Kaupunginjohtaja yleensäkin on siitä erikoinen otus, että ihmisten parissa käymisensä ja "kaikille kaupunkilaisille" viestimisensä, lavalta tai lehtikolumneissa, luovat joillekin vaikutelman, että hänenlaisensa tosiaan ajattelee "koko kaupungin parasta" sillä tavoin, että siinä tulee huomioiduksi, tarkemmin mietityksi ja tarvittaessa muutoksia alulle laittaneeksi kaikenlaista sellaista, missä huomioidaan muutkin esim. elämänkulut kuin prosessikaavioimaiset tarhasta kouluun ja koulusta töihin -konventionaalisuuksia myötäilevyydet. Ihmisten pariin jalkautumisia lukuun ottamatta, ehkä lähimmäksi ihmisyyttä sipaisemaan tulevat hänen lausahduksistaan mm. se, missä hän toivoo, että "Lappeenranta pysyy Kaakkois-Suomen ykköskaupunkina" ja se, missä hän lupaa "tehdä töitä sen eteen, että täällä on hyvä asua ja elää" ja se missä hän uskoo, että Suomen makein kesä -kampanja "tuo lisää eloa koko Lappeenrantaan" eli ei kovin lähelle.[1][2]

Eräässä Facebook-postituksessa hänen nähdään "peräänkuuluttavan paikallisylpeyttä ja hyvänpuhumista maakunnan puolesta"[3], mutta ei sellainen ihan helppoa ole sellaisille, jotka ulkoilmassa nähtävillä olevan lisäksi kokevat Lappeenrannasta lähinnä sen byrokraattisemman tai vakiokäytäntöisen puolen, päättäjien toteamusten ja tekojen mennessä toistuvasti jollain tavoin ohitse heihin vaikuttavuudesta. Kuin prioriteeteissä olisi ollut ja tulisi jatkossakin olemaan ihan muunlaiset asiat kuin sellaiset, joita he voisivat hyödyntää, joihin he voisivat osallistua tai jotka saisivat heissä edes tunteikkuutta esille.

Sallinen on mm. kertonut, että "kaupungin tahtotilana on, että opiskelijat löytävät jo opintojensa aikana tiensä yrityksiin, jotta he jäisivät oman alan tehtäviin Lappeenrantaan"[4], mikä on toki ihan jees, mutta se on sitä kaupungin strategiakärkiä mittaavien numeeristen arvojen heilauttelua se. Antaisi aivan eri vaikutelman pyrkivyyksistä, kun kaupunkilaisille viestinnässä ilmaistaisiin tunnistettavan se, kuinka ihmiset ovat esim. opintojensa kautta kehittyneet ajattelijoina monenlaiseen kykeneväksi ja siinä olisi sitä jotain, mitä heistä voisi hyödyntää, mutta samaisessa kolumnikirjoituksessa mainitsemansa harjoittelutakuu eräänä ratkaisuna toivomaansa "oppilaitosten ja yritysten yhteistyöhön opiskelijoiden sitouttamiseksi paikallisiin tai maakunnan yrityksiin jo varhaisemmissa opiskelujen vaiheissa" viestii siitä, että kuntapäättäjille on haastavaa ajatella asioita "liian yksityiskohtaisesti", joten selittäessään ja miettiessään asioita pelkistyneemmällä "tasolla", aiheutuu riski sille, että ilmaisun järkevyydestä katoaa jotain. Harjoittelutakuu lienee ollut rinnastuksen tavoittelua sanaan "terapiatakuu", mutta harjoitteluajat ovat puolen tunnin kertakäyntiä pidempiä ja muutenkin olisi toivottavampaa, ettei laskettaisi liiaksi sen varaan, että jonkun harjoittelupaikan ja jonkun opiskelijan kohtaaminen olisivat ratkaisevassa asemassa opiskelijan kaupunkiin jäämisen kannalta, sillä hienoisempi ymmärrys ihmisten motivaatioista ja vaikka työn tekemisen "kognitiivisesta mukavuudesta" olisivat oleellisempia ja siten ratkaisempia kaupungin menestyksen suhteen. Turhan merkityksettömäksi jäävä harjoittelu opiskeluaikana ei merkitse opiskelijalle kuin suorituksen läpäisemistä.

