Siitä suorastaan huolehditaan, ettei erilaisten kohderyhmien tai laajemmin luonnehditusti rajautuvien ihmisten joukkojen mieleen tulisi juolahtaneeksi sellaisia ideoita, mietteitä tai tietämystä, joka olisi liian erilaista suhteessa siihen, mitä nykyään kyetään kontrolloimaan, säännöstelemään ym. Tällaisia jopa kokonaisiin teemoihin tai aiheisiin kohdistuvien mahdollisuuksien rajoittamista ohjaavat käytännöt ovat käytön rutinoituessa saaneet monella taholla oivaltamaan, että "tässähän olisi mahdollisuuksia vielä enempäänkin rajoittamiseen". Rajoittamista olisivat monenlaiset tiedonjulkaisemisesta pääsyoikeuksien hallintaan, mielissä jo olevien ideoiden köyhdyttämisestä jatkuviin samankaltaisuuksiin turruttamisiin, reagoimisien ilmentymisien suppeudesta olennaisuuksien hahmottamisien vaikeuttamiseen ym.

Joiltain osin ihmisenä merkittävyytensä ja elämisen tarkoituksen aisoissa pysymistä ovat edesauttamassa kohteena olevat, tajuamattaan tai tietäen, ihmiset itse, sillä he eivät edes pyri aikaan saamaan muutoksia. Tosin, ei olisi kovin intellektuellia sanoa, että ihmiset ovat absoluuttisesti jotenkin tietynlaisia persoonina ja sen vuoksi olisi jotenkin perusteltua nimetellä heitä aikaansaamattomiksi, sillä onhan useita erilaisia variaabeleita, jotka tekevät aloitteellisuudesta melko olematonta. Muutoksien aikaansaamisten voinee kuitenkin olettaa alkavan niiltä paikkeilta, kun ymmärtää, mitä pitäisi tehdä toisenlaiseksi. Sitä seuraaville vaiheille ei liene mitään vakioitua tapahtumien kulkuja, sillä toisinaanhan asioiden hyvälaatuinen edistäminen sisältää sen hyväksynnän, ettei edes haihattele voivansa saada kerralla aikaan jotain täsmällistä ilman aiemmin tehdystä toimintasuunnitelmasta poikkeamista.

Paikallislehti liitännäiskonserneineen ei ole tarkoitettu ihmisten kummoisempaan innostamiseen

Mediakonserni Keskisuomalainen on haalinut itselleen suhteellisen valtavan määrän paikallislehtiä, joita se tarjoilee lukijoilleen painetun sanomalehden, digitaalisen näköislehden ja verkkolehden muodoissa. Pelkkä parinkymmenen satunnaisesti valitun Keskisuomalaisen julkaiseman verkkolehden etusivun selailu tarjoaa jokseenkin vahvan alun sille argumentille, ettei näiden lehtien ole tarkoituskaan saada ihmisiä orientoitumaan miettimään, minkälaista olisi, jos olisi jotenkin toisin. Kokeeksi voi tehdä muutaman uutis- ja artikkelihaun vaikkapa jollain megatrendisellä sanalla, jolloin huomannee, että jos ei jossain toisaalla olisi alettu "rummuttaa" esim. tekoälyisistä chattiboteista, olisi sanan tekoäly esiintyminen saattanut jäädä siihen, että muutama vuosi aiemmin on ehkä ollut pääkirjoitus otsikolla "tekoälyn tuloon pitää alkaa jo varautua", mutta siihen sen aihetagin käyttö onkin sitten paljolti jäänyt.

Jos paikallislehteen kohdistuu paikallisena julkaisijana eräänlaista "painostusta" mainita toisinaan jotain myös alueen oppilaitoksista, sillä sellaisissahan saatetaan tehdä vaikka jotain kansainvälisen tason tutkimusta, niin kyllähän sellaiset kirjoittelut tulevat nivoutuneeksi mukaan, joilla on jotain tekemistä esim. alueen lapsien ja nuorten kanssa, kuten esim. uuden koulun rakentamisen ajaksi väistötiloihin yliopiston tiloihin siirtymiset, YLE:n uutisiinkin päässyt käräjöinti jonkin professorin työsuhteesta tai oppilaitoksen opiskelijoiden tänäkin vuonna suunnilleen edellisvuotta vastaavalla sapluunalla väkertämä tapahtumakokonaisuus. Kokonaisen uuden koulutusalan saaminen yliopiston tarjontaan sai sekin hiukan uutisointia, mutta tokihan sellaisen yhteydessä on pitänyt käyttää käsiaseen kuvaa ihan siinä viereisessä uutisessa, jotteivat kaupunkilaiset voisi ajatella moista sinänsä merkittävää asiaa "liian puhtoisesti". Liekö paikallislehti Etelä-Saimaa ollut ennen päätymistään konsernista toiseen sen kummoisempi lukijoiden mielistä huolehtijana? Aika heikonlaisesti paikallislehden päätoimittajuuden vaihtuminenkaan lehden sisältöön mitenkään vaikuttaa. Nykyisenlaisessa tottelijan asemassaan sillä on jonkin verran "slotteja" paikallisuutisointiin, mutta suuren osan lukijoille tarjottavasti sisällöstä vievät monille Keskisuomalaisen lehdistä yhteiset sisällöt, joissa voi toki joskus olla jotain "vähän erikoisempaakin" ja onpa ajoittain myös paikallisesta ankeudesta erottuvaa ulkomaan julkaisusta suomennettua sisältöä.

