Kun ensin laittaa syrjemmälle mm. ruokaravintoloihin, baarisuuteen, kulttuurikokoontumisiin ja terveyspalveluihin liittyvät uutiset, artikkelit ym. ja arvioi sitten, minkälaisista yhteisistä arkipalveluista lehdessä on jotain kerrottu, voi kokea tunnistavansa hiljaisia signaaleita, joiden mukaan arki tavanomaisimmillaan on suht prikullaan yhtä tylsää kuin kymmeniä vuosia sittenkin ja sen kehittyneisyydessä ei ole mitään yllätyksellisesti kehittynyttä ja käyttöön tullutta.

Oletettavaa toki lienee, että paikallislehti ei halua toistaa itseään ainakaan liiaksi, joten sen arkistoista voi löytyä monenlaista, mitä tarkastelujakson aikana lehdessä ei ilmennyt, mutta jotain aneemista siinä on, kun arkisista palveluista eräs tavanomaisimmasta eli matkalipun vaativalla liikennöintivälineellä kulkemisen osalta haaviin ei jäänyt muuta kuin uutista hintojen korotuksista, liikennöinnin lopettamista jollain reitillä, myöhästymisiä kaukoliikenteessä, lisää liikennöinnin lopettamista ja bussien uusien lukulaitteiden käyttöön ottamattomuutta. Jännittävyysaspektia myöhästymisuutisen osalta muodostui siitä, että kyse oli talvimyräkästä ja linjojen päälle kaatuneista puista, mikä sai sitten koko päivän junaliikenteen sekaisin. Liikennöintiä lopetteli Onnibus, jolle Imatralle kulkeminen oli kannattamatonta ja reitti Lappeenrannasta Kouvolaankin oli sillä samasta syystä ongelmallinen. Lippuhintojen korotuksia perusteltiin ALV:n nousulla.

Koska alunperin uutisia, artikkeleita ym. keräiltiin sillä säännöllä, että niiden piti tuntua merkittävältä aikuiselle ihmiselle, joka halusi tehdä sekä huojentavalta, että huolestuttavalta tuntuvia havaintoja paikallisista asioista, oli mahdollista, että jotain uutisenarvoista saattoi tulla ottamatta talteen. Tätä mahdollisuutta koeteltu Google-hauilla, jotka alkavat "site:esaimaa.fi" ja jonka jatkona esim. juna, linja-auto ja paikallisliikenne, mutta näyttävät olleen lähinnä ojaan ajamisia, valotolppaan törmäämisiä ja välikohtausta sisällä linja-autossa (Porvoossa, Helsingissä ja Jyväskylässä). Norjassa juna oli suistunut kiskoilta. Yksi paikallistason uutinen Jouko-bussin simahtamisesta tielle keskustassa sentään löytyi. Enemmän ajateltavaa oli tarjolla lemiläisen pariskunnan linja-autosta itselleen matkailuauton tekemisen kuvailussa. Sinänsä Lemi on suht lähellä Lappeenrantaa, sillä onhan se sentään Etelä-Karjalassa. Luumäellä, joka sekin lähellä Lappeenrantaa, oli joku Onnibussin auto liukastellut osittain ojaan. Yrityskauppa, missä Koiviston Auto on tehnyt "merkittävän liiketoimintakaupan, joka vaikuttaa koko suomalaiseen bussimarkkinaan", lienee ollut ihan siinä hilkulla, että ottaako sen mukaan tarkasteluun.

Jos saa ehdottaa, niin eräitä aiheita voisivat olla esim. linja-auton sisällä kuuluvien äänien vaimennettavuuteen liittyvät keksinnöt; epätietoisuuden ennalta hälvennettävyys linja-auton täyttöasteesta mobiilisovelluksesta luettuna; kampuksella kehittelyssä oleva ohjelmisto matkareittien yhteensovittamiseen ja sen kehittämisen haasteet; runo 200 kilometrin päässä olevasta mummonmökistä, jonne ei koskaan pääse julkisten kulkuvälineiden ollessa menemättä sinnepäinkään; ympäristöstään dataa keräävä linja-auto, joka voi optionaalisesti ehdotella matkustajien puhelimiin käyntikohteita ja kommunikoida Smart City -periaatteella erilaisten ympäristösensorien kanssa kuljettajan ajamisen avuksi ym.

Itse asiassa noita ehdotelmia oli niin helppo kehitellä, että herää kysymys siitä, onko paikallislehti se, joka on erityisen merkittävä hidaste kaupunkikehitykselle, sillä se on ja sen täytyisi osaltaan olla sellainen taho, joka saa ihmisiä kokemaan ajattelevansa monista asioista joko yhtälaisella tavalla tai että monet muutkin hetken mietinnän jälkeen voisivat päätyä olemaan samankaltaisesti sitä mieltä, että sellainen ja sellainen olisi hyväksi kaupungille ja siinä oleville ihmisille. Paikallislehden ripotellessa juttujaan pitkin viikkoja ja kuukausia, saadaan siten toki lehdet sisällöllisesti täyttymään, mutta pitäisiköhän ihan oikeasti ajatella, mitä vaikuttavuus tarkoittaa siinä yhteydessä ja siitä alkaen, kun lukijat lehdestä jotain lukevaksi tulevat? Asioista uutismediasssa kertominen tapaa jäädä jonkinlaiseksi eloonpysymiskamppailuksi, missä lukijoita on saatava viipyilemään ainakin jonkin verran, mitä sitten esim. Ilta-Sanomat ja Iltalehti koettavat saada tavoitteena ylläpidettyä käyttämällä joka päivä jotain pornahtavaa, Helsingin Sanomat koettaa sitouttaa osaa lukijoista puuhastelukryptoilla ja Ylekin toisinaan kokeilee josko "testaa oletko hyvä muistaja"-jutut toimisivat senkin sivustolla.

Keskisuomalainen ei vieläkään ole saanut aikaiseksi palauttaa Lappeenrannan Uutiset -julkaisua käyttöön, mikä tulee tässä sen vuoksi mieleen, että olisi kaupunkikehityksellisesti hyödyllistä, jos olisi jotain yhteisenlaisesti innostuttavaa, mutta käytännössähän moisenlaisten roolina on tavannut toimia esim. pirttipöydän päälle kaatuneen oluen pyyhkimisen välineenä mainosten ja ilmaisjakelulehden ollessa pienessä pinossa pöydän jollain laidalla esim. opiskelijoiden soluasunnon tupakeittiössä.

Mitä muuta arkipalvelumaista paikallislehdessä onkaan ollut tarkastelujaksona? Kaukolämmön ja sähkön hintoihin on tullut korotuksia, hautaustoimen maksut voivat kaksinkertaistua, opiskelijoita ja eläkeläisia varten on kerätty listaa alennuksia tarjoavista liikkeistä ja vielä yksi taho aloittaa verkkokauppakuljetukset. Talven ensimmäisestä lumimyräkästä on tietysti kerrottu ja sähköyhtiö pyrki varautumaan tykkylumen aiheuttamiin sähkökatkoihin. Uimaveden laadusta on voitu todeta, että se on jälleen uimakelpoista ja onpa katumeteliäkin käyty mittaroimassa ja tehty siitä juttu. Ja onpa lopulta saavutettu sekin, että Lappeenrannassakin pääsee liikkumaan Uberilla.

Kaupunkiympäristömuutokset-kategorisoituihin uutisiin ym. on kertynyt enemmän sellaista, jotka viestivät siitä, kuinka ihmisten arkeen vaikuttavat monet muutkin seikat kuin ankeat tai tavalliset ja kenties huononevat palvelut, mistä poimintona Itä-Suomi 2030 -juttusarjan osasta (17.11.2024) muutamia kaupunkimaantieteen professori Maarit Vaattovaaran mietteitä. Hän tokaisee toiveenaan, että "suomalaisessa keskustelussa pitäisi lopettaa tuijottaminen pelkästään alueiden väestökehitykseen", millä hän täten kyseenalaistaa väestönkasvun ja elinvoiman yhteyden ja kehottaa "itäsuomalaisia ottamaan alueensa kehittämisen rohkeasti omiin paikallisiin käsiin". Hänen mukaansa "väestökehityksen korostaminen johtaa siihen, että esimerkiksi Itä- Suomen väestökatoalueilla ei tunnisteta alueiden todellisia menestystekijöitä riittävän syvällisesti", vaikka "pienemmät seutukaupungit voisivat olla uudistumisen ja elinvoiman edelläkävijät".

Hän ehdottaa kokeilemaan "aikaisemmin suunnitellun asfaltoidun, tyhjenevän ja hiljenevän katutilan" tilalle jotain joka toisi "kansalaisille iloa, viihtyisyyttä ja elämänlaatua" ja mitä hänenkin olisi mukava tulla opiskelijoidensa kanssa katsomaan ja tuumaamaan, että "kylläpä on tehty makee kaupunkiuudistuskokeilu". Hiukan hän taitaa liioitella siinä, kuinka paljon "virkakoneistolla" on päätösvaltaa kehittämisvastuun osalta, sillä onhan Lappeenrannassa esim. Meijän Rannat -kehittämissuunnitelma, joka on varsin julkista tietoa ja jota voi kommentoida varhaisissa vaiheissaan, mutta siinä on jotain todenpitävän tuntuista, kun hän puhuu "pikkukaupunkien renessanssista ja siitä kuinka ihmisissä voitaisiin saada aikaan "uusi halu elää ympäristössä, jossa on sosiaalinen yhteys". Sitä odotellessa.. "Verotoimisto siirtyy etäyhteydellä tapahtuvaan asiakaspalveluun", "Lappeenranta lopettaa työttömien ruokalan tuen" ja "Lidl ottaa pikakassat käyttöön".

Sinänsä arjen palvelusta kertovan selvittelytyönsä kohteeksi valitsema "mistä tulee ruoka Lappeenrannan seudun kouluihin ja vanhainkoteihin" on kliinisyydessään sitä sellaista tarkempaa ymmärrettävyyttä mahdollistavaa ja onhan siinä jotain vaikuttavaakin, kun päiväkohtaisesti saadaan onnistuneesti valmistumaan ja kuljetettua toistakymmentä tuhatta ateriaa, mutta se on aiheena niin syvällä tavallisuuden ytimessä, että kiinnostuneisuutta joutuisi tsemppailemaan useaan kertaan. Sitä kai enemmän kiinnostuisi vaikkapa sosiaalitoimen ja poliisin yhteisestä hankkeesta kertovasta selvittelystä, missä kerrotaan, kuinka takaisinjäljitetään sitä, kuinka ihmisten huvina on antaa tekoälyn vakoilla jotain sosioekonomisesti haastavassa asemassa olevaa tietokoneen käyttäjää, oppia hänen toiminnastaan ja tehdä reaaliajassa muiden luettavaksi arvioita siitä, mitä vakoiltu aikoo tehdä seuraavaksi. Tällaisessa sosiaalitoimen ja poliisin yhteisessä hankkeessa voitaisiin pyrkiä poistamaan ihmisiä kiusaamasta moisen vakoilun ja seurannan järjestäjät, sekä langettamaan automatisoituja sanktioita ja korvauksia osallistuville henkilöille.

Arkipalvelut ovat tavallaan ihmisille tarkoitettuja, heidän käytettäväkseen, mutta toisaalta ne ovat paljolti myös jonkinlaista järjestelmää tai ekosysteemiä varten olemassa, eikä suhteellisesti ottaen se loppukäyttäjä yksilönä välttämättä kovin merkityksellinen sitten kuitenkaan olekaan. Tämä ilmenee myös siinä, kuinka lehdistö niitä uutisoinneissaan ym. käsittelee kuten kertoessaan, että "Kauppojen hintasota kovenee - K-ryhmä alentaa yli 1200 ja S-ryhmä yli 600 tuotteen hintaa" (2.1.2025) tai "Rajamarket panostaa nyt elintarvikkeisiin ja verkkokauppaan - Vaalimaan myymälään puuhataan parhaillaan heviosastoa" (15.1.2025) tai "Eekoo aloittaa lakineuvonnan asiakkailleen" (17.9.2024) tai "Poliisi nähdään kouluissa jatkossa aiempaa useammin - Aina ei ole arvostusta virkavaltaakaan kohtaan" (22.11.2024).

Niissä paikallisuutta sivuavissa henkilöesittelyissä, joissa ei ole kyse yrittäjähaastatteluista, vaan vaikkapa dokumentin tekijästä, urheilijasta, monivaiheisen elämäntien kulkijasta, erikoisemmanlaisen ammatin työntekijästä, kuuluisaksi tulleesta kaupunkilaisesta, entisen kaupunginjohtajan taas tyssääntyneestä koettamisesta päästä muualle töihin, muualta Lappeenrantaan muuttaneen tottuneisuudesta Lappeenrannan parempiin puoliin, paikallispoliitikon valtakunnan tasolla touhuiluista tai tunnetun tahon vähän tunnetun edustajan vapaa-ajan tekemisistä, on paikallislehti tavannut onnistua hyvin mukavalukuisten esittelyjen aikaansaamisessa. Mukavalukuisuus toki muodostuu paljolti lukijan mielessä hänen ollessaan syynäämättä silmäilemäänsä liian kriittisesti, sillä päällisin puolinhan ne eivät aiheuttane virittymään samankaltaiseen potentiaalisesti kriittisesti asennoituvuuteen kuin päättäjäasemassa olevien kertoessa näkemyksistään. Toki joitakin ihmisiä kohtaan saattaa olla antipatioita eli saattaisi mieluummin pitää heidät ajateltavana enintään siinä jossain roolissaan kuin näkisi heidät lehtijutussa vapaa-ajastaan kertomassa.

