Kun ensin laittaa syrjemmälle mm. ruokaravintoloihin, baarisuuteen, kulttuurikokoontumisiin ja terveyspalveluihin liittyvät uutiset, artikkelit ym. ja arvioi sitten, minkälaisista yhteisistä arkipalveluista lehdessä on jotain kerrottu, voi kokea tunnistavansa hiljaisia signaaleita, joiden mukaan arki tavanomaisimmillaan on suht prikullaan yhtä tylsää kuin kymmeniä vuosia sittenkin ja sen kehittyneisyydessä ei ole mitään yllätyksellisesti kehittynyttä ja käyttöön tullutta.

Oletettavaa toki lienee, että paikallislehti ei halua toistaa itseään ainakaan liiaksi, joten sen arkistoista voi löytyä monenlaista, mitä tarkastelujakson aikana lehdessä ei ilmennyt, mutta jotain aneemista siinä on, kun arkisista palveluista eräs tavanomaisimmasta eli matkalipun vaativalla liikennöintivälineellä kulkemisen osalta haaviin ei jäänyt muuta kuin uutista hintojen korotuksista, liikennöinnin lopettamista jollain reitillä, myöhästymisiä kaukoliikenteessä, lisää liikennöinnin lopettamista ja bussien uusien lukulaitteiden käyttöön ottamattomuutta. Jännittävyysaspektia myöhästymisuutisen osalta muodostui siitä, että kyse oli talvimyräkästä ja linjojen päälle kaatuneista puista, mikä sai sitten koko päivän junaliikenteen sekaisin. Liikennöintiä lopetteli Onnibus, jolle Imatralle kulkeminen oli kannattamatonta ja reitti Lappeenrannasta Kouvolaankin oli sillä samasta syystä ongelmallinen. Lippuhintojen korotuksia perusteltiin ALV:n nousulla.

Koska alunperin uutisia, artikkeleita ym. keräiltiin sillä säännöllä, että niiden piti tuntua merkittävältä aikuiselle ihmiselle, joka halusi tehdä sekä huojentavalta, että huolestuttavalta tuntuvia havaintoja paikallisista asioista, oli mahdollista, että jotain uutisenarvoista saattoi tulla ottamatta talteen. Tätä mahdollisuutta koeteltu Google-hauilla, jotka alkavat "site:esaimaa.fi" ja jonka jatkona esim. juna, linja-auto ja paikallisliikenne, mutta näyttävät olleen lähinnä ojaan ajamisia, valotolppaan törmäämisiä ja välikohtausta sisällä linja-autossa (Porvoossa, Helsingissä ja Jyväskylässä). Norjassa juna oli suistunut kiskoilta. Yksi paikallistason uutinen Jouko-bussin simahtamisesta tielle keskustassa sentään löytyi. Enemmän ajateltavaa oli tarjolla lemiläisen pariskunnan linja-autosta itselleen matkailuauton tekemisen kuvailussa. Sinänsä Lemi on suht lähellä Lappeenrantaa, sillä onhan se sentään Etelä-Karjalassa. Luumäellä, joka sekin lähellä Lappeenrantaa, oli joku Onnibussin auto liukastellut osittain ojaan. Yrityskauppa, missä Koiviston Auto on tehnyt "merkittävän liiketoimintakaupan, joka vaikuttaa koko suomalaiseen bussimarkkinaan", lienee ollut ihan siinä hilkulla, että ottaako sen mukaan tarkasteluun.

Jos saa ehdottaa, niin eräitä aiheita voisivat olla esim. linja-auton sisällä kuuluvien äänien vaimennettavuuteen liittyvät keksinnöt; epätietoisuuden ennalta hälvennettävyys linja-auton täyttöasteesta mobiilisovelluksesta luettuna; kampuksella kehittelyssä oleva ohjelmisto matkareittien yhteensovittamiseen ja sen kehittämisen haasteet; runo 200 kilometrin päässä olevasta mummonmökistä, jonne ei koskaan pääse julkisten kulkuvälineiden ollessa menemättä sinnepäinkään; ympäristöstään dataa keräävä linja-auto, joka voi optionaalisesti ehdotella matkustajien puhelimiin käyntikohteita ja kommunikoida Smart City -periaatteella erilaisten ympäristösensorien kanssa kuljettajan ajamisen avuksi ym.

