Metsäalueisiin yleensäkin on mielekästä tutustua siten, ettei katsele ennalta kartasta kovinkaan tarkkaan, mihin se sijoittuu suhteessa muuhun sen lähettyvillä tai siitä jonkin etäisyydellä olevaan. Menee vaan sinne metsään ja antaa itsensä vaikka vähän eksyäkin, sillä kun jaksavuutta kuitenkin on, niin ei muutama kilometri paluumatkaa tai siirtymää toiseen suuntaan mennystä tunnu paljon missään. Muutamien samassa metsässä käymisen jälkeen alkaa muodostua tuntumaa sen laajuudesta ym., muttei silti ole karkoittanut sitä mahdollisuutta, etteikö siihen voisi suhtautua edelleen kuin erilliseen osaan maailmasta, joka ajoittain muistuu mieleen ja jossa käyminen tai siellä käymistä ajatteleminenkin lämppäilee mielestä esille tuntemuksia, mietteitä ym., jotka "ovat sille metsälle" tai siellä sillä jollakin kertaa kuljetun reittiosuuksien osalta jotakuinkin spefisiä.
Tässä metsässä yöaikainen lenkkeily tarjoaa vielä hiukan lisää mahdollisuutta unohtaa missä on ilman kummempaa syytä ahdistua moisesta, sillä kilometrietäisyydet sinne ja tonne eivät ole mahdottomia, joten random-kuljeskelu tehokasta lenkkeilyvauhtia erinomaista puuhastelua sellaisilla palkitsevuuden tuntemuksilla, että muusta viis. Toisaalta, kun vertailee yöaikaan otettua kuvia päiväsaikaan otettuihin, niin ovathan ne kieltämättä aika vaisuja sellaisenaan tuntemuksia herättelevyyden osalta, mutta voisi luulla, että kyllä joku toinen lenkkeilijä tajunnee, mikä moisessa touhussa on niin kivaa. Eteenpäin nähtävyyttä sillä tavoin kuin valaisuvälinettä on käyttänyt, ei ole ollut hirmuisesti, mutta so what.
<-- Hennalan metsää pienessä lumituiskussa
Kohti Hollolaa pyörällä siirtymää tehden -->