Paikallislehden voisi kuvitella olevan taho, joka tunnistaa lukijoiden tarpeen ja halun saada tietoa siitä, minkälaisia asioita kaupunginjohtajalla on mietinnässä, missä järjestyksessä asioita aiotaan tehdä ja erityisesti millä tavoin muutoksien ja päätöksien on ounasteltu tai arvioitu vaikuttavan, joten lehtiartikkeleiden joukosta pitäisi ajan mittaan alkaa tulla esille sisältöä, josta lukija voi muodostaa näitä vaikutelmia. Sehän on toki mukavaa ja helpottavaa, että kaupunginjohtaja kertoo, että "kaupungin talous on vakaa, päätöksenteon kulttuuri on hyvällä tasolla ja asiat myös etenevät"[5], mutta vaikkeivat nimetyiksi tulevat kehityskohteet, mietinnän aiheet ja yhteistyökuviot sentään uhkaa jäädä pitkiksi ajoiksi vaporwaren tapaiselle tasolle kuten monitoimiareena, niiden toistelu muidenkin toimesta, juurikaan muuta niihin mukaan lisäämättä, aiheuttaa hämmennystä mm. siitä, että meneekö kaupunginjohtajan aika suurelta osin tulevaisuutta toivotusti varmistelevien isojen peliliikkeiden toimivuuden varmistelemiseen (esim. Danfoss).

Joskus aikoinaan joku paikallispoliitikko tokaisi, että "on kuin siellä mäellä olisi tarkastuspiste kuin maiden välisellä rajalla, minkä toiselta puolelta ei tietoa meiningistä ihan helpolla heru", mikä tavallaan ilmenee siinä, kuinka kaikista erilaisista LAB:n ja LUT:n koulutuslinjoista huolimatta sellainen ei nouse mihinkään julkiseen keskusteluun tai mielipiteiden ilmaisuihin, miten joku erityinen koulutusala, opintolinja tai personoitu opiskelu voisi olla hyväksi Lappeenrannan tai maakunnan kannalta, vaan puhutaan lähinnä yläkäsitteillä kuten opiskelijat, oppilaitokset, yritykset, kulttuuriala (bygone) jne.

Sinänsä sehän olisi toki komiaa yhteistyösuorituksena, jos joku vuosi huomataan, että "sitä on koko ajan tehty työtä sen eteen, että jonain päivänä monet yhteentoimiviksi tarkoitetut asiat saadaan toteutukseen samoihin aikoihin, mutta päätöksien ja suunnitelmien vaikutukset alkoivat näkymään vasta viiveellä", mutta taitaapa kuitenkin olla enemmän sellaisten erillisten isojen kokonaisuuksien edistämistä, jotka eivät välttämättä ole riippuvaisia useasta muusta isohkosta muutoskokonaisuudesta, sillä johan pelkkä valituksien käsittely voi viedä pitkän aikansa ja jotkin muutokset eivät aidosti saa riittävää hyväksyntää eri puolueilta. Täten, tuonne suurkoulu, siinä samoihin aikoihin voisi sielläpäin ympäristönkin laittaa hiukan uusiksi, rantaa ja satamaa voisi kehittää erikseen, Leiriä kauppakeskusmaisemmaksi voisi miettiä joku myöhempi vuosi, jotain kauppakeskusta ja joitain ostospaikkoja keskustassa jo on, joten vielä pitäisi saada eri keinoin ihmisiä asioimaan niissä, opiskelijataloille löytyy aina syynsä rakentaa, tuolla nuo eräät asuinalueet voivat odottaa vielä jokusen vuoden kohennuksia, joku tontti pitäisi varmaankin kaavoittaa sille ja sille yritykselle, rakennusyritykselle voinee luvata vielä yhden kerroksen lisää rakennusoikeutta, vaikuttavaniminen koulutuslinja pitää saada alkamaan, vaikkei opiskelijoille asuntoja riitäkään, Lappeenrantaan aiemmin liitettyä Joutsenoa voisi koettaa olla unohtamatta (enempää), Rakuunanmäkeä ja Linnoitusta pitäisi varmaankin saada tehtyä markkinoitavammaksi, siirtymät moottoritieltä kaupungissa asioimaan, vaikkei asioitavaa olisikaan, pitäisi varmistaa sujuvuudeltaan ym.

