käthe Luther oli lujatekoinen nainen. Hän vastusti sisukkaasti miehensä suorastaan hillitöntä halua antaa pois kaikki, minkä he omistivat. Hän sai myös tahtonsa läpi melkein kaikissa perheen raha-asioissa, niin että jotkut Lutherin ystävät suorastaan kiukustuivat, Lutherin kun olisi heidän mielestään pitänyt olla miehekkäämpi. (s. 324-325)

"Joskus on tarpeen juoda vähän enemmän, huvitella, laskea leikkiä tai jopa tehdä syntiä paholaisen uhmaamiseksi ja halveksimiseksi, ettei se saisi tilaisuutta viekoitella meitä tunnontarkkuuteen pikkuasioissa. Me menehdymme, jos liikaa huolehdimme johonkin syntiin lankeamisesta... Minkä takia joisin laimentamatonta viiniä, puhuisin vapaasti ja söisin enemmän ellen juuri piinatakseni ja kiusatakseni paholaista, joka on päättänyt piinata ja kiusata minua? Voisinpa tehdä jonkin nimellisen synnin vain pilkatakseni paholaista, jotta hän käsittäisi, etten myönnä mitään syntiä enkä ole tietoinen mistään synnistä. Kun paholainen hyökkää kimppuumme ja piinaa meitä, meidän on pantava kymmenen käskyä kokonaan syrjään." (s. 328)

Luther huomautti kerran itsekin, etteivät hänen tuntemansa maatyöläiset pitäneet ajasta lukua kellon eivätkä auringon, vaan ympärillään lojuvien tyhjien kolpakoitten avulla. Luther halveksi tyhjäntoimittajia, juoppoja, vaimonpieksäjiä, irrallisia sukupuolisuhteita harrastavaa nuorisoa ja kaikkia roistoja. Hänen ivansa ei tuntenut mitään rajoja, varsinkaan jos kyseinen mieliharmin aiheuttaja oli ylhäistä syntyperää. (s. 248)

Eri uskontokuntiin eli saman uskonnon tunnustajien yhteisöihin ja mihin lie vapaisiin suuntauksiin kuuluvien tai kuten sanotaan, "kristinuskon seuraajien", oletetaan ottavan monet evankalisluterilaisen kirkkoyhteisön ylläpitämät väittämät sellaisena minkälaiseksi ne ovat historian kuluessa päässeet muotoutumaan. Kirkkohistorioitsijat eli tämän kyseisen oppiaineen osaajat, jotka tutkivat kristinuskon, kirkon ja kristillisten liikkeiden menneisyyttä, tietäisivät hyvin Lutherin ja hänen hyvin tuntemansa Erasmuksen välisen oppitaistelun siitä, mikä pelastaa yksilön synniltä ja johtaa häntä reitillä pelastukseen, mutta ei sellaista nykypäivän esim. saarnoissa mainita, että toisen mielestä (Erasmus) hyvien tekojen tekeminen on välttämätöntä, mutta toisen mielestä (Luther) pelastuksen voi saavuttaa vain armosta, joka perustuu Jumalan horjumattomaan päätökseen.

Armon antaja on Jumala, ja ihminen tarvitsee pelastuksen vastaanottamiseen vain uskonsa, joka tarrautuu Jumalan lupaukseen armosta. [12]

Henkilönä Luther oli siis "saksalainen munkki ja teologi, jonka opetukset käynnistivät uskonpuhdistuksen katolisessa kirkossa ja johtivat protestanttisen luterilaisen kirkkokunnan syntymiseen" [1].

Maailmanlaajuisesti kristinuskon "seuraajia" on lähes 3 miljardia. Jyrkähköstä jäsenkadosta on kirjoiteltu useissa mm. suomalaisten evankelisluterilaisten julkaisuissa jo useita vuosia, mitä voinee tulkita miten haluaa, sillä perusteet jostain eroamiselle eivät aina ole kovinkaan huolellisesti mietittyjä, kuten eivät varmaan liittymisetkään.

Predestinaatio ja luomiskertomus

Kristityn elämä seurakunnassaan ei varmaankaan aivan joka päivä sisällä sen filosofista tai muunlaista pohtimista, että miten ihmeessä se Jumala pystyi luomaan sen kaiken, ihmiset ja tähdet ym., sekä mitä se predestinaatio tarkoittaakaan eli mihin ihminen päätyy, kun hänen vaelluksensa maan päällä tulee päätökseensä, mutta kun niin moni muukin osoittaa toiminnallaan uskovansa johonkin, mitä on vaikea saada uskomalla uskottua todeksi, niin kaipa sitä sitten voi jatkaa sitä uskomiselta vaikuttamistaan.

Tieteellisen tiedon avulla voidaan tutkia, mitä Jumalasta on sanottu. Se ei kuitenkaan auta pääsemään lähemmäs Jumalaa. Hän pysyy salattuna. Vain uskon kautta on mahdollista vakuuttua siitä, että Jumala on ihmisen lähellä ja toimii tässä maailmassa. Uskon kautta ihminen voi kokea, että Jumala on todellinen, että Hän on läsnä elämässä ja toimii suhteessa maailmaan. [2]

Erilaiset nykypäivänäkin vaikuttavat ns. vapaat suuntaukset kuten adventistit eli adventtikirkkoon kuuluvat sanovat, että he soveltavat Raamattua (pyhä kirja, ohjeellinen tekstikokoelma) suoremmin tämän päivän elämään ja että luterilaiset pyrkivät rinnastamaan yksittäisiä raamatunkohtia Raamatun kokonaissanomaan ja kiinnittävät myös erityistä huomiota nykypäivän maailman muuttuneisiin olosuhteisiin, mutta kyllähän ne kaikenlaiset selitykset luomiskertomuksista ja pelastussuunnitelman ennaltamääräytyvyydestä ovat melkoisen haasteellista uskottavaa uskontokunnasta riippumatta.

Siis ettäkö olisi ollut ja kenties edelleen olemassa (tämäkin kiistanalaista) joku (tai jokin) Jumala, joka on ollut pätevä luomaan maailman ja ihmiset siihen, sekä määrittämään ihmisen elämän ja pelastussuunnitelman ennaltamääräytyväksi matkalle jonkinlaiseen paratiisiin, jonkalaisen koostumuksesta, sisällöstä ja toimivuudesta Jumalalla ei sitten kuitenkaan ilmeisesti ole ollut aiempaa kokemusta, koska synti ja paha ovat tulleet mukaan ikään kuin vahingossa [6]:

Luomistyö osoittaa myös, että Jumala on kaiken sen yläpuolella, mitä maailmasta tai maailmankaikkeudesta voimme havainnoida. Se osoittaa meille hyvin vahvasti, että kaikki uskonnollinen palvonta, kiitos tai kunnioitus kuuluu yksin hänelle. Ei ole mitään luotua, jota meidän pitäisi palvoa. Jumala on kaiken luodun yläpuolella. Aivan toisenlainen ulottuvuus luomiskertomuksessa on se, että se sanoo jotakin maailman hyvyydestä. Mikään luotu ei ole itsessään tai alkujaan paha. Kaikki oli täydellistä ja hyvää sellaisena kuin se tuli Jumalan kädestä. Synti on myöhemmin tullut maailmaan ja turmellut sitä niin, että nyt ympärillämme luonnossa näemme niin hyvää kuin pahaakin. [6]

Vai olisiko sitten niin, että on jo ollut useita iteraatioita, joissa ensin joku luo perustat elämälle, sitten elellään ja lopulta päästään jonkinlaiseen paratiisiin? Joissakin muissa uskonnoissahan uudelleensyntyminen eri ihmisenä on perushuttua. Luterilaisen kirkon mukaan "Jumalan pelastussuunnitelma on salainen ja ihmisjärjen tavoittamattomissa". Niinpä tietenkin. Uskomisiaan vahvistamaan tarjoavat apuaan mm. kristilliset musiikkiyhtyeet kuten LIN D, jonka kappaleessa "Never On Your Own" lauletaan "We are part of a greater plan" ja "The Creator thought of you before you even knew" [7].

Lopun aikoihin liittyy käsite eskatologia, joka on "uskontoihin liittyvä oppi maailman viimeisistä tapahtumista", joilla "tarkoitetaan yleensä nykyisen maailman päättymistä ja uuden maailman syntymistä". Kristinuskossa, Raamatun mukaan, "maallisten valtakuntien jälkeen on tulossa Jumalan valtakunta, tuhatvuotinen valtakunta jonka jälkeen syntyy uusi maa uusine taivaineen. Kristinuskon mukaan lopun ajat alkoivat Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta noin vuonna 30–33. Eskatologia on enemmänkin oppi pelastuksesta kuin tuomiosta: pelastuvat saavat katoamattoman elämän Taivaan valtakunnassa." [9]

The end of the world or end times is predicted by several world religions (both Abrahamic and non-Abrahamic), which teach that negative world events will reach a climax. Belief that the end of the world is imminent is known as apocalypticism, and over time has been held both by members of mainstream religions and by doomsday cults. In the context of mysticism, the term refers metaphorically to the end of ordinary reality and to reunion with the divine. [10]

Juutalaisilla on omia näkemyksiään:

However, because Judaism is primarily focused on life here and now rather than on the afterlife, Judaism does not have much dogma about the afterlife, and leaves a great deal of room for personal opinion. It is possible for an Orthodox Jew to believe that the souls of the righteous dead go to a place similar to the Christian heaven, or that they are reincarnated through many lifetimes, or that they simply wait until the coming of the messiah, when they will be resurrected. [21]

Many Jewish people also believe in olam ha-ba (meaning ‘the world to come’). This is a perfect version of the world that will exist at the end of days, after the Messiah has come and God has judged the living and the dead. Many Jews believe that people may experience pain and suffering in this world but that it is merely an antechamber for the world to come, which will be free of misery. It is believed that the virtuous will be reunited with loved ones and that their souls will live on. [22]

Unlike Maimonides, who believed that the resurrection of the dead would be followed by a second death and the eternal rest of souls in the World to Come, Nachmanides believed the resurrected would enjoy eternal physical life in the messianic age. [23]

Katekismuksesta ja synneistä

Maan päällä ja usein myös jalat maasta irrallaan elellessä ihmiset saattavat toisinaan hairahtua jonkinlaiseen synniksi määrittyvään (ennalta tai tulkinnasta riippuen), mutta onneksi on rippi. Sitä käytetään, kun "ihminen haluaa tunnustaa Jumalalle mieltä painavan syyllisyytensä ja syntinsä". Se on myös osa seurakunnan yhteistä jumalanpalvelusta ja jos haluaa, "ripittäytyä voi myös henkilökohtaisesti sielunhoidollisessa keskustelussa", jonka ottaa vastaan pappi, seurakunnan muu työntekijä tai toinen seurakuntalainen. [8]

Siinähän sitten yrittää uskoa, että Jumalan tekemä luomistyö oli kaiken liikkeellä laittava voima, jonka ainakin periaatteessa piti olla lopun aikojen jälkeisiin aikoihin asti mietitty, jos synti tuli maailmaan vasta luomistyön jälkeen ja ripittäytymällä voi tunnustaa Jumalalle syyllisyytensä, vaikkei tällaista tunnustamista ja sen kuulemista voinutkaan olla mietitty alunperin mukaan ihmisten elämään, koska syntiä ei siis ollut, koska Jumala teki parhainta mahdollista työtä luomistyössään. Ja Jumalan armonkin saamiseksi olisi siis saattanut joutua tekemään ns. hyviä töitä elämässään, mutta kävipä sitten kuitenkin niin, että ihmisten välisen sanoilla taistelun seurauksena näin ei tarvinnutkaan olla.

Kaiken elämisen tuoksinassa tavallisen uskovaisen yksilön voisi olla vaikea muistaa jatkuvasti kaikenlaista, mitä seurakuntaan kuuluvan kristityn pitäisi huomioida, joten hengellinen käsikirja, katekismus, joka "ilmaisee lyhyesti ja selkeästi Raamatun keskeisen sisällön ja sen, mitä kristillinen usko on", on varmastikin hyödyllinen esim. valmistauduttaessa kristillisille festareille, jossa voi tavata muita uskontunnustajia.

Katekismuksen ydintä ovat siis kymmenen käskyä ("älä..", "pyhitä..", "älä..", "älä.." jne.), uskontunnustus ja Isä meidän -rukous. Sen "syvin tehtävä on ohjata meitä elämään uskossa Jumalaan ja rakkaudessa toinen toiseemme". [11] Saatavilla myös verkosta: https://katekismus.fi

Kymmenen käskyä ilmaisee elämän peruslain: mitä meidän tulee tehdä ja mitä jättää tekemättä. Uskontunnustus kertoo siitä, kuka Jumala on, mitä hän on puolestamme tehnyt ja mitä hän meille antaa. Isä meidän -rukous ohjaa meidät rukoilemaan Jumalaa, jotta pysyisimme uskossa häneen ja voisimme elää hänen tahtonsa mukaisesti. [11]

Näihin päiviin asti katekismus on saatu pysymään siinä muodossaan, jonkalaiseksi Suomen evankelisluterilaiset sen hyväksyivät vuonna 1999. Katolisella kirkolla on tietysti omanlaisensa, mutta toisaalta molempien ollessa kristinuskon levittäjiä, voidaan heidät sopivien tilaisuuksien tullen laskea yhteen.

Erään "Kysy kirjastonhoitajalta"-vastauksen mukaan [24] katolilaisuus eroaa luterilaisuudesta mm. siinä, että katolilaisuudessa korostetaan kirkon (ts. papiston ja pyhimysten) roolia välittäjänä yksilön ja jumalan välillä, mutta luterilaisuudessa korostetaan yksilön henkilökohtaista uskoa sekä suoraa ja välitöntä suhdetta jumalaan. Tällainen "omatoimisempi" tyyli sopii Suomenkin oloihin paremmin, eikä luterilaisuus muutenkaan muodosta yksittäistä kirkkoa kuten esimerkiksi roomalaiskatolisuus, vaan se koostuu erilaisista alueellisista tai kansallisista kirkoista [5] eli ainakin teoriassa uskonasioista vähemmän kiinnostuneiden ei tarvitse olla niin huolissaan siitä, että Suomen evankelisluterilaisuuteen vaikuttaisi jokin ylikansallinen voima.

Nöyryyttä, lohtua ja rukoilemista

Kun tuota sotaakin toisaalla on, saa siitä lisää ihmettelyn aihetta rukouksien tarkoituksista ja vaikuttavuudesta, että myös lisäperustetta epäillä tämän jonkun Jumalan kyvykkyydelle visioida, mitä kaikkea ihmisten elämässä voikaan tapahtua. Lappeenrannan seurakunnat -sivuilla on maaliskuiset (2022) ohjeet sille "kuinka rukoilla rauhan puolesta", missä yhteydessä mainitaan, että

Raamattu opettaa meille, että Jumala kuulee rukouksemme. Hän vastaa rukouksiimme, mutta ei aina sillä tavoin kuten me odotamme. Ja kun rukous on puhetta Jumalalle, niin voimme aivan hyvin omin sanoin kertoa oman ahdistuksemme, pelkomme, tuskamme, kaikki ne tunteet, joita sota meissä herättää Jumalallemme. [13]

eli kuulosalla Jumala ainakin on, jotenkin, kuulemma. Teoriassa vaikutusta voi olla sillä, että riittävän monen rauhoittuessa rukoilemaan tai tekemään jotain, minkä kokee rukoilemiseksi, se saattaa heidän tavallaan yhteisen käytöksensä ilmenemään hyvinä tekoina sitten hiukan myöhemmin, minkä sitten voi vapaasti tulkita Jumalan aikaansaannokseksi ja vastaukseksi rukouksiin, mutta ei sillä varmaankaan estetä ketään sotimisesta viehtynyttä "tuolla jossain" saamaan tekemään toisenlaista päätöstä sotimiseen liittyen ellei hän tule vaikkapa Telegram-viestintää seuratessaan nähneeksi jonkun rukoilemisensa päätteeksi tekemän vetoomuksen säästää jokin kohde pommituksilta, johon voi sitten todeta "no okei, fine, ei tänään".

Piispat ne kuitenkin päättivät ihan paastovetoomuksen laittaa julkisuuteen, koska

Paastonaika kutsuu rauhan ja oikeudenmukaisuuden tekoihin. Venäjän hyökkäys on rikos kansainvälistä oikeutta ja synti Jumalaa vastaan. Kristinuskon ydinsanoma kärsivästä Kristuksesta on sanoma sovituksesta, sovinnosta ja rauhasta. Kristus itse kutsuu rauhantekijöitä Jumalan lapsiksi. Vetoamme kaikkiin, jotka kantavat vastuun Venäjän sotatoimien käynnistämisestä ja mahdollistamisesta. Tehkää kaikkenne hyökkäyksen pysäyttämiseksi. [14]

ja siinä samassa yhteydessä sitten kirkolle sinänsä jo tavanomaiseksi tulleella tavalla johdetallaan ihmisiä auttamaan jotain eli tässä tapauksessa sodasta kärsiviä ukrainalaisia osallistumalla keräyksiin "Kirkon Ulkomaanavun, Suomen Lähetysseuran tai muiden avustusjärjestöjen kautta". Itsearvoisesti ei varmaankaan mitään pahaa, että pidetään yllä organisaatioita, joiden kautta voi auttaa muita, mutta toisaalta kyse on myös joidenkin työllistymispyrkimyksistä ja sillä tavoin joidenkin elämänlaadun käyttökelpoisena pitämisestä.

Paastovetoomuksen loppusanoissa oleva "Herra, armahda meitä." ansaitsisi tulla arvioiduksi kriittisesti, sillä sitä edeltää sen vaikutelman antaminen, että paastonajan syvemmälle henkiseen elämään meneminen rauhan, Ukrainan kansan ym. puolesta rukouksineen ja muineen olisi jollain tekstissä sanomattomalla tavalla "toimivaa" ja että armahtamista joihinkin ihmisiin kohdistuen voisi tapahtua siis ennen sitä jotain aikojen loppuakin?

Samaisten piispojen aiemmin esittämässä puheenvuorossa ja rukouksessa mainitaan, että

Pyhä Kolmiyhteinen Jumala, vahvista meissä toivoa, kun lähellämme käytävä sota ahdistaa. Varjele Ukrainan kansaa. Säästä ihmisiä sodan kärsimyksiltä, tuo lohtua perheille, jotka ovat jääneet sen jalkoihin.

eli vaihtoehtoina ovat, että joko uskominen toimintana, yksilösuorituksena tai laajemmin, on se, mikä saa tai saattaa saada vaikutusta aikaan, tai sitten Jumala vaikuttaa asioihin "itse" saamiinsa "yhteydenottoihin" perustuen. Pelkän uskomisen avulla voi olla hiukan hankalampi saada aikaan jotain varjelevuutta, kuin toivon vahvistumista ja sodan kärsimyksiltä säästäminen voi onnistua hiukan heikommin kuin lohdun aikaansaaminen joillekin. Minkähän vuoksi näihin rukouksiin on pitänyt ympätä mukaan kohta "Sen tähden anomme, että et hylkäisi meitä."? Tosin, siinä viitattiin "Vapahtajaamme, Jeesus Kristukseen", mutta kyllä se paljolti siltä kuulosti, että ihmisten rukoilujen "kuulijat" saattaisivat jättää heidät oman onnensa nojaan ihan milloin vain, vaikka kommunikointia väitetysti kahteen suuntaan on ollut jo satoja vuosia. Moinen sanailu saa ihmiset vaikuttamaan surkeilta ressukoilta.

Rauhan Tervehdys -lehden mukaan "Kristilliseen paastoon liittyy aina rukous ja hiljentyminen, Jumalan äänen kuuleminen." ja että "Kristitylle paasto on pyhä, Jumalalle erotettu elämänmuoto."

Paastoamisen tehtävä on puhdistaa mieli ja omat halut ja suunnata katse Kristukseen ja lähimmäisen tarpeisiin. Silloin saamme myös itsellemme ja Herra siunaa meitä. Kristillinen paasto on enemmän itsetutkistelua kuin ruokaan ja ulkoisiin seikkoihin huomion kiinnittämistä. Paastoaminen ikään kuin kirkastaa Jumalan äänen kuulemisen. [16]

Sanovatpa myös samaisessa artikkelissa, että "Kristillinen paasto ohjaa meitä toivoon, iloon, nöyryyteen ja vaatimattomuuteen." Nöyryyteen..?

Mitä se Luther sanoikaan..?

"Joskus on tarpeen juoda vähän enemmän, huvitella, laskea leikkiä tai jopa tehdä syntiä paholaisen uhmaamiseksi ja halveksimiseksi, ettei se saisi tilaisuutta viekoitella meitä tunnontarkkuuteen pikkuasioissa. Me menehdymme, jos liikaa huolehdimme johonkin syntiin lankeamisesta... Minkä takia joisin laimentamatonta viiniä, puhuisin vapaasti ja söisin enemmän ellen juuri piinatakseni ja kiusatakseni paholaista, joka on päättänyt piinata ja kiusata minua? Voisinpa tehdä jonkin nimellisen synnin vain pilkatakseni paholaista, jotta hän käsittäisi, etten myönnä mitään syntiä enkä ole tietoinen mistään synnistä. Kun paholainen hyökkää kimppuumme ja piinaa meitä, meidän on pantava kymmenen käskyä kokonaan syrjään." (s. 328)

Nöyryys?

"Joskus on tarpeen juoda vähän enemmän.."

"..paholaisen uhmaamiseksi ja halveksimiseksi"

"menehdymme, jos huolehdimme liikaa johonkin syntiin lankeamisesta"

Seurakunnan puolesta puhumista kirkossa

Näppärältä vaikuttaneen Descript-sovelluksen transkriptioon soveltuvuuden kokeilemisen vuoksi tehtiin valinta muuntaa melko satunnaisesti valikoidun, nettiin striimatun ns. rukoushetken puheosuudet automaattisesti tekstiksi. Valinta kohdistui Lappeenrannan kirkossa 24.2.2022 olleeseen ns. rukoushetkeen, jonka aiheena oli "rauhan puolesta". Tämä nettiin rutiininomaisesti striimattu tapahtuma ei ollut saanut moniakaan ihmisiä lähtemään kirkkoon asti päätellen lähetyksessä nähtävillä olevien muutamien ensimmäisten penkkirivien lähes tyhjyydestä, mikä saattaa kuvastaa tyypillistä nykyajan kirkossa käymistä tai sitten ei. Tätä ei käyty selvittelemään ollenkaan. Descript-sovellus toimii suomenkielisenkin puheen transkriptioon varsin hyvin, vaikkakin joidenkin sanojen osalta pieleen meni niin pahasti, että oli parempi käydä kuuntelemassa striimattua lähetystä joiltakin osin varmistuakseen transkription onnistuneisuudesta ja tehdäkseen muutamia korjauksia sen jäljiltä.

Tarkoituksena oli saada vähänlaisesti tuntumaa siitä, minkälaisin sanoin uskovaisille puhutaan Jumalasta, synnistä, armosta ja tässä tapauksessa aiheena olleesta sodasta ja arvioida sitten, olisiko syytä sanoa jotain toisin siltä osin, mitä uskovaisuus-asioista ym. on tässä kirjoituksessa sanottu (ei ollut).

Sodan merkitys sotaa käymättömille ja sen seuraamuksista kärsiville otettiin ilmeisestikin sen vuoksi puheissa käyttöön, että saataisiin johdateltua reitti retoriseen kysymykseen Jumalan mahdollisesti unohtamasta armosta, mistä selvittiin olemalla vastaamatta siihen:

Kuulemme huhut ja uutiset sodasta ja kärsimyksestä. Ja menetys tuntuu suurelta. Suruun tästä tilanteesta. Tuntuu ahdistavalta.

Kuulemme meidän ympärillä kysymyksiä. Miksi näin on käynyt? Miksi on herra? Se on ikään kuin salmilaulaja. Kysymys kaikuu tällä hetkellä. Psalmissa 77 laulaja kysyy, onko Jumala unohtanut armonsa, vihassaan sulkenut sydämensä? Saimme aloittaa meidän yhteinen messu täällä yhdessä tänä iltana hiljaisella huokauksella. Saamme huokaista Jumalaan päin synnintunnustuksen muodossa. Meidän rikkinäisyydestä ja meidän maailman rikkinäisyydestä käytämme synnintunnustus 703.

Tätä seurasi hetkeä myöhemmin otteen lukeminen roomalaiskirjeen luvusta 8 ja minkä sanoja toisteltiin erikseen tämän jälkeen. Tällaisen on kai tarkoitus yrittää estellä sitä, että uskovaiset katkaisivat yhteytensä uskovaisuuteensa:

"Meitä surmataan kaiken aikaa. Meitä kohdellaan teuraslampaina, mutta kaikissa näissä kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton. Joka on meitä rakastanut. Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä ei ole enkelit, eivät henkivallat. Ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat. Ei korkeus eikä syvyys. Ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta hän, joka on tullut ilmi Kristuksessa, Jeesuksessa meidän herrassamme."

Sodan käyttäminen jonkinlaisena perusteena tuottaa ns. sanasalaattimaista puhetta käy ilmi:

Toisen maailmansodan aikaan Gestapon vankilassa oli pappi Dietrich von Höber, jonka sanoja lauloimme alkuvirressä. Toisessa virressä lauloimme toivonkynttilöistä. Lisäksi toivonkynttilöiksi meidät kristityt on kutsuttu tuomaan valoa tähän pimeään maailmaan, kun pahan valta kasvaa ympärillämme. Ja itse ajattelen, että sota on yksi pahimmista asioista. Ja kun se on, sen voima kasvaa ympärillämme, niin meidän tarpeemme kääntyä Jumalan puoleen vain kasvaa.

Sellaisesta ei ollut mitään mainintaa, mihin uskovaiset ovatkaan väitetysti päätymässä, mutta Jumalan sanottiin olevan "meidän kanssamme kaikki päivät maailman loppuun asti". Tämän jälkeen hetki uskontunnustukseksi kutsuttua:

Nousemme tunnustamaan kristillisen uskon. Minä uskon Jumalaan, isään, Kaikkivaltiaaseen, Taivaan ja maan luojaan ja Jeesukseen, Kristukseen, Jumalan ainoaan poikaan, Meidän herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi Neitsyt. Mariasta kärsii Pontius. Pilatuksen aikana ristiinnaulittiin. Kuoli ja haudattiin, astui alas. Tuonelaan nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan isän kaikkivaltiaan oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita ja pyhään henkeen.

Pappi pyytää seurakunnan puolesta varjelua sille, ettei elämää tulisi aivan väärin elettyä. Jonkinlaisesta ennalta määrättyä tehtävääkin:

Lähetä meidät palvelemaan kukin siinä tehtävässä, jonka olemme sinulta saaneet. Me ylistämme sinua pelastuksen maljasta, pyhästä vedestäsi, jossa meillä on anteeksianto. Anna sen uudistaa meidät alta, ettemme etsisi tyydytystä pelkästään siitä, mikä on katoavaa.

Sinä olemassaolon lähde, varjele meitä tuhlaamasta ja tuhoamasta elämämme. Ylistämme sinua armostasi, anna sen parantaa ihmissuhteemme. Me kiitämme anteeksiannostasi. Anna sen karkottaa vihamme. Ja katkeruutemme. Me ylistämme sinua uudesta voimasta, joka nostaa masennuksesta rohkeuteen, kuolemasta elämään.

Miksikähän sitä armoa pyydellään, jos se väitetysti tulee joka tapauksessa pyytelyistä riippumatta? Joten täten, mikä tarkoitus synnintunnustamisellakaan on?

Mutta sinun on armo. Sinä anna anteeksi, että me eläisimme sinun peloissasi. Sen tähden Jumala ole minulle armollinen hyvyydessäsi. Pese minut puhtaaksi rikoksestani ja anna lankeemukseni anteeksi. Sinua vastaan olen rikkonut. Olen tehnyt vastoin sinun tahtoasi. Käännä katseesi pois synneistä ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni. Jumala luo minuun puhdas sydän ja uudista minut. Anna vahva henki.

Tämä seuraava lausuttiin kädet edessä, kämmenet avoinna, kämmenselkä alaspäin:

Rakkaat kristityt. Menkää rohkeasti maailmalle. Muistakaa rukoilla Ukrainan kansan puolesta. Muistakaa, että rukoilette koko meidän maailmamme ja myös meidän Suomenmaan puolesta. Näin kristityt ovat kautta aikojen toimineet, kun haasteita ja pimeyttä on horisontilla. Tänä iltana mie lähetän teidät vähän pitemmällä sanamuodolla. Muistutuksena.

Lähtekää rauhassa. Olkaa rohkeasti. Pitäkää hyvästä kiinni, älkää vastatko pahaan pahalla, rohkaiskaa arkoja, tukekaa heikkoja, auttakaa sorrettuja, kunnioittakaa kaikkia ihmisiä, rakastakaa ja palvelkaa herraa pyhän hengen voimassa. Iloiten. Lähtekää rauhassa.

Aivan liian hupsua monien makuun, mutta jotkut vielä tykkäävät tai ainakin esittävät pitävänsä.

Lisäluettavaa: Transhumanismi, kuolemattomuus ja pelastus

Kirkon tarjoaman synkistelyn ja nöyristymisen seuraksi vielä jotain muutakin, mutta kuitenkin kristinuskoa tukevien tahojen julkaisuista poimittuna. Paitsi tuo viimeisin näistä, mutta sekin täsmäsi kriteereihin, joiden mukaan tässä ei yritetä hakea eriäviä näkemyksiä varsinaisesti transhumanisteiksi itsensä määrittelevien suunnalta. On tosin jokseenkin biasoitunut sivustona.

Vaikka ihminen onnistuisi tekemään itsestään kuolemattoman, hän olisi Toivosen mukaan kaukana pelastuksesta. Toivonen on samoilla linjoilla katolisen Antoine Lévyn kanssa: pelastus on ikuista elämää Jumalan yhteydessä. Ikuinen elämä maan päällä olisi lähempänä kadotusta, elämää erossa Jumalasta. Se tarkoittaisi Toivosen mukaan sielun kuolemaa – mikä taas pohjimmiltaan tarkoittaisi, ettei ihmistä enää ole. (Kun kristinuskossa puhutaan pelastuksesta, mistä oikein puhutaan? - Kirkko ja kaupunki)

Sota ihmisluontoa vastaan ei rajoitu pelkästään seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden alueelle, vaan se saa yhä uusia ilmenemismuotoja. Jos ihminen voi vapaasti määritellä itsensä seksuaalisuuden alueella, niin miksi ei kaikkialla muuallakin? Koko ihmisluonto on tällöin lopulta hylättävä. Paljon vaikutusvaltaa viime aikoina onkin saanut transhumanismi, joka on ideologia tai liike, jonka mukaan ihminen voi kehittää ja parantaa itseään tieteellisen ja teknisen kehityksen kautta ja ohittaa nykyihmisen rajoitukset. (Sota ihmisluontoa vastaan - Seurakuntalainen)

Deneenin mukaan liberalismin pyrkimys on alistaa kaikki asiat ihmisen valinnalle. Mikään ei säästy uudelleenmäärittelyltä, jos se on vain ihmisen tahdottavissa. Ihminen itse valitsee sukupuolensa, seksuaalisen suuntautumisensa, paikkansa maailmassa, kansansa, perheensä ja uskontonsa. Mitään annettua ei ole. Ainoastaan se ratkaisee, ovatko nuo asiat valittuja ja ovatko ne rationaalisesti valittuja palvelemaan valitsijan omaa etua. Oma valinta ja oma etu siis ratkaisevat ja niiden rinnalla kalpenevat pohdinnat noiden valintojen vaikutuksista muihin ihmisiin ja yhteisöön sekä kysymykset velvollisuuksista luotua järjestystä kohtaan tai Jumalaa kohtaan. (Sota ihmisluontoa vastaan - Seurakuntalainen)

Ja täytyy myöntää, että kristinusko on transhumanistinen uskonto. Jossain mielessä kai jokainen kristitty on transhumanisti, koska ihmisen päämäärä on ikuinen ja nykyistä parempi elämä. (Tekoälyn kehitys avaa eettisen pandoran lippaan - Seurakuntalainen)

Muutos tapahtuu evankeliumien mukaan kuolleiden ylösnousemuksessa. Kuolleet saavat uudenlaiset ruumiit. Tuo muuttunut, "taivaallinen olento" on kristityn päämäärä. (Tekoälyn kehitys avaa eettisen pandoran lippaan - Seurakuntalainen)

Transhumanismin mukaan aivot, jotka ovat aineellista kudosta ja sähkökemiaa, ovat ihmisyyden ydin. Ihmisellä ei ole sielua eikä henkeä eikä Jumalaakaan, Luojaa, ole. Mikään oleva ei ole mitään varten eikä mitään luonnollisia tarkoituksia ole. Aineellinen ihmisruumis ei ole mitenkään erityinen. Ihmisruumis on biologinen kone, jota voidaan ja jota tulee säätää, korjata ja parannella ja jonka biologiset rajoitteet tulee ylittää. Ihmisellä ja hänen olemassaolollaan ei ole mitään annettua tarkoitusta. (Transhumanismi tähtää ihmisyyden uudelleenmäärittämiseen - Oikea Media)

Pelkistetysti voidaan todeta, että transhumanismissa on kyse jumalattomasta ihmisyyden uudelleenmäärittämispyrkimyksestä. (Transhumanismi tähtää ihmisyyden uudelleenmäärittämiseen - Oikea Media)

Itseltä ovat Wikipedian sivut Problem of evil ("the question of how to reconcile the existence of evil and suffering with an omnipotent, omnibenevolent, and omniscient God.") ja Existence of God ("a subject of debate in theology, philosophy of religion and popular culture") jääneet täysin lukemattomaksi, mutta voisi ounastella näiltä sivuilta löytyvän avusteita omien tai muiden epäilyjen vankistamiseksi.

Kysymyksiä lukemisen päätteeksi

Koska jumalusko on erästä pahinta hömppää, mitä voi olla, onko lasten mahdollisten kehityssuuntien tarpeetonta uhraamista antaa heidät kristillisen koulun kasvattamaksi? Olkoon vaan "iloista oppimista" ja hyviä käytöstapoja. Lappeenrantalaiset ei-kristilliset poliitikot ovat mm. kaupunginvaltuustossa esittäneet kehuja sille, miten on hienoa kun Lappeenrannan kristillinen koulu saa opetusluvan, minkä pitäisi herättää miettimään, mikä todellinen intressi sellaisen mainitsemiseen edes olisi. Otteita kyseisen koulun toiminta-ajatuksesta:

Pieni yksikkö mahdollistaa kodikkaan, levollisen oppimisympäristön, jossa halutaan panostaa iloisen oppimisen lisäksi ihmisenä kasvamisen teemoihin. Kristillinen arvopohja, suhde omaan itseen, toisiin ihmisiin ja ympäristöön ovat tärkeitä kasvun ja oppimisen alueita. Kristillinen aines näkyy läpäisyperiaatteella koulun toiminnassa ja opetuksessa lapsen ikätason mukaisella tavalla, arvokkaana lisänä, ei korvaavana aineksena. Arjen kristillisyyttä opetellaan vuorovaikutustaidoissa esim. anteeksi pyytämisen ja antamisen merkeissä, sillä keskeneräisyyttä tulee riittämään niin aikuisissa kuin lapsissakin myös kristillisessä koulussa! Kristillisessä koulussa pidetään erityisen tärkeänä jokaisen ihmisen ainutkertaisuutta ja arvokkuutta.

Kristillisen koulun yksi perusarvoista on usko kolmiyhteiseen Jumalaan kaiken luojana. Kristinuskon mukaan Jumala ilmoittaa ihmisille tahtonsa Raamatussa.

Vaikkei Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola olekaan joka käänteessä mainitsemassa jotain kristillisyydestä, olisikohan se aivan tervettä kenenkään kannalta, että hänestä tulisi jopa Suomen presidentti, kuten presidenttikyselyiden perusteella jotkut haluaisivat tapahtuvan? Hänestä kerrotaan Seurakuntalainen-lehden artikkelissa Rauha ei ole toivomista - se on strategista päättäväisyyttä ja tekemistä seuraavanlaista:

Aaltola painottaa Radion Dein haastattelussa, ettei hän käytä Raamatusta kumpuavaa terminologiaa sattumalta tai kristillisen radiokanavan kuuntelijoita mielistelläkseen. Sanat nousevat hänen omasta arvomaailmastaan ja taustastaan.

"Olen kasvanut uskonnollisessa perheessä, minkä peruja on se, että iltarukous on tärkeä osa omaa rutiiniani. On hyvä miettiä hetki tärkeitä asioita iltaisin. Se auttaa ymmärtämään, mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää."

Tulevana viikonloppuna Ulkopoliittisen instituutin johtajan kalenterissa on matka Kirkkopäiville Ouluun. Kirkolle ja Suomen seurakunnille hänelle on yksi rukouspyyntö.

Jos vertaa lööperin puhumista uskovaisten ja perussuomalaisten välillä, niin eikö niissä ole paljon samankaltaista "ne eli nuo monet kansalaiset uskovat kuitenkin kaiken mitä heille sanoo"-asennetta? Perussuomalaisten puoluelehdessäkään ei käytännössä koskaan ole mitään sillä tapaa mukavaa luettavaa, että se antaisi uskoa jonkinlaiseen parempaan elämään heidän tukemisensa kautta ellei yksinkertaisuuksia kuten hintojen nousemisien vastustamisien esittämisiä lasketa. Muiden puolueiden julkaisuissa onkin sitten enemmän esim. tekoälystä, digitaalisuudesta, terveysteknologian kehityksestä ym. nykyaikaisesta ja tulevaisuutta luotaavasta. Itsekehua tämän puolueen lehdestä löytyy takuuvarmasti:

Suomessa on yksi puolue, jonka arvojärjestyksessä oma maa ja kansa ovat tärkeimmät, eli perussuomalaiset. [1. tekstikappale ingressin jälkeen, Perussuomalainen 5/2022, "Suomalaiset verovarat käytettävä omien kansalaisten hyvinvointiin"]

Perussuomalaisista mainitsemiseenko tämä kirjoitus päättyikin? No aivan sama. Missään mitään järkeä.

Sinänsä, yliopiston ollessa yliopisto, ei se kaihda mahdollisuutta viestiä kyvykkyyksistään ja tarjonnastaan, vaikkei tämä kaikki tulisikaan juuri missään määrin esille muualla kuin sen verkkosivuilla ja joissain eksklusiivisissa tapahtumissa. Täten kilometrin päässä yliopistosta voi olla liioitellusti sanottuna "slummimainen" kaupunginosa, jonka kautta opiskelijat, opettajat ym. kulkevat suunnilleen joka arkipäivä, joka ei kehity vuosikymmeniin juuri mitenkään, mutta yliopisto itse markkinoi esim. yrityspalveluitaan saatesanoin kuten "Kuinka hyödyntää dataa, analytiikkaa ja tekoälyä liiketoiminnassa?" Aivan eri maailmasta, voisi sanoa.

