Melkeinpä sen arvaakin, kuinka siinä käy, jos joku yrittää muodostaa selitelmää häirinnän kokemuksistaan muiden luettavaksi. Todennäköisimpiä seuraamusvaihtoehtoja on esitelty kuvassa 1 ja kuten siitä voi lukea, moisenaiheisella viestintäyrityksellä ei todennäköisesti olisi kovin kummoista vaikuttavuutta. Tässä olettamana, että kyseessä on henkilö, jolla ei ole runsaasti tunnettuutta, eivätkä hänen viestimisensä päädy monien vastavuoroisesti some-toimintaa seuraamaan ryhtyneille. Muiksi pieleen menneiksi yritelmien syiksi voisi lisätä myös esim. sen, että jotkin some-alustat ovat kieltäneet sellaisten kuvien käyttämisen viestimisen yhteydessä, joihin ei ole saatu lupaa kuvatulta, mikä tarjoaa häirinnällä vaikuttamaan pyrkiville hyödynnettävissä olevia mahdollisuuksia osallistuttaa häirintään monenlaisia ihmisiä. Tietenkin myös niin voi käydä, että some-alustan työntekijät ovat osaltaan tekemässä viestinnällä tavoittamisen vaikeaksi esim. konfiguroimalla sen tälle tietylle käyttäjälle eri tavoin toimivaksi kuin muille ja piilottamalla muilta mahdollisuuden tulla kohdanneeksi tämän henkilön viestintää. Ja tuskinpa vähän ihmisiä tunteva edes helpolla pääsisi osaksi muita kuin sellaisia keskusteluryhmiä- tai paikkoja, jotka ovat available for all. Tällaiset kaikkien ihmisten saavutettavissa olevat esim. Facebook-ryhmät ovat usein jokseenkin mitättömiä, vaikka niissä olisi muutaman kymmentä tuhatta käyttäjääkin, mitä niiden adminitkaan eivät oikeastaan edes yritellä estää tulevan tajutuksi.

Tavallaan epäreilua, että toiset voivat kehittää häirinnällä vaikuttamisiaan vaihe vaiheelta, mutta ihmisten ollessa sellaisia kuin ovat, ei edes ensimmäisten hyvin vastaanotettujen selitysten varaan ole helppo perustaa muuta selitystä, koska soveltuvaa yleisöä ei vain ole. Nämä selittelemisten epäonnistumiset tulevat kuitenkin myös monien sellaisten ihmisten huomioimaksi, jotka ovat eläneet pitkään systeemin säännöillä, mutteivat omasta yrittämisestään huolimatta ole edenneet elämässä kovinkaan kummoiseen asemaan. Voivat he olla myös taantuneet elämässään ja sen vuoksi ovat nykyisenlaisina melko mitättömiä ihmisiä tai sitten he eivät ole vielä edes ehättäneet kokeilla mitään kummoisempaa ja ovat vain jonkinlaisia sluibailijoita. Toisaalta, onhan noissa korkeakouluissakin paljon ihmisiä opiskelemassa ja töissä, jotka ovat hetkittäin ihmisenä yhtä eettisesti vastuuttomia monenlaisen suhteen kuin jotkut konventionaalisesti huonommin pärjäävistä ihmisistäkin. Pitkään samoissa töissä olleetkin ja muutenkin elämänsä kanssa sinut olevat saattavat hekin toisinaan olla mitä erilaisimmista syistä kovin tökeröitä ihmisinä, vaikka saattavatkin kätkeä sen vaikkapa äänensävyjen taa. Minkäänlaiselle ylemmälle taholle vastuussa olemattomille häirinnällä vaikuttajille tärkeimpänä moisessa on usein helppo tekojen varioitavuus, toistettavuus ja simppeliä ajattelua vaativa yhteistyö muiden ihmisten kanssa.

Kun häirinnän kokija sitten käy muodostamaan selitystä tällaisten, vaikuttamisensa epäonnistumisesta mahdollisesti vähemmän välittävien, toiminnasta, siitä voisi ensialkuun muodostua vaikka tällaista:

Kuvien ja kuvioiden avulla on usein helpompi tehdä jotain ymmärrettäväksi, sillä vähentää lukijalle tarvetta muodostaa itse mielikuvia tekstin ymmärtämisen avuksi, mutta eivät nekään usein ns. toimi. Ilman kuvio-avusteisuutta häiritsemään pyrkivien toiminnan selittämiset lyhykäisesti esitettynä voisivat näyttää esim. tällaiselta:

