Tämän tekstin tapahtumasarjoja kuvailevat osuudet, jotka liittyvät stressiin ja mantelitumakkeeseen ovat (enimmäkseen) referointia Joseph LeDouxin Synaptic Self -kirjan suomennoksesta (Synaptinen itse).

Verkosta saa jo nykyisin tilattua ns. exploit kittejä, joiden avulla kenestä tahansa voi tulla automatisoitujen verkkohyökkäysten anonyymi tekijä, troijalaisten levittäjä ja bottiverkon hallitsija. Myös ihmiselimistön toimintaan liittyvän informaation voi sopivasti rajattuna tuotteistaa helppokäyttöisiksi haitantekovälineiksi, joista ostaja voi valita omansa samanlaisen uteliaisuuden vallassa kuin uutta musiikkialbumia ostaessaan. Seuraavassa kuvaillaan sitä teoriaa, mihin tietynlaisen haittakeinon toimivuus perustuisi. Keino itsessään olisi helppokäyttöinen ja loputtomasti toistettavissa oleva, perustuen klassiseen ehdollistamiseen (ankkurointiin NLP-terminologiassa).

Aivojen ohimolohkoissa sijaitsevat kaksi mantelitumaketta (eng. amygdala) eivät opi reagoimaan pelkästään sellaisiin "oikeisiin" vaaroihin kuin auton päälle hyökkääminen asfalttiviidakossa, vaan ne voi saada aktivoiduksi myös a) jokin merkityksetön ja äänenvoimakkuudeltaan vaatimaton ääni, joka aiemmin liittyi kipuun ja b) ärsykkeet, joilla on tietynlainen aikaisemmasta opittu emotionaalinen merkitys.

Tämänkaltaiseen stressiin reagoidessaan mantelitumake saa aikaiseksi sekä aivojen välittäjäaine glutamaatin tasojen nousun, että myös (välivaiheiden kautta) kortisoli-hormonin erittymisen verenkiertoon ja kulkeutumisen kehon eri elimiiin ja kudoksiin. Kortisolin erittymiseen johtava tapahtumasarja on suunnilleen seuraavanlainen:

• hypotalamuksen neuronit saavat aivolisäkkeen erittämään päätteistään kortikoliberiini-peptidiä
• kortikoliberiini-peptidi saa aivolisäkkeen erittämään ACTH-hormonia
• ACTH-hormoni kulkee verenkierrossa ja aiheuttaa kortisolin erittymisen lisämunuaisista - kortisoli kulkeutuu moniin eri paikkoihin elimistössä kuten hippokampuksen reseptoreihin ja sylkirauhasiin (josta sen voi myös mitata)

Normaalisti hippokampus säätelee mantelitumakkeen laukaisemaa stressivastetta ja pitää kortisolin erittymisen normaaleissa rajoissa, mutta pitkäkestoisessa stressissä hippokampuksen kyky säädellä stressiä heikkenee.

Stressivastetta säätelevä hippokampus suorastaan vahingoittuu pitkäkestoisesta stressistä, mikä johtuu sen neuronien solukuolemasta, joka taasen johtuu siitä, että stressihormonit (kortisoli vain eräänä niistä) kuluttavat hippokampuksen neuronien energialähteekseen tarvitsemaa glukoosia, minkä vuoksi ne tulevat erittäin alttiiksi liiallisesta välittäjäaine-glutamaatista aiheutuvan ylikiihottumisen tuhoavalle vaikutukselle (neurotoksisuus). Normaalisti glutamaatin haitalliseksi kohoavaa vaikutusta estäisi GABA-välittäjäaine, mutta jo "tavanomainen" masennuskin aiheuttaa GABAenergisen systeemin toiminnan heikentymistä.

Hippokampuksen toiminnalle stressistä on paljon haittaa, sillä hippokampuksen muistitoiminnoiksi on liitetty mm. episodinen muisti, deklaratiivinen muisti ja kognitiivinen kartta. Lisäksi nouseva kortisolitaso vaikuttaa haitallisesti myös otsalohkon etuosan aivokuoreen, jonka on katsottu liittyvän suuressa määrin mm. päättelykykyyn ja emotionaaliseen kontrolliin.