Toki monet ns. tavalliset ihmiset ovat hissukseen tulleet, jos eivät kokemuksellisesti, niin ainakin ajattelussaan hyväksymään kaikenlaista "teknologista edistystä" kuten IoT (maatalous), koneoppiminen (paperitehtaat) ja satelliittiavusteinen kuva-analyysi (metsänhoito), mutta kaikki tuollainen tapaa pysyttäytyä poissa heidän päivittäisestä ajattelustaan, joten niiden huomioiminen on heille eräänlaista lyhytkestoista viihdettä, joka ei assimiloidu heidän "olemassa olevaan sisäiseen malliinsa".

Ihmisten tavallaan elämistä "eri maailmassa" vahvistavat niin kanssaihmisistä muodostuvat ja juontuvat tuntumat kuin esim. kadunvarsimainontakin, joihin tehtävä mainosmyynti on kai niin pitkään ollut perustumatta kulkijavirtojen analysointiin, etteivät mitkään teknologisesti tai muuten hienostuneemmat kehtaa sellaisissa mainostaa.

Erään Lappeenrannan vilkkaimman risteyksen vierellä olevassa digitaalisessa mainostaulussa (ei kuvassa), josta on lyhyt matka mm. juna-asemalle, on tainnut joskus olla mainoskierrossa IT-ratkaisuja tarjoavan paikallisestikin toimivan yrityksen mainos, mutta kun tarkasteluun otetaan digitaaliset mainokset, jotka näkyvät eräässä toisessa kohdin, missä kolme erillistä digitaalisten mainosten näytintä on asennettu kolmion muotoon ja joka sijaitsee kohdassa, josta on lyhyehkä matka mm. lentokentälle, teollisuusalueelle, Kuutostielle, keskustaan ja muutamaan kaupunginosaan, ei muutaman kuukauden mittaisella "tarkastelujaksolla" (käytännössä lenkkeilty ohitse ja kirjailtu huomioita talteen myöhempää käyttöä varten) näkynyt muita kuin turvallisen tavallisia, kaikille aikuisille ihmisille sopivia mainoksia.

• heinäkuu 2023, aamuvarhaisella: Foto Karelia -passikuvat, Lappeenrannan Erämarkkinat, T-Rengas, Kainor-tuotteet, OP Savitaipale Open 2023 -tennisturnaus, Ratsutalli Malaska, Sako Shooting Center, Hotelli Salpa, Selosella-teippausta, S-market ja poikien PM-turnaus
• elokuu 2023, iltapäivän alkua: Rikkilän Leipä, Kirpputori Vilma's Second Hand, Eezy-työpaikat, Kapteenin Kulman lounaat, majoitusalue, Hotelli Salpa, Rengasmarket, AnyCarCenterin ilmastointihuollot, Hyvän Kaupan Paikka -piharakennukset, kultakelloja ja AD-Autohuolto Finnservice
• lokakuu 2023, iltakymmeneltä: Sako Shooting Center, Saimaan Käyttöteräs, Galleria Pihatto, T-Rengas, S-market, Foto Karelia, S-market, Kainor-tuotteet, S-market, Scandic Patria, S-market ja OmaSp
• muita samaisessa mainospaikassa mainostaneita (ylöskirjailujen hetkillä): Imatran Seudun Sähkö, Sako Shooting Center, Ratsutalli Malaska, RengasCenter, GP Grilliravintola (Ruoholammella), Intek Rakennus, hallitilaa, Oska-Eristys ja Karelia-asfaltti

Ulkomainontapaikkojen tarjoajia on toki useita kuten JCDecaux linja-autopysäkkien mainoksineen ja Atlas-Media tolppamainoksineen, erottavana tekijänä näiden kahden välillä vaikuttaen havainnoijan näkökulmasta olevan se, että Atlas-Median tolppamainoksissa on useimmiten joko sen omia mainoksia tai jotain yhtä ja samaa pitkän aikaa, JCDecauxin saadessa mainospaikoilleen jotain tyylikästä joiltain enemmän merkittäviltä mainostajilta. Ja sitten on vielä erikseen muutamissa kohdin olevat esim. vesikouru- tai lämpöikkuna-mainokset, jotka ovat kuin jonkin yksittäisen yrityksen vaivihkaa johonkin laittamia ja joita ei kukaan tai mikään taho paikaltaan poista. Niitä löytyy omakotialueilta ja vaikka mistä. Eräänä oheistarkoituksena myös se, että ihmisten pitäessä niitä huonolla maulla laitettuna, tulee samalla tavallaan estettyä monenlainen muukin yritysmäinen mainonta, joka ei sijaitse niille erikseen varatuille paikoilla.

Mainosten havainnoijan tehtäväksi sälyttynee tajuta, minkälaisia ovat erilaisten mainospaikkojen arvostusolettamat ja siten ymmärtää suhteuttaa havaintonsa mainostajien määrän suppeus ja tietynlaisia mainospaikkoja hylkivyys laadukkaaseen ja kattavaan ymmärrykseensä Lappeenrannasta, vaikka eihän ihminen sillä tavoin voi mieltään käskyttää. Ulkomainokset, jotka on erikseen laskelmoitu erottuvan selkeästi ympäristöstään, kilpailevat hyvin vahvasti heidän Lappeenranta-kohtaisten ajatustensa kanssa, mitä vahvistaa, ja samalla poisorientoi joistain ajatuksista, esim. paikallislehden mainokset ja sen sisältö, koska sielläkin pidetään ajattelua saavuttamasta kaikenlaista. Täten heidän todellisuuskäsityksensä on ulkomainosten vuoksi koetuksella.

Joissain paikoin väärää tai vanhentunutta tietoa pidetään niinkin selkeästi esillä, että jotain ei ole vain suoraan edessäpäin nähtävissä, vaan ensin sitä kohti kuljetaan, sitten sen viereltä mennään, ollaan hetken aikaa jossain paikkaa aivan siinä lähellä ja sitten kuljetaan taas sen viereltä ja kenties vielä pois mennessä vilkaistaan, että siellä se väärä tai vanhentunut tieto tosiaan on. Tällaisestä on ollut esimerkkiä mm. Lappeenrannan steinerkoulun pihalla, jossa on kuukausia aiemman joulun jälkeen ollut ihan siinä koulun pihalla olevassa puisessa kylttitelineessä, menneen talven lumien sulettua jo pari kuukautta aiemmin, isokirjaiminen tiedote jostain joulujuhlasta päiväyksen kera. Sieltä koululta sitten vanhemmat käyvät lapsiaankin hakemassa ja viemässä, eikä kukaan heistäkään joko tajua, viitsi tai halua tehdä asialle mitään? Onko se kenties jotain lasten opettamista vai mistä lie ollut kyse? Silläkö tavoin "runnovasti" lapsia opetetaan ja vanhemmat ovat vaan, että "ihan hyvä, jatkakaa kuten ennenkin"?

Ulkona olevilla mainoksilla ja jostain huomauttavilla varoituskylteillä on tyyppierostaan huolimatta samankaltaisien käyttötarkoituksien mahdollisuuksia niiltä osin, että niitä jossain ympäristössä pitämällä voidaan sävyttää tunnelmia, häivyttää muistuttavuutta ympäristöstä, saada ihmisiä viritettyä mielentiloihin ym. Rakennuksen vierelle, jossa toimii mm. Sammonlahden S-marketti, on lisätty varoituskyltti, joka mainitsee tallentavasta kameravalvonnasta, vaikkei alueen lähikaupoissa ole arvattavasti koskaan minkäänlaista varastelua, rakennuksen parkkipaikalla tai rakennukselle itselleen ei liene koskaan tapahtunut minkäänlaista vahingontekoa ja lähiympäristön pahimmat luvattomat muutokset taitavat olla n. kaksi spraymaalailua, joissa on sutattu joitain kirjaimia tasopintoihin. Tällaista varoituskylttiä sitten muutaman vuoden ajan näkyvillä, vaikka vartiointiliikkeen autot käyvät joka tapauksessa kiepauttamassa sielläpäin, tehdyn vartiointisopimuksen mukaan.

Entäpä puusta ja mistä lie tehty varoituskyltti, joka oli ajankohtainen talvella moottorikelkkailijoita varten? Miksi ihmisten täytyy sietää asioita, jotka eivät ole tilanteeseen täsmääviä? Menisi ehkä paremmin ymmärrykseen, miksi jossain on jotain vialla, jos pyydettäisiin viemään talvikauteen liittyvä varoituskyltti johonkin paikkaan keväällä. Silloin ehkä tajuttaisiin, että "nythän on kevät?". Kuvassa olevan varoitusmerkin luota kulkevat monet koirien ulkoiluttajat, lentokentällepäin menijät ja sen viereltä esim. keskustaan, Prismaan tai matkakeskukselle matkaavat, kuntoilijat vieressä olevalla kuntoralla, aamuisin kampusalueelle poljeskelevat pyöräilijät ym.

Paikallisliikkeen tuotemyyjällä ei useinkaan ole IT-alalta tuttua mahdollisuutta olla sekä tuotteen asiantuntija, joka toimii asiakasrajapinnassa, että myös henkilö, jolla on mahdollisuus olla läheisessä yhteydessä tuotetta kehittävään tahoon ja vaikuttaa asiakaspalautteen eteenpäin välittämisen avulla tuotteen kehittymiseen kenties lyhyessäkin ajassa. Jollain tapaa on harmillisesti paikallisten tuotemyyjien potentiaalisen kyvykkyyden tuhlaustakin, että he eivät voi toimia parhaimpansa mukaan, jotta asiakkaalle voitaisiin saada sopiva tuote esim. siten, että tuotetta muutettaisiin valmistajan toimesta ei pelkästään yhtä asiakasta varten, vaan mahdollisesti useita. Sen sijaan, he joutuvat tyytymään ehdottelemaan välittömästi saatavilla olevasta valikoimasta ihan vaan jotain, minkä höpsöys käy sitä ilmeisemmäksi, mitä pienemmästi putiikista on kyse. Toisaalta, kaava ei välttämättä ole näin yksinkertainen, sillä huomioonotettavia seikkojahan ovat tietysti myös esim. sisäänostajan neuvottelutaitojen hyödyntämisen mahdollisuuden rajat tehdessä valintaa eri valmistajien tuotevalikoimasta myytävää hankkiakseen.

Vaatteiden tapauksessa pienet putiikit ovat usein lähinnä bränditietoisuuden levittämiseen sopivia, sillä väljästi täytettynä liiketiloihin ei mahdu yhtä aikaa kovin montaa erilaista esim. Jack Wolfskiniä, Barbouria, Tom Tailoria, s.Oliveria ja Calvin Kleiniä. Siinä sitten esim. perheenisä koettaa käydä ostoksilla jälkikasvunsa kanssa tälle vaatteita ostaakseen, sillä ehkä mikään ei ole sopivan ideaalia sen suhteen, mitä ollaan hakemassa.

Toisinaan asiakkaasta voikin tuntua, että monen kuluttajamyyntiä ensi- tai toissijaisesti harjoittavan yrityksen liiketoimintaa ohjaa visuaaliseen analytiikkaan soveltuvan ohjelmiston yhteen näkymään mahtuva kojelauta, sillä tuotteiden ominaisuuksien vaihtelusta on aistittavissa, että on haluttu pidättäytyä tekemästä yrityksen johdolle (ja partnereille) liian vaikeaksi ymmärtää, minkälainen asiakaskäyttäytyminen on seurausta mistäkin myyntiin vaikuttavasta muutoksesta. Mitä hyötyä siitä liiketoiminnalle olisi, että asiakkaat voisivat tehdä muutosehdotuksia, joihin pitäisi reagoida nopeasti, kun lähtökohtaisesti tavoitteena on voida valmistella toimintasuunnitelmia monen vuoden verran eteenpäin? Lieneepä myös helpompaa analysoida ja vertailla liiketoimintaan vaikuttavia tekijöitä eri vuosien osalta yhdessä ja erikseen.

Paikallisten liikkeiden valikoima on tietenkin verkkokauppoja pienempi, mutta siellä sentään pääsee näkemään ja kokemaan vaate-tuotteet kuten haluaa. Verkkokaupoissa taasen on kovin tavanomaista myydä tuotteita siten, että vaivaannuttava yllättävyys ostaessa esim. teknistä urheilupaitaa, joka näyttää sivuilta ja edestä hyvältä, sekä päälläistuvuus on kuviteltavissa kelpoisaksi, tulee esille vasta sitten, kun tuote on saapunut, sillä tuotteen olemus selkämyspuolelta ei käynyt ilmi puuttuvasta tuotekuvasta johtuen. Toisaalta, paikallisen liikkeen valikoima on mahdollisesta liiketilan laajuudesta huolimatta asiakasta todennäköisesti vaivaannuttava sen vuoksi, että sisäänostaja on joutunut tekemään ostopäätöksiä sen perusteella, mihin asiakas ohjataan tyytymään, kun ei ideaalimpaakaan ole sieltä (tai muista lähellä olevista liikkeistä) saatavilla.

Asiakasdataan perustuva tuotevalikoima-tarjoama turhaannuttaa pettymyksiä odottavankin asiakkaan, sillä ei sitä oikein ilollakaan voi ottaa vastaan, että selasi tuotevalikoimaa pitkään ja tarkkaan tai nopeahkosti ja pikaisesti silmäillen, ei hänellä käytännössä ole mahdollisuuksia päätyä kuin tiettyihin kenkiin, koska ne ovat ainoat edes melkein ideaalit suhteessa tietynlaiseen tavoitteeseen. Ideaalien tuotteiden myyntiä pyritäänkin välttämään niin pitkälle kuin mahdollista, mikä selittänee myös senkin, miksi on niin harvinaista, että vaatteita myyvän verkkokaupan tuotteella on 360-asteen interaktiivista katselutoimintoa tarjolla.

Erilaisia värivaihtoehtoja, kangasmateriaaleja ja leikkauksia olisi tuhansia. Erilaisia kombinaatioita, joita voisi luonnehtia hyvännäköisiksi, funktionaalisesti toimiviksi ja muilta ominaisuuksiltaan kivoja/hyödyllisiä olisi kehiteltävästi runsaasti yhdellekin vaatekappaleelle, mutta tällaisen estänee tehokkaasti tunnettujen brändien ym. samaiseen ekosysteemiin osallistuvien halu pitää yllä brändien toisistaan erottuvuuksia vielä seuraavinakin kymmeninä vuosina. Ideoita generoiva tekoäly voisi varmastikin kehitellä paljon kaikenlaista vaatteissa käytettävää yhdessä vaatesuunnittelijan kanssa, kuten tehdään esim. autoja suunnitellessa, mutta yritystoiminnan ja niiden brändien jatkuvuuden kannalta tietynlainen niukkuus saatavuudessa on kaikkien ekosysteemin liiketoiminnalliseen puoleen osallistuvien kannalta hyväksi.

Täten, jos jokin pelkästään ulkomaisia brändejä myyvä ns. kivajalkaliike ei sitten menestykään pelkällä paikallisella myynnillään, niin onko se edes mikään ihmekään? Lähtökohdat onnistumiselle olisivat vaikeat, vaikkei asiakkaita huolettaisi edes hinta, sillä tuotteiden detailien vaivaannuttavuus olisi se merkittävin tekijä liiketoiminnan epäonnistumiselle.

Siinä taas esimerkkiä "reilusta" taistelusta. Heti kun tulee ikään kuin tilaisuus antaa huonoa vaikutelmaa jostain ihmisestä, niin pitäähän sellaiseen ryhtyä. En ole käynyt ryhmässä muutamaan päivään, joten en ole huomioinut moista keskustelua. Ihme häiskä. Mitä järkeä käydä kommentoimaan tuohon tyyliin heti alkuunsa?

Syytteleminen sellaisena esim. fraasien lausahteluun verrattuna toimintana, missä jotain tulee tokaistua ilman, että ajattelua ehtii paljonkaan mukaan, ei kai usein olekaan kovinkaan kummoista hyötyä aikaan saavaa, varsinkaan jos sitä sävyttää jonkinlainen väärin kohdistettu tuohtuneisuus kaikenlaisine ilmeikkyyksineen.

Harkitumpi, mietitympi, eksaktimmin osuva syyttely, mikä perustuu arviointiin vaikkapa siitä, miten jotkut olosuhteet, tilanteet tai ihan pelkät ohimenevät ajatukset ovat aiheutuneet, voivat hyvinkin olla muiden ihmisten aikaansannosta. Joskus tahallaan, joskus sen vuoksi, että ihmiset voin tekevät kuten ihmiset tekevät, mutta molemmissa tapauksissa saattaisi olla mahdollisuus vaikuttaa asioihin siten, että ne eivät ilmentyisi tai vaikuttaisi siten kuten ennen.

Kun joku muu lukija pläräilee läpi tuota, mitä tuossa sanot, olisi kannaltani ikävää, jos hänelle jäisi vaikutelma, että se mitä olen sanonut, olisi perustellusti aiheuttanut sen, että päädyt sanomaan tuollaisia. Tuossa menee sekaisin jonkinlaiset yleiset toteamukset, ajautumiset suuntaamaan sanomista minullepäin ja jollain tapaa tavoitteelliset asioiden painottamiset. En täten halua käydä kommentoimaan tuota tämän enempää.

Aivan kuin ylläpito olisi laittanut kommentoitavuuden pois käytöstä viestiketjulta, jossa minuun kohdistuu omituista arvostelua. Katsellaan mitä viikot tuovat tullessaan. [lisäys: Ei vaan mitäs kummaa. Käyttäjä, joka lasautteli kommentteja, on poistunut Facebookista ja senkö vuoksi tietty viestiketju on ainakin minulle jotenkin oudosti toimiva eli en voi siinä edes omia viestejä kommentoida, vaikka reply-linkki onkin näkyvillä?]

Loukkaamisen yrittämisen voi jättää vähemmällekin, mainittakoon vaihtoehtona. Vai tuntuuko sinusta siltä, että maailma tarvitsee enemmän ihmisistä pahaa puhumista? Niinkin toki voi olla, että noudatat jonkinlaista velvollisuusetiikkaa, mikä velvoittaa sinua moiseen.

Tämä taitaa olla se kohta, missä minun ei pitäisi todeta mitään, jotta muu pöytäseurue voi tehdä oman arvionsa tapahtuneesta ja missä voin kokea olleeni hillitty, koosteinen ja vielä kohtalaisen turmeltumaton.

Sanoisit näin siis minkä vuoksi? Tulihan tuossa sanottua jotain? Eihän tässä vain ollut kyse palveluksen tekemisestä jollekin pyytäjälle tai jollekin, jonka oletit pitävän tekosestasi?

Minulla on lähtökohtaisesti sääntönä, etten lähde osallistumaan keskusteluun, joka tuntuu keskustelunavauksen kaappaukselta johonkin eri tarkoitukseen. Olen toki käyttänyt viestissäni sanaa "mielenterveys" esimerkin osalta, mutta se ei ollut suositus rajautua siihen tai sen lähiaiheisiin, enkä myöskään pidä todennäköisenä sellaista skenaariota, että kommentoija lähtisi huomaamattaan niin hakoteille kuin tuossa videoleikkeiden nakkelussa. Muodostuukin tuntuma, että on pyritty viestimään erityisesti sellaisille kolmansille osapuolille, jotka mahdollisesti jättävät suurimman osan alkuperäisestä viestistä lukematta.

Erillisenä huomiona se, että viimeisimmät viitisen viestiä tähän ryhmään ovat saaneet tahallaan provosoivia, innostuneesti tölviviä tai muiden lukijoiden tulkintojen mahdollisuuksia sotkevia kommentteja henkilöiltä, joiden Facebook-käyttäjätiedoissa mainitaan joko "ala-asteen opettaja" tai "luokanopettaja", mikä antaisi jo sinällään aiheen kysyä, ovatko kaikki opettajat edes motivoituneita antamaan lapsille/nuorille hyvät mahdollisuudet elämässä toimimiselle? Siis, minkähänlainen mahtaa opettajaksi kouluttautunut olla peruskoulun opettajana, jos täällä täytyy jo muutama minuutti jonkun toisen viestin kirjoittamisen jälkeen päästä häsläämään jotain tyhmää?

Luulin kirjoittaneeni siihen tapaan, että jäisi tuntuma siitä, että kyse on asiasta, joka ei tule ratkaistuksi helposti ja että asianomainen on harkitusti miettinyt asiaa ja täten varmaankin kokeillut helpot konstit, joten siinä mielessä vastauksesi tuntuu siltä kuin puhuisit jollekin tuolla toisaalla.

Ettehän te oikeasti voi olla noin tärähtäneitä? Ei ole tarkoitus, että kommentoidaan sitä sun tätä, mitä viimeksi sanotusta mieleen juolahtaa.

Tulitte vain väkisin vieneeksi tätä keskustelua sellaiseksi, että kyse ei olisikaan laajemmasta ilmiöstä/ongelmasta, vaan yksittäisen henkilön ongelmasta. Ihmeellistä sinänsä kuinka auliisti esiinnytte sellaisessa roolissa, missä ette varmastikaan saa kaikkia muita ryhmäläisiä tuntemaan olevansa fiksun keskustelun äärellä.

Voidaan ajatella, että kukaan luotettavissa oleva ihminen ei sanoisi noin ja se, miten korostat typistettyä viestiäsi, osoittaa, että olet tyyppi, joka ei haluakaan, että maailma tyyntyy/rauhoittuu/selkiintyy/paranee, vaan pitää siitä, että siinä on kaikenlaista vääränlaista säpinää, jota pääsee esim. tuolla tavoin hämmentämään lisää.

I wouldn't mind if someone actually answered the question.

Tultu pitkä matka siitä kun naiset olivat tilannetajuisia, kykeneviä mukautumaan emotionaalisella ja rationaalisella tasolla muuttuviin hetkiin?

Edellisessä kommentissani tarkentavaa selitystä, mutta Teemulle vielä, että tunnen edelleen itseni loukatuksi. Pystyn osoittamaan häirinnän todeksi, paikoin yksilöimäänkin mm. videon, valokuvien, tilastojen ja erilaisten matemaattisten+visuaalisten mallinnuksien kautta. Kyse ei ole simppelistä jonkin tunnistamisesta esim. äänen perusteella ja siitä suoraan vedettävistä johtopäätelmistä (olikos se nyt sellaista deduktiivista päättelyä vai mitä se olikaan?), vaan mm. sellaisten loogisten lauseiden käytöstä kuin "jos A, niin tällöin ei ole mahdollista, että ei ole kyse tarkoituksellisesta häirinnästä, joten kyse on tarkoituksellisesta häirinnästä". Avaisin asiaa enemmänkin, mutta sitten minun pitäisi nimetä ihmisiä.

Tähän voit saada vastauksen, jos muokkaat vähän viestiäsi ja poistat siitä sanan tai sanat, jotka vioittavat keskusteluilmapiiriä.

Jos tämä olisi jonkinlainen etenevä luento, missä ymmärrys alkaa muodostua sitä mukaa, mitä enemmän kuuntelee, olisit nyt tullut maininneeksi, ettet aivan vielä hokaa, miten asiasta pitäisi ajatella ja olisit tehnyt sen siten, että mielipiteesi jää muiden silmäiltäväksi älyttömän pitkäksi aikaa. Tartteeko sen olla noin vahvasti näkösällä?

Osallistut mielipiteesi esillä pitämisellä siihen, minkälainen tilanne ja fiilis on läsnä silloin, kun tietoa on vastaanotettavissa ja omavalintaisesti päätettävissä, mitä sillä tiedolla tekee.

Josko ottaisit viestisi kokonaan pois ja olisit hetken aikaa ihan mitään sanomatta, jottei muu sanomasi muistuttaisi siitä, mitä olet jo tehnyt ja jotta muille jäisi aikaa unohtaa, että olet sanonut jotain?

Ja niin kun tuolla maailmalla ovat koittaneet antaa ymmärtää, ettei se ja se diagnoosi ole ollut heidän menestyneisyytensä erityisempänä haittana, vaikka jokin tietynlainen oireilu joissain erityisissä olosuhteissa saattaakin olla läsnä ja vaikuttamassa. Tulit tuossa tavallaan sanoneeksi, että jos on liittyneenä tähän ryhmään, on lähtökohtaisesti sellainen, että suoriutumiset ajattelussa ovat sellaista tasoa, että niitä pitää erikseen surkutella.

Sanat lopuillaan, jatketaan muissa merkeissä.

Ei tuollaista kommentointia oikein jaksaisi lueskella. Mieluummin sellaista, missä kommentoinnin ohessa tehdään arviointia siitä, miten on niinkuin siihen asti mennyt ja miltähän mahtaisi muista vaikuttaa ja voisikohan tehdä jotain paranteluja. Muutenkin jokseenkin hedelmätöntä, vai miten sitä tavataan sanoa, hyökkäillä jonkun brändin kimppuun ikäänkuin aina olisi tärkeintä olla joko puolesta tai vastaan.

Kokeilehan siten, että printtaat tuon tekstin, repäiset siitä suurimman osan pois ja jätät luettavaksi kaksi ensimmäistä tekstikappaletta. Sitten kun se alkaa menemään ymmärrykseen, otat loput paremmin luettavaksi.

Ei ole tarkoituksenmukaista tässä yhteydessä käydä määrittelemään tarkemmin, ketä henkilöinä tarkoitetaan. Kysehän tuossa on mm. runsaisiin ihmisjoukkoihin vaikuttavuudesta suht vähämääräisin ihmisin ja keinoin eli miten moinen tekee havainnoijista ja "asioista tietävistä" toisenlaisia ihmisiä kuin minkälaisiksi he muuten tulisivat ja mitä he ajattelevat muiden ajattelevan mistäkin ja milloinkin ym.

Kyllähän ne minullekin yrittivät koulussa opettaa, että tekstiä pitää kirjoittaa siten, että lukijat voivat pelkästään tekstikappaleiden alkuja silmäillen tajuta "ihan riittämiin", mutta eihän kaikesta voi kirjoittaa silleen. Tässä vaiheessa pitäydyn vielä siinä, että "lukijan vika".

En harrasta trollaamista, kuten tulet vielä huomaamaan. Luulisin, toivoisin.

Höpö höpö.. heitän ihan neutraalina arvauksena, ettet ole lukenut miun juttuja kovinkaan paljoa. Toisinaan ymppään paljon selitystä mukaan, joskus on mukavalukuisampaa. Tai mitä kukin sitten mukavalukuisempana pitääkin. Toisinaan jotkut stimuloituvat siitä, että tekstissä on paljon monenlaista, josta sitten kenties muodostuu jotain koherenttia eli keskenään hyvin yhteensopivaa, kunhan tekstille antaa tilaisuuden toimia. Tämä juuri kirjoitettu ei toki ole parhainta ikinä.

Tuo mitä tuossa mainitset, oli oltava sisällytettynä, jotta se mitä muuta sanottiin, voisi "toimia".

Tarkoittanet sanoa, että unohdit lukemasi sitä mukaa, kun sitä luit? Kokeile lämppäillä ajatteluasi lukemalla systeemiajattelusta, josko tekstini sen jälkeen toimisi sinulle paremmin.

Voidaaks ottaa tämä siten uudelleen, että en vielä ollut sanonut mitään systeemiajattelusta?

Kaikki eivät vielä ole lukeneet "selitystäni", joten joku saattaa ounastella, että tuo mitä tuossa sanot, on jotenkin niinku keskustelua siitä, mitä on kirjoitettu, vaikkei näin olekaan.

Katsellaan vielä seuraavana päivänä minkälaisiin suuntiin eri puolin lähdetään. Eli kuten tv:stä tuttu Jan Andersson saattaisi sanoa: "kannattaa säästää paukkuja seuraavallekin kierrokselle". Toisaalta kommentoija tuossa pyrkii ensisijaisesti ikään kuin voittamaan jotain, missä voittaminen tarkoittaisi sitä, että minusta jää huono vaikutelma ja se taasen tympäännyttää siinä määrin, että taitaa jäädä tarkemmin vastaamatta.

Mikä helvetin tulkinta tämäkin muka on: "Ymmärsinkö oikein, että olet vuosikausia seurannut ihmisiä järjestelmällisesti tehden muistiinpanoja, jotta voit profiloida heitä?"

Ja siihen heti perään, että: "Tämä on vähintäänkin erikoista käytöstä, varsinkin sitä vasten että yrität tässä jollain tapaa tuoda itsesi esiin näitä muita parempana ihmisenä." Tuoda itseään esiin parempana ihmisenä?

Pyörällä olen poljeskellut Mattilasta kampusalueelle opiskelemaan tai asioimaan Tiedekirjastossa, taikka lenkkeillyt kyseisen henkilön usein kulkeman kadun lähettyvillä olevalla kuntoradalla, jolloin mm. näissä yhteyksissä on voinut havaita taas kerran saman häiskän suorittaman samankaltaista ihmeellistä toimintaansa. Siinä osittaista selitystä yhdestä tapauksesta. Vuosikausia seurannut.. ei jukolaut. Ja mitä tulee kirjoittamiseen, niin jos on ennenkin kirjoittanut näppikselle, niin ei kai siinä kauan mene kun kirjoittaa vähän lisää jotain? Ja ohhoh, mainitsinko sanat "amk" ja "tiedekirjasto". Taas tulin yrittäneeksi olla parempiko kuin kukaan?

Tuossa kommentissasi jäi mietityttämään pysähdyitkö ennen viimeistä lausettasi miettimään, miten päättäisit kommenttisi vai tuliko koko setti kerralla.

Valitessasi sanaa "perusteellisia" olet oletettavasti tiedostanut, ettei se oikeastaan ole hyvä luonnehdinta, sillä eivät nuo tuollaisenaan suurta huolellisuutta "tarkkailutoiminnassa" ilmennä. Oletan, että olet ensin halunnut valita käyttäväsi sanaa "kytätä" ja sen kanssa on sitten ollut jotenkin kiva käyttää sanaa "perusteellisesti", koska se saattaisi jättää lukijalle vaikutelman, että juuri minä kyylään, vaklaan, kirjoittelen jatkuvasti huomioita ihmisistä yms. Täten sinulla on minun tulkintani mukaan ollut pyrkimys antaa väärä vaikutelma toisesta ihmisestä, mikä taasen on "not cool at all".

Käsitteiden käytöstä ja assosiaatiovaikutuksista ei kait voi edes mainita, koska täällä on liikaa "emmämukatajuu"-örkkejä.

Sinulla on kait ollut jokin syykin lähteä viestittelemään, mutta vaikka voitkin ilman suurempaa miettimisen vaivaa kokea, että ainakin jotkut antavat sinulle hyväksyntänsä tuosta vaan, niin ei se toivottavasti kaikkiin päde.

Sorry nyt vaan, jos tällainen ei sovi teidän nättiin linjaan, mutta tässä on juonteina myös esim. kyseisen tahon välinpitämättömyys, kaupunkilaisten whatever-asenteet ja jonkinlainen karismaattisten ihmisten puute, jotka voisivat asenteisiin vetoavuudellaan tehdä kaupungista paremman paikan elää.

Jotenkin epistä, kuinka ministeritasolla voidaan sanoa, että "pankkipalveluiden jonkin aikaa jatkuneet ongelmat ovat erittäin todennäköisesti Venäjän kyberhyökkäystä" ilman mitään todisteita tai varmoja viitteitä, mutta täällä ruohonjuuritasolla mikään mahdollisuus ei kelpaa.

Koittaisit nyt edes joskus olla sanomatta tai tekemättä mitä meinaat. Mietit hetken ja sanot sitten jotain keskustelua kehittävämpää.

Tapahtuuko tämä todella tässä ja nyt? Olette siis aivan oikeasti tuollaisia? Miten te oikein kestätte toisianne? Tuollaista epämääräistä sanojen roiskimista.

Olisihan tässä enemmänkin selitettävää, mutta on jo monesti muiden toimesta todettu, että "liikaa tekstiä, ei jaksa lukea" eli tällä kertaa tälleen.

Sen verran oli henkilöön käyviä väittämiä ja huonoja tekstitiivistelmäehdotuksia, eikä muutenkaan lähtenyt aivan kelpoisille raiteille tää keskustelu, etten taida tällä kertaa käydä kommentoimaan jokaiselle erikseen. Jutun pituuden ja luettavuuden osalta kritiikki oli tällä kertaa paremmin pätevää kuin joskus aiemmin. Poistan tekstin viimeistään parin päivän kuluttua ja palaan ehkä myöhemmin asiaan vähemmin tekstiselittein, joten vielä ehtii kommentoimaan. Jotainhan minä taisin alunperin epäsuorasti kysellä, joten ehkä se vielä tullaan tavoittaneeksi.

Olisihan sinulla toki ollut vaihtoehtona sekin, että ymppäät hiukan omaa ymmärrystä mukaan ja käyt sitten kommentoimaan, jos edelleen siltä tuntuu, mutta ilmeisesti tälläkin kertaa taas tuolla lailla.

Onhan tässä toki tunnistettavissa se, että monen ehkä joskus ennen kehityskelpoisen ihmisen on jostain syystä välttämätöntä jankuttaa jotain "ei tät tajuu"-tyyppistä, mutta ehkä mielenkiintoisempaa pohdittavaa muille on se, että teitkö aloitteen käydä kommentoimaan sen vuoksi, että koit saavasi muilta ennen kehityskelpoisilta ihmisiltä kaipaamaasi huomiota vai saitko kommenttisi muiden valmistelemana ja sitten vain laitoit sen esille? Kyllähän tyhmempikin tajuaa kirjoittamastani, ettei siinä ole ollut tavoitteena saada ketään tajuamaan mitään sellaista erityistä, jonka tajuttavaksi tekemiseen tarvitaan neljä esimerkkiä. Ja tulla nyt helvetti kyselemään jotain sellaistakin kuin "onko tämä seuranhakuilmoitus".

liikunnan hyötyjen paremmin tajuamisessa voi kestää useita vuosia

Voisiko käydä helpostikin niin, että yksilö ehättää pitkälle aikuisuuteen, ohi nuoruuden, ennen kuin alkaa paremmin ymmärtää, miksi ja minkälainen liikunta toimii hänelle esim. suhteessa siihen, kuinka hyvin hänen ajattelutoimintansa sujuu ja minkälainen hän kykenee olemaan muiden ihmisten seurassa.

Lenkkeily on eräs laji, jonka erityisistä hyödyistä itselle ei välttämättä saa varmuutta tai edes tuntumaa ensikokeiluilla ja vaihtoehtoja itsensä kokeiluun/haastamiseen pelkästään tämän yhdenlaisen lajin puitteissa on variaatioineen niin monenlaisia, että sitä voi jäädä pitkäksikin aikaa luuloihin, että suurempaa tai hienoisempaa hyötyä ei ole odotettavissa, vaikka jotain parametriä kuten kilometrimäärää, nopeutta, mäkisyyttä, alustaa tjm. hiukan vaihtelisikin.

Jossain tulevaisuudessa voi olla se aika, jolloin hän on jo saavuttanut ymmärryksen siitä, minkälainen on ajankäytön ja hyödyllisyyden kannalta sellainen optimi, joka mahdollistaa esim. lenkkeilyn jokapäiväisen käytön, mutta sitä ennen on voinut joutua olemaan kenties pitkänkin aikaa lenkkeilykenkien käyttäjä, jotka eivät kenkäteknologioidensa osalta ole riittävän avustavia hyvän suorituksen aikaansaamiseksi. Kenties tietämättömyyttään, kenties rahanpuutettaan tai jostain muusta syystä. Eri alustat ja muut kenkävalintoihin liittyvät seikat siihen lisäksi pitämässä parempaa aikaa etäänpänä.

Päättäjätasoilla lenkkeilyn hyödyt tavataan redusoida johonkin sellaiseen, joihin voi viitata indikaattorilausahduksilla ja joista voi koostaa kaikenlaisia "mittaristoja" (vrt. kaupunkikehitys), mutta sehän olisi tavallaan sosiaalisesti epäsopivaa, että liikunnan hyödyistä puhuttaisiin siihen tapaan, että moisella voitaisiin saada aikaa "kilpailuetua" suhteessa muihin ihmisiin. Sellaiset puheet olisivat epäyhteensopivia kaikenlaista yhdenvertaisuuspuheiden kanssa, joten päättäjille ym. on turvallisempaa puhua esim. "viikottaisista suorituskerroista" suhteessa johonkin ikäluokkaan. Sellaisille vaikuttajatahoille, joille "aivojen seutuville" liittyvät diagnoosit ovat enemmän tuttuja, saattavat todennäköisemmin tulla maininneeksi lenkkeilyn/liikunnan erilaisemman hyödyn jonkin diagnoosinimikkeen luonnehdinnan pelkistyksen avulla, muiden todetessa todennäköisemmin jotain kansanterveydestä tai vertailemalla eroja hyvinvointialueiden välillä.

Ottaen huomioon, että vaatteiden ja kenkien verkkokaupoista on tullut paljolti ohjelmistoyrityksiä, joiden valikoima perustuu osittain myyjien ja valmistajien tietojärjestelmien keskinäiseen, koneelliseen kommunikointiin, missä tarkoituksena on ensisijaisesti myydä enemmän tuotteita, asiakkaan mahdollisuus saavuttaa itselleen parempi tulevaisuus, etääntyy senkin vuoksi, että "just sopivien" tuotteiden saatavuudessa voi olla äärimmäistä niukkuutta ominaisuuksien, ulkoasun, tunnun ja kestävyyden osalta.

Yksilön olisi aivan helppo ylläpitää sellaista rutiinia, jossa esim. erittäin hyödyllisen lenkkeilyn osuus ei olisi hirmuisesti aikaa per päivä vievää, siitä olisi täysin mahdollista palautua seuraavaa päivää varten ja kaikki oleellinen lenkkeilyvarusteista siirtymätaipaleiden lyhyyteen ja ravitsemuksen lenkkeilyä tukevuudesta sosiaaliseen hyväksyttävyyteen olisi erinomaisen kelpoista ja sopivaa, mutta esim. siinä vaiheessa elämää, jolloin on muuttamassa ensimmäiseen omaan vuokra-asuntoonsa, ei ehkä ole koetellut kykenevyyttään kovinkaan paljon. Jos uutisiin on uskomista, niin eivätkös ne ole jo useampaan kertaan maininneet siitä, että liikunta esim. nuorten keskuudessa on vähentynyt, joten se viestinee siitä, että on paljon ihmisiä, jotka eivät ole tunnistaneet lenkkeilyn erityisiä hyötyjä?

Eri ikäiset ihmiset saattavat suorittaa tekemistensä priorisointia eri tavoin valintojaan miettien, mutta jos esim. opiskelu ja lenkkeily koetetaan keskenään suoritteiksi, joiden joukosta voi aina tiputtaa lenkkeilyn pois, jotta voi keskittyä siihen jäljellä jäävään, ajatusmallissa on jotain pielessä. Enemmän lenkkeilyn hyötyjä tunnistava olisi tietoinen niinkin "vähästä" kuin sen aistikokemuksia parantavuudesta, joten hän harrastaisi sitä jo vaikkapa sen vuoksi, että nautintoaineiden ja ruoan makujen vivahteet erottuisivat paremmin. En ole aivan varma, mitä esimerkkejä käyttäisin lapsien kohdalla ja jonkin neurologisen/psykiatrin saaneille vaikutukset esim. systeemiajatteluun, ympäristötajuun, kehonkuvaan ym. voisivat muodostua eri tavoin merkittäväksi kuin "normaaleilla" ihmisillä.

