Paikallisliikkeen tuotemyyjällä ei useinkaan ole IT-alalta tuttua mahdollisuutta olla sekä tuotteen asiantuntija, joka toimii asiakasrajapinnassa, että myös henkilö, jolla on mahdollisuus olla läheisessä yhteydessä tuotetta kehittävään tahoon ja vaikuttaa asiakaspalautteen eteenpäin välittämisen avulla tuotteen kehittymiseen kenties lyhyessäkin ajassa. Jollain tapaa on harmillisesti paikallisten tuotemyyjien potentiaalisen kyvykkyyden tuhlaustakin, että he eivät voi toimia parhaimpansa mukaan, jotta asiakkaalle voitaisiin saada sopiva tuote esim. siten, että tuotetta muutettaisiin valmistajan toimesta ei pelkästään yhtä asiakasta varten, vaan mahdollisesti useita. Sen sijaan, he joutuvat tyytymään ehdottelemaan välittömästi saatavilla olevasta valikoimasta ihan vaan jotain, minkä höpsöys käy sitä ilmeisemmäksi, mitä pienemmästi putiikista on kyse. Toisaalta, kaava ei välttämättä ole näin yksinkertainen, sillä huomioonotettavia seikkojahan ovat tietysti myös esim. sisäänostajan neuvottelutaitojen hyödyntämisen mahdollisuuden rajat tehdessä valintaa eri valmistajien tuotevalikoimasta myytävää hankkiakseen.

Vaatteiden tapauksessa pienet putiikit ovat usein lähinnä bränditietoisuuden levittämiseen sopivia, sillä väljästi täytettynä liiketiloihin ei mahdu yhtä aikaa kovin montaa erilaista esim. Jack Wolfskiniä, Barbouria, Tom Tailoria, s.Oliveria ja Calvin Kleiniä. Siinä sitten esim. perheenisä koettaa käydä ostoksilla jälkikasvunsa kanssa tälle vaatteita ostaakseen, sillä ehkä mikään ei ole sopivan ideaalia sen suhteen, mitä ollaan hakemassa.

Toisinaan asiakkaasta voikin tuntua, että monen kuluttajamyyntiä ensi- tai toissijaisesti harjoittavan yrityksen liiketoimintaa ohjaa visuaaliseen analytiikkaan soveltuvan ohjelmiston yhteen näkymään mahtuva kojelauta, sillä tuotteiden ominaisuuksien vaihtelusta on aistittavissa, että on haluttu pidättäytyä tekemästä yrityksen johdolle (ja partnereille) liian vaikeaksi ymmärtää, minkälainen asiakaskäyttäytyminen on seurausta mistäkin myyntiin vaikuttavasta muutoksesta. Mitä hyötyä siitä liiketoiminnalle olisi, että asiakkaat voisivat tehdä muutosehdotuksia, joihin pitäisi reagoida nopeasti, kun lähtökohtaisesti tavoitteena on voida valmistella toimintasuunnitelmia monen vuoden verran eteenpäin? Lieneepä myös helpompaa analysoida ja vertailla liiketoimintaan vaikuttavia tekijöitä eri vuosien osalta yhdessä ja erikseen.

Paikallisten liikkeiden valikoima on tietenkin verkkokauppoja pienempi, mutta siellä sentään pääsee näkemään ja kokemaan vaate-tuotteet kuten haluaa. Verkkokaupoissa taasen on kovin tavanomaista myydä tuotteita siten, että vaivaannuttava yllättävyys ostaessa esim. teknistä urheilupaitaa, joka näyttää sivuilta ja edestä hyvältä, sekä päälläistuvuus on kuviteltavissa kelpoisaksi, tulee esille vasta sitten, kun tuote on saapunut, sillä tuotteen olemus selkämyspuolelta ei käynyt ilmi puuttuvasta tuotekuvasta johtuen. Toisaalta, paikallisen liikkeen valikoima on mahdollisesta liiketilan laajuudesta huolimatta asiakasta todennäköisesti vaivaannuttava sen vuoksi, että sisäänostaja on joutunut tekemään ostopäätöksiä sen perusteella, mihin asiakas ohjataan tyytymään, kun ei ideaalimpaakaan ole sieltä (tai muista lähellä olevista liikkeistä) saatavilla.

Asiakasdataan perustuva tuotevalikoima-tarjoama turhaannuttaa pettymyksiä odottavankin asiakkaan, sillä ei sitä oikein ilollakaan voi ottaa vastaan, että selasi tuotevalikoimaa pitkään ja tarkkaan tai nopeahkosti ja pikaisesti silmäillen, ei hänellä käytännössä ole mahdollisuuksia päätyä kuin tiettyihin kenkiin, koska ne ovat ainoat edes melkein ideaalit suhteessa tietynlaiseen tavoitteeseen. Ideaalien tuotteiden myyntiä pyritäänkin välttämään niin pitkälle kuin mahdollista, mikä selittänee myös senkin, miksi on niin harvinaista, että vaatteita myyvän verkkokaupan tuotteella on 360-asteen interaktiivista katselutoimintoa tarjolla.

Erilaisia värivaihtoehtoja, kangasmateriaaleja ja leikkauksia olisi tuhansia. Erilaisia kombinaatioita, joita voisi luonnehtia hyvännäköisiksi, funktionaalisesti toimiviksi ja muilta ominaisuuksiltaan kivoja/hyödyllisiä olisi kehiteltävästi runsaasti yhdellekin vaatekappaleelle, mutta tällaisen estänee tehokkaasti tunnettujen brändien ym. samaiseen ekosysteemiin osallistuvien halu pitää yllä brändien toisistaan erottuvuuksia vielä seuraavinakin kymmeninä vuosina. Ideoita generoiva tekoäly voisi varmastikin kehitellä paljon kaikenlaista vaatteissa käytettävää yhdessä vaatesuunnittelijan kanssa, kuten tehdään esim. autoja suunnitellessa, mutta yritystoiminnan ja niiden brändien jatkuvuuden kannalta tietynlainen niukkuus saatavuudessa on kaikkien ekosysteemin liiketoiminnalliseen puoleen osallistuvien kannalta hyväksi.

Täten, jos jokin pelkästään ulkomaisia brändejä myyvä ns. kivajalkaliike ei sitten menestykään pelkällä paikallisella myynnillään, niin onko se edes mikään ihmekään? Lähtökohdat onnistumiselle olisivat vaikeat, vaikkei asiakkaita huolettaisi edes hinta, sillä tuotteiden detailien vaivaannuttavuus olisi se merkittävin tekijä liiketoiminnan epäonnistumiselle.