Onko joku noista edellä mainituista sitä sellaista kaupunkiylpeyttä kehittävää? Olisikohan sellaista kuitenkin pikemminkin sellainen, missä esim. huonosta naapurista valittaminen aiheuttaisi muutoksia kaupungin vuokra-asunnot -yhtiön hallituksen toimintaan; elinolosuhteiden vaikuttavuuden tunnistamiseen terveyspalveluissa ja siten yksilön työllistyttävyyteen tai työskentelyn laatuun ja siten kaupungin työllisyystilastoihin; naapurisuhteiden kehittämiskonseptien innovoimiseen sosiaalialan opiskelijoiden oppitunneilla; paikallislehden eräänlaisena hetken aikaa toimintaan stimuloivana fasilitaattorina toimimiseen siinä tarkoituksessa, että rakennusalan, arkkitehtuurin ym. alojen yritykset saataisiin edes vähäksi aikaa innostumaan tekemään pyyteetöntä (vähempituloista), mutta julkisesti tunnistetuksi tulevaa työtä (kiitoksena) asuinolojen parantamiseen kenties niinkin vähässä määrin kuin muutaman asunnon osalta? Tämä olisi aivan erilaista kaupunkikehitystä kuin missä "päättäjät pääsevät liian helpolla" tehdessään lähinnä "parametrisäätöjä" ja osallistuessaan vaa'an kallistamiseen jollekin puolelle olemalla ikään kuin jotain mieltä jostain asiasta.

--

Edellinen kaupunginjohtaja eli Kimmo Jarva oli eri kaupunginvaltuutettujen mukaan mm. vähemmän jämäkkä johtamisessaan, hänen sitoutumisensa kaupungin johtamiseen vaatimatonta ja "kaikesta paistoi, että hän ei ole oikein perehtynyt asioihin"[6]. Noin siis sanoi Kokoomuksen kaupunginvaltuutettu Heikki Järvenpää. Monet valtuutetut kertoivat, että hän on henkilönä miellyttävä ja yhtä mieltä oltiin siitä, että "ongelmat ovat kasautuneet pitkän ajan kuluessa, eikä taustalla ole yhtä yksittäistä syytä"[6]. Väärinkäytöksistäkään ei ole tietoa. Erään mukaan "suoritus heikkeni vuosi vuodelta ja motivaatio tehtävään oli kadonnut" ja että "syksyn aikana yhteydenottoja tuli todella paljon ne lisääntyivät"[7]. Ehkäpä niin on ollut, että motivaatiota ei ollut tai ehkäpä vain tarvittiin jokin taustatarina, jotta saataisiin Sallinen kaupunginjohtajaksi, jolla siis siinä vaiheessa oli kokemusta mm. viransijaisena kaupunginjohtana olemisesta. Aikoinaanhan kaupunginjohtajaksi valittiin "hurmosmaisen yksimielisesti"[8] Seppo Miettinen, joka oli soveltuvasti "oman kylän poikia"[9] tehtävään sopivan osaamisen, tietämyksen ym. lisäksi. Sallisen tapaisesti hänkin oli tehnyt kaupunginjohtajan virkaa viransijaisena / virkaa toimittavana, sillä edellinen kaupunginjohtaja lähti Jyväskylään kaupunginjohtajaksi.

Sallisen tapauksessa saattoi myös olla sitä pyrkimystä, että kun hän oli jo entuudestaan monille päätöksentekijöille tuttu, toimintavasta oli saatu jo näytteitä ja kokemusta johtajuudesta kaupunginhallinnossa oli entuudestaan, oli hänenkin osaltaan turvallisen ja stabiilihkon tuntuista kuvitella, minkälaista seuraava kuutisvuosikautinen voisi olla hänen kanssaan toimiessa. Kummankaan osalta päätöstä kaupunginjohtajaksi valitsemiseksi ei loppuvaiheessa kauan kuhnailtu:

Kun Sallinen palasi valtuustosaliin vastavalittuna kaupunginjohtajana, Koskenranta tiivisti valtuustoryhmien puheenjohtajien antamat kehut. - Puheenvuorojen mukaan olet avoin, luotettava, rehellinen ja aikaansaava, sanoi Koskenranta ja onnitteli Sallista lämpimästi. Koskenranta totesi, että Salliseen kohdistuu odotuksia ja että tehtävä on iso. - On hyvä muistaa, että täällä ollaan ennen kaikkea kaupunkilaisia varten.[1]

Ilmeisesti hänen meriittinsä tunnettiin myös muualla eikä muita potentiaalisia kilpailijoita hakenut. Miettisen valinta valtuustossa oli lyhyt ja ytimekäs. Kello 18.36 vt. kaupunginjohtaja Miettinen poistui valtuustosalista esteellisenä valinta- asian ajaksi. Kello 18.37 hän palasi valtuustosaliin yksimielisesti valittuna kaupunginjohtajana. Miettinen sai raikuvat kättentaputukset. Miettisen kiitospuheen jälkeen valtuusto nousi taputtamaan seisaallaan.[8]