Suomalainen yhteiskunta tapaa olla järjestäytynyt sellaiseksi, etteivät ihmiset innostuisi liiaksi jonkin asian hyödyistä luettuaan siitä "suurelle yleisölle" tarkoitetusta kuten paikallislehdestä. Innostuneisuuteen johtaisi sellainen, missä orientoituneisuus johonkin ajateltavissa olevaan muodostuisi useahkosti toistuvien, eri kohdin aihealuetta osuvien, ajattelua lämppäilevien hetkien avulla. Siihen ei riittäne se, että yhtenä päivänä yhteispolkulenkkeilyä luonnehditaan mukavaksi ja sosiaaliseksi puuhaksi ja seuraavalla viikolla joku eduskuntaan pyrkivä toteaa liikunnan hyötyinä jotain listamaista kuten "liikunnalla on positiivinen vaikutus elämään: koulumenestykseen, koulutustasoon, ansiotuloihin ja työmarkkinoille kiinnittymiseen".

Lapsilla ja nuorilla on tavallaan etuna se, että oppitunnit terveystiedosta ja liikunnasta lämppäilevät jonkin verran ideoita liikunnan hyödyistä, mutta voinee olettaa, että tekemisen mukavuus on tärkeää ja yhdenvertaisuussyyt estävät ihmisten välisten kilpailukeinojen sisällyttämisen opetussuunnitelmiin. "Kilpailukeinot" tässä siis keinoina, joita voi käyttää "hyvään" tai "pahaan". Parinkymmenen vuoden takaisin eroa asioiden tajumiseen voi tuoda se, millä tavoin asioita esitellään ja koetaan eli visuaaliset simulaatiot ja virtuaalilasein katsottavat, immersiivisiä kokemuksia tuottavuudet voivat jättää varsin erilaisia mielikuvia, tuntemuksia ja mietteitä kuin digitaalisen oppikirjan sivulla oleva tekstiselite suurpiirteisine kuvituksineen. Niin, ja kuulemma tällaiset jonkinlaiset TikTokit ja jossain määrin innostavat vaikuttajaihmiset ovat osa nykypäivää.

Antivaikuttimet (esim. ajattelun ja mielikuvien esiinsaamista vaikeuttavien ehdollistumien muodossa) eri vaiheissa elämää voivat häivyttää mielenkiintoa syventyä tarkemmin lenkkeilyn/liikunnan hyötyihin tai jopa estää sen aloittamista tai jatkamista, mistä päästäisiin siihenkin, että parempaan ymmärrykseen lenkkeilyn hyödyistä pääsemiseksi voi joutua odottelemaan, että pääsee eroon ihmisistä, jotka ovat keinotekoisesti aiheuttaneet tietynlaisia tuntemuksia ym.

Lähtökohdat suhteessa erityiseen ihmisenä voivat vaikuttaa siihen, minkälaisia virheitä, erehdyksiä, harhautumia ja kokeiluja joutuu ehkä kokeilemaan, jotta pääsee ensin sen idean jäljille, että itsestä on saatavissa käyttöön itselle uudenlaista hyödyllisyyttä, jotta voi sitten ymmärtää, että samankaltaista hyötyä on saatavilla muidenkin keinojen avulla tai muuntamalla jotain jo käytössä olevaa. Tällainen kehityskulku voisi tapahtua esim. huomaamalla ensin tarkkaavaisuushäiriölääkkeen dopamiini-aineenvaihduntaa hyödyttävyys yhdessä lenkkeilyn kanssa, siirtymällä myöhemmin käyttämään esim. teaniini-luontaistuotetta lenkkeilyn kanssa ja sitten joskus tajuamaan saavansa runsaasti lähellä samankaltaista hyötyä olevaa ruokavalion ja erilaisemman lenkkeilyn avulla.

Erilaiset alustat, reittipituudet, kombinaatiot reittien osissa, ajankohdat ym. ovat kokeiltavaa, jonkalaisiin ei ehkä päädy piankaan sen jälkeen, kun on ottanut jonkinlaiseksi tavaksi käydä muutaman kerran viikossa lenkkeilemässä iltaisin. Jonkinlainen sykähdys muutokseen voidaan tarvita. Missä vaiheessa elämää tämä minkäkinlaiselle ihmiselle ilmenesikään?

- omaan ensimmäiseen vuokra-asuntoon muuttamisen aikaan itsessä voi vihdoin alkaa esiintymään kiinnostusta lenkkeilyyn, mutta kenkäteknologiasta ei ehkä ymmärrä paljon mitään, eikä siitä minkälainen lenkkeily erilaisine alustoineen, rasittavuuksineen ja vaikutuksien kohdistuvuuksineen olisi itselle parasta

- täytyy ehkä tapahtua jonkinlainen elämänmuutos kuten muutto toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, jotta pääsisi uudenlaisien tapahtumankulkujen vuoksi tunnistamaan itsellelleen olevan hyödyllistä ellei jopa tärkeää, että lenkkeilee joka päivä riittävän tehokkaasti, sille se vaikuttaa opiskelujaksavuuteen merkittävästi, mutta vielä voi jäädä tajuamatta esim. lenkkeilyn ajoittamisen merkitykset alkavaan päivään tai nukkumisen jälkeiseen päivään

- kun opiskelujen jälkeen muuttaa jälleen toiselle paikkakunnalle, aloittaa työt, aloittaa toisetkin työt ja vielä vähän jotain opiskeleekin, lenkkeilystä saatavan hyödyn optimointi voi tulla erityisen tärkeäksi, mutta onko ympäristö tuolloin sopiva eli joutuuko tekemään pitkiäkin siirtymiä, että pääsee johonkin tietynlaiseen lenkkeilymaastoon vai täytyykö lenkkeillä asfaltilla ja kenties vilkkaasti liikennöidyssä urbaanissa ympäristössä, missä liikenteen melu aiheuttaa emotionaalista stressiä mielelle ja täten mahdollisesti heikentää lenkkeilyjaksavuuttakin

- vielä johonkin uuteen ympäristöön muutettuaan kuten takaisin kotikaupunkiinsa, missä kenties pääsee asumaan suvun omistamassa omakotitalossa, josta on vain muutamakymmentä metriä lähimpään metsään, saattaa vihdoinkin päästä paremmin aluilleen sen tajuaminen, miten monella eri tavoin lenkkeilyn vaikuttavuutta voi säätää, sillä reittejä ja reittien osia on niin paljon kombitoitavaksi, mitä täydentävät metsän lisäksi erilliset monikilometriset kuntoradat asfaltoidut kadut rauhallisella alueella

- onko sekään sitten kuitenkaan ollut riittävää, että vihdoin ymmärsi "lenkkeilyn salat", jos ravitsemuksen ja stressoreiden merkitys ei sitten kuitenkaan ole aivan kauttaaltaan, jos lähellekään tajuttua, sillä voihan olla useastikin huomannut, että lenkkeilyä on voinut harrasta useita viikkoja joka päivä, mutta sitten jotain meneekin pieleen ja jaksavuus mielenalan kera on jotenkin vääränlaista, mistä saattanevat alkaa harharetket ravitsemuksen, kenties luontaistuotteidenkin ja stressoreiden vähentämisen parissa

eri lenkkeilyalustoista hiukan erilaista hyötyä mentaaliseen boostailuun

Sitä on tullut tehtyä paljon kokeiluja erilaisilla alustoilla, juoksemisen kestoilla ja intensiteeteillä, minkä perusteella on sitten muodostunut tuntumaa mm. siitä, minkälainen on sellaista juoksemista, josta on paljon tietynlaista hyötyä mentaalisen boostaamisen kannalta, mistä pystyy palautumaan sillä tavoin, että sitä voi tehdä vaikka joka päivä (ja mielellään teenkin) ja mikä ei edes vie kovin paljon aikaa.

Kesäaamuisin, kun muita ihmisiä ei kaduilla suuremmin näy, ehättää mukavan kelpoiseen 4,40 min / km -vauhtiin, jota jaksaa ihan hyvin pitää yllä tietyllä tapaa optimaalisen neljän kilometrin ajan, mihin mahtuu mukaan myös lyhyitä ylä- ja alamäkiä, sekä vähän loivempia sellaisia myös. Talvisin huomaa, että alustan pehmeys tekee hiukan vaikeammaksi saada samaa hyötyä mielelleen, sillä asfaltin kovuus stimuloi jostain syystä paremmin.

Pidemmänkin matkan saattaa juoksahtaa, minkä tekee erittäin tasaisella vauhdilla, jota jatkaa esim. 7 km jonnekin kauas pois, minkä jälkeen käännös ympäri, euforiset tunteet esille, kilometrin verran kävelyä ja sitten taas vauhtiin. Toisinaan sitä vain katselee ennalta mielessään, minkälaisia voisivat olla ne paikat, joiden kautta käy lenkkeilemässä ja sitten vain käy suorittamassa tuon lenkkeilyn siten, että ei suunnittelu reittiä näitä maamerkkejä enempää. Pidemmistä lenkkeilyistä on hieman haastavampaa palautua, mutta jos yhden päivän erittäin tehokas produktiivisuus riittää, niin eipä siinä sitten.

Polkulenkkeily on ihan oma lajinsa asfaltilla juoksenteluun verrattuna, varsinkin siinä metsässä, jota aiemmin paljon käytin kaikkine erilaisine reitinkombinointivaihtoehtoineen, sillä sen päätteeksi on "petomaisen tehokas" olo, josta riittää moneen. Polkulenkkeilyllä on myös helpompi saada vaikutetta mieleensä kuin tasaisella alustalla juosten tai niin ainakin itse koen olevan.

Mentaalinen boostailun voi ottaa tarkoittavan mm. sitä, että kun saa jonkin produktiivisen tekemisen kohteen aluille tai jatkan jotain edellispäiväistä, on hyvin helppo pitää mielessään kaikkea aiheeseen liittyvää, siirtää ajattelua hetkeksi syrjään mitään hukkaamatta ja saada ajateltua koherentintuntuisesti jokseenkin laajoja ajatuskokonaisuuksia samalla kun huseeraa poikkiaiheellisesti monenlaista. Ja tätä jaksaa sitten jatkaa pidempään kuin normityöpäivän (ei tietenkään koko ajan aloilleen istuen). Tosin, aina mentaalinen boostailu lenkkeily ei tarkoita sen kummempaa kuin jotain perusmukavaa asioiden mainiosti sujumista, jossa jaksaa selvitellä ja tehdä kaikenlaista motivoituneena pitkän aikaa.

Monenlaiset älyä testaavat mobiilipelit tarjoavat helpon keinon koetella ennen ja jälkeen kyvykkyytensä esim. reaktioiden, muistamisen ja päättelynopeuden osalta. Sellaisella pitäisi voida saada todisteltua ainakin jotain.

polkulenkkeilyn hyödyistä

Talvisin polut eivät ole kovin leveitä, joten yleensä käytän talvisia polkuja niihin aikoihin kun valoisa aika päivästä vasta alkaa, jolloin voi lenkkeillä tietyn reitin yhteen suuntaan muiden vuoksi hidastelematta. Koska harrastuksiini kuuluu ilmeisesti myös pari kertaa vuodessa tapahtuva mm. kaupungin toimielimien pöytäkirjojen merkintöjen pläräily, satuin huomioimaan, että Kulttuuri- ja liikuntalautakunta on tullut käsitelleeksi vuoden 2022 helmikuista valtuustoaloitetta, jossa koetetaan antaa ymmärtää, että haikaillaan talviliikkumisen edistämistä kuntopoluilla. Koska minulla oli jo ennestään käytettävissä kummastelu sille, miksi ensin tuli kaupallisia kuntosaleja ja vasta sitten uutta kesäkäyttöistä päällystettä lentokentän ympäri kulkevalle reitille, oli ensiajatukseni tuosta aloitteesta jotakuinkin "miksi vasta nyt ehdotetaan tällaista?".

Sinänsä tuossa aloitteessa käytetään aika paljon sanaa "kävely", mutta otin sen niin, että siellä missä voi kävellä voi myös lenkkeillä. Seuraava ajatus olikin, että ymmärtääköhän ihmiset miten hyödyllistä polkulenkkeily on? Korona-ajan alkuvaiheilla uutisoitiin siitä, kuinka jotkut tahot vetävät ohjattuja liikuntahetkiä kerrostalojen pihoilla, jotta ihmiset voivat tehdä parvekkeillaan jotain venyttelyliikkeitä. Verrattuna siihen, miten hyödyllistä tehokas liikunta on ajattelunkulun ja metaboliikan toimivuuden kannalta, moinen tuntui ihan höpsöttelyltä (sen kummemmin ihmisten ikiä tässä arvioimatta).

Oman kokemustiedon pohjalta pystyn toteamaan, että verrattuna polkulenkkeilyn lyhyessä ajassa paljon hyötyjä tarjoavuuteen (per päivä), ei edes lähes 30 km/h vauhtiin kiihtyvä pyöräily Sammonlahdesta Luukkaansalmen sillan yli ja sieltä vähän matkan päähän uimaan pariksi kymmeneksi minuutiksi vedä vertoja sopivasti kiemurtelevalle polkulenkkeilylle. Asfaltilla lenkkeily pääsee hyvin lähelle samoja hyötyjä polkulenkkeilyn kanssa, kun taasen metsätien tapainen tasaisuus saattaa vaatia määrällisesti pidemmän matkan ja voipa jättää vähän tyydyttämättömäksikin.

Ei se ole omalla kohdallani mikään ikäjuttukaan, enkä tunnista mitään erityisempää trendiä, mikä ilmenisi tarpeena käyttää polkulenkkeilyä tai muuta lenkkeilyä jotenkin enemmän samojen hyötyjen saamiseksi, vaan esim. NeuroNation-mobiilisovelluksella voi todentaa, että reakointi, tarkkuus ja muisti toimivat varsin tavanomaiseen tapaan paljon paremmin erityisesti polkulenkkeilyn jälkeen.

Tohdin myöntää, että minun "baseline" jaksavuuden ym. suhteen on ehkä hiukan mitättömämmällä perustasolla ilman lenkkeilyä verrattuna moniin muihin ihmisiin, jotka ainakin antavat ymmärtää, että he tuntevat itsensä "normaaleiksi" ilman lenkkeilyäkin, mutta hyöty lenkkeilystä ns. produktiivisuuden suhteen on niin merkittävä, että se tuntuu oikeuttavan kysymään ymmärtävätköhän ihmiset miten hyödyllistä polkulenkkeily on? Onko heillä kokemusta esim. siitä, miten jonkinmoinen parikytminuuttinen lenkkeily vaikuttaa heidän kyvykkyyteensä aloittaa tekemään asioita, ilmaista monipuolisesti erilaisia seikkoja huomioonottavuuksia tai muodostaa henkilökohtainen näkemys jostain vaikkapa ns. MSM-julkisuudessa esille nostetusta asiasta? Vai voisiko olla, että he ovat tottuneet siihen, että jo aikaa nähneestä mainoslauseesta tuttu "hyvä ruoka, hyvä mieli" on se mitä noudattamalla pärjää hyvin?

Kuten olen toisaalla kertonutkin, itselläni lenkkeilyn hyödyt hajoavat usein joidenkin naapureiden tyhmän käytöksen vuoksi, mutta noin muutoin pitäydyn väittämässäni polkulenkkeilyn hyödyistä.

sujuvuuden nostattamisesta

Mietteitä sujuvuuden tason nostattamisesta tasolle, jossa (viimeistään) ajatus alkaa kulkemaan paremmin, levottomuus häippäsee, toiminnan tarkkuus terävöityy ym. Esimerkeissä kolme erilaista "toiminnan lajia", joissa yhteisenä tekijänä elimistön herättelyn aikaansaama sujuvuuden kohti normalisoituvaa päätyväisyys, joka voi ajautua myös viehtymiseksi tekemisen mieltä stimuloivuuteen ja joka taasen voi näyttää muista siltä, että "hän tekee tuota epätavallisen nopeasti".

1) Pari vuosikymmentä sitten olin useita vuosia pari kertaa kuukaudessa totomyyjänä. Asiakkaat jonottavat edessä, kaiuttimista pauhaa melko kovaäänisesti musiikkia ja kilpailun aikana kuuluttaja selostaa vimmatulla temmolla. Työnä ottaa vetoja vastaan suullisesti ja kupongille merkittynä. Takaisin annettavien rahojen laskentaa, kilpailun alun lähestyessä keskeytymätöntä asiakkaiden virtaa. Vierellä molempiin suuntiin kymmenisen muuta totomyyjää. Istualleen tehtävää työtä, lyhyiden lausahduksien sanomisia asiakkaille. Toisinaan tarkentavien kysymysten esittämistä jommin kummin päin. Asiakkaiden käytettävissä useita erilaisia vaihtoehtoja, joilla voi määrittää millä perustein aikoo voittaa. Ei kummempaa hämminkiä, oli asiakkaita vähän tai paljon. Takana sisäkäytävällä kulkee välillä ihmisiä, edessä ja sivummalla hyörii paljon ihmisiä. Jatkuvaa ihmisten liikettä siellä täällä. Ei virheitä työssä. Asiakkaat saavat rahansa täsmälleen oikein, rahojen laskemisessa ei ongelmia, oli kiire tai ei. Toisinaan vuosikymmeniä vanha kone "syö" vetokupongit, joten laitteen kannen joutuu ottamaan auki asiakkaiden nähden tai pyytämään huoltomies korjaamaan sitä. Tällainenkään ei saa hämmentymään tai pois tolaltaan. Ei yhdessä hiukan kakofonisen äänimaiseman, ihmisten jatkuvan liikuskelun, eikä muunkaan kanssa. Se, mitä noin neljätuntisen työpäivän kuluessa käy usein tapahtumaan, on halu saada mieltään heräteltyä lisää ja minkä saa aikaan, kun tekee työtään motorisesti hiukan nopeammin ja vikkelämmin. Tämä tapahtuu tahattomasti ilman, että sellaiseen pyrkii, mutta kun sitä alkaa tekemään, sitä ei malta lopettaa ja rauhallisemmat suvantovaiheet alkavat tuntumaan mälsiltä ja vaivaannuttavilta. Asiakkaita nopeampi työn tekeminen ei suuremmin haitannut, myyntikin suhteessa muihin myyjiin oli usein siinä jossain top 5:ssä (useimmat muut totomyyjät naisia).

2) Osittain samoina vuosina edellisen kanssa olin rakennuspurkajana. Fyysisesti raskasta työtä, missä työpäivän alussa saatoin kokea olon sosiaalisesti araksi, mielenkiinto työtä kohtaan saattoi olla "aivan niiku sama"-luokkaa ja aikomuksien suunnittelussa saattoi olla ideaköyhyyttä. Kunhan sorkkarautaa, lekaa, iskuporakonetta ja muita paljon voimankäyttöä vaativia suoritteita oli tehnyt tovin aikaa, elimistö ja mieli alkoi heräilemään lisää, vaikka olisikin edeltävänä yönä nukkunut tavallisen hyvin. Osallistuminen työporukan keskusteluihin lisääntyi, oman tekemisensä ennalta suunnittelu kävi helpommaksi ja jaksavuutensa "annosteluun" tuli lisää järkevyyttä. Jonkinlaista levottomuutta oli kuitenkin läsnä, mikä oli tunnistettavissa itsessään silloin, jos ei ollut mitään erityisempää tekemistä kuten silloin, kun odotteli ohjeistavaa pomon soittoa tai muiden firmojen työntekijöiden tekemisiään valmiiksi tulemista. Fyysinen puuhastelu kuten mainittujen työvälineiden käyttö tuntui tuolloin rauhoittavalta siinä vaiheessa, kun elimistön herättely oli edennyt jonkin "threshold"-tason yli.

3) Edellisten esimerkkien ajankohdista meni vielä jokunen vuosi ennen kuin alkoi vaiheittain ymmärtämään paremmin, kuinka lenkkeily oli se keino, millä sai elimistönsä ja mielensä heräteltyä melko vähällä vaivalla sellaiseen "käyttökuntoon", että tätä valmistelua saattoi hyödyntää esim. sosiaalisesta suoriutuvuudesta insinööriopintoihin ja hyvän maun kehittämisestä laajalti yksityiskohtia huomioivien valintojen tekemiseen. Tärkeänä huomiona oli mm. se, että lenkkeily ei saanut olla ihan mitä tahansa lönkyttelyä, eikä sitä voinut korvata esim. pyöräilyllä tai uimisella. Tehokas nopeus moniin maastoihin soveltuen oli esim. 5 min / km. Nelisen kilometriä riittää ihan hyvin, minkä saa suoritettua 25 minuutissa + siirtymiset. Sen jälkeen kaikenlainen työ esim. mainituista totomyynneistä ja rakennuspurkaajuudesta olisi sujunut eri tavalla, koska tietynlainen elimistön ja mielen valmistelu oli tehty jo aiemmin. Erityistä huomioitavaa olisi se, että tehokas lenkkeily saa aikaan sen, että elimistön ja mielen on helppo pitää toimintansa mukavan tasalaatuisena koko loppupäivän.

Huomionarvoista tehokkaan lenkkeilyn vaikutuksissa oli myös mm. se, että monet lääkkeet toimivat sen jälkeen paljon paremmin. Eräänä näistä tarkkaavaisuushäiriölääke Ritalin, joka tuolloin oli kokeilussa. Nykyisellään minulle riittää moneen valmistelevaksi ihan pelkkä lenkkeily, hyvälaatuinen uni, ravitsemuksellisesti kelpoisa ruoka.. ja hasselrouhepähkinäinen suklaalevy ja neljä kuppia teetä.

Itseltäni kesti useita vuosia tajuta, minkälainen lenkkeily oli sopivinta. Monenlaisia kenkiä ehdin kokeilla, useita erilaisia lenkkeilyalustoja, monenlaisia lenkkeilemään lähtemisen ajoituksia ym. Lienee jokseenkin varmaa, että moni ei päädy samoihin huomioihin "ihan tuosta vaan" ja moni heistä voi kokea identifioituvansa ADHD-ihmiseksi. Veikkaan, että moni saattai heistä saattaisi hyötyä sen tunnistamisesta ja myöntämisestä itselleen, että tietynlaista lenkkeilyä olisi itsensä kannalta parempi harrastaa joka päivä, koska yöuni aiheuttaa jaksavuuden ym. tason päätymisen takaisin jonnekin vähäpätöisemmälle tasolle.

Tästä voisi jatkaa esim. kysymällä filosofioiden minkälainen minä "oikeasti" olen? Minä koen itseni enemmän itsekseni tehokkaan lenkkeilyn jälkeen, mutta joku muu saattaisi laskeskella absoluuttisia jonkinlaisena olemisen määriä ja väittää näiden määrien perusteella, että minä olen jonkinlainen, vaikka osa näistä olemisista ajoittuisi hetkillä, jolloin lenkkeily ei suuremmin ole ollut vaikuttamassa.

mentaalisten kykyjen boostaaminen juoksemiselle, tapahtuuko sitä?

Käytättekö juoksemista mentaalisen kykeneväisyytenne ajoittaiseen tai toistuvaan paranteluun siinä tarkoituksessa, että pystyisitte suoriutumaan vaikkapa jonkinlaisesta selvittelemisestä, päättelemisestä, ns. urakalla tekemisestä, laajojen moniosaisten kokonaisuuksien suunnittelusta/muokkaamisesta tjm. helpommin, näppärämmin ja yleensäkin ajattelukyvykkyyttä paremmin käyttöön saaden?

Kysyn tätä henkilönä, joka ei tiedä tämän ryhmän historiasta paljon mitään, koska on melko vast'ikään siihen liittynyt ja joka on tunnistavinaan, että tavoitteina ja motivaattoreina tässä ryhmässä esiintyy "lähinnä" ja "vain" (ei tarkoitus arvottaa mitenkään) jotain sellaista kuin pitkään matkaan kykenemistä, kilpailuun valmistautumista, kuulumisten ilmaisuja ulkomailta, yhteislenkille osallistumista, vinkeistä sääolosuhteista mainitsemisia ym. Ryhmän kuvauksessa ei näyttänyt olevan käytetty sanaa "kilpailu", joten siinäkin mielessä vähän erikoisempikin kysymys saattaisi solahtaa mukaan, sillä kyllähän tämä juoksuun liittyy?

Mentaalisten kykyjen boostaamisessa juoksua käyttäen saattanen tarkoittaa juoksunopeutta, joka on jotakuinkin 4.45 - 5.10 km/min, jos kyse suht tasaisella alustalla juoksemisesta. Polkujuoksut sitten erikseen, sillä sellaisessa on ainakin minun mielestäni erilainen stimuloivuutensa, missä lenkkeilyn vaikutus tuntuu paljon helpommin "aivoissa asti".

Päivittäisen kykeneväisyytensä parantelun kohdentamisessa saattaisin mieluummin kuulla esimerkeistä, joissa todellakin pyritään olemaan ajattelukyvykkyydeltään parempi kuin muuten ehkä olisi eli "pelkkä" lisäjaksavuuden hankkiminen motivoituneenmpana pysymisen muodossa sitä varten, että tavalliset askareet ja toisaalta annettujen ohjeiden mukaiset vähänlaiset/vähävaivaiset tekemiset sujuvat rennommin, ei olisi tässä kovinkaan kummoinen tavoite.

Mikä olisi kelpoisa kohdennus? Jonkinlainen maailman tilaa parantava toiminta? Ennalta tiedetysti satasivuiseksi muodostuvan teoksen kirjoittaminen? Muiden ihmisten saaminen mukaan johonkin sellaiseen, joka ei ole samalla tavalla tuttua kuin esim. ilmastonmuutos ja jonka pohjustava selittäminen voisi vaatia useamman selitys- ja vaikuttamiskierroksen?

oli tuossa tuota tarkkaavaisuushäiriölääkettäkin käytössä

Itse en ole erityisen moniongelmainen ja saan ADHD-testeistä melko vähäiset pisteet, mutta olen joskus kokeillut Ritalinia ja sepä olikin aine, joka herätti tuntemuksia kuten "tältä pitäisi tuntua joka päivä". Pari vuosikymmentä sitten omilla verkkosivuillani oli mm. "aivojen seutuville" liittyvien ihmisten kertomuksia kokemuksistaan ja niiltä ajoin asti on jäänyt jonkinlainen "akateeminen kiinnostus" mm. ADHD:tä kohtaan. Yhdessä ajoittaisten aikaansaamattomuuksien tuntemuksien kanssa, mihin olen tunnistanut olevan taktisia keinoja vaikuttaa. Täten saattaakin olla, että muina tässä ryhmässä esille ottaminani aiheina tulevat olemaan mm. liikunnan ja ravitsemuksen merkitys AD(H)D:ssä.

Siinä teille vähän erilaista vertaistukiapua, josta voi saada mietteitä sen arvioimiseen, mihin pitäisi vaikuttaa yhteiskunnassa, jotta asiat voisivat olla ja sujua paremmin. ADHD:n osalta minulle ei ole diagnoosia, mutta eräs yksityisen praktiikan neuropsykologian professori oli antanut minun kokeilla Ritalinia ohjauksessaan ja sehän vaikutti monilla tavoin hyödyttävästi (kokeiltu 2006 - 2008). Nykyisellään käytän liikuntaa, ravitsemusta ja unta mieleni stimuloimiseen, vaikkei sellainen aivan vertoja vedäkään.

Täten, sellaiset jotka ovat saaneet diagnoosin hiukan löyhemmin perustein, voisivat hyvinkin olla sellaisia, joihin mainitut tavanomaiset vaikutuskeinot toimivat ehkä paremmin kuin "erityisen hyvin diagnoosikriteereihin sopiviin". Toisaalta, on myös paljon nykypäivän artikkeleita, joissa esim. liikunnan merkitys neurologisissa diagnooseissa on sitten kuitenkin hyödyllisessä roolissa.

lenkkeily muuttui paljon helpommaksi, kun jätti fytaattia sisältävät ruoat pois

Eiköhän tuo 4:38 nopeus käyne sopivasta ylläpitonopeudesta. Sujuu vaan niin höpsön helposti ja vaivattomasti nuo viime viikosta alkaen päivittäiseen käyttöön tulleet viiden km:n asfaltilla lenkkeilyt. Mutta oikeastaan tarkoitan sanoa, että kylläpäs hengittäminen ja siten monenlainen muukin on kovin paljon helpompaa, kun lopetti sellaisten ruoka-aineiden käyttämisen, joissa on paljon fytaatteja. Tai tämä on ainakin tämän hetkinen luulo, vaikka käytänkin edelleen joka päivä ruis- ja vehnäjauhoja, sekä todennäköisesti syön hasselrouhepähkinöitä suklaan seassa. Kuitenkin, kauraleseet ja maapähkinät kun heivasi pois, niin kylläpä tulikin parempi olo parissa päivässä.

Tällaisen huomion tekeminen saa myös miettimään, täytyykö julkisen terveydenhuollon aivan välttämättä olla niin "perusmainen", etteivät sen "asiantuntijat" kuten ravitsemusterapeutti, yleislääkäri, fysioterapeutti, psykiatri, psykologi ja sairaanhoitaja kehity työssään sellaiseksi, että tietynlainen oivallus tulisi tehdyksi. Fytaattien merkityksen tajuaminen olisi kuitenkin kovin lähellä tajuttavissa olevaa, jos potilas/tutkittava tarjoaa monenlaista mietittävää päiväkirjamerkintöjen, Illustrator-kaavioiden, älylaitteiden raporttien ym. muodossa ja tuo toistuvasti esille mm. hengitettävyyteen ja lenkkeilyn erittäin paljon hyödyttävyyteen liittyviä seikkoja. Fytaatit siis tekevät mm. raudan hyödynnettävyyden elimistölle vaikeammaksi, sanovat tuolla netissä. Monen eri asiantuntijan listaaminen edellä tarkoittaa tässä paljolti sitä, että olen utelias ja olen sen vuoksi koetellut monenlaista muiden osaamista, sekä sitä että hengitettävyyden vaikuttaessa myös yöuneen, vaikuttaa se siten myös lenkkeilystä palautuvuuteen, mentaalisiin toimintoihin ym.

Ei minulla tähän ryhmään liittyen ole tavoitteena kehittyä pitkiä matkoja usein juoksevaksi, vaan pidän enemmän tehokkaasta, mieltä ja kehoa herättelevästä lenkkeilystä päivittäisten rutiinien osana. Sen jälkeen on mukavampaa tehdä jotain ns. produktiivista.

Tälleen menneet edelliset neljä päivää (kilometrinopeuksia):

19.3.2023 -> 5:02, 4:47, 4:38, 4:49, 4:38

18.3.2023 -> 5:13, 4:59, 5:00, 5:01, 4:55

17.3.2023 -> 5:08, 5:10, 5:02, 5:08, 4:48

16.3.2023 -> 5:23, 5:27, 5:14, 5:34, 4:55

Alussa hiukan mäkisyyttä, sitten pidempi pätkä tasaista ja lopussa ennen loppusuoraa alaspäin viettävyyttä. Ja koska ihmisiltä menisi kai hermot, jos jostain syystä tulisivat joka päivä huomioineeksi minut samaa reittiä lenkkeillen, suosin tällä reitillä aamuvarhaista ja iltoja.

Käyttämistäni ravintoaineista rauta on ollut sellainen, jonka saanti on ollut pitkään lähellä yleisiä saantisuosituksia, joten jos fytaattien hyödynnettävyyttä inhiboivuutta on ollut monia kuukausia ja sitten tilanne jyrkästi muuttuu, tuntuisi käyttökelpoiselta mietteeltä, että rautavarastoni eivät ole olleet lähelläkään "täydet" ja sen vuoksi lisääntynyt raudan hyödynnettävyys hyödyttää monella tavoin. Kalevassa näytti olevan ihan otsikossa, että "rautavarastot voivat olla tyhjät, vaikka hemoglobiini olisi normaali". C-vitamiinin raudan imeytymistä hyödyttävyyden koen tunnistavani entuudestaan.

Vielä tuosta fytaatista tietoa etsiskelin, eikä minulla tähän nyt sen enempää, että löytyi tuollainen taulukko, mistä voi lukea, että fytaattien määrissä on jokseenkin paljon vaihtelua esim. manteleissa (0.4–9.4%): https://www.healthline.com/nutrition/phytic-acid-101#in-food

"phytic acid primarily reduces your mineral absorption during the meal but doesn't have major effects on subsequent meals"

kaakaovoi antamassa elimistölle vinkkiä hankkia energiansa toisin kuin aiemmin

Ohjeina itselle oli, että "vähintään kymmenen kilometriä" ja "ei samaa reittiä kuin viimeksi". Koettelin hiukan, miten lenkkeily aamuisin sujuu, kun sysii iltapuolesta päin ruokailemisiaan kohti aamua ja lähtee lenkkeilemään pelkät vitamiinit, kivennäisaineet ym. ravintoaineina veden kera ottaen (osa ruokavaliota). Tai kyllähän mie sen paljolti tiesinkin, että tietenkin se sujuu, mutta jonkinlaisena ruokavalion erikoisuutena rasvan energiaprosentin olemisen jokseenkin dominoiva ruokavaliossa (kaakaovoista ja rypsiöljystä paljoltakin).

Ei tullut nälkä matkalla, motivaatio ja jaksavuus pysyy helposti yllä, ei kiirettä ruokailemaan takaisin tultua, mukava jaksavuus loppupäivän. Päivittäiset kalorimäärät vähemmän kuin laskennallisesti "sopivat" painon ja pituuden suhteen. Ylämäetkin sujuivat helposti kunhan viehtoi käsillään hiukan kauemmas taaksepäin antaakseen lisäboostia hengitettävyydelle.

16.7.2023 -- 11.48 km, 1:01:02, 5:19 km

17.7.2023 -- 11.48 km, 1:01:01, 5:19 km

18.7.2023 -- 11.69 km, 1:01:03, 5:13 km

19.7.2023 -- 11.81 km, 1:01:05, 5:10 km

iskunvaimennus lenkkeillessä, kollageenistä

Kun pelkkä tömähdys maahan polkulenkkeilyssä aiheutti alaselkäsärkyä, sai siitä syytä kokeilla ottaa selvää kivun aiheutumisen syistä, jolloin saatavilla olleesta tiedosto tuli huomioineeksi mm. kollageenin ja iskunvaimennuksen:

• "Terve välilevy muodostaa joustavan rakenteen, joka koostuu iskunvaimennuksesta ja puristuslujuudesta vastaavasta hyytelömäisestä sisuksesta sekä vetolujuudesta vastaavasta säiemäisestä syy- eli säierustosta."
• "Välilevyn ytimen nestepitoisuus on 66 - 86 % ja ytimen loppuosa koostuu etupäässä kakkostyypin kollageenista ja proteoglykaaneista. Välilevyn ytimessä sijaitsee myös välilevyn rakenneaineita tuottavia soluja."
• "Välilevyjen solut tarvitsevat glukoosia ja happea. Välilevy saa nämä ravinteensa etupäässä nikamasta välilevyn ja nikaman välissä olevan rustoisen päätelevyn kautta sekä osaksi myös välilevyä ympäröivän verisuoniston kautta. "

sinne se taas erääseenkin metsään on täytynyt mennä lenkkeilemään, kun tietää sen monipuolisen käyttökelpoisuuden

Juontuu kevään alkaessa mieleen, että pian olisi taas tarjolla monipuolisia lenkkeilyn mahdollisuuksia yhdessä tietyssä, muutaman kaupunginosan reunustamassa metsässä. Ihan erikseen ja vähän niin kuin vitsinä mainitsisin siitä, että ihan hyvä vaan, että kaikki muut ihmiset ovat enimmäkseen pysytelleet pois näkyviltä ja reiteiltä. On sitten voinut tuntea olonsa melkein kuin olisi oma metsä käytössä.

Tosin, sen verran ovat metsäalue ja sen lähiseutu muuttuneet, että frisbeegolffauksen harrastajat ovat keksineet laittaa kilahtelevaa ääntä piteleviä korejaan metsän yhdelle laidalle ja armeijan väki on tullut ottaneeksi lapion sijaan vähän isompaa työvälinettä saadakseen inttijannuille piilopaikkoja kuvitelluilta vihollisen lentokoneilta. Armeija on merkinnyt alueen puomein autoille tarkoitettujen sisääntuloreittien osalta, mutta ei sitä sellaisena harjoittelumaastona taideta edelleenkään käyttää kuin suunnilleen yhden puolikkaan päivän pari kertaa vuodessa. Metsän eläimistä mainittakoon jänikset, ketut ja ehkä kerran vuoteen nähtäväksi päätyvä hirvi. Omakotitaloasutuksen ollessa suht lähettyvillä, voi jossain etäämmällä nähdä jonkun koiranulkoiluttajan, mutta niin valitessaan kohtaamisen voi välttää valitsemalla jonkun monista vaihtoehtoisista reiteistä.

Asuin aivan kyseisen metsän lähellä useimpina vuosina aikavälillä 2008 - 2017, mutta sittemmin on tullut tehtyä sinne parin kilometrin siirtymätaival pyöräillen. Erittäin paljon mahdollisuuksia reittivaihtoehtojen kombinointiin. Missä tahansa metsän kohdasta (junaradan molemmin puolin) löytynee reittien risteymä, josta voi päätyä erilaiselle reitin osuudella kuin mitä hetki sitten on käyttänyt. Koska alue on ollut niin lähellä asuinpaikkaa, siellä on tullut koeteltua hämäränäköäkin, sillä onhan se lenkkeiltävä, jos kerran siltä tuntuu. Uimakäyttöönkin soveltuva lampi on käytettävissä lenkkeilyn päätteeksi, jos ei heti lenkkeilyn jälkeen ole lähtemässä metsästä pois, mutta tyypillisemmin kuitenkin sauna ja suihku.

Kollaasikuvan yksittäiset kuvat ovat vähän suttuiset, sillä kaatumisen riskin vuoksi otin aikoinaan (2016) mukaani halvimman puhelimeni, jolla kuvaaminen tuotti sellaista laatua, että videokuviin piti käyttää ohjelmistopohjaista stabilizing-toimintoa, jonka jälkeen jo muutenkin melko vähäresoluutioisesta videokuvasta ei saanut kovin teräviä ruutukaappauksia.

Karttakuvasta löytyy vihje siitä, missä alue sijaitsee. Kyseisen metsäalueen lisähienouksina mainittakoon, että reitti erittäin vähäliikenteiselle, asfaltoidulle tielle alkaa aivan metsän laidalta ja jatkuu maaseudun peltoja halkovalle tielle, jolta asuinrakennukset pysyttelevät kaukana.

tilastotietoa älykellon käyttämisestä

Älähän nyt Garmin Connect viitsi.