Osa henkilöesittelyistä on yhteisiä ilmeisesti koko Keskisuomalainen-konsernin lehtien kanssa, joten se eräskin juttu naishenkilöstä, joka "juoksee säällä kuin säällä", pitäisi kai olla ottamatta mukaan mietteisiin, sillä hän asuu ja oleilee aivan muualla kuin Lappeenrannassa. Nämä ovat monesti ei-erityisen-ajankohtaisia artikkeleita, jotka "toimivat" julkaisukaupungista riippumatta ja joita konsernin lehtien Sunnuntaisuomalainen-osiossa on usein, mutta kun ryhmittelee erityisesti lappeenranta-kytköisistä henkilöistä kertovia artikkeleita, alkaa muodostumaan hiukan epäilevää kysymystä siitä, millä perusteella henkilöesittelyt ovatkaan valittuja. Artikkelien lähtökohtina ollessa erityisesti yksilön, pariskunnan tai perheen elämän osa-alueen tai historian esittely, käy mietityttämään johtuuko teemaisuus-vaje päätoimittajan ennakkopäätöksestä vai onko koettu muiden ihmisesittelyjen ja ihmisesittelyjä sivuavuuksien muodostavan jonkinlaisen kattavuuden, jota ei ole tarpeen parannella? Ruokailu- ja baarisuus -aiheiset ihmisesittelyt ja ihmisesittelyjen sivuavuudet erillisessä kirjoituksessaan.

ryhmä 1 (urheiluaiheiset)

• paikallinen hyvinvointiasiantuntija, joka kertoo ulkoilusta ja ihmisten kohtaamisesta
• suunnistuksen ja hiihdon urheiluseuran toiminnanjohtaja, jolla meriitteinä mestaruuksia ja viehtymyksenä juokseminen
• moniuutisoitu juoksija, jonka juoksemiseen liittyvät tekemiset tulevat uutisoiduksi jokseenkin herkästi
• junioritasolla agilityä harrastavia, joista jotkut etuoikeutettuja kuuluessaan suosittuun Lappeenranta Agility Urheilijoiden junnuryhmään
• nuori aitajuoksija, jolla pääfokus tulevan kauden miesten aikakisoissa
• parauimari, jolla jo paljon mitaleita haalittuna
• joutsenolainen maratoniäiti, maailmanmestarikin siinä lajissa, jonka "juoksukipinä" tarttui hänen aikuisiin lapsiinsakin
• NHL:stä saipalaiseksi muuntunut, jolla parin vuoden sopimus liigajoukkueen kanssa
• kirjan jääkiekosta kirjoittaneen Saipan pelaajan puoliso, joka ei ennen mieheensä tutustumista tiennyt lajista mitään

ryhmä 2 (muuttamiset Lappeenrantaan tai sieltä pois)

• takaisin Lappeenrantaan muuttanut, joka työskenteli Helsingissä ekonomistina ja jätti sinne "hyvän elämän"
• asukas Linnoituksessa, joka odotti pitkään unelmakodikseen kokemaansa asuntoa ja mikä nyt kisaa Suomen kauneimmasta asunnosta
• lääkärikuusikko, joka tuli Lappeenrantaan kesätöihin
• pariskunta, joka halusi pois Lappeenrannan keskustasta
• kuvataideopiskelija, joka osti Lappeenrannasta talon tietämättä, että kuvataiteen koulutus sielläpäin tulisi päättymään
• ukrainalaispariskunta, joka on "rakentanut uutta arkea Joutsenoon"
• kolme lappeenrantalaista menneiden muistelijaa, jotka muistelevat, mitä tulikaan aikoinaan kirjoiteltua Facebookiin
• huonekalumyyjä Etelä-Pohjanmaalta, jolle Lappeenranta tuntuu "oikean kokoiselta paikalta"
• perhe, joka kokee "elämän menneen uusiksi" hyvällä tavalla Lappeenrantaan muuton seurauksena
• sukupolvenvaihdoksen vuoksi Lappeenrannasta muualle muuttanut, joka kävi kiinnostumaan metsänhoidosta

ryhmä 3 (viihde, muoti, ravintolat)

• Lauritsalasta kotoisin oleva muusikko, joka on mukana seuraavalla tv:n Vain elämää -kaudella
• "monitaitoinen" (näyttelijä, poliitikko ym.), joka vastailee Ketjuviesti-sarjassa edellisen haastatellun kysymykseen kulttuuripuolen edistämisen ja kehittämisestä
• toimittaja-käsikirjoittaja ja koomikko, joka oli saanut juontokeikan Puolustusvoimilta
• ohjelmatoimiston toimitusjohtaja, joka varttunut Lappeenrannassa, muuttanut aikoinaan "isompiin ympyröihin muuttaneesta" ja jonka menneisyyttä muistellaan
• muotisuunnittelija, joka saapuu vieraaksi kaupungin nimeä kantaville muotifestivaaleille
• Helsinkiin muuttamassa oleva "sensuelli pop-artisti", joka työskentelee sijaisena paikallisissa päiväkodeissa
• kotikonnuiltaan Joutsenosta Helsinkiin muuttanut trubaduuri, jolla on myös kitaransoiton opetusta tarjoava yritys
• legendaarinen paikallinen bändi, joka julkaisee ties monennenko albuminsa
• elokuvaohjaaja, joka kasvanut Lappeenrannassa ja jolla uutena elokuvana miesten seksityöstä kertova
• kulttuurituottajaksi opiskeleva, joka on joskus aikoinaan asunut Lappeenrannassa ja on tekemässä dokumenttia eteläkarjalaisista nuorista
• Nuijamiehen työntekijä, joka on työskennellyt siellä paikkein pitkälti Elokuva Luotolan ajoista
• baarinpitäjä, joka on helpottunut baarin lopettamisesta sen yhdenlaista elämänvaihetta päättävänä
• paikallisen ravintolan yrittäjä, joka hakee turvapaikkaa Suomesta välttääkseen karkotuksen Venäjälle
• portsarit, jotka kertovat Lappeenrannan yöelämästä

ryhmä 4 (sekalaisten joukko)

• kirkkoherran virassa aloittanut nainen, joka on asunut "puolet elämästään Lauritsalassa"
• aikuisiällä uuden metsäalan tutkinnon opiskellut, jolle metsänhoito on vapaa-ajan harrrastus, jolla tienaa
• nuohooja, joka on saanut yrittäjyyden alkuun hyötyä isänsä asiakaskunnasta
• lappeenrantalaislähtöinen meppi, jonka luona EU-parlamentissa paikallislehti vieraili
• Linnan Juhliin kutsun saaneet perheyrittäjät, jotka vast'ikään olivat saaneet Vuoden Yritys -palkinnon yrityksensä saavutuksena
• elinvoimapäällikkö, joka hoitelee myös naapurikaupungin elinvoima-asioita vuoden ajan
• kaupungin äänentoistoammattilaisen virassa ollut, joka ryhtyi työntekijäksi alan yritykseen
• aulapalveluassistentti, jolle Valtakadun "baarirykelmässä" työskentelyyn verrattuna päivätyö on luksusta

ryhmä 5 (poliitikot ja päättäjät)

• keskustalainen nousee Keskustan puoluehallitukseen
• verotietojen paljastelua, missä kerrotaan "kuinka lappeenrantalaislähtöiset muusikot, mediapersoonat ja viihdejulkkikset" tienasivat
• kuntien ja kaupungien johtajien tulojen vertailua
• Kokoomus-poliitikko esittelee kuntosalitreeniään, jonka itse kehitellyt
• samaisen Kokoomus-poliitikon kerrotaan nousseen "valtakunnan politiikan spekulaatioihin"
• Perussuomalaisten nuorisojärjestön puheenjohtajana pysyttelee se, kuka ennenkin
• entinen kaupunginjohtaja hakee Tuusulan kansliapäälliköksi
• nykyinen kaupunginjohtaja eroaa avopuolisostaan
• entinen kaupunginjohtaja hakee Lempäälän kunnanjohtajaksi
• entisen kaupunginjohtajan työnhaku Lempäälän kunnanjohtajaksi päättyi työhaastatteluun

Läheltä samaa kuin lappeenrantalaisuuteen liittyvyys voisi toki olla esim. imatralaisuus, kun on siinä kerran lähettyvillä, josta olisi ollut mainittavissa mm. "monipuolisesti aikuisviihdettä tekevä kolmikymppinen", "Linnan juhliin kutsuttu imatralainen poliitikko" ja "pienten ja itsenäisten artistien keikkailua ja näkyvyyttä helpottavan kotimaisen striimauspalvelun perustaja". Tai no, noista viimeisin taitaa mennä yritysesittelyn puolelle. Kotkan suunnalla olisi 11-vuotias cosplay-asujen ja -maskien valmistaja, joka tekee 3D-tulosteluaan harrastuksena ja joka ei ainakaan artikkelin mukaan tee sitä yritysmuotoisesti.

Sinänsä jonkinlainen runsaampi ja useimmin toistuva esiintyvyys voisi aiheuttaa lukijoissa ennakko-odotuksia, joihin vastatakseen toimitus tai toimitukset joutuisivat reagoimaan stressin tunteella, koska "kohta viimeistään alkaisi jo olla aika..", mutta jos jotain toiveita voisi esittää, niin josko sellaista voisi saada, missä riittävän visionäärisesti ajattelevia, paikallisesti vaikuttavia tai siellä enimmäkseen oleilevia voitaisiin joidenkin kuukausien ajan seurailla samalla intensiteetillä kuin jatkuvassa seurannassa olevaa valtakunnan poliitikkaa, mutta syvällisemmin ja laajemmin.

Tarkasteluajanjakson (kymmenisen kuukautta) osalta jäi taas kerran mietityttämään se, miksi teknologiasta kirjoitetaan kategoria-riippumattomasti niin vähän? Ihmisesittelyiden osalta liippasi läheltä, etteikö esim. "47-vuotiaan lappeenrantalaisen juoksijan" motivoitunutta älykellon-avusteista juoksemista olisi voinut pitää henkilöesittelynä, mutta artikkeli oli hänen osuutensa lisäksi sovellusesittelyä ja asiantuntijamielipiteellä kohennettua. Tekoäly-yrittäjyydessä kertovassa artikkelissa Lappeenranta-kytköisyys tuli vain sen verran mainituksi, että henkilö oli asunut Parikkalassa, opiskellut Lappeenrannassa kauppatieteen maisteriksi LUT:ssa ja muuttanut sitten Berliiniin markkina-alueen koon ja luovien startup-ihmisten vuoksi.

Kaupunkiympäristömuutoksiin liittyvistä aiheista raportoiminen, jos ei sentään välttämättä sellaisiin liittyvä analysoiminen ja mielipiteily, lienevät kaupunkilaisten odottamuksissa varsin vahvoilla sijoilla, sillä silmäiltävissä olevista asioista uutisoimattomuus aiheuttaa helpommin oudoksumisia uutisoinnin puutteesta kuin vaikkapa tunne-elämysten puuttuminen jollain alueella. Sehän se olisikin erikoista, jos keskustassa olisi rakennuspurkutöiden jälkeen rakentamatonta aluetta keskeneräisen näköisenä vuosien ajan, eikä asiasta uutisoitaisi ollenkaan ja siinä jossain lähettyvillä olisi liikkeistä tyhjennetty kauppakeskus, johon kohdistuvista jatkotoimenpiteistä ei tehtäisi edes yhden yhtikäs haastattelua.

Sitähän voisi kysyä, onko sanomalehden tehtävänä suorastaan painostaa joitain tahoja saamaan jotain erityistä tai edes jotain aikaan vai onko sen tehtävänä enemmänkin hetkellisesti kanavoida ihmisten tuntoja ja mietteitä jonkin kolumnikirjoituksen muodossa ja tarjota tiedonhalua tyydyttävyyttä aiheita sivuavina, kenties kattavina, uutisina tai artikkeleina? Kaupungilla ja sen toiminnallisilla yksiköillä on toki omatkin kanavansa viestimiseen, mutta niitä tavoittavilta puuttuu samankaltainen varmuus siitä, että "monet muutkin ovat tämän nähneet" kuin lehdestä luettaessa. Toisaalta, mitähän se "näkeminenkin" tarkoittaa ja merkitsee, jos jokin oleellisuus on nähtävillä vasta myöhemmissä tekstikappaleissa jotain artikkelia tai viitattua pdf-tiedostoa?

Esivalintavaiheessa tarkempaan arviointiin on otettu ne lehtijutut, joilla on selkeä kytkös Lappeenrantaan ja kun niitä hiukan samanryhmäisyyksiinsä järjesteli, alkoi tulkiten tuntua siltä, että lehden toimituksessa on jouduttu tekemään priorisointia. Sellaista, missä monia ihmisiä eri tavoin yhdistävistä aiheista on todennäköisemmin päädytty tekemään juttu kuten esim. amiksen jalkopallokentästä ja Loasin talojen rakentamisista, josta onkin tehty useampi juttu. Maantieteellisen kattavuuden vuoksi myös Lappeenrantaa vähän kauempaakin on täytynyt ottaa aiheita mukaan ja monen muun alueen osalta onkin voitu kokea päästävän helpommalla, kun tekee sellaisia esittelyjä, missä käydään läpi useita muutoksen alla olevia kohteita. Näitä viimeksi mainittuja ovat mm. Meijän Rannat -rantasuunnitelman "perkaus"; remonttikohteet ja muut pienemmät kohteet ympäri Lappeenrantaa; katsaus Huhtiniemen liikuntakeskuksen tienoon kehittämiseen.

Sinänsä uteloittavaa, miksi Rakuunanlinnan rakennusluvasta on tehty jopa kolme eri juttua ("Rakuunanlinnan rakennusluvasta valitus", "Rakuunanlinnan sai uuden rakennusluvan" ja "Rakuunanlinnalle anotaan uutta rakennuslupaa"), mutta monet muut aiheet ovat saaneet tyytyä yhteen (esim. "Lappeenrannan seurakuntayhtymä korvaa Tuosan leirikeskuksen moduuleilla", "Voisalmen entisen päiväkodin paikalle asuintontteja" ja "Kaksoisraide saa kaavan Ahvenlammella - Nämä muutokset rakentaminen tuo mukanaan Joutsenoon").