Kaupunginvaltuusto pysyttelee erossa paljolti kaikesta merkittävästä

Sitä ei ehkä voine aivan selkeästi osoittaa, mikä tai mitkä tahot aiheuttavat päätöksillään sitä, että ne kaupunkilaisista, jotka huomaavat muutoksien tarpeet, kokevat kaupunkilaisena olemisen mitättömäksi, jos heillä ei ole mitään useana päivänä aikaansa vievää tekemistä kuten työtä tai opiskelua, mutta kaupunginvaltuuston kokouksia välillisesti paikallislehdestä tai suoraan netistä videostriimiä katsellen, pääsee hyvin sen ihmettelyn alkuun, miksei edes niinkään tavalliseksi tullutta sanaa kuin "tietojärjestelmät" mainita kuin ehkä kerran kahdessa vuodessa. Nykyään ehkä jopa kerran vuodessa, koska hyvinvointialueen valtuusto on myös aloittanut toimintansa ja siellä on jo kertaalleen mainittu ääneen "tietojärjestelmät" virkkeessä, jossa puhuttiin sellaisten yhteneistämisestä. Se kun on niin trendikkään kauheaa, kun on erilaisia tietojärjestelmiä. Muu valtuustojen videoitu aika meneekin sitten pitkälti esim. strategiaehdotusten lauserakenteisiin korjausehdotuksia tehdessä ja niiden hyväksymisessä "muilta osin", sekä näennäisesti eri mieltä asioista olemiseen muutaman kokousminuutin ajan, jotta voidaan suorittaa jostain asiasta äänestys, josta "on myös keskusteltu".

Kaupungin nimen ottaneessa Facebook-ryhmässä jaellaan kerrassaan puisevaa sisältöä vuodesta toiseen

Joku voisi luulla, että kaikkien kaupunkilaisten sinänsä helposti saavutettava Facebook-ryhmä, jota luonnehditaan sen kuvaustekstissä kaupunkilaisten omaksi keskusteluryhmäksi tai muuksi sellaiseksi, jossa keskustellaan erityisesti tiettyyn kaupunkiin liittyvistä asioista, olisi sellainen, jossa pääsevät esille ja muidenkin tajuttavaksi nekin aiheet, asiat ja tapahtumien käänteet, joista ei muuten yleisemmin puhuttaisi, mutta eihän sellaista tapahdu. Moisesta ryhmästä löytyy nopeasti tyrehtyvää viestintää niinkin tärkeitä asioista, jo ties mistä vuodesta asti, kuten esim. "Mitä hautaustoimistoa suosittelisitte?", "Löytyykö jostain kaupasta daimrakeita?", "Kattokaa, valokuva jostain kohteesta.", "Viikonloppuna markkinat." ja "Tällaisesta suodatinkahvista kokemuksia?".

Joskus jokin merkittävämpi aihe saattaa päästä laajempaan keskusteluun suppea-aiheisessa Facebook-ryhmässä vaikkapa sen vuoksi, että joku nuori opiskelija harjoittelee minkälaista on toimia mielipiteilijänä jonkin asian puolesta ja mihin sitten saa paikallislehdeltäkin apua mm. sanoilla kikkailemisen avulla, missä tämä henkilö on kirjoittanut yhden viestin tuota asiaa koskien blogiin, joka on blogin ainoa viesti, mutta joka paikallislehdessä mainittuna kuulostaa siltä kuin hän olisi käyttänyt useita eri viestintäkanavia tehokkaasti. Hänen mielipiteensä edusti uudisrakentamisen avulla mahdollistettavaa tapahtumakulttuurin kaupallistettavuutta, keskusta-alueen elinvoimaistamista ilman sopivuuden tunnun arviointia ja ihmisryhmän "opiskelijat" puoltamista potentiaalisesti osallistuvina asiakkaina, jotka muutoin jäävät monesti paitsi. Kaupungin siirtäessä päätöksentekoa asiasta vuodella eteenpäin, loppuivat nekin keskustelut ja palattiin takaisin keskustan baarissa perjantaina esiintyvästä tuntemattomasta henkilöstä mainitsemiseen, lähikaupassa irrallaan olleen koiran omistajan kyselemiseen ja värianalyysipalveluiden tarjoamiseen, joista viimeisin tosin poistettiin ryhmään sopimattomana.

