Suoritteen pitkäkestoisuus. Katsojan mieli ehtii lämppäilemään jonkin esineen sormilla näpräilyn ideaa pidempään, kun tekoa esitetään sen verran pitkään, että ehtii paremmin kuvittelemaan, kuinka tätä jotain esinettä kuljetetaan hänen sormiensa pinnalla. Vertaa: "Jos epäilijälle heitetään kolikko, hän kuluttaa jo siinä parissa sekunnissa joka kuluu kolikon puntarointiin, rapsutteluun, kilistelyyn, maistamiseen ja jo siihen, että hän näkee kolikon välähtämisen auringossa, enemmän informaatiobittejä kuin supertietokone Cray pystyy järjestelemään vuodessa." (Daniel C. Dennettin suomennetusta kirjasta Tietoisuuden selitys)

Kaikille tutut attribuutit. Viritteisyyttä pappishenkilön ideaan saadaan ujutettua katsojan mieleen tuomalla katsojan havainnoitavaksi sellainen roolihahmo, joka vie lähikuva-rajauksen avulla assosiaatioita lähelle pappishenkilön ideaa mm. värien käytön kautta, mutta ei aivan "perille asti", minkä jälkeen tuodaan nähtäväksi hieman laajemmassa kuvassa sama roolihahmo lisättynä henkilöllä, jonka kaulassa riippuu risti. Se, mitä tämän jälkeen tapahtuu tälle ensin mainitulle henkilölle, saa katsojan mielen häilymään pappishenkilölle tapahtumisen kuvittelemisen ja sen miettimisen välillä, mikä tämän henkilön funktio olikaan.

Tapahtuvuuden häivyttäminen. Katsojan ollessa tottunut siihen, että TV-sarjoissa ei voida käyttää saman verran aikaa johonkin toimintaan kuin reaalitodellisuudessa voitaisiin käyttää, saa hivenen pitkältä tuntuva saman tekeminen tuntumaan siltä kuin tilanteiden kulun tajua häivytettäisiin hetkellisesti pois ja keskityttäisiin toviksi seuraamaan sitä, kun tätä jotain toimintaa suoritetaan. Tässä tapauksessa kyse on jonkin etsimisestä, missä tilannetajua häivytetään poistamalla kuvasta muistivihjeitä käyttämällä laajaa kokokuvaa ja yleiskuvaa tiukempaa kuvan rajausta. Tilanteen pitkittymistä saadaan lisättyä vaihtelemalla kuvakulmia ja laittamalla roolihahmot keskustelemaan etsimisestä, jolloin katsoja ei ehdi aivan kyllästyäkään.

Yhdistävä tekijyys. Ihmiset ovat tottuneet assosioimaan tiettyihin sanoihin tiettyjä varsin samankaltaisia muita sanoja, jolloin eri TV-sarjoissa voi olla yhdistävinä tekijöinä joitakin näistä samoihin sanaperheisiin liittyvistä sanoista jollakin tapaa ilmentyvänä, mutta ei mitenkään välttämättä kaikkia niitä. TV-sarjojen katsomisjärjestykselläkin on merkityksensä, sillä kolmen eri TV-sarjan ollessa jo virittänyt katsojan mielestä esiin monia tietyn sanaperheen sanoja, riittää pelkkä vähän siihen suuntaan tehty selkeä viittauskin ryöpsäyttämään mieleen muistikuvia näistä muista TV-sarjoista.

Aidonoloinen väkivalta ja kuoleminen. Väkivaltaisten tekojen esittelyyn TV-sarjoissa käytetään runsaasti tuotantoa valmistelevaa aikaa, sillä erityisesti juuri sellaisten todentuntuiseen näyttämiseen halutaan pyrkiä.

Fyysisen kohtauttamisen variointi. Katsoja turtuu ajan mittaan monenlaiseen, joten TV-sarjojen on kehitettävä jatkuvasti uusia keinoja saada katsoja tuntemaan mielessään, kuinka TV-sarjan roolihahmo on fyysinen olento, joka reagoi ja toimii jossain avaruudellisessa tilassa. Tässä nepataan palava savuke kohti Ash Williamsia, jonka paitaan savuke mätkähtää, hiukan palavaa ainesta savukkeesta irroittaen.