Kaupunkikehityksestä ja ihmisten tuntemuksista on paljonkin kertovaa se, että kaupungin puolelta joudutaan erikseen kirjoittamaan paikallislehdessä julkaistava mielipidekirjoitus, jossa puolustetaan ja puolletaan kaupungin kaupunkisuunnittelua tai sitten joku muu kertoo mielipidekirjoituksessa, miten jokin olisi hyväksi (ainakin joillekin) kuin asia ei olisi järkeenkäyvän selvää. Sellainen tuntuu hetken verran ns. "julkisuudessa käytävältä keskustelulta", missä koostettuna mielipiteenä uutisoidaan päättäjissä heränneen vastarinta "keskustan betonirykelmien" rakentamista vastaan tai missä ulkopuolinen henkilö kertoo mielipiteensä kerrostalojen määrän liiallisuudesta / kerrostalojen kelpoisuudesta, mutta toisaalta kun kolumnisti on se, joka toteaa "poliitikkojen arvostelevan Lappeenrannan kaupunkikuvaa, josta itse päättävät", siinä ei oikein ole samaa ytyä, vaan se on potentiaalisesti enemmänkin sellaista sisältötäytteen oloista.

Areena-hanke on ollut tavallaan käypä esimerkki siitä, miten jokin aihe pysyy mietteissä ehkä liiankin hyvin, vaikkei siitä ihan jatkuvasti mitään oltaisikaan sanomassa, mutta jota on aiemmin käsitelty suht runsaasti. Tarkastelujakson aikana siihenkin liittyen kertyi paljon kaikenlaista kuten kuvituskuvia aiemmin mahdollisesta Areenan paikasta torin tuntumassa ja Weeran korttelissa, sekä samaisen "Weeran montun" maisemointiaikomuksista kesään 2025 mennessä; lähellä toria sijaitsevan Karjalankulman "silmää miellyttävien tilojen" vähästä vuokralaisten määrästä, minkä koetaan johtuneen paljoltikin Areena-hankkeen etenemisen pitkittymisestä ja siten erilaisten epävarmuuksien aiheutumisesta; mennyttä muisteleva kolumnikirjoitus eriävistä näkemyksistä Areenan keskustan elinvoiman parantavuuteen; havainnekuvaa aiemmin aikaillusta monitoimiareenasta; keskustan kehittämisaikomuksista areenahankkeen hautaamisen jälkeen keskittyen areenasuunnitelmien taustoittamiseen ja kauppatorin mahdollisiin kehittämisiin. "Weeran montun" lähellä olevan Opri-kauppakeskuksen kerrotaan pysyvän tyhjillään ja että "siellä alkaa tapahtua vasta ehkä parin vuoden kuluttua", mikä ei sekään hyvä asia varmaan miltään kantilta.

Sellaiset artikkelit ovat paljon virikkeellisempiä, missä jotain kaavaillaan laitettavan aivan uusiksi ja tehtävän veto- ja pitovoimassa hyödynnettäväksi kuin jonkin entisen muokkaaminen tavalla, joka ei tarjoa erityisempiä mielikuvitellisia haasteita. Tällä logiikalla rautatieaseman parkkipaikan päälle kaavailtu kerrostalojen umpikortteli on paljon mielenkiintoisempi kuin uutinen "amiksen kentälle saatavasta uudesta tekonurmesta", puolusteleva mielipiteily "amiksen kentän käyttökelpoisena pitämisestä runsaalla lumisateella", uutinen "sisäliikuntahallin rakennustöiden alkamisesta", uutinen "puiden kaatamisesta sisäliikuntahallin tieltä", uutinen "Kimpisen kentän peruskorjauksen hinta mahdollisesta kaksinkertaistumisesta kahteen miljoonaan euroon", uutinen haluamisesta "Kimpisen stadionin remonttiin miljoona euroa lisää", uutinen "Kisapuiston remontin hinnan romahtamisesta 12 miljoonalla eurolla", uutinen "Kisapuiston yleisötilojen uudistamisaikomuksesta" tai naljaileva artikkeli "Lappeenrannan jalkapallohallin selvitystyön 3-vuotispäiviensä viettämisestä täysin juntturassa".

Tärkeiksi ja kaupungille merkittäviksi asioiksi ovat uutisista ja artikkeleista olleet tunnistettavissa mm. LAB:n ja LUT:n biomateriaalien osaamiskeskuksen perustaminen, LUT:n perustama elektroniikka-alan tutkimuskeskus, Koulukadun avajaiset juhlallisen menoin kaupunginjohtajan leikatessa avajaisnauhan ja mihin kenkäkauppiaan kerrotaan saaneen toivomansalaisen avajaisseremonian, Sammontalon harjannostajaiset, Danfossin tehtaan saamat kaksi tonttia lentokentän kupeesta ja Ikean toteutumattomuuden jälkeensä jättämä tonttivaraus. Toisinaan isompi uutinen saattaa olla kätkeytyneenä jutun sisälle kuten artikkelissa Armilan U-koulun purkamisesta ja korvaavan väestösuojan neuvotteluista, sillä loppupuolella mainitaan, että "koulu on rakennettu silloin, kun asbestia sai käyttää materiaaleissa" ja mikä "nostaa purkukustannukset usein korkeammalle kuin etukäteen on oletettu".

Jotkin maantieteelliset sijainnit ja niissäpäin sijaitsevat muutoksien jälkeiset kohteet voisivat jäädä monilta tietämättä, ellei paikallislehti olisi tehnyt niistä esittelyä, mistä mojovampana esimerkkinä esittely Lauritsalan koulun pihasta, jota luonnehdintaan "miljoonan euron urheilupuistoksi". Siihen verraten kahden uuden ulkokuntosalin tarjoaminen käytettäväksi ja satamatorin parkkipaikan uusimisen voi nähdä vaisumpina muutoksina.

Selvittelyssä "keskustaan aikoinaan rakennettujen parkkipaikkojen sijainnin valinnasta" on jotain oivaltavuuden tuntuista, sillä se olisi voinut olla hyvinkin turhanpäiväiseksi muotoutunut aiheen käsittely, mutta kuvien käytölle havainnollistaminen ja kaupunki-insinööriä haastattelemalla siitä on saatu artikkeli, joka saanee nekin, jotka ovat "tuolla somessa" mekastaneet siitä, kuinka "keskusta autioituu, kun ei pääse autolla lähelle liikkeitä" hiljenemään ainakin hiukan. Artikkelissa mainitaankin, että elinvoimapalveluiden tekemän yrityskyselyn mukaan keskusta-alueen yrittäjät nostivat pysäköintipaikkojen lisäämisen tärkeimmäksi kehityskohteeksi. Vuoden 2024 aikana kerrotaan lisätyn 40 pysäköintipaikkaa ja ensi vuonna olisi tulossa lisää. Artikkeliin on saatu mukaan myös maininta siitä, kuinka "valtuustoaloite nosti asian esille valtuustotasolla", mille voi vähän naurahtaakin, sillä kaupunginvaltuusto tekee erittäin vähän valtuustoaloitteita ja se hyväksyy monenlaiset monisivuiset suunnitelmat varsin sellaisenaan (tai siirtää asian epävarmuuttaan käsiteltäväksi "syksymmälle").

Henkilöhaastatteluna tehdyt yritysesittelyt voivat toimia hyvin mieleenjäävinä lyhyinä tarinoina, missä lukijan elämänkokemus vaikuttaa paljon siihen, tuntuuko luettu miten läheisesti hänen elämänpiiriinsä kuuluvalta. Joillekin Kauppakadun Nesteen sittenkin toiminnan jatkuminen aiemman yrittäjän voimin voi tuntua tutummantuntuiselta kuin Suunnittelutoimisto AFRY:n kasvaminen teollisuuden ja vihreän siirtymän ruokkiessa sen kasvua. Yrittäjäkolmikon suorittama Lappeenrannan keilahallin ostaminen taasen voi tuntua enemmän joitakin puhuttelevalta kuin Päivi Partasen irtisanoutuminen museojohtajuudesta ryhtyäkseen itsenäiseksi yrittäjäksi aivan eri alalle.

Yrittäjyydessä sana "yrittäminen" viittaa hiukan samalla tapaa kilpailuun ja onnistumisen epävarmuuteen kuin muussakin seurattavissa olevassa, missä voi asettua jännittämään, kuinkahan joku onnistuu yrittämisessään. Yrittäjäkertomuksien lukeminen voi kirjoituksen sisällöstä riippuen tarjota myös mahdollisuuden tulkita "rivien välistä" millä tavoin kaupungissa voi menestyä tai edes pärjätä ns. omillaan. Yrittäjyyteen tapaa myös kiteytyä kenties suht kiistatonta tietotaitoa, mikä tosin voi hajautua eri henkilöiden välille, joita yrityksessä työskentelee.

Paikallislehteä ei välttämättä voi "syyttää" siitä, että se ei ole tuonut jotain yrittäjää esille, sillä joidenkin alojen osalta yrittäjät voivat olla erittäin harvassa, mutta toisaalta paikallislehteä pitäisi ehkä haastaa menemään elinvoimajohtajan "tontille" ja käymään inspiroimaan ihmisiä joko tulemaan kiinnostuneiksi asioista, joiden tiimoilta joku muu voisi ryhtyä yrittäjäksi tai visioimaan, mitä Lappeenrannasta puuttuu tai minkälaiseksi se voi muuntua, jos siellä olisi sellaista ja sellaista.

Pidemmältä ajalta saman lehden lukijalle voi kertyä yrittäjäesittelyjen huomioimisia sen verran paljon, että hän alkaa kokemaan niiden lähestyvän jonkinlaista kattavuutta suhteessa kaupungin kokoon, sellaista kuitenkaan koskaan saavuttamatta. Toisaalta, jos yrittäjäesittelyiden huomioinnissa rajautuisi vain sellaisten tulokulmien huomioimisiin, joissa kerronta sisältää sekä haastattelun muodossa yrittäjän menneisyydestä ja tulevaisuuden aikeista kertomista, että yritystoiminnan luonnehdintaa konseptista yksityiskohtiin, näitä kattavempia artikkeleita ei oikeastaan olisikaan kovinkaan monia.

Uutisen ja artikkelin raja ei aina ole aivan selkeä, joten jos näiden molemmanlaisia ajattelee "juttuina", huomaisi, että osa näistä yrittäjästä ja yrityksestä kertovista jutuista on minimaalisen informatiivista kuten HS:n Salongin (parturi-kampaamo) laajentuminen toisen liikkeen avaamisella samassa kaupungissa. Siinä samalla sitten lyhykäinen viittaus yrittäjän menneisyyteen, sekä sananen henkilökunnan siirtymisistä ja uuden henkilökunnan palkkaamisesta. Paljon pidempää esittelyä edustaisi vaikkapa artikkeli Biljardisali Foulin yrittäjästä Arto Koskisesta, missä kerronta ei aivan myötäile sellaista yritystoimintaa, jossa haasteiden kautta asiat ovat alkaneet sujumaan, vaan se koostuu enemmänkin ongelmista, haasteista, empaattisuudesta muita ihmisiä kohtaan ym., missä mennään lähemmäs riskirajoja sen suhteen, kuinka paljon "huonoa" ihmisestä voidaan kertoa, ettei siitä enää olisi paluuta mahdollisuuteen tehdä jutusta leppoisan sävyistä. Juttu kuitenkin tulee antaneeksi lukijalle vaikutelman, että "olisi oikeastaan ihan kiva, jos tämä henkilö onnistuisi tekemisissään". Paljon nähnyt vaivaa, mutta silti "Tämäkin talvi on ollut koko ajan alamäkeä. Ihmisillä ei ole rahaa enää mihinkään. Ja mistä tingitään ensimmäiseksi? Ymmärrettävästi harrastuksista ja ravintolakäynneistä."

Pelkkä yrittäjän nimeen ja häneen aiempaan toimintaansa yksilöityvä aikomuskin on eräänlainen yrittäjäesittely, vaikkakin vain sivuavasti, kuten yrittäjä Samun Heinon päätös ostaa Lappeenrannan ydinkeskustan laidalla oleva Platanin talo, mistä 27.8.2024 kerrotaan, että "yrittäjä Samu Heinon toiveissa on, että hän voisi ensi tammikuussa kertoa, mitä Platanin talolle on tulossa". Ylekin tuli huomioineeksi (26.8.2024) kyseisen talon myynnin ja sai yrittäjän kertomaan sen verran, että "pitää katsoa, miten tietyt lupa-asiat selviävät". Yle luonnehtii "korkeimman tarjouksen tehneen imatralaisen V-M Heinon toimitusjohtajan pyörittävän myös hotelli -ja ravintolatoimintaa". Kaupunginjohtajan kertoi kysyttäessä mielipiteenään, että "Ostaja on kuitenkin maksanut talosta lähes 100 000 euroa, joten hänellä myös intressiä kehittää sinne toimintaa. Olisin enemmän huolissani, jos talo olisi myyty viidellä tonnilla." Kaupungin mukaan "talo on rakennustaiteellisesti, historiallisesti ja kaupunkikuvallisesti arvokas rakennus, joten sitä ei saa purkaa".

Kyseinen Platanin talon tapaus on oikeastaan monimutkaisempi kuin vain suojelluksi määritetyn talon ostaminen ja uudenlaisen käytön kehittäminen sille. Ostamistapahtuman jälkeiseltä ajalta ei vielä huhtikuussa alussa 2025 löydä minkäänlaista uutista, mutta edeltäviltä vuosilta löytyy joukko tapahtumakäänteitä tuosta rapistuvasta rakennuksesta, mitkä tosin muistuttavat tavanomaista kaavoitusprosessia, missä kaavoitusaikeet muuttuvat lausuntopyyntöjen ja kuntalaisaloitteiden myötä. Wikipediassa viimeisin päivitys Platanin talosta on vuodelta 2022 ("Lappeenrannan kaupunki on myymässä Platanin taloa.").