Itse asiassa noita ehdotelmia oli niin helppo kehitellä, että herää kysymys siitä, onko paikallislehti se, joka on erityisen merkittävä hidaste kaupunkikehitykselle, sillä se on ja sen täytyisi osaltaan olla sellainen taho, joka saa ihmisiä kokemaan ajattelevansa monista asioista joko yhtälaisella tavalla tai että monet muutkin hetken mietinnän jälkeen voisivat päätyä olemaan samankaltaisesti sitä mieltä, että sellainen ja sellainen olisi hyväksi kaupungille ja siinä oleville ihmisille. Paikallislehden ripotellessa juttujaan pitkin viikkoja ja kuukausia, saadaan siten toki lehdet sisällöllisesti täyttymään, mutta pitäisiköhän ihan oikeasti ajatella, mitä vaikuttavuus tarkoittaa siinä yhteydessä ja siitä alkaen, kun lukijat lehdestä jotain lukevaksi tulevat? Asioista uutismediasssa kertominen tapaa jäädä jonkinlaiseksi eloonpysymiskamppailuksi, missä lukijoita on saatava viipyilemään ainakin jonkin verran, mitä sitten esim. Ilta-Sanomat ja Iltalehti koettavat saada tavoitteena ylläpidettyä käyttämällä joka päivä jotain pornahtavaa, Helsingin Sanomat koettaa sitouttaa osaa lukijoista puuhastelukryptoilla ja Ylekin toisinaan kokeilee josko "testaa oletko hyvä muistaja"-jutut toimisivat senkin sivustolla.

Keskisuomalainen ei vieläkään ole saanut aikaiseksi palauttaa Lappeenrannan Uutiset -julkaisua käyttöön, mikä tulee tässä sen vuoksi mieleen, että olisi kaupunkikehityksellisesti hyödyllistä, jos olisi jotain yhteisenlaisesti innostuttavaa, mutta käytännössähän moisenlaisten roolina on tavannut toimia esim. pirttipöydän päälle kaatuneen oluen pyyhkimisen välineenä mainosten ja ilmaisjakelulehden ollessa pienessä pinossa pöydän jollain laidalla esim. opiskelijoiden soluasunnon tupakeittiössä.

Mitä muuta arkipalvelumaista paikallislehdessä onkaan ollut tarkastelujaksona? Kaukolämmön ja sähkön hintoihin on tullut korotuksia, hautaustoimen maksut voivat kaksinkertaistua, opiskelijoita ja eläkeläisia varten on kerätty listaa alennuksia tarjoavista liikkeistä ja vielä yksi taho aloittaa verkkokauppakuljetukset. Talven ensimmäisestä lumimyräkästä on tietysti kerrottu ja sähköyhtiö pyrki varautumaan tykkylumen aiheuttamiin sähkökatkoihin. Uimaveden laadusta on voitu todeta, että se on jälleen uimakelpoista ja onpa katumeteliäkin käyty mittaroimassa ja tehty siitä juttu. Ja onpa lopulta saavutettu sekin, että Lappeenrannassakin pääsee liikkumaan Uberilla.

Kaupunkiympäristömuutokset-kategorisoituihin uutisiin ym. on kertynyt enemmän sellaista, jotka viestivät siitä, kuinka ihmisten arkeen vaikuttavat monet muutkin seikat kuin ankeat tai tavalliset ja kenties huononevat palvelut, mistä poimintona Itä-Suomi 2030 -juttusarjan osasta (17.11.2024) muutamia kaupunkimaantieteen professori Maarit Vaattovaaran mietteitä. Hän tokaisee toiveenaan, että "suomalaisessa keskustelussa pitäisi lopettaa tuijottaminen pelkästään alueiden väestökehitykseen", millä hän täten kyseenalaistaa väestönkasvun ja elinvoiman yhteyden ja kehottaa "itäsuomalaisia ottamaan alueensa kehittämisen rohkeasti omiin paikallisiin käsiin". Hänen mukaansa "väestökehityksen korostaminen johtaa siihen, että esimerkiksi Itä- Suomen väestökatoalueilla ei tunnisteta alueiden todellisia menestystekijöitä riittävän syvällisesti", vaikka "pienemmät seutukaupungit voisivat olla uudistumisen ja elinvoiman edelläkävijät".