• Teet enemmän juoksusuorituksia kuin 94 % muista käyttäjistä.
• Käytät enemmän aikaa juoksuun kuin 73 % muista käyttäjistä.
• Juokset nopeammin kuin 60 % muista käyttäjistä.
• Juokset enemmän kuin 87 % muista käyttäjistä.

Parilla prosentilla sain muut vertailuprosentit muuttumaan, kun vaihtelin ikäryhmää johon vertaillaan, paitsi juoksunopeuden, joka joissakin ikäryhmissä oli paljonkin nopeampaa omiin suorituksiini vertailtuina.

Englanninkielessä on tällainen sana kuin "overwhelming", mille netistä löytyi kohtalaisen kelpoinen suomennos "tehdä valtava vaikutus". Sekään ei kuitenkaan aivan luonnehdi sitä, kuinka jokin voi aluksi tuntua siltä, että sitä tajuaa, kuinka "tämä jokin" tai "tätä jotain" on tässä ja sitä siinä sitten erityisesti ajatellaan, mutta jonka lisää ajatteleminen käykin saamaan niin paljon muuta ajattelua aikaan, että alkaa tuntua, ettei siitä kaikesta saa oikein selkoa ja mitä tuntemuksena täydentää enemmän tai vähemmän vahvalta tuntuva hämmentyneisyys, jonka yhteydessä voi ilmetä myös jonkinlaista poisorientoituneisuutta ympäristötietoisuudesta. Tämä voi olla mukavakin olotila, jonka etenemisessä voi tunnistaa eräänlaisia vaiheita, missä poisorientoituneisuutta ympäristötietoisuudesta tapahtuu samaan tahtiin kuin tätä jotain ja siitä mieleen tulevaa ajattelee enemmän. Toisinaan tämä etenevyys voi keskeytyä tunnistettuaan tai kokiessaan tunnistavansa, että enempi tämän jonkin ja siitä mieleen tulevan ajattelun saattaisi jättää turhan päiten mieleen tajutut vikaisuudetkin tässä jossain tai siitä mieleen tulevassa ajattelussa. Vahvat tunnekokemukset voivat jättää tilanteista pitkäksi aikaa muistoja ym., eikä kaikki ole muistamisen tai edes kokemisen arvoista.

Katutaiteen osalta voidaan niiden paikoilleen sijoittamisensa järkevyyttä ajatella monella muullakin tavoin kuin jonkin asian edustavuudella, kuten taide- tai muistoesineiden katukuvaan sijoittelut usein tavataan lehdistössä ja juhlapuheissa perustella. Toisinaan kyse on taiteilijan ja hänen apureidensa suostumuksesta kehitellä jotain sellaista, joka toki "herättelee ajatuksia" useina eri kerrostumina, havainnoijakohtaisin viiveilyin ym., mutta jonka varsinaisena tarkoituksena voi olla vaikeuttaa kuvitella, miltä näyttäisi jos tuo kyseinen taide- tai muistoteos ei olisi siinä. Se ei välttämättä aiheuta olemassa olemisellaan mitään mietteitä esiin tuovaa, mutta se voi olla aiemmalla vaikuttavuudellaan ikään kuin "varannut havainnoijan hermoverkkoja" kyseisen taideteoksen tajuamiseen sekä kyseisessä ympäristössä, että mahdollisesti myös muihinkin ajattelun tilanteiseen tunkeutuvaisesti.

Ihmiset eivät useinkaan tajua mitä menettävät tai tulevat menettämään sen seurauksena, että jotain mitä kutsutaan taiteeksi tai muistoteokseksi sijoitetaan johonkin näkyvälle paikalle, sillä heidän arkensa ja elämänsä muutoinkaan ei välttämättä ole "suht jatkuvaa kognitiivista selkeyttä" vaativaa, joten he ajattelevat asiaa tottuneisena. Tai turtuneisena, jos kävisi niin, että ei oikeastaan pitäisi jostain teoksesta, mutta kun jotkut ovat sanoneet, että "sehän on ihan hyvä", niin sitten ei tohdi sanoa omaa mielipidettään.

Voipa jokin toki näyttää esteettisesti hyvinkin kivalta tai jopa sellaiselta, josta pitää aivan valokuvakin saada sen päätteeksi, kun on ensin sitä istualtaan silmäillyt useamman minuutin, mutta kun erillisiä taideteoksia, sähkökaappien värittelyjä ja esim. teiden reunamilla olevia erottuvuuksia ja vääränoloisuuksia alkaa olla riittämiin ja havainnoituna, käy sen tajuaminen, mikä oikeastaan on Lappeenrantaa ja minkä voisi jättää poiskin, eikä silti tuntuisi siltä, jostain osaa Lappeenrantaa luovuttiin, vaikeammaksi. Useat ihmiset eivät vain tajua/tunnista tämä vaikeammaksi käyvyyttä esim. siitäkään huolimatta, että sanakirjoihin on päässyt englanninkielinen sana "clutter", jota voidaan käyttää esim. lauseessa I try not to clutter up my mind with useless information. Sen ymmärtäminen, mikä tai mitä Lappeenranta on, voi ehkä tavoittaa paremmin käymällä varhaisena kesäaamuna lenkkeilemässä eri puolin hiljaista Lappeenrantaa pysähtyen hetkittäin tarkastelemaan maisemia.

Taide- ja muistoteosten vaikutuksena on myös sekin, että ne ovat hitaasti jostain muusta poisorientoivaa jo pelkästään sen vuoksi, että ne esitellään tarkoittavan jotain tietynlaista ja että niiden sijoittamisella on jokin Lappeenrantaan kytkeytyvä syy. Näillä sanotuilla tarkoituksilla voi esim. olla sellaisiin tarkoituksiin ja syihin kytkeytyvyyttä, jotka eivät täsmää hyvin yksilön mieltymyksien, asenteiden ym. suhteen tai niiden tervetulleisuus menee överiksi (vrt. overstay your welcome, "to stay somewhere too long so that people want you to leave"). Jos jonkinlaisia kätkettyjä tarkoituksenmukaisuuksia on, ne eivät välttämättä ilmene edes maantieteellisesti samoilla paikoin, eivätkä välttämättä joillekin ihmisille ollenkaan, mutta jokin suurinpiirtein rajattavissa oleva ihmisryhmä voi tulla altistuneeksi enemmän tai vähemmän vaivihkaiselle vaikuttamiselle usean vuoden ajan. Esim. oliko arkkitehtuurisissa suunnitelmissa ainoana vaihtoehtona tehdä uusista LOAS:n keskustan opiskelija-asuntojen huonesisustuksista mustavalkoisuudella erottuvaisia?

Voi toki olla niinkin, että ihmiset ovat onnellisempia tai ainakin vähemmän harmistuneempia, jos eivät ajattele liikoja. Liekö joidenkin asioiden osalta olisi sitten kuitenkaan mitään toisenlaista edes kuviteltavaksi tai jos olisikin, voisiko tuolla kuvitelmalla olla minkäänlaisia toteutumisen mahdollisuuksia? Siltikin, taide- ja muistoteosten lisää aikaa hankkivuus esim. kaupungin päättäjätahoille on jotain, mikä kannattaisi ottaa huomioon, sillä voi hurahtaa vuosi, toinen ja kolmaskin, kun taide- ja muistoteosten olemassaolon vuoksi ei niin helposti juolahda mieleen, mitä esim. jollain alueella pitäisi kehittää.

suhtautumisesta ja sen muiden pyrkimisestä muuttamisen sellaista - vohkare 4

Suhtautuminen johonkin ajattelun kohteeseen perustuu pitkälti sekä siihen, minkälaisia aiemmat elämänkokemukset ovat, että siihen minkälaiseksi mieltä on muokattu keinotekoisesti sen jälkeen, kun ajattelunkohdetta vastaavaa tai sivuavaa elämänkokemusta on kerrytetty. Monikin varmasti mielellään ajattelisi, että on vapaa ajattelemaan ja suhtautumaan asioihin miten milloinkin haluaa, mutta todellisuudessa ihmisten ajattelu tapaa fakkiutua sillä tapaa, että yhdenlaiset suhtautumistavat etääntyvät mielestä tavoittamattomiin toisten ollessa lähes välittömästi käytettävissä.

Ajattelultaan valppaammatkaan eivät ole täysin suojassa sellaiselta suhtautumistaipumusten muuttamisen pyrkimyksiltä, joka on luonteeltaan systemaattista ja kenties jopa vuosien ajan jatkunutta. Muutoksille alttiimmillaan yksilö lienee silloin, kun tietynlaista suhtautumista on nostatettu mielestä esille, sillä tuolloin on keinotekoisesti muokattavimmillaan.

Suhtautuminen toimintana ei aina ole helposti rationalisoitavissa eli tässä, itselleen selitettävissä, vaan se koetaan joukkona emootioita ja erilaisia tuntemuksia (erotuksena suhtautumisen kohteen kohtelusta ja käsittelystä). Juuri se voi olla mielen toimintaan keinotekoisesti vaikuttamisen tavoitteenakin eli tietynlaisen suhtautumistavan tullessa nopeasti käyttöön, siihen liittyvistä emootioista ja tuntemuksista ei pääse nopeasti eroon.

Kun mieli "rakentaa" suhtautumisen johonkin kohteeseen, jossain tilanteessa, ei suhtautuminen ole välttämättä laadultaan ja "koostumukseltaan" samankaltainen kuin viimeksikin, sillä ajattelu voi hairahtua ottamaan suhtautumiseen mukaan jotain samantapaista, mutta erilaista ja asiaan liittyvien mielteiden esiin saatavuuden laatukin on tilannekohtaista.

Osan ajattelun hairahduksista voi tunnistaa tietoisesti ajatteluaan tarkastelemalla, mutta siltä osin kuin se perustuu esim. primingsignaaleihin, jää aivojen työmuisti liian pieneksi päätelmien tekemiseksi ilman apuvälineitä.

Muutosprosessi perustuu ajatusaikaa valtaavuuden kautta saavutettavaan yhdenlaisten mielteiden unohduttamiseen vähempikäyttöisyyttään ja toisenlaisten dominoivuuteen niiden runsaan keskinäisen verkottuneisuuden vuoksi.

Suhtautumistaipumusten muuttamisen kannalta olennaista on, että lukuisiin eri assosiaatioklustereihin päätyy sellaisia ”noodeja”, jotka edustavat jotain sellaista, jonka voi ajatella esiintyvän suhtautumisen kohteessa tai suhtautumisen kohde tuo sellaista mieleen.

Karkeimmillaan suhtautumisen muuttaminen on ohjailemista kohti ei-mielekästä tai päinvastoin, kohti mieltymistä.

Fakkiutumista tapahtuu Hebbian-oppimisen periaatteiden mukaisesti eli ne mielteet, mitkä laukovat yhdessä, verkottuvat vahvemmin toisiinsa ja täten todennäköistävät myöhempää tendenssiä tietynlaiseen suhtautumiseen.

suuritodennäköisyyksiä assosiaatioita - vohkare 3

Suuritodennäköisyyksisten assosiaatioiden ja asioiden merkittävimpien piirteiden yksinkertaisin esitysmuoto on yksittäisistä noodeista erkanevien viivojen joukko, jotka päätyvät muihin noodeihin, missä noodit vastaavat jotain miellettä kuten muiston alkua tai tuntumaa jonkin esineen osasta.

Suuritodennäköisyyksisyys tarkoittaa tässä sitä, että vaikka ajattelu itsessään muokkaa ajattelua sillä tapaa, että ajatellessaan lähiaikoina samaa asiaa uudelleen ja tullessaan päätyneeksi eri ajatuksiin, tulee ajan kanssa tavallaan palanneeksi aiempaan lähtötilanteeseen eli tietystä samasta ajatuksesta päätyy jälleen uudestaan tiettyihin samoihin ajatuksiin – todennäköisesti.

Omat assosiaationsa on usein helppo ja nopea tunnistaa, mutta mielteiden merkittävimpien osakomponenttien (tässä: piirteet) tunnistaminen vie enemmän aikaa.

Jos näitä suuritodennäköisyyksisiä assosiaatiota ja mielteiden merkittävimpiä piirteitä kirjattaisiin ylös, voitaisiin muodostaa "pelimerkkejä", joita voi yrittää eri perustein järjestellä jonkinlaiseen järjestykseen, jolloin huomattaisiin sekin, että moni mielle suuntautuu samoja mielteitä kohti kuin jotkin toisetkin mielteet.

Näillä samanlaisuuksilla on olennainen vaikutus ajatusten eteenpäin kulkemisen kannalta, sillä useamman "osuman" kohdistuttua johonkin tiettyyn samaan mielteeseen ajattelun kautta, osallistuu täten enemmän aktivoitunut mielle vahvoilla yhteyksillään myöhempien ajatusten ilmentymiseen.

mieleentulevuuksien manipulointia - vohkare 7

Jotkut uusista ajatusyhteyksistä voi havaita tietoisenkin mielen tasolla siten, että yhtä asiaa ajatellessa on hyvin vaikea olla ajattelematta myös jotain tiettyä muuta asiaa, osan yhteyksistä toimiessa hieman hitaammin, jonkin mieleentulemista valmistelevasti. Tätä valmistelevuutta edustavat primingsignaalit, jotka kulkevat yhdensuuntaisesti assosiaatioreittejä pitkin, vaihtelevanlaisin todennäköisyyksin kohteena olevaa miellettä herätellen.

Manipulointi perustuisi tässä siihen, että yksilön mieltä väsytetään sillä tapaa, ettei hän jaksa ajatella muistoja, muistikuvia ja mielteitä esille kovin laajalti, jolloin helpoiten mieleenjuolahtavat assosiaatiot jostain tapahtumasta ovat niitä, joita ensiajattelemalla mieleen juolahtaa ja joihin ajattelu jonkin tapahtuman puitteissa sitten pitkälti tyssääkin.

Kun samoihin aikoihin tai jo jonkin verran ajallisesti aiemmin (tunteja, ehkä kokonainen päiväkin) houkutellaan samaista yksilöä ajattelemaan jotain sellaista tapahtumaa, jossa esiintyy samankaltaisuuksia siihen toiseen tapahtumaan liittyvien ajatusten kanssa, joiden ajattelu tyssäsi nopeasti, hänen mielensä päätyy eräänlaiseen ryhmittely-moodiin, sillä aivot kokevat olevansa niin heikossa jaksavuuden tilassa, että jostain energiaa kuluttavasta on säästettävä.

Tai ehkä tämä energian säästäminen on vain eräs väliaikainen seuraamus, eikä varsinainen aivojen pyrkimys, mutta joka tapauksessa tapahtuu niin, että mielen ollessa ajattelemiseen väsynyt (monitulkintainen sana), se päätyy paljon herkemmin yhdenlaisesta ajatuksesta toiseen samankaltaiseen, vastikään "aktivoituun", mistä on myös se seuraus, että mieli alkaa etsiskelemään muitakin samankaltaisuuksia kahteen eri tapahtumaan kuuluvien asioiden väliltä. Juuri tässä kohdin on mahdollisuus varmistella uusien yhteyksien muodostumista oppimisteorioihin liittyvää vahvistamista hyödyntämällä.

Ulkopuoliselta vaikuttajalta tämä vaatii se sen, että tiedetään, mitkä ovat niitä todennäköisimpiä assosiaatioita, mutta sen voi varmistaa siten, että ollaan niitä, jotka ovat alunperin tuottaneet näitä mielteitä.

ajattelua tyrehdyttävyydestä ja poisorientoivuudesta - vohkare 10

Selkeys, yhteentoimivuus, clutter-free ja vääränlaisten yhdistelmien poissaolevuus ovat sitä, mitä ihmiset pohjimmiltaan visuaalisesti havaittavaksi tulevilta ja ajatuksia herätteleviltä asioilta toivoisivat, mutta esim. lehdistö ja lehdistöä hyödyntävät tahot eivät päästä ihmisiä helpolla. Elinympäristöstä voisi monissa paikoin sanoa paljolti samaa.

Ajoitetut muistiinjäävyydet ja moniassosiaatioita aiheuttavuudet voivat turmella ajattelua joiltain osin jo kertalaakista, mutta lisärasitteena voivat olla eri tahojen semanttiseen yhteentoimivuuteen pyrkivyys, aiemmin tehtyyn viitattavuus, vakioasioiden käyttö ja myös monesta asiasta mainitsematta oleminen.

Tottuneesti meta-ajattelemista harrastavat ja vaikkapa opiskelijat, joilla on meneillään paljon erilaista ajateltavaa, saattanevat olla eräitä, jotka tunnistavat herkähkösti, kuinka ajattelua turhanpäiväisesti stimuloivuus poisorientoi jostain eli vaikka he eivät varsinaisesti sekaantuisi ajatuksissaan sellaisen vuoksi, eikä heidän mielensä "ylikuormitu" samankaltaisuuksien havainnoinnista, he tunnistavat olosuhteissa tai tilanteessa jotain vääränlaisesti vaikuttavuutta.

Jotkin tahot saattaisivat yrittää selittää tietynlaisen turhanpäiväisesti mieltä stimuloivuuden esim. neurologisesti ongelmallisten ihmisten vaikeudeksi toimia maailmassa ja antaa ymmärtää, että heidän ongelmansa tulisi esille jo siinä vaiheessa, missä jotain joiltain osin samankaltaista, mutta kuitenkin erilaista esiintyy samoihin aikoihin ja että tällaisen "kestäminen" on muille ihmisille aivan normaalia. Todellisuudessa mahdollisessa häiritsevyydessä olisi kyse paljon hienoisemman seuraamuksen tajuamisesta.

Erikseen sitten sen tajuamiset, että jotain samankaltaisuuksia pyritään erilaisin tehostinkeinoin runnomaan yksilöiden mielessä yhteen siinä tavoitteessa, että niiden välille muodostuisi pysyväluontoisia yhteyksiä hermoverkkojen tasolla. Meta-ajattelijat saattavat ymmärtää hyvinkin tarkkaan milloin tällainen riski on olemassa, eikä kaikenlaisten tällaisten yhdistelmien tekemistä koeta suotavaksi.

Tavoittelematon poisorientoituminen meneillään olevasta ei mitenkään välttämättä ole vain yksittäisten asioiden hetken aikaa ilmenemisiin perustuvaa vaikutusta, vaan monenlaista keskenään erillistä poisorientoitumista aiheuttavuutta on pitkin viikkoa useissa eri päivittäisjulkaisuissa, joten siinäkin mielessä ongelman luonnehtiminen sellaiseksi, että sen kokevat ongelmaksi vain ne, jotka häiriintyvät yksittäisten asioiden ilmenemisestä, on varsin pöyhkeää.

oletushermoverkot, mielen sisällön ylläpito ja keinotekoiset läpi aikojen yhdistyvyydet - Vohkare 9

On mahdollista, että kohdeyksilöön mieleen kaikenlaista ujuttaneet (tai sellaista yrittäneet) ja niiden välisiä yhteyksiä väsäilleet, ovat toimineet sen teorian pohjalta, että joskus tulevaisuudessa kohdeyksilölle ei enää olisi kaikesta esiintyneestä häirinnästä johtuen ajantajua, vaan kaikki olisi tapahtunut ikään kuin ”eilen” tai ”äsken”. Perusteet, aikomukset ja osanottajat eivät välttämättä ole olleet kaikkina vuosina samoja, mutta on tulkittavissa, että tavoitteena on ollut muokata jonkinlaista kuvitteellista tai tieteellisesti todistettavissa olevaa oletushermoverkkoa (eng. default mode network), mistä englanninkielinen Wikipedia kertoi eräänä ajankohtana seuraavanlaista:

It is potentially the neurological basis for the self:

• Autobiographical information: Memories of collection of events and facts about one’s self
• Self-reference: Referring to traits and descriptions of one’s self
• Emotion of one’s self: Reflecting about one’s own emotional state

Thinking about others:

• Theory of mind: Thinking about the thoughts of others and what they might or might not know
• Emotions of other: Understanding the emotions of other people and empathizing with their feelings
• Moral reasoning: Determining just and unjust result of an action
• Social evaluations: Good-bad attitude judgments about social concepts
• Social categories: Reflecting on important social characteristics and status of a group

Remembering the past and thinking about the future:

• Remembering the past: Recalling events that happened in the past
• Imagining the future: Envisioning events that might happen in the future
• Episodic memory: Detailed memory related to specific events in time
• Story comprehension: Understanding and remembering a narrative

Eli jos ihminen lopettaa johonkin tekemiseen keskittymisen, saattaisi piankin ajautua jonkinlaiseen hänelle tavanomaiseen ajatteluun, jota voisi olla keinotekoisesti muokattu eri elämänvaiheissa kokemuksiin ja ajatteluun vaikuttamalla. Ihmisajattelun säännönmukaisuus ei ole lyhykäisesti määriteltävissä, mutta eräänä enemmän stabiilimpana väittämänä voi todeta, että ihmismieli ei hetimiten voi päätyä mistä tahansa mietteestä mihin tahansa toiseen ajatukseen, mistä johtuen kaikilla ihmisillä on tiedettynä esim. sanoja, joita he eivät ole ajatelleet kertaakaan viimeisimpään kymmeneen vuoteen.

ohjailuproduktioihin osallistumisesta - vohkare 4

Ohjailtuja ja vaikutettuja ihmisiä voi olla useita, joista jotkut voivat tulla vaikuttaneeksi kohdeyksilön elämään tahattomasti tai sitten he eivät koskaan kohtaa häntä, eikä heistä ehkä ikinä tule mitään sellaista, mistä voitaisiin lukea uutisista, vaan he ovat vain eri ohjailuproduktioon kuuluvia.

Eri ohjailuproduktioon kuuluva voi olla myös sellainen, joka saadaan motivoitumaan vaikuttamaan tietyn kohdeyksilön elämään, mutta joka jää silti eräänlaisen välineen asemaan, joka ei tiedä kuuluvansa johonkin ohjailuproduktioon. Tai ehkä hänestä tulee julkisesti laajoihin ihmisjoukkoihin vaikuttava ihminen, joka siinä samalla vaikuttaa myös jonkun kohdeyksilöön elämään. Ihan miten päätetään. Tai ainakin yritetään.

Vaikuttamaan pyrkivien ote kohdeyksilön elämästä ei välttämättä ole niin hyvälaatuista, ettei hän voisi tehdä merkittävästi elämäänsä vaikuttavia valintoja, joiden valitsemisessa ei olisi erityisempiä paineita, vaan kaikki tiettyyn asiaan liittyneet vaihtoehdot olisivat helppoja ja käypiä valintoja.

Siltikin, halukkuutta "ohjailuproduktion" jatkamiseen riittäessä, voi tehdä olettamuksen, että jonkinlaista pilotointia, joukkoa sekalaisia kokeilua ja varmatoimiseksi osoittautunutta vaikuttamista pidetään tärkeänä jonkin tulevan ajan suhteen.

Siltikin, monet niistä ihmisistä, jotka ovat halunneet antaa ymmärtää, että juuri he ovat aikoinaan olleet erityisen paljon vaikuttamassa siihen, minkälaisia elämänkokemuksia kohdeyksilö saa osakseen, ovat jälkeenpäin ajatellen olleet niin nolon varovaisia, että heiltä on mennyt tuhatmäärin hyviä tilaisuuksia täysin hukkaan. Aivan kuin he eivät olisi uskoneet riittävästi toimintansa perusteisiin eli yksilöihin vaikuttamisen teorioihin tai ehkä he ovat olleet muiden heille antamien ohjeiden varassa?

Hehän eivät aina ole olleet esim. tietoteknisesti suuntautuneita, eivätkä edes erityisen lahjakkaita siinä, vaan vasta myöhemmällä iällä (alle kaksikymppisenä) innostuneet enemmän oma-aloitteisiin vaikuttamiskokeiluihin.

Kohdeyksilön mielen toimintaa ohjaillessa, sen toimintaa arvaillessa ja arvailemisen mahdollisuuksia pohjustaessa kertyy herkästi niin paljon dataa tietojärjestelmien käsiteltäväksi ja varsinkin ihmismielien käsiteltäväksi, että monenlaiset kompromissit lienevät kelvanneen.

Kaikkihan eivät voi olla professoreita, eikä virtuaalitodellisuudessa katseltavissa oleva grafiikka tilannetietoineen ole ollut tavanomaista lähentelevää kuin vasta vähän aikaa.

On myös helpompi selittää mukaan tuleville agenteille, mistä on kyse, kun ei-professori pystyy selittämään toimintaa ilman erityisempää selittämiseen valmistautumista ja mukaan tuleva pystyy ottamaan selityksen vastaan selittämisen kuuntelemiseen erityisemmin valmistautumatta.

Eräs tärkeä keino vaikuttamiseen on jo pitkään ollut primingsignaalien hyödyntämiseen perustuva, sillä sen käytöstä ihmiset voivat keskustella puheen avulla, jolloin osallistujien mieltymyksiä ajatellen sosiaalinen aspektikin tulee huomioiduksi.

Paljastavaa sen hyödyntämisessä, toimintaa takaisinmallintaen (eng. reverse engineering), on se, että siinä on tyydytty sillä tapaa laadullisesti välttävään toimintaan, että kohdehenkilön suorittaman oletetun ajattelemisen kohteen ja oletetun havaitun kohteen välillä on niin vähän eroa, että kohdeyksilön ajattelua mallintava algoritmi voi viitata molempiin samalla muuttujalla (esim. ”kohde1”).

Toki myöhempinä vuosina, tutkimustiedon aivoista ja mielen toiminnasta lisääntyessä, sekä paremmin koulutettujen ihmisten tullessa mukaan uusiksi agenteiksi, saavutetaan paremman laatuista mallinnusta, ennakoitavuutta ym. mitä ei varhaisempina aikoina ehkä vielä ollut. Toisaalta, ohjailuproduktiosta ei välttämättä tule laadullisesti täydellista kaikesta yrittämisestä huolimatta, vaan siihen tulee paljon muunnoksia, korjailuja ja toiseksi selittelyjä.

Psykologiaa tieteenä on toki ollut jo vuosisata sitten, mitä on varmasti edeltänyt suuri määrä kokeiluja ihmisillä aina sieltä asti kuin ihmiselle on ollut puhumisen ja ajattelemisen kyky.

tavoitteista simuloida ihmisten toimintaa kuin olisivat biologisia koneita - vohkare 7

Ihmiset eivät aina ensisijaisesti ajattele muita ihmisiä persoonallisina yksilöinä, vaan sääntöjoukkojen, vakiintuneiden ajatusprosessien ja skeemojen ohjaamina deterministisinä olioina. Tämä ajattelun moodi tai tapa tulee sitä enemmän esille, mitä enemmän ja missä lieneekin altistuu demonstraatioille yksilöiden tai ihmisjoukkojen tai muurahaisten käytöksen ohjailuista.

Pöytäkeskusteluissakin voidaan ajoittain, asenteen vaikutuksesta, antaa suorastaan tahallaan antaa itsensä päätyä ajattelemaan toista ihmistä yksinkertaisena koneena. Tätä ei estä edes se, että eri yhteyksissä on suoranaisena pyrkimyksenä muistuttaa ja tehdä esityksien kautta selväksi, että ihminen voi olla muuntautumiskyvykkyydessään hyvinkin yllättävä ja osaava tavalla, jota hänen ei olettaisi olevan, sillä jokin vain käy vetoamaan ajatteluun sillä tapaa, ettei kiinnosta miettiä minkälainen joku voisi olla, vaan haluaa nähdä jonkun toisen tietynlaisena juuri siinä hetkessä.

Eräs syy sille, miksi ihmiseen sisältyviä mahdollisuuksia ei haluttaisi nähdä, on siinä, että yhteiskunnat ja niissä tapahtuva toiminta perustuu niin pitkälti siihen, että ihmisillä ollessa erilaisia kognitiivisia vinoumia ajattelussaan, eikä heidän mielensä työmuistin kapasiteettikaan ole kovin kummoinen, niitä on haluttu hyödyntää huijaamiseen, keinotteluun ja virheille altistamiseen niin paljon, että niiden hyödyntämisestä on tullut jonkinlainen normi, jonka perusteella niiden hyödyntäjä arvottaa itseään suhteessa muihin.

Tätä voi havaita vaikkapa pitkäaikaisissa kaveripiireissä, joissa alkaa valkenemaan, että joku päivä erkaannutaan toisistaan ja ollaan osa jotain muuta yhteisöä.

Arvattavin ihmismielen vajeiden hyödyntäjä on mainosteollisuus, jonka perinteisempiä huomioita edustaa se, että ihminen yleensä ei pysty ajattelemaan vain täsmälleen yhtä asiaa, vaan aina tulee jonkin asian ajattelun yhteydessä mukaan tuntemuksia, mietteitä, muistikuvia ym.

Tätä yksilöiden ajatteluun vaikuttavuutta on sittemmin tullut avustamaan tekoäly, joka pystyy muistamaan ihmisiin kohdistettuja vaikuttamisia kymmenien vuosien ajalta kaikkine todennäköisyyksineen päivineen.

Tekoälyhuuma tarttuu herkästi monenlaisiin yksilöihin heidän päästyään osaksi sellaista hyödyntävää kulttia, tuttavapiiriä, työpaikkaa tai ihmisverkostoa, mikä voi jouduttaa merkittävästi kehitystä, joka saa kokemaan muut ihmiset jotenkin vähemmän ihmisinä ja enemmän jonkinlaisina biologisina koneina, joiden toimintaa voidaan mallintamisen ja simulaatioiden kautta ymmärtää ja ennakoida. Paremmissa piireissä kyetään ottamaan huomioon yksilön metaboliikka (aineenvaihdunta) ja ympäristön vaikutus, joissakin toisissa toiminnan jäädessä enemmän lepsusti sovelletuksi tilastotieteeksi.

Pikanttina kysymyksenä voisi esittää, tekeekö se ihmisistä enemmän ateisteja tai muuten vaan jumalaan uskomattomia ihmisyyden alkaessa tuntumaan pitkälti matematiikalla selitettävänä kuin luomiskertomuksen mukaisena ihmeenä?

häirinnällä vaikuttamaan pyrkijöiden yhteiskuntaan integroituneesta ekosysteemistä palveluntarjoajineen - vohkare 11

Asunnot, hotellit ja toimistot oletetaan paikoiksi, joissa voi keskittyä esim. mielensä lepuuttamiseen, mutta häirinnällä vaikuttajat ovat jo kehittäneet yhteiskuntaan integroituneen ekosysteemin palveluntarjoajineen ja tutkimusmetodeineen ihmisten toiminnan luvattomaan tarkkailuun ja heihin vaikuttamiseensa.

Tämä ekosysteemi voi eri osiltaan olla esim. kulttimaisesti, prakmaattisesti, systemaattisesti tai velvoitteisiin perustuvasti toimiva.

Kun kohteena oleva, riittävän noheva yksilö takaisinmallintaa, mistä on kyse, hän tunnistaa joutuvansa a) jatkamaan itse psykologian keskeneräisyyttä, b) luovimaan tietoturva-asiantuntijoiden välttelemässä tutkimustiedossa, c) taistelemaan psykiatrian näennäistieteisyyttä ja jonkinmoista taantuneisuutta vastaan, d) turhautumaan avustavien tahojen vajeeseen ja e) ihmettelemään, miksi asiasta käydyssä nettikeskustelussa pitäisi olla meritoituneen tahon "alustus" eli uutinen, artikkeli tjm.

Yksinkertaisimmillaan kyse on vedonlyöntimäisestä puuhastelusta, missä arvuutellaan henkilön reagoivuutta ärsyttämiseen, mutta kyse voi olla myös henkilön elämän ohjailusta vaivihkaa, kunnes hän on sopivasti ongelmissa ja hänet voidaan triggeroida käymään uhkailemaan vihanpurkauksilla.

Vaikuttamisen pelillistämisessä merkittävänä tekijänä on priming-ilmiö, missä ärsyke kuten havainto tai ajateltu asia vaikuttaa myöhemmän, toisenlaisen sellaisen aiheuttamaan vasteeseen. Psykologian kirjallisuus kuitenkin määrittää tämän keskeneräisesti, vaikka käsitettä voitaisiin käyttää avustimena mielen orientoituneisuuden ja tuntemuksien valmistelun ymmärtämiselle. Täten olisi erikseen demonstroitava esim. animaation avulla, miten priming-ilmiö selitetään käyttökelpoisemmin.

yhteistyöverkostosta yhteiskunnassa - vohkare 7

Koska eri virastoissa ja kuntien/valtion instituutioissa on runsaasti sellaista väkeä, jotka ajoittavat tiedonantoa, toteilevat muiden osapuolien kanssa sovittua, vääristelevät raportteja synkronissa muiden tahojen kanssa, aiheuttavat suoranaista haittaa ja ovat puolueellisia, on heidän täytynyt muuttua sellaisen hetkellisesti hyväksyväksi tai työnsä, työnantajansa tai työn ulkopuolisten sidosryhmien kanssa normaalina järjestyksenpitona pitäväksi työsuhteessaan, koulutuksensa aikana tai jo paljon aiemmin, nuoruudessaan, ennen koulutukseen hakeutumista.

Eräänlaista piilovaltaa voivat käyttää yhteisin perustein kuten "yhteiskunnan paremmiston parasta ajatellen" esim. poliisiylijohtaja, amk:n lehtori, työkkärin virkailijakööri, poliitikkoja yli puoluerajojen, datakeskuksen admin ja kymmenet tuhannet muut.

Niitä, jotka haluavat "parantaa maailmaa", on vähän, joten kokonaiset työtiimit voivat koostua näistä tietynlaisista piilovaltaisuudesta mieltyvistä.

Mitä paremmin yhteistyöverkoston laajuus ja koostumus tunnetaan, mitä enemmän sen lupauksiin voi luottaa, sitä lujittuneempi tulee siitä päätöksestä, että haluaa pysyä tietynlaisella puolella koko elämänsä, vaikka antaisikin itsensä toisinaan solahtaa mukaan johonkin muuhunkin. Tällainen ihminen siis haluaa ajatella, että aina tulee olemaan paljon niitä huonompia ja epäonnisimpia, joten parempi vaan jatkaa samalla jaottelulla.

Kaikki pitävät muutoksista, kunhan niitä ei ole liian usein ja koulutettuina ihmisinä muutoksiin osaa ottaminen ei ole heidän mielelleen kognitiivisesti työlästä, koska fiksut muutoksien suunnittelijat pyrkivät lähtökohtaisesti siihen, että muutokset eivät aiheuta napinaa niiden välttämättömien keskuudessa, jotka ovat yhteiskunnan paremmiston parasta jo niin paljon työllään auttaneet.

Olennaista piilovallan käyttämisessä paremmiston yhteiskunnan hyväksi on mm. se, että vähempimerkityksisten yksilöiden ei pidä saaman aikaan sellaisia vaikutuksia, joilla olisi sellaisia kumuloituvia vaikutuksia, että siitä seuraisi esim. laajaa paremmiston suosimien tekojen tai käytäntöjen kyseenalaistamista.

yksilön elämään vaikuttavasta, dynaamisesti muuntuvasta entiteetistä, ihmisjoukosta - vohkare 2

Voidaan kuvitella lukematon määrä kokeiluja, joissa tutkitaan sitä minkälaisille ihmisille minkäkinlainen yhteiskunta tai toimintaympäristö toimii, minkä vuoksi testiyksilöstä voi tuntua, että hänen elämänsä on tulevankin osalta muille ihmisille kuin jonkinlaista nauhoitetta.

Pahimmillaan epätoimivuus tarkoittaa sitä, että yksilö ei pysty pitkänkään ajan kuluessa luovimaan elämässään parempaan asemaan, vaan hänen elämänsä junnaa enimmäkseen samoissa rajoittuneissa mahdollisuuksissa, mahdollisesti joiltain osin kohti huonompaa edeten.

Kuka testaavana tahona onkin, ei aina malteta odottaa sitä, että jostain ilmestyy sopivanlainen kandidaatti tietynlaista testitapausta varten, vaan päädytään muokkaamaan jo tiedossa olevan yksilön elämää.

Tämä elämän muokkaaminen voi vähimmillään tarkoittaa sitä, että testiyksilö pystyisi kyllä palauttamaan elämänsä takaisin entisenlaiseksi, jos hän vain jaksaisi ajatella mielestään esiin sen asian, joka hänen pitäisi huomioida aiheuttaakseen itsessään positiivisen muutoksen kohti entistä, mutta se tuntuu hänestä aivan liian työläältä tai sitten ajatukset eivät suuntaudu sinne päinkään.

Vaikuttamaan pyrkivien kokeilut eivät minkään erityisen välttämättömyyden vuoksi kohdistu "yhteiskunnan alimpiin kerroksiin", joilla olisi vähäisempi koulutus tms., vaan vahvaa ohjautuneisuuden tunnetta voi kokea myös sellainen, joka löytää itsensä jonkin koulun rehtorin asemasta tai jonkin kunnan virkamiehen roolista, eikä osaa arvioida ollenkaan, kuinka moni ihminen on osallistunut suoraan hänen valitsemiseensa ja missä yhteyksissä häneen on vaikutettu esim. priming-tekniikan avulla, jotta hän tulisi kuin hypnoosissa tehneeksi häneltä odotettuja valintoja – ennen ja myös jälkeen tehtävään valitsemisen.

Systemaattinen vaikuttaminen ei todennäköisemmin ailahtele laadultaan niin paljon kuin sellainen, johon jokin taho tulee innostuneeksi ilman erityisempää vaikuttamisen koordinoitavuuden miettimistä.

Systemaattinen vaikuttaminen voi noudattaa samankaltaista säntillisyyttä toteutuksessaan kuin organisaatioiden toimintaa ohjaavat käytännöt ja ohjeistukset, mutta tämä ei sulje pois sitä mahdollisuutta, että vaikuttaminen voi olla luonteeltaan läpeensä leikkisää. Täytyyhän osallistuvien tahojen tuntea voivansa viihtyä.

Siitä miten leikkisyys ja samalla myös eettisyys määrittyy, asettuu kyseenalaiseksi silloin, kun kohdeyksilö voi huonosti vaikuttamisen vuoksi.

Erinäisten tutkimuksien mukaan ihmiseen vaikuttaminen on helpompaa silloin, kun hänen mielensä on elimistön lievän vajeetoiminnan vuoksi alttiimpi priming-vaikutuksille eli aistimuksien ja ajatusten myöhempää ajatustoimintaa valmistelevuudelle eli tiettyjen ajatusten esiintyvyyden todennäköistämiselle.

Puhuttaessa vaikuttamaan pyrkivästä tahosta, on huomioitava, että kyse voi olla dynaamisesti muuntuvasta entiteetistä, johon eri ihmiset ottavat eriasteisesti osaa tilannekohtaisesti, eikä näiden ihmisten välillä välttämättä ole erityisempää tasa-arvoisuutta ts. osa on jonkinlaisia suorittajia/toteuttajia, joilla ei ole mahdollisuutta tietää, kuinka laajasta vaikuttamistoiminnasta on kyse ja/tai mihin kaikkeen sillä pyritään.

