Siinä, että erilaisten kuluttajatuotteiden markkinoille pääsemisen kynnys on esim. turvallisuussyihin perustuen korkea, on se hyvä puoli, että kuluttajan ei tarvitse tehdä muuta kuin ottaa tuote käyttöön, mutta huonona puolena on järjestelmään pesiytyvän korruptoitumisen riski. Eikä tällainen esivarmistelu sitäkään takaa, etteikö tuote silti voisi olla erilainen kuin minkä hän luuli hankkineensa, jos tuotteen valmistus-, kuljetus- ja hyllytysketju ei ole riittävän suojattu. Lisäksi, se taho, joka pystyy koordinoidusti hyödyntämään esitarkastelua varten kertyneitä raportteja, tuotevalmistuksessa hylättyjä tuotteita, sekä valmistus-, kuljetus- ja hyllytysketjun heikkouksia, pystyy aiheuttamaan merkittävää ja tarkkaan kohdistettua haittaa tarkkaan valituille kuluttajille.

Sitä sun tätä -uutismedioiden kautta ei yleensä pysty päättelemään, mitä oikeasti voisi olla jonkin tapahtuman taustalla, josta uutisissa kerrottiin vain jonkin tuotteen rikkoutuneen tai toimineen poikkeuksellisesti, mikä johtuu osittain siitäkin, että media pimittää osan kertyvästä tiedosta itsellään (esim. haastattelujen kautta kertyneestä tiedosta tai tutkimuksista, joita kukaan "tavallinen ihminen" ei viitsisi lukea, vaikka ne olisivat julkisia).

Erilaiset instituutiot ja niissä toimivat ihmiset ovat käyneet jo läpi eräänlaiset harjoitteluvaiheet, joissa asianomaisille on kehittynyt ketteriä keinoja viedä läpi yhteisiä intressejä toiminnan keskinäisen koordinoinnin avulla. Jos kyse on sopivan kokoisella (ei liian pieni, ei liian suuri) hallinnoillismarkkinoillis-alueella toimivista tahoista, on lähes väistämätöntä, että eri tahot kyllästyvät vuosikymmenien jälkeen edestakaisin venkoilun jälkeen siihen, että muutoksien aikaansaaminen on niin työlästä ja alkavat kehittää jonkinlaista yhteistä järjestelmää. Historiallisesta painolastista johtuen eri tahojen on kuitenkin jatkettava erilaisten roolien esittämistä.

On suhteellisen haastavaa toimia samanaikaisesti niin, että (esim. ihminen, puolue tai media) esiintyy uskottavasti yhdessä tai useammassa roolissa, mutta samaan aikaan tekee yhteistyötä sellaisten tahojen kanssa, joiden kanssa tehty yhteistyö ei kävisi mitään kautta ilmi. Tämä on tärkeä ja hyödyllinen taito, jos pyrkimyksenä on saada mitään merkittäviä muutoksia aikaiseksi; monien muutoksien saavuttaminen vaatii hiukan huijaamista. Mitä suuremmat ovat riskit sille, että jokin Suuri Suunnitelma paljastuu, sitä paremmin harjoitetumpi täytyy olla. Näitä taitoja harjoitellaan nykyisin aina vain aiemmin, mutta ei mitenkään välttämättä siksi, että "tietää mikä harjoittelijasta tulee isona", vaan siksi, että se on sosialisoivaa, aiheuttaa endorfiini- ja dopamiinihurmaa ja kehittää yleisesti hyödyllisiä taitoja.

Oletettakoon harjoittelun kohteeksi tapaus, jossa pyrkimyksenä on saada jonkin tietyn henkilön hankkima ja itse asennettavissa oleva varaosa hajoamaan täsmälleen klo 12.00 ensi keskiviikkona. Jotta tällainen voisi olla mahdollista tarvitaan usean erilaista tietoa hankkineen tai hankkimaan kykenevän henkilön yhteistyötä. Heidän ei tarvitse olla asiantuntijoita, olennaista on pääsy tietoon ja kyky johtaa siitä hyödyllistä ainesta määriteltyä tarkoitusta varten.

