Tästä metsästä pääsee erkaantumaan myös tavanomaisille kuntoradoille. Suunnilleen sellaisen tasan kilometrin pituisen reitin saa aikaan, jossa on paljon vaihtelua, tehokasta jaksavuutta vaativuutta ja joka lämppäilee mukavasti kaiken muun sujuvuutta, mitä myöhemmin samana päivänä tekeekään. Kyse sellaisesta reitistä, josta ehjänä selviämisen kannalta saattaa olla parempi ottaa käyttöön stunt-henkilön suhtautuminen eli tietää riskejä olevan ja ymmärtää niiden arvioimisen tärkeyden, jotta suorituksesta voi tulla sillä tavoin ennakoivasti sujuva, ettei ole tarpeen muistella maamerkkejä, vaan riittää kun voi luottaa siihen, että mieli tuottaa hyvälaatuista ehdottelua esim. seuraavan edessä olevan kymmenen metrien osalta.

Tarvinneeko sitä kaiken aikaa olla erityisen haastavaa alustaa?