Asenteiden osalta yhtenäisyyttä saattaa olla paljonkin enemmän, mikä hyödyttää osallistumiseen houkuttelemisen tarkoituksissa. Tällaista voi esiintyä mm. niissä tapauksissa, joissa ei haluta, että joku tietty henkilö saavuttaa jotain erityistä tietynlaisen mentaalisen varustuksen kera.

Kun testihenkilö tunnetaan läpikotaisin historialtaan, nykyiseltä tilanteeltaan ja tulevaisuuteen kohdistuvilta aikomuksiltaan, häntä saatetaan käyttää eräänlaisena "yhteiskunnan penetraatiotestaajana" sen selvittämiseksi, kuinka muut jollain tapaa hänenlaisensa selviytyisivät/suoriutuisivat jostain ratkaistavissa olevasta asiasta. Tällainen voi liittyä esim. siihen, saisiko hän johdateltua muita ihmisiä mukaansa jonkin muutoksen aikaansaamiseksi ja kuinka hän tekee sen (esim. käyttääkö sosiaalista mediaa vai toimiiko enemmän underground-tyyliin).

Minkälaisia tuloksia näistä tutkimuksista olisikaan saatavissa, kaikki osalliset eivät hyödyntäisi niitä samalla tavoin, koska suurimman osan ajastaan he kuitenkin viettävät erilaisissa "piireissä", ovat kouluttautuneet eri tavoilla, työskentelevät pääsääntöisesti erilaisissa yhteisöissä, pitävät erilaisista harrastuksista ja monet heistä asuvatkin aivan eri paikkakunnilla ellei peräti eri maassa.

Erilaisilla vaikuttamaan pyrkivillä ei varmastikaan ole pelkästään yhteisiä pyrkimyksiä, eivätkä he edes halua olla jatkuvasti toistensa kanssa tekemisissä.

Yhteistä heidän toiminnassaan olisi todennäköisesti ainakin se, että tietojärjestelmäavusteinen toiminta perustuu testiyksilön käytöksen sovittamiseen sellaisiin "muotteihin ja malleihin", jotka täsmäävät tietojärjestelmässä oleviin. Helpointa tämä on silloin, kun testiyksilö pidetään sosiaalisesti erakoituneena, vaikeasti työllistyvänä ja vähällä rahalla, sillä tällöin hänen mahdollisuutensa muuttua ihmisenä on rajoittuneempaa.

Koska Suomi on suhteellisen pieni maa asukkaiden määrässä mitattuna ja Maslowin tarvehierarkien mukaisesti ensin halutaan turvata omat fysiologiset ja turvallisuuden tarpeet, eri tavoin leviävät asenteellisuudet muovaavat nopeasti ihmisten asenteita sillä tapaa yhtenäisemmiksi, että joidenkin ihmisten joutuminen jonkinlaisiksi testiyksilöiksi voi tulla niin laajalti hyväksytyksi, että niihin käydään tekemään enemmän tai vähemmän suorasukaisia viittauksia niin populaarikulttuurissa kuin myös politiikassa ja muussa yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Kun samankaltaisesti vihjailevia tahoja kertyy riittävästi, eivät näiden toimintaa havainnoivat ihmiset voi välttyä tajuamasta, että muutkin ihmiset havainnoivat samaa kuin hekin, mikä taas johdattaa ajattelemaan, että näinkö sitä pitää Suomessa elää?

eräitä yhteistoiminnan ilmentymiä yhteiskunnassa - vohkare 7

Saatuaan kaikkeen oikeutuksen sellaiselta taholta, joka haluttaa toimivan konseptin sille, miten ihmisiä rauhoitetaan ja kesytetään sellaiseksi, etteivät he nousisi kapinaan tai saisi aikaiseksi edes kummoisempaa vastareaktiota kaikenlaista ärsyttävyyttä kohtaan, aloittaa se selvitystyön kohdistamalla tutkimuksen valikoituihin yksilöihin, joihin kokeillaan esim. sellaista, missä heidän annetaan ensin nauttia mm. villiintymisen ja vauhdikkuuden tunteista ja keskeytetään sellainen sitten epämiellyttävästi ja erinäisiin ei-mukaviin muistoihin kytkeytyvästi.

Kun jonkinlaiset äärirajat sille, mikä varmasti tyynnyttää ihmistä pidemmän päälle, on tunnistettu, kehitetään tutkimusta pyrkimällä vastaavaan tyynnytykseen vaivihkaisemmin ja hillitympien mielentilojen aikoihin, jotta siitä taasen voitaisiin johtaa uusi tutkimussuunnitelma, joka tuottaisi skaalautuvan toimintamallin siitä, kuinka tietynlaista tyynnytysmetodia tai valikoimaa sellaisia voitaisiin käyttää satoihin tuhansiin ihmisiin kerrallaan lukuisten altistumien kautta. Tässä ihmisten seuraamilla julkaisuilla, viihteellisellä aineksella ja ympäristöissä huomioitavilla seikoilla olisi merkittävä rooli. Konseptimuotoon paketoituna tällaisesta saa arvokkaan tuotteen, jota voi myydä kalliiseen hintaan.

Kuten yhteiskunnassa voidaan koeta tarvittavan ihmisten rauhoittamista sellaiseen tilaan, missä he eivät saa aikaiseksi nostattaa mieleensä ärhenteleviä tuntemuksia, voidaan tehdä toisinkin ja tavoitella sellaista, missä ihmistä kasvatetaan eri demografisiin ja sosioekonomisiin ryhmiin kuuluvien avustajien "agenttien" avulla sellaiseksi, että hänen perusluonteekseen voidaan ajatella kehittyvän "piilevä ärhäkkyys" eli jotain sellaista, joka voidaan triggeroida halutuissa tilanteissa esille ja vieläpä siten, että siinä samalla huomiointikyky asettuu sellaiseksi, missä silmin nähden aistittuna erinäiset seikat jäävät huomioimatta, toisten seikkojen tullessa korostuneeksi. Ajattelussa ollen myös samankaltaista tyrehtyneisyyttä/hyperfokusoituneisuutta.

Tällainen vaatii niin paljon pitkään kestävää pohjustelua, että sellaisen toimivuuteen ryhdytään vain pitkäaikaistutkimuksen tarkoituksessa tai sellaisen suuren varmuuden saattelemana, joka on saavutettu aiempien kokeilujen ja kokemuksien kautta. Kohdeyksilöstä täytyy myös kerätä ajantasaista tietoa jatkuvasti, jota kertyy niin paljon ja keskenään monenlaisesti suhtautuvasti, että sen jatkuvaan analysoimiseen vaaditaan älykäs tietojärjestelmä, jonka analyysit perustuvat sekä psykologisiin perustutkimuksien, että eksperimentaalisimpiin koejärjestelyihin.

Kun kuulee jonkun lapsen tehneen jotain erityisen pahaa toiselle lapselle, mutta joka ei osaa selittää, miksi teki mitä teki, siinä voi olla kyse varhaisesta vaikuttamisesta eikä niinkään kyseiselle lapselle luontaisesta temperamentista, jonka jo muutenkin väitetään valheellisesti olevan läpi elämän samantyyppisenä jatkuvaa.

Kasvua, toimintavarmuutta ja tunnettuutta hakevat yritykset saattavat pyrkiä ilmaisemaan jonkinlaista samanmielisyyttä alueen ihmisten kanssa höykyttämällä tekoälyavusteisesti (vinkit, toimintaohjeet ym.) jotakuta julkisuudesta tuntematonta, mutta kaupunkiyhteisön tietämää yksilöä mainonnassaan, yrityksen toimipisteen olemuksessa, julkisissa lausunnoissa tjm. sillä olettamalla, että kukaan ei paheksuisi tuota yritystä, koska sen toiminta ei ole ilmiselvästi jotain tiettyä höykyyttävää, eikä edes sellaisenaan mitenkään tavallisuudesta poikkeavaakaan.

Tietynlainen samanmielisyys niiden kesken, jotka tietävät paremmin mistä halutaan vihjailla, liittää yrityksen läheisemmäksi osaksi niiden ihmisten ajattelua, jotka ovat jo ehtineet mm. muiden vastaavanlaisesti toimijoiden tekojen kautta tottuneet siihen, että höykyyttämiseen osallistuvat tahot ikään kuin edustavat hyväksyttävyyttä ja höykyyttämisen kohde aivan jotain muuta.

Sinällään tämä voisi olla täysin vastoin arvoja, joita jotkut "asioista tietävät" saattaisivat vaalia, ainakin toisinaan, että ihmisille yleensä pitäisi antaa mahdollisuus kehittyä pois jostain entisestä, jos siis olisi kyse siitä, että höykyttämiseen olisi alun perin ollut joku hyvä oikeutus tai muu peruste, mutta eri puolin tullessa sellaista signalointia, joka ohjaa ajattelemaan, että on paremmistoa, toisia paremmin pärjääviä ja sitten niitä huonompia ihmisiä, niin mahdolliset arvot voivat kumoutua toistuvan paremmuuden tunteen halun täyttämisen vuoksi.

Yksittäisen Facebookin käyttäjän saa tuntemaan, että muiden viestimiset johonkin ryhmään ovat jatkuvasti jotenkin erityisesti hänelle suunnattuja antamalla tekoälylle lupa käyttää lukuisten ryhmään liittyneiden profiileja sekä—että -tyyppisten viestien lähettämiseen, missä uutislinkit liittyvät sinänsä ryhmän aiheeseen, mutta uutislinkin esittelyteksti on generoitu tekstianalyysiavusteisesti käymällä koneellisesti läpi viestijän aiempia viestittelyjä viestintätyylin oppimiseksi, mitä sitten maustetaan muuntamalla ilmaisuja siihen suuntaan, että niillä saa aiheutettua tavoiteltuja assosiaatiota tai muita reaktiota tietyssä käyttäjässä.

Jos kohdeyksilö tunnetaan riittävän hyvin, ei tarvitse tyytyä siihen, että generoidaan manuaalisesti uusi tekoälyn tuottama viesti kohdeyksilön osallistuessa ryhmään omalla viestillään, vaan voidaan jättää tekoäly generoimaan viestejään sillä olettamukselle, että kohdeyksilö saapuu kuitenkin ryhmään käymään juuri hetki sen jälkeen, kun tekoäly on jo viestinsä nähtäväksi jättänyt, jolloin kohdeyksilön silmään sattuu tuo viesti hieman aiempia viestittelyjä taaksepäin selatessaan.

Tällaiseen tarkoitukseen valjastetulle tekoälylle voi antaa ennalta jonkinlaista suuntaa siitä, minkälaisia viestejä sen toivotaan tuottavan, mutta saattanee se "tajuta" itsekin, mitä sen kouluttajat siltä haluavat, eikä sitä tarvitse alkukonfiguraatioiden jälkeen valvoa sen kummemmin.

Ihmisille voidaan kertoa yhteiskunnassa toimivista tahoista melkeinpä mitä vaan, mutta silti ihmiset tapaavat lähteä näihin tahoihin liittyvissä ajatuksissaan siitä, minkälainen heidän suurpiirteinen ideaalinsa on eli esim. TE-toimiston virkailijasta ei oletettaisi, että hän on ihminen, joka avustaisi sabotoimaan jonkin yrityksen toimintaa ohjaamalla sen käyttöön työttömän työnhakijan, jolla on sopivat valmiudet yrityksessä työskentelyyn, mutta jonka työttömyys on varsinaisesti vain tekoselitys, joka mahdollistaa tietyn henkilön valikoimisen ja ohjaamisen sellaisen työnantajan käyttöön, joka ei käytä julkista työnhakua, vaan pyytää TE-toimistoa esittämään sopivia ehdokkaita.

Muitakin tahoja sopivien rekrytoitavien hankkimiseen toki on, mutta TE-toimistoilla on parhaimmat tiedot sen hetkisistä työttömistä ja heidän taustoistaan. Ihmisten mielikuvituksen rajat ilmentyvät siinäkin, että he eivät hoksaisi ajatella, että yksittäisen TE-toimiston koko virkailijakööri voi olla sellaista, joka ajattelee tietyllä tavalla vaalitun yhteiskunnan, sen parhaimmiston tjm. parasta ja täten he osaltaan edistäisivät jollain tapaa samanmielisten yritysten toimintamahdollisuuksia ja osaltaan pyrkisivät rikkomaan väärämielisten mahdollisuuksia vaikkapa sitten sabotoimaan tarkoitetun työntekijän päädyttämiseen johonkin tiettyyn yritykseen.

Toki työnantaja on se, joka lopullisen päätöksen palkkaamisesta tekee, mutta taloudellinen avustus palkkatuen muodossa voi tehdä tietyn työntekijän palkkaamisen muita houkuttelevammaksi, joskaan ei sekään aivan täyttä varmuutta takaa. Analysoitavuuden ja ennakoitavuuden kannalta asiat kääntyvät jännittäväksi sitten, kun yrityksessä huomataan, että sabotoinnin seuraamuksista aiheutuu monenmoista setvittävää.

käytöksenennakointijärjestelmien toiminnan selittämisestä muille - vohkare 5

Häirityn kognitiivisesta käytöksestä (miten hänen mielensä toimii) on ehditty vuosien aikana saamaan hyvää tuntumaa, mikä on mahdollistanut mm. sellaisten tilanteiden järjestämisen, joissa on aiheutunut juuri tietynlainen ärsyyntyneisyyden tila ja minkä jälkeen kohdeyksilö on reagoinut juuri tietyllä tavalla, suunnannut kulkunsa juuri tiettyyn suuntaan ja tehnyt hetkeä myöhemmin juuri tietynlaisen valinnan.

Analyyseja ja raportteja tuottavat käytöksenennakointijärjestelmät olisivat täten tehneet kohdeyksilön tekemien valintojen ennalta simuloinnista helppoa, mutta miten sellaista voi selittää ihmisille, jotka esittävät, etteivät ymmärrä edes tietokoneiden toiminnasta juuri mitään, mutta joiden koulutukseen on kuitenkin kuulunut mm. Bayesin teoreema eli ehdolliseen todennäköisyyteen liittyvä matemaattinen teoreema?

Tällaiset ihmiset pyrkivät käydyssä dialogissa pitämään yllä sellaista maailmankuvaa, jossa ns. tavalliset ihmiset eivät kerta kaikkiaan osaa muunlaista häirintää kuin esim. auton tööttäyksellä häiritseminen.

Häirinnästä ja mm. erilaisista altistumista kertojan kannalta hankalaa on se, että häirintään osallistuvat ihmiset voivat saada toimintaohjeensa tietojärjestelmältä, joka pitää samalla huolta siitäkin, että häirinnän kokija kykenee selittämään sitä miten tarkalleen häneen vaikutetaan vasta pitkän ajan kuluttua eli vasta silloin, kun häirinnässä on saavutettu jokin sellainen vaihe, jossa voidaan katsoa taaksepäin ja havaita jo esiintyneessä häirintätoiminnassa säännönmukaisuuksia.

Tämä kasvattaa riskiä siitä, että jos kertoja epäonnistuu selittämään "häirinnän kaavaa", se tulkitaan suorastaan tahallaan luulosairasteluksi. Ts. terveysalan ammattilainen tulee käytännössä suojelleeksi häiritsijöitä.

psykiatrin joutumisesta valintatilanteeseen yhteiskuntajärjestyksen puoltamisen ja potilaalle haitaksi olemisen välillä - vohkare 3

Voisi osoittautua yllättävän vaikeaksi saada vastausta kysymykseen siitä, millä perusteella sellainen, joka ei ole koskaan opintojensa aikana eikä työssään miettinyt jotain tietynlaista, olisi pätevä esittämään siitä mielipiteitä. Psykiatreilla kuitenkin jostain syystä on maaginen kyky pystyä tuottamaan sellaisia lausuntoja, jotka voivat vaikuttaa asiantuntijamaisilta, mutta jotka eivät mitenkään selvennä sitä, miten johonkin näkemykseen on päädytty.

Kukaan toinen viranomainen ei tyypillisesti käy kiistämään täten tuotettua lausuntoa, mikä on sinänsä perverssiä, sillä ainoastaan sellaista organisaatioita ja yksiköitä sisältävää kulkukaaviota, jossa esitetään kuinka jotain ihmistä kuljetetaan tutkittavana, älyvapaasti silmäilemällä voi päätyä ajattelemaan, että psykiatri on itsestään selvästi se taho, joka varmuudella tuottaa sellaisenaan hyväksyttävän lausunnon.

Asiantuntija-tittelin saa kun käy tietyn verran kouluja, mutta ei se takaa joka asian asiantuntijuutta, sillä muutoinhan maailmassa ei muita olisikaan kuin kaiken tajuavia.

Tavanomaisemmissa asioissakin potilas tai asiakas on usein se, joka kertoo miten asiat on ratkaistava tai tutkittava, joten psykiatrian työssään kehittymisen ja hyvien lopputulemien kannalta olisi lähestulkoon perusteltua, että valtio, kunta tai maakunta maksaisi potilaalle siitä, jos tämä tekee asiantuntijan työn asiantuntijan puolesta.

Asiantuntijoilla on taipumusta karsia ylimääräistä mietittävää pois toteamuksilla, että jotain on tutkittu jossain toisessa yksikössä jossain aiemmassa vaiheessa, joten sitä ei ole tarpeen miettiä sillä erää, vaikka todellisuudessa kyse voisi olla asiasta, jonka tila voi muuttua yhden päivän aikana paljonkin. Ruokavalio olisi eräs tällainen asia, paljonkin aivotoimintaan ja muuhun elimistön toimintaan vaikuttava, mutta ei psykiatrian ydintä lähelläkään.

Huolestuttavaksi lähes kaikkien mahdollisten osapuolien kannalta käyvät sellaiset potilasta­paukset, jotka liittyvät jollain tavoin hyvinvointiyhteiskunta-uskon rapautumiseen kuten tilanteissa, joissa joku on kokenut rutkasti häirintää, poliisi on täysin viitsimätön tekemään asialle mitään ja potilas ilmaisee haluavansa vahingoittaa sellaista tahoa, jonka kertoo häirintään osallistuvan.

Psykiatri saattaa tulla taktikoineeksi asian käsittelyä siten, että puoltaa näennäistä yhteiskuntarauhaa asettumalla potilasvastaiseksi, koska ymmärtää, että poliisi ei voi tehdä mitään ja potilas saattaa tosiaan toteuttaa uhkauksensa eli tällöin psykiatri määrää ns. rauhoittavaa lääkitystä ja pitkäaikaista seurantaa.

Tämä tietenkin vahingoittaa hoitosuhdetta ja lyö merkkinsä potilaan mieleen, mutta tällaista voi pitää normaalina käytäntönä suomalaisessa yhteiskunnassa, jossa poliisin ei ole tarkoitettukaan puuttuvan niin yksityiskohtaisuuksiin meneviin ihmisten välisiin vaikuttamisiin kuin häirintään. Täten psykiatri osaltaan avustaa sosiaalista darwinismiakin, minkä hän varmasti hyvin tiedostaa, mutta kukaan muu ei tule häntä siitä syyllistäneeksi.

diskursiiviset käytännöt terveysalalla työskentelevien ihmisten kanssa keskustelun vaikeuttajana - vohkare 9

Terveysalalla työskenteleville ihmisille joutuu esittämään runsaasti kelpaavia esimerkkejä ennen kuin heidät saa tapauskohtaisesti irroitettua siitä diskurssista, jonka nojalla tietynlaisten luulojen ilmaiseminen viestii psykoosin mahdollisuudesta. Eri tavoin kouluttautuneilla tämä diskurssi on eri määrin ja muodossa sisäistettynä, mutta yhteisenä piirteenä ja sisäistyneisyyteensä tottuneisuuden seurauksena on helppo päätyä olemaan sellaista väitettä vastaan, missä yksilö kertoo havaintojensa kohteiden merkittävyyden olevan personoitu juuri hänelle.

”In the general humanities and social sciences, discourse describes a formal way of thinking that can be expressed through language. Discourse is a social boundary that defines what statements can be said about a topic.” (en.wikipedia.org)

”Diskurssin sisäiset säännöt määrittävät, mitä jostakin aiheesta on mahdollista sanoa, miten siitä voidaan puhua. Diskurssit nähdään usein vangitsevina siten, että diskurssin omaksuneen on vaikea ajatella toisin.” (fi.wikipedia.org)

Toisinaan runsaskaan esimerkkien määrä ei riitä saamaan keskustelukumppania myöntämään, että kertoja on selvästikin kelpaavan selityksen jäljillä tai sitten ehkä se ainoa hyvä esimerkki on juuri sen verran monimutkainen, että kuulija ei halua käydä prosessoimaan sitä mielessään, jolloin käytettäväksi jää vain esimerkkejä, joista kertoja ei itsekään erityisemmin pidä, mutta joilla saattaa olla käyttöä jonkinlaisen aiherajauksen tuottamisessa.

Toki sekin on mahdollista, että kertoja ei itsekään ole saanut muodostettua koherenttia, helposti ajateltavaa selitystä sille, mistä haluaisi kertoa ja juuri sen vuoksi hän toivoisi, että kuulija saisi hänen kerronnastaan ns. kiinni ja auttaisi häntä ajatustensa selkiyttämisessä ja hienostamisessa.

joidenkin ajatusten ajateltavissa olevuuden etäännyttämistä, vinksallaan olevuuksien lisäämistä - vohkare 6

Otettaessa mahdollisuuksien mukaan huomioon kaikki kohdeyksilöä vastaavassa tietomallissa aktivoiva, siihen uutena asettuva, varsinaisten osallistujien tekemiset, heidän etäämmällä vaikuttavat avustajansa kuten erilaiset statistit ym., huomattaisiin, että eräänä pyrkimyksenä on aiheuttaa kohdeyksilön mielessä sellaista assosiaatioiden ja mielteiden verkostojen kilpailua, mikä etäännyttäisi ajatuksia hänelle mieluisasta ja suuntaisi niitä kohti paljon vähemmän kiinnostavia asioita.

Tällaisen pysyväluonteisuutta pyrittäisiin nuijimaan joihinkin konkreettisiin asioihin, jotka tapahtumia seuraavien päivien aikana pitäisivät ei-tarvittavien ajatusten mielessä esiintyvyyttä ja vaikuttavuutta yllä.

Tapahtumia välittömästi seuraavat päivät ovat myös niitä, joiden aikana voidaan ohjailla jo valmiiksi hieman vinksalleen saatettuja ajatuksia vielä enemmän vinksalleen esim. kehittämällä kohdeyksilöä vastaavaa tietomallia lisää sellaiseksi, että se etäännyttää yksilön mieltä tietynlaisesta ajattelusta ja yrittää pakottaa ajattelemaan vähemmän mieluisilla ajatuksilla.

Näennäisesti vähäiseltäkin tuntuvat teot, lausutut sanat, toiminnan ajoitukset, tekojen järjestykset ym. saavat aikaan kohdeyksilön ajatustoimintaa muokkaavuutta, ylläpitävyyttä, ohjaavuutta ym. Vähäiseltä tuntuvien tekojen "toimivuutta" ovat vahvistamassa kaikki muut keinotekoiset tapahtumat ym. mitä kohdeyksilö tulee käsitelleeksi mielessään kyseisen päivän aikana, seuraavan yön aikana, seuraavan päivän aikana, edellisinä päivinä, edellisenä vuonna, seuraavalla viikolla jne.

toisaalla voisi olla mielekkäämpää, jos annettaisiin siellä olla mielekkäämpää - vohkare 4

Tietynlaiseen depressiivisyyteen tai elämänhaluttomuuteen on hyvänä reseptinä sijoittuminen joksikin aikaa fyysisesti jonnekin aivan toisaanne, mutta tämän valinnan ei pitäisi pohjautua pelkästään siihen, minkälaiselta tuon jonkin paikan on tarkoitettu vaikuttavan esitteitä yms. silmäilemällä.

Olennaista on, että havainnoitavissa olevat asiat voivat tulla esittäytyneeksi siten, että niistä ei juonnu mieleen ollenkaan tai niin selkeästi sitä, mitä niitä muistuttava asia jossain toisaalla tuo mieleen ja mitä tämä jokin toinen (tai kolmas tai neljäs jne.) mieleen tullut tuo mieleen jossain toisaalla.

Parantuminen alkaa siitä, kun kokee voivansa luottaa tuossa ympäristössä siihen, että ei tarvitse olla varuillaan niiden tuntemusten esiintymisen riskin vuoksi, joita halusi välttää toisessa ympäristössä.

Toisaalta, elämänhaluttomuuteen pakottavien ihmisten teorioissa on ollut vallalla idea siitä, että ei-mukavat tuntemukset yhtäällä voidaan siirrättää koettavaksi myös jossain toisaalla, jos saadaan keploteltua edes suurin piirtein samankaltainen ”tunteilla ladattu assosiaatioiden verkosto” rakentuneeksi samaisen yksilön mieleen tuolla jossain toisaallakin.

häirityksi tulleen mielensä setviminen hyödyllistä, vaikkakin esilämppäilyssä ajatuspurkauksia aiheuttavaa - vohkare 4

Kohdeyksilön tajutessa häneen pyrittävän vaikuttamaan tahallisesti, hän järjestelee mieltään uusiksi: poistelee, lisäilee, selailee, muistelee, arvioi, luokittelee, jäsentelee ym., mistä seuraa, että hänen mieleensä tulee selkeyden lisäksi ikään kuin uutta tilaa, mutta tämä on samalla myös riski, koska häirinnällä vaikuttavat pyrkivät mitä todennäköisimmin yrittämään liittyä vapautuneeseen tilaan monin kytköksin ja ärsyttein.

Tilaahan ei varsinaisesti vapaudu heti, vaan mielen setviminen antaa aivoille eräänlaisen signaalin ryhtyä toimeen.

Mielen setviminen koostuisi runsaasta mielteiden esiinlämppäilystä ja juuri näihin esiinlämppäilyihin häirinnällä pyritään kytkeytymään, jolloin lopputulemana on, että tiettyjä asioita ei sitten saakaan niin helposti pois mielestään, vaikka aivot jonkinlaista automatisoitua karsintaa käyvätkin suorittamaan.

Vaikka ajatteluun tulee kyllä lisää selkeyttä ym., häirintä aiheutti sellaista lisäverkostoitumista mielessä, mikä vahvistaa myöhempien vaikutteiden tehoa ja niillä aikaan saatavien vasteiden esiin tulevuutta.

Toisinaan kohdeyksilö ei ole yksin suunnilleen tietynlaisen vaikuttamisen kohteena, vaan uutisoinnin avulla on ollut tarkoitus vaikuttaa useisiin ihmisiin joko kaikkiin samalla tavalla tai joihinkin ihmisistä jollain erityisellä tavalla kenties heidän aiemman valmiutensa perusteella tai sitten lisävaikuttamisen kera.

joillekin ajateltavissa olevan kadottaminen ei merkitse erityisempää, toiset eivät muuten vain ole kovin ajattelevaisia - vohkare 10

Ihmisille, joilla ei erityisemmin ole ajattelussaan sellaista, jota eivät haluaisi kadottaa hetkeksi tai kokonaan ja jotka eivät ole erityisemmin moksiskaan siitä, jos jokin saa aikaan sen, että päätyy ajattelemaan asian A sijaan asiaa B, ei kait ole suuremmin väliksi, vaikka jotain ennen niin vääränlaisesti esillä olevaa tulisikin jatkuvasti ja joka päivä nähdyksi?

Tämä voi selittyä sitenkin, että nämä ihmiset eläisivät siinä mielessä suljetussa järjestelmässä, että siinä olevat asiat ovat heille jo tutuiksi tulleita, eivätkä he ole mitenkään kiinnostuneita toimimaan päättäjinä siitä, minkälaista asuinkaupungissaan pitäisi olla, joten hätkähdyttäväkään poikkeama siinä minkälaista on, ei saa heidän tuntemustaan tavallisen tylsästä itsestään muuttumaan suuresti ja se taasen saa heidät kokemaan, että asiathan ovat ihan ok. Eräänlaista itsekkyyttä sekin.

Pikanttina kokeiluna tällaisten ihmisten "vakaumuksen" horjuttamiselle on ollut soitella "iltasoittoa" keskikaupungilla (Lappeenranta), minkä siedettävyyden vaikeus on ilmennyt esim. siinä, että baarin terassilla istuneet saattoivat huomioida lähellä olevien vetävän hiukan syvempään henkeä ärsyttävyyden sietämisen alkamisen merkiksi ja puheensorinat eri puolin tyrehtyivät siksi aikaa, että tulisi taas vähän hiljaisempaa, että voisi puhua selkeämmin kuultavasti.

Seuraavana päivänä paikallislehden tekstaripalstalla kiitellään (ilman sarkasmia) sitä, miten ihanaa oli, kun taas saattoi kuulla iltasoittoa laajalle kuuluvista ämyreistä ja kysellään siinä samalla retorisesti, josko sellaista saisi laajennettua muuallakin puolen kaupunkia.

Kirkonkelloillahan on ihmisten sietokykyä koeteltu esim. Lappeenrannassa jo kymmeniä vuosia. Juhannusviikonlopun sunnuntaina jollain kirkonkelloista vastaavilta taisivat olla irronneet viimeisetkin mutterit päästä, sillä kirkonkelloja soiteltiin ennätysmäärä eli lähes 20 krt saman päivän aikana, vaikka kyse oli tyypillisesti sellaisesta ajankohdasta, jolloin ihmiset ovat tottuneet, että kaupungissa on monin paikoin erittäin hiljaista.

Monilla eri aloilla arvostetaan esteettisyyttä, oli se sitten visuaalista tai muunlaista, joten ovatko ihmiset menettäneet tai surkastuttaneet jotain kyvykkyyttänsä vai ovatko he vain jollain tapaa luovuttaneet? Ketkä voittivat? Ainakin kait ne, jotka pyrkivät vahvistamaan jonkin asenteen tai ilmiön leviämistä erilaisella viestinnällä, joka ei välttämättä ole ns. suoraviivaista, vaan esim. taideteoksiin "kätkettyä".

Nykyäänhän on kovin tavanomaista tehdä taideteoksista moniassosiaatioisia eli ensin tulee mieleen jotain, joka kehittyy lisähuomioiden kautta muiksi ajatuksiksi, kunnes myöhemmin ajattelun ituja ilmaantuu lisää, mahdollisesti jonkin muun ajattelua väkisin stimuloivan avittamana ja sitten vielä vähän myöhemmin, ajattelun "jäähdyttyä", mieleen pyrkii vielä jotain ajateltavaa, johon tämä taideteos päätyy helposti mukaan, vaikkei ole fyysisesti sitä lähimainkaan.

Monitulkintaisuudesta ja -assosiaatioisuudesta seuraa myös sekin, että taideteoksesta ei koeta voitavan keskustella, koska ei voida olla varmoja miten muut sen kokevat.

"Ihan kiva", "sopii mukavan piristävästi ympäristöönsä" ja "pitäisi olla enemmänkin mielipiteellisiä taideteoksia" eivät ole erityisen huolella mietittyjä näkemyksien ilmaisuja, mutta tällaiselle tasolle erikseen kysytyt mielipiteet lehtien sivuilla usein jäävät.

Se voi olla virallissa selityksissä hyvinkin epäselvää, mikä taho on mitenkin paljon vaikuttanut jonkin taideteoksen sijaintiin ja siihen, miltä se näyttää. Täten, kun jostain kaupungista pois muuttanut perulainen nainen sanoo muraalin olevan "kiitos" siitä, miten mukavaa oli opiskella paikallisessa yliopistossa, on hyvinkin todennäköistä, että muraalin olemus oli päätetty jo vuosia aiemmin ja tarvittiin vain joku esittämään tarina, jonka mukaan muraali on hänen ideaansa perustuvaa.

media haitantekotarkoituksineen vaikeuttamassa viestinnällä tavoitettavuutta - vohkare 7

Media on sellainen taho, joka julkaisee uutisia, joiden on tarkoitus romuttaa vaikuttamaan pyrkivän täsmäkohteen mielialaa tai estellä häntä julkaisemasta tietynlaista mielipiteilyä tiettynä päivänä assosiaatio-/attribuuttivaarojen vuoksi.

Olisihan riski kirjoittaa tai puhua tietynlaista, jos olisi ennakoitavissa, ettei pystyisi olemaan ilmaisematta tietynlaista muuta siinä samalla, vastaanottajien ollessa vaikea ottaa sitä jotain muuta vastaan ”puhtaasti” muiden päivän aikaisten tapahtumien ja juttujen vuoksi.

Ennakoitavuutta olisi, että saman päivän aikana julkaistaisiin mitä todennäköisemmin jotain sellaista, joka on pyritty julkaisemaan hiukan ennen (tunteja) kuin mielipiteilijä ehtii julkaisemaan oman juttunsa, joka siis täten pääsee assosioitumaan ikävän vääränlaisesti, eivätkä kaikki molemmille (tai sille kaikelle) altistuneet pysty erottelemaan niitä mielessään erityisen laadukkaasti.

Erityisesti sellainen selittäminen, missä tuotaisiin jollakin yleisölle eksoottisella tavalla esille millä tavoin muille ihmisille voidaan aiheuttaa haittaa, herkistää mediaväkeä apureineen ehkäisemään vääränlaisen informaation yleisöön vaikuttavuutta

Hieman raisumpi väite voisi olla sellainen, missä selittäjä pyrkii argumentoimaan, että hän kokee itseään käytetyn "yhteiskunnan penetraatiotestaajana" eli hänet on ensin ajettu sellaiseen asemaan, johon ei jostain syystä ole tyytyväinen ja on täten motivoitunut aikaan saamaan jonkinlaisen muutoksen (mitä keinoja käyttää, keihin ottaa yhteyksiä ja minkä vuoksi, kuinka sinnikäs on, mitkä syyt aiheuttavat motivaation hyytymistä, kuinka pitkään kestää motivaation uudelleen kerääminen ym.)

Tietoisuuskilpailu, löydettävyys ja saavutettavuus yleensäkin, jotta viestintä edes tavoittaisi, on kaikkien viestijöiden ainaisena haasteena, mihin omat kimuranttiutensa tuovat myös netin suodatus ja häirintä lokaalista tai laajemmin, jolloin lukijat/kuulijat eivät pääse tiedon äärelle, vaikka haluaisivatkin, mutta se että mediaväki apureineen tulee häsläämään haitantekotarkoituksissa aiheuttaa runsaasti ylimääräistä valmistautumista, varmistelua, ajoittamista ym.

sanomalehtien käyttämien lukijametriikoiden hyödyn rajoista ja juttuasettelulla kikkailusta - vohkare 11

Sanomalehdet verkossa julkaisemisineen ovat saaneet ainakin tuottajatahot vakuuttumaan siitä, että heidän uutisointinsa ja muu sisältötuotantonsa ei vain tavoita, vaan vaikuttaa satoihin tuhansiin ihmisiin tavoitellunlaisesti, vaikka samaisten lehtien käyttämät metriikat lukijoiden luokittelussa eivät tarjoaisikaan niin tarkkoja analysoinnin mahdollisuuksia, että voitaisiin määritellä kovin hienoisesti, mitä se vaikuttavuus tarkoittaakaan.

Käytännössä tämä vaikuttavuus onkin paljolti vain mm. mielleyhtymiä vahvistavaa, muita toimijoita varten ajatuksia esilämppäilevää, mielenkiintojen heikentämistä, entisten olettamusten ylläpitämistä yms., mistä on helpohko johtaa kaavioita, joihin ei tarvitse ottaa mukaan sitä, miten ihmisten mieli ja aivot todella lukemaansa/näkemäänsä käsittelevät.

Sanomalehtien lukijoiden luulot ja varmuudentuntemukset siitä, miten muut lukijat ottavat vastaan lukemansa ja muun lehtien sisällön, ovat vielä sumeampia, mutta tietynlaisilta osin he tulevat helposti tunnistaneeksi tai ainakin kokeneeksi tunnistavansa, minkälainen esim. paperilehden aukeaman asettelu tai verkkolehdessä toisiaan lähekkäin olevien juttujen sijoittelu toimii monissa ihmisissä tietyllä tavoin eli mikä saa muitakin päätymään ajattelemaan paljolti samankaltaisesti heidän itsensä kanssa, mikä saa heidät kääntämään hiukan katsetta pois näkemästään, mitä on nähty jo niin moneen kertaan, että se jo vähän korpeaa heitä, ettei se edes harmita ym.

Koska ihmiset ovat niitä, jotka päättävät miten lehden sisältö ihmisten nähtäväksi asettuu tai he osaavat pelata automaattisella ladontasysteemillä siten, että tietty sisältö saadaan asettumaan tietyille kohdin, vaikkei manuaalista asettelua tehtykään, ei olisi erityisen hyödyllistä vaatia lehtiä julkaisemaan "asettelualgoritmejaan" kuten voitaisiin vaatia sosiaalisen median alustoihin liittyen.

Näin mm. sen vuoksi, että fyysisesti samassa toimistotilassa työskentelevien toimittajien kirjoitukset voivat käydä review-prosessin läpi, joka voi tarkoittaa sitäkin, että mahdollisesti julkaistavaa sisältöä käydään käyttämässä ulkomaisilla kollegoilla, valtakunnan päättäjätahoilla ja ties missä asti.

Huomionarvoista mietittävää olisivat ovatko lehtien sisällöt epäilyttävän yhteneväisesti linjassa sen kanssa, minkälaisena ihmiset haluavat yhteiskunnan nähdä ja jääkö joihinkin aiheisiin innostavuus suunnilleen samoissa rajoissa pois kaikista lehdistä?

Näin ollessa voitaisiin tehdä päätelmä, että lehdet toimivat palvelijoina muille tahoille sen sijaan, että ne olisivat itsenäisesti toimivia entiteettejä. Lehtien omistuksien keskittyneisyys ja niiden päätoimittajien vaihtumisen vähämerkityksisyys puoltaisivat myös sitä mahdollisuutta, että sanomalehtien toimituksissa koetaan jopa mieltyneisyyttä siihen, ettei heidän suuremmin tarvitse kilpailla keskenään, vaan he voivat keskittyä toistamaan eri sanoin samoja ulkomaan uutisia ja täyttämään muut osiot sellaisilla aiheilla, joissa on jotain mukavan tavanomaista.

sanomalehtien aihehäivyttämisestä - vohkare 11

Sanomalehtien teossa on jo pitkät perinteet sen hallitsemiselle, kuinka välttää vääränlaisten mietteiden "tarttumista" joihinkin aiheisiin, jolloin lukijoiden sitten myöhemmin tullessa hyödyntäneeksi jostain aiheesta lukemaansa ajattelussaan, he eivät sitten niin helposti ajaudu "vääriin suuntiin" mietinnöissään ja muille viestimisessään.

Uutisoidessa oikeudenkäynnistä, jossa joku sai syytteen väitteestä, että jokin ampumistapahtuma olisi ollut lavastettu, olisi rohkea kolumnisti voinut ottaa mietintäänsä, voisiko tällainen lavastus olla käytännössä mahdollinen, mitä se vaatisi ym.