Vieressä olevaan Anni Swanin puistoon kaavailtiin alunperin kaksikerroksista kerrostaloa. Toisella puolen vieressä jo uudehko opiskelijatalo Loas Teatteri onkin ja samaisella kadulla oleva Koulukatu avautui liikenteelle 1.11.2024. Mielenkiintoisena sivujuonteena aiheen käsittelyssä on se, kuinka Yle on antanut sekä Platanin talolle, että sen vierellä olevalle Anni Swanin puistolle merkittävän määrän huomiota, joten yleisö ei ole ollut vain paikallislehden tietojen varassa. Kummallsta sinänsä, että kun asiasta käy hakemaan vielä niidenkin lisäksi lisää tietoa, huomaa, että Lappeenrannan kaupunginhallituksen julkisista kokoustiedoista ja samalla myös kokouspöytäkirjoista vaikuttavaa puuttuvan kaikki, mitä on ollut päivien 9.1.2023 ja 14.8.2023 välillä, missä olisi oletettavasti ollut mukana kaupunginvaltuuston kokouksessa (4.9.2023) viitattu kaupunginvaltuuston käsittely liittyen kyseisiin alueisiin. Ja edelleen kaupungin sivuilta, osiosta "Päätöksenteko" esityslistoja ja pöytäkirjoja esille hakiessa ensilataamisessa minkä tahansa toimielimen kohdalla kestää pitkälti yli minuutin, jolloin moni varmaankin kyllästyy edes yrittämään enempää. Ollutkaan vielä montaa vuotta sama vika (kolme vuotta? neljä?).

Uuden omistajan liiketoiminnallisiin haasteisiin sisältyy, että hyväksytyn kaavaehdotoksen mukaan "rakennuksessa suoritettavien korjaus- ja muutostöiden sekä käyttötarkoituksen muutosten tulee olla sellaisia, että rakennuksen rakennustaiteellisesti, historiallisesti arvokas ja kaupunkikuvan kannalta merkittävä luonne säilyy". Sinänsä erikoinen tapaus, sillä Platanin talo on uutisvalokuvissa vuosien 2020 ja 2025 välillä näyttänyt aina jotenkin huonosti mitään edustavalta (seiniltään rapistunut, eri puolin spraymaalauksinen, pienehkö tönö uusien kerrostalojen seassa tai tontiltaan rakennustyömaan parkkipaikkana).

Ensisilmäyksellä "klassista" yritysesittelyä muistuttavat artikkelit mm. K-markettien kauppiaasta, harrastus- ja kokeilupohjalta 4H-yrittäjiksi ryhtyneistä, pitkäaikaisesta hevostarvikeyrittäjästä, hoitajasta artesaaniksi ja sitä kautta vintage-puodin perustajasta, unelmien täyttymykseksi second hand -yritystään kutsuvasta, rauhallisissa ja harmonisissa tiloissa pilatestunteja ja fysioterapiaa tarjovasta, parturi-kampaamoon uutta yritysjatkoa saavuus palvelutarjontaa laajentavan työntekijän palkkaamisella, kutomopalveluita tarjoavasta, nuorisokolmikon "digipalveluihin" keskittyneestä yrityksestä, taloustilanteen ja nettikirppisten vuoksi lastenvaatekirppiksensa osalta lopettamispäätöksen tehneestä, remonttihommien tekijästä, vast'ikään avautuneesta kosmetologin perustamasta kauneushoitolasta, paikallisesta yrittäjäkolmikosta irtaantuneesta korukaupan perustajasta, Kauppakadun Nesteen jatkamisesta sittenkin entisen yrittäjän voimin ja museon johtotehtävistä monenlaisia koulutukseen, ohjaukseen, terapiaan ym. tarjoavan yrityksen perustajasta. Siinä olikin melkein kaikki kymmenisen kuukauden ajalta julkaistut "klassiset" yrittäjäesittelyt paikallislehdessä.

Edellä mainituista ehkä vain viimeisin on sellainen, joka ei olisi "liian tavallinen", vaikkakin palveluita tarjottaessa pelkästään monenlaiset seikat puheensävystä huonetilojen esineiden järjestyneisyydestä voivat saada palvelun tuntumaan eroavan merkittävästi jostain kategorisesti samanlaisen yrityksen toiminnasta. Lehtijuttuina vastaantulevina tavallisuudelta liiaksi tuntuvuus voi käydä uuttamaan lukijaan suht pysyväluonteiseksi muuntuvaa tuntumaa siitä, kuinka rajoittuneita mahdollisuudet yritystoimintaan voivatkaan kaupungissa olla ellei kyse ole eri mittaraille mitaten paljon suuremmasta yrityksestä. Hieman toisensävyisiä olisivat henkilöesittelyt työntekijöistä ja johtajista kuten mm. kaupungin virassa ääniammattilaisena työskennelleen imatralaiseen audioalan yrityksen työntekijäksi siirtymisestä, Visma Consulting -yrityksestä teknologiayritys Twodayksi muuntuneen liiketoimintajohtajana toimisesta ja laaja-alaisesti aikuisviihdettä tehneestä nuoresta eroottisesta tanssijasta. Lakritsiyrityksen toimitusjohtajasta kertovassa pitkähkössä artikkelissa kytkökseksi Lappeenrantaan ei aivan olisi riittänyt aiempi siellä opiskeleminen, sillä yritys itsessään on kouvolainen.

Joidenkin yrittäjien esittelyssä lähdetään siitä tulokulmasta, että jonkin onnistumista kokeillaan kuten kolmen lappeenrantalaisen yrityksen sen kokeilemista, josko Kauppahallissa saisi aikaan myyntiä pop up -lihakaupalla ja josko toisessa pop up -kaupassa myytävät jäätelöntapainen gelato ja korut olisivat asiakkaisiin vetoavia. Konkursseista ja lopettamisista ei niin runsaasti uutisoitu, mutta Bar Q -ravintoloita pyörittäneen yrityksen kerrottiin olevan "konkurssimenettelyn alkuvaiheessa". Toisessa ääripäässä lappeenrantalainen perheyritys Laitex, joka nimitettiin Vuoden yritykseksi. Siinä jossain menestysjatkumon välimaissa Lappeenrannan Linnoituksessa toimiva Kahvila Majurska, jonka lattian kerrotaan menneen "remonttikuntoon", koska niin monet asiakkaat käyttivät nastakenkiä sen tiloissa.

Muihin kaupunkeihin ja kuntiin liittyvyyksien osalta artikkelit ovat sinänsä yhtä kelpoista kuin muutenkin, kuten "Ylen artikkeli maalaa karun kuvan hiljentyneestä Imatrasta" (2.11.2024), "Rajamarket panostaa nyt elintarvikkeisiin ja verkkokauppaan" (15.1.2025), "Zsarin kauppa purettiin - ostaja jätti maksamatta" (2.12.2024), "Outletkylä Zsarin kauppasumma ei ole ilmestynyt konkurssipesän tilille" (26.9.2024), "Konkurssiin menneen Micaro Makeisten raunioille syntyi uusi makeistehdas" (10.12.2024) ja "Unelmahuvila Ruokolahdella on liki täyteen buukattu ensi kesäksi" (3.10.2024). Suurikokoisista yrityksistä ja yrityksistä, joissa koulutusorganisaatio on jollakin tavoin osallisena, kerrotaan enemmän taloudesta, vetovoimatekijöistä ja päättäjistä, sekä kaupunkiympäristömuutoksista mainitessa.

Kulttuurikokoontumisista kertominen tarjoaa paikallislehdelle hyvän mahdollisuuden luoda perustetta sille, miksi se on olemassa, sillä uutisointi tapahtumista, missä ihmiset kohtaavat toisiaan jonkin yhteisen merkeissä, tuntuvat lukijoista olevan juuri oikealla paikallaan paikallislehdestä luettaessa. Myös sellaisista paikoista kertominen, joissa kulttuuritapahtumia voi olla, lukeutuu mukaan tällä tavoin lukijoille hyvin kelpaavuuteen. Haasteita kerrottavuuteen asettaa se, että useimmat uutisoinnit ym. ovat tarkoitettu julkaistavaksi lehden paperiversiossa ja näköislehdessä, joten verkkolehden artikkelin merkittävin ominaisuus voi olla sitä, että kuvia tai sitä yhtä ainoaa kuvaa voi klikata suurempana katseltavaksi, mikä taasen ei aina riitä tunnelman, tilanteen ja merkittävyyden tajuamiseen lähellekään sillä tavoin kuin se autenttisena koettaisiin.

Näiden osalta tehtiin päätös rajautua kahteen ajanjaksoon ja karsia röyhelöt pois, vähän siitäkin syystä, että kesän tienoilla kulttuurikokoontumis-uutisointi ja muu -kirjoittelu oli vähäisempää, ja viiden kuukauden ajalta huomioidut uutisoinnit, arvostelut ja näkemyksien ilmaisut ym. täsmäsivät muutenkin varsin hyvin siihen, minkälaisen suodattimen paikallislehti tulee aiheuttaneeksi. Lieköhän siinä olisi kaupungin elinvoimajohtajalle aiheellista mietittävää?

elo-syyskuu

• moniosallistuvuus: viinijuhlien tunnelmia, iltaravintolan järjestämä "Lappeenrannan suurin luokkakokous", nuorille suunnattu Kaamospuhallus-tapahtuma artisteineen, järjestettävästä puolimaratonista toivotaan vetovoimaista juoksutapahtumaa, Hyvän mielen polkujuoksutapahtuma 5, 9 ja 20 kilometrin matkapituusvaihtoehdoilla, Saimaa turnaus -jalkapalloilua yli tuhannen juniorin pelaamana, tulevasta itsenäisyyspäivän paraatista
• kohteellisuutta: harvemmin löydettyjen laavujen esittelyä, upeaksi luonnehdittujen rantareittien esittelyä, opiskelijoiden mukaan lähteminen selvittämään "miksi baarien kiertäminen on vuodesta toiseen se juttu", Loas Teatterin "hulppeiden virkistystilojen" vuokrattavuudesta
• tilastopainotteista: kesäteatterin näytelmä sai palkinnon, Linnoituksen museot tekivät kävijäennätyksen
• listailuja: loppuvuoden 87 musiikkikeikkaa mm. Rakuunamäen juhlatilassa, tarjontaesittelyä stand up -komiikasta Lappeenrannassa ja Imatralla
• toimittajien näkemyksiä: Lappeenranta matkailu- ja kulttuurikokemuskohteena, kaupunginteatterin Ritari Siniparta -näytelmän arvostelu
• yllätyksellisyyttä: Fazer yllättyi kävijämäärästä sataman myymälässään, taidemuseossa sisäongelmaa, Lappeenranta Jazz Club kokeilee uutta "areenaa"
• riskirajoilla: Kulttuuritila Nuijamies saa kaupungilta "hätäavustusta" kymmenisen tuhatta euroa ja mahdollisen kumppanuussopimuksen

loka-joulukuu

• moniosallistuvuus: Marian aukiolla vietettiin "kulttuurin unelmavuoden" iltajuhlaa, joulutorin avajaisissa joulupuuroa ja ilotulitusta, itsenäisyyspäivän paraatia, vuotuiset opiskelijabileet, opiskelija-asuntosäätiön 50-vuotisjuhlat laatuartisteilla, Pontuksen koulun viidesluokkalaiset esittivät koululaisoopperan yhdessä ammattilaisten kanssa, itsenäisyyspäivän tunnelmia, selvittely josko koulujuhlissa vielä veisataan virsiä, vapputapahtuma virittelee jättitelttaa Marian aukiolle ja artistitkin jo selvillä
• kohteellisuutta: valoteoksia Kirkkopuistossa, pubivisojen "aina mukavasti kävijöitä" vetävyydestä, pop up -skeittiparkki kauppakeskuksessa, naapuruston yhteinen ikkunajoulukalenteri, uusi Saimaa Film Festival tuo elokuvanäytöksiä kesäksi ympäri Etelä-Karjalaa
• listailua: tekemistä lapsille erääksi lauantaiksi ja monen ikäisille juhlaviikoksi, laulukilpailun finaalin laulajia, stand up -festivaalin esiintyjiä, kesän viinijuhlien esiintyjiä
• toimittajien näkemyksiä: teatteriarvio "visuaalisesti lumoavasta" kaupunginteatteri Ennusmerkkejä-esityksestä, menovinkkinä improvisoitu näytelmä Nuijamiehessä, arvio kaupunginteatterin uutuuskomediasta
• yllätyksellisyyttä: tulossa Dolly Partonin säveltämä spektaakkeli kaupunginteatteriin, Huhtiniemessä voi päästä hiihtämään jo viikonloppuna, neljälle kentälle pääsee luistelemaan viikonloppuna, taidemuseon remontista eteenpäin pääseminen
• riskirajoilla: Nuijamies järjestää tukikampanjan, mielenilmausta kulttuurialan leikkauksista

Vuodenvaihteen jälkeen kulttuurikokoontumis-kategoriaan kertyi melko vähän aiheita: listailua alkuvuoden keikoista, suurravit Linnoituksessa, yhden miehen talkootyönä latujen tekemistä Murheistenrantaan ja esittelyä aiemmin maalatuista katutaiteiluista. Vielä toiseen suuntaan tarkastellen oli huomioitavissa, että syksymmällä järjestettiin juoksutapahtuma, jossa juostavissa 10 km tai puolimaraton, teatteriarviossa on olut Lähtisitkö-komedia kesäteatterissa ja entinen liiketila on muutettu taiteilijoiden "taidetaloksi" mm. ratkaisuna taiteilijoiden kokemiin tilapulmiin.