Facebook-ryhmissäkin pitäisi päteä sisustamisen säännönmukaisuudet

Kuten kaduilla ja myös ihmisten asunnoissa, myös esim. Facebook-ryhmän ylläpitäjän pitäisi tajuta, että vääräntuntuisen header-kuvan käyttö on väärin sisustamista sillä tapaa, ettei sellaisen äärellä haluaisi keskustella oikeastaan mistään. Vaihtuva-headerisissa Facebook-ryhmissä, joissa ylläpito saattaa järjestää esim. ajoittain toistuvan kuvakilpailun, mikä on oikeastaan kuvien lisääminen vähäiseen kuvapooliin, josta ylläpito voi vapaasti valita yhden käyttöön, voi ehdotusten vähälaatuisuus ideallisessa tai valokuvateknisessä mielessä herättää toisinaan mietteen siitä, tiedetäänkö tavoitteena olevankin, että header-kuvitukseen pitäisi saada jotain, jos ei suorastaan ynseää, niin jotenkin vääränlaista kuitenkin. Tällainen luulottelu ei sinänsä poista sitä mahdollisuutta, etteikö toisinaan voisi sitten kuitenkin olla käytössä header-kuvaa, josta voisi sanoa, että "täähän on jokseenkin ok", mutta monien aiempien kehnojen valintojen "jättämät epäilyksen varjot" eivät ihan hevillä häippäise.

Tunnelmien muutoksien vaikuttavuutta oleiltavuuteen voi koetella vaikkapa vilkaisemalla valokuvia huoneista ja huoneistoista, joita on tarjolla toimitiloja vuokraavien yrityksien verkkosivuilla. Jokainen yksityiskohdan muutos huonekalujen kankaiden pintaisuuksista esineiden keskinäisten etäisyyksien eroihin vaikuttaa kuviteltavissa olevaan tunnelmaan. Facebook-ryhmässä täydentävää kuviteltavaa ei tarvita, vaan kokemus on läsnä siinä sillä hetkellä, kun siellä "asioi". Facebook-ryhmän ylläpidossa tiedetään mahdollisesti liiankin hyvin, millä tavoin ryhmän jäsenten halukkuutta olla siellä, tyrehdytään, mikä taasen antaa pontta kysymykselle siitä, miksi näin tehtäisiin. Ryhmässä itsessään tällaista on tavallaan mahdoton kysyä, koska aina löytyy joidenkin tahojen "agentteja", jotka kommentoivat jotain sellaista kuin "ei kai tuossa mitään kummempaa" ja "onhan sitä vaikka mitä ja missä".

Sinänsä sekin on jossain määrin mahdollista, että ihmiset eivät vaan halua keskustella juuri mistään merkittävästi, mutta todennäköisempiä selityksiä ovat ihmisten tottuneisuus jaotteluun, missä privaatimmat ihmisverkostot ovat myös statuksen osoitus siitäkin huolimatta, että hajautuneisuus useisiin eri privaatti-yhteisöihin tekee muutosvoimien koostamisista vaikeaa, eikä niissä ehkä edes kehtaa mainita joistain epäkohdista ellei kyse ole jonkin muun tahon papukaijamaisesta puoltamisesta tjs. Uutismedia ja kaupunkien erilaiset päättäjätahot ainakin pitänevät siitä, että ihmisiä saa ottamaan kantaa asioihin enimmäkseen vain ja silloin, kun heiltä sellaista virallisesti kysytään, mutta muuten eivät niin puutu päättäjätahojen tekemisiin. Tosin, sinänsä on hiukan höpsöä puhua "päättäjätahoista", kun monet heistä ovat aatteiltaan ja mietteiltään joko kovin fakkiutuneita tai elähtäneitä, eivätkä juurikaan edusta sellaisia, joilla olisi edes kykeneväisyyttä miettiä laajoja kokonaisuuksia.

Asenteiden ja suhtautumisen muokkaantumista muiden huomaamatta

Ihmisten elämä kaupungissa tapaa nykyajan vapauksien tuntuisuuksista huolimatta olla sellaista, että ihmisten käsitykset joistakin toisistaan eivät pääse muovautumaan minkään ajan kuluessa sellaiseksi, että niiden voisi luonnehtia lähentyneen sitä, miten asiat todella ovat, vaan esim. lapset ja nuoret voivat tottuneisuuttaan toimia ja ajatella väärien käsityksiensä mukaisesti esim. joitakin ikäluokkia kohtaan, joidenkin tiettyjen ihmisten suhteen ym.