Samaiseen aiheeseen helposti liitettävää sanaa "salaliittoteoria" ei myöskään tavata koetella sillä tapaa, että se voisi alkaa ihmisten mielissä jotain ihmeellisempää kuin tavanomaisia "5G-verkko aiheuttaa ajatustoimintaan vaikuttavaa säteilyä".

Pikemminkin sanan "salaliittoteoria" käytettävyyttä saatetaan turmella selittämällä tai uutisoimalla, kuinka jotkut aiheuttivat vääriin luuloihin perustuen jonkinlaisen uhkaavan tilanteen kuten ihmisjoukkojen mobiloisoinnin jonkin tietyn henkilön haitaksi, minkä jatkeeksi sitten sopiikin nimetyn, salaliittoteorioita kehittelevän verkkoyhteisön lyhykäinen esittely.

Jos joku ministeri tiedottaa työttömiin kohdistuvista päätöksistä, joita on valmisteltu useita kuukausia, pidetään niin Ylen kuin Ilta-Sanomienkin uutisista ja muista jutuista vähintään kolmen päivän etäisyydellä kaikki sellainen, joka saisi lukijaa hoksaamaan siinä yhteydessä, että työtönkin on ihminen, jonka "epäonnistumisien" syynä voi olla laiskasti toimintaansa kehittyvä terveydenhuolto ja että ihmisten luulot työttömien kyvykkyyksistä ja muuntautumismahdollisuuksista ovat herkemmin hajoavia kuin he luulevatkaan.

Joistakin aiheista on voitu tehdä paljon elokuvia, joita on saatavilla tavanomaisista videopalveluista, niitä on näytetty tavanomaisilla televisiokanavilla ja niissä käsiteltyjä aiheita on voitu käsitellä hutiloidusti lehtijutuissakin, mutta olennaisia sanoja ja niiden käyttöä edistäviä henkilöitä voi olla hyödytöntä yrittää etsiä lehtiarkistojen hakukoneilla, sillä viimeisin juttu voi olla lähemmäs toistakymmentä vuotta sitten julkaistu tai sitten hakusanalla ei löydy mitään.

Transhumanismi on eräs tällainen ja varsinkaan monenlaista siihen liittyvää edistämään pyrkivää henkilöä ei kertakaikkian ole suostuttu mainitsemaan. Toki samojen aiheiden tienoilta olisi osoitettavissa esim. Nick Bostrom, jolla saa Helsingin Sanomienkin hakukoneella muutaman osuman, mutta hän ei ole sillä tapaa seurattava esim. Twitterissä kuin eräs toinen.

On aivan erilaista tulla huomioineeksi lehdestä jonkun nimi, hakea hänestä vähän tietoa alkuun ja huomata, että kysehän on henkilöstä, joka suorastaan pyrkii hakemaan tavoitteidensa taakse ihmisiä kuin tulla kokeneeksi, että kyse on taas jostain yhdestä älyköstä tuolla jossain ulkomailla ja sitten unohtaa koko asia.

Tällainen aihevälttely viestii jonkinlaisesta pelitilan jättämisestä muille toimijoille eli esim. hyvinvointialueet voivat kehittyä jatkossakin samalla hitaalla temmolla ilman ihmisten futurististen kiinnostuksien ohjatessa liiaksi niiden kehittymistä.

Silmäillen lukemaansa valikoivien lukijoiden totuttaminen ottamaan luettavaksi sellaista terveys- ja tutkimusaiheisiin liittyvää, joka ei rajaudu suht tarkasti yhteen aiheeseen, ei liene kovin helppoa, joten tutkimuksien "mietintää"- ja loppupäätelmät-osioihin vertautuvaa huomiointia ei voine olettaa näkevänsä usein iltapäivälehdissä, valtakunnan laajalevikkisimmässä lehdessä tai verkkojulkaisuun keskittyneissä valtamedioissa.

Ihmisiä halutaan vain rajoitetusti jonkinlaisen yhteisen todellisuuden piiriin (eng. realm, sphere of influence), mikä ilmenee vaikkapa siinä, kuinka terveysaiheita näyttää olevan nivelrikoista parisuhteessa puhumattomuuteen ja elinikää lisäävistä ruokavalioista humpuukihoitoihin, mutta jonkinlainen innostavuus esim. uudenlaisen terveysteknologian haluamiseen on paljolti kadoksissa.

sanomalehtien aihehäivyttämisestä - vohkare 3

Kun media mainitsee jotain työttömästä, ei maininnan lähellä ole sellaista uutisointia tai artikkelia, joka virittää esiin mukavia ajatuksia siitä, kuinka työttömyydestä "toivutaan" esim. uusien teknisten tai digitaalisten innovaatioiden avulla, vaan media pikemminkin vahvistaa assosiaatioyhteyksiä esim. sanojen työttömyys—toimeentulotuki ja työttömyys—perustulo ja työttömyys—valtion velka välillä.

Ja jos media mainitsee sen harvan kerran jotain vangeista, on siellä todennäköisesti luotu kontrastia vankeusolojen ja vankilan ulkopuolisen maailman välillä tai korostettu sitä, kuinka hienosti poliisi on hoitanut vankilapaon tai kaunisteltu jotain vankeusajan aikaista terapiamuotoa.

Iäkkäitä ja rumia ihmisiä mm. YLE on saalistanut pitkin lentokenttien odotustiloja ja kauppakeskuksia antaakseen heti seuraavassa jutussa esitellyille nuorille mahdollisuuden esiintyä tulevaisuuden toivona.

TV-sarjojen samaistuttavien mielisairaiden vaikutus ei ole toistuvuudestaan huolimatta sellaista laatua, etteivätkö median toisaalla esiintuomat hullut teot ja niiden mieleen jäävyyttä varmistelevat muut uutisoinnit, samanaikaiset tv-sarjojen tapahtumat ym. kasvattaisi hyväksyvämpiä ja ymmärtäväisempiäkin sellaiseksi, et­teikö vastahakoisuus mielisairaan seuraan päätymiseen lisääntyisi.

Olennaista mainittujen sanojen herättelemissä ajatuksissa on niihin liittyvä diversiteetti eli vaikka nuorisoa on monenlaista, niin nuorisosta on helpompi pitää yllä mukavan sanan vaikutelmaa kuin esim. mielisairaasta, johon kertyy kaikenlaista murhista depikseen.

Olennaista on myös positiivisten ja havainnoijan mietteitä selventävän aineksen toistuvuus, sillä jos esim. vangeista ei mainita missään mitään, alkavat jotkin niihin aiemmin liittyneet mietteet käydä hitaammin ja vaivalloisemmin mieleen tuleviksi, jolloin esim. retorisesti räyhäkkäiden kansanedustajien on helpohko varastaa havainnoijan käsityskyky omiin ohjaileviin tarkoituksiinsa.

Sanan "nuori" kestävyydestä kertoo sekin, että nuorien pahoista teoista voitaisiin kertoa kuukausi läpeensä ja silti havainnoijia ei saisi unohtamaan sitä, mitä hyvää ja kaikkea mukavaa nuoriin liittyy kuten mm. heidän iästä johtuva käytettävyytensä monessa tehtävässä. Iäkkäistä ei tarvitse näyttää kuin yksi epäedullinen kuva ja se on sitten siinä.

Aubrey de Greystä, Singularity Hubista, NBIC:stä (Nanotechnology, Biotechnology, Information technology ja Cognitive science) ym. futuristisemmasta uutisoimisen sijaan Suomessa suositaan mieluummin yhteishengestä, ajanpeluuttamisesta, virikkeistä ja eläkkeelläkin töihin menemisestä kertomista ja ajoittaista vaporwaresta puhumista, missä tekoäly ymmärtää potilaista jotain sellaista, mitä lääkärit eivät ole ehtineet tjs.

Valtiovarainministerikin tapaa puhua kannustimista työttömistä puhuttaessa, mutta ei mainitse mitään HR-osastojen ja joissain tapauksissa koko yrityksen käyttämistä analytiikkatyökaluista, jotka arvioivat automaattisesti erilaisten työnhakijoiden tuottaman riskin yrityksen toiminnalle ilman, että ne ottavat huomioon uuden työntekijän kehitettävyyttä/toivutettavuutta työtehtäviinsä eli tätäkin kautta vankistuu asenne, jonka nojalla on helpompi ottaa käyttöön työntekijä, jota elämä ei ole "pilannut" kuin ottaa riski epäkäyvästä työntekijästä.

Seuraavaksi varmaankin päätetään, että jos työtön ei ota hänelle suositeltua lääkitystä, josta TE-toimisto tai myöhempi työllisiä paimentava taho sai tietää yhdistelemällä työllisyystietoja yksityisen palveluntarjoajan kansalliseen potilastietoarkistoon siirtämiin tietoihin, työtön joutuu karenssiin, eikä media päästä ketään liian kriittisesti kommentoivaa puhumaan tällaista vastaan.

elokuvat ja tv-sarjatkin vaikuttavuudeltaan enemmän muiden tavoitteita myötäilevää kuin näyttelijöiden - vohkare 10

Menestyneenkin näyttelijän voi olla vaikea rakennella osallistumistaan tuotannoista sellaista, että niiden kautta saisi kerrottua tai muuten ilmaistua kaiken sen, minkä kokee tärkeäksi ilmaista, sillä on kaikenlaista näyttelijöiden valintaa, ohjaajien mieltymyksiä, tuottajien vaatimuksia ym., mitkä etäännyttävät mahdollisuuksista vaikuttaa lopullisiin teoksiin ja käsikirjoituksiin, joten vaihtoehtoina saattanevat olla lähinnä riittävän menestyneeksi tuleminen, jotta voi ilmaista mietteitään muiden julkaisukanavien kautta ja pitäytyminen pienemmän budjetin tuotannoissa.

Näyttelijän omaa päätöksentekoa rajoittaa myös se kummallisuus, että elokuvien aiheet ovat kovin usein kuin sopimuksenvaraisesti esim. murhiin, kokaiiniin, psykopaattisuuteen ja vankilasta vapautumiseen liittyväisiä. Ikään kuin jokin elokuvamaailman ulkopuolinen taho rajoittaisi päätösvallallaan sitä, mistä aiheista voidaan tehdä elokuvia ja mitä näiden aiheiden ja tapahtumien käsittelyn yhteydessä voidaan katsojille tulla opettaneeksi.

Jos Suomessakin tehdään elokuva, jossa miljöö on useissa kohtauksissa mielisairaala, ei siinä varmastikaan koetella diagnoosikriteerien kelpoisuutta, vaan siinä on henkilöhahmoja, joilla on jokin nimetty sairaus ja sitten muiden pitää vain jotenkin elää näiden henkilöhahmojen kanssa. Henkilöhahmojen taustoja ja syy-seurauksia voidaan tutkia vaikka rikoskomisarion otteella, mutta lääketieteellisiä paradigmoja ei käydä kyseenalaistamaan.

Yhdysvaltalaiset tv-sarjat (komedia, toiminta ja draama) ovat päätyneet tummaihoisten hyväksynnän ilmaisemisessa loputtomalta tuntuvaan ylikorostamiseen, mikä aiheuttaa tuotannollisten päätösten tuntumisen tv-sarjojen fiktiivisen kerroksen läpi ja mikä ei voi toimia pelkästään totuttavana.

Täten on runsaasti esim. sellaisen korostamista, kuinka voitiin jo vuosikymmeniä sitten olla ystäviä tummaihoisen kanssa; kuinka tummaihoinen ottaa heti esittelyssään tilanteet hallintaan; kuinka hyvin vaatetus sopii hänen ylleen; kuinka tummaihoinenkin voi olla samanlainen hössä kuin vaaleaihoisempi; kuinka tummaihoisia on paljon päättävässä ja komentavassa asemassa; kuinka helppoa on valita flirttikumppaniksi tummaihoinen, vaikka muitakin on ns. tarjolla; kuinka tummaihoinen voi olla suht kamalan näköinen ja silti hyväksyttävä; kuinka tummaihoisellakin voi olla monenlaisia tuntemuksia ja mietteitä; kuinka tummaihoinen voi olla kaikkien tuntema hyvä tyyppi; kuinka yhdellä tummaihoisella saadaan useita ihonväriltään eri tavoin vaaleampia sopimaan hetkeen ja tilaan paremmin ym.

selitettävyydessä olevuuden haasteista - vohkare 1

On hyvin tavallista, että kerrottaessa muille ihmisille ounasteluistaan sen suhteen, että jonkinlaista personoitua, enimmäkseen tunnetasolla aistittua häirintää esiintyy, kuulija/lukija ei tavoita sitä, miten kertoja asian kokee, eikä koe vakuuttuneisuuden tunnetta kerrotusta edes määrällisesti suurista ilmenemiskerroista mainitessa.

Tämä ilmenemiskertojen määrien tajuisuus on vaikeasti jaettavaa hiljaista tietoa sen vuoksi, että ihmisillä yleensä ei ole valmiutta ymmärtää tunnetasolla aistitun häirinnän moninkertaisuuden siedettävyyden vaikeuden kasvamista siitä sanallisesti kerrottaessa. Tästä seuraa se, että häirinnän laadusta ja tyypistä riippuen häirinnän kohde voi joutua ottamaan vastaan valtavan joukon häirinnän ilmentymiä, jotta saa ensin itsensä vakuutettua siitä, että häirintää esiintyy ja saa sitä kautta pontta väittää muille minkälaista häirinnäksi tunnistettua esiintyy.

Paremmassa asemassa on sellainen, joka jo varhaisessa vaiheessa tunnistaa tai pystyy käsitteistämään/takaisinmallintamaan sen, minkälaisesta häirinnästä on kyse ja voi täten ottaa asian esille muiden ihmisten kanssa paljon aiemmin.

Ongelmaksi voi muodostua se, että ihmisten koulutustasosta johtuen, sekä siitä, että tietynlaisista häirintätavoista ei ole ensimmäistäkään esimerkkiä mediassa, häirintää ei voi kuvailla muutamalla sanalla, jotka riittävät selvittämään mistä on kyse, vaan asiaa joutuu avaamaan ehkä paljonkin. Tätä voi luonnehtia potentiaalisesti turhauttavaksi vaiheeksi.

Tähän liittyy sekin ongelma, että jos asiaa ei avata riittävästi, se otetaan vastaan jonkinlaisena tietokönttänä, jota ei pureta auki sen enempää auki kuin mitä siitä pystyy helposti ymmärtämään. Tällöin huomioimatta jää tyypillisesti mm. sen huomioiminen, kuinka paljon aikaa, mentaalista vaivannäköä ym. häirinnän toteuttaminen on vaatinut, minkä mietintänä korvaa erikoisesti se, pystyykö kuulija itse kuvittelemaan, miten jonkinlainen häirintä voitaisiin toteuttaa.

Jos tätä tavallaan kerrottavissa olevaa ei pystytä helposti kuvittelemaan, se kallistaa mielipiteen sen puolella, että jokin ei ole mahdollista ja kenties kertoja itse on jotenkin vain sekaisin, hämmentynyt tms. Todellisuudessa häirintää olisi voitu suunnitella vaikka viisikin vuotta ja sitä olisi käytetty varioiden jo pitkään useita ihmisiä kohtaan.

monien aiheiden ja asioiden käsittely samoilla päätelaitteilla, samoilla nettisovelluksilla, samoissa spatiaalisissa kohdissa

Voisiko liian monien erillisten aihealueiden käsittely samalla päätelaitteella jonkinlaisiin "ajatustukkeumiin" tai osaamisen terävöityneisyyden kadottamiseen? Laitteiden ulkomuoto, visuaalisen käyttöliittymän olemus, tavat käyttää laitetta ja jo laitteita lähestyminen tavallaan esivirittävät mieltä jonkin tekemiseen, mutta jos samalla laitteella tehdään useita asioita, niin sittenhän tämä esivirittyneisyys ei johtane mihinkään erityiseen, vaan se alkaa paremmin vasta siitä hetkestä lähtien, jolloin erityisesti käydään tekemään jotain tiettyä?

Päätelaitteen käyttö muistuttaa aina jossain määrin siitä, ehkä vain alitajuisesti, mitä laitteella on tehty (esim. hetkeä, tovia tai yhtä päivää) aikaisemmin. Jos tablet-laitteella on äskettäin esim. editoitu videota, saako videon editoimisen aikana aktivoituneet mietteet olemaan uuttumatta mukaan ajatteluun silloin, kun olisi tarkoitus tehdä jotain sellaista, joka vaatisi aivan erilaista orientoituneisuutta?

edellisestä orientoituneisuudasta irtaantumisen vaikeus

Jääkö edelliseen aiheeseen orientoituneisuudesta jotain mieleen kytemään ja johtuuko se kenties jollain tapaa siitä, minkälaisia ovat siirtymät oppimisen suorituspaikasta toiseen? Tai ehkäpä siirtymisiä ei ollut ollenkaan sillä tavoin, että olisi tullut ohittaneeksi seiniä ja oviaukkoja, vaan seuraava oppimistilanne oli samassa huonetilassa tai laajassa ja avoimessa tilassa, jossa ei ole selkeitä aluerajoja?

Jos aiempi ajatustyö on jättänyt aivoihin hermoverkostojen sellaista aktivoituneisuutta, joka aiheuttaa sellaisenaan tai yhdessä joidenkin muiden oppimistilanteeseen nähden epäolennaisuuksien kanssa ajatusajasta kilpailevuutta, ei tilanteeseen resetoitumista ole käytettävissä pelkän tahtomisen ja päättämisen muodossa.

Ulkopuolisesta voisi näyttää, että "hyvinhän se oppimistyö sujuu", vaikka kenties jo pidemmältä ajalta vaikuttamaan alkanut indusoi ajattelua aivan vääriin suuntiin. Muutenkin ihminen suoriutuu tekemisistään paremmin, kun hän saa riittävästi aikaa esilämppäillä mieltään eikä mikään poikkeuta hänen ajatteluaan suoriutumisen kannalta haitallisesti.

Opintosihteerien tai muiden huonetilojen varauksia hoitelevan päätöksissä vaikuttanee enemmän huonetilojen vapaana olevuus varsinkin silloin, kun joudutaan tekemään ennakoimattomia oppimispaikkojen vaihtamisia, kuin edellisen ja seuraavan oppiaiheen yhteentoimivuus ja toisiaan haittaamattomuus. Eri kouluasteen opiskelijoilla ja oppilailla lienee erilaisia valmiuksia toimia vaikka koko päivä samassa huonetilassa, vaikka tunnin pari kestoisia aiheiden käsittelyjä ehtii olemaan useita.

sisustuksien vaikutus valmistautuneisuuteen ja tekemisen sujuvuuteen

Monissa kouluissa on jouduttu tottumaan siihen, että aiheita, joilla ei useinkaan ole paljoakaan tekemistä esim. joidenkin luonnon- tai kielitieteiden kanssa, joudutaan sitten kuitenkin opiskelemaan huonetilassa, joka on tarkoitettu erityisesti tietynlaiseen opiskeluun ja oppimiseen, mutta joka ei erityisemmin täsmää siihen, mitä sillä erää olisi tarkoitus opiskella. Samaa sitten useiden viikkojen edestä. Jos sisustus ym., mikä oppistilanteeseen liittyen tarpeetonta ajattelua herättelee, voisi olla mitä vain, silloinhan ei kai olisi mitään erityistä syytä edes kehitellä mitään uudenlaisia kouluja ja erilaisine alueineen, huoneineen ym., mutta näin ei varmaankaan ole. Tällaista saatetaan erehtyä pitämään joidenkin yksilöiden kohdalla vähäisesti merkitsevänä, jos muut vaikuttavat kykenevän toimimaan oppimissisältöihin heikonlaisesti täsmäävässä ympäristössä, mutta jonka merkittävyys näiden muidenkin osalta saattaa tulla esille sitten myöhemmin, kun tehdään koko koulun laajuista arviointia oppimiseen vaikuttavista tekijöistä.

digitaalisten oppimismateriaalien kirjoja korvaavuus

Kirjan kansi, sekä miltä kirja tuntuu ja näyttää sitä plärätessä, virittää mielen erehtymättömästi tajuamaan kyseessä olevan aivan erilaiseen käyttöön tarkoitettu kuin jonkin toiseen aiheinen kirja kuten biologian sellainen. Lattealla näyttöpäätteellä eri kirjat eivät sormin kosketellen tunnu kovinkaan erilaisilta ja ikkunasta paistava aurinkokin vaikuttaa heijastuvan näyttöpäätteeltä samalla tavoin eri kirjojen kohdalla.

irtaantuminen käytetyistä atk-välineistä, jotta käyttää tovin kynää ja paperia

PC:n, kannettavan tietokoneen tai tablet-laitteen ja sen oheislaitteiden käyttämisestä voi ilman tottumusta olla vaikeaa irtautua sen vuoksi, että auttaisi ajatteluaan käyttämällä yksinkertaisesti paperia ja kynää esim. kirjaillakseen jotain vähäistä silminnähden havaittavaksi ja täten muistikuormitusta vähentääkseen. Tähän vaikuttaisi myös olettamukset ja uskomiset hetkellisestä tai pidempiaikaisesta kykenevyydestään, sekä kenties halu pitäytyä katsomassa enimmäkseen näyttöruutua, sillä paperin käyttö mietinnän apuna voi johtaa kaikenlaisen sujuvuuden tyrehtymiseen yritelmän, kuitenkin, menenssä pieleen tai niin saattaa ainakin luulla.

metaboliset, ellei jopa lievästi neurologiset syyt

Yleiskäsitteet kuten nälkä ja jaksavuus saattaa dominoida selityksiä sujuvuuden heikkolaatuisuudelle tai luuloilla kykeneväisyydestään, eivätkä spesifisemmät selitykset juolahda mieleen, ellei niitä ole ensin jostain oppinut käyttämään ja sitä taasen ei tapahtune, jos toimintaympäristöt ja arki eivät ole sellaisia, missä kohtaisi ihmisiä, jotka tarjoaisivat parempia selityksiä elimistönsä ja mielensä toimivuuden ymmärtämiseen. Entisaikaanhan tuntemus, jota saattoi tottumuksesta kutsua nälän tuntemukseksi, tapasi johtaa siihen, että "eikun syömään", koska siinä tuntui olevan jotain loogista järkevyyttä, mutta eihän tällaista päätöstä seuraava mahdollinen mässäily olisi välttämättä kovinkaan tarkoituksenmukaista ja jaksamattomuudeksi nimetetty tunteen olisi ehkä voinut välttää jollain aiemmin tehtävissä olevalla.

hiljainen osallistuvuus yhteiselle näyttötaululle viestimällä erehdyttää pitämään osallistumista oppimisena

Kun muutoin ehkä vähemmän yhteiseen opetukseen osallistuva voi viestiä mietteensä tai vastauksensa päätelaitteeltaan luokan tms. edessä olevalle isolle näytölle tai projektorin heijastamana kankaalle, hän voi taktikoida hiljaisella viestinnällään antaakseen muille vaikutelmaa, että osaa ja pitääkseen opettajaakin etäämmällä kysymästä häneltä mitään suoraan, jos ei useista muilla oppitunneilla liidulla taululle kirjoittamisesta ja luokan edessä vastauksien antamisesta ym. huolimatta ole päässyt eroon esille tulemisen aiheuttamasta jännityksen tunteesta. Tällainen saattaa aiheuttaa hänen jäämisensä oppimisessa jonkin verran jälkeen, mikä taasen aiheuttaa kasautuvasti ongelmia myöhemmin.

samankaltaisten, mutta erilaisten sovellusten käyttäminen jatkuvan saman käyttämisen sijaan

Oppimisen, mielen osittaisen rauhoittamisen, opitun vahvistamisen ja mieleenpalauttamisen rytmittämisen mielessä voisi olla parempi, ettei käytä samoja sovelluksia (Windows, SaaS ym.) useissa eri tilanteissa, jotta ajattelulleen voi antaa aikaa pitäytyä erossa monenlaista muusta ajattelusta. Myös eri laitteiden painon, pintamateriaalien, saumakohtien ym. käsittelytuntuma saattaa osallistua merkittävästi siihen, kuinka helppoa on pitää eri aiheisiin liittyviä ajatuksia erillään toisistaan.

päätelaitteiden pikkuvikaisuuksien mieltymyksia vastaan olevuus

Laitteiden aiheuttamat turhanpäiväiset ärsyttävyydet kannettavien laitteiden USB-porttien kansien kiinnipysymättömyyksistä näppäimistön tuottamiin ääniin ym. voivat pitää yllä tunteita kuormittavaa toivetta, olisi parempi, jos olisi paremmin.

kannettavien tietokoneiden näppäimistöjen surkeus kauttaaltaan tai joiltain osin

Kun kouluihin ostetaan kannettavia tietokoneita sadoissa määrin, saattavat kaupunginvaltuuston säästöhaukat päättää kustannuksille jonkinlaisen ylärajan, mikä saatta tulla rajanneeksi sellaisia tietokoneita pois vaihtoehtojen joukosta, joiden käytettävyys erityisesti nuolinäppäinten osalta olisi parempi. Kannettavien tietokoneiden näppäimistöthän ovat monesti sellaisia, että niiden nuolinäppäimet on tehty pienikorkuisiksi sen vuoksi, että näppäimistön alimpien näppäinten alareunat olisivat samalla tasolla. Tällainen aiheuttaa käytettävyyteen jatkuvaa ongelmaa esim. tekstinkäsittelyohjelmaa käyttäessä, kun joutuu erikseen ajautua miettimään, miten käyttää sormiaan, että osuisi esim. nuoli ylös -näppäimeen. Myös ääkkösiin osuvuus saattaa olla hiukan hankalaa ja näppäimistön tuntu, korkeus ja ääntä pitävyys voivat olla kriittisiä seikkoja.

ihmismieliä halutaan pitää kiireiseinä, mikä kohdistuu myös lapsiin ja nuoriin

Ihmisiä vaivaavat laajalti kaikenlaiset keskeneräisyyden tuntuisuudet, kelpaamattomuuksiin tyytymiset ja vaihtoehtojen puutteisuus, mikä ilmenee esim. erilaisine levottomuuksina, ahdistuneisuuksina ja haluttomuuksina niin arjessa, koulussa kuin muuallakin. Verkko-ostoksista ei saanut sellaista kuin olisi toivonut, muilla on jotain sellaista, mitä itsekin haluaisi, asenteiden ja mieltymysten suhteen on päättämättömyyttä, siirtymät koulun ja kodin välillä ovat stressaavia linja-auton pitämistä äänistä ja kaikenlaisen mietteitä turhaan herättävyyksien vuoksi ym. Koulunkäynnin tarkoituksenmukaisuuskaan ei ole kenties lähellekään stabilisoitunut ja liika empaattisuus, sekä tilannetajuisuus sukulaisten, tuttavien ja kavereiden läsnä ollessa orientoi mieltä sinne tänne.

mielen ongelmalliseksi käyneiden skeemojen ajatuksiinsa vievyys ja mentaalisia voimavaroja kuluttavuus

Ihmismieltä voidaan muokata keinotekoisesti aiheuttamalla muutoksia skeemoihin eli "sisäisesti organisoituneisiin muistirakenteisiin". Niiden aktivoituessa voi aiheutua siinä määrin merkityksiin liittyvien tunteiden ilmentymistä, fysiologisia reaktioita ja muiden skeemaan liittyvien käsitteiden, muistojen, mietteiden ym. aktivoitumista, että meneillään olevaan tai alkavaan tekemiseen on vaikea keskittyä.

Näitä "sisäisesti organisoituneita muistirakenteita" kehkeytyy eläessä omien valintojen ja ajattelun ohjailemana, mutta psykologiaa, neurotieteitä ja kognitiotieteitä on ollut olemassa jo sen verran pitkään, että muiden ihmisten mieliin muodostuvien skeemojen muokkaaminen on jossain määrin arkeistunut. Tämä tarkoittaisi enemmän kuin vain yksittäisten assosiaatioiden aiheuttamista, sillä eihän pelkästä sellaisesta skeemaksi asti olisi.

Skeeman on luonnehdittu tarkoittavan:

• "a mental codification of experience that includes a particular organized way of perceiving cognitively and responding to a complex situation or set of stimuli" (Merriam-Webster)
• "In Piaget's theory, a schema is both the category of knowledge as well as the process of acquiring that knowledge. He believed that people are constantly adapting to the environment as they take in new information and learn new things." (verywellmind.com)
• "a mental model of aspects of the world or of the self that is structured in such a way as to facilitate the processes of cognition and perception" (Collins Dictionary)

Oppikirjamainen selitys skeemasta on siis esim. sellainen, että se on "sisäisesti organisoitunut muistirakenne, joka kiteyttää ja pelkistää valtaisaa havaintoinformaatiota ja nopeuttaa informaatiosta tehtäviä johtopäätöksiä" (Wikipediasta), mutta sitä ei mikään määränne, että skeema olisi aina tolkullinen, mielensä käyttäjälle hyödyllinen ja vailla jollain tavoin haitallisia osatekijöitä?

Jos jokin skeema tai muistirakenne tuntemuksia ja fysiologisia reaktioita aiheuttavuuksineen on keinotekoisesti aiheutettu ja sillä pyrkimyksellä, että sen aktivoitumisen on tarkoituskin aiheuttaa keskittymisen vaikeutta ym., ei välttämättä edes selkeästi tunnista, omaa ajatteluaan tarkastellessaan (meta-ajattelu), että ajatusresursseja on turhaan kuluttamassa jokin "lähempänä" alitajuntaa vaikuttava aktivoituneisuus.

käsitteiden muuntuminen keinotekoisesti aiheutettuna toisenlaiseksi ajateltavaksi kuin niitä opittaessa oli tarkoitettu

Muihin ihmisiin vaikuttamisen tekee helpoksi se, psykologista tutkimusta on tehty jo niin kauan (1800-luvulta asti ainakin), että on voitu tunnistaa monenlaisia ihmisajattelun kaavamaisuuksia, mikä taasen on mahdollistanut eräidenlaiset pelillistämiset muihin ihmisiin vaikuttamiseksi.

Tässä esim. katkelma kirjasta Synaptic Self, jota voi soveltaa muihin ihmisiin vaikuttamiseksi: "In order for two stimuli to be bound together in the mind, to become assosicated, the neural representations of the two events have to meet up in the brain. This means that there has to be some neuron (or a set of neurons) that receives information about both stimuli. Then, and only then, can the stimuli be linked together and an association be formed between them."

aiemmin tapahtunut ajattelun toistuva epäonnistuminen samantapaisen ajateltavan aikana

Epäonnistumiset asioiden ymmärtämisessä aiheuttavat turhanpäiväisten mielteiden, tuntemuksiakin aiheuttavan ajattelun yms. jäämistä vaikeuttamaan asioiden mieleentulemista ja setvittävyyttä. Tällaisesta selviytyminen tai "eteenpäin pääseminen" voi vaatia hiukan lisää keskittyneisyyden kohdistamista ja se taasen voi saada ajattelua "irtaantumaan", jostain muusta ajateltavissa olevasta.

kasvatusohjaajien huomio ei riitäkään, kun "kaikki" haluavat jutella heidän kanssaan

"Kasvatusohjaajat kohtaavat oppilaita käytävillä, kysyvät kuulumisia ja ohjaavat tarvittaessa palveluiden pariin. Peruskoululla on Lerkkasen mukaan sekä kasvatus- että opetustehtävä: Tavoitteena on tukea oppilaan kasvua ihmisenä ja yhteiskunnan jäsenenä sekä opettaa tarpeellisia tietoja ja taitoja. Sitä ei oikein voi ulkoistaa kasvatusohjaajille, vaan tarvitaan opettajien ammattitaitoa viedä tätä eteenpäin hyvin systemaattisesti, tavoitteellisesti ja pitkäjänteisesti. Kasvatusohjaajat ovat Lerkkasen mukaan toisenlaisia tukia ja voivat esimerkiksi madaltaa oppilaiden ja vanhempien kynnystä tulla juttelemaan jo ennen ongelmien syntymistä." (Yle.fi)

vanhemmat ja opettajat jättävät opettamatta tarkkailemaan ajattelunsa ja suhtautumisensa muuttumista jopa muutaman päivän puitteissa

Jos jonkin muihin ihmisiin kohdistuvan asenteisuuden, suhtautuneisuuden, käytöksen tai ajattelun muuntamiseen menisi useita iteraatioita ("kierroksia") näkemyksien annostelua ja vastaanotetun tiedon (ja muiden vaikuttimien) mielessä muhiutumista, liekö voi pitää todennäköisenä, että tällaiset muutokset eivät käy tapahtumaan, koska halu päättää asioista "tässä ja nyt" on jotain, mihin helpommin tottuu?

Tätä voi verrata vaikka siihen, kuinka lenkkeilyyn liittyen olettamukset ja harhaluulot esim. jaksavuudesta, motivoituneisuudesta ovat erilaisia kilometrin jälkeen ja vielä erilaisempia kahden kilometrin jälkeen. Ensimmäisen päivän useampikilometrisen lenkkeilysuoritteen jälkeen huomaa, että sehän sujui varsin hyvin ja toisena päivänä huomaa, että lenkkeily sujuu jo heti alkuun helpommin, itseensä kohdistuva epäily on vähäisempää ja jaksaakin pidempään. Kolmantena päivän sujuvuutta ja jaksavuutta on vielä enemmän, mutta neljännestä päivästä alkaen joutuisi jo näkemään enemmän vaivaa, että kävisi saavuttamaan jotain merkittävää eroa aiempaan.

Opetetaanko lapsia arvioimaan edes alustavasti, miltä heistä mahtaisikaan tuntua esim. muutaman päivän kuluttua jokin asia, jos antaa tuolle jollekin asialle tilaisuuden tulla ajatelluksi ensin hiukan aiempaa enemmän, sitten seuraavana päivänä vertailee edellispäivän tuntemuksiin ja antaa tuolle jollekin vielä hiukan tilaisuutta olla erilaisemmin koettavan oloinen ja sitten antaa ajatusten kulkea miten on kulkeakseen kunnes kenties vielä paria päivää myöhemmin pystyy selkeämmin hahmottamaan omassa mielessään, kuinka eroavuutta aiempaan ajatteluun on tullut merkittävästi. Muutaman kerran tuollaista ihan oma-aloitteisesti ja siitä voi tulla tapa, missä tietää, ettei ole niin kiirettä olla jostain mieltä "just tänään", sillä kyllä se vaikutelma sieltä muodostuu, kun vain ajattelee asioita hiukan enemmän.

Ei liene vaikea kuvitella monia tilanteita, joissa kenties ihan opettajan suunnalta tulee kysymyksiä, joissa pyydetään vastaamaan sen perusteella, miltä juuri tuolloin tuntuu, mutta kuitenkin kysyen siten, että vastaajasta itsestäänkin saattaa tuntua siltä, että "tämä vastaukseni on juuri sellaista, joka kuvastaa minun ajatteluani", vaikka voisikin siis olla niin, että jo muutaman päivän kuluttua mielipide voisikin olla jotain toisenlaista. Ja kun muut ihmiset ovat siinä läsnä kuuntelemassa, kun toiset vastailee "mielipiteenään" -- joka siis monesti on vain hetkellistä, saatavilla olleeseen ajatteluun perustuvaa, mutta kuitenkin ikään kuin jotenkin pysyväluonteista näkemystä ilmaisevaa -- niin sittenhän siinä jo muodostuukin jonkinlaista mututilastointia, jota saatetaan kenties ihan ylöskin johonkin kirjoittaa, että kaikki voivat lukea vaikkapa taululta, että "näin ja näin monta oli tätä mieltä".

kiinnostumisen ja tekemisen lohkominen ajan ja työmäärän suhteen tajuamisesta

Tekemisensä pystyy "lohkomaan" ajan- ja työmäärän suhteen sellaisiin "palasiin", joista voi valita yhdelle päivälle useammanlaisia, eikä joidenkin palasten jääminen seuraavalle tai myöhemmille päivälle tunnu niin kovin kamalalta, jos on tottumusta siihen, että ei sitä kaikkea kuitenkaan pysty tekemään yhden päivän aikana. Tietenkin tämä voi vaatia, että arvioitavuus voi perustua tämän jonkun ihmisen, lapsen, mielessä aiempiin kokemuksiin tai tietämykseen, tai sellaisista johdettuihin tuntumiin. "Saumakohdat" eivät tässä olisi välttämättä eksakteimpia mahdollisia, vaan paljolti mutupohjaisia, mikä olisi ihan ok, sillä minuutti tai kakskyt minuuttia sinne tänne.

Tietämys sinänsä on vähän höpsö sana, sillä ei ihminen aina ole sillä tapaa kykenevä, että hän voisi saada kaiken tietämyksensä käyttöön voidakseen "ohimennen, suurpiirteisesti ajatellen" muistaa jotain jotakuinkin tietynlaista, vaan muistivihjeet, joita esim. konteksti tarjoaa, vaikuttavat tietysti paljon. Tai "tarkkaavaisuushäiriölääkkeet".

Monet tekemiset voivat jäädä tekemättä tai jopa aloittamatta, koska sitä voi tulla yrittäneeksi ajatella liian paljon kerralla, jotta voisi edes muodostaa päätöksen aloittamisesta. Joillakin voi tässä mietinnässä olla tavanomaisesti tai hetkellisesti toisia enemmän ongelmia, jos heille käy niin, että kaikki keskeneräiseksikin jäävät miettimisen yritykset jättävät sitten kuitenkin jonkinlaisia tunnepitoisia muistijälkiä, jotka seuraavilla mietintäyrityksillä kenties suorastaan tukahduttavat halua miettiä asiaa enempää ja sitten vasta aloittamatta tai kesken jääkin.

Jos kyse olisi sellaisesta tekemistä, jossa voi hahmottaa edes suurinpiirtein, minkälaisesta hommelista olisi kyse, mitä hyötyä siitä on, mitä saattaisi pitää siitä ym., eikä kyse olisi kaupallistetusta tuotteesta, jossa on kokoamisohjeet ja melko vakioitu käyttöönottotapa, vaan jostain uniikimmasta, missä lapsi itse joutuu miettimään, miten tästä jostain saadaan jotain aikaiseksi, onko hänelle koskaan tullut opetetuksi "lohkomaan" tekeminen ajan- ja työmäärän suhteen "palasiin" sillä tavoin, ettei se rajoitu esim. johonkin tiettyyn oppiaineeseen kuten matematiikkaan?

Aikuisemmalta iältä antiesimerkkiä voisi saada vaikkapa siitä, kuinka ihmiset eivät osaa vaikuttaa esim. kotikaupunginsa asioihin, koska aikeesta ei ehkä päästä kuin lyhyen hetken kestävään funtsintaan, jossa ikään kuin toivotaan, että mieleen juolahtaisi jotain, joka selittäisi, miten juuri tuon jonkin asian osalta vaikutetaan, mutta sitten jo alkaa vähän tylsiä, eikä enää huvitaakaan miettiä. Tehköön joku muu jotain.