Mitähän siitä tohtii päätellä, että "kuten poliittisten päättäjien kommenteista on luettavissa, suurempaa mielenkiintoa Lappeenrantaa kohtaan odotettiin", että "meritoituneita kunnallisjohdon ammattilaisia listalta saa etsiä" ja että "läheskään kaikki hakupaperit jättäneistä eivät täytä niitä vaatimuksia, joita Lappeenrannan kaupungin hakuilmoituksessa vaadittiin"?[19]

Alkuperäisen suunnitelman mukaan Mercuri Urvalin vastuualueella oli myös soveltuvuusarviointien tekeminen. Valintatyöryhmän yksimielisen päätöksen takia, soveltuvuusarvioita ei tarvitse tehdä. - Heidän roolikseen jäi, että he soittelivat mahdollisia hakijoita läpi ja yrittivät kerätä suostumuksen antajia. Yritettiin heidän kautta saada kovempi hakijajoukko.[10]

Lisäksi kaikille kaupunginvaltuutetuille tarjotaan mahdollisuus seurata hakijoiden haastattelutilaisuuksia viestintä- ja yhteistyöalusta Teamsin välityksellä.[11]

Olivat uutisoinnin mukaan etsineet kaupunginjohtajaa, "jolla on rakentava ja napakka johtamisote sekä halua tehdä kaupungin eteen töitä hihat käärittyinä"[12] ja "joka on visionäärinen ja ennakkoluuloton kaupunginjohtaja edistämään Lappeenrannan elinvoimaa ja kaupunkilaisten hyvinvointia strategiamme mukaisesti rohkeasti, yhdessä ja eteenpäin katsoen"[12].

Toisaalta, eipä ollut samassa haussa Miettisenkään kanssa kovin monia kelpoisaksi luonnehdittuja ehdokkaita, sillä kuten paikallislehdessä kirjoitettiin, Miettisen lisäksi kuudesta henkilöstä "jollain tapaa varteenotettavia olivat Parkanon kunnanjohtaja Kari Karjalainen, Kuopion kaupungin talousjohtaja Heikki Nuutinen sekä Uudenmaan erityishuoltopiirin kuntayhtymän johtaja Kalevi Ylisirniö"[8], mikä johti siihen, että edellinen kaupunginjohtaja puolsi vahvasti Seppo Miettistä kaupunginjohtajaksi sanoin "paras tiedossa olevista hakijoista"[8].

Miettinen tuntee kaupunkiorganisaation kuin omat taskunsa. Hän tuntee myös Lappeenrannan. Junantuomien Kölhin ja Anderssonin jälkeen Lappeenranta saa nyt johtajakseen paljasjalkaisen lappeenrantalaisen.[13]

Sinänsä Jarvalle poistuminen kaupunginjohtajan paikalta ei oletettavasti jättänyt hänelle sitä ongelmaa muiden epäilyn muodossa, että hänen aikanaan Lappeenrannan talous olisi ajautunut ns. retuperälle ja että siinä olisi ollut jotain syytä kaupunginjohtajan vaihtamiselle, sillä:

Vahvistettu vuoden 2022 tilinpäätös oli 16 miljoonaa euroa plussalla, kun esimerkiksi vertailukaupungeista Kouvolassa tilinpäätös jäi 14 miljoonaa euroa miinukselle. Viime vuoden tilinpäätös vahvistetaan kesäkuussa. Puolivuotiskatsauksen perusteella Lappeenrannan tilinpäätös on runsaat 37 miljoonaa euroa plussalla. Kaupunki ei myöskään ota uutta velkaa tänä vuonna. Hyvä suoritus koronavuosien jälkeen ja aikana, jolloin itäraja on suljettu. Jarvan seuraaja tiedetään viimeistään toukokuun kaupunginvaltuuston kokouksen jälkeen.[7]

Paikallislehdestä luettavissa olevan mukaan kaupunginjohtajaksi valituksi tulemisen jälkeen Seppo Miettinen tuli maininneeksi korostuneen monesti sanat velkaantuminen, menot ja talous.