Lasten ja nuorten käsityksien muovaantumisen tapahtumapaikkoja ovat mm. koulut, kerhot, ulkoilmatapahtumat, netitse keskusteluiden hetket, kavereiden asunnot ym., missä vaikuttamista, tavoiteltua tai muuten vaan ohimennen, pääsee tapahtumaan, eikä sitä monikaan vaikutteiden vastaanottaja kummoisemmin yritä edes kontrolloida tms. Kouluissa voidaan hyvinkin jaella vaikka palkintoja siitä, että joku on ollut toisia koulutovereitaan kohtaan erityisen reilu ja mukava, mutta saako tällaisesta siinä jossain yhteisessä juhlasalissa tietoiseksi tuleminen ketään muuntumaan ihmisenä mitenkään? Muistaisivatko he edes yhtään lausahdusta reilu ja rehti -palkinnon saajan paperiltaan lukemasta puheesta, vaikka katsoivatkin häneen päin hänen siitä paperista lukiessaan vai olisiko juhlasalista poistumisen jälkeen moinen sanottu ja tapahtunut pitkälti poissa heidän mielestään, eikä edes seuraavanpäiväinen liikkatuntikaan saa reiluutta ja rehtiyttä tulemaan sen erityisemmin heidän mieleensä vaikuttamaan, vaikka ollaankin spatiaalisesti aika samoilla paikoin ja liikkatunnin ope on jo muutenkin puhunut reiluudesta, toverillisuudesta, yhteishengestä ja ties vaikka vastustajien kunnioittamisestakin? Ainakin "entisaikaan" koettiin, että muistamista vahvistavat tekijät kuten jonkinlainen toisto ovat jotenkin erityisen tärkeitä asenneoppimisessakin, mutta toisaalta silloinkaan ei suuremmin huomioitu, että on myös tuo "muu maailma tuolla", joka kilpailee hermoverkkojen huomiosta.

Toki sellaista asennekehittymistä varmasti tapahtuu, että eri tavoin erilaisten ihmisten fyysisesti samassa huonetilassa läsnäolevuutta hyväksyy, eikä se aiheuta hengistä kuormittumista tms., mutta kadulla nähdyn ihmisen elämänmuodostumisen tajuaminen ja sitä kautta tapahtuva ymmärtäminen ja sen perusteella tapahtuva suhtautuminen on ihan erilaista kuin suhtautuminen johonkin visuaalisen aistihavainnon tai elekielen herättelemien konnotaatioiden perusteella. Lasten ja nuorten käsityksien muodostumista on myös, oletettavasti, helpohko muovailla sellaisten ihmisten toimesta, joihin he ovat ehkä väärin perustein tottuneet luottamaan kuten kavereihinsa, vanhempiinsa tjm. Mahdollisesti myös runsas viihteellinen tarjonta tv-sarjojen ja elokuvien muodossa aiheuttaa valintaa sen suhteen, mitä edes jaksaa pitää merkittävänä mietittävänä, jolloin esim. elokuvien statistit ("taustalla olevat näyttelijät") voivat kliseisyydessään tai kehnosti karakterisoituneena vaikuttaa heihin hyvinkin vahvasti.

Lappeenranta tosin on myös kaupunki, missä tätä kliseisyyttä ja kehnosti karakterisoituneisuutta esiintyy myös monissa arjen tilanteissa, sillä sellaisen keinotekoinen käyttö on väline lasten ja nuorten kasvattamisessa poispäin hyvää tarkoittavuuksista ja kohti "toksisten tekijöiden hylkimistä". Tämän keinotekoisen toimivuus ilmenee sitten ajallaan mm. siinä, kuinka heidän suhtautumisessaan ilmenee "vääriä positiivisia tuloksia" eli joku ei olekaan sillä tapaa esim. sosioekonomisesti tietynlaisessa asemassa tai ihmistyypiltään sellainen kuin tultiin luulleeksi. Jos he sitten kuitenkin jossain määrin tajuavat, ettei arvio ehkä mennytkään aivan kohdilleen, niin johan heillä on kohta tuossa 2 - 10 vuoden kuluttua elämässään jotain sellaista omaa, joka vie heidän aikaansa paljon kuten muuttaminen toiseen kaupunkiin opiskelemaan, joten ei sitä oikeastaan ole aikaa ajatella muita ihmisiä sen kummemmin. Samaan aikaan toisaalla Etelä-Saimaan toimittaja kirjoittaa pienellä kannettavalla tietokoneellaan väliotsikoitua uutista tapahtumasta, jossa lapsilla/nuorilla on taas ollut niin vallan mukavaa olla yhdessä, mistä todisteena muutama kuvakin. Tänään iloisia pikku pirpanoita, myöhemmin tekemässä töykeitä päätöksiä sosiaalitoimen asiakkaille, vähättelemässä joidenkin ihmisryhmien merkitystä puolueaktiivina, perustamassa viihdealan yritystä sosiaaliselta statukseltaan kelpoisille ihmisille, kirjoittamassa ohjelmointikoodia suojelupoliisin yksilöimiä ihmisiä tarkkailevaan käyttöön tjm., missä ei ole välttämätöntä koetella persoonaansa, vaan voi valita puolensa ja pysytellä sillä tai tehdä paljolti orjallisesti annettujen ohjeiden mukaisesti.