Muiden kaupungien osalta jännittävintä tjs. edustivat uutiset ja artikkelit kuten tammikuussa 2025 uutisoitu Savitaipaleella ajettavan talvirallia seuraavana lauantaina, vuoden 2024 kesän Let's Party Imatra -tapahtuman kerrotaan olleen raskaasti tappiollinen, lokakuussa 2024 Lemillä mainitaan käynnistyvän omatoimikirjasto, marraskuussa 2024 Holiday Club Saimaa Rauhan uusi resort manager Minna Nyman kertoo tapahtumatarjontaa kehitettävän vahvasti ja uskon Jumalaan kerrotaan lokakuun 2024 lopulla olevan kirkon tutkimuksen mukaan yleisempää nuorten miesten keskuudessa kuin nuorten naisten.

Opiskelusta kertomisen suhteen paikallislehti pysyttelee samaan tapaan kaukana enemmän kertomisesta kuin terveyspalveluidenkin osalta. Koulutusala pääsee otsikoihin sellaisen ollessa todennäköisesti poistumassa kaupungista, kun se on varmaa ja kun eri tahojen annetaan kertoa mielipiteensä asiasta. Suurista rahoitusleikkauksista uutisoidaan suht taatusti, kuten myös koulutuskuntayhtymän aikoessa hakea lisäavustusta pärjätäkseen ja steinerkoulun saama lainasta kaupungilta kerrotaan myös. Mielipidekirjoitus leikkausten väitetyistä vaikutuksista maakunnan elinvoimaan julkaistaan, kuten myös mielipidekirjoitus kansainvälisten opiskelijoiden olemisesta "hankalassa välikädessä". Nimilista LUT-yliopistosta valmistuneista on ilmeisen tärkeää sisältöä paikallislehdessä julkaistavaksi siinä missä Sammon henkilöstöön kohdistuvat yt-neuvottelutkin. Loasin kaavaileman opiskelijatalon rahoituksen vastatuulisuudesta lukijoiden varmaankin oletetaan olevan kiinnostunut, koska kysehän on sentään opiskelijoille tarkoitetusta talosta ja täten myös sellaisesta tehty valitus hallinto-oikeuteen tuli myös ansainneeksi uutisensa. Tutkintojen ja linjojen lopettamiset ja uutena mukaan tulemiset saavat myös uutisensa kuten "uusi perusopetuksen tiedelinjan aloittaa", "uusi opiskelulinja aloittaa", "ammattiopisto lopettaa kaksoistutkinnon" ja "alakoululaisia siirretään opiskelemaan toiseen kouluun".

Lähempänä enemmän kertomista olisi LUT:n kehittymisestä kertova artikkeli runsaine kuvineen, mutta sanomalehdestä tapaa saada vähänlaisesti tietoa ja tuntumaa vaikkapa siitä, kuinka opiskelija kehittyy ihmiseksi, joka pitää olemisestaan kaupungille hyödyllisenä tai kuinka jonkin koulutusalan sivuaineen opiskelu tai gradutyön valmiiksi saaminen innoitti hakeutumaan kaupungille töihin kehittämään Lappeenrantaa tai kuinka se oppilaitosyhteistyö todella toimiikaan yritysten kanssa tai minkälaisiin ongelmiin opiskelijat joutuvatkaan, kun joku luennoitsija ei saa tehtyä tärkeästä opintojaksosta opiskelijoita kiinnostavaa tai kuinka tietämys pitäytyy erilaisissa siiloissaan, eikä oikein koskaan saavuta mahdollisuuksia muodostua kaupunkilaisia laajalti hyödyttäväksi.

Opiskelijoiden asumisoloista ja asunnon saamisen mahdollisuuksista kertominen on vaikuttanut tuntuvan "turvalliselta" kerrottavalta, sillä sellainen ei kerro liiaksi opiskelijoista opiskelijoina, vaan pikemminkin opiskelijoista ihmisinä, kuten näissä: "Lappeenrannassa on nyt historiallisen paljon opiskelijoita vailla kotia", "Lappeenrantaan saapuvat opiskelijat toivovat yksiötä hyvällä sijainnilla", "Loasin asukkaat paljastavat tärkeimmät kriteerit opiskelija-asunnolle", "Mykkäkoulua pitävä kämppis ja rappukäytävässä nukkuvia poikia - näin Loasin entiset asukkaat muistelevat opiskelija-asumista Lappeenrannassa", "Uutta Loasin taloa rakennetaan jo tänä vuonna - tavoitteena 600 asuntoa lisää" ja "Näin lappeenrantalainen pariskunta sisustaa opiskelijakaksionsa, jossa teekkarius saa näkyä".

Muina etäämmällä varsinaisesta opiskelijuudesta kertovina artikkeleina "Etelä-Saimaa lähti opiskelijajoukon kanssa selvittämään, miksi baarien kiertäminen on vuodesta toiseen se juttu", "Opiskelijat saavat vuokrattua hulppeita virkistystiloja Lappeenrannassa - Loas Teatterin kerhotilasta upeat näkymät", "Loasin synttäreillä tunnelma oli välitön mutta väljä" ja "Opiskelijat juhlistavat vuoden harmainta päivää Lappeenrannan urheilutalolla".

Kampusalueen oppilaitokset ovat olleet ja ovat edelleen merkittäviä paikkakunnallisia instituutioita, joten luulisi kaupunkilaisten kaipaavan niiden olemassaololta enemmän kuin vaikkapa sitä, että eri yhteyksissä toivotaan "opiskelijoiden elävöittävän kaupunkia, kunhan saadaan keskustaan lisää asuntoja opiskelijoille". Kuten ihmiset lukevat mielellään henkilöhaastatteluja erilaisista ihmisistä, he haluavat tietää lisää myös siitä, mitä kaikkea siellä kampuksella ja mikseipä myös vaikkapa ammattiopistossa tapahtuu, sekä mitä mietteitä ja konkreettisempaa siellä kehkeytyy. Toki oppilaitoksilla on omatkin verkkosivunsa ja podcastinsa, sekä ne järjestävät joskus opastettuja kiertelyitä, mutta ne ovat enemmänkin brändin rakentamista ja ylläpitoa, missä motivaatiot ja kohderyhmät voivat olla hyvinkin erilaiset. Presidentti Stubbin vierailu LUT:ssa sai aikaan useita artikkeleita ym., joista eräässä tunnistettiin sekin, kuinka etäällä LUT-yliopisto on ihmisten mielistä.

"Mitä presidentin vierailusta jäi Lappeenrannassa käteen? Ainakin paikalla oli paljon mediaa, mutta vielä enemmän LUT-yliopiston opiskelijoita ja presidentin vierailusta kiinnostuneita lappeenrantalaisia. Ehkä Skinnarilan metsiin bunkkeroitunut LUT-yliopisto tuli hieman lähemmäs tavallisia lappeenrantalaisia?" (Harri Manskisen uutisanalyysistä, 29.1.2025)

Kaupungin talouteen, vetovoimatekijöihin ja asioista päättämiseen liittyvät uutisoinnit ja pitkälti kaikki, mistä lukijat voivat kokea voivansa tehdä päätelmiä tai edes saada sellaista tuntumaa, ettei heistä tunnu siltä, että heidän tarvitsisi itse uhrata aikaansa miettiäkseen mielestään esillä mitään enempää kuin mitä lehdessä on kerrottu, ovat myös erinomaisen hyvin paikallislehteen sopivia. Toisaalta, sillä ei välttämättä ole minkäänlaisia kilpailijoita siellä paikallistasolla, joten se voi suunnitella uutistensa ja selvittelyjensä laajuudet, aihevalinnat, julkaisuajankohdat ym. varsin vapaasti.

Sitä on hyvin vaikea arvioida suoraan havainnoiden, kuinka tyytyväisiä kaupunkilaiset ym. ovat paikallislehden toimintaan, sillä sen uutisoimiseen viittaamiset sen Facebook-sivuilla voivat jäädä hyvin vähälle kommentoinnille ja monikymmentuhatpäinen Facebook-ryhmä, joka on tarkoitettu erityisesti lappeenrantalaisille, ei tapaa ilmentää juuri minkäänlaista kiinnostusta kaupungin talouteen, vetovoimatekijöihin ja asioista päättämiseen, ellei kyse ole niin paljon "rummutetusta" asiasta kuin monitoimiareenahanke ja silloinkin siitä saataneen aikaan lähinnä juupaseipäs-väittely, joka keskittyy olettamuksiin vastapuoleksi olkinukkeiltujen näkemyksistä ja niihin vastaamiseen tavoilla, jotka ovat laadullisesti tylsistyttävän rajoittuneita.

Vaikka sillä on rajansa, kuinka tiuhaan paikallislehti voi uutisoida ja muuten kirjoitella näistä aiheista, sillä onhan sillä osioina myös ulkomaat ja mainoksiakin pitäisi joihinkin kohtiin sijoittaa, kuukausien mittaan lukijoille alkaa muodostua vaikutelmaa kaupungista sillä tapaa, että kerrotuista asioista muistamiset tuntuvat sopivan yhteen, eivätkä ne ole ristiriidassa lukijan uskomusten ja kokemusmaailman kanssa. Täten(kin) aiheutuvan eräänlaisen luottamussuhteen ylläpitämisessä paikallislehti ei oletettavasti voisi epäonnistua kovinkaan monta kertaa, sillä sitä ei hevillä unohdettaisi. Toisaalta, tässäkin tulisi huomioitavaksi sen miettiminen, antaako paikallislehti päättäjien olla liiankin rauhassa ja jotka tulevat käyttämään paikallislehteä välineenään sitten, kun heillä on jotain sellaista kerrottavaa, jonka halutaan välittyvän monelle ja joka jättää heistä silleen just sopivan vaikutelman?

--

Varsinkin heinäkuussa ja kesäaikaan muutenkin monet lukijat ovat aivan jossain muualla kuin paikallislehden äärellä, netissä tai paperi-sellaisen, mutta jos siitä elokuusta eteenpäin tarkastelee talouteen, vetovoimatekijöihin ja päättäjyyteen liittyviä uutisia ja artikkeleita, niin johan se siinä on jotain masentavaa, kuinka edes masentavista asioista ei ole kuin usein aiemminkin uutisoiduista vielä jotain.

Elo-syyskuussa kerrotaan, että Fazerin kaupungissa pysymisestä ollaan huolestuneita, Nuijamiehen rahoituskampanja jäi kauas tavoitteestaan, Suomen makein kesä -kampanja sai aikaan vain vähäistä piristystä lappeenrantalaisissa yrityksissä, Kauppahallin yrittäjäkato ja tulevaisuus huolettaa, Etelä-Karjalan kunnissa jonkin verran veronkorotuspaineita, lentoaseman kohtaloa mietityttää matkustajamäärien riittämättämyyden vuoksi ja Yritystilan talous on heikko. Jonkinlaista shokeeraavaa yllättävyyttä taisi monille tarjota monen merkittävän alueen yrityksen muutosneuvottelut.

Samaisen ajanjakson osalta vähemmän negatiivisia uutisia, artikkeleita ja kolumnikirjoituksia näistä aiheista oli vaivaannuttuvan vähän asukkaisiin liittyvästi, vaan ne käsittelevät pikemminkin Tuomo Sallisen kaupunginjohtajuutta, Danfossin hyviä ja huonoja uutisia, maahanmuuttajien "hurjaa tahtia" kasvamista Lappeenrannassa ja kansainvälisyyssetelien tarjoamista ulkomaalaistaustaisten opiskelijoiden saamiseksi jäämään Lappeenrantaan, kaupungin organisaatiouudistusta, kuntavaaliehdokkuuksia, työllisyyspalvelujen uudistamista, Von der Leyenin ja pääministerin vierailun hyötyä rajaseudun kaupungeille ja hallituksen talousarvion vaikutusta Lappeenrannan seudulla. Poliitikkouutisissa lähinnä Heidi Vätön loikkaaminen Vasemmistosta demareihin ja selvitystä alueen kansanedustajien ulkomaan matkoista. Joku mielipidekirjoittaja halusi stopin Etelä-Karjalan näivettymiselle ja joitakin franchiseyrityksiä pyrkii Lappeenrantaan.

Kulttuuri- ja urheilugaalan saaminen Etelä-Karjalaan edustanee ihmisläheisempää aihetta, sillä "järjestäjät linjaavat gaalan tavoitteiksi kulttuurin ja liikunnan voimavarojen yhdistämisen sekä uusien ihmisiä yhteen tuovien tapojen luomisen"? Museon uuden johtajan hakeminen alkaa näinä aikoina ja se olikin sitten useamman uutisen arvoista loppuvuonna.

Loka-marraskuun huonompina uutisina yms. olivat lomautettujen "huomattava määrän kasvu" Etelä-Karjalassa, lapsiperheissä palkasta vähän rahaa jäävyys, sanahelinäisyys hallituksen Itä-Suomi -toimien osalta (mielipidekirjoitus), toimeentulotuella elävien vaikeutunut kodin etsintä, kevään vaalien ehdokashankinnan vaikeutuminen oletetusti politiikan houkutteluvuuden vähentymisen vuoksi, yrityskauppojen vähyys Etelä-Karjalan kovatuloisimpien listoilla, Yritystilan taloutta jouduttiin kohentamaan miljoonasijoituksella ja lainaohjelman keventämisellä, ministeriö leikkaa Lappeenrannassa monista paikoin kuten teatterilta, orkesterilta ja museoilta, nuorisotyöttömyys on lisääntynyt, kaupunki vaatii opetus- ja kulttuuriministeriötä uudelleenarvioimaan koulutukseen kohdistuvia leikkauksia ja Itä-Suomen teatterijohtajat ounastelevat joidenkin teattereiden kuolemisella (mielipidekirjoitus). Jotenkin vaisu valikoima tuokin aiheidensa puolesta, toimituksellisessa mielessä, vai onko Lappeenranta vain niin tylsä paikka?