Miettinen painottaa, että Lappeenrannan viime vuosien velkaantuminen on saatava poikki. Velkaantuminen johtuu yhteisöverotulojen romahduksesta, ja sen pääsyyllinen on valtio, joka on muuttanut veron jakosuhdetta kuntien tappioksi.[14]

Menokurin puolella auttaa Miettisen mukaan kaupungin henkilöstön eläkebuumi, joka täytyy hyödyntää.[14]

Ykkösasia on kaupungin talouden vakauttaminen. Talousongelmia on lähes joka kaupungilla, mutta jokaisen kaupungin on löydettävä ratkaisut itse. Lappeenrannan talousoppi on yksinkertainen. Menot on saatava tuloja pienemmiksi.[14]

Kaupungin taloutta heiluttelevan sosiaali- ja terveystoimen budjetti täytyy Miettisen mukaan rakentaa sellaiseksi, että se voidaan toteuttaa. Tekemistä riittää, sillä jo nyt Lappeenranta tuottaa palvelut varsin edullisesti ja tehokkaasti.[14]

Vuosia valituksi tulemisensa jälkeen Miettinen sai kyselytutkimuksessa (300 vastaajaa) lappeenrantalaisilta arvosanan 7,7. Valtuutetuilta hän saa parempia arvosanoja ja enemmän kiitosta:

"Sisäpolitiikka eli asioiden johtaminen on mennyt parempaan suuntaan ja ulkoisiin suhteisiin on päästy erittäin hyvin sisälle. Hän on äärettömän pitkäpinnainen ja poikkeuksellisen tasapainoinen johtaja." (Ilpo Hakula, kok.)[15]

"Jarmo Kölhi oli runnojatyyppi. Tuo runnominen saattoi osaltaan ruokkia vastakkainasetteluakin. Markku Andersson taas toimi julkisuuden kautta. Miettinen on enemmän puurtajatyyppi, joka tekee sitkeästi pitkää päivää, funtsii näitä asioita ja vie sillä tavalla niitä eteenpäin. Hän on keskusteleva ja tuo asioita aikaisessa vaiheessa puntaroitavaksi. Hän on tasoittava ja rakentava tekijä." (Teuvo Kinnunen, sd.)[15]

--

Kohtalaisen kamala sanavalinta paikallislehdeltä käyttää porkkapussia luonnehtimaan houkuttimiksi tarkoitettuja mahdollisuuksia, joilla keskustan kiinteistönomistajia koetettiin Miettisen toimesta saada edesauttamaan City-korttelin kehitettävyyttä. Niitä kuitenkin olivat rakennusoikeuden "merkittävä lisääminen keskustan osayleiskaavassa" ja "kerroskorkeuden lisääminen"[16], millä toivottiin saatavan muutosta siihen, että "korttelin hajaantuneen omistuksen ja erilaisten intressien vuoksi Cityn kehittäminen on kuitenkin jämähtänyt paikoilleen", vaikka myös "taloudellisen taantuman kehittämistyötä hidastavuus"[17] myönnetään tunnistetuksi. Toisaalta, ettei sitten kuitenkin olisi ollut vihreitten valtuutettu Hanna Holopaisen syytä, että porkkanat tulivat mukaan kuvaan, sillä hän halusi "herättää keskustelua siitä, voiko kaupunki tarjota keppiä ja porkkanaa City-korttelin kiinteistönomistajille, jotta keskustarakentamisen kehittäminen lähtisi liikkeelle"[18]?

Kun viimeksi haettiin kaupunginjohtajaa, hakuehdoissa oli mainittuna, että kaupunginjohtajan pitäisi olla visionäärinen, mutta onko kaupunginjohtajan visionäärisyyskykyisyys, kuten myöskään ehdotteluillaan aikaansaavuus, päätöksentekovalmius ym. olla arvioitavissa edes jälkeenpäin, jos on kaikenlaisia toimintamahdollisuuksia rajoittavia tekijöitä kuten kiinteistönomistajia, jotka voivat vastentahtoisia kuinka kauan vain? Miettisen aikoihin, kun City-korttelia haluttiin saada kehittymään erityisen pyrkiväisesti, hän tuli todenneeksi, että:

Enempää kaupunki ei voi tehdä. Jatko on kiinni siitä, syntyykö kiinteistönomistajille yhteinen tahto korttelin kehittämisestä. Kaupungilla ei ole keinoa pakottaa omistajia ratkaisuihin, joita ne eivät koe etujensa mukaisiksi, Miettinen myöntää.[16]

Seppo Miettisen on luonnehdittu olevan henkilö, joka on "varovainen, harkitseva ja korrekti", mutta jolla on myös "vankka oma tahto ja erinomainen pelisilmä" ja että hän "osaa sen pelin, jolla asiat saa vietyä eteenpäin"[13], mutta sitten toisaalta, jos jossain asioissa ei vain voi pakottaa jotain tapahtumaan, niin sehän voi sitten ilmetä eri paikoin vuosia esillä olevina epäkohtina, eikä voine poissulkea sitäkään mahdollisuutta, että Sallisella on samantapainen pakottamiskorttien vaje (käytössään?).