Ei lasten ja nuorten välttämättä edes tarvitsisi kovin näkyvästi lähteä luomaan agendaa joidenkin heille tuntemattomien ihmisten asioiden tai olosuhteiden parantamiseksi, vaan jos ei aivan iskään tai äiskään vetoaminen tepsi, voi löyhä paikallislehden "tutkan" alla tehty joukkoistettu painostus esim. päättäjien ja organisaatioiden alipäälliköiden suuntaan sekin saada paljon aikaan. Toisaalta, erilaiset nuorista koostuvat valtuustot, joita ensisijaisesti saatetaan ajatella vaikuttamisen välineinä, saattavat olla epäluotettavista ihmisistä jossain määrin koostuvia siinä missä aikuisemmistakin koostuvat valtuustot, joten tilannetajuiset nuoret saattavat kokea liian mahdolliseksi tulla naurunalaiseksi, jolloin minkäänlaista tavanomaisuuksista poikkeavaa muutosvoimaa ei täten, varmuuden vuoksi, pääse muodostumaan. Onhan siinä kuitenkin kaikkea identiteetti- ja imagoriskistä alkaen.

Kun nämä ihmiset sitten saavat ikää lisää, he ovat ehkä jo aivan toisenlaiseen oppilaitokseen siirtyneitä tai sellaisesta joihinkin muunlaisiin tehtäviin päätyneitä, mutta jonkinlainen, stereotyyppinen (vanhanaikaisesti sanottuna) suhtautuminen jotakuinkin tietynlaisiin ihmisiin pysyttäytyy silti mukana heidän asenteissaan, tullen käyttöön, kun jotakuinkin moisenlaisia päätyy mukaan johonkin tilanneorientaatioon. Kiireisenä kaikesta, kuten seuraavan päivän odottelusta, he eivät kuitenkaan joudu/jouda miettimään moisten ihmisten elämää sen kummemmin. Ei edes senkään etäisesti vaikuttamana, että he olleet ehkä kaikki opiskeluvuotensa sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat ilmaisseet tuolloista persoonaansa mitä erilaisemmin fenotyyppiään muokkaavin tavoin ja minkä ainakin teoriassa voisi luulla uuttavan heihin sen tajua, ettei ihmistä pidä luokitteleman esim. ulkoasun perusteella. Toisaalta, ulkoasun perusteella arvioiminen on oikeastaan aina ollut jonkinlainen fraasimaisuudesta johdettu toimintatapa, joka ei aivan päde suhteen, mitä mietteitä havainnot varsinaisesti saavat aikaan havainnoijan mielessä, mutta ihmisten ollessa aina menossa jonnekin toisaanne joka tosiasiallisesti tai mietteissään, ei siihen kaiken vielä jonkun muun prioriteeteissä tärkeämmän asian eteen pääse kiilaamaan joillekin muille hyvää tai parempaa tahtovuus.

Käsitykset, mieltymykset ja ideat eivät pääse muokkaantumaan kummoisesti sanoja jäädessä pois julkisesta käytöstä

Jotkin aiheet eivät vain ota jäädäkseen yleiseen keskusteluun, vaikka niihin tehdäänkin runsaassa määrin viittauksia populaarikulttuurissa tai jokin teos suorastaan perustuu johonkin sellaiseen, mistä ei yleisesti puhuta. Yleisesti puhuminen tarkoittaa vielä nykyaikanakin perinteisten suomalaisten uutismedioiden (tai suomalaisille viestivien, jos jo ulkomaisessa omistuksessa) kautta ilmentyviä huomioivuuksia esim. tunnetuimpien TV-kanavien ajankohtaisohjelmien, tunnetuimpien uutismedioiden verkkosivujen podcastien, tunnetuimpien sanomalehtien paperisilla sivuilla ym., sillä somevaikuttaminen tarkoittaa edelleen monesti sitä, että joko kokeillaan pitkälti yksinään jonkin toimivuutta katsoja-/kuulijamäärien suhteen arvioituna ja lopetetaan kokeilu epäonnistuneena tai verkostoidutaan monen muun kanssa, jotta saadaan pidettyä katsoja-/kuulijamäärien suhteen toimivimpia aiheita aiheissa mukana jatkossakin ja jatketaan sitten niillä. Toki monenlaisia niche-aiheita voi moni sanoa ottaneensa käsittelyyn, kenties useinkin, ja kommenteissa voi olla paljonkin puoltavia mielipiteitä, mutta onko se vaikuttanut myös jossain päätöksenteon tasolla jossain organisaatiossa?

Osa näistä jostain aiheista käy ikään kuin kipaisemassa yleisemmin huomioiduksi tulevan median puolella kuten biohakkerointi, mutta äkkiäkös se palautui takaisin jokseenkin eksklusiiviseksi toiminnaksi, johon pääsee osalliseksi esim. summitteissa, joita joinakin vuosina järjestetään. Kirjankin voi aiheesta ostaa ja toisenkin, sekä monenlaista muuta käsitteen käyttöönsä "kaapanneen" tahon verkkokaupasta. Kirjamyyntiä, purnukkakauppaa, toisinaan lehtihaastatteluja, summittin järjestämistä ja luentoja, joko aiheesta tai päätekijöiden omina persooninaan itselleen erityisistä aiheista kertomassa. Ei kuitenkaan yleistä ilmapiiriä muuttavuutta, eikä pyrkimyksiä edistää vaikkapa julkisen terveydenhuollon toisenlaiseksi kehittämistä.