Monenlaista parempaan päin kehittymisten ilmentymiä uutisoitiin ym. myös kuten Lappeenrannan sijoituksen merkittävä parantuminen Taloustutkimuksen tutkimuksen mukaan, mihin oli kyselty mielipiteitä yrityksiltä ja yrityspäättäjiltä. Sijoituksena 23/53, kun edellisvuonna sijoitus oli 40. Artikkeliin oli haettu kommenttia kaupunginjohtajalta, joka kertoi mm., että "pyrimme aidosti ratkaisemaan yritysten asioita kaupungilla" ja että "johtavat viranhaltijat ovat tehneet valtavan määrän yritysvierailuja". Maakuntatason pärjäämisen osalta esitellään yhden artikkelin verran maakuntajohtajan mietteitä Itä-Suomen kehittämistä pohtineen työryhmään aikaansaannoksista, erityistalousalueesta ja EU-rahasta. Rahakertymistä juttua kirjoituksissa "yritykset kasvattivat alueen veropottia jälleen isosti: kärjessä tutut toimijat" ja "Lappeenrannan veroprosentti ennallaan - kunnallisveroja kassaan noin 136 miljoonaa euroa". Itä-Suomi 2030 -juttusarjassa haastateltu kehottaa kaupunkiseutuja yhteistyöhön ja haluaisi muistuttaa, että "Itä-Suomessa tehdään myös huipputeknologiaa, vaikka se syrjässä olevana voikin tuntua olevan". Saimaan markkinoinnista kerrotaan lyhykäisesti, kuinka se on mukana Pure Saimaa -matkailuliitteessä, sillä "pyrimme aktiivisesti houkuttelemaan tänne matkailijoita myös talvilomalle". Black Fridaytä pidettiin lappeenrantalaisissa liikkeissä tärkeänä olla mukana ja Auto-Kilta tarvitsee autoja varten paikoisalueen laajennuksen. Kiikun kaakun hyvänä uutisena olemisen suhteen on se, että Fazerin tehtaanmyymälä saa vuoden lisäaikaa niillä perusteilla, että aiempi myynti ylitti mukavasti odotukset ja että tulevaisuudesta on vain sumuinen näkymä, mutta eri sesongeista on hyödyllistä saada lisää kävijädataa.

Muut uutiset ym. ennen loppuvuoden viikkoja painottuivat lievästi tuleviin kunta- ja aluevaaleihin ja ehdokashankintaan, joista mainittiin useampaan kertaan, että niihin ehdokkaaksi lähteminen ei määrällisesti houkuta kuten joskus ennen, mutta "yli puolet kyselyyn vastanneista kunnanvaltuutetuista aikoo ehdolle kunnallisvaaleissa". Ehdolle asettumista vähentävinä tekijöinä mainitaan esimerkkeinä "yksityiselämän kuormitus, häirintä ja uhkailu sekä kunnan taloudellinen tilanne". STT:n artikkelin mukaan "kuntalaisia epäilyttävät oman kunnan päättäjät ja päätöksenteko". Erikseen uutisen tapainen siitä, keitä Vihreät asettavat ehdolle kuntavaaleissa. Poliitikkojen mielipidekirjoituksista laadullisesti huomionarvoiselta tuntui metsäasioissa ydinosaamisensa äärellä olevan näkemykset kaupungin metsäohjelmasta. Museotoimenjohtajan valinta oli jostain syystä niin merkittävää, että siitä tehtiin pari pidempää artikkelia, joista toisessaan tentattiin ehdokkaita ja toisessa selviteltiin julkisuuslinjauksen muuttumiselta vaikuttavuutta. Hintatietoisia kaupunkilaisia saattoi lämmittää tieto, että "Lappeenrannan kaupunginhallitus siirsi Kimpisen lisämiljoonan talousarviokäsittelyyn" (suorituspaikkojen pinnoitteet ja valaistuksen uusiminen) ja että "Lappeenrannan kassaa kartutettu muun muassa Voiskataloa ja uimahallia varten - edessä investointirysäys" (juttu sisältää 15:n kohdan listan rakennusinvestoinneista). Triviaali- ja vertailutietoa tarjoilivat artikkelit, joista toisessa kerrotaan venäläisten kiinteistökaupoista Etelä-Karjalassa (2024 vain 6 kpl, jotka kaikki Imatralla, "huippuvuonna 2008 he ostivat 907 kiinteistöä" Suomesta) ja toisessa vertaillaan viikonloppureissujen hintoja mm. Lappeenrannassa, Helsingissä ja ulkomailla.

Joulukuussa valtuustoaiheissa oli parin jutun verran jatkohaluista, lyhykäisesti kaupunginvaltuuston vuoden viimeisen kokouksen läpikäymistä (parkkipaikat ja talousarvio) ja missä valtuutettu Huovinen (lehti kirjoittaa hänen nimensä sekä "Huovinen", että "Huovila") pääsee monella mielipiteellä esille, listailua kaupunginvaltuutetun mahdollisuuksista saada vuodessa jopa yli 10000 euroa palkkiota ja listailua valtuuston kokouksia väliinjättäneiden väliinjättämismääristä. Muilta osin poliitikot eivät olleet lehdessä juuri mitenkään esille, ellei lasketa Keskustan sen poliitikon kerrotun "nousevan Keskustan puoluehallitukseen", joka kaupunginvaltuuston kokouksissa ei puhu mitään juuri koskaan ja sitten niitä muutamaa aluehallituksen ja -valtuuston päätöksistä uutisointia (lainanottovaltuudet, sopeutuspäätökset ja ylimmän johdon yt-neuvottelut), sekä lautakunnan puheenjohtajan mainitsemaa museotoimenjohtajan valinnan siirtymistä seuraavalle vuodelle ja olihan siitä vielä erikseenkin uutinen.

Veto- ja pitovoimaisuuden suunnalla kohti "positiivisempaa Lappeenrantaa" halutaan yhdessä mielipidekirjoituksessa ja toisessa asuntorakentamiseen toivotaan "vihreyttä ja kauneutta", korkeimmin koulutettuen asumisia pääsi hakemaan postinumerohaulla, kaupunginarkkitehti toivoo Itä-Suomi 2030 -juttusarjan henkilö- ja työrooliesittelyssään "enemmän positiivista puhetta" ja "painottaa kaupunkien ja yritysten vastuuta Itä-Suomen kehittämisessä". Lappeenrannan Yrittäjien uusi puheenjohtaja haluaisi nähdä keskustaa ryhdyttävän elävöittämään aktiivisesti ja mainitsee "hyvänä esimerkkinä kehittyvästä yrityskulttuurista Etelä-Karjalan Yrittäjien, paikallisyhdistysten, yliopiston ja Lappeenrannan kaupungin Boost Your Business-tapahtuman, joka järjestettiin ensi kertaa".

Monen oletettavasti olankohautustakin vähemmälle huomiolla jättämiä aiheita saattaisivat olla olleet Lauritsalan kartanon myyntiin laittaminen, seurakuntayhtymän miljoonan euron alijäämäinen talousarvio, listailua kunnossapitopäällikön tietoon tulleista valituksista auraukseen liittyen, selvittely lappeenrantalaisten kaupungilta hakemista korvauksista, kaupunki ostaa PEPO Areenasta vuoroja kesäpalloilulajeille ja länsialueen koululaisille, listailu Lappeenrannan työnantajien maksamista tulospalkkioista ja keskustan kellotapulin kävelykierroksien oleminen vielä jonkin aikaa mahdollista. Joulukuun huonona uutisena monelle, että Lappeenrannassa monet saavat jatkossa vähemmän asumistukea, koska Lappeenranta tipahtaa eräiden muiden kaupunkien kanssa alimpaan kuntaryhmään.

Ohitse lappeenrantalaisuuden ja Lappeenrannan meneviä talouteen, vetovoimiin ja päättäjyyteen liittyviä artikkeleita ja uutisia:

Outletkylä Zsarin kauppasumma ei ole ilmestynyt konkurssipesän tilille - ostaja vakuuttaa, ettei ole vetäytymässä (26.9.2024)

Wolt ja Klarna nousevat esiin ihmisten velkaongelmissa - "Lainarahalla joudutaan ostamaan ruokaa" (8.11.2024)

Ylen artikkeli maalaa karun kuvan hiljentyneestä Imatrasta - Mitä sanovat kaupunginjohtaja ja yrittäjien puheenjohtaja? (12.11.2024)

Zarin kauppa purettiin - ostaja jätti maksamatta (2.12.2024)

Korkean teknologian Nordic Nano Group avaa tehtaan Imatralle (18.10.2024)

Voiko visio Imatran erämuseosta "ohittamattomana kohteena matkalla Itä-Suomeen" enää toteutua? (15.12.2024)

Imatran valtuusto näki valoa tunnelin päässä ja hyväksyi budjetin - eniten keskustelua käytiin bussivuoroista ja urheilutalosta (17.12.2024)

Terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät artikkelit, uutiset ym. voi hyvällä tahdolla kokea auttavan muodostamaan koherenttia, alati tarkentuvaa näkemystä asioista, joten mediakonsernin eri lehtien sisällön asioita selittävyyttä ei välttämättä tarvitse heti lähtökohtaisesti käydä rajaamaan kaupunkikohtaisuuksiin, sillä ne eivät ole sillä tapaa ilmiöllisiä, että ne ilmenisivät eri kaupungeissa kovin eri tavoin. Tosin, yhteensovittelun kannalta käännösartikkeli "Robert F. Kennedy Jr. pakeni nuorena pahaa oloa huumeisiin - uusi terveysministeri uskoo lääketeollisuuden ohjailevan Yhdysvaltoja" (23.12.2024, New York Times -jutun käännös) täytyy ehkä jättää rannalle ja joskohan "Hannun positiivinen puoliso muuttui vihaiseksi salaliittoteoreetikoksi, joka suunnitteli öisin poliitikkojen hirttämistä" (12.10.2024) on sitten kuitenkin hiukan liian anekdoottinen ja kenties polemiikkinen?

Jos siis olettaa, että artikkelit terapiassa käymisistä, diagnoosin kanssa elämisestä, "kaikesta huolimatta"-kykenevyyksistä ym. voisivat ajan kanssa saada muodostuneeksi käsitystä, minkälaista on elää jonkinlaisena ja minkälaisena jokin diagnoosi voi ilmetä ym., voisiko tämä olettama kuitenkin olla väärä ja vahvistukset olettaman toimivuudelle johtuisivat vain sattumista, missä paikallislehtien sisällöt perustuvat ideoihin siitä, että sisältöjen on oltava erilaisia kuin aiemmin, sujuvalukuisia ja valokuviltaan laadukkaita ilman erityisempää tavoitetta niiden yhteentoimivuudelle?

Kun paikallislehti kuitenkin korostaa itseään luonnehtimisissaan, että se keskittyy erityisesti lappeenrantalaisille tärkeisiin ym. asioihin, voinee siltä täten vaatia, että kun se kirjoittaa hyvinvointialueesta, johon kaupunki olennaisesti kuuluu, sen kirjoittelussa ei olisi näin karsivia aiherajauksia kuten on vaikuttanut olevan:

• rakennukset ja niiden käyttötarkoituksien muutokset,
• hyvinvointialueen laajuiset talouslaskelmat,
• STT:n tuottama uutinen nuorison syömisten seurannasta,
• palveluista leikkaamisesta haastatellaan hyvinvointialueen johtajaa,
• asiakasmaksujen nousu,
• YTHS:n palveluiden käyttäjiksi löytämisestä kertomista prosentein,
• EKHVA rekrykampanjan esittelyä jopa videon kera,
• muutaman sairaanhoitajan esittely,
• hoivakodin olemuksen esittelyä kuvin,
• hyvinvointialueen valtuutetut marmattavat vähäisistä päätöksenteon mahdollisuuksista,
• yt-neuvottelut ja
• johtajien esittelyt?

Haettaessa Google-haulla esille artikkeleita ym. käyttäen aikarajausta 1.1.2023 – 28.2.2025, ei esim. hakurimpsulla "site:esaimaa.fi psykiatria" löydä yhtään hakutulosta. Hakurimpsu "site:esaimaa.fi terapia ekhva" antaa yhden hakutuloksen (5.1.2024), jossa kerrotaan kehnon "kesälääkärin" vastaanotolle pääsemisestä. Hakurimpsu "site:esaimaa.fi adhd" palauttaa luettavaksi muutamia henkilöesittelyä, mutta siis vain henkilöesittelyjä. Kun hakee suoraan paikallislehden sivujen hakukoneella erikseen hakusanoilla psykiatria, adhd ja mielenterveys, muodostuu tuntuma siitä, että paikallislehti ei tee ollenkaan sen selvittelyä, kuinka hyvin terveysalan ammattilaisilta sujuu terveyspalveluiden toimivuuteen osallistuminen tai miten käyttökelpoista tai järkevää niiden toiminnan perustana oleva koulutus on. Pikemminkin edes sinnepäinkään vivahtavaa edustavat lähinnä lähtökohdat kuten "lääkäreiden määrä" tai "terapiaan pääsyn odottelu" eli ikään kuin koulutuksessa tai ammattilaisissa ei edes olisi mitään epäiltävää.

Tällainen on ongelmallista alueellisen demokratian kannalta, sillä jos ihmisten mielissä ei tule "lämppääntyneeksi" jotkin aiheet, mahdollisuudet ja tosiseikat, eivät ne silloin suuremmin osallistu heidän orientoituneisuutensakaan muodostumiseen eli siihen, mistä juontuvat mm. ne, mitä he päivänsä aikana tulevat ajatelleeksi ja mitä he ottavat puheeksi muiden kanssa. Kunnan- ja aluevaltuutettujenkaan ei täten tarvinne stressailla, kun heiltä ei monet hoksaa tulla edes kysymään, josko jotkin asiat pitäisi ottaa puheeksi. Ehei, sen sijaan, he keskustelevat todennäköisemmin esim. terveydenhuollon palveluvalikoimasta, argumentoiden siihen liittyvästi jotain yksinkertaisesta.