Hän ehdottaa kokeilemaan "aikaisemmin suunnitellun asfaltoidun, tyhjenevän ja hiljenevän katutilan" tilalle jotain joka toisi "kansalaisille iloa, viihtyisyyttä ja elämänlaatua" ja mitä hänenkin olisi mukava tulla opiskelijoidensa kanssa katsomaan ja tuumaamaan, että "kylläpä on tehty makee kaupunkiuudistuskokeilu". Hiukan hän taitaa liioitella siinä, kuinka paljon "virkakoneistolla" on päätösvaltaa kehittämisvastuun osalta, sillä onhan Lappeenrannassa esim. Meijän Rannat -kehittämissuunnitelma, joka on varsin julkista tietoa ja jota voi kommentoida varhaisissa vaiheissaan, mutta siinä on jotain todenpitävän tuntuista, kun hän puhuu "pikkukaupunkien renessanssista ja siitä kuinka ihmisissä voitaisiin saada aikaan "uusi halu elää ympäristössä, jossa on sosiaalinen yhteys". Sitä odotellessa.. "Verotoimisto siirtyy etäyhteydellä tapahtuvaan asiakaspalveluun", "Lappeenranta lopettaa työttömien ruokalan tuen" ja "Lidl ottaa pikakassat käyttöön".

Sinänsä arjen palvelusta kertovan selvittelytyönsä kohteeksi valitsema "mistä tulee ruoka Lappeenrannan seudun kouluihin ja vanhainkoteihin" on kliinisyydessään sitä sellaista tarkempaa ymmärrettävyyttä mahdollistavaa ja onhan siinä jotain vaikuttavaakin, kun päiväkohtaisesti saadaan onnistuneesti valmistumaan ja kuljetettua toistakymmentä tuhatta ateriaa, mutta se on aiheena niin syvällä tavallisuuden ytimessä, että kiinnostuneisuutta joutuisi tsemppailemaan useaan kertaan. Sitä kai enemmän kiinnostuisi vaikkapa sosiaalitoimen ja poliisin yhteisestä hankkeesta kertovasta selvittelystä, missä kerrotaan, kuinka takaisinjäljitetään sitä, kuinka ihmisten huvina on antaa tekoälyn vakoilla jotain sosioekonomisesti haastavassa asemassa olevaa tietokoneen käyttäjää, oppia hänen toiminnastaan ja tehdä reaaliajassa muiden luettavaksi arvioita siitä, mitä vakoiltu aikoo tehdä seuraavaksi. Tällaisessa sosiaalitoimen ja poliisin yhteisessä hankkeessa voitaisiin pyrkiä poistamaan ihmisiä kiusaamasta moisen vakoilun ja seurannan järjestäjät, sekä langettamaan automatisoituja sanktioita ja korvauksia osallistuville henkilöille.

Arkipalvelut ovat tavallaan ihmisille tarkoitettuja, heidän käytettäväkseen, mutta toisaalta ne ovat paljolti myös jonkinlaista järjestelmää tai ekosysteemiä varten olemassa, eikä suhteellisesti ottaen se loppukäyttäjä yksilönä välttämättä kovin merkityksellinen sitten kuitenkaan olekaan. Tämä ilmenee myös siinä, kuinka lehdistö niitä uutisoinneissaan ym. käsittelee kuten kertoessaan, että "Kauppojen hintasota kovenee - K-ryhmä alentaa yli 1200 ja S-ryhmä yli 600 tuotteen hintaa" (2.1.2025) tai "Rajamarket panostaa nyt elintarvikkeisiin ja verkkokauppaan - Vaalimaan myymälään puuhataan parhaillaan heviosastoa" (15.1.2025) tai "Eekoo aloittaa lakineuvonnan asiakkailleen" (17.9.2024) tai "Poliisi nähdään kouluissa jatkossa aiempaa useammin - Aina ei ole arvostusta virkavaltaakaan kohtaan" (22.11.2024).