Aiheista, joita kaikki suomalaiset ns. valtamediat ovat pitäneet jo muutaman vuosikymmenen poissa lehtiensä sivuilta, olisi esimerkiksi vaikkapa aihe "transhumanismi". Siitä aiheesta voi hakea hakusanoilla kuten transhumanismi tai transhumanisti esim. Helsingin Sanomien tai Ilta-Sanomien hakukoneella, mutta kovin on vähän hakutuloksia kuten olisi myös hakusanoilla "Zoltan Istvan", jolla henkilönä on ollut erittäin paljon "vientiä" erilaisiin muiden tahojen podcasteihin, videohaastatteluihin, artikkeleiden ja uutisiin muissa maissa ja hän on myös itse varsin tuottelias transhumanismin puolesta puhuja -- ja josta voi siis puhua monin erilaisin filosofisin ym. näkökulman rajauksin.

Sinänsä aiheen kuten "transhumanismi" käsittelyn puutteesta "nalkuttaminen" on tavallaan myöhäistä, sillä mm. tieteellinen ja teknologinen kehitys tuolla, siellä ja joka puolla on ehättänyt saavuttaa monenlaisia merkittäviä vaiheita, joten transhumanismissakin ilmentyneet ideat juontuvat esille monin paikoin, mutta pointti onkin siinä, että kun eri asioita ei toistuvasti tulla liittäneeksi samaan sanaan ihmisten mielissä, ei tuosta sanasta oikein voi tulla tietynlaista ajattelua mieleen juolautteleva sana, joten se ei myöskään voi toimia ihmisryhmiä innoittavana tekijänä. Tätä voi verrata vaikkapa siihen, miten usein, miten paljon ja miten monin tavoin käytetään vaikkapa sanoja työttömyys ja terveydenhuolto. Ja sitten voikin miettiä sitä, puuttuuko näistä sanoista ensinnä mieleen juolahtavista aatoksista jotain ja mistä se mahtaakaan johtua.

Netitse aiheita ja asioita ei tavoita hakukoneella, eivätkä nähdyt mainoksetkaan myötäile netistä haettua tietoa ja sivustoja

Yksilölle netin hakukoneet eli käytännössä useinkin se yksi ja sama Googlen sellainen ovat olleet ikään kuin jonkinlainen peli, jota ei ole tarkoitettukaan voitettavaksi, vaan se opettaa lannistumaan. Tämä ei välttämättä ole erityisemmin edes Googlen syytä, vaan tiedonhakija vain pettyy siihen, että se väline, jolla toivoisi olevan mahdollista löytää paljon lisätietoa jostain aiheesta, ei löydä sellaista, koska aiheesta ei ole suomenkielistä kirjoittelua juuri minkään vertaa, siihen perustuen ei ole perustettu suomalaisia yrityksiä ja hakuehtojen muokkaamisellakin saa hakutuloksiin vain ne muutamat jo ennestään tietämänsä. Jos tiedonhakija laajentaa hakemistaan esim. kirjoitettuihin graduihin ja opinnäytetöihin, sekä ottaa huomioinnin kohteeksi vielä kirjaston kirjatkin, niin sitten alkaneekin jo löytymään paljonkin aiheen mukaista tietoa, mutta mitä hyötyä siitä on, jos se kaikki jää sitten kuitenkin tavallaan vain viihteeksi, josta muistaa paljon jonkin aikaa, mutta josta muodostuneita tuntemuksia ja ajatuksia ei pääse jatkojalostamaan oikein missään, jos Suomeen rajautuu?

Osasyynä tuollaisiin pettymyksiin ovat tietysti mm. tunnetuimpien suomalaisten medioiden sisältö ja tarjonta, mutta lisää pettymystä saa aikaan myös siitä, että kenties satojen ulkomaisilla aiheen mukaisilla sivuilla käymisen jälkeen kenties mikään suomalaisilla sivuilla nähty mainos ei myötäile juuri minkään vertaa kyseistä aihetta. Tässä voisi kuvitella olleen haussa mainittu "transhumanismi" erilaisine sivujuonteineen, mutta voisi kyse olla myös enemmän yleisemmin tunnetusta (jossain määrin, jollain tavoin) ADHD:stä, jota olisi voinut käydä satojen artikkelien edestä lukemassa esim. sellaisista valtavirran julkaisuista kuin Washington Post, The Independent, Baltimore Sun, Tampa Bay Times, NY Daily News, The Oregonian, SF Gate, Dallas News ja New York Post, mutta eipä näy tällaisen jälkeen esim. Google Display Networksin kautta tulevassa mainonnassa yhtään mitään ADHD:n tai edes mielenterveyteen liittyvästä.