Toisaalta, kun haeskelee paikallislehdestä aihemerkinnöillä kuten vaikkapa "masennus" ja "mielenterveyden ongelmat", ei hakutulosten perusteella tohtisi käydä väittämään, etteikö sellaisia artikkeleita olisi vuosien mittaan julkaistu paljonkin, joilla monet ennen muinoin leimaavammat diagnoosit, tuntemukset ja kokemukset tulevat tutustutetuksi sellaisella elämään luontaisesti kuuluvalla tavalla, ettei heti alkuunsa jää vaikutelmaa, että ne määrittäisivät yksilöiden lopullisen kohtalon ja etteikö heitä voisi ottaa osaksi muita yhteisöjä. Ne ja muut kuten vaikkapa ihosairaudet ja tukielinongelmat kuitenkin otannan perusteella jonain muuna vuona enemmänkin kirjoitteluissa mukana. Aivan artikkelimääriä per aihemerkintä laskemalla ei pääse selvyyteen, kuinka monesti jostain asiasta on kerrottu erityisesti, sillä esim. vuodelta 2025 "masennus"-artikkeleissa olisi myös nepsyä ja unenpuutetta. Samaisen aihemerkinnän käyttö ei myöskään liene systemaattista, sillä vuodelta 2024 niitä on 12 ja vuodelta 2023 taasen 14, mutta vuodelta 2022 jopa 47.

Sinänsä siellä jossain mielenterveysaiheiden piiriin kuuluvina nuo vuoden 2022 artikkelit ovat, mutta olisi hyvin mielenkiintoista kuulla tai lukea perusteista, jotka määrittelevät rajoja sille, kuinka syvälle johonkin aiheeseen mennään ja mitä raakataan tyystin pois, sillä helppohan se olisi löytyy esim. sellaista julkaisuista kuin Longevity.Technology, EurekAlert!, SciTechDaily tai NewScientist sellaista uutisointia, joka sopisi hyvin lukijoiden arkitajulla ymmärrettäväksi, mutta jonkalaisia paikallislehdessä ei liiaksi ilmene.

Mainittakoon, että esivalintavaiheessa paikallislehdessäkin ilmestyneistä Sunnuntaisuomalainen-osion juttuja kuten "Positiivisessa psykologiassa keskitytään ihmisen hyvinvointiin, vahvuuksiin, voimavaroihin ja näiden edistämiseen" ei otettu ollenkaan huomioon, vaan mukaan arviointiin otettiin sellaiset, jotka edes ohimennen viestivät siitä, miten asiat sujuvat Lappeenrannassa tai Etelä-Karjalassa, mitä tulee terveyteen ja hyvinvointiin liittyvyyteen. Muutamia näihin kriteereihin sopimattomia otettiin sivummalle ikään kuin muistutukseksi siitä, mitä siellä paikallislehdessä saattaisi esiintyä kuten "syövän hoitoon on luvassa uusia suosituksia" (14.9.2024), "Tero Juuti, 37, sai adhd-diagnoosin, mikä selitti monta asiaa" (12.10.2024), "harvinaissairaudet diagnosoidaan aikuisilla keskimäärin 18 vuoden viiveellä" (22.12.2024), "Mehiläinen ostamassa Liettuan suurimman terveyspalveluyhtiön" (9.1.2025) ja "masennuksesta on tullut osa lapsuutta - osa nuoristo toivoo, ettei Instagramia ja Tiktokia olisi koskaan keksitty" (New York Times -käännösartikkeli, 18.12.2024).

Ilkivalta, älyttömyydet ja "rikosasiat" voivat hyvinkin todennäköisesti tuntua jonkinmoisilta tupsahduksilta, jotka eivät välttämättä sovi erityisen hyvin yhteen kunkin henkilökohtaiseen kaupunkikuvaan tai käsityksiin asioiden tiloista ja kehittymisistä, joten sellaisista uutisointi voi saada lukijan vähintäänkin sivuavasti miettimään, että mitähän muuta häneltä jää tietämättä paikallislehteä seuraamalla. Toisaalta, näiden aiheiden paikallisesti kohdistuvuuden vähyys antaa melko selkeän vihjeen siitä, että ihan kaikesta ei uutisoida, mikä lienee suht harkitusti valittua tasapainottelua lehden sisällön toimittamisessa.

Näistä uutisoiduista asioista kirjoittaessaan lehdellä on merkittävää vaikutusvaltaa siihen, miten lukijan näkemys mahdollisesti muotoutuu uutista tai artikkelia pidemmälle lukiessaan, sillä jos otsikossa on "naapurusto pelkää päihdekuntoutujien sekavaa käytöstä", luo se ennakko-odottamuksia, jotka tarvitsevat lisäselvyyttä. Tarkentimina tai jonkinlaisina eri mietteisiin poikkeuttajina olisi mm. se, että kyseessä onkin päihde- ja mielenterveyskuntoutujien asumisyksikköön muualta siirtyminen, eikä siis vain päihdekuntoutujien sellainen, mutta toisaalta haastatellun asukkaan mukaan aiemmat päihdekuntoutujat ovat olleet päihteistä eroon pyrkiviä ja että näiltä uusilta päihteettömyyttä ei vaadita. Haastateltu esittää lastensa toiveena, että he muuttaisivat muualle, mikä luo kuvaa huolestuttavuudesta ja hän sanoo jopa, että "lapsia ei viitsisi päästää illalla ulos", mutta toisaalta EKHVA:n palvelupäällikön mukaan yksikön henkilökunta ei ole tehnyt uhka- tai väkivaltailmoituksia. Haastateltu poliisi ei nosta mietteisiinsä mukaan minkäänlaisia haitalliisia tapahtumia, vaan mainitsee lähinnä asumisyksikön vasta vähän aikaa toiminnassa olevuuden ja ihmisten ajatuksien ja tuntemuksien erilaisuuden. Lisää tuntumaa asiaa pääsisi muodostumaan, jos huomioisi muut muutamat uutisoinnit kyseiseen asumisyksikköön liittyen, sillä aiemmin on kerrottu lähialueen asukkaiden ottaneen aluehallintavirastoon yhteyttä huoliensa kanssa, asiasta järjestetyn keskustelutilaisuuden monikymmenpäisellä osanottajamäärällä ja mielipiteilyä ilmenneen "sosiaalisessa mediassa ja kylänraiteilla". Viimeisin kirjoitus aiheesta vaikuttaisi nettihaun perusteella olleen marraskuussa 2024, joten mitä tuntemuksia lukijoille ja asukkaille on muodostunut, siihen lienee vaikuttanut ajallaan myös se, että enempää uutisoitavaa ei ole ollut moneen kuukauteen.

Jotkin älyttömyyksiksi luokiteltavissa olevat tapahtumat ja teot saattavat tulla tulkitusti tunnistetuiksi jossain määrin tai kokonaan feikeiksi siinä mielessä, että tapahtuneessa on liiaksi esim. johonkin ajankohtaiseen tv-sarjaan tai elokuvaan viittaavuutta, mikä saattaisi selittää vaikkapa sen jonkin harvan roskakatoksen palamisen aamuyöstä. Entäpä kauppojen ryöstämiset tai sekavakäytöksisyydet jonkin koulun tiloissa? Lappeenrannassa on paljon ihmisiä, jotka oletettavasti kokevat, että heille ei ole erityisempää merkitystä, vaikka heitä käytäisiin tunnistamaan henkilöksi, jota saatetaan luonnehtia sekavaksi, sillä se ei ehkä eroaisi entisestä kummoisemmin. Kun täten "sekavasti käyttäytynyt mies" liikkuu poliisin saaman ilmoituksen mukaan "koulun alueella" ja toisaalta myös "koulussa" ja käyttäytyy uhkaavasti oppilaita kohtaan ("kampuksella opiskelee sekä korkeakouluopiskelijoita, että perusopetuksen oppilaita"), ei kyse välttämättä ole aidosta tapahtumasta, vaan kenties saadun ohjeen mukaan suurpiirteisesti toimimista jonkinlaista kompensaatiota vastaan. Kysehän voi olla esim. opiskelijoiden ja oppilaiden "kouluttamisesta elämää varten", sillä nuoremmilla oppilailla on tuolloisessa ympäristössä vertailukohteina runsaat määrät fiksun oloisia ihmisiä ja aikuisemmilla tietynlaiset asenteet ja sosioekonomiset roolitukset heidän mielensä skeemoissa saavat vahvistuksiaan. Ja jottei huolestuttavuuteen muodostuisi turhaan jatkuvuutta, asiasta uutisoidaan syynä olleen, että uhkaavasti käyttäytynyt henkilö "oli tullut koulualueelle selvittämään jotain asiaa ja kiihtynyt tässä yhteydessä" eli ei siis ollut jo alunperin sekavassa mielentilassa.

Vaikkei ilkivallasta ja älyttömyyksistä ihan alvariinsa uutisoida tai ilmaista huolta kolumnikirjoituksissa, vähäisempikin määrä sellaisia tavallaan pakottaa hyväksymään, että joiltain osin asuinkunnassa ei kaikki aina ole ihan hyvin. Paikallislehdestä luettaessahan asiat tuntuvat läheisemmiltä kuin vaikkapa jossain dokumenttielokuvassa, joka kertoo elämästä jossain toisessa kaupungissa. Siinä on jotain kiistämättömissä olevaa, kun valokuvan kera kerrotaan, kuinka "lennokkiharrastajien kenttä Joutsenossa on ruoviteltu moottoriajoneuvolla pilalle", mutta sitten on näitä joitakin autonrenkaiden puhkomisia, autolla puuhun törmäämistä ja henkilöauton palamaan syttymistä, jotka jotakuinkin noteeraa, mutta jotka eivät jättäne pitkäaikaismuistiin erityisempää muistettavaa ja niiden uutisointikin on voinut olla pelkästään tekstuaalista ja lyhyesti kerrottua. Jopa koulu-uhkaus voi samalla tapaa jäädä painumatta pitkäaikaismuistiin kovinkaan kummoisena, jos siitä kerrotaan vain lyhyesti ja pelkkänä tekstinä kuten Imatran yhteislukiota kohtaan tehdyssä uhkauksessa sosiaalisessa mediassa. Osa paikallislehden rikosasioista saattaakin olla jostain hiukan etäämpää kuten lähikaupungista, mistä esimerkkeinä Imatran poliisin epäily omakotitalopalon syttymisen olleen tahallista (uutisoitu valokuvalla palaneesta omakotitalosta) ja Sulkavan "häirikkökarhun" oleminen taas roskiksia rikkomassa (uutisoitu valokuvalla karhusta pihamaalla).

Hätkähdyttäviksi uutisoinneiksi tai selvittelyiksi voi luonnehtia vaikkapa sellaista, jossa monen kerrotaan käyttävän "huumeiden kotiinkuljetusta" palveluna ja sellaista, missä moni nuori kertoo mielipiteenään olevan, että ilkivaltaa pitäisi kitkeä ja että siihen soveltuisi isommat rangaistukset, kameravalvonta ja "lisää tekemistä". Hätkähdyttävyyttä voi kokea myös niissä joissain harvoissa oikeudenkäyntiseurannoissa, missä jonkin tunnetun yrityksen edustaja tai joku suh tunnettu paikallispoliitiikko saa vakavanlaatuisen syytteen. Tarkasteluajanjaksolla sellaiset aiheet (ihmiskauppasyytös ja seksuaalinen ahdistelu) saivat osakseen useita erillisiä uutisointeja. Yhteen uutisointiin ja ihmisten valokuvaan pääsemättömyyteen joutui tyytymään syytteiden hylkääminen törkeästä veropetoksesta liittyen alkoholin ja tupakkatuotteiden hankkimiseen "ammattirikollisilta" ja niiden eteenpäin kauppaamiseen.

Monenlaisen uutisoitavan tai analyysin muodossa kirjoiteltavan voi olettaa jäävän "uutistutkan" huomioiman alapuolella vai mitenkä se sanoittaisikaan. Olisiko esim. sosiaalisessa kulttuurissa jotain sellaista, mikä toistuvasti aiheuttaa joillekin ihmisille tuntemuksia kuin heitä kohtaan oltaisiin tehty rikos tai käyttäytyvätkö ihmiset muuten tavoilla, jonkalainen käytöksenä ei monen lehden lukijan mieleen usein juolahtele? Paikallislehden toimittajan selvittely siitä, "mitä hänen lapsensa tekevät Whatsappin kanavilla", lupailee "Nyt alkoi vähän hirvittää"-otsikollaan jonkinlaisesta hyväkäytöksisyydestä poikkeavuudesta olevan jotain sanottavaa. Työsuojelupuutteista kaupungin keskustassa sijaitsevan 23:n ravintolan osalta tehty selvittely ei ollut tyystin toimituksen omaa tekemistä, sillä paikallislehti oli "perannut" aluehallintaviraston asiakirjoja epäkohtia selvittääkseen, mikä on kuitenkin lähempänä sellaista tarkempaa selvittelyä, minkälaista kaupunkilaiset ansaitsisivatkin.

Tulkinnallisesti ei liene aivan varmaa, minkälaisena kukin ottaisi uutisoinnin kohteena olevat teot, missä Maasotakoulun harjoitusalueella kerrotaan yhdessä uutisessa käyneen ihmisiä, vaikka alueella on jonkinmoisia kieltosymboleita ja mihin liittyen "somessa on levinnyt vääriä käsityksiä". Somessa asiaa luonnehditaan mm. "kaupungin parhaaksi polkulenkkeilymaastoksi" ja asukasyhdistys ilmaisee paikallislehdessä harmittelunsa sille, että Maasotakoulu asettaa täyskiellon alueella liikkumiselle. Alue on ollut monia monia vuosia hyvin vähällä käytöllä, vaikkakin myöhempinä vuosina kenties orastavasti lisääntymäänpäin, ja autoilla saapuvia, alueella koiria ulkoiluttavia ihmisiä on saapunut sinne joka päivä kymmenittäin useilta eri suunnilta. Tämän asian osalta olisi ollut edes kokeellisesti hyödyllistä tiedustella kaupunkilaisten tuntoja ja mietteitä ulkoilu- ja urheilumahdollisuuksista, mutta eversti-tason henkilön julkinen kannanotto huoliteltuine perusteluineen jäi viimeiseksi sanaksi asiasta ellei lasketa niitä muutamia somekäyttäjiä, joiden viestinnällinen anti oli suunnilleen siinä, että "kun siellä on ne kieltomerkit, niin silloin sinne ei mennä".

