Toisinaan lehtien mielipidekirjoituksissa on jonkun arkkitehdin selitystä siitä, kuinka talorakentaminen ym. olisi laadullisesti, esteettisesti ja tilankäytöllisesti parempaa, jos heiltäkin olisi kysytty tai pyydetty heitä osallistumaan suunnitteluun. Ehkäpä niin onkin, mutta siinä on jotain paljastavaa kaupungin aluekehittämiseen vaikuttavien haluista ja pyrkimyksistä, kuinka he voivat pitäytyä oletetuissa olettamuksissa, että kaupunkilaiset ym. "eivät laita pahakseen", jos jokin kaupunginosa pysyy hyvin pitkän aikaa selkeän vikaisena erityisesti olemuksensa osalta, mutta myös jonkinlaisen muodostuvan luonteensa vuoksi.

Joidenkin kaupunginosien osalta alueen luonteeseen vaikuttavat osatekijät vaikuttavat toimivan yhteen "epäilyttävän synergisesti" kuten Sammontorin tienoolla, missä kirkon luona on syntymiseen, kasvamiseen, vanhentumiseen, köyhistymiseen ja kurjistumiseen liittyväistä, mistä viimeisimpinä mainittuja ilmentävät esim. viikottaiset jonot Sleyn (Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen) ruoka-apuun sen Armonkallion toimpisteellä Sammontorin vierellä. Paikkana sitä on kuvailtu mm. sanoilla "Armonkalliolla kohtaavat vanha ja uusi, kantasuomalaiset, inkeriläiset paluumuuttajat ja yhä useammin myös kauempaa saapuvat maahanmuuttajat."

Kourulan kaupunginosassa on eräs kuin "kuollut osa", jota ei vain ole voitu karsia pois, joten sen lähettyvillä on sitten ollut jonkinlaista toimintaa, joka muistuttaa arjen palveluita tavanomaisen modernina. Se kuolleempi osa on vain eräs alueista, jotka potentiaalisesti muistuttavat siitä, kuinka aluekehitys Lappeenrannassa ei ole lähellekään tasa-arvoista. Toki joitakin aluekehityshankkeita on toisinaan pyöräytelty käyntiin, mutta vaikkapa kymmenisen vuotta mihinkään kehittymättömyyttä on aika vahva osoitus monen tahon osaa ottavuuteen kyvyttömyydestä tai viitsimättömyydestä. Asiaan vaikuttaa tietysti myös se, että Lappeenrannassa ei ole sellaista kollektiivisesta keskustelukulttuuria, joka toimisi yhteisistä asioista keskustelua ylläpitävänä tekijänä. Kaupungin "yleiseen elinvoimaan" liittyvää halukkuutta ilmenee enemmän, mutta se menee kovin helposti ohitse Kourulasta ym.

Sinänsä kaupunkikehitys ei ole sillä tapaa kaupungin tai sen toimielimien hallinnoitavissa ja päätettävissä, että ns. rakennusfirmat saataisiin tekemään juuri sitä, mitä halutaan ja päätetään, ellei kyse ole vaikkapa LOAS:n aluille laittamista asuinkerrostaloista. Siltikin vuoropuhelun eri toimijoiden kesken luulisi voivan ainakin teoriassa voivan muodostua sellaiseksi, että tajuttaisiin "puhaltaa samaan hiileen" siihen tapaan, että tulisi (kärjistetysti sanottuna) huomioiduksi muidenkin kuin "kalliimpien" ja "himotuimpien" alueiden kehittämisen merkitys joltain liiketaloudelliselta tai taloudelliselta kantilta, sillä kyllähän jo pelkästään se, että opiskelijat saadaan jäämään kaupunkiin, vaatisi sen, että nämä opiskelijat saataisiin uskomaan siihen, että "kaupungilla on toivoa selvitä ja kehittyä" ja siihen voisi luulla tarvittavan "huonompienkin" alueiden kehittämistä, mikä taasen ajan mittaan tai jo ennen sitäkin alkaisi tuntumaan ns. rakennusfirmoillekin kannattavalta kehitykseltä, johon halutaan osallistua. Ehkäpä LUT-yliopistokaan ei sitten kuitenkaan tuota tarpeeksi fiksuja opiskelijoita tekemään monimutkaisia laskelmia, joihin muut voivat päätöksiään perustaa?

Toisaalta, luontohan pelastaa päivän, jos pahemmankin, joten sen mielialoja ja olotiloja parantavan "voiman" tehtäväksi voinee jättää pidemmäksikin aikaa ihmisten tyytyväisempänä pitämisen?