Mahdollisuudet, ainakin tämän kirjoittajalla, ovat, että käytyihin sivuihin täsmäävää mainontaan ei näy seuraaviin kuukausiin yhtään. Ei edes tekstimainoksissa, eikä esim. YouTuben videomainoksissa. Jotain mainostajille turvallisia K-kaupan mainoksia saattaa olla ja Ilta-Sanomien sivuilla Sanomien käyttämän mainosverkon kautta sitten vaikkapa Puuilon mainosta, vaikka kävi myös suomenkielisiltä ADHD-aiheisilta läpi useita kymmeniä sivustoja useiden sivujen edestä. Eli silläkin tapaa voi jäädä jostain paitsi, eikä tilannetta korjaa mitenkään se, että pyrkii nollaamaan mainosverkkojen tunnistetietoja ym. kaikki mahdollisuudet käyttäen. Pikanttia on kuitenkin se, että esim. YouTube tulee usein keskeyttäneeksi englanninkielisen videon katselun sellaiseen kohtaan, että alkavassa mainoksessa ilmentyy suomenkielellä jotain sellaista, mikä on jotenkin olennaista kyseisessä videossa, vaikkei mainostajien säätimien joukossa taida olla mitään sellaista, millä voi kontrolloida mainoksen kohdistumista niin tarkkaan, mikä tarjoaa mahdollisuuden ounastella "mainosinsinöörien" kikkailevan jotain tahallaan. Toisinaan jokin mainostaja vaikuttaa syrjäyttävän kaiken muun mainonnan useilla kymmenillä sivustoilla vieden kaikki kyseisen sivuston mainospaikat joka kerta, eikä tilannetta paranna mitenkään, vaikka käyttää mainoksen yhteydessä olevaa "anna palautetta"-toimintoa.

Nettiryhmien nimisyyksiä ja muuta niiden olemusta käytetään tympäännyttämiseen ja vääristelyyn

Joillekin aiheille perustettujen Facebook-ryhmien ylläpidon olisi syytä tajuta eräänlainen vastuunsa esim. ryhmän nimestä tai sen kansikuvassa esiintyvästä lausahduksesta. Kieltäytymisen halu tehdä muutoksia tai perustella valintojaan antaa perusteen epäillä ns. tarkoitusperiä, varsinkin jos jo pelkkä ryhmän nimi tai kansikuvassa esiintyvä lausahdus on sellainen, että se lupaa liikoja, mutta tarjoaa sälää tai töykeilee ja jättää ryhmään jäävästä väärän vaikutelman ulkopuolisille. Helposti löydettävät suomenkieliset Facebook-ryhmät tapaavat usein olla lähes ainoita samanteemaisia Facebook-ryhmiä, joten jos esim. mielenterveys-sellainen karkottaa käyttäjiä, niin mitä muita helposti saavutettavia mielenterveys-aiheisia nettiryhmiä he voivat löytää vai käykö niin, että ei ole muuta keinoa kuin möllöttää asunnollaan olematta keskustelematta kenenkään kanssa tai mennä jonkin verran maksavalle terapeutille kertomaan asioistaan? Jos tietynaiheisia nettiryhmiä ei ole löydettävissä kuin yksi ja sen nimessä on aihesanan lisäksi "Finland", antaa sellainen ensialkuun ymmärtää, että kyse on kenties jostain liitosta tai yhdistyksestä, mutta kun ryhmän nimivalintaa ei puolla mikään ja ryhmään postittelut ovat alusta lähtien sälää ja turhuutta, joidenkin ehkä siinä välillä yrittäessä postitella jotain paremmin aihetta myötäilevää, niin kyllähän sellainen antaa perusteen miettiä, mitä ryhmän nimeäjä pähkäili mielessään nimeä valitessaan.

Käyttäjiä karkoittavuudessa voi olla liitännäisyyttä tavoitteisiin pitää jokin merkittävä sana pois ihmisten välisistä keskusteluista, missä Facebook-ryhmien tapauksessa auttaa sekin, että ylläpitäjä on härski sälli, joka tarpeeksi tuhoa ja kyllästymistä aikaan saatuaan katoaa internetistä kokonaan, mikä jättää seuraavan samaisen ryhmän ylläpitoa harkitsevan hankalaan asemaan, missä hän ottaa riskikseen myös sen, että aiheutuneet tunnelmat ym. voivat joistain tuntua myöhemmän ylläpitäjän syyltä. Voisi myös kuvitella, että käytettävissä olevien esim. Facebook-ryhmien ylläpitäjien välillä on toisinaan jonkinlaista toiminnan koordinointia, mikä ilmenee esim. kieltäytymisinä hyväksyä tiettyjä henkilöitä joihinkin ryhmiin, jotteivat he pääsisi vaikuttamaan sitä kautta ihmisten mietteisiin ym.