Kaikille ihmisille teknologialta ja tieteelliseltä kalskahtavuus ei tunnu kelpoisalta, kun kyse on kauneuden, terveyden ja mielenrauhan hoidosta, mikä lienee ollut tausta-ajatuksena Rakuunamäellä järjestetylle Miun Hyväolo -messuille (2023, teemoilla: hyvinvointi, ravinto ja kauneus), missä näytteilleasettajina oli joukko tavanomaisempia toimijoita fysioterapeuteista ihonhoidon asiantuntijoihin tuotteineen ym. Sinänsä messujen tapaisesti, rajatun teemavalikoiman avulla orientoivuus voi olla sillä tapaa orientoivaakin, että se saa aistimaan ja ajattelemaan tiettyjen aiheiden puitteissa eri tavoin kuin yksittäin sellaisia jossain muodossa kohdaten, mutta kylläpä se perinteinen tavanomaisuus hyvinvointiin liittyen voikin olla kaukana, ellei suorastaan eri maailmasta, esim. siitä minkälaista vaikkapa Biolytica yrityksenä tekee:

Biolytica's focus is its Biolytica NEXUS health data platform, a revolutionary AI-driven analytics platform that aggregates, visualizes and analyzes a whole raft of data, including genomics, blood, microbiome and epigenetic biomarkers, wearable devices, lifestyle data and more.

Biolytica uses the data to generate solutions for healthcare professionals, including those based at preventive medicine institutions, longevity centers and personalized wellness clinics. The data can also be used by insurance companies and others to create science-based, hyper-personalized client health journeys.

Jos ottaa vertailtavaksi lupauksien tapaiset visiot, joita eri hyvinvointialueet ovat esittäneet, niin Biolytica sopinee Miun Hyväolo -messuja paremmin sille jatkumolle, miltä löytyisi sitä, minkälaiseksi hyvinvointialueet luonnehtivat aikovansa kehittyä:

"Hyvinvointialue on edelläkävijä digitaalisten sovellusten ja teknologian hyödyntämisessä. Vuonna 2023 laaditaan digipalvelujen tiekartta." (Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue)

"Hyvinvointialue kehittää aktiivisesti toimintaansa sekä hyödyntää uusinta teknologiaa ja ottaa käyttöön parhaita ja näyttöön perustuvia toimintatapoja." (Itä-Uusimaan hyvinvointialue)

"Terveysteknologiaa hyödynnetään monipuolisesti elämänlaadun parantamiseksi ja hoitopolkujen tehostamiseksi." (Itä-Uusimaan hyvinvointialue)

"vaikuttavin: tuomme teknologialla ja digitaalisilla ratkaisuilla ja monikanavaisilla palveluilla asiakkaille vaihtoehtoja ja prosesseihin tehokkuutta" (Varsinais-Suomen hyvinvointialue)

Toisaalta, tehokkuuden lisääminen 0,1 prosenttia olisi sekin tehokkuuslupauksen lunastamista, monipuolinen terveysteknologian hyödyntäminen ei välttämättä tarkoita minkään uuden käyttöönottamista, aktiivisesti kehittäminen ei välttämättä tarkoita lähiaikoina tapahtuvaa kehittämispyrähdystä ja edelläkävijänä on helppo olla, jos kaikki muutkin kehittyvät kovin hitaasti.

Ja entäpä.. Keski-Suomen hyvinvointialuestrategia 2030:ssä tunnistetaan monta kohtaa, jossa teknologialla on tärkeä merkityksensä:

Palvelujen (kasvokkain palvelut, kivijalkapalvelut, kotiin tuotavat palvelut, liikkuvat palvelut, etäpalvelut, digitalisoidut palvelut jne.) yhteensovittaminen sujuvaksi kokonaisuudeksi. Lähipalveluiden varmistaminen monimuotoisesti ja räätälöidysti.

Palveluketjujen ja hoitopolkujen sujuvoittaminen ja päällekkäisyyksien karsinta.

Hyvinvointialueen johtamisessa tarvittavan kattavan ja laadukkaan tietopohjan rakentaminen. Yhtenäiset ja joustavasti yhdisteltävät (modulaariset) tietovarannot.

Kokemustiedon ja asiakaspalautteiden integroiminen muuhun tietoon ja kehittämiseen. Tutkimustiedon ja näyttöön perustuvan tiedon hyödyntäminen.

Tiedon systemaattinen hyödyntäminen toiminnan kaikilla tasoilla (ennakointi, strateginen johtaminen, operatiivinen johtaminen, ennaltaehkäisevä toiminta, asiakastyö).

Tekoälyn tarkoituksenmukainen hyödyntäminen suunnittelussa, toteutuksessa ja johtamisessa.

Tiedon sujuva ja tarkoituksenmukainen jakaminen keskeisten toimijoiden kesken ja tiedon avoimuuden varmistaminen.

Julkisen terveydenhuollon ongelmana voi tutkittava-kohtaisesti olla se, että tutkittava eli potilas voi olla tietämykseltään ja setvimismotivaatioltaan liian "advanced" suhteessa siihen, mihin hyvinvointialue on tarkoitettu tai kykenevä. Virallisissa lausunnoissa ja lehtihaastatteluissa voidaan yrittää antaa ymmärtää, että "eri asiantuntijoiden keskinäinen konsultoivuus ja työnjako on hyvälaatuista ja toimii palautteen perusteella hyvin", mutta todellisuudessa ihmisen oloon vaikuttavien tekijöiden tunnistamista ja elimistön toiminnan ymmärtämistä ei useinkaan pääse tapahtumaan hyvälaatuisena yksinkertaisissakaan asioissa. Toki sellaisiakin vastaanottokäyntejä on, joissa potilasta on kuunneltu huolella ja potilastietoihinkin asiat pääsevät kelpaavan oloisina ja laatuisina, mikä tulee kyllä huomioiduksi, mainittakoon erikseen.

Se, mitä potilastietoihin kirjautuu, voi jättää myöhemmälle lukijalle vaikutelman, että esim. lääkärin tekemä päätelmä on hyvä ja hienosti mietitty ja kaikkea, vaikka potilas itse tietää, että lääkäri on todellisuudessa ottanut huomioon lähinnä sitä sun tätä ja jättänyt monta sellaista asiaa huomioimatta, joita ilman lääkärin ei pitäisi olla mahdollista tehdä tietynlaista päätelmää. Mutta lääkäripä on sitten kuitenkin mennyt esittämään olleensa kykeneväinen tekemään tietynlaisen päätelmän ja siitähän potilas onkin sitten riemastunut ja päättää tehdä tiedonkorjaamisvaatimuksen.

Tarkempana perusteena tiedonkorjaamisvaatimukselle olisi esim. a) ilmaisu potilastiedoissa jättää pikantisti väärän vaikutelman; b) ilmaisu potilastiedoissa antaa vääristelevästi ymmärtää, että asioita on huomioitu riittävällä laajuudella ja huolellisuudella ja että sen vuoksi toteamus olisi pätevä tai hyvä; c) ilmaisu potilastiedoissa ei vastaa todella tapahtunutta ollenkaan tai on suoranainen valhe.

Koska ollaan jo vuosikymmeniä totuttu jaottelemaan koulutuslinjoja ja niiden oppimissisältöjä tietyin tavoin, päädytään helposti sellaisiin asiakaspalvelutilanteisiin, missä yhden terveydenhuoltoalan ammattilaisen tietotaito loppuu kesken, eikä soveltuvaa toista terveydenhuoltoammattilaista ole saatavilla koko sairaanhoitopiiristä, sillä nimikkeen perusteella lähinnä sopivalta puuttuu käypä erikoistuneisuus, mitä organisaatioon työntekijöitä rekryävä taho ei ollut ottanut ennakoivasti huomioon.

Voi myös olla niinkin, että sopivaa erikoistuneisuutta ei edes ole olemassa, koska koulutusta järjestävät tahot eivät ole kokeneet tärkeäksi, että käytäisiin ottamaan huomioon, kuinka esim. häirintä monissa eri muodoissaan ja kombinaatioissaan vaikuttaa yksilöön ja miten nämä vaikutukset muokkaavat elimistön toimintaa ja miten nämä vaikutukset muokkaavat häntä persoonanana ja miten se taasen vaikuttaa siihen miten muut häneen suhtautuvat ja miten se taasen vaikuttaa siihen, miten hänen elimistönsä toimii jne.

Hyvinvointialueen potilasohjeissa tavataan sanoa jotakuinkin niin, että "Mikäli rekisteritiedoissa ilmenee virheitä, on rekisterinpitäjän omasta tai asiakkaan/potilaan aloitteesta korjattava virheellinen tieto." Sitä ei kuitenkaan todennäköisesti määritellä sen tarkemmin, mitä kaikkea virheellä voidaan tarkoittaa eli onko se oltava selvä esim. numeerisen arvon vääryys vai onko myös terveydenhuollon työntekijän tekemän ajatusvirhe tällainen korjattavissa oleva virhe ja jonka seurauksena jokin tekstissä esiintyvä päätelmä ei ole loogisesti oikein.

Vääristyvien käsityksien mahdollisuus on olemassa sekä yksittäisen lääkärin, sairaanhoitajan tms. kohtaamisesta ylöskirjoitettuja tietoa lukiessa, mutta ehkäpä jopa vielä varmemmin väärät käsitykset pääsevät sekä muodostumaan, että ohjaamaan niiden lukijan myöhempää ajattelua, hänen lukiessaan useita kirjauksia yhdeltä istumalta, sillä tällöin hän todennäköisesti ehättää suhtautua niihin vähemmän kriittisesti, jos niitä terveellä kriittisyydellä varustettuna lukeekaan. Tällaista voisi tapahtua esim. silloin, kun aluehallinnosta pyydetään saada nähtäväksi potilastiedot tehdyn kantelun vuoksi.

Hoitotyön vinkkelistä ongelmia aiheutuu erityisesti siitä, että vääristelevät tiedot vaikuttavat erittäin paljon hoitohenkilökunnan päätöksiin, päätelmiin ja ensiasenteisiin potilasta kohtaan. Tällainen aiheuttaa sitä, että hyvinvointialueen lääkäreiden, sairaanhoitajien ym. kanssa keskusteltaessa päädytään toistuvasti hyödyttömiin ja turhiin keskusteluihin esim. saaduista diagnooseista, joita sitten toistellaan fraasimaisen ajattelemattomasti pitkin potilastietoja.

Jos kirjeitse saapuvassa vastineessa tiedonkorjausvaatimuksiin todetaan, että yksikään erillinen tiedonkorjausvaatimuksen kohde ei tullut hyväksytyksi vaaditulla tavalla, potilas voi kokeilla vaikkapa odottaa, että tiedonkorjaamisvaatimuksia käsittelevä ylilääkäri vaihtaa muihin työtehtäviin, mutta seuraavalla yrittämällä voikin käydä niin, että tiedonkorjaamisvaatimus meneekin hyvinvointialueen lakimiehen käsiteltäväksi, joka toteaa vastineessaan (julkeasti), että jotain päätöksiä samaisiin asioihin on jo aiemmin tehty ja hylkää käsittelyn etenemisen mahdollisuuden sillä perusteella. Tiedonkorjaamisvaatimuksia käsittelevissä ylilääkäreissä kuten muissakin hyvinvointialueen työntekijöissä saattaa olla "sitä verta", että he ärsyttävät potilaita tahallaan, mihin ei välttämättä tepsi ollenkaan esim. kantelu Valviraan tai Aluehallintovirastoon.

Väärien tietojen jäämistä potilastietoihin voisi ajatella myös kunnianloukkauksen näkökulmasta, vaikka pääsy potilastietojärjestelmiin onkin lähtökohtaisesti käyttäjäoikeuksin ja meneillään olevien työtehtävien puitteissa rajattua. Vääristelevän tiedon vaikuttamisen mahdollisuus olisi kuitenkin voitava pysäyttää mahdollisimman varhain ja optionaalisesti siten, että todiste vääristelevästä ilmaisusta ei poistu tiedonkorjaamisvaatimuksen seurauksena. Se on sitten oma ongelmansa, jos potilastietojärjestelmä on suunniteltu siten, ettei suunnitteluvaiheessa ole tullut kenellekään mieleenkään, että potilaiden tiedonkorjauksineen aikaansaamat merkinnät pitäisi näkyä jotenkin jossain.

Terveydenhuollon asiantuntijoiden ollessa eräänlaisia palvelukomponentteja isommassa järjestelmässä, jossa yksi komponentti kerrallaan tutkii jotain asiaa, mahdollisesti pilkkoen tutkimusprosessin useampaan kuin yhteen osaan, voi potilas itse edistää tapahtumankulkujen sujuvuutta esim. piirtämällä muutaman hyvin asioita selventävän kaavion ja arvioimalla, minkä verran ehdittäisiin mistäkin aiheesta puhua. Vielä parempi olisi, jos tietoteknologia olisi kehittynyt niin pitkälle, että älykkäät vastaanottotilanteeseen osallistuvat pystyisivät itsenäisesti ja reaktiivisesti tunnistamaan ja esittämään arvioita siitä minkälaisista taustatekijöistä (etiologiasta) jonkun henkilön oireiden tapauksessa voisi olla kyse, sekä luomaan monivaiheisia ja personoituja hoitosuunnitelmia lääkärin hyväksyttäväksi.

Ihminen on oliona siitä ihmeellinen, että se kykenee palautumaan normaaliin tai lähes normaaliin tilaan hyvinkin nopeasti, kunhan vain tietyt negatiivisia kierteitä aiheuttavat ja ylläpitävät tekijät joka poistuvat tai sitten elimistön puolustuskykyä vahvistetaan niin paljon, että elimistö pystyy haittatekijöiden vaikuttavuudesta huolimatta pitämään itsensä melko lailla normaalitilojen rajoissa (tai ainakin yksilö itse kokee olevansa ok). Toisinaan ongelmat selkiytyvät hyvinkin vähäisiin muutoksiin ryhtymällä, mutta voi mennä vuosiakin byrokaattisesti toimivan hyvinvointialueen potilaana ollessa. Älykäs tietojärjestelmä auttaisi vastaanottotilanteissa paljonkin olemalla kykeneväinen tekemään valistuneita arvauksia hyvinkin vähäisistä oireista, joita toisinaan esiintyy, mutta jotka sellaisenaan eivät lääkärin mielestä vaikuta olevan siihen asiaan liittyväisiä, josta on puhe.

Paljon omaan terveyteensä liittyviä asioita miettivä potilas hyötyisi tällaisesta älykkäästä tietojärjestelmästä, jota voisi ehkä käyttää jopa muuallakin kuin vastaanottotilanteissa ja jonka ei välttämättä tarvitsisi joka asian osalta olla käynyt läpi potilaasta aiemmin kirjoiteltuja tai muutoin tallennettuja tietoja, vaan se voisi laajan tietopohjansa, laskentatehonsa ja sille erityisten toimintatapojensa avulla vähintäänkin saada potilasta mietityttävän keskeneräiset mietteet vietyä jonkinlaiselle viimeistelyn tasolle hänen itsensä ollessa kenties pääsemättä niissä eteenpäin ilman soveltuvia tutkimusinstrumentteja, -välineitä, -metodeita ja tietotaitoa.

Voisi kuvitella, että kuntalaisaloitteet ovat sellaisia, jotka tarjonnevat ideoita, joista käy suht hyvin ilmi, minkälaisia muutoksia kuntalaiset Lappeenrantaan haluaisivat, mutta mitenkäs kun kuntalaisaloitteista ei vuodesta 2023 vuoteen 2020 selaten [1] löydy muuta kuin "pelikenttä pitäisi saada", "ulkokuntosali olisi kiva", "vielä yksi frisbeegolfrata", "kuntoiluportaat", "koripallokenttä", "padelkenttä", "ulkoliikuntapaikka", "talviauraukset" ym. jokseenkin suppean ideavalikoiman muodostavaa? Lappeenrannan omista julkisista dokumenteista [2] on myös löydettävissä listaa tehdyistä kuntalaisaloitteista, sekä niiden toteutumisista (valtuustokausi 2021 - 2025, päivitetty 27.7.2022), mutta ei siellä esiinny sen kummempia ideoita.

Johonkin nähtävillä olevaan (liiaksikin) tottuneiden mieliin ei ehkä ollenkaan juolahda, miten jostain toisaalta tulleille sama esillä oleva saattaa toimia toistuvana muistuttimena aikomuksesta esim. poistua maasta, kunhan opinnot on saatu valmiiksi. Voi kuvitella, kuinka ulkomainen opiskelija käy paikkakuntalaisen opiskelijan kanssa keskustelua englanniksi aiheesta "mikä toi Raittinen on" ja missä keskustelu ajautuu paikkakuntalaisen myönnytykseen siitä, ettei hän osaa sanoa, miksi tämä erittäin vanha, rikkinäinen valomainos on edelleen paikoillaan. Tämä taasen voi saada hänet ihmettelemään, minkälainen kaupunki tämä oikein onkaan, kun ihmiset kuitenkin niin usein ajavat, pyöräilevät, kävelevät tai ovat jossain kyydissä tällaisen nähdessään, eivätkä tee moiselle epäkohdalle mitään. Se on kuitenkin rempsallaan olevuudessaan ja muistettavuudessaan aivan eri lajia kuin jonkin vaikkapa puun olemus.

Olisi myös poikkeavaa, jos jotain vääränoloisuutta kuten loputtomiin rikkinäisenä pysyvää ja mihinkään olemassa olevaan viittaamatonta valomainosta ihmetellessä ei tulisi silmäilleeksi ympäristöä ja tehneeksi havaintoja lähistöllä tarjolla olevuuksista, sekä muodostaneeksi tulkintoja asuinalueen kehittymisestä ym. Saattaapa siinä sitten olla muutakin sellaista, joka hyvinkin selkeästi vaikuttaa siltä, että kyllähän moinen varmaankin haluttaisiin korjata, mutta eipä vaan mitään tapahdu kuukausiin, ellei jopa vuosiin. Ulkopaikkakuntalaiselle opiskelijalle oleskelu enimmäkseen kampuksella saanee tuntemaan olevansa sen verran nykyaikaisen kelpaavassa ja toimivassa ympäristössä, etteivät ympäristön selkeät vikaisuudet ja rikkinäisyydet hänen ajattelussaan kummoiseksi osaksi pääse ellei sitten aivan jossain opiskelujen tehtävänannossa pyydetä moista erikseen selvittelemään. Vakiintunemmin paikkakunnalle sijoittuneelle kyseessä voivat olla jälleen yhdenlaiset asiat, joihin voi antaa itsensä turtua?

Kunta-aloitteet ovat toki hiukan raskas kannanottomuoto, jos kyse on vain vaikkapa jostain vähäisenoloisesta rikkinäisyydestä tai vikaisuudesta, mutta käydessään vähänkään miettimään miksi niin on, päätynee siinä ajattelemaan, että kyllähän moisen pitäisi olla jonkun vastuulla, ja mille sitten ajattelun jatkeena miete siitä, että miten jotakin voi olla niin kauan sillä lailla ja että eikö ketään kiinnosta vai eikö kukaan saa vaikuttavuutta aikaiseksi moisissa asioissa. Sitten alettaisiinkin jo olla vähän lähempänä jonkinlaisen kunta-aloitteenkin tekemistä, ellei kaupungin palautepalvelu tunnu riittävältä, mutta liekö siinä vaiheessa usko jo loppunut sitä kohtaan, että millään tavoin saisi mitään aikaan, ellei erikseen jostain asiasta kysytä?

Kaikenlaisella jollain tapaa ylimääräisellä huomioitavissa tai ajateltavissa olevalla on jonkinmoista potentiaalia aiheuttaa sitä, että jotain ajattelua tulee syrjäytyneeksi tai vähemmän ajatelluksi moisen vuoksi. Ei tarvitse olla edes ns. kontrollifriikki, vaan totunnaisuus esim. 80/20 -jaotteluun selkeyksien ja jotenkuten olemisten osalta luo kelpo pohjan sen mielestään tunnistamiselle, kuinka eri tavoin vääränlaisuudet havainnoitavissa olevien asioiden muodossa sotkuistavat ajattelua. Tällaisten huomioiden muassa saattaa tulla myös mietteitä siitä, miten esim. jokin muutos on voinut päästä tapahtumaan.

Useille ihmisille muutokset ympäristössä ovat vain esteettisyyttä ja dekoratiivisyyttä tapailevia pikkuseikkoja, johon heille muodostuu muutamavaiheinen suhtautumistapa, joka alkaa tajuamisesta, jatkuu tottumiselle ja päättyy loputtomalta kestävään ei-tunnu-miltään. Muille toisten kuullen esitetyt lausahdukset kuten "muuta muualle, jos siuta häiritsee" ja "taas samaa valitusta mitättömistä asioista" voivat olla aitoja mielenpiteen osoituksia, mutta todennäköisemmin kuitenkin joidenkin muiden tahojen tavoitteita ja haluja myötäilevää, missä on tarkoituksena yrittää keskeyttää keskustelun alkaminen heti alkuunsa.

Jotkin huomioitavissa olevat vääränoloisuudet ovat sellaisia, joiden lähettyville tullessa monikaan ihminen ei jouda käydä tekemään vääränoloisuudelle mitään sillä kertaa, koska on niin suuntautunut menemään tekemään jotain muuta, eikä halua miettiä mitään sellaista, joka veisi ajatuksia pois siitä jostain muusta, jota enemmän haluaisi ajatella. Ei tuolla jollain paikalla välttämättä mitään videokameraa ole kuvaamassa, kuka milloinkin käy edes yrittämässä palauttaa asiat jotenkin ennallaanoloiseksi, mutta on voitu tehdä ennakkoarviota siitä, että jokin tietty paikka on sellainen, missä jokin muutos tulee olemaan paikoillaan pitkän aikaa.

Se, että ihmiset eivät ryhdy tekemään kenties yhtään mitään jonkin vääränoloisuuden poistamiseksi, antaa käyttökelpoista tietoa syistä, joiden vuoksi ihmiset eivät ryhdy vääränoloisuuksien poistamiseen, vaan huomioivat tuon jonkin uudestaan ja uudestaan useina vuosina, kaikkina eri vuodenaikoina, yhdessä muiden kanssa ja itsekseen. Sellaisenaan merkityksettömän oloiset paikoilleen kiinnitetyt ylimääräiset asiat, jostain aiemmasta jäljelle jääneet tai jonkin kenties laajalti uutisoidun kanssa yhtä aikaa mukana tulleet eivät välttämättä ole minkään yhden ja saman tahon valmistelemiin ideoihin perustuvia, sillä sinänsä kuka tahansa voi tehdä arvioita siitä, millä tavoin ihmisten toimintaa voisi testailla ja mitä siitä voisi hyötyä eli kenelle esim. myisi muodostuvan raporttinsa. Onhan jo sellainenkin aivan käyttökelpoinen huomio, että jos kohtalaisen vähäliikenteisellä reitillä on tien toisella puolella valkoinen paperinpala erottumassa puiden vihertävyydestä ym., eikä kukaan kehtaa mennä sinne ottamaan sitä pois, koska "satunnaiset autoilijat tai pyöräilijät saattavat nähdä", niin sittenhän jossain toisessa kontekstissa voisi käyttää samaa ideapohjaa jonkin symbolisemman asian esillä pitämiseen pitkän aikaa.

Kun erilaisia vääränlaisuuksia on monenlaisia ja monissa paikoin, eikä oikein voi välttyä sen tajuamiselta, että hyvin monet muutkin ovat niitä nähneet, seuraa siitä myös jonkinlaisen paikallisesti yleisen suhtautumistavan muutosta ei pelkästään juuri näihin nähtyihin vääränoloisuuksiin kohdistuen, vaan siitä aiheutuu myös sitä, että vielä niitäkin isommin ja selkeämmin esillä olevia vääränoloisuuksia ei noteerata ehkä juuri mitenkään, vaikka ohi mennään esim. kahden metrin etäisyydeltä. Tällainen vääränlaisuus voi olla esim. nurmikolla lojuva valkoisten lastulevyjen röykkiö. Juuri sen verran poissa siltä alueelta, mistä kaupungin nurmikonajelijat eivät ajele, mutta kuitenkin avarassa paikoin ja aivan joka kerta siitä läheltä kuljettaessa havaittavissa.

Vielä isommin noteerattomuutta tapahtuu, kun esim. kokonainen kauppakeskus jatkaa paikoillaan olemistaan pari vuosikymmentä, eikä kukaan sano siitä mitään, kirjoita siitä ja hädintuskin edes huomaa sitä, vaikka katsoo jotakuinkin siihen päin. Tällainen suhtautuminen ei ehkei ole tullut pohjustuneeksi pelkillä "erityisiin kohtiin" kiinnitetyillä vääränoloisuuksilla, mutta toisaalta samoilla sijoilla useita vuosia olevia toimettomia rakennuksia, jotka edustavat lähialueen merkityksettömyyttä kaupungin olemassa olon kannalta, on useissa kaupunginosissa. Parin kymmenen vuoden aikana ihmiset ehättävät hyvinkin tulla tietäneeksi useiden eri kaupunginosien samankaltaisista kehittymättömyyksistä ja siten alkaa osaltaan muodostua sitä vähemmästäkin muodostuvaa en tajuu, en huomaa -suhtautumista.

Tarkentavaa tietoa ihmisiä enemmän tai vähemmän vaivaannuttavuuksista saadaan aiheuttamalla tapahtumia, joilla on potentiaalia saada kaupunkilaisia ym. ottamaan yhteyttä kaupungin palautepalveluun. Moni oletettavasti tekeekin näin, mutta oletetun ennalta päätetyn mukaisesti, korjaus- tai muutosehdotuksiin ei reagoida toivotusti, vaan annetaan asioiden olla jotenkuten esim. kuukausia tai pari vuottakin. Tällaisia ovat esim. katuvalojen jatkuva räpsyminen, kaivonkansien irrallaan oleminen, katukylttien hajallaan olevuus, loputtomasti samaan kohtaan pysäköity auto, liian voimakas valaistus ym. Kaupungin palautepalvelu ottanee tällaisista palautteita vastaan kymmenittäin, kenties sadoittain, mutta vaikka korjaustoimenpiteet olisi helppo toteuttaa, annetaan datan keruun vuoksi asioiden olla vääränoloisenlaisena vielä pitkän aikaa ennen kuin sitten lopulta jotain ryhdytään tekemään. Ei siinä ole kyse siitä, etteikö kaupungilla olisi rahaa tehdä vääränoloisuuksilla jotain, vaan sillä tavoin esim. hankitaan tuntumaa siitä, että "mitäs sitten teette, kaupunkilaiset, kun ette saakaan asioihin muutosta suoraan pyytämällä". Ja sitten ne on vaan esim. ihan hiljaa. Tai ehkä joku koettaa saada muita tajuamaan, mihin pitäisi saada muutos, mutta sitten ne muut on hiljaa paitsi ne muutamat, jotka lällättelee, että "muuta muualle, jos häiritsee" tjs.

Vähäisenoloisilla muutoksilla ympäristöönsä, joilla on myös jonkinlaista kontrastista erottuvuutta esim. värisyytensä tai materiaaliansa osalta, voi olla useitakin yhtäaikaisia testaavia tai olettamuksia varmistelevia tarkoituksia, missä testaaminen ei välttämättä rajaudu kyseiseen maantieteelliseen kohtaan, vaan samaa voidaan tehdä useissa paikoin, jotka voivat kaikki sijaita eri kaupungeissa, ellei jopa eri maassa, sillä eihän ohjeistuksien jakeleminen muille netin välityksellä ole enää mikään tavattomuus. Vääränlaisuuksiin totuttamiselle voi olla myös se koko kaupungin toiminnan, tai laajemminkin, läpileikkaava tarkoitus, missä pyritään eroon joistain ihmisten aiemmista tottumuksista, jotta jollekin toisenlaiselle saadaan tilaa heidän ajattelussaan. Voisihan olla myös niinkin, että asiat olisivat just jetsulleen ja hallittua/toivottua kehittymistä tapahtuisi joka puolen kaupunkia ihan joka vuosi, joten monitasoiseen whateveriin totuttamisen tarkoituksena voi olla myös tehdä mahdollisemmaksi olla käyttämättä niin paljon rahaa kaupunkikehitykseen, mikä taasen tekee esim. kaupungin päättäjien ym. päivät helpommaksi. Mutta se nyt vain eräänä teoriana.

Koska samoja tekoja voi kuitenkin tehdä usealla tarkoituksella ja myöskin niin, että eri ihmisille ne "toimivat" eri tavoin, voi vääränoloisuuksien ilmentyminen joiltain osin olla tarkoitettu johonkin niinkin yksinkertaiseen kuin sen teoreettiseen varmisteluun, että joku tietty tottuu pitämään yllä assosiaatioyhteyttä esim. niiden asioiden välillä, joista toinen on vääränoloisuuden vieressä ja toinen maantieteellisesti eri paikassa vääränoloisuuden vierellä olevaa asiaa ikonisesti muistuttavan yrityksen liikemerkin läheisyydessä. Erään diskurssin mukaan jo tällaisenkin selittäminen muille tarjoaa mahdollisuuden öyhöttää jotain töykeämpää kuin pelkkää "ei meitä ainakaan häiritse", vaikka olisikin niin, että se on juuri Meita, joka erityisesti sillä erää häiritsisi.

Siitä suorastaan huolehditaan, ettei erilaisten kohderyhmien tai laajemmin luonnehditusti rajautuvien ihmisten joukkojen mieleen tulisi juolahtaneeksi sellaisia ideoita, mietteitä tai tietämystä, joka olisi liian erilaista suhteessa siihen, mitä nykyään kyetään kontrolloimaan, säännöstelemään ym. Tällaisia jopa kokonaisiin teemoihin tai aiheisiin kohdistuvien mahdollisuuksien rajoittamista ohjaavat käytännöt ovat käytön rutinoituessa saaneet monella taholla oivaltamaan, että "tässähän olisi mahdollisuuksia vielä enempäänkin rajoittamiseen". Rajoittamista olisivat monenlaiset tiedonjulkaisemisesta pääsyoikeuksien hallintaan, mielissä jo olevien ideoiden köyhdyttämisestä jatkuviin samankaltaisuuksiin turruttamisiin, reagoimisien ilmentymisien suppeudesta olennaisuuksien hahmottamisien vaikeuttamiseen ym.

Joiltain osin ihmisenä merkittävyytensä ja elämisen tarkoituksen aisoissa pysymistä ovat edesauttamassa kohteena olevat, tajuamattaan tai tietäen, ihmiset itse, sillä he eivät edes pyri aikaan saamaan muutoksia. Tosin, ei olisi kovin intellektuellia sanoa, että ihmiset ovat absoluuttisesti jotenkin tietynlaisia persoonina ja sen vuoksi olisi jotenkin perusteltua nimetellä heitä aikaansaamattomiksi, sillä onhan useita erilaisia variaabeleita, jotka tekevät aloitteellisuudesta melko olematonta. Muutoksien aikaansaamisten voinee kuitenkin olettaa alkavan niiltä paikkeilta, kun ymmärtää, mitä pitäisi tehdä toisenlaiseksi. Sitä seuraaville vaiheille ei liene mitään vakioitua tapahtumien kulkuja, sillä toisinaanhan asioiden hyvälaatuinen edistäminen sisältää sen hyväksynnän, ettei edes haihattele voivansa saada kerralla aikaan jotain täsmällistä ilman aiemmin tehdystä toimintasuunnitelmasta poikkeamista.

Paikallislehti liitännäiskonserneineen ei ole tarkoitettu ihmisten kummoisempaan innostamiseen

Mediakonserni Keskisuomalainen on haalinut itselleen suhteellisen valtavan määrän paikallislehtiä, joita se tarjoilee lukijoilleen painetun sanomalehden, digitaalisen näköislehden ja verkkolehden muodoissa. Pelkkä parinkymmenen satunnaisesti valitun Keskisuomalaisen julkaiseman verkkolehden etusivun selailu tarjoaa jokseenkin vahvan alun sille argumentille, ettei näiden lehtien ole tarkoituskaan saada ihmisiä orientoitumaan miettimään, minkälaista olisi, jos olisi jotenkin toisin. Kokeeksi voi tehdä muutaman uutis- ja artikkelihaun vaikkapa jollain megatrendisellä sanalla, jolloin huomannee, että jos ei jossain toisaalla olisi alettu "rummuttaa" esim. tekoälyisistä chattiboteista, olisi sanan tekoäly esiintyminen saattanut jäädä siihen, että muutama vuosi aiemmin on ehkä ollut pääkirjoitus otsikolla "tekoälyn tuloon pitää alkaa jo varautua", mutta siihen sen aihetagin käyttö onkin sitten paljolti jäänyt.

Jos paikallislehteen kohdistuu paikallisena julkaisijana eräänlaista "painostusta" mainita toisinaan jotain myös alueen oppilaitoksista, sillä sellaisissahan saatetaan tehdä vaikka jotain kansainvälisen tason tutkimusta, niin kyllähän sellaiset kirjoittelut tulevat nivoutuneeksi mukaan, joilla on jotain tekemistä esim. alueen lapsien ja nuorten kanssa, kuten esim. uuden koulun rakentamisen ajaksi väistötiloihin yliopiston tiloihin siirtymiset, YLE:n uutisiinkin päässyt käräjöinti jonkin professorin työsuhteesta tai oppilaitoksen opiskelijoiden tänäkin vuonna suunnilleen edellisvuotta vastaavalla sapluunalla väkertämä tapahtumakokonaisuus. Kokonaisen uuden koulutusalan saaminen yliopiston tarjontaan sai sekin hiukan uutisointia, mutta tokihan sellaisen yhteydessä on pitänyt käyttää käsiaseen kuvaa ihan siinä viereisessä uutisessa, jotteivat kaupunkilaiset voisi ajatella moista sinänsä merkittävää asiaa "liian puhtoisesti". Liekö paikallislehti Etelä-Saimaa ollut ennen päätymistään konsernista toiseen sen kummoisempi lukijoiden mielistä huolehtijana? Aika heikonlaisesti paikallislehden päätoimittajuuden vaihtuminenkaan lehden sisältöön mitenkään vaikuttaa. Nykyisenlaisessa tottelijan asemassaan sillä on jonkin verran "slotteja" paikallisuutisointiin, mutta suuren osan lukijoille tarjottavasti sisällöstä vievät monille Keskisuomalaisen lehdistä yhteiset sisällöt, joissa voi toki joskus olla jotain "vähän erikoisempaakin" ja onpa ajoittain myös paikallisesta ankeudesta erottuvaa ulkomaan julkaisusta suomennettua sisältöä.

Kaupunginvaltuusto pysyttelee erossa paljolti kaikesta merkittävästä

Sitä ei ehkä voine aivan selkeästi osoittaa, mikä tai mitkä tahot aiheuttavat päätöksillään sitä, että ne kaupunkilaisista, jotka huomaavat muutoksien tarpeet, kokevat kaupunkilaisena olemisen mitättömäksi, jos heillä ei ole mitään useana päivänä aikaansa vievää tekemistä kuten työtä tai opiskelua, mutta kaupunginvaltuuston kokouksia välillisesti paikallislehdestä tai suoraan netistä videostriimiä katsellen, pääsee hyvin sen ihmettelyn alkuun, miksei edes niinkään tavalliseksi tullutta sanaa kuin "tietojärjestelmät" mainita kuin ehkä kerran kahdessa vuodessa. Nykyään ehkä jopa kerran vuodessa, koska hyvinvointialueen valtuusto on myös aloittanut toimintansa ja siellä on jo kertaalleen mainittu ääneen "tietojärjestelmät" virkkeessä, jossa puhuttiin sellaisten yhteneistämisestä. Se kun on niin trendikkään kauheaa, kun on erilaisia tietojärjestelmiä. Muu valtuustojen videoitu aika meneekin sitten pitkälti esim. strategiaehdotusten lauserakenteisiin korjausehdotuksia tehdessä ja niiden hyväksymisessä "muilta osin", sekä näennäisesti eri mieltä asioista olemiseen muutaman kokousminuutin ajan, jotta voidaan suorittaa jostain asiasta äänestys, josta "on myös keskusteltu".

Kaupungin nimen ottaneessa Facebook-ryhmässä jaellaan kerrassaan puisevaa sisältöä vuodesta toiseen

Joku voisi luulla, että kaikkien kaupunkilaisten sinänsä helposti saavutettava Facebook-ryhmä, jota luonnehditaan sen kuvaustekstissä kaupunkilaisten omaksi keskusteluryhmäksi tai muuksi sellaiseksi, jossa keskustellaan erityisesti tiettyyn kaupunkiin liittyvistä asioista, olisi sellainen, jossa pääsevät esille ja muidenkin tajuttavaksi nekin aiheet, asiat ja tapahtumien käänteet, joista ei muuten yleisemmin puhuttaisi, mutta eihän sellaista tapahdu. Moisesta ryhmästä löytyy nopeasti tyrehtyvää viestintää niinkin tärkeitä asioista, jo ties mistä vuodesta asti, kuten esim. "Mitä hautaustoimistoa suosittelisitte?", "Löytyykö jostain kaupasta daimrakeita?", "Kattokaa, valokuva jostain kohteesta.", "Viikonloppuna markkinat." ja "Tällaisesta suodatinkahvista kokemuksia?".

Joskus jokin merkittävämpi aihe saattaa päästä laajempaan keskusteluun suppea-aiheisessa Facebook-ryhmässä vaikkapa sen vuoksi, että joku nuori opiskelija harjoittelee minkälaista on toimia mielipiteilijänä jonkin asian puolesta ja mihin sitten saa paikallislehdeltäkin apua mm. sanoilla kikkailemisen avulla, missä tämä henkilö on kirjoittanut yhden viestin tuota asiaa koskien blogiin, joka on blogin ainoa viesti, mutta joka paikallislehdessä mainittuna kuulostaa siltä kuin hän olisi käyttänyt useita eri viestintäkanavia tehokkaasti. Hänen mielipiteensä edusti uudisrakentamisen avulla mahdollistettavaa tapahtumakulttuurin kaupallistettavuutta, keskusta-alueen elinvoimaistamista ilman sopivuuden tunnun arviointia ja ihmisryhmän "opiskelijat" puoltamista potentiaalisesti osallistuvina asiakkaina, jotka muutoin jäävät monesti paitsi. Kaupungin siirtäessä päätöksentekoa asiasta vuodella eteenpäin, loppuivat nekin keskustelut ja palattiin takaisin keskustan baarissa perjantaina esiintyvästä tuntemattomasta henkilöstä mainitsemiseen, lähikaupassa irrallaan olleen koiran omistajan kyselemiseen ja värianalyysipalveluiden tarjoamiseen, joista viimeisin tosin poistettiin ryhmään sopimattomana.

