Tekoälyisestä tiedon tuottamisesta ja monenlaisen generoitavuudesta ei ole kovin pitkä matka siihenkään, että mielensä voi ladata tietokoneelle, tai miksi ne sitä myöhemmin kutsuvatkaan, odottaa siellä kuljetusvälineiden kehittymistä toiselle planeetalle pääsemiseksi, jotta voi elää siellä posthumanistisessa kehossa ja mietiskellä elämän tarkoitusta, mutta josko sellaista odotellessa pitäytyisi tekoälyn hyödyntämisessä sellaiseen sujuvoittamiseen, joka ei vie pois sitä tunnetta, että osaa kehittyä ihan ihmisenäkin?

Tekoälyn käyttämisen hyväksyttävyydestä ovat monet koettaneet tehdä säännönmukaisuuksia, joissa sitten pitäydyttäisiin tilanteessa kuin tilanteessa, kuten sellaisia joiden mukaan tekoälyä ei saisi käyttää ollenkaan esim. pelikehityksessä, musiikin tuotannossa tai valokuvien parantelussa. Tämä lienee kuitenkin niitä asioita, joiden perusteita ja syitä käy sitä haastavammaksi selittää itselleenkään, mitä enemmän niitä miettii. Valokuvien osalta maisemakuvien parantelu voi viestiä muillekin siitä, että "ei osaa ottaa hyviä valokuvia, joten koittaa huijata", mutta toisaalta jos valokuva on osana tekstiä, jonka toimivuus on riippuvainen siitä, ettei valokuvassa olisi liiaksi mietiskeltävää lukijalle, aiemmin otettua valokuvaa voi haluta hiukan muokata tekoälyavusteisesti, jotta saa pidettyä sisällöntuotannon sujuvan tuntuisena eli pääsee jatkamaan itse kirjoitetun tekstin kirjoittamista ilman enempää miettimistä, onko käytettävistä juuri sopivaa valokuvaa. Pelikehityksessäkin on monenlaisia osa-alueita ja vaiheita, joissa ei generoida mitään pelissä näkyvää tai kuuluvaa, vaan tekoälyisyys voi olla käytössä taustajärjestelmien toimivuuden varmistelussa, jottei kyseinen indie-kehittäjä -oletettu joutuisi itse tekemään sitä kaikkea manuaalisesti ja täten hajottaa muuhun tekemiseen orientoituneisuuttaan turhaan.

Kaupalliset toimijat tai sellaiseksi aikovat, joilla on toiveita ja haaveita siitä, että he voisivat tarjota jatkossakin palveluitansa esim. kuvittajina, mo-cap -artisteina tai tekstinparantelijoina, voivat ymmärrettävästi olla huolissaan siitä, että tekoäly vie heiltä tulonlähteet, koska potentiaaliset asiakkaat tekevät valintoja, jotka voivat johtaa siihen, että he eivät koskaan kohtaa toisiaan. Paremmassa turvassa näiltä menetyksiltä voinevat olla ne, joille on mahdollisempaa tehdä työskentelytyylistään, lopputuloksistaan, väliraportoinnistaan, persoonallisuudestaan ym. erottuvuustekijän, joka saa pidettyä heidät taloudellista riittävän vakaassa asemassa. Toisaalta, eräs suuri ongelma, mistä taidetaan puhua aivan liian vähän, on mainonnan toimivuus eli erityisesti tavoittavuus, sillä potentiaalisest asiakkaat eivät välttämättä saa mainosverkkojen kautta edes nähtäväkseen mainostettua asiaa. Paremmalla tavoittavuudella, varsinkin (ja varmaankin myös mieluummin) potentiaaliselle asiakkaalle hyvin kelpaavana, tekoälyn luoma uhka joidenkin tahojen liiketoiminnalle voisi olla jossain määrin kompensoitavissa.

Arjen ihmisen koettaessa piirtää mahdollisesti olemattomalla osaamisellaan jotain, jollain tunnistettavalla tyylillä ja muutenkin siten kuten haluaisi, ei välttämättä lähde edes hyväntahtoisuuttaan käyttämään maksullisia ihmispalveluita grafiikan tuottamiseen eli varaamaan jonkun toisen työskentelyaikaa jollekin päivälle siihen, että ehkä saa kirjoituksiinsa sellaista kuvitusta kuin haluaisi ja mitä saattaisi haluta myöhemmin monia kertoja uudelleenkin jotakuinkin samalla tyylillä. Tällainen tarve on erityisen hyvin tekoälyn edistettäväksi sopivaa ja ihan kelpo perusteesta, jos kuvapankeistakin kuvien ostaminen tarkoittaisi käytännössä sitä, että hän olisi seuraavat kuukaudet ilman muita tarpeellisia asioita ja joista saatavista kuvista osa olisi kuitenkin ei aivan sopivia.

Hyväksyttävyydeltään olisi eri tyyppistä, jos kuvagenerointi olisi ensisijaisesti sitä varten, että voisi esitellä juuri niitä, mutta toisaalta sekin voi kertoa omanlaisesta osaamisesta, jos on opetellut luomaan kuvia tekoälyavusteisesti sillä tapaa hallitusti, että suuri osa kuvan sisällön muodostavista tekijöistä tulee generoidusti suht ennustettavasti. Kenties hän on myös uudelleenkouluttanut avoimen tekoälymallin käyttäen GPU-vuokrauspalveluiden laitetehoja ja siten valmistellut tekoälyn toimivuutta erityisesti omaa käyttöä varten. Jos vertaa tuollaista tekstin tuottamiseen, missä kirjoitetaan kymmenisen tekstikappaletta ja otsikko, olisiko toisenlainen näistä enemmän arvostettavaa vaativuuden tjm. kannalta? Niinno, toisessahan valmistelujen jälkeen muokattaisiin eräänlaista konfiguraatiota (promptia), jotta saadaan jotain toisenlaista aikaan ja toisessa olisi jokaisella uudella kerralla valmistelutkin erilaisia.

Selittämisessä avustavan kuvan, kaavion, videon tjm. generoiminen jossain määrin tai kokonaan tekoälyllä voi olla ainoa keino saada selitettyä jotain monimutkaista niille, joiden haluaa ymmärtävän jotain mahdollisimman hyvin, sillä ei kaikilla ole aikaa ja motivaatiota käydä hajauttamaan ajankäyttöään siihen kaikkeen, mitä yhdenkin kuvan, kaavion tai videon tuottaminen vaatisi, jos sellainen ei edusta sitä, mitä useimmiten tapaa tehdä. Jos jotain jonkun täytyy paheksua, paheksukoon vaikka sitä, kuinka tekstiä generoidaan esim. suhteessa 10:2000 ja väitetään lopputulosta itsensä tekemäksi ilman mainintaakaan siitä, että tekoäly jotenkin sen tekemistä avusti.

Jos tekoälyä käytetään jonkin laajan asian osakokonaisuuden oleellisuuksien hahmottamiseen esiselvittelymielessä, siinä suhdeluku kysymyksen ja vastauksen määrän välille ei ehkä ole niin merkittävää. Eikös se eräs Juicekin aikanaan sanonut jotakuinkin niin, että ensin haalitaan paljon aineistoa ja mietteitä antavaa, käydään se kaikki läpi ja sitten heitetään se kaikki menemään, minkä jälkeen jäljellä olisi se "kipinä", josta sitten kehittynee jotain, mutta ei välttämättä itsekään tiedä, mitähän se tarkemmin ottaen tuleekaan olemaan ja miten sinne edetään?