Tekisiköhän Lappeenrannalle hyvää, jos asioihin vaikuttavuutta ajattelisi yhteisesti pelattavissa olevana pelinä, missä koetettaisiin saada asioita tapahtumaan, vaikka vaikuttamisen kohde ensi alkuun olisikaan kovin suostuvainen tai ehkä edes kiinnostunut? Mieleen juolahti myös sekin vaihtoehto, että josko Salliseen itseensä koetettaisiin vaikuttaa innostavasti tai ohjailevasti muistuttamalla siitä, mikä on ollut tulkittavissa hänen tekemisen asenteikseen lehtijuttujen perusteella, mutta tiedä sitten saako esim. näistä kahdesta käyttökelpoista sellaista:

Oli itsestään selvää, että töitä tehdään - ei pelkästään rahan takia, vaan siksi, että utelias nuorukainen halusi pärjätä itsenäisesti ja oppia uusia asioita.[2]

Ensimmäisen kerran toimin kaupunginjohtajan sijaisena jo 26-vuotiaana. Työt oli vaan pakko hallita eikä vaihtoehtoja ollut. Pitkää päivää tuli välillä tehtyä.[2]

Enemmänkin jonkinlaiseen puurtamiseen liittyvää nuo. Joskohan Kimmo Jarvan jälkeen kaupunginvaltuutetuilta tiedustelluista ideoista[12] löytyisi jotain käyttökelpoisempaa?

• Rohkeutta uudistaa kaupunkiorganisaatiota. Lappeenrannassa on uinuttu liian kauan, nyt pitää uusiutua myös sisältä.
• Kaupunginjohtajan tulee pystyä tekemään kädet savessa töitä sen hyväksi, että elinkeinoelämä tällä alueella kehittyy.
• Tärkeää on olla vuorovaikutuksessa sekä yritysten että kaupunkilaisten kanssa, ja kyky toimia valtakunnallisesti edunvalvontatehtävissä.
• Sitoutumiskykyinen, nykyaikainen johtaja, joka omalla esimerkillään näyttää, että kaupungintalolla pitää tehdä paljon töitä ja innokkaasti.
• Kyllä se aktiivisemmalla otteella saisi olla meidän edunvalvontaamme ajamassa eteenpäin. Itä-Suomen tilanne ei ole erityishelppo tällä hetkellä ja se on erittäin tärkeää, että Lappeenrantaan saataisiin uusia investointeja ja vähän uusia tuulia työelämän puolelle.
• En tiedä onko ominaisuus, mutta kansainvälisyys. Ollaan kuitenkin kansainvälisesti merkittävä korkeakoulukaupunki.
• Kaupunginjohtajan tulisi olla kaupungin ykkösmyyntimies. Hänen täytyy varmistaa, että kaupungin organisaatio on tarkoituksenmukainen, ja organisaation eri osa-alueilla on selkeä roolitus ja tavoitteet.
• Tarvitsemme kaupunginjohtajaa, joka osaa kannatella Lappeenrannan yritysimagoa parempaan suuntaan. Tarvitsemme johtajan, joka osaa luoda ilmapiiriä, että yrittäjien on hyvä olla Lappeenrannassa.
• Lappeenrantaan pitää saada dynaaminen ja aikaansaava kaupunginjohtaja. Tällaisessa ajassa yhteistyökyky ja vuorovaikutustaidot elinkeinoelämän kanssa ovat arvokkaita.
• Lappeenranta tarvitsee eteenpäin katsovaa johtajaa, joka on erittäin aktiivinen elinkeinoelämän, yritysten ja valtionhallinnon suuntaan. Pitää uskoa tulevaisuuteen ja olla ulospäin suuntautunut.
• Sellainen henkilö, joka lähtee paikallisista ajatuksista, ottaa ideoita vastaan, ohittaa perinteiset ajattelutavat ja näkee uusia mahdollisuuksia. Emme yritä kopioida muita, vaan pyrimme löytämään omat vahvuutemme. Hän pystyisi aktiivisesti ja dynaamisesti edistämään tätä tavoitetta.

Uhhuh.. kuten Lappeenrannan brändiuudistus -videossa todetaan.. "Eihän tästä tuu hittojakaan."