Facebook-ryhmissäkin pitäisi päteä sisustamisen säännönmukaisuudet

Kuten kaduilla ja myös ihmisten asunnoissa, myös esim. Facebook-ryhmän ylläpitäjän pitäisi tajuta, että vääräntuntuisen header-kuvan käyttö on väärin sisustamista sillä tapaa, ettei sellaisen äärellä haluaisi keskustella oikeastaan mistään. Vaihtuva-headerisissa Facebook-ryhmissä, joissa ylläpito saattaa järjestää esim. ajoittain toistuvan kuvakilpailun, mikä on oikeastaan kuvien lisääminen vähäiseen kuvapooliin, josta ylläpito voi vapaasti valita yhden käyttöön, voi ehdotusten vähälaatuisuus ideallisessa tai valokuvateknisessä mielessä herättää toisinaan mietteen siitä, tiedetäänkö tavoitteena olevankin, että header-kuvitukseen pitäisi saada jotain, jos ei suorastaan ynseää, niin jotenkin vääränlaista kuitenkin. Tällainen luulottelu ei sinänsä poista sitä mahdollisuutta, etteikö toisinaan voisi sitten kuitenkin olla käytössä header-kuvaa, josta voisi sanoa, että "täähän on jokseenkin ok", mutta monien aiempien kehnojen valintojen "jättämät epäilyksen varjot" eivät ihan hevillä häippäise.

Tunnelmien muutoksien vaikuttavuutta oleiltavuuteen voi koetella vaikkapa vilkaisemalla valokuvia huoneista ja huoneistoista, joita on tarjolla toimitiloja vuokraavien yrityksien verkkosivuilla. Jokainen yksityiskohdan muutos huonekalujen kankaiden pintaisuuksista esineiden keskinäisten etäisyyksien eroihin vaikuttaa kuviteltavissa olevaan tunnelmaan. Facebook-ryhmässä täydentävää kuviteltavaa ei tarvita, vaan kokemus on läsnä siinä sillä hetkellä, kun siellä "asioi". Facebook-ryhmän ylläpidossa tiedetään mahdollisesti liiankin hyvin, millä tavoin ryhmän jäsenten halukkuutta olla siellä, tyrehdytään, mikä taasen antaa pontta kysymykselle siitä, miksi näin tehtäisiin. Ryhmässä itsessään tällaista on tavallaan mahdoton kysyä, koska aina löytyy joidenkin tahojen "agentteja", jotka kommentoivat jotain sellaista kuin "ei kai tuossa mitään kummempaa" ja "onhan sitä vaikka mitä ja missä".

Sinänsä sekin on jossain määrin mahdollista, että ihmiset eivät vaan halua keskustella juuri mistään merkittävästi, mutta todennäköisempiä selityksiä ovat ihmisten tottuneisuus jaotteluun, missä privaatimmat ihmisverkostot ovat myös statuksen osoitus siitäkin huolimatta, että hajautuneisuus useisiin eri privaatti-yhteisöihin tekee muutosvoimien koostamisista vaikeaa, eikä niissä ehkä edes kehtaa mainita joistain epäkohdista ellei kyse ole jonkin muun tahon papukaijamaisesta puoltamisesta tjs. Uutismedia ja kaupunkien erilaiset päättäjätahot ainakin pitänevät siitä, että ihmisiä saa ottamaan kantaa asioihin enimmäkseen vain ja silloin, kun heiltä sellaista virallisesti kysytään, mutta muuten eivät niin puutu päättäjätahojen tekemisiin. Tosin, sinänsä on hiukan höpsöä puhua "päättäjätahoista", kun monet heistä ovat aatteiltaan ja mietteiltään joko kovin fakkiutuneita tai elähtäneitä, eivätkä juurikaan edusta sellaisia, joilla olisi edes kykeneväisyyttä miettiä laajoja kokonaisuuksia.

Asenteiden ja suhtautumisen muokkaantumista muiden huomaamatta

Ihmisten elämä kaupungissa tapaa nykyajan vapauksien tuntuisuuksista huolimatta olla sellaista, että ihmisten käsitykset joistakin toisistaan eivät pääse muovautumaan minkään ajan kuluessa sellaiseksi, että niiden voisi luonnehtia lähentyneen sitä, miten asiat todella ovat, vaan esim. lapset ja nuoret voivat tottuneisuuttaan toimia ja ajatella väärien käsityksiensä mukaisesti esim. joitakin ikäluokkia kohtaan, joidenkin tiettyjen ihmisten suhteen ym.

Lasten ja nuorten käsityksien muovaantumisen tapahtumapaikkoja ovat mm. koulut, kerhot, ulkoilmatapahtumat, netitse keskusteluiden hetket, kavereiden asunnot ym., missä vaikuttamista, tavoiteltua tai muuten vaan ohimennen, pääsee tapahtumaan, eikä sitä monikaan vaikutteiden vastaanottaja kummoisemmin yritä edes kontrolloida tms. Kouluissa voidaan hyvinkin jaella vaikka palkintoja siitä, että joku on ollut toisia koulutovereitaan kohtaan erityisen reilu ja mukava, mutta saako tällaisesta siinä jossain yhteisessä juhlasalissa tietoiseksi tuleminen ketään muuntumaan ihmisenä mitenkään? Muistaisivatko he edes yhtään lausahdusta reilu ja rehti -palkinnon saajan paperiltaan lukemasta puheesta, vaikka katsoivatkin häneen päin hänen siitä paperista lukiessaan vai olisiko juhlasalista poistumisen jälkeen moinen sanottu ja tapahtunut pitkälti poissa heidän mielestään, eikä edes seuraavanpäiväinen liikkatuntikaan saa reiluutta ja rehtiyttä tulemaan sen erityisemmin heidän mieleensä vaikuttamaan, vaikka ollaankin spatiaalisesti aika samoilla paikoin ja liikkatunnin ope on jo muutenkin puhunut reiluudesta, toverillisuudesta, yhteishengestä ja ties vaikka vastustajien kunnioittamisestakin? Ainakin "entisaikaan" koettiin, että muistamista vahvistavat tekijät kuten jonkinlainen toisto ovat jotenkin erityisen tärkeitä asenneoppimisessakin, mutta toisaalta silloinkaan ei suuremmin huomioitu, että on myös tuo "muu maailma tuolla", joka kilpailee hermoverkkojen huomiosta.

Toki sellaista asennekehittymistä varmasti tapahtuu, että eri tavoin erilaisten ihmisten fyysisesti samassa huonetilassa läsnäolevuutta hyväksyy, eikä se aiheuta hengistä kuormittumista tms., mutta kadulla nähdyn ihmisen elämänmuodostumisen tajuaminen ja sitä kautta tapahtuva ymmärtäminen ja sen perusteella tapahtuva suhtautuminen on ihan erilaista kuin suhtautuminen johonkin visuaalisen aistihavainnon tai elekielen herättelemien konnotaatioiden perusteella. Lasten ja nuorten käsityksien muodostumista on myös, oletettavasti, helpohko muovailla sellaisten ihmisten toimesta, joihin he ovat ehkä väärin perustein tottuneet luottamaan kuten kavereihinsa, vanhempiinsa tjm. Mahdollisesti myös runsas viihteellinen tarjonta tv-sarjojen ja elokuvien muodossa aiheuttaa valintaa sen suhteen, mitä edes jaksaa pitää merkittävänä mietittävänä, jolloin esim. elokuvien statistit ("taustalla olevat näyttelijät") voivat kliseisyydessään tai kehnosti karakterisoituneena vaikuttaa heihin hyvinkin vahvasti.

Lappeenranta tosin on myös kaupunki, missä tätä kliseisyyttä ja kehnosti karakterisoituneisuutta esiintyy myös monissa arjen tilanteissa, sillä sellaisen keinotekoinen käyttö on väline lasten ja nuorten kasvattamisessa poispäin hyvää tarkoittavuuksista ja kohti "toksisten tekijöiden hylkimistä". Tämän keinotekoisen toimivuus ilmenee sitten ajallaan mm. siinä, kuinka heidän suhtautumisessaan ilmenee "vääriä positiivisia tuloksia" eli joku ei olekaan sillä tapaa esim. sosioekonomisesti tietynlaisessa asemassa tai ihmistyypiltään sellainen kuin tultiin luulleeksi. Jos he sitten kuitenkin jossain määrin tajuavat, ettei arvio ehkä mennytkään aivan kohdilleen, niin johan heillä on kohta tuossa 2 - 10 vuoden kuluttua elämässään jotain sellaista omaa, joka vie heidän aikaansa paljon kuten muuttaminen toiseen kaupunkiin opiskelemaan, joten ei sitä oikeastaan ole aikaa ajatella muita ihmisiä sen kummemmin. Samaan aikaan toisaalla Etelä-Saimaan toimittaja kirjoittaa pienellä kannettavalla tietokoneellaan väliotsikoitua uutista tapahtumasta, jossa lapsilla/nuorilla on taas ollut niin vallan mukavaa olla yhdessä, mistä todisteena muutama kuvakin. Tänään iloisia pikku pirpanoita, myöhemmin tekemässä töykeitä päätöksiä sosiaalitoimen asiakkaille, vähättelemässä joidenkin ihmisryhmien merkitystä puolueaktiivina, perustamassa viihdealan yritystä sosiaaliselta statukseltaan kelpoisille ihmisille, kirjoittamassa ohjelmointikoodia suojelupoliisin yksilöimiä ihmisiä tarkkailevaan käyttöön tjm., missä ei ole välttämätöntä koetella persoonaansa, vaan voi valita puolensa ja pysytellä sillä tai tehdä paljolti orjallisesti annettujen ohjeiden mukaisesti.

Ei lasten ja nuorten välttämättä edes tarvitsisi kovin näkyvästi lähteä luomaan agendaa joidenkin heille tuntemattomien ihmisten asioiden tai olosuhteiden parantamiseksi, vaan jos ei aivan iskään tai äiskään vetoaminen tepsi, voi löyhä paikallislehden "tutkan" alla tehty joukkoistettu painostus esim. päättäjien ja organisaatioiden alipäälliköiden suuntaan sekin saada paljon aikaan. Toisaalta, erilaiset nuorista koostuvat valtuustot, joita ensisijaisesti saatetaan ajatella vaikuttamisen välineinä, saattavat olla epäluotettavista ihmisistä jossain määrin koostuvia siinä missä aikuisemmistakin koostuvat valtuustot, joten tilannetajuiset nuoret saattavat kokea liian mahdolliseksi tulla naurunalaiseksi, jolloin minkäänlaista tavanomaisuuksista poikkeavaa muutosvoimaa ei täten, varmuuden vuoksi, pääse muodostumaan. Onhan siinä kuitenkin kaikkea identiteetti- ja imagoriskistä alkaen.

Kun nämä ihmiset sitten saavat ikää lisää, he ovat ehkä jo aivan toisenlaiseen oppilaitokseen siirtyneitä tai sellaisesta joihinkin muunlaisiin tehtäviin päätyneitä, mutta jonkinlainen, stereotyyppinen (vanhanaikaisesti sanottuna) suhtautuminen jotakuinkin tietynlaisiin ihmisiin pysyttäytyy silti mukana heidän asenteissaan, tullen käyttöön, kun jotakuinkin moisenlaisia päätyy mukaan johonkin tilanneorientaatioon. Kiireisenä kaikesta, kuten seuraavan päivän odottelusta, he eivät kuitenkaan joudu/jouda miettimään moisten ihmisten elämää sen kummemmin. Ei edes senkään etäisesti vaikuttamana, että he olleet ehkä kaikki opiskeluvuotensa sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat ilmaisseet tuolloista persoonaansa mitä erilaisemmin fenotyyppiään muokkaavin tavoin ja minkä ainakin teoriassa voisi luulla uuttavan heihin sen tajua, ettei ihmistä pidä luokitteleman esim. ulkoasun perusteella. Toisaalta, ulkoasun perusteella arvioiminen on oikeastaan aina ollut jonkinlainen fraasimaisuudesta johdettu toimintatapa, joka ei aivan päde suhteen, mitä mietteitä havainnot varsinaisesti saavat aikaan havainnoijan mielessä, mutta ihmisten ollessa aina menossa jonnekin toisaanne joka tosiasiallisesti tai mietteissään, ei siihen kaiken vielä jonkun muun prioriteeteissä tärkeämmän asian eteen pääse kiilaamaan joillekin muille hyvää tai parempaa tahtovuus.

Käsitykset, mieltymykset ja ideat eivät pääse muokkaantumaan kummoisesti sanoja jäädessä pois julkisesta käytöstä

Jotkin aiheet eivät vain ota jäädäkseen yleiseen keskusteluun, vaikka niihin tehdäänkin runsaassa määrin viittauksia populaarikulttuurissa tai jokin teos suorastaan perustuu johonkin sellaiseen, mistä ei yleisesti puhuta. Yleisesti puhuminen tarkoittaa vielä nykyaikanakin perinteisten suomalaisten uutismedioiden (tai suomalaisille viestivien, jos jo ulkomaisessa omistuksessa) kautta ilmentyviä huomioivuuksia esim. tunnetuimpien TV-kanavien ajankohtaisohjelmien, tunnetuimpien uutismedioiden verkkosivujen podcastien, tunnetuimpien sanomalehtien paperisilla sivuilla ym., sillä somevaikuttaminen tarkoittaa edelleen monesti sitä, että joko kokeillaan pitkälti yksinään jonkin toimivuutta katsoja-/kuulijamäärien suhteen arvioituna ja lopetetaan kokeilu epäonnistuneena tai verkostoidutaan monen muun kanssa, jotta saadaan pidettyä katsoja-/kuulijamäärien suhteen toimivimpia aiheita aiheissa mukana jatkossakin ja jatketaan sitten niillä. Toki monenlaisia niche-aiheita voi moni sanoa ottaneensa käsittelyyn, kenties useinkin, ja kommenteissa voi olla paljonkin puoltavia mielipiteitä, mutta onko se vaikuttanut myös jossain päätöksenteon tasolla jossain organisaatiossa?

Osa näistä jostain aiheista käy ikään kuin kipaisemassa yleisemmin huomioiduksi tulevan median puolella kuten biohakkerointi, mutta äkkiäkös se palautui takaisin jokseenkin eksklusiiviseksi toiminnaksi, johon pääsee osalliseksi esim. summitteissa, joita joinakin vuosina järjestetään. Kirjankin voi aiheesta ostaa ja toisenkin, sekä monenlaista muuta käsitteen käyttöönsä "kaapanneen" tahon verkkokaupasta. Kirjamyyntiä, purnukkakauppaa, toisinaan lehtihaastatteluja, summittin järjestämistä ja luentoja, joko aiheesta tai päätekijöiden omina persooninaan itselleen erityisistä aiheista kertomassa. Ei kuitenkaan yleistä ilmapiiriä muuttavuutta, eikä pyrkimyksiä edistää vaikkapa julkisen terveydenhuollon toisenlaiseksi kehittämistä.

Aiheista, joita kaikki suomalaiset ns. valtamediat ovat pitäneet jo muutaman vuosikymmenen poissa lehtiensä sivuilta, olisi esimerkiksi vaikkapa aihe "transhumanismi". Siitä aiheesta voi hakea hakusanoilla kuten transhumanismi tai transhumanisti esim. Helsingin Sanomien tai Ilta-Sanomien hakukoneella, mutta kovin on vähän hakutuloksia kuten olisi myös hakusanoilla "Zoltan Istvan", jolla henkilönä on ollut erittäin paljon "vientiä" erilaisiin muiden tahojen podcasteihin, videohaastatteluihin, artikkeleiden ja uutisiin muissa maissa ja hän on myös itse varsin tuottelias transhumanismin puolesta puhuja -- ja josta voi siis puhua monin erilaisin filosofisin ym. näkökulman rajauksin.

Sinänsä aiheen kuten "transhumanismi" käsittelyn puutteesta "nalkuttaminen" on tavallaan myöhäistä, sillä mm. tieteellinen ja teknologinen kehitys tuolla, siellä ja joka puolla on ehättänyt saavuttaa monenlaisia merkittäviä vaiheita, joten transhumanismissakin ilmentyneet ideat juontuvat esille monin paikoin, mutta pointti onkin siinä, että kun eri asioita ei toistuvasti tulla liittäneeksi samaan sanaan ihmisten mielissä, ei tuosta sanasta oikein voi tulla tietynlaista ajattelua mieleen juolautteleva sana, joten se ei myöskään voi toimia ihmisryhmiä innoittavana tekijänä. Tätä voi verrata vaikkapa siihen, miten usein, miten paljon ja miten monin tavoin käytetään vaikkapa sanoja työttömyys ja terveydenhuolto. Ja sitten voikin miettiä sitä, puuttuuko näistä sanoista ensinnä mieleen juolahtavista aatoksista jotain ja mistä se mahtaakaan johtua.

Netitse aiheita ja asioita ei tavoita hakukoneella, eivätkä nähdyt mainoksetkaan myötäile netistä haettua tietoa ja sivustoja

Yksilölle netin hakukoneet eli käytännössä useinkin se yksi ja sama Googlen sellainen ovat olleet ikään kuin jonkinlainen peli, jota ei ole tarkoitettukaan voitettavaksi, vaan se opettaa lannistumaan. Tämä ei välttämättä ole erityisemmin edes Googlen syytä, vaan tiedonhakija vain pettyy siihen, että se väline, jolla toivoisi olevan mahdollista löytää paljon lisätietoa jostain aiheesta, ei löydä sellaista, koska aiheesta ei ole suomenkielistä kirjoittelua juuri minkään vertaa, siihen perustuen ei ole perustettu suomalaisia yrityksiä ja hakuehtojen muokkaamisellakin saa hakutuloksiin vain ne muutamat jo ennestään tietämänsä. Jos tiedonhakija laajentaa hakemistaan esim. kirjoitettuihin graduihin ja opinnäytetöihin, sekä ottaa huomioinnin kohteeksi vielä kirjaston kirjatkin, niin sitten alkaneekin jo löytymään paljonkin aiheen mukaista tietoa, mutta mitä hyötyä siitä on, jos se kaikki jää sitten kuitenkin tavallaan vain viihteeksi, josta muistaa paljon jonkin aikaa, mutta josta muodostuneita tuntemuksia ja ajatuksia ei pääse jatkojalostamaan oikein missään, jos Suomeen rajautuu?

Osasyynä tuollaisiin pettymyksiin ovat tietysti mm. tunnetuimpien suomalaisten medioiden sisältö ja tarjonta, mutta lisää pettymystä saa aikaan myös siitä, että kenties satojen ulkomaisilla aiheen mukaisilla sivuilla käymisen jälkeen kenties mikään suomalaisilla sivuilla nähty mainos ei myötäile juuri minkään vertaa kyseistä aihetta. Tässä voisi kuvitella olleen haussa mainittu "transhumanismi" erilaisine sivujuonteineen, mutta voisi kyse olla myös enemmän yleisemmin tunnetusta (jossain määrin, jollain tavoin) ADHD:stä, jota olisi voinut käydä satojen artikkelien edestä lukemassa esim. sellaisista valtavirran julkaisuista kuin Washington Post, The Independent, Baltimore Sun, Tampa Bay Times, NY Daily News, The Oregonian, SF Gate, Dallas News ja New York Post, mutta eipä näy tällaisen jälkeen esim. Google Display Networksin kautta tulevassa mainonnassa yhtään mitään ADHD:n tai edes mielenterveyteen liittyvästä.

Mahdollisuudet, ainakin tämän kirjoittajalla, ovat, että käytyihin sivuihin täsmäävää mainontaan ei näy seuraaviin kuukausiin yhtään. Ei edes tekstimainoksissa, eikä esim. YouTuben videomainoksissa. Jotain mainostajille turvallisia K-kaupan mainoksia saattaa olla ja Ilta-Sanomien sivuilla Sanomien käyttämän mainosverkon kautta sitten vaikkapa Puuilon mainosta, vaikka kävi myös suomenkielisiltä ADHD-aiheisilta läpi useita kymmeniä sivustoja useiden sivujen edestä. Eli silläkin tapaa voi jäädä jostain paitsi, eikä tilannetta korjaa mitenkään se, että pyrkii nollaamaan mainosverkkojen tunnistetietoja ym. kaikki mahdollisuudet käyttäen. Pikanttia on kuitenkin se, että esim. YouTube tulee usein keskeyttäneeksi englanninkielisen videon katselun sellaiseen kohtaan, että alkavassa mainoksessa ilmentyy suomenkielellä jotain sellaista, mikä on jotenkin olennaista kyseisessä videossa, vaikkei mainostajien säätimien joukossa taida olla mitään sellaista, millä voi kontrolloida mainoksen kohdistumista niin tarkkaan, mikä tarjoaa mahdollisuuden ounastella "mainosinsinöörien" kikkailevan jotain tahallaan. Toisinaan jokin mainostaja vaikuttaa syrjäyttävän kaiken muun mainonnan useilla kymmenillä sivustoilla vieden kaikki kyseisen sivuston mainospaikat joka kerta, eikä tilannetta paranna mitenkään, vaikka käyttää mainoksen yhteydessä olevaa "anna palautetta"-toimintoa.

Nettiryhmien nimisyyksiä ja muuta niiden olemusta käytetään tympäännyttämiseen ja vääristelyyn

Joillekin aiheille perustettujen Facebook-ryhmien ylläpidon olisi syytä tajuta eräänlainen vastuunsa esim. ryhmän nimestä tai sen kansikuvassa esiintyvästä lausahduksesta. Kieltäytymisen halu tehdä muutoksia tai perustella valintojaan antaa perusteen epäillä ns. tarkoitusperiä, varsinkin jos jo pelkkä ryhmän nimi tai kansikuvassa esiintyvä lausahdus on sellainen, että se lupaa liikoja, mutta tarjoaa sälää tai töykeilee ja jättää ryhmään jäävästä väärän vaikutelman ulkopuolisille. Helposti löydettävät suomenkieliset Facebook-ryhmät tapaavat usein olla lähes ainoita samanteemaisia Facebook-ryhmiä, joten jos esim. mielenterveys-sellainen karkottaa käyttäjiä, niin mitä muita helposti saavutettavia mielenterveys-aiheisia nettiryhmiä he voivat löytää vai käykö niin, että ei ole muuta keinoa kuin möllöttää asunnollaan olematta keskustelematta kenenkään kanssa tai mennä jonkin verran maksavalle terapeutille kertomaan asioistaan? Jos tietynaiheisia nettiryhmiä ei ole löydettävissä kuin yksi ja sen nimessä on aihesanan lisäksi "Finland", antaa sellainen ensialkuun ymmärtää, että kyse on kenties jostain liitosta tai yhdistyksestä, mutta kun ryhmän nimivalintaa ei puolla mikään ja ryhmään postittelut ovat alusta lähtien sälää ja turhuutta, joidenkin ehkä siinä välillä yrittäessä postitella jotain paremmin aihetta myötäilevää, niin kyllähän sellainen antaa perusteen miettiä, mitä ryhmän nimeäjä pähkäili mielessään nimeä valitessaan.

Käyttäjiä karkoittavuudessa voi olla liitännäisyyttä tavoitteisiin pitää jokin merkittävä sana pois ihmisten välisistä keskusteluista, missä Facebook-ryhmien tapauksessa auttaa sekin, että ylläpitäjä on härski sälli, joka tarpeeksi tuhoa ja kyllästymistä aikaan saatuaan katoaa internetistä kokonaan, mikä jättää seuraavan samaisen ryhmän ylläpitoa harkitsevan hankalaan asemaan, missä hän ottaa riskikseen myös sen, että aiheutuneet tunnelmat ym. voivat joistain tuntua myöhemmän ylläpitäjän syyltä. Voisi myös kuvitella, että käytettävissä olevien esim. Facebook-ryhmien ylläpitäjien välillä on toisinaan jonkinlaista toiminnan koordinointia, mikä ilmenee esim. kieltäytymisinä hyväksyä tiettyjä henkilöitä joihinkin ryhmiin, jotteivat he pääsisi vaikuttamaan sitä kautta ihmisten mietteisiin ym.

Toisaalta, vaikka Facebook-ryhmät olisivatkin kohtalaisen toimivia syvällisempään keskusteluun, ryhmissä ainakin joskus läsnä olevat eivät sitten kuitenkaan saa aikaiseksi kovinkaan kummoista keskustelkua. Esim. mielenterveysaiheisessa saattaa olla enimmäkseen kolmenlaisia postauksia: 1) uutispoimintoja ja huomionnostatuksia, joissa viitataan johonkin epämukavaan yksityiskohtaan terveydenhuollossa tai tiettyyn luokitukseen sopivan ihmisen riskiin päätyä vielä huonompaan tilaan (esim. uutinen masennuksen verisuonitautiriskiä kasvattavuudesta); 2) eteenpäin viemättömiä fraaseja, lausahduksia tai runoja, mahdollisesti kuvan kanssa, joilla voi olla potentiaalia saada esim. hiljaiseen masennuksen sävyttämään yksinäisyyteen hiljaa tottunut ihan lyhyeksi toviksi paremmalle mielelle, paitsi tietenkin siinä tapauksessa, jos kaikki tuntuu ihan samalta ja mikään ei erityisemmin hetkauta; 3) mahdollisesti toivonpilkahdukselta tuntuvia viittauksia samoihin palveluntarjoajiin, joilla ei kuitenkaan ole kovinkaan laajaa repertuaaria mahdollisille asiakkaille esiteltäväksi.

Joskus esim. mielenterveys- tai ADHD-ryhmäläisille avustavaksi tarkoitetut selitykset sille, miksi aikaansaavuus tai ajatuskokonaisuuksien muodostettavuus eivät ole lähelläkään jotain optimaalista, eivät ole saatavilla valmisvastauksina johonkin nettiartikkeliin viitaten, vaan selityskokonaisuus täytyy koettaa rakentaa hiukan vaikeammin. Tai ehkäpä se yksi ainoa koko selityksen muodostava osa onkin jossain "hiukan liian tieteellisessä" kontekstissa kuten vaikka tuolla. Toisinaan tieteelliset tutkimukset eivät edes ole saavuttaneet jotain lopullista, vaan niissä mainitaan loppusanoina, että "tästä on hyvä jatkaa tutkimustyötä", mutta silti tutkimus itsessään olisi tieteellisen konsensuksen mukaista näkemystä jostain aiheesta.

Pitkäaikaisessa kohderyhmään vaikuttavassa toiminnassa jankutetaan

Kun erään suomalaisen puolueen puoluelehteä tarkastelee niiltä vuosilta, kun sen puoluehallituksen koostumus ei ollut vielä niin radikaalisti muuttunut, saattoi sen sisällöstä päätellä, että lehden eräänä tärkeänä tarkoituksena on pyrkiä konvertoimaan uusia, jonkinlaisessa ahdingossa olevia ihmisiä puolueen tukijoukkoihin ilman minkäänlaisia lupauksia esim. teknologiaan tai mihinkään hienompaan kehitykseen liittyen, sekä pitää entisetkin mukana.

Kuvituksena tässä puoluelehdessä tavattiin käyttää puolueen edustajia "tavallisen kansan parissa", arjen tason uhkia nostateltiin esille joka lehdessä (lapsilisien leikkaukset, kansalaisten turvallisuus, asunnottomuus ym.), muiden puolueiden toimintaan haukuttiin, talouspelottelua harrastettiin (esim. "vienti ei vedä"), Suomi pitäisi tietenkin "saada nousuun", EU:sta puhutaan pahaa jonkin harmittavan aiheen avulla kuten EU-jäsenmaksun määrää paheksumalla, jokin muutenkin julkisuudessa ollut aihe kuten Sote tai Talvivaaran kaivos piti käsitellä puolueen merkitystä puoltavalla tavalla, nuorista/työelämästä/yrittämisestä piti saada jokin aihe mukaan täytteeksi, vakioaiheita ei voitu helpolla jättää pois kuten pakkoruotsia ja maahanmuuttoa, eikä jotain väitetysti juuri kyseisen puolueen aikaansaannosta voi jättää korostamatta (esim. jokin muutos ALV-maksuun), tilaa sivuilla vielä ollessa jokin henkilöesittely mukaan ja pääkirjoitukseen jokin muita tahoja sättivä selitys.

Ei minkäänlaista tulevaisuusvisiointia ja maailmalla jo pitkälle kehittyneiden asioiden huomioimista mahdollisuuksina parantaa ihmisten elämää tjs., vaan jatkuvaa sitä, että saataisiin jäsenmäärä kasvatettua samoissa teemoissa ja toimintatavoissa pysymällä niin suureksi, että voidaan käydä puhumaan "kansan antamasta mandaatista", kun saadaan sitten eduskuntavaaleissakin roimasti ääniä. Sellaista on Suomen kansan tuntojen huomioiminen valtion ja kuntien tasolla.

Nykyaikaisessa häirinnän asuun naamioituneessa vaikuttamisessa pyritään oppimaan arvioimaan miten häirittävä reagoi häirintään, miten häirintä vaikuttaa häirityn tulevaan käytökseen ja erityisesti saamaan varma tuntuma siitä, minkälaisilla keinoilla ja -metodeilla saadaan takuuvarmasti aikaan tietty vaikutus tai seuraus. Psykologisen häirinnän käyttö vaikuttamiseen perustuu pitkälti siihen, että se vilkastuttaa aivojen välittäjäaineiden toimintaa sillä tapaa, että pysyväluonteisia emootiotäytteisiä muistijälkiä on helpompi aiheuttaa ja niitä on helpompi "aktivoida" uudelleen. Häirintä sanana herättää sinänsä enimmäkseen vääränlaisia mielikuvia, sillä kyse on usein monimutkaisemmasta kuin esim. välittömästi reaktioita aikaansaavasta äänestä, mutta tässä tapauksessa suomenkieli ei ole riittävän rikas tarjoamaan paljoakaan soveltuvampaa sanaa. Kyse on kuitenkin vaikuttamisesta, jota vaikuttamisen kohteena olevan on erittäin vaikea ymmärtää, jos hän ei tiedä, minkälaisiin metodeihin se perustuu ja vaikka tietäisikin, häirintään perustuvan vaikuttamisen kestäessä pidempään, aukimietittävää kertyisi niin paljon, että se tyrehdyttäisi kenen tahansa ajattelun. Vaikuttamisen takaisinmallintaminen vaatisikin erilaisten visuaalisten mallien esittämistä, mahdollisesti interaktiivisesti animoituvina.

Nykyaikaisessa häirinnän asuun naamioituneessa vaikuttamisessa pyritään oppimaan arvioimaan miten häirittävä reagoi häirintään, miten häirintä vaikuttaa häirityn tulevaan käytökseen ja erityisesti saamaan varma tuntuma siitä, minkälaisilla keinoilla ja -metodeilla saadaan takuuvarmasti aikaan tietty vaikutus tai seuraus. Psykologisen häirinnän käyttö vaikuttamiseen perustuu pitkälti siihen, että se vilkastuttaa aivojen välittäjäaineiden toimintaa sillä tapaa, että pysyväluonteisia emootiotäytteisiä muistijälkiä on helpompi aiheuttaa ja niitä on helpompi "aktivoida" uudelleen. Häirintä sanana herättää sinänsä enimmäkseen vääränlaisia mielikuvia, sillä kyse on usein monimutkaisemmasta kuin esim. välittömästi reaktioita aikaansaavasta äänestä, mutta tässä tapauksessa suomenkieli ei ole riittävän rikas tarjoamaan paljoakaan soveltuvampaa sanaa. Kyse on kuitenkin vaikuttamisesta, jota vaikuttamisen kohteena olevan on erittäin vaikea ymmärtää, jos hän ei tiedä, minkälaisiin metodeihin se perustuu ja vaikka tietäisikin, häirintään perustuvan vaikuttamisen kestäessä pidempään, aukimietittävää kertyisi niin paljon, että se tyrehdyttäisi kenen tahansa ajattelun. Vaikuttamisen takaisinmallintaminen vaatisikin erilaisten visuaalisten mallien esittämistä, mahdollisesti interaktiivisesti animoituvina.

Nykyaikaiseen vaikuttamiseen kuuluukin tyypillisesti kohdeyksilön tulevan käytöksen tietojärjestelmäavusteinen ennustettavuus (analytiikkaa), mutta häirinnän onnistuvuus ei perustuisi tässä siihen, että hyödynnettäisiin ihmisistä yleensä saatavissa olevaa tutkimustietoa, vaan kyse on sosiaalisesta pelistä, jossa häirinnän tavoitteiden saavuttamista valmistellaan monia eri vaiheita läpikäyden ja sovittujen käytäntöjen mukaan erilaisia merkintöjä yhteiseen tietojärjestelmään ylöskirjaten (mm. toteutetut vaikuttamiset yksityiskohtineen ja niiden seurauksena tapahtuneet muutokset kohdeyksilön kognitiivisessa käytöksessä eli pääteltävissä olevassa aivotoiminnassa). Erityisen huomionarvoista on se, että häirintään osallistuja voi olla periaatteessa kuka tahansa, jolla on jonkinlainen näennäisen luonteva peruste tehdä jotain sellaista, joka jollain tapaa tulee kohdeyksilön kokemaksi. Tällainen henkilö voi olla esim. jonkin organisaation tilasuunnittelusta vastaava, jonkin opintojakson aikana tavattu kanssaopiskelija, jonkin kaupan myyjä tai sitten joku sellainen, jolla on enemmän näkymättömästi käytettävissä olevaa valtaa.

Nykyaikainen häirintä ei siis ole ole vain joukko yksittäisiä häirintäkertoja vailla mitään erityistä tarkoitusta, vaan tarkoituksena on aiheuttaa kohdehenkilön mielessä suhteellisen tarkasti kohdennettuja muutoksia, jotka muokkaavat joko hitaasti tai jyrkän muutoksen aiheuttaen kohdeyksilön persoonallisuutta, ajatusmaailmaa, assosiaatioverkostoja, taipumuksia, skeemoja, skriptejä, käytöksenpiirteitä, tunnemaailmaa, maailmankuvaa ym. Oman vivahteensa tällaiseen toimintaan tuovat myös mm. tietoverkon kautta suoritetut murtautumiset kohdeyksilön käyttämälle tietokoneelle, tiedonhankinta erilaisista rekistereistä sosiaalista hakkerointia hyödyntäen, epärehdit verkkopalvelujen työntekijät asiakaspalvelussa tai kehitystyön puolella, vääristäviä laboratoriotuloksia antaneiden tietojärjestelmien ohjelmoijat ja kokeellisia ihmisseurantajärjestelmiä kehittelevät yritykset.

Tietynlaisten psykologisen häirinnän keinojen helppo omaksuttavuus, monistettavuus, jaettavuus, monikäyttöisyys, laajennettavuus, yhdisteltävyys ja tulevien vaikutuksien ennaltasimuloitavuus tekee jo sinänsä aiheesta yhteiskunnallisesti merkittävän asian, minkä vuoksi tästä olisi syytä aloittaa laajempi keskustelu, jotta alkupuheiden ja suurpiirteisyyksien jälkeen voitaisiin päästä nyanssipitoisempiin ja tosielämään vahvemmin kytkeytyviin keskusteluihin. Kyse on asiasta, joka on jo joidenkin häirinnällä vaikuttamisen kohteiksi joutuneiden kohdalla mennyt ns. överiksi, mikä taasen voi johtua siitä, että osallistujien määrien lisääntyessä pelin sosiaalisen aspektin hallittavuus on vaarantunut ja osallistujien mukana pitämiseksi on tehty jonkinlaisia kompromisseja laadun osalta. Toisinaan se, että kohdeyksilöstä alkaa tuntumaan erittäin pahalta esim. silloin, kun hän pyrkii hankkimaan ymmärrystä ja tietotaitoa jostain aiheesta, johtuu siitä, että jotkut tahot kokevat olevan jollain tapaa asianmukaista rajoittaa – keinoja kaihtamatta – kenellä on oikeus edes aloittaa kehittyminen hyväksi jossain tietyssä asiassa. Hypoteesejä vaihtoehtoiseksi selitykseksi osallistujien motiiveista voidaan olettaa olevan monia erilaisia.

Jos internet-käytöksen perusteella voi tehdä eroa CGI:llä ja Biltemalla työskentelevien välillä, niin kyllä molempien työntekijöistä löytyy niitä, joille mikään edes tieteellisteknisessä julkaisussa raportoitu keino esim. yksilöiden vakoiluun, häirintään tai käytökseen vaikuttamiseen ei ole riittävä pohja sen selityksen luomiselle, että joku tai jotkut käyttäisivät tuota jotain keinoa juuri siihen henkilöön, joka pyrkii muille selitystä luomaan, jotta voitaisiin keskustella aiheen tiimoilta enemmänkin.

Aivan yks lyst onko keskustelemisen yrittämisen paikka IT-alaan ja tekniikkaan erityisesti liittyvä keskustelufoorumi, tietoturva-aiheinen Facebook-ryhmä, jokin IT-alaan liittymätön some-ryhmä tai oppitunti amk:ssa, sillä vasta sitten kun meneillään on tilanne, joka on kaikin tavoin ryyditetty tukemaan kyseisenlaista keskustelua tietoturva-asioista, aina mukana keskustelussa olevia tietoturvaan monipuolisesti erikoistuneita asiantuntijoita myöten, voidaan käsittelyyn ottaa mukaan konventionaalisuuksista poikkeavia uhkavektoreita tai toiminnan konsepteja, joidenlaisista ei ole ollut tapana puhua missään.

Eräässäkin englanninkielisessä Facebookin tietoturva-aiheisessa ryhmässä ripotellaan kaikenlaisia tietoturvaan vivahtavia uutislinkkejä, mutta koetettaessa nostattaa keskustelua jostain hieman erikoisemmasta tietoturvaongelmia hyödyntävästä konseptista, harvat vastaukset ovat suunnilleen tyyliin:

"You feel victimized by a hacker? Chances are very slim he (read they) are consistently attacking you, unless you have some sort of data which they actually want? It's more likely your machine and operating system is infected. Perform a clean install."

Tuosta saa hieman viitettä siitä, kuinka ihmiset eivät tajua/ymmärrä, mitkä ovat mahdollisia perusteita ja motivaattoreita kohdistaa tietoturvaongelmia hyödyntävää toimintaa tiettyyn yksilöön, joten löpistään jotain tavanomaisuuksia siinä missä yritysasiakkaita palveleva IT-asiantuntijakin voisi tarjota asiakkaalleen sen paremmin ymmärtämättä vaikkapa WithSecuren tietoturvauhkissa väitetysti auttavia tuotteita todeten paremmin tietämättä, että "näillä pärjäät".

Tietoteknisesti nohevat saattavat antaa suht spesifiäkin ehdotuksia, mutta se taasen johtuu enemmänkin siitä, että tietotekniikka tapaa olla sellaista, että selittämisessään on aina helppo olla vielä hiukan spesifisempi, vaikka selitys onkin "ankkuroitu" tavanomaisuuksiin. Kykenevyys hiukan spesifisempään on täten ympäristössä olijoille suunnattua esitystä, joka tyssäisi nopeasti, jos mukavuusalueiden rajoja vähänkin koeteltaisiin.

Minkälainen on kelpoisa perusta epäillä jotain tieturvaongelmia hyödyntävää epäilyttävää olevan meneillään?

Voidaan myös kysyä muodossa "Kuinka yksinkertaiseksi selitykset pitää tehdä, jotta voi edes hetken kuvitella keskusteltavuutta olevan ennen kuin sekin illuusio luhistuu?".