Sallivuus fiktion ajatusaikaa käyttävyydelle. Tiettyjen TV-sarjojen katsojat pitävät siinä määrin paljon niiden luomasta tunnelmasta ym., että he sallivat mielellään sen, että niiden järjestäytymistä heidän mielessään enemmän ajatusaikaa vieväksi muunakin kuin niiden katsomisaikana, avustetaan. Tässä postikortin muoto, olemus, pitelytapa ja kuvarajaus ovat niin samankaltaisia, että väärän kohderyhmän ja eri TV-sarjojen kohdalla tällainen voisi tuntua väkinäiseltä tuputtamiselta, joka heikentäisi halua katsoa näitä näitä joitakin muita TV-sarjoja, mutta sekä Blindspotista ja Marvel's Agents of S.H.I.E.L.D.:stä pitävät, kelpuuttavat ne ihan mielellään. Ehkä.

Antautuminen vaikuttamiselle. Katsojan hamuavuus kaikenlaista tietoverkkoja hyödyntävää ihmisten monitorointia ja analysointia kohtaan, saa katsojan asennoitumaan siten, että hän haluaa ymmärtää miten jokin monitorointi tai analysointi on selitetty, mikä tekee mieleenjäävyydestä helppoa.

Värien kombinaation pitkäkestoinen muistaminen. Jo lavastuksen mahdollisen uudelleen luomisen tarpeiden vuoksi kaikenlaiset TV-sarjoissa katsojalle asti näkyvät yksityiskohdat kirjattaneen hyvinkin tarkasti johonkin tietokantaan, jota voidaan hyödyntää sitenkin, että varmistutaan tietyntapaisten yksityiskohtien käyttämättömyydestä vaikkapa parin vuoden ajalta ja usean sellaisen TV-sarjan osalta, joita tietynlaisesti luokiteltu katsoja olisi tullut seuranneeksi ahnaasti tai suurella kiinnostuksella. Tällöin vaikkapa tietyn sävyisten kombinoiminen samaan hetkeen ja sommitteluun mukaan, juolauttavat helposti esiin muistikuvan siitä toisesta TV-sarjasta, missä oli jotain vastaavaa silloin joskus pitkän aikaa sitten.

Syvemmälle ideaan pääsevyys. Jos irtileikkaamisen ideaa varioidaan eri TV-sarjoissa joillakin toisistaan eroavilla tavoilla, saadaanko tällöin lämppäiltyä katsojan mielessä irtileikkaamisen ideaa paremmin kuin jos sitä olisi tehty vain yhdessä TV-sarjassa?

Tunnetilaan rajautuminen. Sopivan tiukalla kuvarajauksella vangittuisuudesta ja vapautumaan pääsevyydestä saadaan sellaisia toistensa vastakohtia, missä näihin eri tilanteisiin liittyvä tunteellisuus ahdistuneisuuden tai leppoistuneisuuden muodossa tulevat lähemmin katsojan koettavaksi.

Kombinoidut vihjeet. Katsojan voi olla hyvin vaikea olla keksimättä yhteyttä TV-sarja Kryptonin Brainiac-hahmoon pöllähtäneen roolihahmon kulkiessa The Blacklistissa pään muotoa muistuttavan logon ohitse, jonka sisältämillä yhteysviivoilla symboloidaan aivotoiminnan mallinnettavuutta. Tätähän ei olisi tapahtunut, jos pöllähtäneen roolihahmon tilalla olisi ollut toisennäköinen henkilö tai logo olisi ollut erilainen.

Käytettävyyden esittely. Käyttötarkoituksen muistaminen ajattelemalla ja käytettävyyden esittely käyttämistä katselemalla aiheuttavat erilaisen aktiviteetin havainnoijan hermoverkoissa. Käyttämistä katseleminen lämppäilee niin monia oheisia mielteitä ym., että sellainen virittää huomioimaan vastaavanlaisuuksia aivan eri tavoin kuin pelkkä käyttötarkoituksen muistaminen ajattelemalla.

Koskettelun kautta hahmottuminen. Useiden roolihahmojen ottaessa tietyntuntuisen ja -kokoisen pesismailan hetkeksi käsiinsä ja sitä siinä kosketellen ja käyttäen, saadaan katsojan mielessä virittymään varsin ehdan tuntuinen mielikuva pesismailasta.

Monesti nähdyn erikoisemmaksi tekeminen. Yksinkertaiset ruumiilliset ponnistukset kuten jostain läpi tai yli ponkaisut ovat ehkä liiankin helpoksi käynyttä muistettavaa, minkä vuoksi niihin halutaan mukaan jotain erityistä. Näissä on käytetty mm. valkoisena esittäytyvää taivasta vasten kuvaamista, hassua viivähtämistä ylitettävän kohteen päällä ja valojen vauhdikkuutta korostavuutta.