Varaosana hyllystä saatavan tuotteen käsittelyyn suunnittelupöydältä, tehtaan kautta myyntiliikkeeseen, sisältyy useita eri vaiheita, joihin pääsee ottamaan osaa esim. opiskelijaharjoittelijana, mutta tietenkin hyödyllisimpiä ovat ne, joilla on pääsy arkaluonteisempaan tietoon kuten tutkimusraportteihin, joissa kerrotaan tarkkaan, missä olosuhteissa jokin sinänsä kaikki turvallisuusprotokollat huomioonottava tuote voi rikkoutua ja mitä siihen vaaditaan.

Monet tuotteet ovat sellaisia, että niitä on lopullisesta myyntipakkauksestaan helppo vaihtaa toiseen, mikä mahdollistaa viallisten tuotteiden laittamisen ehjän tuotteen tilalla myyntiliikkeessä. Sen voi tehdä kuka vain, joka tietää "kuinka myyntiliikkeessä kannattaa liikkua ja mitä huomioida, ettei kukaan huomaa vaihdosta. Mediassa saatetaan ohimennen kertoa, että "joku varasti satoja varaosia, jotka oli tarkoitettu pois heitettäväksi viallisen laadun vuoksi. Tällainen uutinen saattaa jopa olla otsikoitu seuraavasti: "turha keikka: varas varasti viallisia tuotteita", mitä uutisen kommenteissa näin sosiaalisen median aikana anonyymit kommentoijat pönkittävät naurahtavilla höräytyksillä, mikä viimeistään saa lukijan jättämään koko asian tarkemmin miettimisen sikseen.

Hienosyisempää osaamista vaaditaan mm. niissä kohdin, jossa kohteeksi valittu yksilö halutaan saada omatoimisesti ja ilman kenenkään suoraa ohjastamista valitsemaan juuri se tietty tuote, jonka hänen haluttiin valitsevan. Neuromarkkinoinnin osaajat ja opiskelijat ovat tässä eräitä niistä, joista on tässä kohdin hyötyä, perinteisen mainosväen osaamista vähättelemättä. Sisustussuunnittelun opiskelijoilta saa myös hyviä vinkkejä, kuten myös valaistuksenhallintaan perehtyneiltä. Psykologian opiskelijoista ihmisten käytöksen arvioiminen ja ennakoiminen on varmasti mielenkiintoista ammatillisen uteliaisuuden kautta (esim. semanttinen differentiaali asteikkojen soveltaminen tuotevalintatilanteeseen). Mahdollisesti myös ravitsemustieteen opiskelijoilla voisi olla kerrottavana jotain sellaista, joka auttaa arvioimaan milloin kohdehenkilö on ns. tyhmimmillään ja sitä kautta helpoimmin suggestioille alttiina. Karrikoiden sanottakoon myös sekin, merkonomiopiskelija tai liiketalouden opiskelija on varmasti kerryttänyt jo kouluaikanaan paljon tietoa siitä, mikä erityisesti ohjaa ihmisten käytöstä ja tietävät, että se on raha (tuotehinnoittelu).

Riippuen minkä tyyppisestä tuotteesta on kyse, voidaan lisäksi tarvita arvioita ja empiiristä (kokemuspohjaista) tietoa esim. muovi- ja kumitekniikan, pintakäsittelyalan, sähkö- ja automaatiotekniikan, tekstiili- ja vaatetusalan tai prosessitekniikan alalla toimivilta ihmisiltä. Tällaisena sosiaalisen osallistuvuuden aikana ei vaadita kummoistakaan syytä, että ihmiset lähtevät melko helpostikin mukaan erilaisen peleihin, varsinkin jos heiltä itseltään ei vaadita mitään erityistä osallistumista sen lisäksi mitä he muutenkin tekisivät opiskeluidensa tai työnsä yhteydessä. Jos lisähoukutusta tarvitaan, valitaan harjoituskohteeksi joku sellainen, jota on hauska härnätä. Mikään ei myöskään rajoita sitä, etteikö osallistujia voisi olla mistäpäin maailmaa tahansa.

Olennaista on ymmärtää, että melkeinpä kaiken voi mallintaa, melkeinpä kaikkia tilanteita voi simuloida ja asioita voi arvioida niin hienoiseen pikkutarkkuuteen asti (tietokoneavusteisesti), ettei erheiden mahdollisuudelle enää jää sijaa. Tavallaan se on vähän tylsääkin.