Ilmeisen suosittua "poliisi"-uutisten julkaisu paikallislehdessä on, mutta ainakin Google-haun perusteella, joka rajautuu ajanjaksolle 1.5.2024 - 1.3.2025, suurin osa sellaisista viittaa jossain aivan muualla tapahtuneeseen kuten Lapin Äkäslompoloon.

Sitäpä sitten onkin ja kylläpä sitä sitten onkin. Tai niitä. Ruokaa, syömistä, mässäilyä, juomista, baareja, ruokaravintoloita, katukarnevaaleja, kesäkahvilaa, leipomomyymälää, afrikkalaista, intialaista, vietnamilaista, lounashintojen selvittelyä, Saipa-huumaa lappeenrantalaisbaareissa

[kesken..]

Vaikka alueella on toiminut vuosikymmeniä yliopisto ja ammattikorkeakoulu, sekä liikevaihdoltaan kookkaiden ICT-alan yrityksien määrä kaupungissa on lisääntynyt ja kaupungissa on valtavasti opiskelijoita eri aloilta, teknisesti hienostuneisuuksista ei paikallislehdessä kummoisemmin kerrota. Siinä on jotain käsittämätöntä ja aiheuttaa kysymyksiä kuten "kenelle ne tätä lehteä oikein tekevät?". Aiempiin vuosiin verrattuna on jonkinmoinen mahdollisuus sille, että jossain on keksitty hitaasti vaikuttava strategia, missä toisinaan julkaistaan monille ihmisille hyvinkin futuristiselta kuulostavia artikkeleita, toisinaan kohtalaisen uudenlaista ja hyväksyttävissä olevaa paikallisesta hitechistä kertovaa ja loput on sitten jotain useista muista yhteyksistä tutummaksi tullutta ja yleistymäänpäin olevaa. Näistä muodostuisi eräänlainen jatkumo, johon lukijat voisivat sitten ikään kuin sijoitella muutakin, mitä jossain muualla tulee vastaan. Tai sitten mitään strategiaa ei edes ole, mitä todennäköisyytenä puoltaisi tulkittu kiirettömyys löytää ja kirjoittaa aiheista, jotka pitäisivät lukijoissa yllä mielenkiintoa ja odottamuksia teknologisia vinkeyksiä kohtaan.

Mainittuja "hyväksyttävissä olevaa paikallisesta hitechistä kertovaa" voisi katsoa edustavan:

• Lappeenranta kehittää laitetta, joka voi mullistaa ravintolat, ultraääniuutetut ruoat (29.11.2024)
• tuotteiden maistelutilaisuus, joita eri yritykset aikovat valmistaa tulevaisuudessa Lappeenrannan Harapaisiin rakenteilla olevalla keinolihalaitoksella (15.12.2024)
• keinolihan tuotanto Harapaisissa voi käynnistyä piakkoin (14.11.2024)
• ruokahävikkiä pyritään suitsimaan tekoälyllä (13.12.2024)
• Fazer investoi Lappeenrannan makeistehtaaseen sähköistämällä höyryntuotannon (arkistokuvassa karkkien ABB:n automatisoimaa käsittelyä, 31.10.2024)

eikä niitä juuri sen enempää ollutkaan, mitä paikallisuuteen liittyvyyteen tulee.

LUT-yliopiston suunnalta luulisi voivan lukea useamminkin edes jostain aiheesta, joka sopisi kuvaillunlaiselle jatkumolle, jotka toimisi lukijan kannalta kuin "muistipalatsi", johon voi sijoitella uutta tietoa myöhemmin muistettavaksi tai alitajuisesti vaikuttavaksi. Sellaista ei kuitenkaan aivan liene se, että uutisoidaan LUT:n perustavan eloktroniikka-alan tutkimuskeskuksen, LUT:n sijoittuvan "erityisen hyvin" tutkimusviittauksissa, LUT:n ja LAB:n suunnitteleman biomateriaalien osaamiskeskuksen rakentamisesta Skinnarilaan, LUT-yliopistosta valmistuneen marraskuussa 101 opiskelijaa tai Lappeenrannan olleen "näyttävästi esillä" LAB:n ja LUT:n Haku-Ankassa.

Joissakin artikkeleissa ja uutisissa LUT (oletetusti useammin kuin LAB) tulee mainituksi muuhun tahoon keskittymisen yhteydessä, kuten noiden ultraäänituotettujen osalta ("yhteistyössä LUT-yliopiston kanssa LAB on soveltanut teollisuudesta tuttua ultraääniteknologiaa raaka-aineiden makujen uuttamiseen nesteisiin"). Danfoss-yrityksestä jotain mainitessa LUT-opiskelijat saattavat tulla mainituksi tulevina tai nykyisinä työntekijöinä ja onhan Danfoss muutenkin LUT:n "strateginen yrityskumppani". Uutinen LUT:n kieltäytymisenä ottaa vastaan "tekoälymiljonäärin tarjoama professuuri" (17.1.2025) saattoi olla sellainen, joka "kolahti" myös "tavalliseen ihmiseen", vaikkei lukemastaan ehkä "mitään erityisempää tajuaisikaan".

Futuristisempaa ja oikeastaan ainutta artikkelia sellaisista edustivat monilehtiartikkeleina "tekoäly valtavasti sähköä, vettä ja raaka-aineita vaativana" (20.11.2024), "ihmisaivoja jäljittelevä postimerkin kokoinen mikrosiru nopeuttamassa Alzheimerin hoitoa" (17.11.2024), "tutkijat kehittävät nyt kilvan kolibrin lailla liikkuvaa droonia - lentävä robotti olisi rintamalla ylivoimainen" (22.12.2024, New York Times -jutun käännös) ja "autotehtaan elinehtoja ovat robotit ja satama" (21.12.2024). Itse asiassa, kumma rypäs noita samojen päivien tienoilla.

Kuviteltuun luokitteluun "useista muista yhteyksistä tutummaksi tullutta ja yleistymäänpäin olevaa" sopivaa voisivat olla esim.

• palvelun kehittäminen, missä urheilijoita voidaan valmentaa yksilöllisen datan avulla ja missä on mukana SAHA-yrityksen suomalaista innovaatiota (20.11.2024)
• 3D-tulostuksella voidaan pian tehdä yhä monimutkaisempia osia kodinkoneisiin, autoihin ja jopa satelliitteihin (22.9.2024)
• kännykkä mukaan ja luontoretkelle - valokuvaaminen pysäyttää hetkeen ja tekoäly opettaa tunnistamaan lajeja (13.10.2024)
• omatoimikirjaston toiminta alkaa Lemillä lokakuussa (8.10.2024)

mutta nekin loppuvat pian kesken ja jäljellä alkaakin olla lähinnä tällaisia:

• Trumpin tukena on joukko Piilaakson miljardöörejä säätämässä MAGA-koodia (10.10.2024)
• huumeita, lasten hyväksikäyttöä ja terrorismia - miljoonat Telegram-viestit paljastavat viestintäsovelluksen pimeän puolen (20.10.2024, New York Times -jutun käännös)
• lakiesitys kännykkäkiellosta saa laajan kannatuksen - lausuntokierroksella löytyi silti kritiikin kohteitakin (22.11.2024)
• masennuksesta on tullut osa lapsuutta - osa nuorista toivoo, ettei Instragramia ja Tiktokia olisi koskaan keksitty (18.12.2024)
• tekoälyyn keskittyvät yhtiöt Yhdysvaltain puolustusteollisuuden moottoriksi (27.12.2024)
• Mikkeli ja Tehy lähtevät X:stä (9.1.2025)
• some on miljardöörien näpeissä - Kiinaan, Metaan ja Trumpiin kyllästyneillä on vähän, mistä valita, mutta jotain uuttakin on (23.1.2025)
• perussuomalaisten naiskansanedustajalta ronski vaatimus: "altistuvat siellä pornografialle" (14.2.2025)

Lappeenranta-keskeisiä arkeistuvan teknologian ilmentymiä oli uutisissa ja esittelyissä:

• kuntotestien tarjonnan ja hintojen vertailua, missä tulee esitellyksi myös isokineettinen dynamometri, missä voisi hyvinkin olla joillekin jonkinlaista uutta teknistä erikoisuutta (18.9.2024)
• Lappeenrannan kaupunki ja moni muu organisaatio luopuu viestipalvelu X:n käyttämisestä (20.1.2025)
• katujen auraamisen etenemisen seuraaminen netistä (9.1.2025)
• ruokarobotti ajoi päin punaisia (6.1.2025)
• ruokarobotti kysyi mennäänkö yhdessä tien yli (3.12.2024)
• älysovellus antaa lenkkeilijälle tarkan datan, sovellusvertailua (11.12.2024)

LUT:ssa aikaisemmin opiskellun kerrotaan hänen yritystoimintaansa esittelevästi olevan tekoäly-yrittäjä, joka on alunperin parikkalainen, mutta muuttanut Berliiniin "markkina-alueen koon" ja "luovien startup-ihmisten" vuoksi (26.10.2024).

Monilehtisyyttä artikkeliensa ja uutisiensa osalta edustavan STT.n artikkelissa kerrotaan "entisen työministerin" ehdotelmasta, että TE-toimiston virkailija voisi käyttää tekoälyä työkaverina (31.10.2024), mutta häntä kohtaan on sen verran antipatioita, ettei hänen sanomisiaan viitsi ottaa vakavasti, sillä ne tapaavat olla laadultaan jotakuinkin, sinnepäin ja anekdoottien monimutkaisuuden osalta simppeleitä, minkä olisi voinut jättää sanomattakin, mutta ei kyennyt.

Koska loppuvuotta 2024 kohti ja vuodenvaihteen jälkeenkin on ollut edistyvyyttä "paranemaan päin", voisi paikallislehdelle hyvinkin antaa tilaisuuden arvioida sisältönsä "ajassa mukana pysyvyyttä" myöhempänä ajankohtana.

Sitä on jotenkin jäänyt mieleen, kuinka 90-luvulla kaveri saapuu asunnolle ja kysyy ensimmäisenä näkyykö teksti-tv, sillä siellä olisi ollut tietoa SaiPan pelin etenemisestä. Olisi nettikin ollut siinä tietokoneella käytettävissä, mutta hänellä oli kai jonkinlaisesta tottumuksesta ensinnä mielessä pelitilanteen selvittäminen teksti-tv:stä eli telkkarin kaukosäädintä käyttäen. Fanittaminen aiheuttanee moista. Monet kerrat tullut kuskattua hänet ja joitakin kavereitaan autolla jäähallille, jotta pääsevät kätevämmin SaiPan peliin. Jostain syystä kerran tullut lähdettyä itsekin mukaan toisessa kaupungissa ollutta peliä katsomaan, mutta olisikohan siinä ollut jonkinlaista dokaamisperustetta syynä, sillä itse ei tuolloin tarvinnut ajaa autoa?

SaiPa-uutisoinnille paikallislehdessä vaikuttaa olevan pitkät perinteet sille, että siitä ei uutisoida vähäpätöisesti, vaan erityisesti valokuvat ovat harkitusti innostavuuteen pyrkiviä ja vahvojen tunne-elämysten välittämistä yrittäviä. Vai olisiko sittenkin niin, että kun otteluissa mennään voitosta voittoon, niin se helpottaa uutisten ja analyysien kirjoittamista sujuvuutta myötäilevään sävyyn ja valokuviinkin päätyy helpommin hurmosta ja hyväntuulisuutta?

"Kisapuisto on perjantaina täpötäynnä", "SaiPa tuunaa Kisapuistosta kunnon kiimaliiteriä hillittömillä voitoillaan", "SaiPa syöksi loppuunmyydyn Kisapuiston täyteen hurmioon, kun mestarikin kaatui", "SaiPa voittaa jo enemmän kuin ikinä 76-vuotisessa historiassaan", "SaiPa ei pysähtynyt Turussakaan"

Sanomalehti ei kuitenkaan olisi kovin toimituksellinen sellainen, jos se ei tekisi SaiPasta myös muunnäkökulmaista uutisointia ym., mutta ensisilmäilyn perusteella artikkeleita, joissa "yli puolet" olisi jotain muuta kuin erikoista jääkiekkojoukkua Saipasta kertovaa, ei vaikuttavat olevan kuin kolme tai neljä. Yhdessä selviteltiin sitä, kuinka "maksullisen urheilukanavan näyttäminen on paikallisille ravintoloille palvelu, jolla ne tuottavat lisäarvoa asiakkaille" ("liigaottelut kaudella 2024-25 näyttää Telia Play MTV:n maksukanavilla ja MTV Katsomo -suoratoistopalvelussa"). Toisessa muisteltiin menneiden urheilutapahtumien yleisöennätyksiä. Kolmannessa oli kyse salibandyseura SaiPa:sta, minkä lukeminen saattoi hetkeksi saada joidenkin lukijoiden pasmat sekaisin, jos on tottunut ajattelemaan SaiPan tarkoittavan erityisesti jääkiekon pelaamista ja neljännessä muutaman hengen joukko merkittävän oloisia yksityisiä rahoittajia mahdollistaa "uuden toimitusjohtajan palkkaamisen vetämään seuran junioripuolta".

Muissa SaiPa-jutuissa oli ennen tarkempaa lukemista tavanomaisempaa sisältöä: huomioita muissa medioissa ilmentyneistä SaiPasta mieltymisistä, mietiskeltiin Kisapuiston parannustoivomuksia, arvioitiin päävalmentajan oppien toimivuutta, kyseltiin kannattajien mielipiteitä, esiteltiin cheerleadereitä tunnelmaa ylläpitävinä, uutisoitiin jatkosopimuksesta päävalmentajalle ja haastettiin miettimään SaiPa-uskollisuuden kestävyyttä.