Liiallisesti erottuvaan kytkeminen. Jotain ideaa kuten tässä takkisuutta voidaan lämppäillä pitkin yksittäisen TV-sarjan jaksoa lievästi poseeraavien ja roolihahmojen kuvaan asemoituvuuden kautta, kunnes sitten jossain vaiheessa tällaista lievää poseeraamista ja kuvaan asemoituvuutta saatetaan katsojan nähtäväksi jotain pitkin ruudulla pysyttäytyvää, jonka on tarkoitus toimia myöhempänä mieleenjuolauttajana.

Katsojan tilannetaju. Toisinaan yksittäinen videokuvan ruutukin voisi olla paljon selittävä, sillä katsojan esitiedot maailmassa elämisestä takaisivat sen, ettei roolihahmojen tarvitsisi puheen tai tekojen avulla selittää, mistä on kyse. Autottoman ja pitkään jatkuvan autotien laidassa ei todennäköisesti käveltäisi ryhmässä, auktoriteettisimman hahmon kulkiessa kärjessä ellei kyse olisi ainoasta mahdollisuudesta päästä jonnekin, minne on välttämätöntä päästä.

Natsien teot. TV-sarjojen natsit tavataan usein esittää pahoina ym. ja heistä voidaan tehdä pilkkaa, mutta koska natsien kyvykkyydestä, tehokkuudesta ym. on tehty niin paljon dokumentaarisen tarkkaa luonnehdintaa ja monet TV-sarjat ovat esittäneet monenlaisia pätevältä kuulostavia perusteita maailmanherruuden tai väestökarsimisen syiksi, vitsiksi vedetty, natseja sisältävä hömppä ei toimi kansallissosialismissa kelpoisia osia näkevien näkemyksien hötkäyttäjänä, mutta saa muut katsojat muistamaan TV-sarjan natsikohtaukset paremmin kuin historiallisesti vähemmän väkevät kohtaukset.

Vihjeiden palastelu. Mieleenjuolauttelun voi toteuttaa sitenkin, että palastellaan jonkin populaarikulttuurista tutun elokuvan kohtauksen erityiset piirteet esitettäväksi sellaisissa eri TV-sarjoissa, jotka ajetaan ulos ajallisesti toisiaan suhteellisen lähellä. Tässä voidaan nähdä viittaus/virittämisyritys kohti Minority Reportia, missä Tom Cruisen roolihahmo naamioituu toisen näköiseksi pilaamalla kasvonsa väliaikaisesti, kemiallisesti ja missä hänen sisäänpääsyn tunnisteena käyttämänsä irtosilmät pääsevät vahingossa vierimään etäämmäs pitkin lattiaa.

Uusi sovitus samasta ideasta. Tavoitteena ollessa päästä iiristunnistuksesta läpi, on roolihahmon valmiuksien rajoissa purra kaulaan kuolettavasti, vapauttaa itsensä ja kaivaa vartijalta silmä irti lusikalla. Käytettävyydeltään todennetut silmät heitetään lopulta lattialle, missä ne vierivät vähän matkaa.

Muun viihteen aikaisuus. Mieleen juolahtelut eivät rajaudu ajatussiirtymiin TV-sarjojen välillä, vaan sitä voi tapahtua myös TV-sarjojen ja tietokonepelien tai TV-sarjojen ja elokuvien välillä, mutta se ei välttämättä ole ollut tavoitteellista, vaikka sitäkin paljon arvioidaan, millä ajoituksella minkäkinlainen katsoja muuta viihdettä käyttää ja missä vaiheessa hän on meneillään sen käyttämisessä.

Sensuellia roisimpi. No comment?

Helppo hahmotettavuus. Kun videokuvasta poistetaan katsojan nähtäviltä aikaa vievää hahmotettavaa vievät asiat ja jätetään huomioitavaksi helposti tunnistettavia asioita, voidaan niitä sijoittaa mukaan kohtalaisen paljonkin ja silti katsoja muistaisi kysyttäessä, mitä esineitä oli nähtävissä. Muistamista helpottaa olennaisesti, kun voidaan kuvitella mielessään, miten henkilöhahmon on täytynyt pitää tiettyjä esineitä kädessään, missä rajoissa hän on voinut liikehtiä, mitä hän on koskettanut nähtyjen sekuntien aikana ja mitä simppeliä oli näkyvissä erillisinä yksityiskohtina.

Liioitteluista aiheutuva ihmeteltävyys. Toisinaan näyttelijän tehtäväksi on annettu tehdä jotain sellaista, jossa pidennetään jonkin eleen kestoa niin älyttömiin mittoihin, että katsoja ehtii jo ihmettelemään, oliko siinä kohdin aivan välttämätöntä tehdä juuri sillä tavoin.