• sen varaan laskeminen, ettei kohde jaksa erotella mielessään eri asioiksi esim. samaa tapahtumapaikkaa ja samankaltaista tapahtumaa
• kohteen motoristen liikkeiden käyttäminen ei ole sujuvaa, jos hänellä oletuksena, että taas niiden käytön aikoihin aavistaa äänillä häirintää tai jos sitä tosiaan esiintyy
• hänen käydessä asioimassa jonkun luona, joku tietyistä hörhönoloisista siihen lähettyville joko vain oleilemaan, kulkemaan johonkin päin tai kenties myös eleileen ja sanomaan jotain
• ihmiset ovat kovin viehtyneitä mahdollisuudesta herätellä ajatuksia yhdestä toisesta, jota pyritty kovin rinnastamaan tähän toiseen
• on kokeiltu ja haeskeltu vaivihkaisia keinoja tuhota ihmisen mieli ja löydetty mm. se, että laitetaan joku ärsyttämällä itsensä tutustuttanut tulemaan kuulosalle tavalla, joka muistuttaa hiukan juuri tuolloin kohteen mielessä olevasta ja tehdään tätä monesti ja siten rajoittuen, että pitäydytään tietyn häiritsijän osalta tietynlaisissa teemoissa tai muissa samankaltaisuuksissa
• menneisyyteen halutaan liittyä kytköksin, sekä tehdä menneisyyden nykyiseen persoonaan vaikuttavuus huononlaiseksi, mitä tehtävänä koetetaan helpottaa tukahduttamalla eri tavoin kohdeyksilön hetkellistä ajattelukykyä
• sen aikaansaaminen ja ylläpitämisen yrittäminen, että joku saadaan pitämään tärkeänä puolustella, ettei ole jonkinlainen, vaikkei sellaiseen ole erityisempää muuta syytä kuin monien muiden jatkuva erityisten toistojen, ajoitusten käyttäminen muistiinjäävyyksien ja mielestä esiin tulemisten vahvistamiseen

Joillekin ihmisille selittämisessä joutuu kehittelemään selityksen aikana sellaisia variaatioita selityksestä, joissa ei käytetä sanoja, jotka eivät tunnu tulevan hyvin ymmärretyksi tai joiden käyttö antaa ymmärtämiskyvystään valheellisen vaikutelman antaville mahdollisuuden esittää muille läsnäoleville, että "eihän tällaista kukaan tajua". Suomenkieli ei kuitenkaan ole aivan loputtomasti vaihtoehtoisia sanavaihtoehtoja tarjoava, joten toisinaan selitystilante voi päättyä vain selittäjän turhautuneisuuteen.

Miten muka kenellekään voi selittää vaihtoehtoisesti, mitä tarkoittavat esim. orientoituneisuus tai immersiivisyys, jos tarkoituksena on selittää, että jomman kumman tällaisen jälkeen tai aikana, joku häirintään harrastava pyrkii tunkeutumaan tilanteeseen yrittämällä uuttaa kokijan mieleen ideaa jostain sellaisesta, joka tullaan tyypillisesti ajatelleeksi eri aikoina kuin ajattelussa meneillään olevaan liittyvät käsitteet, muistot, mietteet ym., mutta jossa on jotain samankaltaista esim. sanan kirjoitusasun osalta?

Jos esim. kukkaisuus on jostain kumman syystä ollut mielessä, täytyykö juuri tuolloin yrittää ympätä ajatteluun mukaan Emilia Kukkalaa (Voima-lehden päätoimittaja)? Itse asiassa tällaisessä olisi kyse myös aiempina vuosina tapahtuneista kommunikoinneista kyseisen lehden aiemman päätoimittajan kanssa, mutta eipä sellaisenkaan merkitystä todennäköisesti voisi selittää, jos "yleisö on väärä". Yksinkertaisempaa esimerkkiä, jota ei tarvitsisi laajentaa hirmuisesti olisi esim. usean videon katselu YouTube-kanavalta Throttle House ja minkä pääteeksi ylemmässä asunnossa käydään käyttämään vesihanaa kuin oltaisiin juuri painelemassa kaasua ennen kisan alkua ("rän ränn..")? Toisinaan häirintäteko on vain väline saamassa aikaan jonkinlaisen tuntemuksen kuten pelatessa vielä vielä kertaalleen vanhahkoa The Crew -autopeliä, missä tulee kuulluksi American Princess -yhtyeen esittämää musiikkikappaletta Auditorium, jossa lauletaan "You won't feel a thing. Won't feel nothing.". Tämä saa ylemmässä asunnon käyttäjiä (ei välttämättä asukkaiden) aloittamaan huonekalujen siirtelyä, missä esineitä siirrellään sentin pari kerrallaan lattian aiheuttaman suurikitkaisuuden tuottamaa ääntä häirinnässä hyväksi käyttäen, jotta häirinnän kohde ajautuisi tunteisiin, joissa hän ei tuntisi mitään, vaan tunnetila olisi synkkä ja lattea. Järkeä? Ei tietenkään, mutta koska Suomessa ei ole sellaisia auktoriteetteja, jotka uuttaisivat ihmisiin ideaa olla toimimatta toisiaan kohtaan ei-töykeästi, ihmiset ovat ottaneet moisenkinlaisen häirinnän rutiinikonstiksi, jonka ilmentyvät vieläpä päätyvät tekoina niidenkin tietoon, jotka esittävät, että he puoltavat rauhaa ja harmoniaa ihmisten kesken.