Toisaalta, vaikka Facebook-ryhmät olisivatkin kohtalaisen toimivia syvällisempään keskusteluun, ryhmissä ainakin joskus läsnä olevat eivät sitten kuitenkaan saa aikaiseksi kovinkaan kummoista keskustelkua. Esim. mielenterveysaiheisessa saattaa olla enimmäkseen kolmenlaisia postauksia: 1) uutispoimintoja ja huomionnostatuksia, joissa viitataan johonkin epämukavaan yksityiskohtaan terveydenhuollossa tai tiettyyn luokitukseen sopivan ihmisen riskiin päätyä vielä huonompaan tilaan (esim. uutinen masennuksen verisuonitautiriskiä kasvattavuudesta); 2) eteenpäin viemättömiä fraaseja, lausahduksia tai runoja, mahdollisesti kuvan kanssa, joilla voi olla potentiaalia saada esim. hiljaiseen masennuksen sävyttämään yksinäisyyteen hiljaa tottunut ihan lyhyeksi toviksi paremmalle mielelle, paitsi tietenkin siinä tapauksessa, jos kaikki tuntuu ihan samalta ja mikään ei erityisemmin hetkauta; 3) mahdollisesti toivonpilkahdukselta tuntuvia viittauksia samoihin palveluntarjoajiin, joilla ei kuitenkaan ole kovinkaan laajaa repertuaaria mahdollisille asiakkaille esiteltäväksi.

Joskus esim. mielenterveys- tai ADHD-ryhmäläisille avustavaksi tarkoitetut selitykset sille, miksi aikaansaavuus tai ajatuskokonaisuuksien muodostettavuus eivät ole lähelläkään jotain optimaalista, eivät ole saatavilla valmisvastauksina johonkin nettiartikkeliin viitaten, vaan selityskokonaisuus täytyy koettaa rakentaa hiukan vaikeammin. Tai ehkäpä se yksi ainoa koko selityksen muodostava osa onkin jossain "hiukan liian tieteellisessä" kontekstissa kuten vaikka tuolla. Toisinaan tieteelliset tutkimukset eivät edes ole saavuttaneet jotain lopullista, vaan niissä mainitaan loppusanoina, että "tästä on hyvä jatkaa tutkimustyötä", mutta silti tutkimus itsessään olisi tieteellisen konsensuksen mukaista näkemystä jostain aiheesta.

Pitkäaikaisessa kohderyhmään vaikuttavassa toiminnassa jankutetaan

Kun erään suomalaisen puolueen puoluelehteä tarkastelee niiltä vuosilta, kun sen puoluehallituksen koostumus ei ollut vielä niin radikaalisti muuttunut, saattoi sen sisällöstä päätellä, että lehden eräänä tärkeänä tarkoituksena on pyrkiä konvertoimaan uusia, jonkinlaisessa ahdingossa olevia ihmisiä puolueen tukijoukkoihin ilman minkäänlaisia lupauksia esim. teknologiaan tai mihinkään hienompaan kehitykseen liittyen, sekä pitää entisetkin mukana.

Kuvituksena tässä puoluelehdessä tavattiin käyttää puolueen edustajia "tavallisen kansan parissa", arjen tason uhkia nostateltiin esille joka lehdessä (lapsilisien leikkaukset, kansalaisten turvallisuus, asunnottomuus ym.), muiden puolueiden toimintaan haukuttiin, talouspelottelua harrastettiin (esim. "vienti ei vedä"), Suomi pitäisi tietenkin "saada nousuun", EU:sta puhutaan pahaa jonkin harmittavan aiheen avulla kuten EU-jäsenmaksun määrää paheksumalla, jokin muutenkin julkisuudessa ollut aihe kuten Sote tai Talvivaaran kaivos piti käsitellä puolueen merkitystä puoltavalla tavalla, nuorista/työelämästä/yrittämisestä piti saada jokin aihe mukaan täytteeksi, vakioaiheita ei voitu helpolla jättää pois kuten pakkoruotsia ja maahanmuuttoa, eikä jotain väitetysti juuri kyseisen puolueen aikaansaannosta voi jättää korostamatta (esim. jokin muutos ALV-maksuun), tilaa sivuilla vielä ollessa jokin henkilöesittely mukaan ja pääkirjoitukseen jokin muita tahoja sättivä selitys.

Ei minkäänlaista tulevaisuusvisiointia ja maailmalla jo pitkälle kehittyneiden asioiden huomioimista mahdollisuuksina parantaa ihmisten elämää tjs., vaan jatkuvaa sitä, että saataisiin jäsenmäärä kasvatettua samoissa teemoissa ja toimintatavoissa pysymällä niin suureksi, että voidaan käydä puhumaan "kansan antamasta mandaatista", kun saadaan sitten eduskuntavaaleissakin roimasti ääniä. Sellaista on Suomen kansan tuntojen huomioiminen valtion ja kuntien tasolla.