Erottuvuuden liiallisuus. Materiaalien ja värien eroavuudesta muodostuvan kuvion runsas ja huomiota keräävä havainnoiduksi tuleminen kaiken muun tapahtuvan ohessa voi käydä vetämään huomiota puoleensa niin paljon, että se käy kilpailemaan muun huomioitavan tai ajateltavan muistettavuuden kanssa.

Aistimisajan antaminen. Milloin jonkin teon luonnehdinnan voi sanoa olevan valmis tai täydellinen? Tässä juodaan vettä lasista, josta pidetään koko kädellä kiinni ja joka on juuri täytetty vesihanasta, josta on oletettavasti tullut kylmää vettä, sillä ihmiset tapaavat juoda vettä kylmänä. Vesilasin paksuus ei estäne veden kylmyyden tuntumista lasin kautta, mutta se ei tuntune niin kylmältä, että vesilasista täytyisi päästää jo pian irti tai laskea se jollekin tasopinnalle. Tätä tilannetta jatkuu hetken aikaa, siinä otetaan vesilasista hidas, vettä kaipaava kulaus, mutta ei siirrytä puhumaan toisaanne kasvokkain keskustelun alkaessa, vaan vesilasista juonut pitäytyy tiedostamattomassa aikomuksessaan olla rauhaisasti ikkunan äärellä, mietteidensä ja vesilasinsa kera.

Vähemmälle käytölle muuten jäävän käyttäminen. Ihmisten ihastumaan johtavan kohtaamisen voisi laittaa tapahtumaan siistimmissäkin tilanteissa, mutta roskiksella puuhastelussa aina roskiksen kaiveluun asti voi mennä pitkällekin ilman katsojan kokematta ällööntymistä, jos roskia ei näytetä kuvassa, eikä niiden olemuksesta anneta aistivihjeitä ja roolihenkilöt ovat pidettävissä olevaa sorttia.

Mahdollisesti ajattelussa vältetyn tavallistaminen. Katsojasta voi tuntua siltä, ettei olisi ollut tarpeen käydä kahden eri episodin aikana setvimässä roskapussien röykkiöitä ja etsimässä niistä jotain tiettyä, mutta sitä roskapusseissa oleilua on seurattavaksi pitkähköt tovit. Niiden sekaan hypähdetään, niistä esitetään yök-mielipiteitä, niiden tutkimiseen joudutaan suostuttelemaan, niiden loppukäsittelystä tuodaan esille uhkaavaksi käyvä rutistaminen ja niistä löytyneitä esineitä nostetaan puheisiin mukaan. Välttämättömyys löytää roskien seasta antaa perusteen olla isohkossa avaruusaluksen roskiksessa ja nuoret, pidettävissä olevat roolihahmot saanevat laajennettua ainakin joidenkin katsojien suhtautumista roskiin sellaiseksi, että kierrättämiseen ja ihmisten kulutusmaniaan tulee muodostettua suhtautumista, jonka mukaan roska ei ole vain jotain pois heitettävää ja unohdettavaa, eikä harkitsematon tavaroiden ostelu ole ympäristön kannalta kestävää.

Äänekkään, mutta tilanteesta poistumattoman tiedostaminen. Ovenkorjaajan käyttäessä kohtalaisen voimakasäänistä, sähköllä toimivaa työvälinettä, ei se unohdu sillä, että ovenkorjaajan näkyminen peitetään yhdellä roolihahmolla tai vaihdetaan kamerakulmaksi 180 astetta toiseen suuntaan oleva. Siellähän se ovenkorjaaja näkyy välillä taustallakin, kuva-alan koostuessa suurimmalta osalta kahdesta muusta roolihahmosta, hartioista ylöspäin. Siihen sitten vielä äänenkäytön osalta hallittu, ovenkorjaajalle suunnattu puheäänen korottaminen, mistä seuraa aistittavissa oleva tilanteen muuttuminen rauhallisemmaksi ovenkorjaajan poistuessa.

Erikoisten vempeleiden esittely. Kivääri, jolla voi ampua kulman taakse. Käsiase, jonka kädensijassa on numerokoodi kuin vanhanaikaisessa näppäinpuhelimessa. Osoittamistarpeisiin soveltuva letkunpätkä. Joitakin vempeleitä tv-sarjojen tuotanto saanee jostain lainaan, jotkin he teettävät jossain ja jotkin saavat jonkinlaisen korvikkeen.